demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7611

  1. Kiitos tiedosta, Ano 10.14. Olisi tietysti pitänyt arvatakin. Ehkä jonkin uutispätkän saamme kuitenkin katsoa.
  2. Uusi luonneanalyysi, enpä huomannutkaan..))
    Taidatkin olla sisäpiirin väkeä Perussuomalaisissa, Ano 16.27, kun Riikka Purraa olet ohjeistamssa.
    Mutta Sakari Puisto olisi varmasti hyvä ehdokas opetusministeriksi - jos niin pitkälle päästään...
  3. Tessa Hadley Bio Rexissä 13.5. klo 14.40 ? Ei vaikuta mahdottomalta osallistua, mutta pelkään väentungosta..))
    Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikkakin tuo nimi saataa viedä harhaan: muistuttaa meitä 60-luvun hippiliikkeestä, jossa tuo "vapaa rakkaus"oli keskeinen houkutin: "make love, not war"...
    Mitenkähän tuo liikehdintä vaikuttaisi tänä päivänä ? Ei siitä taitaisi olla Ukrainen sodan vastavoimaksi.
  4. "Suomen kieli, Suomen mieli" - niiden puolesta ainakin Teemu Keskisarja liputtaa nyt Perussuomalaisissa.
    Nähtäväksi jää, muuttuvatko asenteet edes piirun verran myönteisempään suuntaan persujen kohdalla. Ettei maahanmuuttokriittinen ole aina rasisti, eikä perusuomalaisia äänestänyt ole aivopesty perusjuntti..)) Eikä isänmaallisuus ole yhtä kuin kansallismielisyys, eikä arvokonservatisti ole "kehityksen" kyydistä pudonnut..))
  5. Heh, täälläkös sitä pääsiäistä vietetäänkin..)) Minä jo eksyin matkalla, jäin suustani kiinni tuohon kirjaketjuun. No. "Tekevälle" sattuu.
    Vähän vaimealta tuntuu tämä pääsiäinen, kun "juhla" vietettiin jo perjaina. Olin tietysti kutsuttuna eilenkin ja tänään tai huomenna saan ainakin pikkumiehen kylään.

    Viimeksi hän "valisti" minua vanhusten oloista..)) Saavat kuulemma olla "tekemättä mitään" palvelutaloissa, joissa ruokakin tuodaan pöytiin...Kiinnostaisi tietää, mistä on tietonsa saanut - ei minulta ainakaan..))
    Päiväkodeissa, ainakin täällä, onneksi pidetään kiinni noista traditioista: pikkumies osasikin noita loruja, jotka olin itse jo unohtanut.
    En tuntenut tuota "koululaisversiota" Matteus passioista, kiitos linkistä, maissii. Uusi oli minulle myös tuo kuvallinen versio Konevitsan kirkonkelloista...
  6. Aivan, Ano 10.45. Iloitaan siitä, että voimme auttaa..))

    Mutta ihan vakavasti: kyllä sitä pidetään yhtenä ihmisen onnellisuuden edellytyksenä, että hän on mukana, osallinen, jossakin itseään isommassa hankkeessa, olkoon se sitten vaikka niinkin trendikäs ja elitistisenä pidetty asia kuin globalisaatio. Ainakin itse yritän opetella tuota osallisuutta..))
  7. Näin sanotaan, Ano 10.39. Että verot ovat meillä korkeat ja suurituloiset maksavat niitä paljon.
    On taidettu kuitenkin laskea, että suuri osa meistä on sittenkin saamamiehenä, kun ynnää miten paljon me kaikki kuitenkin elämämme aikana saamme yhteiskunnan palveluja.
  8. Voi miten haikea olo tuli tuosta kuvauksestai, Ano 10.49. Näin oli meilläkin, sodanjälkeisinä vuosina, kun niukkuutta oli kaikilla.
    Ja totta: anteliaisuus on muuttanut muotoaan, ihan jo senkin vuoksi, että "avustettavat" asuvat kaukana. Meillä se "köyhyys" taitaa olla enemmän henkistä kuin aineellista, näin muistan jo Äiti Teresan aikanaan todenneen.
    Introvertiksi taitaa itse kukin muuttua ikääntyessä..)) Ainakin itse huomaan, että isot ihmisjoukot vievät voimia, isoista tapaamisista palautuminen on hidasta.
  9. Kiva, että otitte pääsiäisen puheeksi, maissii, Paloma ja muut.

    Minulla isoin juhla, sukujen pääsiäisateria pidettiin jo perjantaina. Mukava tapahtuma, me "vanhat" oltiin kyllä pääosassa, kun nuoremmat olivat vasta virittäytymässä ylimääräisiin vapaapäiviin.
    Kiitos noista vinkeistä: tuleva Lapua-elokuva ja uusi TV-sarja. Muistelen että minulla on tuo Ekmanin kirja, lukemattomana kuten paljon muutakin.

    Oliskin ihan kiva jutella noista TV-ohjelmista. Minulle pääsiäisen ajan parhaaksi taisi jäädä Kaurismäen "Mies vailla menneisyyttä". Olin luultavasti sen nähnytkin, mutta ei ollut pahaksi katsoa se uudestaan. En ole aikaisemmin oikein päässyt sisälle Kaurismäen elokuviin, liikaa ankeutta minun makuuni, mutta Le Havre oli käänteentekevä. Sen jälkeen olen tavoittanut niissä aitoa välittämistä, toivoa epätoivoiselta tuntuvan tilanteen keskelläkin.
    Kärsimysnäytelmiä ei ole enää mielestäni ollut YLE:n pääsiäisohjelmistossa. Niistä ykkönen oli kyllä minulle Pier Paolo Passolinin Matteuksen evankeliumi: mustavalkoelokuva, amatöörinäyttelijät, niin vaikuttava, että jäi mieleen.

    Tämä viesti tuli tietysti "väärään ketjuun", kun kirjoista piti puhua. Olen vain aika eksyksissä täällä nykyisin. En voi sille mitään, että Anonyymien ketjuissa tunnen itseni vähän kuokkavieraaksi, niin hyvää keskustelua kuin siellä pääsääntöisesti onkin. Vai tuleeko tunne siitä ?..))
  10. Luin Iltalehden artikkelin ja olen samaa mieltä: enemmän oli positiivisia kuin negatiivisia kommentteja.
    Ehkä viimeaikainen "kehitys" ei kuitenkaan ollut tiedossa kun kehuttiin Suomen koulujärjestelmää:
    "– Olen kuullut, että koulutus Suomessa on parasta maailmassa. Ihmiset kunnioittavat opettajia ja heidän palkkansa ovat korkeita. Ja mikä tärkeintä, koululaiset nauttivat koulunkäynnistä hyvin paljon".
    Mehän täällä olemme saaneet toisenlaista viestiä kouluista ja ja viihtymisestä siellä.
    Pisan ykköspaikkakin on menetetty vuosia (?) sitten.

    Tuohon anteliaisuuden vähäisyyteen täällä kiinnitettiin huomiota jo aikaisemmin.
    Onko se seurausta siitä, että yhteiskunta huolehtii meistä "liian" hyvin ?
    Jospa oikeistohallitus ja sen toimet toisivat korjausta siihenkin..))
    Ihmiset alkaisivat nähdä toisensa paremmin.
    En tietenkään toivo yleistä kurjistumista, mutta joskus siperia opettaa paremmin kuin se "tyytyväisyys".
  11. Tulikin jo lisävalistusta Jehovantodistajista, Ano 9.19. En voi väittää vastaan, jos sinulle on muodostunut heistä tuollainen käsitys - etkä varmasti ole ainoa, joka tietää heistä nuo asiat.

    Olen itse lukenut Aila Ruohon kirjan "Vartiotornin varjossa"ja kyllä siinä samoja asioita oli listattuna, mutta siinä mainitaan myös asioita, joita usko voi ihmiselle antaa, miltä se voi varjella ja miten se voi ihmistä rakentaa. Rajojen asettaminen ei aina ole pahasta.

    Kun en itse tunne tarvetta tietää "totuutta", minulle riittää se miten näen ihmisten käyttäytyvän, mitä heistä heijastuu ulospäin. Enkä muutenkaan tahdo asettaa kenenkään vakaumusta kyseenalaiseksi, jos se riittää heille ja palvelee heitä.

    Kun nämä nuoret, joiden mukana liikuin, kysyivät minulta vaikutelmia tuosta muistamistilaisuudesta, vastasin kyllä rehellisesti, että jäin ulkopuoliseksi, mutta ymmärrän, että he, jotka olivat asiassa sisällä, kokivat toisin, eikä se minua haitannut.

    Jatkossa luultavasti tyydyn satunnaisiin tapaamisiin, joissa meille kuitenkin on aina syntynyt hyvää keskustelua ja kuten sanottu, hengen/hengellisyyden ulottuvuus on sellainen, jossa kohtaamista voi tapahtua syvemmälläkin tasolla, siis silloin kun kenenkään uskonvarmuus ei tule esteeksi ja ainakaan meidän tapaamisissa ei niin ole käynyt.

    Pikkuisen olen aina vierastanut tuota sanaa "aivopesu". Kyllähän se kertoo melkoisesta uskonvarmuudesta, "aivopesusta", myös sen kohdalla, joka tuota sanaa toisesta käyttää..))
    Jehovien kohdalla tuo ei kai oikein osu muutenkaan. Heillä on tietääkseni aikuiskaste, eli pieniä lapsia ei kasteta toisin kuin meidän omassa valtionuskonnossa.
  12. Olen vuosien varrella tullut kosketuksiin Jehovantodistajien kanssa ja keskustellut mielelläni heidän kanssaan. Vaikka olen aina korostanut, etten halua sitoutua mihinkään uskontokuntaan, he eivät ole hellittäneet..))
    Arvostan heidän vahvaa sitoutumistaan ja tapaa, jolla he lähestyvät "käännytettäviään".
    Heistä voisi puhua pitempäänkin, mutta juuri nyt, en ehdi..))
  13. Hyvä kuulla, Ano 8.37 ja tietysti on paikallaan valottaa tätäkin puolta. Toivon itsekin, että kuvaamasi tilanne olisi sitä "normaalia".
  14. Uskon Glukosamiinin auttaneen minuakin. Ainakin se on vähentänyt terävää kipua, "pyöristänyt" sitä.
    Minulla on eniten nivelrikkoa käsissä, sormien nivelissä. Sain pojalta pienen pallon, jota pitäisi käyttää kuntoutuksessa, mutta eipä tule käytettyä. Uskon myös, että käsityöt auttaisivat. Sisko teki niitä aina, eikä hänellä ollut nivelrikkoa.
  15. Muistan kyllä, Ramoona, sinun maininneen Hislopin. Ehkä pitää tilata myös tuo Elokuun eräänä iltana..))
    Paavo Haavikon "Puut, kaikki heidän vihreytensä"sainkin jo kirjastoautolta. Luen sitä runo kerrallaan. Minulle ne vertautuvat jollakin tavoin Lassi Nummen runoihin. Hänen Requem-teoksensa, on lempilukemistani, tietyssä mielentilassa, olenkin siteerannut sitä paljon kun on pitänyt ilmaista osanottoa.
    Suorasanainen, ehkä jopa aforistinen runoteos puhuttelee minua eniten, arkipäiväinen kun olen..))
    Joku Outi Pakkasen kirja minulla onkin, Täytynee ottaa "työn alle". Eero Alenin kirja"Linkolan soutajan päiväkirja" on nyt meneillään, nuoren Eeron muistiinpanoja työharjoittelusta vuodelta 1994. Hyvin kirjoitettu ja on omiaan herättämään muistoja maisemasta, ihmisistä ja ajasta joka ei unohdu.
  16. Tuollaisena minäkin nykysuuntauksen pitkälti näen kuin Ano 15.47 sen kuvasi.

    Ellei ikääntynyt, isovanhempi, ole "elämässä vahvasti mukana", ellei hän shoppaile, matkustele, käy ulkona syömässä ja on lisäksi arvokonservatiivi, tuskin häntä kohtaan kovin suurta kiinnostusta ilmenee nuorten ja menestyneiden taholta..))
    Jos hän sattuu olemaan toimintakykyinen ja/tai varakas voi pientä alentuvaa kiinnostusta ilmetäkin, mutta jos on köyhä ja kipeä niin yksin on pärjättävä tai vertaistuen varassa, noin kärjistäen.

    Poikkeuksia tietysti on, eilenkin pari nuorta haki minut mukaan Jehovantodistajien "muistojuhlaan", sillä nimellä he kuittaavat pääsiäisen juhlallisuudet, joita esim ortodoksit viettävät pitkään ja näyttävästi.
    Eli jotenkin näen, että marginaaleissa elävät nuoret saattavat olla kiinnostuneita vanhoista, kuunnella ja arvostaa heitä. Henkisyys, hengellisyys tuntuisi olevan sellainen elämänalue, jolla vanhat ja nuoret voisivat kohdata.
    Myös pitkä yhteinen historia antaa mahdollisuudet siihen. Siksi kai oma perhe, oma suku nousee vanhalla arvoon arvaamattomaan. Sitä ei korvaa mikään ja surullista on nähdä, että
    etäisyys, fyysinen tai henkinen, on saattanut tehdä perhesuhteista vaimeat ja höllät.
  17. Ettei vain olisi persu, tuo Eliaanan kissa..)) Kun noin isänmaallinen on. Vai pitääkö nykyään sanoa: kansallismielinen ?
    Mutta kivoja nämä eläintarinat. Lisää niitä ! Olisivat omiaan purkamaan niitä jännitteitä, joita aina pakkaa tulla kun isompi joukko on koolla.
  18. Ai norsu tunnistaa oman peilikuvansa ? Kun minusta tuntui että kissakin teki niin - ainakin meidän kissa..))
    Vaikka olen paljon kulkenut metsissä, joissa on ollut karhu- tai susihavaintoja, en ole kumpaistakaan nähnyt. Joku tuttu näki yksittäisen suden ylittävän metsäautotietä, toinen tuttu näki karhun marjareissulla, jähmettyi ja perääntyi paikalta vähin äänin.

    Hirviä olen itse nähnyt, monestikin, samoin kauriita ja valkohäntäpeuroja.

    Enpä toisaan ole tullut ajatelleeksi, että kalaparka joutuu valvomaan aina..))
  19. Enpä löydä tuosta listasta montakaan tuttua: Celeste Ng:n ja Anne Tylerin.
    Tyleriltä olen lukenut paljonkin. Yleensä hän kirjoittaa perheestä, perhedraamoista, ja osaa kuvata niitä kuin ne eivät draamoja olisikaan..))
    Celeste Ng:ltä olen lukenut ainakin Tulenarkoja asioita. Vastakkainasettelua hallitun ja heittäytyvän elämäntavan välillä. Perhekuvio niissäkin keskeisenä.

    Olen nyt jäsenenä kahdessakin kirjakerhossa, joten on tullut luettua aika paljon viime aikoina. Ehkä sitten pääsiäisenäkin.
    Vaikuttavimmat lukuelämykset ovat kyllä olleet Victoria Hislopin Ne joita emme unohda (Kreikan lähihistoriaa) ja Trevor Noahin Laiton lapsi.

    Trevor Noahin kirja oli kyllä sellainen, etten siitä ole toipunut vieläkään: Noahin oma "elämäkerta". Hän syntyi Etelä-Afrikassa 1984 ja räikeä rotuerottelu oli siellä arkipäivää, kiihkeän uskonnollisuuden, taikauskoisuuden, mielivaltaisen vallankäytön ja yleisen kaoottisuuden ohella. Lahjakkuus, vahva elämisen- ja selviytymisen tahto ja vanhemman (äidin) uskomaton sitoutuminen perheensä hyväksi tekivät kai mahdolliseksi tuollaisen
    tarinan syntymisen ja sen, että Trevorista tuli maailmantähti, näyttelijä, koomikko, tuottaja...
    Tuntuu, että mitä tahansa kirjasta sanookin, se on liian vähäistä, kirjaa ei voi vain lukea, se täytyy kokea... Ja yllättävää oli se, että lukeminen ei ollut raskasta, aiheet kai olivat niin rankkoja että kerronnan oli pakko olla kevyttä...
  20. Samaa mieltä, Ano 17.53 ja varmasti moni muukin on. Eliaanan ketjut ovat aina asiallisia ja sovinnollisia. Tämäkin oli oikea hyvän mielen ketju, ainakin alkuun..))

    Samantyyppisiä ovat omatkin kokemukseni meidän kaikenkarvaisista ystävistämme. Kyllä ne olivat luonteva osaa lapsuuden elämänpiiriä. Minulle vain "isommat" eläimet jäivät hiukan vieraiksi, mutta kaunokirjallisuus on auttanut: sen kautta olen saanut tutustua niihinkin..))
    Pohjantähdessä on lukuisia kuvauksia ihmisen ja hevosen välisestä tunnesuhteesta, Rosa Liksomin Väylä-teos valaisi suhdetta lehmään. Kyllä ne molemmat kantoivat ihmisen tunnekuormaa, toimivat traumaterapeutteina etenkin kriisiaikoina.

    Surua on kyllä aiheuttanut se, kotieläimistä on tullut tuotantoeläimiä. Kymmen- tai satapäisessä joukossa eläintä ei enää kutsuta nimeltä, siihen ei muodostu tunnesuhdetta.
    Kun näinkin iso kulttuurin muutos on tapahtunut vaivihkaa, meidän hiljaisella hyväksymisellä, asiaan tuskin tulee muutosta.
    Jenni Haukion taannoinen kannanotto tuotantoeläinten osasta sai maataloustuottajat takajaloilleen. Eikä meidän eläinaktivistien toimetkaan ole jääneet tuomitsematta, vaikka ne ilmeisesti ovat saaneet aikaan sen, että esim tarhaeläinten tilannetta on saatu parannettua.

    Siksikin luonnon ja kaiken elollisen suojelu tulisi olla ihmiselle ykkösasia , "viljelemään ja varjelemaan" meidät on tänne asetettu ja itse kukin löytänee siihen itselleen sopivat keinot ja mittakaavan.
    Eliaana kertoi tuolla, että vain hyttynen saa hänet puolustautumaan, sama täällä. Sisälle eksyneet pikkuötökät saatetaan lempeästi tulos, linnuille annetaan pesintärauha, vaikka se tietäisi pientä epämukavuutta itselle, käärmettäkin aion kohdella kunnioittavasti, kun se taas kohtapuolin tulee lämmittelemään auringonpaisteeseen lenkkipolkuni varrelle...
    21. 66 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt