- Itsekin sain muiston hiuksista.
Olin 16 vuotias. Olin vierailulla ensirakkauteni kodissa.
Äitinsä istui tuolilla ja availi hiuksiaan.
Ne ulottuivat siitä noin
ainakin puoli merran lattiaa pitkin.
Katsoin ihmeissäni, voiko tuo olla totta. olivat harmaat ja totta se oli.
Se näky on jäänyt mieleeni.
En aio hiuksiani leikata, jos joudun jonnekin hoitokotiin, enkä pysty niitä enää itse hoitamaan, sitten voi olla, että ne pitää leikata. - Tuo kaukaa nostettu aloitus kertoo, että aloittajan mielestä pitkä tukka vanhalla naisella on karmee ja mauton.
Täällä on sitte yksi ihminen joka näyttää karmeelta ja mauttomalta. (aloittajan mielestä)
Juuri tänään lapsenlapsenlapseni haki harjan ja oli niin kiva harjata isomummun hiuksia.
Eivät nähneet niissä mitään karmeeta.
Pojantyttäreni sanoo, että ihan kateeksi käy, kun sulla mummu on noin pitkä tukka.
Tukkani ylettyy vyötärölle. Arjessa teen ponihännän, jonka kietaisen rullalle päähän ja kiinnitän nipsalla.
Yks näkee yhtä ja toinen toista. - Nyt huomasin kommenttisi, olin jo tuon aikaisemman kirjoittanut.
Olet varmaan oikeassa, nyt kun mietin, ne taitavat olla juuri urheiluliivien nimellä. - Ihan vaan itse olen pralaillut liivihyllyjä kaupoissa.
Sen jälkeen, kun ekat löysin, niitä on tullut lisää kauppoihin.
Niissä on resoorintapainen rintojen alla. Samaa yhtenäistä kangasta olkaimet.
En osaa tarkemmin selittää.
Katsele liivihyllyjä. Varmaan neuvontaakin löytyy, jos nyt myyjän jossain paikassa kiinni saa. - Kyllä on kiristämättömiä rintaliivejäkin.
Niissä ei ole hakasia eikä erillisiä olkanauhoja.
En osaa niitä nimetä, mutta olen ostanut ja niitä on kyllä kaupoissa.
En paljon rintaliivejä käytä mutta sen minkä käytän niin niitä.
En tykkää yhtään kiristävistä vaatteista, joten paitani on laamapaitoja.
Kotikaupungissani niitä olen ostanut Löytiksestä. - Näin kun asun kerrostalossa ei lintujen ruokkiminen käy.
Aiemmin kun miesystäväni oli elon kirjoissa ja asui keskellä metsää, ruokimme lintuja.
Auringonkukan siemeniä kului paljon. Keväällä monta kottikärryllistä kärräsin kuoria pois.
Oli paljon vakilintuja.
Eräänä keväänä poikkesi 2 pyrstötiaista, niitä ei oltu ennen nähty.
Kerran kun olin laittanut talipötkön roikkumaan oksaan, tuli metsästyskoira ja salamana repäisi pötkön ja vei mennessään.
Sen jälkeen ostettiin sellainen talipötköteline. - Kun nykyiseen kaupunkiasuntooni muutin, siellä oli kiertoilmauuni. En ollut semmosta nähnytkään ennen. No onneksi oli hellan ohjekirja.
Täällä Tampereella kun nyt olen, tuo veljen telkku oli jo vähän renkannut ja eilen se sano sopimuksensa irti.
Kävin poikaa ja miniää moikkaamassa, sain pojalta toisen telkun mukaan.
Laiton sitten kaapelille ja kuvahaun. Haki kyllä muttei tullut signaalia.
Taas oltiin ´´sormi suussa.´´
No sitten yritin, että menin käyttöönotto asetukseen. Poistin kaikki vanhat, sitten sain kuvahaun onnistuun.
Väliin tutee itsensä ihan tomppeliksi, noilta nuorilta käy kaikki sujuvasti
Miniän kanssa juuri puhuttiin, miten monimutkaiseksi kaikki muuttuu.
Hän on puolessa välissä kuuttakymmentä ja sanoi, että kun joka asian kanssa pitäin olla joku ´´atomifyysikko.´´
Koko porukka turvautuu digiasioissa pojanpoikaan, onneksi on semmonen joka osaa.
Olisi se hankalaa ja kallista aina hypätä jossain liikkeessä.
Kävin sitä uutta tulokastakin katsomassa. Kyllä ne vauvat vaan on aina niin suloisia. - Eihän leskeneläkettä voi saada, jos on puoliso.
Omaishoitajille on erikseen haettavissa hoitorahaa. - Olen nyt täällä Tampereella.
Lueskelin tuossa ketjua pitkälti.
Tuli vaan mieleen, että voi herran pieksut ja vähän rouvankin. Mikä lie vanha sanonta.
Kyllähän ennenvanhaan oli tärkeää se sukunimen jatkumo pojan kautta.
Nykyäänhän käytetään näitä yhdistelmänimiäkin.
Pojan vanhimmalla pojalla on kolme tyttöä ja nyt syntyi poika.
Sanoin miniälle, että onhan se kiva, kun toistakin lajia tuli. Miniä vastani, joo, mutta he ovat halunneet vain lapsia.
On ihan hyvä, että vanhakantaiset ajattelumallit uudistuu.
Itse olen aina vastustanut miesten- ja naistentyöt asetelmaa .
On ilo nähdä nuoria miehiä työntämässä lastenvaunuja.
Kysyit Hil-la tuolla ylempänä veljestäni.
Oikein hyvin meni leikkaus, on jo siirretty kuntoutussairaalaan. Rollan kanssa jo kävelee.
On tyytyväinen saamaansa hoitoon.
Meinasin ihan eksyä sinne mennessäni, kun tuntuu, että joka puolella jatkuvaa tietyötä.
Menin eka kertaa täällä Tampereella sen rempan jälkeen suihkuun eilen ja olin ihan kuutamolla, että kun vesi tulee kyllä, mutta suihkun nappia painamalla ei tule sieltä mitään.
No juokseva vesi pitikin katkaista ja hana käännettiin toiseen suuntaan, sitten meni suihkulle.
Keittiön ja pesualtaan hanaan saa lisänopeutta painamalla nappia.
On näissä uusissa vehkeissä vanhalla opettelemista.
Väliin tulee ihan olo, että oonko ihan kärryiltä pudonnut.
Päivällä kävin laittamassa auton lämmitykseen, olikin rikki säätökytkin. En ole käyttänyt sitä vuosikausiin, eikä veljellä ole ollut autoa yli 10 vuoteen.
Laitoin naapurin pistorasiaan, siinä ei autoa ole juuri koskaan.
Mitähän seuraavaksi joudun söhläämään.
Hyvän mielen toivotuksia lähetän ketjulaisille. - Itsekin lapsena noita nauloja hakkasin laudoista ja suoristin.
Vaarini oli ainoa elossa oleva isovanhenpi, joka oli meillä suulin kattoa tekemässä.
Itse noita kattotiiliä tosiaan tein 8 vuotiaana niin kuin olen kertonut.
Se on meillä edelleen, vaikken mitenkään hyväkuntoinen. Poikani vaan ei halua siitä luopua, vaikka yksi ostajakin olisi ollut. - Selailin ketjua ja huomasin tuon kommenttisi.
Jos tiedostaa pahan unen uneksi, et ole ainoa, jonka olen kuullut Jeesuksen apuun pyytävän heränneen. - Hienoa, minulle tuo on 6:s lapsenlapsenlapsi.
Tämä on vanhin poikani lapsi, kolme tyttöä ennestään ja nyt poika.
Poikani tyttärellä on poika ja tyttö.
Voin kuvitella riemun, aina itsekin sitä koen, ihan pakahduttavaa.
Kerro onnittelut tuntemattomalta isomummulta.
Yhdyn iloonne. - Se poistunut ketju mietteitä herätti minullakin.
Rintamamiestalo valmistui, olin 4v.
Asuimmen tilapäisesti sellaisessa vanhassa harmaassa pirtissä.
Sinä aikana syntyi veljemme.
Ei meillä siellä rintamamiestalossa ollut sähköä. Se tuli vasta -70luvulla.
Oli kaasuvalo ja kaasuhella.
Alkuun oli vain alkeellinen 2lehmän navetta.
Sehän oli pelkkä metsää, mistä alettiin.
Pikkuhijaa sitten ulkorakennuksia tehtiin.
Minäkin tiilikoneella 8v. tein tiiliä, se kone on siellä ladossa vieläkin.
Kaivosta käsipumpulla navetanvintille pumpattiin vesi lehmille, niillä oli edessään sellainen kuppi missä ne painoi ´´metallikierukkaa´´ saivat näin veden tulemaan.
Sisälle tuli kylmä vesi.
Kuivina kesinä, kun vesi meni vähiin, haettiin maitokärryllä naapurin pellonpään lähteestä vettä, joku300m matka jotakuinkin.
-60luvulla tuli auto (Moskowitz) ja traktori. (Zetor,) Aiemmin isällä oli moottoripyörä IC, kaatui sillä kerran ja solisluu meni poikki. Hän tarvitsi kulkuneuvoa, oli yhteiskunnallisesti aktiivinen.
Muistan puimisen, pitkällä hihnalla traktorista pyöritettiin puimakonetta. Sen koneen nimi oli Rosma.
No tässä muiston pätkää. Elämä oli vaatimatonta, mutta perustarpeet riittivät, eipä sitä ihmeitä osannut kaivatakaan.
No tänään käväisin mökkimaisemaa katsastamassa. Aurinkoinen ihanasti paisteli, pakkasta oli -19 astetta.
Mulla oli se joulukuusi vielä autossa, vein sen nyt metsään takaisin.
Tarvitsin jakoavainta, siksi oikeastaan tänään menin, kun keittiön hana roiskii, pitää saada siitä pois se yksi osa.
Onneksi yksi ovi autosta aukeni suosiolla. Muut sitten, kun lämpeni.
Aamupäivällä tuli eläinohjelmia telkusta.
Väinö istui olohuoneen pöydän reunalle ja hievahtamatta tapitti eläinten touhuja.
Uusi pikkuinen tuli ihan laskettuna aikana. Vasta kuvia olen nähnyt. - Kiinnittyi huomioni tuohon, että tämän rouvan kuolinpäivänä ollut neljä sijaista.
Melkoinen määrä yhdelle päivälle.
Olikohan perehdytetty kunnolla tai ollenkaan, kun henkilökunnan kertomuksista käy ilmi, ettei se asia yleensäkään kovin hyvissä kantimissa ollut. - Se on hyvä, että asiallisia ajatuksiasi heittelet.
Kun on kyse sentään jo elämän ehtoopuolella olevista ihmisistä, niin pakkaa ihmetyttämään tuo ketjujen ´´täyttäminen´´ alituisella vihapuheen jankutuksella.
Eikö vanhuus ole viisautta tuonut.
Niinhän siinä tosiaan viimeksikin kävi, kun Hil-la ketjun avasi, että taisi olla neljäs kommentti, kun jo ilkeänpuoleinen kommentti ilmestyi.
Ihankuin aloituksilla ja aloittajilla ei olisi mitään väliä ja merkitystä, kun hetimiten alkaa
sama ivailu ja vähättely. - Kaiken takana on kuitenkin ihminen. Ei ne kulttuuritkaan muutu jostakin ulkopuolisesta taikavoimasta, taustalla vaikuttaa aina ihminen.
Ihminen vaan herkästi syyttää jotain muuta.
Vastuu kuuluu jokaiselle itselleen.
Onko samankaltaisuuden oltava toisten mollaamista ja vähättelyä. - Minä kyllä näen sen vian ihan jossain muualla, kun aloituksessa.
Aloittaja, kuin moni muukin on usein toivonut kirjotusrauhaa, mutta ei.
Palomasta ei tarvitse näkyä kun ´´kantapään vilahdus´´ niin jo älytön jahti alkaa.
Ei sitä nyt joka sanaan tarvitse tarttua ja vääntää ja kääntää. - Aina pitää olla joku, joka vastaa potilaiden tarpeisiin, ainakin varmistamalla, ettei akuuttia hätää ole.
Tuntuu, että kokonaisnäkemys on hukassa ja vastuuta ei ymmärretä. - Ei ennen tuollaisia hoitajia ollutkaan.
Muistan jo omana aikanani, kuinka joillain nuoremmilla (ei suinkaan kaikilla) työmoraali ei ollut niinkuin ennen.
Pestiä ei otettu vastaan, ellei saanut esim, juhannusvapaata. (sijaisista oli joskus pulaa)
Kerrankin eräs sijainen, jolla oli listaan sitten laitettu juhannuksen aatonaatto, aatto ja juhannuspäivä vapaata, kysyi minulta vaihtaisinko yhtä vapaata, että hän saisi sen maanantainkin vapaaksi.
No en vaihtanut, itse olin koko juhannuksen tienoon töissä.
Käsittämätön laiminlyönti, ettei hälytyksiin vastaavat laitteet ole toiminnassa.
Ja vielä 2 laitetta. - Emme ole nyt testiketjussa.
Miksi kyselet täällä jossain muussa ketjussa olevista kommenteista.
Eivät kuulu tänne.
Lue aloitus uudelleen.