- Kuulehan sinä tyllerö, minä kirjoitan juuri sille palstalle, jolle haluan. Voin kirjoittaa vaikka 15-vuotiaitten palstalle, jos minulla on jotakin oikeaa asiaa, eikä vain leukojen louskutusta.
Joten, annahan olla! - Aika suoraviivainen päätelmä. Aina on ollut niitä, jotka ahdistevat jotenkin, ja sitten niitä, jotka eivät. Aina on ollut niitä, joita ahdistellaan, ja niitä, joita ei ahdistella. Ja se ei ole ulkonäkökysymys. Mikäli olet tietoinen arvostasi ihmisenä, aika harva uskaltaa käyttäytyä sinua kohtaan huonosti. Oma käytös ratkaisee aika pitkälti.
- Minulla on pari hyvää miespuolista ystävää, jotka ovat Suomalaisen klubin jäseniä, sinnekään ei oteta naisjäseniä.
Naiset olisivat aikanaan voineet perustaa oman vastaavan klubin, vaan eivätpä ole perustaneet. Miksi? Ja nyt sitten vikistään, kun ei pääse samalle hiekkalaatikolle leikkimään. - Olen virkani puolesta istunut myös ns. "isojen poikien" pöydissä, eivät he ihmistä kummempia ole. Useiden pörssiyhtiöiden hallituksissa istuu naisia, ne ovat vaikuttamisen paikkoja. Sinne ei ole sukupuolirajoitteita, sinne pääsee omilla kyvyillään.
Antaa herrojen pitää omat klubinsa, saavat edes jossain olla rauhassa meidän naisten jonnin joutavalta höpinältä. Joku jossain sanoi, että jokaisella miehellä pitäisi olla ikioma autotalli. Jospa Pörssiklubin miehillä ei ole.
Englannissa, josta monet sivistyneet tavat tulevat, on herroilla aina ollut omat klubinsa, so what. - Meidän talomme yllä pörräsi ihan oikea helikopteri ja ihmettelin, mitä hiivattia se siinä pörrää. Jonkin ajan päästä tuntematon mies soitti ovikelloa, pyrki sisälle ja halusi näyttää kuvia. Ilmakuvia kiinteistöstämme. Kehtasi suuttua, kun sanoin, ettei yhtään kiinnosta, miltä talomme näyttää taivaalta käsin katsottuna.
- Kauneus on katsojan silmissä, ei ole onneksi kukaan karkuun juossut :-))).
Minulla on sellainen paha vika, etten raaski heittää mitään pois, koska olen ostanut kallista ja hyvää. Nyt yritän panna itselleni sellaisen kiellon, luin netistä jonkun sellaisen tehneen, etten osta vuoteen mitään itselleni.
Miniäni kertoi myös sellaisesta hyväntekeväisyysjärjestöstä, josta varattomat perheet saavat hakea itselleen tarvittavia tavaroita. Järjestö kertoi, että heillä sellainen pulma, että suuri osa heille lahjoitetuista vaatteista niin huonokuntoisia, joko likaisia tai rikki, ettei niitä voi antaa eteenpäin. Aion viedä sinne matkalaukullisia vaatteita ja kenkiä, ja laukkuja, ehkä joku löytää niistä päällepantavaa vaikka omiin perhejuhliinsa. - Jaha, ja mistä tuo tieto on peräisin? Hevosmiesten tietotoimistosta?
- Aikanaan, siis kymmenen vuotta sitten, kun tulin Espanjaan tekemään asuntokaupat, olivat rahat mukanani pankin allekirjoittamana ulkomaan shekkinä. Sitten avattiin pankkitili tänne, jonne ne shekin rahat talletettiin. Espanjalaisessa pankissa kirjoitettiin uusi pankin allekirjoittama shekki, jolla kauppahinta notaarilla maksettiin. Joten älä siis puhu mitään suomalaisen vaivaisista kympeistä. Maailma on nykyään isompi, kuin peräkylän Postipankki.
- Ai, vai Suomessa vainko, älä luule. Lähetin Suomesta pankkitililtäni rahaa Espanjaan suurta keittiöremonttia varten. Piti pitkään selittää, mistä raha tullut, ja lopulta pankinjohtaja antoi nostoluvan. Onneksi Eu:ssa isoveli valvoo.
- Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa tunnetaan maa nimeltä Venäjä, ja jossa sen kansalaisia kutsutaan venäläisiksi. Ranskassa - russe, Espanjassa - ruso, Saksassa - Russe, Englannissa - Russian, Ruotsissa- rysk. Isäni äidinkieli oli ruotsi, joten kyllä meillä ihan vaan ryssistä puhuttiin.
Airiston keissi liittynee suureen rahanpesujuttuun, jäljet johtavat sylttytehtaalle, tietenkin. Siellähän sitä kansallisomaisuudesta ryöstettyä rahaa riittää, vaikka maatuskat näkisivät nälkää. - Minulla on valtava vaate-, kenkä- ja laukkukokoelma. Sukuvika, meillä aina pukeuduttu kauniisti ja laadukkaasti. Isäni ja edesmennyt puolisoni teettivät pukunsa räätälillä. Minulla ollut hoviompelija, joka teki yksilöllisiä vaatteita.
Nykyään ostan aika paljon vaatteita Espanjassa, kenkiä ja laukkuja verkossa, vain huippumerkkejä myyvästä verkkokaupasta. Myös upeita koruja sieltä. Kotikaupunkini tavarataloiista erittäin vähän mitään. Suomessa muutama luottomerkki, joiden vaatteita hankin, ovat laadukkaita ja ajattomia. - Miksi ylipäätänsä olette eronneet?
Että aikuiset ihmiset sitten osaavatkin tehdä lasten elämästä yhtä piinaa. Kasvakaa aikuisiksi! - Ja tässäpä esimerkki "tosi fiksuista suomalaisista", vai mitä? Minkähän puolueen miehiä olivat?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005828324.html - Siteeraan taas Eino Leinoa, yhtä lempirunoilijoistani:
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin."
..runosta Hymyilevä Apollo - Täällä nyt sitten taas ihan tarkoituksellisesti sekoitetaan asioita. Tokkopa puhujaa olisi yhtään häirinnyt, jos siellä ko. kadulla olisi istunut penkeillä vaikka kuinka pienituloisia mummoja ja pappoja, heitä istuu kautta maailman erilaisilla penkeillä, ja heillä siihen täysi oikeus.
Olen itsekin joutunut välttämään kulkemasta sellaisen puiston halki, jossa istuskelivat narkomaanit ja alkoholistit. Ihan vaan turvallisuussyistä, sen verran on itsesuojeluvaistoa, etten lähde hakemalla hakemaan ikävyyksiä.
Kyseinen valtuutettu ilmaisi itseään huonosti, varomattomasti, väärin sanavalinnoin. Ja kantaa sanomistensa seuraukset, vastoin monia tänne kirjoittavia. - Olen käynyt sienimetsässä lapsesta saakka, isäni oli herkkusuu, ja äitini hyvä kokki. Sienet, joita kotonani käytettiin, olivat suolattuja rouskuja. Niistä tehtiin salaattia ja sienikastiketta.
Aikuisena olen ollut vannoutunut sienestäjä. Kesätorppamme vieressä oli mahtavat sienimaastot. Niitä löytyi niin paljon, että niitä keitettiin saunanpadassa ja huuhdottiin kaivolla iltamyöhäsellä, pihavalon loisteessa. Ne sienet suolattiin. Älä koskaan suolaa sieniä lämpimänä, silloin ne aivan varmasti homehtuvat säilytyksen aikana. Niiden pitää antaa jäähtyä aivan kylmiksi, ja vasta sitten suolata.
Otin asiakseni oppia tunnistamaan joka kesä kaksi uutta sientä. Älä koskaan laita koriisi sientä, jota et varmasti tunne. Opin tuntemaan herkkutatit, suppilovahverot, mustat torvisienet, orakkaat, haperot, kantarellit. Suppilovahverot ja torvisienet kuivatin pannuhuoneessa pannun päällä, siellä juuri sopiva lämpötila niiden kuivaamiseen. Tatit, orakkaat ja kantarellit pakastin, ensin kuumensin omassa nesteessään. Sieniä oli niin paljon, että runsaan marjasatomme vuoksi en voinut niitä kaikkia pakastaa, vaikka oli kolme pakastinta.
Nuorena jaksaa, nyt ihmettelen, miten vaativan työni ohessa jaksoin tuon kaiken. Ehkä se oli juuri se vastapaino, jonka tarvitsin sen hetkisessä tilanteessa.
Sienisalaatti syksyisten uuden sadon perunoiden kanssa on vaan niin taivaallisen hyvää. Samoin pannulla sipulin kanssa paistetut herkkutatit paahtoleivän päällä. - Ja tämäkö oli sitten niille, joista kukaan ei omista mitään? Tottakai, jos aikoo vuokrata sijoitusasunnon itse suoraan jollekin, pitää tietenkin tarkistaa luottotiedot:
https://www.luottotietohaku.fi/?gclid=EAIaIQobChMIkYf79a2n3QIVAtKyCh3fCgIqEAAYASAAEgKzqPD_BwE
Jos käyttää välitysfirmaa, he hoitavat asian puolestasi. - Aivan, tuo oli hyvä huomio :-)
- Rehtiä toimintaa olisi ollut häneltä, joka tuon poiston pyysi, kertoa täällä se itse. Vaan ei rohkeus riitä.
- En ole aikaisemmin katsonut kyseisen kolmikon ohjelmia, koska en pidä heitä kiinnostavina. En katsonut myöskään sarjaa, jossa Veitola kävi yökylässä erilaisten ihmisten luona, ilmeisesti julkkisten, koska tokkopa taviksen luona yöpyminen olisi tv-kansaa kiinnostanut. Lisäksi kaikki kolme tekevät mielestäni huonoa journalismia. Eikä käsitykseni siitä mihinkään muuttunut.
Nyt tämän some- keskustelun myötä annoin periksi, ja katsoin tuon ohjelman. Se oli juuri niin typerä, mitä ennakkoon ajattelinkin. Ennen oli käsite "kylän paras lypsäjä", mistä lie löytäneet kaikki kylän parhaat naurajat, jotka kovaäänisesti nauroivat silloinkin, kun ei ollut mitään naurun aihetta.
Nyt voin laittaa rasti ruutuun X, kerran nähty, eikä tarvitse toista kertaa vaivautua. Koko surkean ohjelman paras osuus oli Kaija Koon haastattelu ja laulu.