demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7384

  1. Enpä olet kuullutkaan Eliaana tästä uudesta kirjasta, Kassilaa saatoin muistella.
    Noista Raamatun muutoksista on puhuttu. Takavuosina väitettiin että jopa sielunvaellusoppi poistettiin Raamatusta jonkin kirkolliskokouksen päätöksellä, vuosilukukin mainittiin - 532 (?).
    Katajan ohjelmaa en ole katsonut - Areenalla - vai Katsomossa - taitaa olla tallessa. Eikös Kataja vasta liittynyt Ortodoksikirkkoon vai oliko vaan aikeissa.
    Kiva saada vinkkejä "alan" kirjallisuudesta...Tällä hetkellä minulla ei ole ketään, joka jakaisi tämän kiinnostuksen. Onkohan tiedeuskonto jo kaventanut meidän hengenelämän monimuotoisuutta ? Huuhaa-leimasin tekee työtään...
  2. Sitäkin, siis liikkumista, Ano 12.37, meille suositellaan. "Liike on lääke" - tätä on toistettu väsyksiin saakka, kuten sitäkin, että istuminen on vaarallista..))

    Ajattelen kyllä, etteivät nuo kaksi sulje toisiaan pois. Just olen minäkin lenkille lähdössä ja tultuani saatan tehdä muutaman kirjauksen kalenteriini - ajankäytön seurantatarkoituksessa...))
  3. Vaikka ei "julkisuuteen" pyrkisi, kirjoittamista suositellaan ikäihmiseille muistakin syistä. Jo pelkkä kirjoitusprosessi on tervehdyttävä ja auttaa meitä muistamaan, keskittymään ja ajattelemaan eli selviytymään tästä elämänvaiheesta missä nyt elämme.

    Lukuharrastus on siihen "ilmainen" bonus ja meidän hieno kirjastolaitos palvelee meitä kiitettävästi - mitä kaikkea sieltä nykään onkaan saatavilla ?

    Tuossa kirjaluettelossa oli paljon tuttuja, Iida Turpeisen kirjasta tykkäsin ja odotan häneltä uutta..)) Annukka Salama oli yllättäen listalla. "Tuttu" tyttö, ajattelin hänen kirjoittavan vain fiktiota.
    Joku mainitsi Margaret Cravenin "Kuulin pöllön kutsuvat"-kirjan. Se oli minulle suuri elämys - muutama kymmenen vuotta sitten... Ei vanhene kolmessa vuodessa, kuten nykykirjallisuus..))
  4. Keskipäivää ! Ei päivää ilman kaapelirikkoa - siltä alkaa jo tuntua - ei taida olla ihan sattumaa ! Toistaiseksi ne eivät kai ole kovasti vaikuttaneet tiedonkulkuun mutta varpaillaan kai tässä on oltava ?
    Totta, kyllähän tämä maailmantilanne alkaa huolestuttaa myös meitä, joita sota ei ole koskettanut samalla tavalla. Vaikka yrittäisi sulkea itsensä uutisvirran ulkopuolelle, isot uhkat ovat kai jo osa yleistä ilmapiiriä, näin ainakin itse koen - ja silloin tavallaan se "asian puheeksi ottaminen" voi olla eduksikin, tarpeen oman mielenrauhan vuoksi.

    Kyllä täytyy ihailla teitä kahta, Hil-laa ja Kristiinaa, että olette jaksaneet tuollaisen operaation suorittaa - asunnon vaihtoon viittaan. Minusta ei olisi kun tuntuu, että pienempienkin muutosten tekeminen käy jo yli voimien.

    Tuntui hyvältä, että "hengenasioistakin" voitiin täällä puhua kiihkottomasti, ilman pilkkaa, väheksymistä ja tuomitsemista - ihan elämään sisältyvänä asiana siinä kuin kaikki muukin. "Ei ihminen elä pelkästään leivästä"..))

    Paloma ottikin puheeksi vertaistuen, minkä Nojatuolikin voi meille parhaimmillaan tarjota. Näyttäisi jopa siltä, että vertaistuki tulee jatkossa olemaan markittävä osa meidän terveydenhoitojärjestelmää. Monissa yhteyksissä sitä on korostettu ja selvää on, että iso remontti meidän julkisessa terveydenhoidossa on meneillään. "Aika entinen ei enää palaa".

    Itsellä vertaistuesta, vertaisuudesta on hyvä kokemus myös meidän kyläkerhon kautta. Meille vanhoille rouville ja parille herralle on luonnollista käydä läpi omat vaivat, kolotuksista ja lääkityksistä alkaen, kertoa omasta arjestamme, muistella elettyä elämää ja ottaa kantaa nykymenoon. Kaikki tämä on luettu meille rakennukseksi.

    Minua on haastettu toiseenkin kerhoon, luvattu jopa kyyditys sinne ja vähän tietysti houkuttelee, kun siellä olisi lukupiirikin tarjolla..)) Kerhon vetämistä on myös tarjottu, kun nykyinen vetäjä keskittyy isoäitiyteen toisella paikkakunnalla. Siihen tehtävään ei juuri kukaan tahdo, koska se vaatii sitoutumista ja useampien tilanne on sama kuin minulla: joskus voimia on vaikka muille jakaa, välillä tekee tiukkaa selvitä edes omasta arjestaan.
    Vanhuus taitaa olla tällaista. Uusi päivä on aina seikkailu: miten arki tänään sujuu, mitkä
    ovat voimavarat, mikä mieli ?

    Oikeastaan olen hyvilläni siitä, että taas on nollakeli tarjolla. Kompostori ei jäädy, ei tarvita piikkikenkiä lenkillä. Silakkapihvejä on tällekin päivälle ja kaupatkin ovat taas auki..))

    Mukavaa lauantaipäivää kaikille,
    demeter1
  5. Oletpas löytänyt mielenkiintoista luettavaa, Eliaana. Hämärästi muistelen tuon kirjan joskus lukeneeni, Qumranin kirjakääröt ainakin kuulostivat tutulta.
    Vaikka näistä kirjoista nyt on polemiikkia esiintynyt, minua ne vaan edelleen kiinnostavat ja katson että ne voivat olla samanarvoista elämänsisältöä kuin vaikka kodin- ja terveydenhoito tai sosiaaliset suhteet - kaikki voivat auttaa meitä pärjäämään tässä haastavassa elämänvaiheessa..))
    Niin että Eliaana, kerrothan vaikutelmiasi tuosta kirjasta..))
  6. Kun lukee noista MIran sairaalakokemuksista ja näkee hänen asenteensa niihin, herää lähinnä suuri kunnioitus häntä kohtaan. Että joku pystyy nousemaan noinkin mittavien kärsimysten yläpuolelle ja asennoitumaan niihin tyyneydellä, kun ne olisivat vain "normaalia" elämänkulkua.
    Miran kirjoitus auttaa asettamaan omat, sittenkin aika pienet vaivat oikeisiin mittasuhteisiin ja antaa luultavasti myös uskoa ja luottamusta siihen, että meitä hoidetaan, meillä osataan...
  7. Onneksi olkoon, liekko, että löysit tuon kirjan. Siinä sinulle työmaata riittääkin..))
    Uskon kyllä että tutustuminen kirjaan palkitsee.
    Kiinnostus on oikea sana minunkin hengellisyyttäni kuvaamaan ja samalla tavalla koen:
    Idän uskonnot ja -ajattelu puhuttelevat minuakin enemmän kuin meidän oma, sittenkin aika ahdas ja lakihenkinen kristillisyys.
    Zen, Zen-buddismi yritti takavuosina tulla meidänkin tietoisuuteen ja siitä olen itse löytänyt paljon ikiaikaista viisautta. Alan Watts (Zen, Zenin ilosanoma) on sen länsimainen tuntija.
    Erittäin ansiokas oli minusta hänen kirjansa "Psykoterapiaa idästä ja lännestä", missä hän ihan arkikielellä kuvaa idän ja lännen ajattelun eroja ja katsoo, että niiden tulisi oppia toisistaan, täydentää toisiaan. Lattea päättely ja tosi, mutta niin vaikea toteuttaa..))

    Kerrohan sitten jossakin vaiheessa, miten olet lukemasi kokenut.
    demeter1
  8. Oikeastaan tuon kirjan nimi on Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta, tekijä: Sogyal Rinpoche, liekko.
    En oikein usko, että kirjaa saa kovin helposti käsiinsä, vaikka Otavan kustantama se on.
    Joskus -80-luvulla kun Idän ajattelusta alettiin yleisesti kiinnostua meilläkin, hankin kirjan ja minulla se on toiminut jonkinlaisena hakuteoksena tai selailukirjana. Syvällinen tutustuminen siihen vaatisi toisenlaiset olosuhteet kuin itselläni on ollut.
    Omat puitteesi kuulostavat ihanteellisilta jos/kun tahtoo löytää elämästä uusia ulottuvuuksia. Hiljaisuus on merkittävä voimavara, minullekin.
    Kaikkea hyvää sinne,
    demeter1
  9. Tulipa Hil-la mieleeni tuosta tyttäresi asenteesta omani - niiltä vuosilta kun äiti asui meillä.
    Hän oli jo siinä vaiheessa aika erakoitunut ja minä kannoin huolta siitä. Yritin ehdottaa ja järjestääkin erilaisia aktiviteetteja hänelle. Lopulta hän totesi: "Vanha ihminen ei tarvitse muuta kuin rauhaa"...
    Olen luultavasti tämän kertonutkin ja nyt elän itse samaa vaihetta - ainakin melkein..)) Äiti eli vain puoli vuotta vanhainkodilla jonne hän itse halusi kun tunsi voimiensa vähenevän.
  10. Jännä kuulla, Paloma. Luin Marquezia niin kauan sitten että tuollainen yksityiskohta ei ole jäänyt mieleeni. Oikeastaan sinun kirjasi (Valkohaikara) innoitti lukemaan Marquezia uudelleen, pari muutakin kirjaa olen kyllä häneltä lukenut.
    Harmi että tuo TV-sarja ei ole katsottavissa täällä - siis näillä vakiokanavilla.

    P.s. Kun palautin Valkohaikaran kirjastoon siellä oli jo yksi varaus odottamassa..))
  11. No johan tuosta Tiibettiläisestä kuolleiden kirjasta nyt älämölö nousi !,,))
    Anteeksi kovasti että sen mainitsin. "Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu..))

    Muuten en nyt sovita moitteita itseeni. Me olemme kaikki lukutaitoisia ja jos joku lukee paljon, en näe siinä moitittavaa. Elämänsisällöstämme kai me kaikki täällä puhumme, jollekin se on lukemista jollekin taas jotakin muuta eivätkä ne harrastukset aina käy yksiin.
    Tuota "hienostelua, brassailua ja chattailyä" en nyt osaa sovittaa itseeni mutta jos sinä Ano 11.15 niin koet niin minkä minä sille voin.
    Vai olikohan se ärtymisen syy taas nuo sitaatit ? Viljelen niitä paljon ja siitä on monesti vedetty tilille. Eliaana kertoi käyttävänsä tapaa laittaa sitaatti lainausmerkkeihin ja jättää lähde mainitsematta. Itse olen oppinut mainitsemaan lähteen ja kieltämättä se voi vaikuttaa brassailulta jonkun silmissä. Yritän jättää sitaatit vähemmälle jatkossa..))
    demeter1
  12. Hyvä kuulla, Ano 20.31. Sellaista tarvitaan ja kun uutta rakennetaan entisen pohjalle,
    hyvä tulee...
    Paljon hyviä julkaisuja heiltä olen saanut, vaikka en ole mukaan "ehtiyt"..))
  13. Jälkiviisaista minäkin Saarikiven bongasin, Eliaana. Sanansaattajia en tainnut katsoa.

    Otit tuolla akaisemmin puheeksi nstituutioiden murentumisen. "Koti, kirkko ja isänmaa", tähän aikaan päivitettynä sopisivat mielestäni hyvin sen suuren yhteisen kertomuksen teemoiksi tänäkin päivänä.

    Vaikka ihmiset näkevät vapauden säilytettävänä ja tavoiteltavana arvona elämässään, harva sen koko painoa kuitenkaan kestää koska ei ole kykenevä kantamaan siihen liittyvää vastuuta. Sitä Saarikivikin mielestäni noissa esseissä painottaa.

    Itse olen tulevaisuuden suhteen pessimisti, siis isojen asioitten kohdalla. Tai sitten en osaa ajatella suuria. Eino Leinohan ennusti tämän ihmislajin tuhoa ja uuden lajin,
    "hiljaisen varaväkevän" syntyä. Sitä emme enää taida nähdä..))
  14. Taitaa olla niin, että nykyään nähdään, että suositus on yhtä kuin määräys ja eihän vapaassa demokratiassa yksilöä saa määrätä, neuvoa eikä syyllistää...
    Rohkea veto Martoilta.
  15. Kiitos tuosta linkistä Tellukka. Ihan täyttä asiaa kuten myös tuo aloituksen linkki.
    Minusta Janne Saarikivi on merkittävä ajattelija, näkijä, yhteiskuntakriitikko.

    Omahyväisyyteen ei meillä todellakaan ole varaa ja tuntuu siltä, että länsimainen arvomaailma moniarvoisuudessaan on enää pelkkä kulissi ja ihminen on hukassa enemmän kuin koskaan.
  16. Minä ymmärrän tuon niin, että vaikka tekisi parhaansa, sekään ei aina riitä, jos "maailmakaikkeus" on päättänyt toisin..)) Ano 7.23/14.2.25
  17. Iltapäivää ! Toinen kirjoittaja tuolla muistuttikin talvilomasta kun ihmeteltiin Nojatuolin "käyttöastetta".
    Vähän kuulolla ainakin itse olen nyt, kun koululaisilla on lomansa. Kerran jo kävivät joukolla ja ehkä tulevat vielä. Kuten brinkkala arveli, kiitos vaan osanotosta, veljien lähtö, vaikka se ei juuri arjen tasolla minua kuormittanut, laittoi tietysti muuten hiljaiseksi.

    Tiibettiläisessä Kuolleiden kirjassa, samoin kuin monissa rajatiedon julkaisuissa, katsotaan, että vainaja viipyy kuolemansä jälkeen "henkenä" tutuissa maisemissa 30 päivää. Pidän tätä mahdollisena siksikin, että kyllä kai se surevan mieli viipyilee vainajassa hyvinkin tuon ajan kun surutyötä tehdään. Varmaa tietoahan meillä ei näistä asioita ole, mutta minusta on hyvä ajatella, että melkein kaikki on mahdollista. "Sama kude meissä kuin on unelmissa"...
    (Shakespeare) ja mihin kohtaan kukin tahtoo sen rajan vetää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tuntee tarvetta asettaa tiukkia rajoja eri vaihtoehtojen välille.

    On tuo korppiksen sairaalakierros rankkaa luettavaa - jos itsensä siihen kohtaan asettaa.
    Että huonolla tuurilla voi läpihuutojutusta muodostua tuollainen kärsimysten tie.
    Kuten sanottu, oma kokemukseni tosiaan oli läpihuutojuttu, mutta nuo pari yötä sairaalassa tietysti antoivat esimakua siitä, millainen omastakin operaatiosta olisi voinut tulla.

    Ei ole päässyt helpolla liekkokaan. Onneksi pahin taitaa nyt kuitenkin olla ohi, kun on päässyt auton rattiin ja mökille ? Tsemppiä vaan jatkoon.

    Ystävänpäiväkin tuli ja meni. Ystäväni maalla kertoi saaneensa 12 korttia ! Hänellä on aina ollut laaja ystäväpiiri ja hän on aina itse ollut aktiivinen muistajaja.
    Vasta eilisessä puhelinkeskustelussa huomasin, että Alzheimer on tosiasia hänen kohdallaan. Estolääkitys on luultavasti ollut merkittävä apu hänen kohdallaan, koska vielä pystyy hoitamaan arjen asiansa, 85 v, ja on nyt polvileikkaukseen menossa.
    Hän on yksin asuva leski, eikä ole kotihoidon piirissä. Vanhusten rivitaloyhteisössä asuu ja siinä pärjäilee.
    Nämä "selviytymistarinat" kiinnostavat tässä iässä kovasti - minua ainakin - ja niitähän mekin täällä jaamme. Jossakin telkkariohjelmassa kerrottiin että nettiterapia on todettu lähes yhtä vaikuttavaksi kuin perinteinen, kasvokkain tapahtuva. Sama tilanne taitaa olla myös tämän vertaisseuran kanssa. Vaikka minulla on nyt oma kyläkerhoni vertaisseurana silti Nojatuoliseura on vähintäinkin hyvä lisä siihen, vaikka ei niin usein olisikaan kirjoittajana mukana. Lukijoilla, "kuuntelijoilla" on myös iso merkitys, näin ainakin itse ajattelen.
    Ja edelleen on sanottava, että Hil-lan panos Nojatuolin "emäntänä" ja sen jatkuvuuden takaajana on vertaansa vailla. Ilman häntä täällä tuskin "osaisi" kirjoitella, olla mukana.

    Eilen olin liikenteessä niin pitkään - viiden kilometrin lenkkikin niistä askelista kertyi -
    että jätän tämän päivän liikkumisen väliin.
    La Promesan jaksot on nyt katsottu - jouduin tekemään sarjasta tiliä tuolle mainitulle ystävälle, kun hän vasta pääsi mukaan. Nythän sarja alkaa pyöriä alusta ykkösellä arki-aamuisin, joten voihan sieltä itsekin päivittää unohtunutta..))

    Mukavia talvi(loma)päiviä itse kullekin,
    demeter1
  18. Heh, Paloma, veljentyttöni syntyi 29.2. ja pitää kovasti kiinni tuosta päivästä: viettää syntymäpäiviä joka neljäs vuosi !
    Niin, kirkkaiden hankien keskelle synnyttiin - näin kai sitä romanttisesti voi kuvitella.
    Silloin oli kaikki paremmin..))
  19. Aamupaivää ! Samantyyppisiä ongelmia minullakin oli sivuston (?) kanssa. Tiedä ovatko jo lauenneet. Hyvä tietää kuitenkin että vika ei tällä kertaa ollut minussa..))

    Kiitos vain Ano 10.04/eilen ja Hil-la tuosta synninpäästöstä - viittaan meidän ilotteluun brinkkalan kanssa. Kyllä minäkin jälkeenpäin mietin, että oliko "sopivaa"..))
    Toisaalta, itsekin ajattelen, että pieni irrottelu joskus ei niin iso "synti" taida olla.

    Älähän Hil-la vähättele itseäsi. Hyvin sinä olet kartalla, muistisi on varmasti parempi kuin monella meistä - tai paras kai puhua vain itsestään - omaa arjen puuhailuani voi välillä kuvata sanoin: "oikea käsi ei tiedä mitä vasen teki" - huonompina päivinä ajatus vain ei pysy koossa eivätkä edes ne tutut rutiinit tunnu olevan tallessa. Vielä laitan paljon tautini syyksi - mutta yhtä hyvin tämä voi olla vanhuutta.
    Tosin, kun olen kuvannut näitä "oireita" nuoremmille he eivät pidä niitä minään - samaa aivosumua hekin saattavat aika ajoin kokea.
    Ja kuten todettu, unen laatu ja määrä vaikuttavat tuohon omaan olemiseen paljon, uskoisin että meillä kaikilla. Itselläni on pari päivää ollut liian paljon tapahtumia ja se pakkaa heti vaikuttaa yöuneen.
    "Ruuhka" jatkuu edelleen, (yllätys)vieraita tulossa ja sen jälkeen kyyditys kyläilemään. Kivoja tapahtumia tietysti, mutta stressiä nekin voivat aiheuttaa:
    "paljon" esityötä, paljon jäsenneltävää jälkikäteen.
    Riittävän hyvä ulkoilupäivä olisi tänäänkin mutta nyt täytyy jättää väliin.
    Mukavaa päivää kaikille,
    demeter1
  20. Takarivistä löytyy..))
    21. 8 / 370
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt