Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7607

  1. Onpa mahtava aine. Aloitus on myös ajankohtainen minulle, kun teen surutyötä kotitalosta luopumisen vuoksi.
    En pysty sitä yksin pitämään ja se on liian kaukana jälkikasvun vapaa-ajan asunnoksi.

    Kuluneena kesänä pääsin siellä olemaan kaksi viikkoa ja ne olivat kyllä niin antoisia ja voimaannuttavia, että siirsin lopullisen luopumisen ensi kesään.
    Että joku paikka voikin hoitaa, koskettaa niin syvältä. Naapurini siellä, kun muutti itse rakennetusta, rakkaudella hoidetusta omakotitalosta kerrostaloon totesi: siellä oli koti, sen jälkeen on ollut vain kortteereja.
    Kotikuntani on kai pinnanmuodoltaan järviylänköä: paljon vettä ja kallioita, luonnonkaunista seutua. Kun synnyin, kunta kuului Vaasan lääniin, sen jälkeen Hämeeseen, sitten Keski-Suomeen ja nyt se on Pirkanmaata..))
    Minäkin pidän itseäni pohjalaisena ja olen ylpeä pohjalaisuudestani. Siellä ei kruusailla, ei orjailla ketään. Ollaan omavoimaisia ja omanarvontuntoisia, ei tupata, jos ei tykätä.
    Silti koen, että tuo ylpeys ei ole omahyväisyyttä, omakehua ei harrasteta, sitä pikemminkin pidetään jotenkin "tyhmänä". Luotettavuus on mielestäni myös ominaista pohjalaisille, vaikka se usein nähdään tiettynä joustamattomuutena.
    Muista heimoista olen aina arvostanut karjalaisia ja savolaisia, heitä on tutuissa ja ystävissä...
  2. Huomenta täältäkin. Oikein SkillaN veikkasit, metsässähän sitä tuli taas oltua eilen, mutta täytyy myöntää, että menin sinne vähän kuin tottumuksen voimasta, en mitenkään erityisen innostuneena. Kuivuri tuolla hurisee vielä, kehnäsieniä kuivaan.

    Nyt sopiikin pitää vähän paussia, puolukat eivät ole ihan kypsiä vielä, vaikka punertavat lupaavasti. Lidlissä puolukkaa näköjään myydään 3.95/kg, siis täällä, ja "erä"-varauksella.
    Eli saattaa olla pelkkä mainoskikka.

    Tänään saan sitten "puumiehen" kaatamaan kuutta koivua pihalta. Muistui mieleen vitsi eräästä lehti-ilmoituksesta, jossa haettiin "puunaamaan tottunutta siivoojaa".
    Siivoojaehdokas meni paikalle ja kun pääsi pomon puheille, kysäisi varmuuden vuoksi:
    "tekös olette se puunaama" ?
    Mielialani on pitkään ollut niin alavireinen - läheisten sairastelu varmasti vaikuttaa - että minun täytyy jo ottaa käyttöön näitä "työkaluja"sen parantamiseen, vitsien käyttö on niistä yksi...
    Ihmissuhteet, lukeminen ja kirjoittaminen ovat myös aina olleet luonnossa liikkumisen lisäksi pettämättömiä keinoja mielialan kohentamiseen.
    Kuitenkin niiden käyttöön otto vaatii tietyn määrän energiaa, jos sitä ei ole, "tauti" pitkittyy...
    Muutama minunkin tutuista käyttää mieliala- ja unihäiriöihin Mirtatsapiinia, joka luetaan lähinnä mielialalääkkeeksi. En tahtoisi oikein näihin "kokeiluihin" lähteä ja kun katselin perhetuttujen lääkearsenaalia niin kyllä puistatti. Minun ikäisiä molemmat, mutta diagnosoituja sairauksia kuitenkin molemmilla. Perinteiset verenpaine- ja kolestrolilääkkeet minulla on ja toivon niiden riittävän.

    Itsehän siihen ei voi lopulta kovin paljon vaikuttaa -jos on elänyt tolkullisesti: ei tupakkaa, ei alkoholia ja terveellisiksi katsotut elämäntavat - mutta nekään eivät aina riitä.

    Ehkä joudumme lopulta sanomaan: "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun"...
    (Kaarlo Sarkia: Älä elämää pelkää) .

    Iloisempaa päivää kaikille muille ! Onneksi en ole vielä "siinä pisteessä", että muiden parempi tilanne ja iloisuus lisäisi omaa alavireisyyttä.
    Kyllä se hyvä mieli tarttuu, yritän ottaa koppia siitä..))
  3. Niin, Ano 8.34. Unionissa on varmasti omat hyvät puolensa, ei sitä voi kiistää, mutta ei mielestäni myöskään niitä ongelmia, mitä se on tuonut tullessaan, pienelle, kuuliaiselle maalle, jollainen Suomi nyt kuitenkin Euroopan mittakaavassa on.
    Tuota todistelua, että olemme siellä saamamiehiä, en oikein saata uskoa - vaikka kylmien numeroiden valossa sen voisi todistaakin.
    Siellä nyt kuitenkin ollaan ja on aika hyödytöntä spekuloida sitä ollako vai eikö olla. Isot vievät, me vikisemme...))"Niin on aina ollut ja niin on aina oleva", vai ?