demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Ai niin, unohdin Palmut ! Niistähän saattoi saadakin hyvät palkkiot, monista tehtiin elokuvaversio vai oliko se päinvastoin ? ..))
    Mistähän hiljakkoin luin, että ihmisen kirjalliset taidot saattavat jopa parantua vanhemmiten, niin että ehkä ne parhaat päivät ovat vasta edessäpäin, Paloma..))
  2. Aivan, Paloma. Monen tunnetun kirjailijan tuotanto saattaa olla hyvinkin epätasaista ja onhan näitä, mm Mika Waltari, jonka piti elättää perhe ja joka siksi veti kahta linjaa:
    kirjoitti repliikit Kieku ja Kaiku sarjakuvaan ja kirjoitti samanaikaisesti näitä suurromaanejaan.
    Karen Blixenin elämäkertaa en muista telkkarista nähneeni, Minun Afrikkani on tainnut tulla telkkarista muutamaankin kertaan.
  3. Katsotaan nyt, Ano 15.29, miten kauan tässä pystyy omalla nimmarilla kirjoittaa. Joku meistä rekatuista pakkaa aina joutua erityishuomion kohteeksi...
    Erityisoperaatio käynnissä ?..)) Kuten Ukrainassakin.
  4. Tuosta olen samaa mieltä, Ano 16.49. Itsestään voi puhua myös vertaisena, ei itseään alleviivaten tai esitellen. SkillaNilla oli se taito, mutta niinpä vain alettiin hänenkin persoonaansa ikävällä tavalla ruotia.
    Niin, että aika paljon taitaa olla kiinni lukijastakin, miten kukin täällä pärjää..))
    Pahantahtoinen voi heittää varjonsa kehen tahansa.
  5. Tuohan on mielenkiintoista, Paloma, että saatte kaikki Finlandia-palkinnon saaneet kirjat (omaksenne?) siis suomenkiellä ? Pysytte mukana siinä, mitä meidän kirjamaailmassa tapahtuu, ehkä paremmin kuin meistä monet..))

    Tuossa lukijat menevät herkästi harhaan: ajattelevat, että kirja kertoo aina kirjailijasta tai vielä pahempaa: joku kuvittelee kirjailijan kirjoittavan hänestä,.))

    Anja Snellman (ent.Kauranen) koki tuon ainakin kirjansa "Sonja O kävi täällä", ilmestyessä. Kirjahan kertoi aika uskaliaasti (sen ajan mittapuulla) nuoren naisen vapaasta suhtautumisesta seksuaalisuuteen. Eeva Kilpi kertoi myös saaneensa "tarjouksen" ainakin yhdeltä mieslukijalta eroottisten runojensa vuoksi. Vai oliko se romaani Tamara, joka siihen innoitti ?

    Kai se hyvä suhtauminen kaunokirjaan voisi olla sellainen, että se ei välttämättä ole totta, mutta se VOISI olla totta..)) Ja se kirjan "minä" voisi edustaa vain yhtä puolta kirjailijan persoonasta. Onhan niitä eri puolia meissä taviksissakin..))
  6. Niin, Paloma, minusta Raamattua ei tarvitse eikä pidäkään määritellä, se ei mahdu minkään määritelmän sisään.
    Raamattu tutkii ihmistä, vähän niinkuin ikoni katsoo meitä... Näin ainakin itse koen.
  7. Minäkö halveeraan Raamattua ? Päinvastoin, mutta tarkoitin, että esim näillä ikäpalstoilla olen nähnyt sitä verratavan satukirjaan, esim. 60+ ja 70+:lla.
    Itse olen monesti siteerannutkin Raamattua ja Kirjojen kirjaksi olen sitä nimittänyt.

    Olisi kiva, ettei näitä syytöksiä heiteltäisi noin summittaisesti, koska ne jäävät joidenkin pahantahtoisten kirjoittajien mieleen ja riittävät paitsi kirjoittajan leimaaminseen myös eripuran aikaansaamiseen ja se vaikuttaa palastan yleiseen ilmapiiriin, mielestäni.
  8. Eivätkös tarinankertojat ole ajankohtaisia jo nyt, Paloma ? Blogit ovat suosittuja, Nojatuoli oli suosittu. Yleisestikin puhutaan narratiiveistä, kertomuksia nekin mielestäni ovat, kun keskustelijan, kirjoittajan oma ääni kuuluu niissä.

    Vielä jokin aika sitten haettiin "suurta kertomusta", sellaista, joka voisi yhdistää kansakuntaa/kansakuntia - nyt siitä on taidettu luopua. Meillä se taisi tyssätä Pohjantähteen... Raamattu, kirjojen kirja, taidetaan nykyisin arvottaa satukirjan tasolle...
  9. Tiedän, että kohtalonusko, predestinaatio-oppi kuulostaa aika lohduttomalta tai ainakin vanhakantaiselta ja aikansa eläneeltä. Senhän on suorastaan nähty olevan "kehityksen" jarruna, esim Intian kaltaisissa isoissa maissa.
    Itse tulkitsen sitä eräänlaisena, ehkä lopulta ihan rakentavanakin vaihtoehtona yksilökeskeisessä minä/minä-kulttuurissa, jossa käydään veristä kilpailua menestyksestä ja jossa keskeinen arvo on raha. Henkisyys/hengellisyys on aivopesua, "turhaa hapatusta" ja viihde on mukavampi tapa täyttää oma tajunta tai sisäinen tyhjyys. Siis noin kärjistäen.

    Tuo Hermann Hessen käyttämä ilmaisu "sisäinen johdattaja" kuulostaa varmasti myös vähintäinkin oudoilta, intuitiosta nykyään puhutaan ja siihen suhtaudutaan kyllä ihan vakavasti, ainakin luovuudesta puhuttaessa.
    Pentti Saarikoskan sitaatissa ymmärrän, että "Jumalat" voisivat tänä päivä olla vaikka markkinavoimat, joiden ohjauksessa me kaikki olemme, enemmän tai vähemmän.

    Tuo Hammarskjöldin säe voisi mielestäni hyvin kuvata samaa asiaa, vaikka kohtalonuskoa sanana vieroksutaan: "tie valitsi sinut, sinun osasi on kiittää".

    Aina kun puhutaan näistä henkisistä, käsitteellisistä asioista, ne voidaan tulkita niin monella tavalla, että niistä ei yleensä pidetä sopivana edes keskustella. Itse en kyllä koe niin, ellei sitten olla "käännyttämässä" ketään, käytetä uskoa/uskontoa lyömäaseena.

    Mystiikka, usko ja uskomukset ovat aina kiinnostaneet ja kyllähän ne meidän perinteessäkin olivat pitkään läsnä. Tästä päivästä en menisi takuuseen..))
  10. Kyllä tuollainen kahotus tuli, Ano 13.07, oikein tivattiin, onko liikaa vaadittu, että pysyn poissa..))
    Toinen kirjoittaja taas "käski" jättämään ihmiset rauhaan - mitä sillä sitten tarkoittikin.

    Mutta kiitos toivotuksista. Kyllä minulla edelleen on sellainen tuntuma, että nämä ovat sittenkin yksittäisiä kannanottoja ja enempi harmittavat siinä mielessä, että ovat lisänä pilaamassa yleistä ilmapiiriä, eikä paljon ja rekisteröitynä kirjoittava voi niiltä välttyä.
    Kaikella on hintansa..))
  11. Niin, Ano 13.40. Vaikka uskoa (uskontoa) on muodikasta vähätellä, tiedän sen parantaneen tai ainakin auttaneen monia päihdeongelmaisia ja kriminaaleja pääsemään eroon tuhoavasta elämäntavasta.
  12. Niin, Ano 12.28 ja eikös Isossa kirjassa todettu niinkin, että jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan..))
    Muistelen, että alkoholistit ja ehkä muutkin ahdingossa elävät ovat omaksuneet pärjäämisensä tueksi uskon "itseään isompaan voimaan", millä nimellä sitä sitten kutsuukin.

    Kai kaikki meistä johonkin uskovat. Tiedeusko kai katsotaan tällä hetkellä soveliaaksi, jos tahtoo kulkea valtavirran mukana, pysyä tolkullisten kirjoissa.
  13. Heh, Ano 10.10. Kyllä tässä itsesensuuri, itsehillintä, on kovilla, ettei vahingossa tule puhuneeksi omista asioistaan..))
    Ja kun minua on vielä kielletty osallistumasta Anojen keskusteluun niin kuokkavieraana sitä täällä nykyisin norkoilee. Katsotaan nyt, miten pitkään.

    Luultavasti pidän vielä yllä toivetta siitä, että nojatuoli palaa. Täysimittaista surutyötä en ole vielä tehnyt.
  14. Kirjailija Hermann Hesse puhui sisäisestä johdattajasta. Että ihmisen rakenteissa olisi jokin aisti, joka pitää huolen siitä, että ihminen toteuttaa sitä käsikirjoitusta, mikä hänelle on ennalta laadittu.
    Vähän samaan tapaan kuin nuori Pentti Saarikoski kirjoitti: Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän olla siinä uskossa, että me itse valitsimme polkumme.

    Niin, että enpä juuri ole pohtinut, onko elämässä järkeä vai ei. Mielenkiintoinen matka se on ollut tähän saakka ja noiden uskomusten varassa on ollut "helppo" vaeltaa silloinkin kun on kohdannut vaikeutta, kärsimystä ja menetyksiä.

    Tiedän, että nykyisessä keskusteluilmapiirissä oma näkemykseni tulee teilatuksi, pilkatuksi, herättää ehkä vihamielisyyttäkin, mutta ei se mitään. Uskomusten voima on uskomaton..))
  15. Niin, Ano 17.26. Jos noin on kuin kuvaat niin mikä neuvoksi ?

    Kuten kirjoitin, itse luotan - vielä - siihen, että eletty elämä olisi riittävä voimavara tuon tilanteen hyväksymiseen tai ainakin sietämiseen.
    Ehkä tuota luottamusta ylläpitää se, että ihan omassa lähipiirissäkin on ollut heitä, jotka ovat selvinneet vanhenemisesta ja vanhuudesta (riittävän) tyytyväisinä ja lähteneet elämästä "kyllänsä saaneina". Heidän esimerkkinsä auttaa toivon ylläpitämisessä, vaikka omaa kohtaansa ei voi tietää eikä valita.
  16. Aivan. Ano, 16.51. Harvoin nuo reunaehdot, terveys ja riittävä energia uuden alkamiselle ovat yli kahdeksankymppisillä voimassa.
    Ehkä me edelleen kiinnitämme huomiomme näihin teräsmummoihin ja teräsvaareihin ja jo ihan oman angstimme vuoksi jätämme muut vähemmälle huomiolle.
    Aira Samulin, Jutta Zilliacus. Lenita Airisto. Nämähän julkisuus nostaa meidän ikoniksemme, ei suinkaan köyhää ja kipuilevaa "Pihtiputaan mummoa".
    Ajattelematonta tuumailua.
  17. Uskon kyllä tuon, Ano 14.18. Etenkin jos oma historia on ollut sellainen, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi, vaikuttanut, ollut jotakin, on varmasti rankkaa huomata, että nyt on toisin, onkin "nobody", ei kukaan.

    Niinhän ainakin meistä naisista sanotaan, että jo viidenkymmenen jälkeen meistä tulee näkymättömiä..)) On ollut aikaa harjoitella, jos nyt ollaan "vähän" vanhempia...

    Tahtoisin kuitenkin uskoa, että eletty elämä on meissä tallella, voimavarana, ja vaikka emme enää saisi vahvistusta identiteetillemme ulkoapäin, kestämme sen, hyväksymme sen "luonnollisena"elämänkulkuna, yhtenä luopumisena muiden joukossa..))

    Jos terveyttä ja virtaa riittää, meillähän on tuhannen taalan paikka alkaa toteuttaa niitä "unelmia", niitä hankkeita, jotka jäivät aktiivielämän jalkoihin, ellei näyttävästi, menestystä tavoitellen niin ainakin omaksi, ehkä läheistenkin iloksi.
  18. Noin minustakin, Ano 11.00 "Ainoa uskollinen on oma varjosi vain"...)) (V A Koskenniemi).
    Eikä tuossa yksinäisyyden hyväksymisessä ole mitään traagista, ei elämänpettymystä, vaan sen hyväksymistä sellaisena kuin se on omalle kohdalle tullut.
  19. "Ihmisen ikävä toisen luo" ? Onko se ihmisen osa ? Kaipaus ihmisyhteyteen, oman lauman löytyminen ? Onko ulkopuolisuus aina osattomuutta ? Näitä mietin.

    Mielikirjailijani Eeva Kilpi puhuu ihmisen perusyksinäisyydestä. Että vain sieltä käsin, sen hyväksyen, ihminen voi aika ajoin kurkottaa kohti toista/toisia, liityä häneen/heihin, hetkeksi tai pitemmäksi ajaksi, mutta koko ajan painopisteen itsessään säilyttäen.
  20. Voi kiitos tiedosta, Ano. Aina voi oppia uutta, vanhanakin..))
    21. 50 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt