Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

4097

  1. Salilla aika usein ennen suoritusta. Varsinkin isoissa moninivelliikkeissä. Yleensä joko selän käyttö tai muistutan että toistojen välillä pitää hengittää.

    Frisbeegolffissa usein mutisen ääneen minkälaista heittoa olen suunnitellut tai sitten muistutan itselleni tuulen suunnasta ja voimakkuudesta.

    Aikanaan myös kun olin parisuhteessa niin tuntui että vaikka sanat oli osoitettu sille toiselle niin tuli vahva tunne että itsekseni siinä juttelin.
  2. On vaikuttanut, vaikuttaa tällä hetkellä ja jos elon päiviä riittää niin vaikuttaa jatkossakin.

    Jos nyt aloitetaan esihistoriallisesta ajasta eli omasta yläasteestani niin sieltä on varhaisimmat vahvat muistijäljet asiasta. Opettajien näkemykset siitä että meistä pojista ei ole mihinkkään tai että meistä ei koskaan mitään tule ovat kyllä aika vahvasti edelleen muistissa; samoin kuin sanonta tyhjät tynnyrit kolisee eniten.
    Silloin opettajat oli auktoriteettejä ja sanoila oli painoarvoa joten kyllä meille pojille tuli selväksi ettei meihin uskottu eikä meille mitään menestystä elämässä edes toivottu. Ammatilliseen tulevaisuuteen se ei vaikuttanut koska tavoite oli keskiluokkaisuudessa johon kykenin kyllä ponnistelemaan. Ujolle ja hiljaiselle pojalle se ei kyllä ainakaan itsevarmuutta lisännyt vaan yksi syy lisää maastoutua seinätapetin väriseksi.

    Varusmiespalvelus oli sitten se seuraava muistutus sukupuolesta. Mihinkään en päässyt töihin kun armeijaan oli menossa joten taloudellinen vaikuuts kokonaisuudessaan oli puolisentoista vuotta. Itse varusmiehenä oloa en kokenut mitenkään miehisyyden kautta (vaikka välillä tuntui että testot nousi kun alkoi ruuti tuoksumaan) vaan ehkä jopa hieman päinvastoin. Tosipaikan tullen sinun pitää pysyä hengissä ja suorittaa tehtävä ja silloin on sama mikä on taistelijaparin sukupuli, seksuaalinen suuntautuminen, poliittinen näkemys jne; pääasia että pystyt häneen luottamaan ja hän on kykenevä pitämään sinut ja itsensä hengissä ja suorittamaan annettu tehtävä.

    Eron jälkeen kun minusta tuli lähivanhempi niin kyllä piti itselleen muistuttaa että olet isä joka on monien silmissä se kakkosvanhempi. Menit sitten vanhempainiltaan, lääkärintarkastuksiin tai vaikka puistoon niin piti tiedostaa että saattaa joutua selittämään. Toki puistossa ei tarvinut selittää sillä tiesin että olen joko sankari-isä kun toin lapset puistoon tai sitten täysi sika koska oletus oli että olin ottanut lapset puistoon vain siksi että vaimo voi kotona kuurata lattiat.

    Jos mennään viimein lähimenneisyyteen ja tähän päivään niin vaaleissa en saa miehenä niin suurta vallitukea kuin naisena saisin. Tämä perustuu ihan puoluetuen myöntämisen peusteisiin. Toinen sitten on nämä sukupuolikiintiöt lautakunnissa. Itsekin olen tällä hetkellä kiintiömiehenä pehmeämmässä lautakunnassa.
    Ihan puhtaasti mutuna kuitenkin sanoisin että minun kiintiöpaikkani tällaisessa lautakunnassa on helpompi kuin kiintiönaisilla teknisemmissä lautakunnissa.

    Tulevaisuudessa tuskin isompia muutoksia tulee tuohon poliittiseen järjestelmään. Harrastuksiin vaikuttaa jos hommaan frisbeegolffissa pelaajalisenssin. Miehenä voin osallistua vain mpo-luokkiin mutta naisena voin valita mpo- ja fpo-luokkien väliltä.
    Jos vielä haaveilisin parisuhteesta niin kyllähän miehen oletetaan olevan se aloitteellisempi ja jjos treffeille asti päädytään niin miehen pitää luovia se laskunmaksutilanne oikein. Toki nykysukupolvilla tilanne voi olla jo eri mutta kun kyse on tällaisesta hieman yli puoli vuosisataa eläneestä miehestä niin nämä asiat on menneet jo verenkiertoon ja lihasmistiin.

    Lisäksi on ollut muutama tilanne jolloin en oikein ole tiennyt mikä olisi ollut paras tapa toimia näin miehen näkökulmasta. Ensimmäinen tilanne oli se kun vihainen nainen viskoo laseja päätä kohti. Ihan vaan voimalla olisin voinut tarrata käsistä kiinni mutta se ei oikein tuntunut oikealta joten ovesta ulos ja pakoon. Jäi hassu olo kun toisaalta voima olisi riittänyt ja tilanne olisi loppunut mutta ei vaan tuntunut oikealta.
    Toinen oli kun olin lasten luona ja käytin julkisia kulkuneuvoja. Samalla pysäkillä poistui nainen ja oli mnossa samaan suuntaan kanssani. Hän taisi tehdä saman havainnon ja hieman kiihdytti askellusta. Itse taas sitten hidastelin askellusta jotta hän sai riittävästi etumatkaa eikä tarvinut laittaa juoksuksi. Siinäkin vähän ristiriitaiset tunteet siinä mielessä että oli ottanut yleistyksien tuoman syntitaakan harteille ilman syytä mutta toisalta mun elämääni ei parin minuutin lisäaika vaikuttanut mitenkään mutta jos toiselle tuli siitä turvallinen olo niin ei tuo niin iso asia ollut.
  3. En sen tarkemmin tiedä muuta kuin kyselyn tulokset jotka saatiin anonyymisti tehdyistä palautteista. Siellä nyt kysyttiin myös palaverikäytännöistä, ja kellonajoista milloin pitää olla työantajan tavoitettavissa sähköisin välinenin yms.
    Noiden perusteella sitten tulee ne ohjeet joiden mukaan pelataan.
    Jotkut kokee hyvänä ja jotkut taas eivät niinkään kannata mutta nyt on ohjeet ja säännöt ettei homma lähde ihan lapasesta.
  4. Olisin hieman yllättynyt jos ei vaikuttaisi. Kyllähän terveys aina vaikuttaa ja jos miettii mt-ongelmia niin eihän ne ratkea kolmen päivän soittosaikulla. Pitkä on prosessi ja siinä varmaan pohtii tulevaisuutta pidemmälle vaikuttaen parisuhteisiin, perheen suunitteluun työelämään jne.
    Tuossa ei nyt ollut minkä sektorin työterveydestä oli kyse mutta soteuudistuksen jo ollessa valmistelussa melko monissa kunnissa laajennettiin työterveyspalveluja. Päinvastainen suunta taas on olut näkyvissä miesvaltaisella vientiteollisuudella jossa investointien jäädyttämisen lisäksi on haettu säästöjä siirtymällä työterveydessä kohti minimiä. Saatavuuden lisäksi onhan tuo jonkinlainen palkanalennus kun joudut nuo käynnit itse kustantamaan.

    Tuon psykiatrin lisäksi asiaa on jossakin haastattelussa komentoinut myös Liisa Keltikangas-Järvinen joka kuvaili tilannetta suurin piirtein niin että jos kadulla on kuoppa ja siihen ihmiset murtavat jalkansa niin meillä lisätään ortopedejä jota saadaan kaikki hoidettua mutta kukaan ei oikein tahdo pysähtyä miettimään kuopan paikkausta ja syitä miksi kuoppa on siihen syntynyt.

    Itsellä on vähän sellainen epäilys että yksi syy on korona-aika jolloin tuli tämä etätyöilmiö. Siinä rytäkässä saattoi käydä niin että ilmisillä meni vähän työelämä ja arki sekaisin. Ensin tehtiin päivä normisti etätöitä mutta illalla ei sitten tehtykään arjen askareita vaan ihan pikkaisen vielä valmisteltiin seuraavaa päivää ja vastattiin vaikka s-posteihin.
    Lisäksi yhtään ei painetta vähennä nämä viime päivien uutiset työttömyydesta sekä asunnottomuudesta. Samman aikaan on leikattu sosiaaliturvasta ja ihmiset nyt pitävät työpaikastaan kiinni kynsin ja hampain.

    Mitä someen tulee niin minusta siellä vaikuttaa enemmänkin siellä oleva viestinnän tyyli kuin se kuinka kauan ihmiset siellä itseään altistaa.