Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3584

  1. Ei olisi aikanaan meillä onnistunut. Ihan puhtaasti siitä syystä että palkka ei olisi riittänyt neljälle hengelle. Toki olisi alkanut riittämään jos elintasoa oltaisiin laskettu, olisin jäänyt ylitöihin tai hakenut toisen työn tuohon rinnalle mutta sen jälkeen kotityöt eivät olisi menneet seinien sisällä enää suunnilleen tasan ihan ajankäytölisistä syistä.
    Jos ihan laajemmalti tuota miettii niin tuossa mallissa jossa eletään miehen tilillä niin aika tehokkaasti karsii kyllä duunarit pois häiritsemästä parisuhdesuunnitelmia. Ei luotonantajia, sähkö- tai vesilaitosta yms kiinnosta miten kotityöt jaetaan vaan niitä kiinnostaa että maksut saapuvat. Elinkustannukset ovat jo nyt sen verran kohonneet että monilla on tiukkaa vaikka eletään kahden palkalla.

    Jos vaan tulot minulla riittäisi niin aivan sama vaikka sillä elettäisiin kunhan sen verran jää itselle että pääsee joskus vaeltamaan. Toki täytyy myös se todeta että hieman ihmettelisin mihin toinen sitä rahaa sitten oikein säästää.
    Kyllähän tuo tietysti myös motivoi pitämään itsestään huolta. Työtapaturma, sairaus tai työttömyys kun yllättää etkä pysty enää elättämään kumppania niin loppuelämä saattaa olla aika kylmää kyytiä.
  2. Miehet nauttivat eläkettä noin 18-vuotta ja naiset 23-vuotta. Noihin kun suhteuttaa keskieläkkeet niin aika tasoihin menee. Lisäksi kun tilastoja katsoo on huomattava että työeläkejärjestelmä rakennettiin joskus 60-70 luvulla eli meillä on järjestelmässä myös naisia joiden eläkekertymä alkaa vasta myöhemmin. Samoin on hyvä huomata että korkeammin koulutetut ja yleensä paremmin tienaavat miehet elävät pidempään joten eläkekeskiarvo vääristyy ylöspäin kun pienituloiset poistuvat nopeammin.
    "Mitä ajattelette naisten eläkkeistä?" Jos saa viisi vuotta pidempään eläkettä, saa olla välillä lasten kanssa kotona ja eläkepotti ei poikkea miesten vastaavasta niin ottaisin itselleni koska tahansa tuon vaihtoehdon.

    Kyllähän tässä laihat vuodet on edessä ja valitettavasti suorat leikkaukset osuvat juuri sote-sektorille. Siellä on suurin kakku ja siitä sitten on helpoin aloittaa. Saa sitten nähdä mitä nämä työelämäuudistukset sitten näkyvät perheissä kun esim rakennusteollisuus kyykähtää.

    Itse olen joskus miettinyt tuota sanaparia palkaton työ. Ainakin itse olen kokenut kotityöt aina palkitsevana. Se että lapsilla oli vatsa täynä, puhtaat vaatteet jne on asia jolle ainakin itse laskin arvoa vaikka ei sitä suoraan rahassa mitata. Oltiin tuossa muutaman mun setämiehen kanssa talkoissa kunnostamassa kunnan liikuntapaikkoja jotta lapset voivat temmeltää. Lähempänä joulua mennään varmaan viemään ostoskärryjä kauppaan; kauppias maksaa summan siitä että eivät jää parkkipaikoille lojumaan keskelle hankea. Sillä summalla on taas pesistytöillä mahdollisuus muutamaan viikonloppuleiritykseen.
    Kuten kaveri joskus asian hyvin ilmaisi; tämä on sitä palkitsevinta hommaa kun tekee asioita tuleville sukupolville.
  3. En sarjoja seuraa mutta onko tappelun paikassa ja esim alkoholilla usein osuutta asiaan? Itse joskus miettinyt kun illalla kaupungilla ollaan kävelty niin nainen vaihtaa toiselle puolen katua. Minusta siis ihan fiksu veto jos pelkää. Ympärillä valaistusta, ihmisiä huutoetäisyyden päässä ja viranomaisetkin lähellä mutta silti.
    Toisaalta kun on oltu vaeltamassa ja iltanuotiolla niin yksinäinen nainen tulee siihen tulille, kysyy hyvää telttapaikkaa ja majoittuu meidän viereen. Keskellä korpea, hämärässä, ei ketään lähellä ja viranomaisiinkin matkaa ajallisestikin ehkä tunteja. Silloin tullaan viereen.
    Joskus käynyt mielessä että millainen kuva miehistä olisi jos ei näytettäisi poliisisarjoja vaan vaikka Eetun völjyssä sarjaa jossa nuorimies vaeltaa. Vastausta en tiedä mutta luulen että esimerkiksi sarja maajussille morsian on parantanut entisen "peräkammaripoikien" statusta merkittävästi. Ihan positiivinen formaatti Vihreiden feministisiiven edustajan ajatuksen vastapainoksi jonka mukaan maalla asumisen ".....ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua."

    Olen ollut avioliitossa itsetunto-ongelmaisen kanssa. Lapsuuden ongelmia hyväksytyksi tulemisen kanssa, koulukiusaamista ja myös työpaikoissa vedetty höplästä. Silti ainakin minulle erittäin parisuhdekelpoinen ja äärettömän rakas ihminen. Mikä sopii toiselle ei sovi aina toiselle mutta en minä sanoja ruvennut miettimään. Vaikea sanoa mutta epäilen että toinen olisi vain suuttunut kun huomaa etten puhu kuten normaalisti.

    Jotenkin tätä mieskuvaa pitäisi saada käännettyä positiivisempaan suuntaan. Olen minä joskus ehdottanut tehy:n ja superin edustajille miehille suunnattua kampanjaa jossa Leevi laastaroi ja Seppo saattohoitaa mutta eipä ole näkynyt. Pienimuotoisena joskus noita ollutkin.
  4. En tarkoittanut naisten väkivallan yleisyyttä vaan sitä minkälaisen mielikuvan miehistä tämä yksipuolinen uutisointi antaa. Jos aina raportoidaan suuntaan jossa mies on aina tekijä vääristyy kokonaisuus.
    Varmasti treffeillä nainen pohtii onko mies väkivaltainen ja se on ihan luonnollista. Mietinhän minäkin onko nainen kiinnostunut minusta vain taloudellisessa mielessä.

    Kyllä itsetuntoon vaikuttaa hyvin paljon ulkopuolelta tulleet asiat joille ihminen ei välttämättä itse pysty vaikuttamaan. Työtilanne on yksi, sairaudet tai tapaturmat jne.
    Se että mies ei olisi parisuhdekelpoinen koska itsetunto on alhaalla vaikka työtapaturman jäljiltä on aika kova väite.
  5. Ei kun siis hep!!
  6. hep
  7. En nyt ole varma osaanko vastata siitä näkökulmasta jota ehkä aloituksessa haetaan mutta yritän.

    Tuosta väkivallasta niin siinä samoilla linjoilla että on ihan ymmärrettävää että tällainen mahdollisuus käy mielessä. Ei siitäkään pidä pahastua jos nainen vaihtaa katua ennen kohtaamista. Olen vaan joskus miettinyt että miksi uutisointi on pääsääntöisesti saman suuntaista eikä tämä asia tunnu oikein kiinnostavan ketään.
    https://yle.fi/a/3-5487134
    Itse toivoisin että miesjärjesöt saisivat valtiolta rahoitusta ja pystyisivät kampanjoimaan myös "vastavirtaan." Yleensä näihin kampanjoihin liittyy hyviä neuvoja miten toimia ja kerrotaan se tosiasia että mieskin voi olla uhri. Tämä voisi antaa myös avaimet ratkaista perhetilanteet muuten kuin väkivallalla. Toki yhteiskunta antaa vahvoja viestejä että miestä voi rauhassa mätkiä.
    https://oikeusministerio.fi/-/esitys-naisiin-kohdistuvan-vakivallan-raportoijan-tehtava-perustetaan

    Tuohon seksiin. Juuri uutisissa oli että puolet miehistä, en nyt muista ikäluokkaa, on lapsettomia ja suurin syy siihen on ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Tietysti on mahdollista että kumppania ei ole löytynyt kun piparia on pelkästään tehnyt mieli. Toisaalta aika toivoton tilanne on miehenä todistaa "syyttömyyttään" jos naisen ensimmäiset ajatukset on että liuttamaan vaan toisella mieli halajaa. Voi tietysti olla ikä ja elämäntilanne pohjainen juttu mutta luulen että valtaosa katsoo pidemmälle tulevaisuuteen kuin kahden metrin päässä olevaan kamelin varpaaseen.

    Kolmas kohta on minusta hieman jopa naisia loukkaava. Tuossa lähdettiin siitä että itsetunto-ongelma olisi pysyvä joka johtaa johonkin. Itse taas uskon että ainakin suurin osa naisista ymmärtää itsetunto-ongelmien taustoja eivätkä automaattisesti oleta niiden olevan pysyviä. Esimerkiksi työpaikan menetys saattaa aiheuttaa miehille itsetunnon menetystä ja kelpaamattomuuden tunnetta mutta ainakin haluaisin uskoa että moni nainen jää siihen miehen rinnalle toivomaan miehelle uutta työpaikkaa.

    Viimeisestä olen eri mieltä. Minusta tuollaiset aikuislapset voivat olla hyviäkin kumppanikandidaatteja. Vähän jopa yksisilmäistä jos ei siinä nähdä myös mahdollisuuksia. Omalla kohdalla jos rooleja kääntää niin minusta tuollainen nainen jota on aina passattu voisi olla ihan hyväkin vaihtoehto. Jos ei mitään kotitöitä osaa niin voin opettaa ja tehdään yhdessä. Matkan varrella jos hänellä tulee muuta mieleen niin keskustellaan; otetaan hänen idea käyttöön tai tehdään kompromissi. Onhan tuo nyt pehmeämpi tapa kuin että molemmat tuo taloon piinttyneet omat tapansa ja sitten niistä yritetään vääntää sekä itkua että kompromissejä.
  8. Serkulleni sinne jonnekin josta ei ole paluuta.

    Tämä kappale on tullut tällä viikolla vastaan jo kolmesti ja aina vaan alan käydä vuosilukuja läpi. Joka kerta olen saanut sellaisen tuloksen että vuonna 2025 sinun poikasi on yhtä vanha kuin sinä täältä pois lähtiessäsi.

    https://www.youtube.com/watch?v=GlWBreEAZL4

    Isän luona albumeja selaillessa löytyy aika kattaus meistä kahdesta. Lapsina leikkimässä autoilla jouluna, vähän vanhempana lepäilemässä uimarannalla sekä teinivuosina kalastamassa tai sulkkista pelaamasta. Minusta on äärimmäisen surullista että nämä muistot sinusta löytyy minulta mutta et koskaan antanut pojallesi samaa mahdollisuutta yhteisiin muistoihin tai haaveisiin.

    Haaveista varmaan jää toteutumatta ainakin se Chevrolet El Caminon hankinta. Sinä pidit sitä outona valintana mutta minusta se oli juuri passeli sen yhden ja oikean tytön kuskaamiseen. No minä en ollut meistä se joka jotakin autoilusta tiesi. Enkä muuten tule myöskään sitä yhtä ja oikeaa edes löytämään. En tiedä mutta uskon että sinulla oli sellainen rinnallasi. Olisit voinut antaa teille edes mahdollisuuden.
    Poikaasi en ole koskaan tavannut ja vaimosikin viimeisen kerran hautajaisissasi mutta mutkan kautta olen välillä saanut kuulla että molemmila on mennyt ihan mallikkaasti.

    Jos taivas on olemassa ja saavutaan samalle osastolle olisi mukavaa jos auttaisit ymmärtämään ratkaisusi taustat. Tai oikeastaan antaa olla, en varmaan ymmärtäisi kuitenkaan. Etsitään jostakin vanhoja V8-magazine lehtiä ja muistellaan aikoja jolloin autot söivät vähintään 12l/sadalla ja naiset makasivat konepelleillä.

    Rakas ystävä, ikävöin sinu