Vapaa kuvaus

Aloituksia

47

Kommenttia

6567

  1. Illankorvaa.
    Sotesoppaa taas hämmennetään telkun puolella.
    Juusokin erosi, ei varmaan kovin helppo homma ole ollut tuo paikka.

    Niin vaan minäkin, joka koskaan en sairastu kulkeviin tauteihin, jonkun pöpön onnistuin saamaan.
    No muoto on aika lievä jo paremmalla puolella.

    Veljeni kotiutui tänään, samalla taksilla tullut toisen potilaan kanssa, joka kotiutunut pyörätuolin kanssa, ollut 3kk hoidossa.
    Onneksi poikani oli hänet vastaanottamassa ja kävivät kaikki kauppa-asiat ja laittoi lääkesysteemit järjestykseen.

    Mieleen vaan tuli, varmaan on monia, joilla ei läheisiä ole tai ovat kaukana.
    Kun noita nykyuutisia seuraa, väkisinkin tulee mieleen, saakohan kaikki tarvitsemaansa apua.
    Varmaan vajavaiseksi jää useidenkin kohdalla.

    No valoa kohti tässä mennään. Pakkasta piisaa, kuten talvella kuuluukin.
  2. Olen nyt täällä Tampereella.
    Lueskelin tuossa ketjua pitkälti.
    Tuli vaan mieleen, että voi herran pieksut ja vähän rouvankin. Mikä lie vanha sanonta.

    Kyllähän ennenvanhaan oli tärkeää se sukunimen jatkumo pojan kautta.
    Nykyäänhän käytetään näitä yhdistelmänimiäkin.

    Pojan vanhimmalla pojalla on kolme tyttöä ja nyt syntyi poika.
    Sanoin miniälle, että onhan se kiva, kun toistakin lajia tuli. Miniä vastani, joo, mutta he ovat halunneet vain lapsia.
    On ihan hyvä, että vanhakantaiset ajattelumallit uudistuu.

    Itse olen aina vastustanut miesten- ja naistentyöt asetelmaa .
    On ilo nähdä nuoria miehiä työntämässä lastenvaunuja.

    Kysyit Hil-la tuolla ylempänä veljestäni.
    Oikein hyvin meni leikkaus, on jo siirretty kuntoutussairaalaan. Rollan kanssa jo kävelee.
    On tyytyväinen saamaansa hoitoon.
    Meinasin ihan eksyä sinne mennessäni, kun tuntuu, että joka puolella jatkuvaa tietyötä.

    Menin eka kertaa täällä Tampereella sen rempan jälkeen suihkuun eilen ja olin ihan kuutamolla, että kun vesi tulee kyllä, mutta suihkun nappia painamalla ei tule sieltä mitään.
    No juokseva vesi pitikin katkaista ja hana käännettiin toiseen suuntaan, sitten meni suihkulle.
    Keittiön ja pesualtaan hanaan saa lisänopeutta painamalla nappia.
    On näissä uusissa vehkeissä vanhalla opettelemista.
    Väliin tulee ihan olo, että oonko ihan kärryiltä pudonnut.

    Päivällä kävin laittamassa auton lämmitykseen, olikin rikki säätökytkin. En ole käyttänyt sitä vuosikausiin, eikä veljellä ole ollut autoa yli 10 vuoteen.
    Laitoin naapurin pistorasiaan, siinä ei autoa ole juuri koskaan.

    Mitähän seuraavaksi joudun söhläämään.

    Hyvän mielen toivotuksia lähetän ketjulaisille.
  3. Hienoa, minulle tuo on 6:s lapsenlapsenlapsi.
    Tämä on vanhin poikani lapsi, kolme tyttöä ennestään ja nyt poika.
    Poikani tyttärellä on poika ja tyttö.

    Voin kuvitella riemun, aina itsekin sitä koen, ihan pakahduttavaa.
    Kerro onnittelut tuntemattomalta isomummulta.
    Yhdyn iloonne.
  4. Se poistunut ketju mietteitä herätti minullakin.
    Rintamamiestalo valmistui, olin 4v.
    Asuimmen tilapäisesti sellaisessa vanhassa harmaassa pirtissä.
    Sinä aikana syntyi veljemme.

    Ei meillä siellä rintamamiestalossa ollut sähköä. Se tuli vasta -70luvulla.
    Oli kaasuvalo ja kaasuhella.
    Alkuun oli vain alkeellinen 2lehmän navetta.
    Sehän oli pelkkä metsää, mistä alettiin.
    Pikkuhijaa sitten ulkorakennuksia tehtiin.
    Minäkin tiilikoneella 8v. tein tiiliä, se kone on siellä ladossa vieläkin.
    Kaivosta käsipumpulla navetanvintille pumpattiin vesi lehmille, niillä oli edessään sellainen kuppi missä ne painoi ´´metallikierukkaa´´ saivat näin veden tulemaan.
    Sisälle tuli kylmä vesi.
    Kuivina kesinä, kun vesi meni vähiin, haettiin maitokärryllä naapurin pellonpään lähteestä vettä, joku300m matka jotakuinkin.
    -60luvulla tuli auto (Moskowitz) ja traktori. (Zetor,) Aiemmin isällä oli moottoripyörä IC, kaatui sillä kerran ja solisluu meni poikki. Hän tarvitsi kulkuneuvoa, oli yhteiskunnallisesti aktiivinen.
    Muistan puimisen, pitkällä hihnalla traktorista pyöritettiin puimakonetta. Sen koneen nimi oli Rosma.
    No tässä muiston pätkää. Elämä oli vaatimatonta, mutta perustarpeet riittivät, eipä sitä ihmeitä osannut kaivatakaan.

    No tänään käväisin mökkimaisemaa katsastamassa. Aurinkoinen ihanasti paisteli, pakkasta oli -19 astetta.
    Mulla oli se joulukuusi vielä autossa, vein sen nyt metsään takaisin.
    Tarvitsin jakoavainta, siksi oikeastaan tänään menin, kun keittiön hana roiskii, pitää saada siitä pois se yksi osa.
    Onneksi yksi ovi autosta aukeni suosiolla. Muut sitten, kun lämpeni.

    Aamupäivällä tuli eläinohjelmia telkusta.
    Väinö istui olohuoneen pöydän reunalle ja hievahtamatta tapitti eläinten touhuja.

    Uusi pikkuinen tuli ihan laskettuna aikana. Vasta kuvia olen nähnyt.