Vapaa kuvaus

Aloituksia

47

Kommenttia

6656

  1. Iltaan se ehti jo tämäkin päivä.
    Maalaisarkea tässä elelen ja josta myös tykkään.
    Aamupäivällä käväisin kotona ja ruokakaupassa.
    Alatalolla vähän niitä syksyllä jääneitä männynoksia keräilin. Lakaisin terassin ja tein petin valmiiksi pojalle.

    Sauna nyt lämpiää. Väino-kissa oli ulkona ja kun tulin alhaalta, aina samassa paikassa odottaa ja tulee naukuen jalkoihin.

    Avaisin tuon kasvihuonepaketin, on siinäkin nippeliä ja nappelia. Suosilla jätän pojan tulkittavaksi kokoamisen.

    Tuossa avasin seitsemän uutiset, kun tulin ylös ja heti sieltä kuului, että vanhuksille jotain maksunkorotusta.
    Kun sain itse yli 500 euron laskun sydänsairaalasta, ajattelin, että miten pienituloiset oikein selviävät, kun ja jos akuuttiin hoitoonkin joutuvat. 815 euroa on iso omavastuuosuus. Sen päälle vielä pitää hankkia lääkkeitä yleensä.

    Täällä on liikaakin mainostettu terveydenhoidon ´´ilmaisuutta´´ sitä ei enää ole.
    Vähän aika sitten kuulin radiosta juttua, että esim. Espanjassa on terveyskeskuslääkärin käynti täysin ilmainen.

    Asiakasmaksut nousevat koko ajan. Myytti siitä ´´ilmaisesta ´´ terveydenhoidosta voidaan vissiin siirtää romukoppaan.

    Tänään oli 15 astetta ip. lämmintä, huomenna se kai sitten takatalvi alkaa kutitella
    ilmanalaa.
    No niinhän se on aina ollut.
    Mukavaa illankorvaa.
  2. Kaunista päivää.

    Niinpä se pahempikin päivä tuli.
    8päivä olin pojantyttärentyttärensynttäreillä ja sieltä menin veljelle, jossa jo Väinö oli.
    Illalla tuli huono olo ja simahdin sohvalle, en pystynyt pitämään silmiä auki.
    En jaksanut lähteä kotiin seuraavana päivänä.
    Seuraavan vääntäydyin tien päälle, tunsin kuinka kuumettakin oli noussut.
    Olihan sitä 39,3.
    Keskiviikkona mietin, että huomenna, jos vielä kurja olo, soitan kiirevastaanotolle, jos saisi troppia.

    Paljon näkee kerrottavan, kuinka vanhoja ihmisiä, ei hoideta ja kohtelukin väliin ylimielistä.
    Niimpä ajattelin kertoa oman kokemukseni.

    Soitin torstaiaamuna klo8, heti kun vastaanotto aukesi. 3vartin päästä makasin petillä monitoorissa kiinni.
    Hoitaja sanoi, että pulssi on 170 ja crp (tulehdusarvo) 200.
    Hetken päästä lääkäri tuli sanomaan, että sinä lähdet Acutaan, hoitaja tilaa ambulanssin.
    Eka kerta siinä kyydissä.
    Perillä heti verikokeen ottaja ja koronatestin ottaja. No positiivinen se.
    Sitten kyöräsivät eristyshuoneeseen (hyvä, oma rauha).
    Seuraavana päivänä minut siirrettiin sydänsairaalan puolelle alkuun myös eristykseen.
    7 päivän aikana, joka aamu ja ilta verenpaine, pulssi, happisaturaatio. Joka aamu liuta verikokeita.
    3kertaa EKG, 3 kertaa sydämen ultra. Kerran vatsanalueen CT.
    Happi oli saatavilla, pistin vaan viikset naamalle ja pyysin hoitajaa avaamaan ´hanan.´´
    Alkuun crp jatkoi nousuaan, saavuttaen 390-luvun. Sitten alkoi antibioottitippa purra ja arvo alkoi laskea.
    Sydänlihaksessa tulehdusta. Flimmeri jäi nyt rytmiksi, ainakin toistaiseksi, koska se toimi ihan hyvin, enkä edes tunne sitä.

    Niinpä 7 päivässä mummu nousi, kuin Fenikslintu tuhkasta.
    Varmaankin auttoi, kun oli koronarokotus taustalla ja aika hyvä peruskunto. (Kiitos niitten ´´miestentöitten,´´)
    Joka käänteessä hoitajat muistuttivat, että jos jotain oiretta tulee tai jotain tarvii, niin soita heti kelloo.

    Enhän minä mitään etukäteen sanonut väelleni. Laitoin viestin, että tänne vietiin, hoitakaa Väinö. No Väinö tietysti hoidettiin.
    Sain motkotukset miniältä ja pojantyttäreltä, että tommosta et enää tee, ettet ilmota mitään , että oot kipee.

    Väinö oli ensin hämillään, kun tulin. katseli kysyvästi pää kallellaan. Menin kelataksilla veljen luo, missä Väinö oli ja pojantytär tuli meidät viemään kotiin.
    Kun Väinö tajusi, että kaikki onkin kuten ennen, ei siitä jalkojen hieromisesta ja naukumisesta meinannut tulla loppua.
    Tiiviisti nukkui vieressä koko yön.
  3. Hienoa!
    Minä ajattelen aina, että jes!, kun vanhoja tabuja naisten heikommuudesta rikotaan.