- Hil-laa tuumaili, miten mahtaa aikani kulua, vilkkaan kesän jäljiltä, täällä kerrostalossa.
Tässä tuo lipuaa, katsellen telkkua, lukien kirjoja, ristikoiden ratkominen suuri huvini.
Ostan aina niitä vaikeammasta päästä olevia lehtiä.
Aina sitä muutakin näpertelyä löytyy, joka päivälle ja tietysti kävelylenkki.
Onpa noita sukulaisreisujakin miltei joka kuukausi. Minun on helppo lähteä, kissa vaan koppaan ja menoksi.
Leikin siinä Väinön kanssa. Vetelin nauha, jonka päässä pari höyhentä.
Väinö meni selaisen vinon n. 30cm leveän pöydänjalan taa, jossa on pieni pyörä.
Alle jää joku 4cm väli lattiaan.
Heitin sen höyhenpään sen pyörän taa, aatellen, että sen on tultava pois pöydänjalan takaa, sen saadakseen.
Mitä vielä, salaman nopeasti, kissa työnsi tassunsa jalan alle, pyörän molemmin puolin ja naulitsi sen pyörään. Sitten piti toisella tassulla höyhenpäästä kiinni ja toisella tassulla tarttui nauhaan ja veti sen itselleen pöydänjalan ali.
Nopeasti kävi, hyvät on hoksottimet.
Aamusta lähdetään, vein jo vähän kasseja autoon. Samaan reisuun sisältyy 2-vuotispäivätkin.
Väinö saa sitten olla kotitilalla veljeni kanssa sen aikaa. No huomenna pääsee taas ulos ja koirakaverikin on paikalla. - Jospa se onkin niin, että täällä vain erittyy ihmisillä noita ´´onnellisuushormoneja´´ enemmän, kuin muilla.
Kun silitän kissaa, niin oksitosiinia alkaa erittyä.
Hyviä tekoja viljelemällä saa mielihyvähormoonit (yht.4 ) hyrräileen. - Kaupungin työntekijät tuossa kulkevat pitkin nurmikoita niiden kanssa.
Näin mainoksen, että oli sellainenkin vehje keksitty, kun akkulumilapio. - Tuon määritelmän ulkopuolelta; viha voi kohdistua,vaikkapa johonkin paikkaan., josta on huonoja muistoja.
On myös ihmisiä, jotka vihaavat kaikkea, ilman tarkempaa kohdetta.
Siinä useinmiten lienee syynä, jokin suuresti katkeroittanut elämäntapahtuma.
Joku vihaa hämähäkkejä suorastaan inhoaa.
Ihminen myös ilmaisee vihaavansa tekoa, ei tekijää sinänsä. - Tuo riippuu varmaan vihan kohteesta ja määrästä.
Jos vihaa koko maailmaa ja kaikkia ihmisiä ja kaikkea, ei kai sitä onnellisuudeksi voi sanoa.
Jos vihaa vaan venäläisiä, voi hyvinkin tuntea olevansa onnellinen.
Tai jos vihaa vaan hetkittäin, sekään ei välttämättä omaa onnea pilaa, ainakaan pitkäksi aikaa.
Tunne, mikä tunne hyvänsä, on myös aina henkilökohtainen kokemus.
Vaikea on mielestäni määritellä kokonaisia kansakuntia.
Joskus katselin niitä osioita, mitä siinä määrittelyssä käytettiin, nekin olivat vaan valintaa.
Joku toinen taho, olisi voinut valita eri asioita.
´´Olkimaja, jossa nauretaan on onnellisempi, kuin palatsi, jossa itketään.´´ - Oli kiva juttu toissapäivänä lehdessä, kun tiine lehmä oli puoli vuotta sitten karannut.
Omistaja oli ajatelllut, että kai sen jo susi on poskeensa pistänyt.
Joku päivä taapäin ilo oli suuri, kun lehmä oli palannut äskettäin syntynyt vasikka mukanaan. - Tuon sortin amerikkalaistutkimuksille, en kyllä mitään painoa panii, sitäpaitsi Suomea on muuallakin, kun Helsingissä.
- Ei tuosta kommentista kyllä käynyt ilmi, että kirjoittaja olisi Ruotsista.
Tietysti oletin, että on kysymys Suomesta.
Mullekin kävi kerran noin, ettei kirjautuminen näkynyt kommentissa, vaikka itsellä näkyi. - Kiitos ja kumarrus, otamme vastaan. 🌻
- Outoa tosiaan.
Minä uusin viimeksi kortin, kun täytin 75 ja piti käydä ensin terveydenhoitajalla, joka teki testit ja täytti lomakkeen.
Sitten piti mennä vielä lääkärille. - Tänään minä vedin 10 pistettä laiskottelussa,
tökkäsin puolikkaan kanapaninia uuniin, kyllä lähti, meinaan tuo nälkä.
Jospa huomenna sitten niitä perunoita keittäisi. Lohta löytyy kaapista. porkkanaa ja Herkkumaan punajuurta.
Tällainen yksinasuva muori ei sen kummempia krumeluureja kaipaa,
Väinö söi äsken kanakastiketta. - Jos tarkoitat Janan ampumista, niin taisi olla Leocadia.
- Mopoauto tarvii vähintäin mopokortin.
Sitten on olemassa niitä jotain ´´kauppakassi-autoja´´ pieniä, jotka ei tarvitse. - Eliaana tuo (kirjautuminen näkyy minulla oikeassa yläkulmassa, jostain syystä ei tullut kommenttiini)
- Kiltin ihmisen, se jo kertoo jotakin Sinusta.
- Änkyröinti on tunneasia, vasta jälkeenpäin voi tulla ajatus, että olisihan tuo nyt voinut jäädä. Jos ei sitäkään tule, käy niin. kun kommentissasi sanot.
- Jokaisella meistä on elämän aikana ongelmia ja haasteita sehän on selvä.
Suuri ongelma ylipäätään on se, että ei nähdä nenäänsä pidemmälle.
Ehkä juuri meidän aikalaisemme ovat laittaneet alulle sen, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.
Eikö juuri niin mene.
Sekä lyhyellä. että pitkällä tähtäimellä.
Erittäin hyvä aloitus. - Minulla on aina tämä olohuoneen kello talviajassa.
Kun niitä viisareita vääntelin, niin ne löystyivät. eivätkä enää pyörineet.
Niinpä vein sen kellosepälle korjattavaksi, enkä ole sen jälkeen viisareihin koskenut.
Enhän minä kesäajan aikana täällä kauaa olekaan.
Kellotaulu on puuta, koristesorvauksia reunoilla.
Se on minulle äärettömän rakas. Sen on ainoa lapseni (nyt 58v.) tehnyt peruskoulun puutöissä, joten ikääkin kellolla jo on. - Totta kai minä tiedän, että eri ihmisillä on erilaisia kykyjä.
Enhän minä mitään sellaista väittänytkään.
Kommenttini synnytti tuo, kun joku mainitsi karhukaiset.
Kyse oli sellaisista eläinten kyvyistä. mitä ei ihmisillä ole. Esim. koiran hajuaisti, kissan kuulo, ei minulla ainakaan ole viiksiäkään millä havannoida ympäristöä.
En ole varma juokseeko gaselli nopeammin, kuin Usain B, useimmat eivät.
Onhan niitä yksilöitä, joilla joku asia on erittäin hyvin kehittynyt. Esim. jollakin voi olla valokuvamuisti, joku näkee värit sormenpäillään. - Sipulia en ole kastellut. Maata sitten vähän, kun sipuli on istutettu, Sitten vaan antanut olla.
Kyllä ne keväällä nousee.
Tärkeää on istutussyvyys, se löytyy paketista.