Itsekkyyden aika?

Ja kyllä sitä oli jo lapsuudessani, ollut aina. Mutta nyt se tuntuu olevan enemmän sääntö, kun poikkeus.

Mieheni autistiset piirteet haittasivat parisuhdettamme ja kun mitta tuli minulle täyteen pistin eropaperit menemään ja jo silloin lähes parikymmentä vuotta sitten päätin, etten halua enää uutta suhdetta kenenkään kanssa! Ja se päätös pitää! Yksin oleminen ja miehistä viis on ollut minun mottoni, pelkkä ystävyys vain sopisi minulle ikäiseni miehen kanssa!

Anonyymi00004 kirjoitti:

Mieheni autistiset piirteet haittasivat parisuhdettamme ja kun mitta tuli minulle täyteen pistin eropaperit menemään ja jo silloin lähes parikymmentä vuotta sitten päätin, etten halua enää uutta suhdetta kenenkään kanssa! Ja se päätös pitää! Yksin oleminen ja miehistä viis on ollut minun mottoni, pelkkä ystävyys vain sopisi minulle ikäiseni miehen kanssa!

Lue lisää

Juu, omat haasteet tulee suhteessa kuin suhteessa. En minäkään enää pariutuisi, jos ero tulisi. Tai kuolema. Nähty jo ne kuviot monin päin. Ja ei ole vaivan arvoista enää tässä iässä perustaa mitään liittoja.

Jasu2025 kirjoitti:

Juu, omat haasteet tulee suhteessa kuin suhteessa. En minäkään enää pariutuisi, jos ero tulisi. Tai kuolema. Nähty jo ne kuviot monin päin. Ja ei ole vaivan arvoista enää tässä iässä perustaa mitään liittoja.

Lue lisää

Mielummin elää vaivattomammin, ilman säveltäjää vierellä.

Jasu2025 kirjoitti:

Mielummin elää vaivattomammin, ilman säveltäjää vierellä.

Yleisellä tasolla: Jos hän ei olisikaan säveltäjä, vaan enempikin oman elämänsä viulisti.

JeroP kirjoitti:

Yleisellä tasolla: Jos hän ei olisikaan säveltäjä, vaan enempikin oman elämänsä viulisti.

Mielummin säveltelen ja soittelen omia tahtejani. 😊

Jasu2025 kirjoitti:

Mielummin säveltelen ja soittelen omia tahtejani. 😊

Parisuhteisiin liittyy aina paljon tunnekuormaa, vastuukuormaa jne jne. Jossain kohtaa sitä kuormaa ei vaan enää huvita jakaa eikä kantaa.

Jasu2025 kirjoitti:

Parisuhteisiin liittyy aina paljon tunnekuormaa, vastuukuormaa jne jne. Jossain kohtaa sitä kuormaa ei vaan enää huvita jakaa eikä kantaa.

Karkasi viesti. Lisään, että silloin kun on olotila ettei vaan jaksa antaa eikä vastaanottaa helpointa on olla ominpäin.

Tämä aika on pelkkää roskaa ja kiiltäviä käärepapereita

Samaa mieltä, että on hyvä kuunnella myös itseään ja mitä itse haluaa.

Sitten toisaalta jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan, että he voivat sanoa mitä haluavat ajattelematta kenelle sanovat, mitä sanovat ja missä sanovat. Teeveen haastatteluohjelmissa saatetaan sanoa liian suoraan mitä ajatellaan, toiselta voidaan kysyä mitä vain, jopa henkilökohtaisuuksia (jopa ihan ventovierailta) jne. Ja tätä jotkut kutsuvat suorapuheisuudeksi, jolla saatetaan ylpeillä. Ollaan rohkeita, kun uskalletaan sanoa päin naamaa kaikenlaista ja se on muka hyvä.

Norppa83 kirjoitti:

Samaa mieltä, että on hyvä kuunnella myös itseään ja mitä itse haluaa.

Sitten toisaalta jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan, että he voivat sanoa mitä haluavat ajattelematta kenelle sanovat, mitä sanovat ja missä sanovat. Teeveen haastatteluohjelmissa saatetaan sanoa liian suoraan mitä ajatellaan, toiselta voidaan kysyä mitä vain, jopa henkilökohtaisuuksia (jopa ihan ventovierailta) jne. Ja tätä jotkut kutsuvat suorapuheisuudeksi, jolla saatetaan ylpeillä. Ollaan rohkeita, kun uskalletaan sanoa päin naamaa kaikenlaista ja se on muka hyvä.

Lue lisää

Joskus tuntuu, että kohteliaisuus puuttuu. Ehkä jotkut kokevat kohteliaisuuden jäykkyytenä tai sellaisena, ettei uskalleta sanoa mitä halutaan sanoa tai että kohtelias on liian hiljainen hissukka. Tuntuu, että nykypäivänä halutaan joka paikkaan ihmisiä, jotka kulkevat neonvalot enemmän tai vähemmän välkkyen ja toitottavat joka paikassa omia asioitaan. Se on varmaan sitä rohkeutta, jota nykyisin niin perään kuulutetaan. Mutta ei pidä luulla, että se mitä sylki suuhun tuo on rohkeutta ja suorapuheisuutta, jos vielä toinen loukkaantuu. Suorapuheinen voi olla myös loukkaamatta ketään ja puhumatta ihan kaikkea mitä päähän pälkähtää. Kohtelias kritiikki ja kiertelemättä, mutta samalla kohteliaasti puhuminen ovat ihan hyvä, ajattelematta töksäyttäminen ei.

Ihmiset on aina ollut itsekkäitä ja jokaiseen heidän "epäitsekkääseen" tekoon liittyy jokin tarkoitus. Se ei ole välttämättä suoranaista hyötyä, mutta siinä voi olla osin jopa tietämättä tarkoitus alistaa.

Jos tätä ei usko, niin miettikää konflikteja. Usein sellaisessa nousee pintaan joku viime kesänä "pyyteettömästi" tehty juttu. Kaikki kuitenkin lasketaan ja ne on, jos ei muuta, niin sen tekijän mielessä.

Itsekkyys on luonnollista. Se on nakutettu täällä pallolla elävien dna;han ja se ei millään kulttuurisella "hyvesignaloinnilla" irti lähde.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Ihmiset on aina ollut itsekkäitä ja jokaiseen heidän "epäitsekkääseen" tekoon liittyy jokin tarkoitus. Se ei ole välttämättä suoranaista hyötyä, mutta siinä voi olla osin jopa tietämättä tarkoitus alistaa.

Jos tätä ei usko, niin miettikää konflikteja. Usein sellaisessa nousee pintaan joku viime kesänä "pyyteettömästi" tehty juttu. Kaikki kuitenkin lasketaan ja ne on, jos ei muuta, niin sen tekijän mielessä.

Itsekkyys on luonnollista. Se on nakutettu täällä pallolla elävien dna;han ja se ei millään kulttuurisella "hyvesignaloinnilla" irti lähde.

Lue lisää

Juu, muttei itsekkyyden tarvi näyttäytyä niin vitun ilkeänä muita kohtaan. Se on kusipäisyyttä, ei itsekkyyttä mitä kukaan tarvii.

Jasu2025 kirjoitti:

Juu, muttei itsekkyyden tarvi näyttäytyä niin vitun ilkeänä muita kohtaan. Se on kusipäisyyttä, ei itsekkyyttä mitä kukaan tarvii.

Niin, kusipäisyys ja ihmisvihaaja on eri juttu kuin itsekäs ihminen.

Itsekäskin voi nähdä hyvänä auttaa jotain, koska joskus hän saattaa tarvita apua myös... kynnys auttaa laskee, kun toiben on jeesinyt ensin.

Itse olen aina pitänyt itseäni "saamapuolella" vähän ksikkia kohtaan. Ennemmin niinpäin, kun aina olla pyytämässä pyydettyään.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Niin, kusipäisyys ja ihmisvihaaja on eri juttu kuin itsekäs ihminen.

Itsekäskin voi nähdä hyvänä auttaa jotain, koska joskus hän saattaa tarvita apua myös... kynnys auttaa laskee, kun toiben on jeesinyt ensin.

Itse olen aina pitänyt itseäni "saamapuolella" vähän ksikkia kohtaan. Ennemmin niinpäin, kun aina olla pyytämässä pyydettyään.

Lue lisää

Pari kolme kertaa voin jeesiä, mutta sit loppuu. Ei-sansn kuulee nopeasti. Mulla on päteviä syitä omasta takaa.

Itse harvoin oon tarvinnut apua ja pyytänytkään.

Mutta en mä rupea myöskään olemaan mikään "jelppiautomaatti."

Sellaiset vastavuoroiset kamut/ystävät kyllä löytyy aika helposti. Ja kenen ksnsss sujuu se vastavuotoisuus, he eivät hermostukaan, jos sanoo, että nyt ei pysty. 🙂

Totta kai tulee. Itku auttaa ja siinä puhdistuu ja huomaa, ettei se niin paha ookkaan. Sitten huomaa, että oikrestaan onkin aihetta iloon.

1. Matthew 25:31-46 - Jesus will judge those who abandoned their families, separating them from the righteous. 2. Revelation 21:8 - The cowardly, unbelieving, and wicked will face eternal separation from God in hell.

Hindulaisen maailman katsomuksen mukaan elämme tällä hetkellä Kali Yugan aikakautta:

Kali Yuga on hindulaisessa kosmologiassa neljäs ja viimeinen aikakausi, joka tunnetaan "riidan ja tekopyhyyden aikana" tai "pimeänä aikakautena". Se on moraalin, hengellisyyden ja hyveiden rappeutumisen aikaa, jolle ovat ominaisia kaaos, konflikti ja aineellinen keskittyminen. Se on syklin alin piste, jota seuraa uuden luomisen sykli.

Sitä mä oon ihmetellytkin, kun ennen raha riitti. Tieverkostoon, koulutukseen, terveydenhoitoon. Ja nyt ei riitä ja palkatkin huonot.

Älä väitä. Sodan jälkeiset sukupolvet nostivat Suomen tyhjästä ja rakensivat maan talkoovoimin, usein ilman pankkilainaa. Täysin ilman Kelaa tai muita köyhäinavustuksia. Teepä perässä palstakamu, nouse neljän viiden aikoihin töihin raksalle tai johonkin muuhun duuniin. Kotiin syömään ja rakentamaan omaa taloa, naapurin taloa, sukulaisen taloa, tuttavan taloa jne. Illalla kotiin myöhään. Repeat.

Lauantait oli myös palkkatöitä ja sen jälkeen taas rakennettiin rintamamiestaloja. Tajuatko, ei tehty mitään muuta kuin töitä ja säästettiin, kaikki pyrittiin valmistamaan itse. Äitinikin kävi töissä 2h junamatkan päässä tehtaalla. Lähti aamulla klo 5 junalla, tuli takaisin klo 18 junalla - näki lastaan n tunnin ennen hänen nukkumaanmenoaan Kokkaamiseen, ompeluun, parsimiseen, kodinhoitoon ym meni toinen tunti, sitten äitikin nukkumaan klo 4 herätys

Jokainen saa tosiaan käyttää rahansa miten haluaa, myös mummosi. Mieti siltä näkökulmalta, että mummosi on vanha eikä elämää ole mahdottomasti jäljellä. Haudassa rahaa ei tarvita. Tai mummosi on vielä nuori mummo ja kykenee matkustamaan ym Ei välttämättä 100 vuotiaana.

Toivon, että olet iloinen mummosi puolesta, etkä tuollainen nirppanokka. Tosin oman tiensä kulkija mummosi taitaa myös olla, koska sanoo ettei jätä kenellekään perintöä, ei kovin viisasta pahoittaa mahdollisesti nuorempien sukupolvien mielet. Ja toisaalta itse inhoan eniten nuoria pölvästejä, peli tai alkoriippuvaisia tms jotka hassaavat kymmenien tuhansien, joskus jopa sadan tuhannen, perinnön tuosta vaan huonoon elämään.

Mihin sinä tarvitsisit perintöä?

Anonyymi00010 kirjoitti:

Älä väitä. Sodan jälkeiset sukupolvet nostivat Suomen tyhjästä ja rakensivat maan talkoovoimin, usein ilman pankkilainaa. Täysin ilman Kelaa tai muita köyhäinavustuksia. Teepä perässä palstakamu, nouse neljän viiden aikoihin töihin raksalle tai johonkin muuhun duuniin. Kotiin syömään ja rakentamaan omaa taloa, naapurin taloa, sukulaisen taloa, tuttavan taloa jne. Illalla kotiin myöhään. Repeat.

Lauantait oli myös palkkatöitä ja sen jälkeen taas rakennettiin rintamamiestaloja. Tajuatko, ei tehty mitään muuta kuin töitä ja säästettiin, kaikki pyrittiin valmistamaan itse. Äitinikin kävi töissä 2h junamatkan päässä tehtaalla. Lähti aamulla klo 5 junalla, tuli takaisin klo 18 junalla - näki lastaan n tunnin ennen hänen nukkumaanmenoaan Kokkaamiseen, ompeluun, parsimiseen, kodinhoitoon ym meni toinen tunti, sitten äitikin nukkumaan klo 4 herätys

Jokainen saa tosiaan käyttää rahansa miten haluaa, myös mummosi. Mieti siltä näkökulmalta, että mummosi on vanha eikä elämää ole mahdottomasti jäljellä. Haudassa rahaa ei tarvita. Tai mummosi on vielä nuori mummo ja kykenee matkustamaan ym Ei välttämättä 100 vuotiaana.

Toivon, että olet iloinen mummosi puolesta, etkä tuollainen nirppanokka. Tosin oman tiensä kulkija mummosi taitaa myös olla, koska sanoo ettei jätä kenellekään perintöä, ei kovin viisasta pahoittaa mahdollisesti nuorempien sukupolvien mielet. Ja toisaalta itse inhoan eniten nuoria pölvästejä, peli tai alkoriippuvaisia tms jotka hassaavat kymmenien tuhansien, joskus jopa sadan tuhannen, perinnön tuosta vaan huonoon elämään.

Mihin sinä tarvitsisit perintöä?

Lue lisää

Ymmärrän kyllä hyvin, että mielellään pidetään niitä omien sukupolvien puolia. Sitä on kasvettu yltäkylläisyydessä ja niistä omista saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni. Minäkin olen päässyt nauttimaan hyvinvointivaltion hienouksista. Sain kunnollisen kouluruuan. Luokat olivat pieniä ja opettajilla oli antaa oppilaille aikaa. Hammashuolto oli suorastaan ihan pakollista valtion piikkiin.

Mutta kun koulu-urani eteni, laatu laski tasaiseen tahtiin. Lukiossa ollessani ruokamyrkytykset koulussa oli jo arkea. Luokka koot kasvoivat ja kasvoivat. Pääsin itse pahimman alta pois työelämään.

Mutta työelämässä onkin asiat sitten jo huonosti. Eläkeikää ei ole määritelty ja työntekijöiden oletetaan tekevän työtä kuolemaan saakka. Palkkataso pysynyt samalla tasolla kuin ennenkin, mutta kustannukset kasvaneet. Jos vertaillaan jo ihan asumiskustannuksia: https://www.youtube.com/shorts/iWrtaMkH3R0

On valitettava tosiasia, että rahaa on vähemmän kuin ennen ja Suomi ei saa enää lisää velkaa. Sitten on vielä tehty arvovalintoja, joka keskittää rahan pienelle eliitille. Lähestymme kovaa vauhtia vuoden 1918 tapahtumia.

Mutta eniten minun käy sääliksi nykykoululaisia. Luokkakoot ovat kaksinkertaistuneet. Lisäksi samoissa tiloissa opiskelee yhtä aikaa kaksi eri vuosiluokkaa. Terveydenhuoltoon ei ole enää rahaa ja moni lapsi voi huonosti. Nuoret ovat näköalattomia ja ajautuvat huonoille teille huumeiden ja syrjäytymisen pariin. Tämä johtuu siitä että yhteiskunnan vaatimukset ovat luonnottoman kovat ja lapset on jätetty yksin ongelmiensa kanssa.

Aina voi sanoa, ettei rahalla korjata kaikkea, mutta kyllähän se auttaa ihan pirusti. Se auttoi sodan jälkeisiä sukupolvia ja auttaisi samalla tavalla nykynuoria. Mutta itsekkäät possut ovat jo käyttäneet rahat nykylastenkin edestä.

Mutta kerrotko vielä minulle, että miten puumottien tekijällä on varaa nykyaikana omakotitaloon, autoon ja kesämökkiin.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Älä väitä. Sodan jälkeiset sukupolvet nostivat Suomen tyhjästä ja rakensivat maan talkoovoimin, usein ilman pankkilainaa. Täysin ilman Kelaa tai muita köyhäinavustuksia. Teepä perässä palstakamu, nouse neljän viiden aikoihin töihin raksalle tai johonkin muuhun duuniin. Kotiin syömään ja rakentamaan omaa taloa, naapurin taloa, sukulaisen taloa, tuttavan taloa jne. Illalla kotiin myöhään. Repeat.

Lauantait oli myös palkkatöitä ja sen jälkeen taas rakennettiin rintamamiestaloja. Tajuatko, ei tehty mitään muuta kuin töitä ja säästettiin, kaikki pyrittiin valmistamaan itse. Äitinikin kävi töissä 2h junamatkan päässä tehtaalla. Lähti aamulla klo 5 junalla, tuli takaisin klo 18 junalla - näki lastaan n tunnin ennen hänen nukkumaanmenoaan Kokkaamiseen, ompeluun, parsimiseen, kodinhoitoon ym meni toinen tunti, sitten äitikin nukkumaan klo 4 herätys

Jokainen saa tosiaan käyttää rahansa miten haluaa, myös mummosi. Mieti siltä näkökulmalta, että mummosi on vanha eikä elämää ole mahdottomasti jäljellä. Haudassa rahaa ei tarvita. Tai mummosi on vielä nuori mummo ja kykenee matkustamaan ym Ei välttämättä 100 vuotiaana.

Toivon, että olet iloinen mummosi puolesta, etkä tuollainen nirppanokka. Tosin oman tiensä kulkija mummosi taitaa myös olla, koska sanoo ettei jätä kenellekään perintöä, ei kovin viisasta pahoittaa mahdollisesti nuorempien sukupolvien mielet. Ja toisaalta itse inhoan eniten nuoria pölvästejä, peli tai alkoriippuvaisia tms jotka hassaavat kymmenien tuhansien, joskus jopa sadan tuhannen, perinnön tuosta vaan huonoon elämään.

Mihin sinä tarvitsisit perintöä?

Lue lisää

PS. Missä minä olen puhunut mitään omasta perinnöstäni?

Anonyymi00010 kirjoitti:

Älä väitä. Sodan jälkeiset sukupolvet nostivat Suomen tyhjästä ja rakensivat maan talkoovoimin, usein ilman pankkilainaa. Täysin ilman Kelaa tai muita köyhäinavustuksia. Teepä perässä palstakamu, nouse neljän viiden aikoihin töihin raksalle tai johonkin muuhun duuniin. Kotiin syömään ja rakentamaan omaa taloa, naapurin taloa, sukulaisen taloa, tuttavan taloa jne. Illalla kotiin myöhään. Repeat.

Lauantait oli myös palkkatöitä ja sen jälkeen taas rakennettiin rintamamiestaloja. Tajuatko, ei tehty mitään muuta kuin töitä ja säästettiin, kaikki pyrittiin valmistamaan itse. Äitinikin kävi töissä 2h junamatkan päässä tehtaalla. Lähti aamulla klo 5 junalla, tuli takaisin klo 18 junalla - näki lastaan n tunnin ennen hänen nukkumaanmenoaan Kokkaamiseen, ompeluun, parsimiseen, kodinhoitoon ym meni toinen tunti, sitten äitikin nukkumaan klo 4 herätys

Jokainen saa tosiaan käyttää rahansa miten haluaa, myös mummosi. Mieti siltä näkökulmalta, että mummosi on vanha eikä elämää ole mahdottomasti jäljellä. Haudassa rahaa ei tarvita. Tai mummosi on vielä nuori mummo ja kykenee matkustamaan ym Ei välttämättä 100 vuotiaana.

Toivon, että olet iloinen mummosi puolesta, etkä tuollainen nirppanokka. Tosin oman tiensä kulkija mummosi taitaa myös olla, koska sanoo ettei jätä kenellekään perintöä, ei kovin viisasta pahoittaa mahdollisesti nuorempien sukupolvien mielet. Ja toisaalta itse inhoan eniten nuoria pölvästejä, peli tai alkoriippuvaisia tms jotka hassaavat kymmenien tuhansien, joskus jopa sadan tuhannen, perinnön tuosta vaan huonoon elämään.

Mihin sinä tarvitsisit perintöä?

Lue lisää

Toi onkin tossa se pointti. kaikki pyrittiin tekemään itse. Se on se ratkaisu. Ja työtä kannattaa tehdä paljon, kun siitä ite hyötyy. Mutta nykyisin rakenteet on ihan toiset. On keksitty toi kiina tuonti ja se on aiheuttanu massatyöttömyyden. Meillä on kaikki urakat ja alihankinnat ketjutettu. Välistävetäjiä on ihan älyttömästi. Siis rahat menee niille jotka ei oikeestaan töitä ees tee, vaikka nyt konsulteiksi ym itseään kutsuu.

JeroP kirjoitti:

Toi onkin tossa se pointti. kaikki pyrittiin tekemään itse. Se on se ratkaisu. Ja työtä kannattaa tehdä paljon, kun siitä ite hyötyy. Mutta nykyisin rakenteet on ihan toiset. On keksitty toi kiina tuonti ja se on aiheuttanu massatyöttömyyden. Meillä on kaikki urakat ja alihankinnat ketjutettu. Välistävetäjiä on ihan älyttömästi. Siis rahat menee niille jotka ei oikeestaan töitä ees tee, vaikka nyt konsulteiksi ym itseään kutsuu.

Lue lisää

Mutta kun kaikkea ei enää tehdä itse Suomessa. Hallitus on myynyt hyvinvoinnin ulkomaille ulkomaisille yksityisille sijoittajille. Samaan aikaan velkaa tulevien sukupolvien kustannuksella ei voida enää ottaa, kun EU:n herännyt Suomen velkahuijaukseen.

Minäpä odotan aikaa, jolloin kaikki perintö siirtyy suoraan valtiolle. 🤭

xLiner

Palstakamu kirjoitti:

Ymmärrän kyllä hyvin, että mielellään pidetään niitä omien sukupolvien puolia. Sitä on kasvettu yltäkylläisyydessä ja niistä omista saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni. Minäkin olen päässyt nauttimaan hyvinvointivaltion hienouksista. Sain kunnollisen kouluruuan. Luokat olivat pieniä ja opettajilla oli antaa oppilaille aikaa. Hammashuolto oli suorastaan ihan pakollista valtion piikkiin.

Mutta kun koulu-urani eteni, laatu laski tasaiseen tahtiin. Lukiossa ollessani ruokamyrkytykset koulussa oli jo arkea. Luokka koot kasvoivat ja kasvoivat. Pääsin itse pahimman alta pois työelämään.

Mutta työelämässä onkin asiat sitten jo huonosti. Eläkeikää ei ole määritelty ja työntekijöiden oletetaan tekevän työtä kuolemaan saakka. Palkkataso pysynyt samalla tasolla kuin ennenkin, mutta kustannukset kasvaneet. Jos vertaillaan jo ihan asumiskustannuksia: https://www.youtube.com/shorts/iWrtaMkH3R0

On valitettava tosiasia, että rahaa on vähemmän kuin ennen ja Suomi ei saa enää lisää velkaa. Sitten on vielä tehty arvovalintoja, joka keskittää rahan pienelle eliitille. Lähestymme kovaa vauhtia vuoden 1918 tapahtumia.

Mutta eniten minun käy sääliksi nykykoululaisia. Luokkakoot ovat kaksinkertaistuneet. Lisäksi samoissa tiloissa opiskelee yhtä aikaa kaksi eri vuosiluokkaa. Terveydenhuoltoon ei ole enää rahaa ja moni lapsi voi huonosti. Nuoret ovat näköalattomia ja ajautuvat huonoille teille huumeiden ja syrjäytymisen pariin. Tämä johtuu siitä että yhteiskunnan vaatimukset ovat luonnottoman kovat ja lapset on jätetty yksin ongelmiensa kanssa.

Aina voi sanoa, ettei rahalla korjata kaikkea, mutta kyllähän se auttaa ihan pirusti. Se auttoi sodan jälkeisiä sukupolvia ja auttaisi samalla tavalla nykynuoria. Mutta itsekkäät possut ovat jo käyttäneet rahat nykylastenkin edestä.

Mutta kerrotko vielä minulle, että miten puumottien tekijällä on varaa nykyaikana omakotitaloon, autoon ja kesämökkiin.

Lue lisää

Mikä tuo puumottien tekijä siis on ollut? Metsuri?

Omakotitaloja saa syrjäseudulta muutamalla kymppitonnilla. Samat käy kesämökiksi siten, että jotain laittamista olisi koko ajan. Rantatontti ja nykylain mukainen infra voi olla kallista. Luulen että jokin nykyaikainen mottien tekijä, eli monitoimikoneen kuski aika tyypillisesti asuu omakotitalossa, mutta ei välttämättä uudessa. Auto varmaan on välttämättömyys jo sen vuoksi että yleensäkään pääsee "työpaikalle".

Anonyymi00014 kirjoitti:

Minäpä odotan aikaa, jolloin kaikki perintö siirtyy suoraan valtiolle. 🤭

xLiner

Periaatteessa hyvä, mutta suomessa näin taantuvana valtiona noi perinnöt on enempi ongelma. Tietenkin hyvä, kun yhteen aikaan muotivillityksen takia rannat tikutettiin täyteen mökkejä, niin saadaan takaisin virkistyskäyttöön. Tosin purkukustannukset tulee veronmaksajan piikkiin. Ihan kokemuksesta sanon, että mökki perintönä on ihan kauhea riesa.

JeroP kirjoitti:

Periaatteessa hyvä, mutta suomessa näin taantuvana valtiona noi perinnöt on enempi ongelma. Tietenkin hyvä, kun yhteen aikaan muotivillityksen takia rannat tikutettiin täyteen mökkejä, niin saadaan takaisin virkistyskäyttöön. Tosin purkukustannukset tulee veronmaksajan piikkiin. Ihan kokemuksesta sanon, että mökki perintönä on ihan kauhea riesa.

Lue lisää

Minä saatan hyvinkin muistaa valtiota tai kuntaa testamentissani. Minusta on ihan kohtuullista, että kun valtio ja kunta on aikansa verottanut ongelmakiinteistöä tai arvotonta osuutta as oy:stä, niin saa sitten lopulta himoitsemansa riesan nautittavakseen. Samalla saa sitten myös verot maksettavakseen. Tuolla on jopa työllistävä vaikutus, koska jonkunhan kunta tai valtio joutuu palkkaamaan noita ongelmia hoitamaan.

scrg kirjoitti:

Mikä tuo puumottien tekijä siis on ollut? Metsuri?

Omakotitaloja saa syrjäseudulta muutamalla kymppitonnilla. Samat käy kesämökiksi siten, että jotain laittamista olisi koko ajan. Rantatontti ja nykylain mukainen infra voi olla kallista. Luulen että jokin nykyaikainen mottien tekijä, eli monitoimikoneen kuski aika tyypillisesti asuu omakotitalossa, mutta ei välttämättä uudessa. Auto varmaan on välttämättömyys jo sen vuoksi että yleensäkään pääsee "työpaikalle".

Lue lisää

Hänen ammattinsa oli kirjaimellisesti tehdä puumotteja. Eli hakata kirveellä halkoja sopiviksi polttopuiksi. Eikä hänen omaisuutensa ollut mitään paskaomaisuutta, vaan ihan oikeaa ihmisen elämää eli. Eikä hän ollut mikään 1800-luvun ihminen, vaan minäkin muistan hänet lapsuudesta.

Siinä oli muuten hyvä mies. Harvoja ihmisiä, jotka osoittivat avoimesti rakkautta ja oli hyvä toisille. Kiitos isoukille, jos sieltä pilven reunalta katselet.

Palstakamu kirjoitti:

Hänen ammattinsa oli kirjaimellisesti tehdä puumotteja. Eli hakata kirveellä halkoja sopiviksi polttopuiksi. Eikä hänen omaisuutensa ollut mitään paskaomaisuutta, vaan ihan oikeaa ihmisen elämää eli. Eikä hän ollut mikään 1800-luvun ihminen, vaan minäkin muistan hänet lapsuudesta.

Siinä oli muuten hyvä mies. Harvoja ihmisiä, jotka osoittivat avoimesti rakkautta ja oli hyvä toisille. Kiitos isoukille, jos sieltä pilven reunalta katselet.

Lue lisää

Motti nyt yleisesti tarkoittaa kuutiometrin tilavuutta puuta. Erikseen voidaan puhua kiintomotista tai pinomotista riippuen kumpaa on mitattu. Polttopuun suhteen saatetaan puhua heittomotista koska sikin sokin olevat puut vievät enemmän tilaa kuin pinot.

Maksettiinko hänelle tuntipalkkaa polttopuiden teosta? Joku toi hänelle pöllit tai riu'ut paikan päälle ja kuskasi ja myi polttopuut ja hänen tehtävänsä oli vain pieniä niitä sahalla ja kirveellä? Ehkä siitäkin on voinut joku hänelle kunnon palkkaa maksaa jos on ollut tehokas hommassaan.

scrg kirjoitti:

Motti nyt yleisesti tarkoittaa kuutiometrin tilavuutta puuta. Erikseen voidaan puhua kiintomotista tai pinomotista riippuen kumpaa on mitattu. Polttopuun suhteen saatetaan puhua heittomotista koska sikin sokin olevat puut vievät enemmän tilaa kuin pinot.

Maksettiinko hänelle tuntipalkkaa polttopuiden teosta? Joku toi hänelle pöllit tai riu'ut paikan päälle ja kuskasi ja myi polttopuut ja hänen tehtävänsä oli vain pieniä niitä sahalla ja kirveellä? Ehkä siitäkin on voinut joku hänelle kunnon palkkaa maksaa jos on ollut tehokas hommassaan.

Lue lisää

Minun on hankala käyttää muita termejä kuin mitä hän itse käytti, sillä en tiedä metsäalasta yhtään mitään. Mutta noilla sanoilla hän itse kuvaili työtään. Täysin kouluja käymätön ihminen. Teki vain työtä mitä muut eivät halunneet tehdä ja sillä hankki elantonsa.

Palstakamu kirjoitti:

Ymmärrän kyllä hyvin, että mielellään pidetään niitä omien sukupolvien puolia. Sitä on kasvettu yltäkylläisyydessä ja niistä omista saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni. Minäkin olen päässyt nauttimaan hyvinvointivaltion hienouksista. Sain kunnollisen kouluruuan. Luokat olivat pieniä ja opettajilla oli antaa oppilaille aikaa. Hammashuolto oli suorastaan ihan pakollista valtion piikkiin.

Mutta kun koulu-urani eteni, laatu laski tasaiseen tahtiin. Lukiossa ollessani ruokamyrkytykset koulussa oli jo arkea. Luokka koot kasvoivat ja kasvoivat. Pääsin itse pahimman alta pois työelämään.

Mutta työelämässä onkin asiat sitten jo huonosti. Eläkeikää ei ole määritelty ja työntekijöiden oletetaan tekevän työtä kuolemaan saakka. Palkkataso pysynyt samalla tasolla kuin ennenkin, mutta kustannukset kasvaneet. Jos vertaillaan jo ihan asumiskustannuksia: https://www.youtube.com/shorts/iWrtaMkH3R0

On valitettava tosiasia, että rahaa on vähemmän kuin ennen ja Suomi ei saa enää lisää velkaa. Sitten on vielä tehty arvovalintoja, joka keskittää rahan pienelle eliitille. Lähestymme kovaa vauhtia vuoden 1918 tapahtumia.

Mutta eniten minun käy sääliksi nykykoululaisia. Luokkakoot ovat kaksinkertaistuneet. Lisäksi samoissa tiloissa opiskelee yhtä aikaa kaksi eri vuosiluokkaa. Terveydenhuoltoon ei ole enää rahaa ja moni lapsi voi huonosti. Nuoret ovat näköalattomia ja ajautuvat huonoille teille huumeiden ja syrjäytymisen pariin. Tämä johtuu siitä että yhteiskunnan vaatimukset ovat luonnottoman kovat ja lapset on jätetty yksin ongelmiensa kanssa.

Aina voi sanoa, ettei rahalla korjata kaikkea, mutta kyllähän se auttaa ihan pirusti. Se auttoi sodan jälkeisiä sukupolvia ja auttaisi samalla tavalla nykynuoria. Mutta itsekkäät possut ovat jo käyttäneet rahat nykylastenkin edestä.

Mutta kerrotko vielä minulle, että miten puumottien tekijällä on varaa nykyaikana omakotitaloon, autoon ja kesämökkiin.

Lue lisää

"kerrotko vielä minulle, että miten puumottien tekijällä on varaa nykyaikana omakotitaloon, autoon ja kesämökkiin."

Tuo sinun olisi tarkemmin pitänyt selvittää kyseiseltä puumottien tekijältä itseltään. Villi veikkaus on kuitenkin, ettei hän varastanut rahoja mistään eikä kukaan tarjonnut taloa/mökkiä/autoa ilmaiseksi tai pilkkahinnalla. Itse ne rahat täytyi jostain järjestää. Et tunnu hahmottavan miten entisaikoina toimittiin ja miten ei ainakaan toimittu ja olet kateellinen asioista, vaikket tiedä niistä mitään.

Myös nykyisin köyhempikin voi ostaa omakotitalon, mutta se vaatii budjetointia, siinä pitää olla "harrastuneisuutta" ja se on myös arvovalinta kuten entisaikaankin. Kun valitsee omakotitalon, sille täytyy omistautua, huoltaa, korjata ja laittaa. Ne rahat ja aika on poissa kaikesta muusta mitä ihminen elämässään voi tehdä.

Palstakamu kirjoitti:

PS. Missä minä olen puhunut mitään omasta perinnöstäni?

Puhuit niuhosta mummostasi, joka ei jätä perintöä ja tulit siitä katkeraksi ja kateelliseksi.

Palstakamu kirjoitti:

Minun on hankala käyttää muita termejä kuin mitä hän itse käytti, sillä en tiedä metsäalasta yhtään mitään. Mutta noilla sanoilla hän itse kuvaili työtään. Täysin kouluja käymätön ihminen. Teki vain työtä mitä muut eivät halunneet tehdä ja sillä hankki elantonsa.

Lue lisää

Entisiin aikoihin erona on, että silloin suunnilleen riitti että työnantaja maksoi tekijälle palkan. Nykyään kustannus on se työntekijän nettopalkka kertaa x. Tiedän ihmisiä jotka tänä päivänä tekevät ja myyvät polttopuita. Mutta tuskin siinä suht pienimuotoisessa toiminnassa on varaa palkata ketään. Yrittäjät voivat ostaa toisiltaan palveluja. Eikä tuohon aikaan ollut koneita ja kalustoa, joilla tuo manuaalinen työ olisi voitu korvata. Ja kilpailutilanteen kannalta, jos kuka halusi polttopuita ostaa, niin tuo työmiehen palkka piti joka tapauksessa tuotteen hinnassa maksaa. Nyt tuskin kukaan maksaisi lisähintaa siitä, että klapit on käsin tehty.

JeroP kirjoitti:

Toi onkin tossa se pointti. kaikki pyrittiin tekemään itse. Se on se ratkaisu. Ja työtä kannattaa tehdä paljon, kun siitä ite hyötyy. Mutta nykyisin rakenteet on ihan toiset. On keksitty toi kiina tuonti ja se on aiheuttanu massatyöttömyyden. Meillä on kaikki urakat ja alihankinnat ketjutettu. Välistävetäjiä on ihan älyttömästi. Siis rahat menee niille jotka ei oikeestaan töitä ees tee, vaikka nyt konsulteiksi ym itseään kutsuu.

Lue lisää

Rakenteet on toiset, samoin arvostukset, maailmanmeno. Työtkin on nykyaikana ihan toisenlaisia kuin entisaikoina, uusia tulee vanhoja menee. Ns suorittavia tylsiä töitä on vähemmän.

Konsultteja harvemmin palkataan tekemään "ei mitään töitä". Kyllä heilläkin on osansa osaamisesta. Se vaan on sellaista osaamista mikä ei tavalliselle talliaiselle näy. Mutta jos nyt ottaa vaikka jonkin julkisen taideteoksen esimerkiksi: Sanotaan, että se maksaa tyyliin miljoonan. Iso summa, eikö? No sitten jos lähdetään miettimään miten paljon ihmisiä tekee töitä tuon teoksen eteen, niin usein useita kymmeniä, jopa satoja alansa huippuosaajia. Ja he tekevät tuota työtä monta vuotta, suunnittelusta, materiaalien tutkimuksista/toimituksista, koeversioista rakentamiseen, niin ihmekös tuollainen maksaa.

Palstakamu kirjoitti:

Mutta kun kaikkea ei enää tehdä itse Suomessa. Hallitus on myynyt hyvinvoinnin ulkomaille ulkomaisille yksityisille sijoittajille. Samaan aikaan velkaa tulevien sukupolvien kustannuksella ei voida enää ottaa, kun EU:n herännyt Suomen velkahuijaukseen.

Lue lisää

Yksityinen ihminen voi tehdä kaiken itse. Tietysti se vaatii osaamista ja mielenkiintoa, jota harvalla on.

JeroP kirjoitti:

Periaatteessa hyvä, mutta suomessa näin taantuvana valtiona noi perinnöt on enempi ongelma. Tietenkin hyvä, kun yhteen aikaan muotivillityksen takia rannat tikutettiin täyteen mökkejä, niin saadaan takaisin virkistyskäyttöön. Tosin purkukustannukset tulee veronmaksajan piikkiin. Ihan kokemuksesta sanon, että mökki perintönä on ihan kauhea riesa.

Lue lisää

Riippuu mökistä ja paikasta missä se on, onko riesaa.

scrg kirjoitti:

Entisiin aikoihin erona on, että silloin suunnilleen riitti että työnantaja maksoi tekijälle palkan. Nykyään kustannus on se työntekijän nettopalkka kertaa x. Tiedän ihmisiä jotka tänä päivänä tekevät ja myyvät polttopuita. Mutta tuskin siinä suht pienimuotoisessa toiminnassa on varaa palkata ketään. Yrittäjät voivat ostaa toisiltaan palveluja. Eikä tuohon aikaan ollut koneita ja kalustoa, joilla tuo manuaalinen työ olisi voitu korvata. Ja kilpailutilanteen kannalta, jos kuka halusi polttopuita ostaa, niin tuo työmiehen palkka piti joka tapauksessa tuotteen hinnassa maksaa. Nyt tuskin kukaan maksaisi lisähintaa siitä, että klapit on käsin tehty.

Lue lisää

Tuskin, mutta haluaa maksaa ruokansa hinnassa sen wolt kuskin palkan (tai kolmen), jotka jonossa yhtä vietävää ruoka-annosta kilvan tunnin odottelevat?
Mistä nämä wolt kuskit saavat elantonsa? Tuskin siitä työstä jota he olevinaan tekevät?

Anonyymi00021 kirjoitti:

Puhuit niuhosta mummostasi, joka ei jätä perintöä ja tulit siitä katkeraksi ja kateelliseksi.

Katkera ja kateellinen on sinun tuulesta temmattuja termejä. Mitä se kertoo sinusta?

Kerroin, että hän ei jätä perintöä lapsilleen. Minä en ole hänen lapsensa. Tiedän, että aikanaan olen itse saamassa perinnön, joten asia ei vaikuta minuun itseeni. Muutenkin minä tulen vähällä toimeen, enkä halua saada keneltäkään rahaa.

Muutenkaan minä en voivottele omaa kohtaloani yhteiskunnassa. Minulla on kaikki hyvin. Mutta haluan että tulevilla sukupolvilla on asiat paremmin eikä huonommin kuin itselläni. Tiedän jo nyt kenelle aikanaan perintöni tulen jättämään, ja haluan että he saavat hyvän elämän. Minusta olisi omituinen ajatus, että minä eläisin tulevien sukupolvien kustannuksella. Ottaisin lainaa jonka he tulisivat maksamaan, enkä jättäisi heille edes perintöä.

Moinen toiminta sodan jälkeisiltä sukupolvilta osoittaa äärimmäistä itsekkyyttä. Evoluutio on tehnyt ihmisestä empaattisen olennon. Erityisesti suonut vanhemmuuden vaiston, jonka tehtävä on taata elämän jatkuvuus sitten kun itsestä aika jättää. Nyt tämä periaate on hylätty. Ihmiskunta on toiminut itsetuhoisesti. Tarkoitus on suorastaan elämän tuhoaminen sen vuoksi, että ei välitetä kuin omasta mukavuudesta.

Siksi uskon, että elämme Kali Yugassa. Ihmiskunnan äärimmäisessä rappiotilassa, jossa vanhemmat syövät lapsensa. Loppu on lähellä ja se johtuu teidän tekemistä valinnoista.

Anonyymi00020 kirjoitti:

"kerrotko vielä minulle, että miten puumottien tekijällä on varaa nykyaikana omakotitaloon, autoon ja kesämökkiin."

Tuo sinun olisi tarkemmin pitänyt selvittää kyseiseltä puumottien tekijältä itseltään. Villi veikkaus on kuitenkin, ettei hän varastanut rahoja mistään eikä kukaan tarjonnut taloa/mökkiä/autoa ilmaiseksi tai pilkkahinnalla. Itse ne rahat täytyi jostain järjestää. Et tunnu hahmottavan miten entisaikoina toimittiin ja miten ei ainakaan toimittu ja olet kateellinen asioista, vaikket tiedä niistä mitään.

Myös nykyisin köyhempikin voi ostaa omakotitalon, mutta se vaatii budjetointia, siinä pitää olla "harrastuneisuutta" ja se on myös arvovalinta kuten entisaikaankin. Kun valitsee omakotitalon, sille täytyy omistautua, huoltaa, korjata ja laittaa. Ne rahat ja aika on poissa kaikesta muusta mitä ihminen elämässään voi tehdä.

Lue lisää

Edelleen pyydän, että katsot tämän muutaman sekunnin videon, joka sisältää selityksen kaikkiin mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin.

https://www.youtube.com/shorts/XWAFWMvCFiY

Anonyymi00020 kirjoitti:

"kerrotko vielä minulle, että miten puumottien tekijällä on varaa nykyaikana omakotitaloon, autoon ja kesämökkiin."

Tuo sinun olisi tarkemmin pitänyt selvittää kyseiseltä puumottien tekijältä itseltään. Villi veikkaus on kuitenkin, ettei hän varastanut rahoja mistään eikä kukaan tarjonnut taloa/mökkiä/autoa ilmaiseksi tai pilkkahinnalla. Itse ne rahat täytyi jostain järjestää. Et tunnu hahmottavan miten entisaikoina toimittiin ja miten ei ainakaan toimittu ja olet kateellinen asioista, vaikket tiedä niistä mitään.

Myös nykyisin köyhempikin voi ostaa omakotitalon, mutta se vaatii budjetointia, siinä pitää olla "harrastuneisuutta" ja se on myös arvovalinta kuten entisaikaankin. Kun valitsee omakotitalon, sille täytyy omistautua, huoltaa, korjata ja laittaa. Ne rahat ja aika on poissa kaikesta muusta mitä ihminen elämässään voi tehdä.

Lue lisää

Ja edelleen. Olen itse elänyt yltäkylläisyyden aikaa. Ja jos nyt otan taas kouluruuan esimerkiksi. Oma kouluruokani oli kuin olisin syönyt viiden tähden ravintolassa. Tämän lystin hinta on se, että nykylapset saavat syömäkelvotonta kouluruokaa, josta tulee ruokamyrkytys.

Mutta nyt on aika ja mahdollisuus tehdä muutos. Se tarkoittaa että kaikkien on osallistuttava yhteisiin talkpoisiin. Jopa teidän eläkeläistenkin jotka nautitte suurta eläkettä.

scrg kirjoitti:

Motti nyt yleisesti tarkoittaa kuutiometrin tilavuutta puuta. Erikseen voidaan puhua kiintomotista tai pinomotista riippuen kumpaa on mitattu. Polttopuun suhteen saatetaan puhua heittomotista koska sikin sokin olevat puut vievät enemmän tilaa kuin pinot.

Maksettiinko hänelle tuntipalkkaa polttopuiden teosta? Joku toi hänelle pöllit tai riu'ut paikan päälle ja kuskasi ja myi polttopuut ja hänen tehtävänsä oli vain pieniä niitä sahalla ja kirveellä? Ehkä siitäkin on voinut joku hänelle kunnon palkkaa maksaa jos on ollut tehokas hommassaan.

Lue lisää

Mitä olen entisaikojen metsämiehiä kuunnellut niin kyse on ollut tulospalkasta, ei halkoja pinossa niin ei palkkaakaan tai sitten urakkamuodossa, jompi kumpi.
Metsään pokasahan ja kirveen kanssa, puu kumoon ja haloiksi pinoon. Ikähaitari teinistä isoisään

scrg kirjoitti:

Minä saatan hyvinkin muistaa valtiota tai kuntaa testamentissani. Minusta on ihan kohtuullista, että kun valtio ja kunta on aikansa verottanut ongelmakiinteistöä tai arvotonta osuutta as oy:stä, niin saa sitten lopulta himoitsemansa riesan nautittavakseen. Samalla saa sitten myös verot maksettavakseen. Tuolla on jopa työllistävä vaikutus, koska jonkunhan kunta tai valtio joutuu palkkaamaan noita ongelmia hoitamaan.

Lue lisää

Valtio voi ja todennäköisesti luopuisikin tuollaisesta perinnöstä.

Palstakamu kirjoitti:

Ja edelleen. Olen itse elänyt yltäkylläisyyden aikaa. Ja jos nyt otan taas kouluruuan esimerkiksi. Oma kouluruokani oli kuin olisin syönyt viiden tähden ravintolassa. Tämän lystin hinta on se, että nykylapset saavat syömäkelvotonta kouluruokaa, josta tulee ruokamyrkytys.

Mutta nyt on aika ja mahdollisuus tehdä muutos. Se tarkoittaa että kaikkien on osallistuttava yhteisiin talkpoisiin. Jopa teidän eläkeläistenkin jotka nautitte suurta eläkettä.

Lue lisää

"nykylapset saavat syömäkelvotonta kouluruokaa, josta tulee ruokamyrkytys."

Ei pidä paikkaansa. Kouluruuan laatu on parempi kuin ennenvanhaan.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Valtio voi ja todennäköisesti luopuisikin tuollaisesta perinnöstä.

"Valtio voi ja todennäköisesti luopuisikin tuollaisesta perinnöstä. "

Jos määrään erityisjälkisäädöksenä kaiken kurantin omaisuuden nimetyille tahoille ja kuolinpesään sen jälkeen jää vain kaikki (sinänsä velaton) törky, niin eiköhän se vaan valtiolle tai kunnalle jää. Voihan se kieltäytyä, mutta jos myös perintökaaren mukaiset kuolinpesän osakkaat siitä kieltäytyvät, niin joku omistaja sillä jatkossakin pitää olla.

Niin, varmaan aika paljon maalaisjärkeä on tuossa käytetty. En myöskään ole lukenut tätä kirjaa, mutta viime aikoina hän on antanut pitkiä haastatteluja eri podcasteissa, joten niitäkin voi kuunnella:
mm.
https://m.youtube.com/watch?v=s5BbTS8LmQ0
https://m.youtube.com/watch?v=EHMZvFe3Jvs

xLiner: "Sen perusteella mitä olen siitä kuullut ja lukenut lehdistä, niin aika perusjuttuahan se on. Samaa mitä keittiöpsykologit ovat puhelleet jo kauan."

Juuri niin, keittiöpsykologit. Sehän se käy kaupaksi parhaiten, koska se on muutenkin eniten harrastettu ihmisen psyyken perkaamisen muoto. Ja väitti sitten mitä tahansa, AINA se on perusteltavissa huippunotkealla kyökkipsykologialla eli psykologismilla. -exKynis.mi

Mummielestä se taas on soopanpuhujien niiku äiti. Kyökkisykologiassa kun on nii vapaat päättelysännöt, et alvaria saadaan haluttu tulos.

Aloitukseni oli osittain provo, vähän kirjaan liittyen. En ole ostanut kirjoja, mutta olen kuunnellut monia hänen haastatteluja.

Fyysisen kanssakäymisen ongelmia kuitenkin pohdin. Ehkä ihmisiä on jo liikaa. Emme halua toistemme lähelle. Kätteleminenkin tuntuu tunkeilevalle tautien pelossa, ihmiset saavat astmakohtauksen hajuisteistasi, äänet ärsyttävät korviasi ja joku riippuu koko ajan hihassasi. Kukaan ei halua harrastaa enää mitään yhdessä vapaammalla ajalla, eikä työnantaja sellaisia kuluja ja vaivannäköä.

Kyllähän se hieman hätkäyttää ja laittaa miettimään, mitä vaikutuksia virtuaalimaailmalla voi nuoriin olla. Millaisi tunnekylmiä tai tunnekyvyttömiä heistä voisi kasvaa. Tai miten invalidisoivaa se voisi olla.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Aloitukseni oli osittain provo, vähän kirjaan liittyen. En ole ostanut kirjoja, mutta olen kuunnellut monia hänen haastatteluja.

Fyysisen kanssakäymisen ongelmia kuitenkin pohdin. Ehkä ihmisiä on jo liikaa. Emme halua toistemme lähelle. Kätteleminenkin tuntuu tunkeilevalle tautien pelossa, ihmiset saavat astmakohtauksen hajuisteistasi, äänet ärsyttävät korviasi ja joku riippuu koko ajan hihassasi. Kukaan ei halua harrastaa enää mitään yhdessä vapaammalla ajalla, eikä työnantaja sellaisia kuluja ja vaivannäköä.

Kyllähän se hieman hätkäyttää ja laittaa miettimään, mitä vaikutuksia virtuaalimaailmalla voi nuoriin olla. Millaisi tunnekylmiä tai tunnekyvyttömiä heistä voisi kasvaa. Tai miten invalidisoivaa se voisi olla.

Lue lisää

Vrt. Kirjan luku 50, josta otan suoran lainauksen:

Tarve kuulua ryhmään

"Ihminen on sosiaalinen eläin.Ihmisen lajityypillinen elämä on tapahtunut sosiaalisissa yhteisöissä ja pelko joutua ryhmän ulkopuolelle on vahva. Ihminen tarvitsi ryhmää ja ponnisteli päästäkseen ryhmän jäseneksi ja näki vaivaa pysyäkseen ryhmässä. Ryhmät olivat kiinteitä ja pitkäkestoisia. Eristetyksi ja hylätyksi joutuminen on edelleen yksi ihmisen suurimpia pelkoja. Ihmisen kehityksen alkuaikoina se tarkoitti kuolemaa ja myöhemmin sitä voi pahimmillaan verrata psyykkiseen kuolemaan."

"Tarve kuulua ryhmään ei ole mihinkään kadonnut, mutta ponnistelun sen puolesta sosiaalinen media on radikaalisti muuttanut. Ihmissuhteiden vuoksi ei olla välttämättä valmiita näkemään vaivaa, ne ovat lyhytkestoisia, usein kertaluonteisia. Jos ihmissuhde ei tyydytä, se mieluummin deletoidaan kuin sitä yritettäisiin omalla käytöksellä korjata, koska somessa ihmisiä riittää. Ihmissuhteiden vaatima sitoutumisen tarve jää ymmärtämättä, eikä sitoutumista ole mahdollisuus edes oppia. Korostuneena jatkuva valitseminen, lyhytkestoisuus ja deletoimalla poissulkeminen näkyy nykyisessä deittailukulttuurissa."

Nuo edellämainitut siis Keltinkangas-Järvisen tekstejä. Tunnistan eri-ikäisillä ihmisillä juuri tuota pelkoa ulkopuolelle jäämisestä josta nykyään käytetään termiä fomo = fear of missing out. Se on sosiaalista ahdistusta ja pelkoa paitsi jäämisestä. Sitä somessa päivystäminen ruokkii. Sitä on erityisesti nuoruusikäisillä, mutta myös aikuisilla.

Tuohon deittailukulttuuriin minulla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa koska en ole missään deittisovelluksissa enkä käy deiteillä. Lähipiirin kokemuksista olen kuullut, että usein treffit ovat kertaluonteisia jollei löydy yhteistä kokemus-ja kosketuspintaa eli varmaan sitä ns."kemiaa".

Aloittajan kanssa olen eri mieltä siinä suhteessa etten usko, että meitä ihmisiä olisi liikaa. Ehkä emme vain kohtaa oikeita ihmisiä. Onko meillä niin erilaiset toiveet ja tarpeet ihmissuhteista? Oliko "ennenvanhaan" helpompi luoda esim.seurustelusuhteita vaikkapa tansseissa?
Siinä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että virtuaalimaailma on jo nyt vaikuttanut halvaannuttavasti ja jollain lailla invalidisoiden kaikkien ihmisten elämään. Ei ainoastaan nuorten elämään.
Kirjassa oli hyvä yksityiskohta, että onko "aamiaiset, rantalomat ja ulkomaanmatkat onnistuneita vasta sitten, kun ne on jaettu muiden kanssa somessa ja niistä on tykätty"
Ymmärrän, että sydämillä ja peukutuksilla viestitämme, että olen huomannut sinut. En silti oikein tajua, mistä syystä itse postaisin somessa kuvaa omasta aamiaisestani. Eikö se ole aikalailla minun ja aamiaiseni välinen asia? Tämä ihan huumorilla tähän loppuun.

Mukavaa keväistä iltaa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Vrt. Kirjan luku 50, josta otan suoran lainauksen:

Tarve kuulua ryhmään

"Ihminen on sosiaalinen eläin.Ihmisen lajityypillinen elämä on tapahtunut sosiaalisissa yhteisöissä ja pelko joutua ryhmän ulkopuolelle on vahva. Ihminen tarvitsi ryhmää ja ponnisteli päästäkseen ryhmän jäseneksi ja näki vaivaa pysyäkseen ryhmässä. Ryhmät olivat kiinteitä ja pitkäkestoisia. Eristetyksi ja hylätyksi joutuminen on edelleen yksi ihmisen suurimpia pelkoja. Ihmisen kehityksen alkuaikoina se tarkoitti kuolemaa ja myöhemmin sitä voi pahimmillaan verrata psyykkiseen kuolemaan."

"Tarve kuulua ryhmään ei ole mihinkään kadonnut, mutta ponnistelun sen puolesta sosiaalinen media on radikaalisti muuttanut. Ihmissuhteiden vuoksi ei olla välttämättä valmiita näkemään vaivaa, ne ovat lyhytkestoisia, usein kertaluonteisia. Jos ihmissuhde ei tyydytä, se mieluummin deletoidaan kuin sitä yritettäisiin omalla käytöksellä korjata, koska somessa ihmisiä riittää. Ihmissuhteiden vaatima sitoutumisen tarve jää ymmärtämättä, eikä sitoutumista ole mahdollisuus edes oppia. Korostuneena jatkuva valitseminen, lyhytkestoisuus ja deletoimalla poissulkeminen näkyy nykyisessä deittailukulttuurissa."

Nuo edellämainitut siis Keltinkangas-Järvisen tekstejä. Tunnistan eri-ikäisillä ihmisillä juuri tuota pelkoa ulkopuolelle jäämisestä josta nykyään käytetään termiä fomo = fear of missing out. Se on sosiaalista ahdistusta ja pelkoa paitsi jäämisestä. Sitä somessa päivystäminen ruokkii. Sitä on erityisesti nuoruusikäisillä, mutta myös aikuisilla.

Tuohon deittailukulttuuriin minulla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa koska en ole missään deittisovelluksissa enkä käy deiteillä. Lähipiirin kokemuksista olen kuullut, että usein treffit ovat kertaluonteisia jollei löydy yhteistä kokemus-ja kosketuspintaa eli varmaan sitä ns."kemiaa".

Aloittajan kanssa olen eri mieltä siinä suhteessa etten usko, että meitä ihmisiä olisi liikaa. Ehkä emme vain kohtaa oikeita ihmisiä. Onko meillä niin erilaiset toiveet ja tarpeet ihmissuhteista? Oliko "ennenvanhaan" helpompi luoda esim.seurustelusuhteita vaikkapa tansseissa?
Siinä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että virtuaalimaailma on jo nyt vaikuttanut halvaannuttavasti ja jollain lailla invalidisoiden kaikkien ihmisten elämään. Ei ainoastaan nuorten elämään.
Kirjassa oli hyvä yksityiskohta, että onko "aamiaiset, rantalomat ja ulkomaanmatkat onnistuneita vasta sitten, kun ne on jaettu muiden kanssa somessa ja niistä on tykätty"
Ymmärrän, että sydämillä ja peukutuksilla viestitämme, että olen huomannut sinut. En silti oikein tajua, mistä syystä itse postaisin somessa kuvaa omasta aamiaisestani. Eikö se ole aikalailla minun ja aamiaiseni välinen asia? Tämä ihan huumorilla tähän loppuun.

Mukavaa keväistä iltaa.

Lue lisää

" fear of missing out "

Arvasin ja tarkistettuani oikeaksi totesin, että joku on varmasti jo myös tuonut esiin lyhenteen JOMO. Eli Joy of missing out. Meilläkin on oma ryhmämme, mutta emme kuuluta sen olemassa oloa muille, emmekä edes toisillemme. Mutta silti on hyvä tietää ettei ole aivan yksin.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Aloitukseni oli osittain provo, vähän kirjaan liittyen. En ole ostanut kirjoja, mutta olen kuunnellut monia hänen haastatteluja.

Fyysisen kanssakäymisen ongelmia kuitenkin pohdin. Ehkä ihmisiä on jo liikaa. Emme halua toistemme lähelle. Kätteleminenkin tuntuu tunkeilevalle tautien pelossa, ihmiset saavat astmakohtauksen hajuisteistasi, äänet ärsyttävät korviasi ja joku riippuu koko ajan hihassasi. Kukaan ei halua harrastaa enää mitään yhdessä vapaammalla ajalla, eikä työnantaja sellaisia kuluja ja vaivannäköä.

Kyllähän se hieman hätkäyttää ja laittaa miettimään, mitä vaikutuksia virtuaalimaailmalla voi nuoriin olla. Millaisi tunnekylmiä tai tunnekyvyttömiä heistä voisi kasvaa. Tai miten invalidisoivaa se voisi olla.

Lue lisää

Varmasti virtuaalimaailmalla on enemmän haittaa kuin hyötyä!

Anonyymi00040 kirjoitti:

Vrt. Kirjan luku 50, josta otan suoran lainauksen:

Tarve kuulua ryhmään

"Ihminen on sosiaalinen eläin.Ihmisen lajityypillinen elämä on tapahtunut sosiaalisissa yhteisöissä ja pelko joutua ryhmän ulkopuolelle on vahva. Ihminen tarvitsi ryhmää ja ponnisteli päästäkseen ryhmän jäseneksi ja näki vaivaa pysyäkseen ryhmässä. Ryhmät olivat kiinteitä ja pitkäkestoisia. Eristetyksi ja hylätyksi joutuminen on edelleen yksi ihmisen suurimpia pelkoja. Ihmisen kehityksen alkuaikoina se tarkoitti kuolemaa ja myöhemmin sitä voi pahimmillaan verrata psyykkiseen kuolemaan."

"Tarve kuulua ryhmään ei ole mihinkään kadonnut, mutta ponnistelun sen puolesta sosiaalinen media on radikaalisti muuttanut. Ihmissuhteiden vuoksi ei olla välttämättä valmiita näkemään vaivaa, ne ovat lyhytkestoisia, usein kertaluonteisia. Jos ihmissuhde ei tyydytä, se mieluummin deletoidaan kuin sitä yritettäisiin omalla käytöksellä korjata, koska somessa ihmisiä riittää. Ihmissuhteiden vaatima sitoutumisen tarve jää ymmärtämättä, eikä sitoutumista ole mahdollisuus edes oppia. Korostuneena jatkuva valitseminen, lyhytkestoisuus ja deletoimalla poissulkeminen näkyy nykyisessä deittailukulttuurissa."

Nuo edellämainitut siis Keltinkangas-Järvisen tekstejä. Tunnistan eri-ikäisillä ihmisillä juuri tuota pelkoa ulkopuolelle jäämisestä josta nykyään käytetään termiä fomo = fear of missing out. Se on sosiaalista ahdistusta ja pelkoa paitsi jäämisestä. Sitä somessa päivystäminen ruokkii. Sitä on erityisesti nuoruusikäisillä, mutta myös aikuisilla.

Tuohon deittailukulttuuriin minulla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa koska en ole missään deittisovelluksissa enkä käy deiteillä. Lähipiirin kokemuksista olen kuullut, että usein treffit ovat kertaluonteisia jollei löydy yhteistä kokemus-ja kosketuspintaa eli varmaan sitä ns."kemiaa".

Aloittajan kanssa olen eri mieltä siinä suhteessa etten usko, että meitä ihmisiä olisi liikaa. Ehkä emme vain kohtaa oikeita ihmisiä. Onko meillä niin erilaiset toiveet ja tarpeet ihmissuhteista? Oliko "ennenvanhaan" helpompi luoda esim.seurustelusuhteita vaikkapa tansseissa?
Siinä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että virtuaalimaailma on jo nyt vaikuttanut halvaannuttavasti ja jollain lailla invalidisoiden kaikkien ihmisten elämään. Ei ainoastaan nuorten elämään.
Kirjassa oli hyvä yksityiskohta, että onko "aamiaiset, rantalomat ja ulkomaanmatkat onnistuneita vasta sitten, kun ne on jaettu muiden kanssa somessa ja niistä on tykätty"
Ymmärrän, että sydämillä ja peukutuksilla viestitämme, että olen huomannut sinut. En silti oikein tajua, mistä syystä itse postaisin somessa kuvaa omasta aamiaisestani. Eikö se ole aikalailla minun ja aamiaiseni välinen asia? Tämä ihan huumorilla tähän loppuun.

Mukavaa keväistä iltaa.

Lue lisää

Tuo loman jakaminen muille on osoitus siitä, että ihmisten alkaa näköjään olla mahdotonta enää nauttua elämästä ilman älylaitteita! En ymmärrä!

Kirjassa ei puhuta rahasta tai etuuksista. Itsekkyys on tässä yhteydessä psykologian termi; taloudessa yleensä puhutaankin esim. ahneudesta.

Kirjassa puhuttiin itsekkyydestä, ei talousasioista.

Sinä tietysti antaisit hillopurkkisi ilomielin muille, etkä haluaisi mitään etuuksia.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Kirjassa puhuttiin itsekkyydestä, ei talousasioista.

Sinä tietysti antaisit hillopurkkisi ilomielin muille, etkä haluaisi mitään etuuksia.

21:05
Mieti nyt vähän. Miten tänä päivänä lapsesta aikuisiksi itsekkyys ilmenee.
Rahan jaossa.
Tämä hallitushan toteuttaa valtion talouden nimissä hyvin itsekästä, vahvojen politiikkaa.
Siihen on 'oikeassa elämässä' tultu.
Toiset tarkkailevat pörssikursseja ja toiset laskevat euron osia.
Vilma
Ei kaikkea tarvitse kirjoittaa näkyviin ja sanoa, ettei sellaista ole.
Hillopurkki se on kirjailijallakin, julistavalla asuantuntijalla. Ulostulo huutamalla herättää välillä mielenkiintoa. Eikös sitä eräs VM:n virkamieskin viikonlopulla hakenut.
En siis ole lukenut kirjaa....

23:22
Olen kaikenlaisia miettelijöitä lukenut.
Tuollaisille henkilöille työ on matkasaarnaamista ja oman kirjansa myynti.
Vrt. Airaksinen, Saarinen, Kallio jne.
Olen viimeksi lukenut Giordano Brunoa, italialaista filosofia.
Munkki, tykkäs kyllä ihmisen lihallisesta puolesta.
Vilma

Anonyymi00033 kirjoitti:

23:22
Olen kaikenlaisia miettelijöitä lukenut.
Tuollaisille henkilöille työ on matkasaarnaamista ja oman kirjansa myynti.
Vrt. Airaksinen, Saarinen, Kallio jne.
Olen viimeksi lukenut Giordano Brunoa, italialaista filosofia.
Munkki, tykkäs kyllä ihmisen lihallisesta puolesta.
Vilma

Lue lisää

Itse en kyllä ole hirveän laaja-alaisesti näitä mietiskelijöiden ajatuksia lukenut. Toki jonkin verran mutta kun kyseessä on emeritaprofessori jolla on yliopisto takana., lisäksi käytössä on muita tutkijoita.
Kun hän vielä tuntee Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin niin tällaisen henkilön näkökulmille annan kyllä painoarvoa.

M184 kirjoitti:

Itse en kyllä ole hirveän laaja-alaisesti näitä mietiskelijöiden ajatuksia lukenut. Toki jonkin verran mutta kun kyseessä on emeritaprofessori jolla on yliopisto takana., lisäksi käytössä on muita tutkijoita.
Kun hän vielä tuntee Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin niin tällaisen henkilön näkökulmille annan kyllä painoarvoa.

Lue lisää

Tietenkin kukin lukee sellaista, mitä kiinnostaa ja ajatteluttaa.
Vilma
Sieltä voi löytyä sloitusaiheita.

"ääriyksilöllisyys ja sen vaikutus sekä yksilöön että yhteiskuntaan. "

Muutaman vuosikymmenen aikatarkastelulla "ääri"yksilöllisyys ei tietenkään ole tipahtanut taivaasta, vaan ensin jokin yhteiskunnallinen muutos on sen aikaansaanut.

Mutta tuo sosiaalisen median mukaantulo kuvioon on aika tarkasti rajattavissa ajallisesti. Ja vaikutukset voidaan yhdistää juuri siihen, koska samansuuntaista kehitystä on tapahtunut kaikkialla, kun taas esim. taloudelliset ja poliittiset asiat vaikuttavat vähän eri tavalla ja tahtiin eri maissa.

Työn mielekkyys on juuri tuossa laskujen ja muiden oman elämän kustannusten maksaminen.

Monet nykynuoret ovat tosissaan sitä mieltä, että työnantaja palvelee heitä ja nuoret ovat työpaikalla kehittämässä ja ideoimassa hauskoja asioita ja siitä palkka maksetaan, ei suinkaan työn tekemisestä.

scrg kirjoitti:

"ääriyksilöllisyys ja sen vaikutus sekä yksilöön että yhteiskuntaan. "

Muutaman vuosikymmenen aikatarkastelulla "ääri"yksilöllisyys ei tietenkään ole tipahtanut taivaasta, vaan ensin jokin yhteiskunnallinen muutos on sen aikaansaanut.

Mutta tuo sosiaalisen median mukaantulo kuvioon on aika tarkasti rajattavissa ajallisesti. Ja vaikutukset voidaan yhdistää juuri siihen, koska samansuuntaista kehitystä on tapahtunut kaikkialla, kun taas esim. taloudelliset ja poliittiset asiat vaikuttavat vähän eri tavalla ja tahtiin eri maissa.

Lue lisää

Yksi on sosiaalinen media ja toinen on jälkiteollinen aika. Ajallisen yhteyden lisäksi näillä on yhteistä että se ei muuttanut pientä piiriä vaan vaikutus meni läpi kaikkien yhteiskuntaluokkien.

Jälkiteollisen muutoksen yksi piirre oli palvelusektorin kehittyminen. Siinä yrityksen menestys riippuu paljon työntekijän henilökohtaisista ominaisuuksista. Tämän seurauksena alettiin arvostamaan mm sosiaalisia taitoja ja extrovertiydestä tuli hyve. Kun henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat tulokseen alettiin myös siirtyä kohti henkilökohtaisempia palkkajärjestelmiä.

Tämä näkyy vielä tänä päivänä koulumailmassa siinä että tietyt temperamenttipiirteet nostavat tai laskevat lasten kouluarvosanoja suhteessa siihen mikä heidän osaamisensa edellyttäisi.

(nämä ajatukset siis kirjaan pohjautuen)

M184 kirjoitti:

Yksi on sosiaalinen media ja toinen on jälkiteollinen aika. Ajallisen yhteyden lisäksi näillä on yhteistä että se ei muuttanut pientä piiriä vaan vaikutus meni läpi kaikkien yhteiskuntaluokkien.

Jälkiteollisen muutoksen yksi piirre oli palvelusektorin kehittyminen. Siinä yrityksen menestys riippuu paljon työntekijän henilökohtaisista ominaisuuksista. Tämän seurauksena alettiin arvostamaan mm sosiaalisia taitoja ja extrovertiydestä tuli hyve. Kun henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat tulokseen alettiin myös siirtyä kohti henkilökohtaisempia palkkajärjestelmiä.

Tämä näkyy vielä tänä päivänä koulumailmassa siinä että tietyt temperamenttipiirteet nostavat tai laskevat lasten kouluarvosanoja suhteessa siihen mikä heidän osaamisensa edellyttäisi.

(nämä ajatukset siis kirjaan pohjautuen)

Lue lisää

Jälkiteollistuminen on tapahtunut eri maissa vähän eri aikaan, mutta en muista oliko kirjassa mainintaa tai oliko yleensäkään tehty tutkimusta, jolla yhteys yksilöllisyyden arvostamiseen olisi todistettu. Nyt jäi vähän ilmaan oliko se kirjailijan oma näkemys vai yleisemminkin hyväksytty teoria.

Protestanttitaustauset mast myös monesti näyttäytyvät äärilaitana, mutta sekin jää lähinnä idean asteelle kysyä onko uskonnolla jotain merkitystä suoraan tai edes mutkan kautta.

Suomi oli jossain nuorten ja vanhempien välistä suhdetta selvittävässä tutkimuksessa ihan äärilaita. Mutta sekin taisi jäädä auki voisiko kyse olla osin kielestä ja kysymyksenasettelusta. Minun lapsuuden kielimaailmassa ainakin "ylpeä" sanalla oli vain negatiivinen merkitys. Se, että kaikki tehdään juuri millilleen oikein ja kunnolla oli perusoletus eikä oikeuta mihinkään erityiseen ylpeyteen.

scrg kirjoitti:

Jälkiteollistuminen on tapahtunut eri maissa vähän eri aikaan, mutta en muista oliko kirjassa mainintaa tai oliko yleensäkään tehty tutkimusta, jolla yhteys yksilöllisyyden arvostamiseen olisi todistettu. Nyt jäi vähän ilmaan oliko se kirjailijan oma näkemys vai yleisemminkin hyväksytty teoria.

Protestanttitaustauset mast myös monesti näyttäytyvät äärilaitana, mutta sekin jää lähinnä idean asteelle kysyä onko uskonnolla jotain merkitystä suoraan tai edes mutkan kautta.

Suomi oli jossain nuorten ja vanhempien välistä suhdetta selvittävässä tutkimuksessa ihan äärilaita. Mutta sekin taisi jäädä auki voisiko kyse olla osin kielestä ja kysymyksenasettelusta. Minun lapsuuden kielimaailmassa ainakin "ylpeä" sanalla oli vain negatiivinen merkitys. Se, että kaikki tehdään juuri millilleen oikein ja kunnolla oli perusoletus eikä oikeuta mihinkään erityiseen ylpeyteen.

Lue lisää

Jälkiteollinen aika Yhdysvalloissaja suurissa Euroopan maissa alkoi 1950-1960 luvulla ja Suomessa n 1980-luvulla. (kirjan mukaan, en tarkistanut muualta). Ihan ei käynyt selville onko tämä tutkittu asia vai tällainen syy-seuraus pohdinta.
Ihmiskuva peilaa yhteiskunnan ja talouselämän tarpeita sen mukaan ikä on tarkoituksenmukaista.

Itsekkin muistan ajan jolloin itsevarmaa ja ulosanniltaan äänekästä ihmistä pidettiin koppavana; varsinkin jos hallitsi vielä small talk-puhetavan. Silloin vaatimattomuus oli hyve.
Nykyisin pitää osata brändätä itsensä vähän joka elämän sektorilla jos haluat menestyä.

M184 kirjoitti:

Jälkiteollinen aika Yhdysvalloissaja suurissa Euroopan maissa alkoi 1950-1960 luvulla ja Suomessa n 1980-luvulla. (kirjan mukaan, en tarkistanut muualta). Ihan ei käynyt selville onko tämä tutkittu asia vai tällainen syy-seuraus pohdinta.
Ihmiskuva peilaa yhteiskunnan ja talouselämän tarpeita sen mukaan ikä on tarkoituksenmukaista.

Itsekkin muistan ajan jolloin itsevarmaa ja ulosanniltaan äänekästä ihmistä pidettiin koppavana; varsinkin jos hallitsi vielä small talk-puhetavan. Silloin vaatimattomuus oli hyve.
Nykyisin pitää osata brändätä itsensä vähän joka elämän sektorilla jos haluat menestyä.

Lue lisää

Olihan siinä kirjassa juttua myös johtajuudesta ja siitä että jossain vaiheessa työyhteisöissä alettiin erityisesti arvostaa sosiaalisia ekstroverttejä. Ja on ihan mahdollista että tuolla on sitten menetetty aika paljon. Ei ainakaan ole todisteita sen puolesta että suomalaiset johtajat olisivat viime vuosikymmeninä kovin hyvin onnistuneet.

Minua jotenkin se viitteiden puute häiritsi siten, että en osannut aina tulkita mikä on tutkijan johtopäätöksiä ja mitä varsinaiset tutkimukset ovat kertoneet. En myöskään tunne alaa. Ainoat lukemani psykologiaa käsittelevät kirjat ovat keskittyneet yksilön käyttäytymiseen ja päätöksentekoon ja ajattelun harhoihin. Keltikankaan ominta aluetta näyttävät olevan persoonallisuuserot.

scrg kirjoitti:

Olihan siinä kirjassa juttua myös johtajuudesta ja siitä että jossain vaiheessa työyhteisöissä alettiin erityisesti arvostaa sosiaalisia ekstroverttejä. Ja on ihan mahdollista että tuolla on sitten menetetty aika paljon. Ei ainakaan ole todisteita sen puolesta että suomalaiset johtajat olisivat viime vuosikymmeninä kovin hyvin onnistuneet.

Minua jotenkin se viitteiden puute häiritsi siten, että en osannut aina tulkita mikä on tutkijan johtopäätöksiä ja mitä varsinaiset tutkimukset ovat kertoneet. En myöskään tunne alaa. Ainoat lukemani psykologiaa käsittelevät kirjat ovat keskittyneet yksilön käyttäytymiseen ja päätöksentekoon ja ajattelun harhoihin. Keltikankaan ominta aluetta näyttävät olevan persoonallisuuserot.

Lue lisää

Itse luin sattumalta Maija-Riitta Ollilan kirjoittama teoksen Persoonan Valta juuri ennen kuin satuin kuuntelemaam Keltikankaan ajatuksia johtajuudesta. Se oli kuin suora vastaus niihin erikoisiin ilmiöihin vallan kahvassa, joita Maija-Riitta kuvasi kirjassaan.

scrg kirjoitti:

Olihan siinä kirjassa juttua myös johtajuudesta ja siitä että jossain vaiheessa työyhteisöissä alettiin erityisesti arvostaa sosiaalisia ekstroverttejä. Ja on ihan mahdollista että tuolla on sitten menetetty aika paljon. Ei ainakaan ole todisteita sen puolesta että suomalaiset johtajat olisivat viime vuosikymmeninä kovin hyvin onnistuneet.

Minua jotenkin se viitteiden puute häiritsi siten, että en osannut aina tulkita mikä on tutkijan johtopäätöksiä ja mitä varsinaiset tutkimukset ovat kertoneet. En myöskään tunne alaa. Ainoat lukemani psykologiaa käsittelevät kirjat ovat keskittyneet yksilön käyttäytymiseen ja päätöksentekoon ja ajattelun harhoihin. Keltikankaan ominta aluetta näyttävät olevan persoonallisuuserot.

Lue lisää

Saatesanoissa hän toteaa että kirja pohjautuu tutkimustietoon muta jos lähteet olisi laitettu niin lähdeluettelo olisi kirjaa paksumpi. Samoin hän toteaa että kyseessä ei ole yksittäinen tutkimus vaan jopa satojen tutkimuksien konsensus.
Ainakin itse tulkitsen tämän nimenomaan tietokirjaksi joka on kirjoitettu tavalliselle tallaajalle ymmärrettävämpään muotoon.

Olen siinä uskossa että kirjan kirjoittajan tutkimuksen ydintä on temperamenttitutkimus. Hänhän teki laajan tutkimuksen miten temperamenttipiirteet vaikuttavat kouluarvosanoihin pojilla ja tytöillä.

M184 kirjoitti:

Saatesanoissa hän toteaa että kirja pohjautuu tutkimustietoon muta jos lähteet olisi laitettu niin lähdeluettelo olisi kirjaa paksumpi. Samoin hän toteaa että kyseessä ei ole yksittäinen tutkimus vaan jopa satojen tutkimuksien konsensus.
Ainakin itse tulkitsen tämän nimenomaan tietokirjaksi joka on kirjoitettu tavalliselle tallaajalle ymmärrettävämpään muotoon.

Olen siinä uskossa että kirjan kirjoittajan tutkimuksen ydintä on temperamenttitutkimus. Hänhän teki laajan tutkimuksen miten temperamenttipiirteet vaikuttavat kouluarvosanoihin pojilla ja tytöillä.

Lue lisää

"Samoin hän toteaa että kyseessä ei ole yksittäinen tutkimus vaan jopa satojen tutkimuksien konsensus. Ainakin itse tulkitsen tämän nimenomaan tietokirjaksi joka on kirjoitettu tavalliselle tallaajalle ymmärrettävämpään muotoon. "

Kyseessä voi olla satojen tutkimuksien konsensus, mutta kuitenkin kirjoittajan tulkinta siitä. Aihealue kuitenkin on psykologia, joka parhaimmillaankaan ei ole kovin eksakti tiede. Kirjoittajan valinta voi olla perusteltu, mutta ainakaan minä en pidä Keltikankaan kaikkia väitteitä kirjan perusteella totuutena, vaan hänen näkemyksenään totuudesta, johon kuitenkin sekoittuvat hänen omat arvonsa, asenteensa ja jopa mielipiteensä. Ja tällä en mitenkään väitä, että kirja olisi huono tai valetta, vaan että kaikkeen kerrottuun kannattaisi suhtautua kriittisyydellä ja lukea ehkä jonkun muunkin tulkintoja aiheesta.

Tuota temperamentin ja arvosanojen yhteyden tutkimusta pidän kyllä ihan mielenkiintoisena. Itselläni on lukion päättötodistuksessa 1,5 numeroa paremmat arvosanat kuin ala-asteen ensimmäisissä todistuksissa ja näin jälkikäteen vähän ihmettelen, että olenko oikeasti "kehittynyt" muka niin kovasti, vai olinko vain vääränlainen lapsi kouluympäristöön.

Tarkemmin muisteltuani ei kaikki

Tää oli tosi hyvä huomio!