Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Minustakin pahantuulisuus on eri asia kuin surumielisyys, alakulo. Mieluummin kärsin näistä kahdesta kuin olen pahantuulinen..))
    Uskoisin, että alamme yleisesti sietämään ja tunnustamaan muitakin mielialoja kuin sitä "positiivisuutta", jota on tarjottu lääkkeeksi vähän jokaiseen vaivaan...

    Ensimmäisen kurkiauran näin taivaalla tänään. Uljaita lintuja.
  2. Saatatte olla oikeassa, Anot 17.50 ja 17.58. Kultuuri - mitä siihen siten sisällytetäänkin - on perinteisesti nähty sen "paremman väen" harrastuksena ja katsottu, että vain heillä on varaa siihen.
    Vähän olisin kuitenkin eri mieltä. On paljon mahdollisuuksia harrastaa kulttuuria köyhänäkin. Meillä on ilmainen kirjastolaitos, telkkari taitaa olla jokaisessa taloudessa, pienituloisten (alle 14000/v), ei tarvitse edes maksaa Yle-veroa.
    Monet meistä ovat joidenkin eläkeläis- tai potilasjärjestojen jäseniä. Niiden kautta on tarjolla monenlaisia kulttuuririentoja, edullisesti, eikä museokorttikaan kovin kallis ole. Jos halukkuutta ja kekseliäistyyttä riittää, voi mielestäni harrastaa kulttuuria niin paljon kuin sielu sietää, jopa maaseudulla, missä tarjonta on tietysti vähäisempää, mutta musiikki, kuvataide ja teatteri elävät mielestäni hyvin sielläkin.
    Ei sovi myöskään unohtaa meidän käsityöperinnettä. Sen taitajia on täälläkin. Itse olisin mielelläni elvyttämässä jonkinlaista tarinankerrontaperinnettä - tai millä nimellä sitä kutsutaankin - suullista tai kirjallista. Ainakin kirjallisen perinteen osalta sukututkijat ja elämäkertakirjoittajat tekevät arvokasta työtä.
    Niin, että ehkä ei kannattaisi viljellä rikas/köyhä- vastakkainasettelua tässäkään. Voi muistaa vaikka Erno Paasilinnan aforismin (joka tietysti kokonaisuudessaan sisälsi sarkasmia):
    "Köyhäkin voi elää rikasta elämää....""
    demeter1
  3. Aika hurjaa ajatella, että "vapaan ammatin harjoittaja" jollaisena kirjailija on joskus nähty ja nimetty on noin epävapaa, politiikkojen ja markkinoiden armoilla, ehkä jopa enemmän kuin tavallinen virkahenkilö.
    Minun Allende-tuntemukseni taitaa olla parin, aikaa sitten luetun kirjan, varassa. Ehkä pitää lisätä listalle, joka on ennestäänkin pitkä..))

    Kyllä kirjallisuus, kirjan tulevaisuus puhuttaa täälläkin. Selkokirjoista oli eilen aamuTv:ssä juttua. Ehkä pitää siirtyä niihin, kun alan tuntea vierautta jo näiden uusien kirjan rakenteiden keskellä. Fakta ja fiktiot, poikkoilu aikajanalla, päähän siinä menee sekaisin, ellei ole jo..))

    Olen varmasti kirjoittanutkin täällä Tommi Mellenderistä, joka jo muutama vuosi sitten povasi, että kuvallinen viestintä tulee ohittamaan kirjan. Ei nykyihminen malta keskittyä kirjaan: kuva asettuu vaivatta tajuntaan ja voi taas siirtyä seuraavaan, pitää koko ajan hyvää nostetta yllä.
    Toinen ongelma taitaa olla vielä akuutimpi: kirjailijoita/kirjoittajia alkaa luultavasti jo olla enemmän kuin lukijoita. Liittyy tietysti tuohon edelliseen.
    "Joku" täällä kertoi kaipaansa suurta eeppistä teosta, näiden tietysti ihan hyvien (lue: myyvien) julkaisujen joukosta. Pystyykö näin sirpaleinen aika tuottamaan sellaista ja lukija sen löytämään, jos sellainen ilmestyy ?
    Jää nähtäväksi.