M184

M184 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 8v sitten
1 aloitusta · 4189 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Koko juhannus töissä. Ihan hyvä että osui mulle niin pääsee perheelliset viettämään perheensä kanssa juhannusta. Eipä nin vahvaa juhannustaikaa ollakaan että olisi auttanut juhannusheilan löytämisessä.
En usko että kovin nopeasti tekoäly vie minun koneistushommat. Varsinkaan kun en tee mitään isoja sarjoja vaan yksittäiskappaleita tai pieniä eriä. Kuitenkin pitää rakentaa alustat, tehdä aihiot jne

Ehkä johonkin realiaikaiseen mittaukseen ja säätöön voisi sitä ajatella mutta se sitten taas vaatisi kallista anturitekniikkaa.
"Ranskan tasa-arvoneuvosto........"
Meilä taas yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta keskittyi oleelliseen eli suvivirren korvauksista päättämiseen.

En nyt muista missä lehdessä oli juttua että tällä hetkellä on yli 50t nuorta miestä ilman työtä tai koulupaikkaa ja vielä suurempi osa on näitä näkymättömiä nuoria joilla on suuri riski että tämä tilanne ei ole välivaihe vaan näyttäytyy heille loppuelämän polulta. Olikohan se thl:n päällikkö joka totesi että on vaikea löytää ja tunnistaa näitä nuoria miehiä koska miehet nähdään etuoikeutettuna ryhmänä.
Toisesta suunnasta katsottuna tuollainen puhe ei oikein tunnu oikeutetulta jos olet tilanteessa jossa työtä ei löydy ja etuuksia leikataan. Vaikka suurimmalla osalla miehistä menee vähintäin tyydyttävästi niin tuo ei näitä kelkasta pudonneita lohduta.

Miksi sitten naiset ovat kohteena. Epäilen että katkeruus ohjataan niihin ryhmiin joilla menee hyvin. Lisäksi kun miettii ketä tätä etuoikeustermistöä viljelee niin aika vähän sitä kuuluu maahanmuuttajien suusta tai miespolitikkojen kirjoittelussa.

No ne toimenpiteet; odotellessa parempia aikoja niin muutama kohta.
1. Pari lakiehdotusta. Sipilän halitus aloitti ja Marinin hallitus lopetti lain valmistelun jonka tarkoitus oli kriminalisoida lapsen vieraannuttamisen toisesta vanhemmasta. Seuraava hakkitus voisi pistää vireille.
Toinen laki on laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta. Tähän ryhmään lisäisin sekä miesjärjestöt että järjestöt jotka edustavat muunsukupuolisia. Rahoituksen ehtona kaksi yhteistä seminaaria ja julkilausuma tasa-arvon tilasta meillä.

2. Ammattikoulun rahoituksen palauttaminen. Ei enää yhtään hitsaria jotka tietävät miten hyvä hitsisauma tehdään mutta eivät osaa hitsata. Lisäksi palauttaisin teknikkokoulutuksen

3. Viestinnän suuntaus. Vähemmälle ne viestit joissa miehet nähdään ongelmana ja enempi viestejä hyvistä esimerkeistä. Samoin miesten ongelmia vähätellään toteamalla ne yksilön valinnoiksi vaikka taustalla olisi rakenteellisia ongelmia.

Lopuksi sitten siihen että kenen tämä pitäää hoitaa. En osaa suorilta sanoa sillä minusta valta ja vastuu kulkevat käsikkäin. vastuuta toisista tulee esim onnettomuustilanteissa mutta harvalla on valtaa toisen ihmisen elämään. Se valta tulee sitten viran tai luottamustoimen kautta; toki esimerkkien voimaa ei kanata väheksyä.
Tuo äskeinen kappale tuli mieleen kun vähän aikaa sitten eduskunnassa oli laki määräaikaisuuksien helpottamisesra. Poliittiset naisjärjestöt vetosivat että laki vietäisiin uuteen valmisteluun. Kuitenkin äänstyksessä se meni läpi hallitus-oppositio akselien mukaan. Näin siinä olisi varmaan käynyt siitä huolimatta mitkä puolueet olisivat olleet hallituksessa mutta siinä olisi ollut nyt naisilla tai miehillä mahdollisuus olla esimerkkinä mutta kun oma etu vaatii niin periaateet katoaa.
Parisuhteita ajatellen sanoisin että neutraali asia. Jos parisuhteessa arki soljuu, erotiikassa kipinöi positiisesti, elämäntilanne on sama ja tulevaisuuden ajatukset samansuuntaiset niin en oikein usko että tämä olisi asia joka hajoittaa suhteen. Tietysti jos asiasta ei pystytä edes keskustelemaan niin sitten tietysti voi jäädä hiertämään mutta epäilen että silloin suhteessa on muitakin ongelmia.
Toki jos viestintä kallistuu siihen suuntaan että kristityt miehet eivät ole parisuhdekelpoisia niin silloin näiden kumppanin löytäminen vaikeutuu kun muut kuin kristityt ovat jonossa edellä. Toki saattaa johtaa myös siihen että jatkossa tässä maassa on paljon kaappikristittyjä.

Mitä heidän uskoonsa tulee niin kun en muuta tiedä niin lähden siitä että se on aito. Onhan nuorten ajatusmailma eri kuin edellisillä sukupolvilla; esim. työn ja vapaa-ajan
arvostus on muuttunut. Luulen että tällainen yltiöyksilöllisyyden aika saattaa vedellä viimeisiään ja yhteisöllisyys tekee paluun. Itse en usko että kristityissä nuorissa olisi toiveita paluuseen aikaan jossa jotkut olisivat toisilleen kuin orjia ja lapsia kuritettaisiin fyysisesti. Enempi ehkä niin että toiveissa oli hieman hidastaa tahtia ja pohtia missä kohtaa ja miksi on menty pieleen esim koulutuksen suhteen.

Kirkko on mennyt liberaalimpaan suuntaan ja kun muutama vanhempi piispa jää eläkkeelle niin vauhti saattaa jopa kiihtyä. Se että nyt tulisi nuorten konservatiivimiesten esiinmarssi kun kirkko on menossa liberaalimpaan suuntaan on asia johon en oikein usko. Toki voin olla pahasti väärässäkin ja se selviää vuoden lopussa kun seurakuntavaalit on ohi. En toki ole laajemmalti seurannut mitä ympärillä tapahtuu mutta mitä lähiseudun vaalien ehdokasasettelusta olen kuullut niin samat vanhat jäärät siellä on ehdola kuten aina ennenkin.
Muutama kuukausi sitten kuuntelin hänen haastattelunsa ja siinä hän kertoi miestyyppien muutoksesta; toki yleisellä tasolla sillä yksilöllisiä eroja tietysti on.

Ensin oli hyvin ratkaisukeskeinen mies. Esim heinätyöt piti tehdä silloin kun niiden aika on jotta koti-ja tuotantoeläimillä on ruokaa ja perhe pysyy hengissä. Sillä ei ollut väliä oletko vihainen tai iloinen tai extro- tai introvertti. Talvi tuli joka tapauksessa ja perhe oli pulassa jos heinätyöt oli tekemättä.
Vähän tehtiin asioissa kompromissejä vaan mentiin vahvemman persoonan tavalla. Silloin vaatimustaso miehelle oli aika lyhyt; kärjistäen riitti että piti perheen hengissä.

Vaatimukset muuttuivat joskus 1970-luvulla? kun alettiin vaatia että miesten pitää puhua tunteistaan, mies saa itkeä, pitää olla kyky aitoon keskusteluun ja valmius tehdä kompromisseja. Käytännössä 1970-jälkeen syntyneet pojat joille oamat isät opettivat ykkösmiehen mallit ovat joutuneet opiskelemaan toisen miestyypin mallin. Nyt he ovat nyt ne isät jotka opettavat pjilleen omat pehmeämmät arvot. Miehen vaatimuksen lista piteni mutta kuitenkin vielä riitti että oli hyvä työ, ei uhkapelannut rahoja jne.

Nyt TD puhuu jo miehestä 3.0 joka on 2020-luvun tuotos. Häneltä vaaditaan kykyä ottaa tarvittaessa ohjat ja viedä asioita eteenpäin kuitenkin alistamatta kumppaniaan. Lisäksi vaaditaan kyky tulla omillaan toimeen ja sitä kautta mahdollistaa taloudellisesti perushyvän elämän. Lisäksi kakkosmieheltä pitää ottaa mukaan keskustelutaito, kompromissikyky, sekä kyky tunnistaa omat tunteensa. Näiden lisäksi pitää olaa sisäisiä ja ulkoisia ominaisuuksia joilla pitää eroottista liekkiä.
Eli se lista jossa näkemykset pitää olla yhteneväiset on jo aika pitkä. Siksi monet miehet ovat jo heittäneet pyyhkeet kehään.

Kuitenkin hän oli aika optimistinen tähän muutokseen. Nyt ollaan murroksen äärellä ja parin sukupolven päästä tämä nykyinen vaatimuslista on yhtä luonnollinen niille sukupolville kuin nykyiset toiveet nykyisille miehille.
Viikonloppu meni töissä joten mitään uutta tai ihmeellistä jota löydökseksi voisi sanoa. ei kyllä tullut vastaan.

Ainoa hieman rutiineista poikkeava asia oli urheilun seuraaminen; tuli tuo Suomen lätkäpeli katsottua.
Vappuna oli jo käytössä. Katselin vaan kalenterista että nyt voi jo laittaa. Vähän tuntui vilpoiselta mutta tottumuskysymys.
Minullakaan ei mitään faktaa ole tähän antaa mutta luottamustoimessa olen huomannut että jos kokouksessa kaikki kokevat olevansa tasaveroisia keskenään niin päätösten hyväksyminen , riippumatta siitä onko ne yksimielisiä, kompromisseja tai äänestyksen tuloksia, on paljon helpompaa kun myös on tulut itse huomioduksi.
Pohjustukseen viitaten sanoisin että mitä useammalla ihmisellä on kokemus että hän on tasaveroinen toisen sukupuolen (tai useamman sukupuolen jos niin halutaan ajatella) kanssa sitä helpommaksi yhteiselo täällä muodostuu.

Kyllähän varmasti tilastoja löytyy jonka perusteella koetaan että toinen sukupuoli (usein se oma) ei ole tasaveroisessa asemassa. Esimerkiksi lääketeollisuus tutkii yleensä oletuksella että kyseinen potilas on mies tai oikeudessa taas isien kokemukset asemastaan huoltajina ei oikein anna kuvaa tasaveroisesta kohtelusta. Se onko totuus sitten se että peruste johtuu sukupuolesta on toinen asia mutta jos se on laajan piirin kokemus niin eihän se keskusteluilmapiiriä juuri paranna mutta toki sitten nostaa asioita keskusteluun jotka koetaan epäreiluina.
Harvoin unta näen mutta ylensä olen rotkon reunalla tai virtaavan joen varrella. Muita ei ole mutta ääni kuuluu etäältä kannustaen hyppäämään. Joskus myös ääni perustelee miksi minun kannattaisi ottaa se viimeinen askel.

Jos hallitsisin unta niin se varmaan olisi sellainen jossa tulisin töistä ja pihalla katsoisin että talossa palaa valo koska joku odottaa minua. Tai vastaavasti olen joen varrella keittämässä nokipannukahvia odotellen treffiseuraa saapuvaksi.

Tähän jälkimmäiseenkään en halua muita uniini sillä olisi mukava aamulla herätessä miettiä mikä siellä olisi minua odottanut eikä aina pohtia miksi en taaskaan uskaltanut hypätä.
Toki voihan oikeassakin elämässä talossa olla valot kun tulen töistä mutta silloin olisin unohtanut sammuttaa ne lähtiessä.
“Parantaako tämä ihminen oikeasti mun elämää?”
Minusta tämä ajatusmalli on vahvoilla muillakin elämänalueilla kun parisuhteissa. Jos miettii vaikka harrastus-, järjestö- tai luottamustoimikenttää niin vaikeaa on niihin saada aktiviivitoimijoita mukaan koska sieltä nyt harvemmin saa mitään konkreettista etua itselleen.

"Siksi rima nousee."
Varmasti nousee mutta tuossa ei vielä lähdetty sille linjalle että vaatimukset kattaisivat laajemman kokonaisuuden. Tuossa puhuttiin vain henkisistä ominaisuuksista mutta kyllähän meillä nyt on jo keskustelua muistakin ominaisuuksista kuten ulkonäkö tai varallisuus.

Asiaa ei tuossa mainittu mutta itseäni joskus mietityttää ympäröivä yhteiskunta. Suuresta mediarumbasta johtuen kaikki olivat varmaan tietoisia että eilen oli kansainvälinen poikien päivä joka taas pisti miettimään millaista ielikuvaa me luodaan toisista ihmisistä. Uskalletaanko antaa mahdollisuus eri kuplasta tuleville.
Teoriassa kyllä. Käytännössä jo nyt on mahdollista hakea toimeentulotukea hautauskuluihin. En ole varma mutta epäilen että tämä säilytysmaksu rinnastetaan pakollisiin hautausmenoihin.
Omat kokemukset kellonajasta eivät kyllä tue tuota artikkelia. En sitten tiedä vaikuttaako se että minä ja miltei koko lähipiiri on vuorotyöläisiä. Vurotyöläisistäkin yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki tekevät keskeytymätöntä kolmivuoroa eli arki ja viikonloput eivät juuri eroa toisistaan.

Sen minkä allekirjoitan on yhteinen ympäristö. Parhaat keskustelut ovat käyty saunassa, vaelluksella iltanuotiolla tai kun on istuttu kylmän reiän ympärillä eli oltu pilkillä. Joskus myös ihan automatkalla on päästy normaalista pintapuolisesta jutustelusta pintaa syvemmälle.
Eihän tuo nyt mikään uusi juttu ole. Ennen lakia osa hyvinvointialueista on jo tuota maksua perinyt. Käytäntö on ollut vaihtelevaa ja minusta on hyvä että tuohon tulee joku katto vaikka jatkossakin hyvinvointialueet voivat päättää perivätkö maksua.

Oikeastaan tuossa on kolme asiaa joka itseäni mietityttää.

Ensinnä alaikäiset vainajat. Heillä tuskin on vielä perikuntaa joten lasku menee ilmeisesti vanhemmille. Oman lapsen menettäminen on kuitenkin itsessään jo niin suuri suru että näissä tapauksissa jättäisin maksun lähettämättä.
Toinen asia on säilytyksen lisäksi perittävä ruumiinavausmaksu. Toivottavasti tämä yhdessä säilytysmaksun kanssa ei johda siihen että lääketieteeliset ruumiinavaukset vähenevät nin radikaalisti että se haittaa jo lääketieteen tutkimusta ja -koulutusta.
Kolmantena asiana on lain tarve julkisen talouden vahvistajana. Ymmärrän käytännön tarpeet laille ja siinä mielessä minusta tarpeellinen laki. Kuitenkin se että joka vuorokausi kun vainaja on säilytyksessä se vähentää hyvinvointialueen valtionosuutta 10e/vrk. Minusta turhaa byrokratiaa.
Itselleni kyllä vaikuttaa tuo syy. Kun pakit tulee pituuden tai työn takia niin jään kyllä pohtimaan että onko vika minussa vai siinä että kohdattiin esim sähköisen viestimien kautta.
Jos taas arvopohja olisi erilainen niin se ei siitä muuttuisi kohtaamistavasta riippumatta.

Tästä oli laajempi tutkimuskin jossa kumppanin löytämisestä kyseltiin.
Miehiltä kun kyseltiin niin "joka toinen suomalainen sinkkumies kokee kumppanin löytämisen vaikeaksi, ja vain hyvin pieni vähemmistö kokee, ettei kumppanin löytämiseen liity minkäänlaisia ongelmia,"
Elikä omaltakin kohdalta aikalailla kuulun tuohon enemmistöön.

"Normit ovat muuttuneet ulkonäkökeskeisemmiksi: myös sellaiset ihmiset, jotka eivät olisi välttämättä ulkonäkökeskeisiä tavallisessa sosiaalisessa elämässä, saattavat näiden sovellusten kautta yhtäkkiä muuttua sellaisiksi"
Tämä nyt ei pelkästään liity minusta parin löytämiseen vaan myös ympäristöön joka muuttuu yhä enemmän yksilökeskeiseksi.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000008419620.html
Ihan näin äkkiseltään kolmenlaista ajatusta.

Ihan itsekkäistä lähtökohdista kun miettii niin itse olen saanut pakit sekä pituuden puutteen vuoksi että työelässä sijoitun organisaation alalaatikostoon eli duunariosastolle. Jäin vain miettimään että mitkä ovat ne normaalin miehen speksit pk-seudulla jotka mahdollistvat pääsyn arvopohjakeskusteluihin naistenkanssa.

Toinen asia sitten tämä sosiaalinen media. Paljon on tullut vastaan naisten näkemyksiä joissa todetaan että he ovat kouluttautuneet, tienaavat rahansa, heilä on ystäviä ja harrastuksia ja lihalliset himotkin hoituu härpättimillä. Jos miehen ottaisvat rinnalleen niin sen pitäisi tuottaa jotakin lisäarvoa heidän elämään. Tähän "vaatimukseen" katsoen niin kyllä pk-sudun tavismiehet on hyvin korkeaa tasoa.
Tuohon kun peilaa vielä yleisen keskustelun miehistä joka usein sisältää termejä toksinen, miesvauva, miesselittäminen tai miten miehet ei tee kotitöitä tai miehet eivät itke niin joku nyt ei nyt ihan kättele tässä yhtälössä.

Netti on tietysti netti mutta jos menen omaan kuplaani niin siellä taas tilanne on juuri päinvastoin. Mitä nuorempiin mennään sen todennäköisempää on että he jäävät yksin ja iso osa varmasti myös yksinäiseksi. Tämä näkyy on kyse sitten työkavereista, harrasteporukoista tai miehistä joita tunnen järjestö tai luottamustehtävien kautta.
Vanhemmilla miehillä on suurimmalla osalla kyllä kumppanit ja mitä heidän juttujaan olen kuunnellut niin lähikylistä se kumppani on löytynyt ja joskus miettinyt että kertooko Hanna Ekolan kappale -He juuri heistä.
Mitä nuorempiin tulee niin täällä on se paljon puhuttu jako lukion tyttöihin ja ammattikoulun poikiin. Tytöt jatkavat kouluja yliopistokaupungeissa ja täällä pojat käyvät koulun jälkeen asevelvollisuuden ja sitten menevät töihin. Se suurin ongelma ei ole koulutuksen eriytyminen vaan elinkeinorakenteen yksipuolisuus. Metalli ja muussa raskaammassa teollisuudessa on kyllä töitä mutta naisvaltaiset alat , kuten palvelu ja sote, ovat kuihtuneet olemattomiin. Niin kauan kuin kotiseuturakkaudella ei voi maksaa laskuja on hyvin vaikeaa rakentää tänne tulevaisuutta.
Tulikin aatto kahdesti vaikka jälkimmäinen piti olla vappupäivä.
Vappuaatto; herätys 4.30. Työpäivä 06-18 jonka jälkeen sauna ja iltapala.

Vappuaatto; nukun niin pitkään kuin unta riittää ja siten salille. Päiväunet ja työpäivä 18-06.
Onhan noita havaintoja, seka laajemmalta että suppeammalta alueelta. Jos noita eduskunnan kyselytunteja katsoo niin välillä tuntuu että tärkeintä ei ole se asia vaan saada joku toinen poliitikko nolattua jolla hänen uskottavuuttaan ja osaamistaan kyseenalaistetaan.

Jos sheimaaminen ei edellytä julkista verkkoa vaan kelpaa esim yrityksen oma intra niin sieltä sitä on kitketty pois. Sinne kun pystyy kirjaamaan viat, laatupoikkeamat, puutteet jne niin niitä sinne kirjattiin ja jakelu paljon laajemmalle piirille kuin oli tarvetta. Vaikka henkilöä ei koskaan mainita niin vuorolistasta heti näki kuka missäkin koneessa oli työskennellyt.
Annettiin ohjeet että jakeluun vain työnjohtaja ja toimenpiteet kerrotaan koko osastolle eikä vain sille jolle virhe oli sattunut.

Itse en nyt ole millään tavalla tunnettu vaikka luottamustoimissa olenkin mukana mutta tuo ilmiö on hyvin tunnistettavissa kun kyselee ihmisiä mukaan toimintaan. On kyse sitten puolue tai muista luottamustoimista niin vaikea on saada ihmisiä mukaan. Toki syitä on varmaan muitakin mutta tuo muiden mukana.

Toki sitten se kolikon toinen puoli on turva. Ei siitä taida olla pitkä aika kun mies pelastui raiskaussyytteeltä siksi että älykello oli nauhoittanut lakanoiden rypistelyn.
Jos on kertaluontoisesta jutusta kyse niin eipä kannata huolestua. Voi olla stressiä, unettomuutta jne ja eihän se mies mikään kone ole. Joskus vaan a-studio voi voi olla kiinnostavampi kuin kumppani lakanoissa.

Jos taas alle nelikymppisillä on toistuva ongelma niin menisin lääkäriin,
"Erektiohäiriön esiintyvyys on sepelvaltimotautipotilailla suuri. Lisäksi erektiohäiriö esiintyy usein ennen sepelvaltimotaudin ilmaantumista. Sepelvaltimotautipotilaista 49-67 %:lla erektio-ongelmat edeltävät sydänoireita"
https://www.duodecimlehti.fi/duo98065
Ehkä siksi että heillä ei ollut oikeutta jäädä hoitamaan kotiin sairasta lasta. 80-luvulla sitten tilanne muuttuii sellaiseksi että isä sai kyllä jäädä hoitamaan sairasta lasta mutta siihen piti saada äidin lupa.
Mutta vakavasti ottaen niin ainakin perhe-elämän suhteen on tilanne parantunut. Vaikka eroja tulee tiuhemmin niin nykyään on esim vuoroviikkoratkaisuja joilla varmisetaan se että isä on lapsien elämäsä läsnä. Samoin isät pääsevät mukaan synnytyksiin mikä ei ollut mahdollista esim oman isäni kohdalla.

Olivatkohan onnellisia ja onko nämä ihan vertailukelpoisia sillä pitää muistaa että 70-luvulla työelämässä oli vielä miehiä jotka olivat syntyneet vuosina 1910-1920. Nämä olivat niitä miehiä jotka viettivät nuoruutensa sekä aikuisuutensa kynnyksen rintamalla puolustaen maamme itsenäisyytttä. Kuolleita enemmän kuin Porissa asukkaita ja haavoittuneet päälle. Harvassa olivat ne jotka eivät ainakin jollakin tasolla traumatisoituneet.
Traumoja ei juuri ehtinyt käsitellä vaan kun pystykorvat oli luovutettu niin piti vetää haalarit niskaan jotta sotakorvaukset saatiin hoidettua.

Se mikä näissä sotatraumoissa on tympeetä on niiden ylisukupolvisuus. Ensimmäinen sukupolvi kokee ne kauhut, seuraava sukupolvi kärsii ne trauman seuraukse ja vasta kolmas tai joskus vasta neljäs sukupolvi alkaa olla kuivilla näistä muistoista.
Voisi siis ajatella että 40-luku ja heti senjälkeen syntyneet oivat se toinen sukupolvi ja vasta me 70-80 luvulla syntyneet ollaan niitä joilla ei ole enää tätä taakkaa.
3 / 210
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt