Vapaa kuvaus

Aloituksia

852

Kommenttia

7730

  1. 1. “Se on argumentum ad ignorantiam”
    Väite: “Se, että me emme vielä tiedä, ei tarkoita että Jumala olisi ainoa selitys.”
    Vastaus: Tämä ei ole “emme tiedä” -aukko. Me tiedämme hyvin, mitä vaaditaan (virherajat, pakkaus, koodaus). Data osoittaa, että järjestelmän on oltava kokonainen heti. Se ei ole tietämättömyyden argumentti, vaan suora looginen johtopäätös vaatimuksista.


    2. “Luonnontiede etenee – kyllä se ratkaisee”
    Väite: “Ennenkin oli vaikeita kysymyksiä, kyllä tämäkin ratkeaa ajan myötä.”
    Vastaus: Moni näistä ongelmista (kiraalisuus, virheraja, koodin alkuperä) on ollut pöydällä 50–70 vuotta ilman ratkaisua. Tavalliset tieteelliset ongelmat saavat vähintään suuntaa muutamassa vuosikymmenessä. Tässä ollaan jumissa, koska ongelma on rakenteellinen, ei yksityiskohta.


    3. “Exaptation” – osat kehittyivät muuhun käyttöön
    Väite: “Osat saattoivat ensin toimia jossain toisessa tehtävässä ja vasta myöhemmin yhdistyä.”
    Vastaus: Tämä ei auta, koska esim. ribosomi, tRNA-syntetaasit ja koodi vaativat täydellistä yhteensopivuutta heti. Yksittäinen osa ilman verkostoa ei tee mitään — eikä luonto varastoi “turhia osia” miljoonia vuosia odottamaan, että joku muu mutaatio täydentää palapelin.


    4. “Todennäköisyydet eivät päde kosmiseen aikaan”
    Väite: “Kun aikaa on miljardeja vuosia, pienikin mahdollisuus toteutuu.”
    Vastaus: Matematiikka vastaan. Jo yhden toimivan entsyymin löytö todennäköisyyksillä 1/10¹¹ ei auta, jos tarvitset kymmeniä yhteistoimivia. Todennäköisyyksien kertautuminen ylittää maailmankaikkeuden atomien määrän (10⁸⁰). Aika ei tee mahdottomasta mahdollista.


    5. “Sinä et ymmärrä biokemiaa”
    Väite: “Jos perehtyisit, huomaisit että nämä ongelmat on ratkaistu.”
    Vastaus: Kaikki tässä mainitut ongelmat löytyvät alan omasta kirjallisuudesta (Nature, PNAS, Science). Esim. RNA-maailman puolestapuhujat itse myöntävät fideliteettiongelman. Tämä ei ole tietämättömyyttä, vaan juuri asiantuntijoiden kuvaamia kriisejä.


    6. “Suunnittelu ei ole tiedettä”
    Väite: “Koska suunnittelu ei ole luonnollinen mekanismi, sitä ei voi käyttää selityksenä.”
    Vastaus: Tämä on filosofinen rajoitus, ei tieteellinen. Jos data viittaa informaatioon, järjestykseen ja koordinaatioon, tieteellinen rehellisyys vaatii harkitsemaan sitä vaihtoehtoa.


    7. “Ehkä muualla on erilaiset luonnonlait”
    Väite: “On voinut olla olosuhteita, joita emme vielä tunne, joissa nämä ongelmat ratkeavat.”
    Vastaus: Tämä on puhdas spekulaatio ilman havaintoja. Ja vaikka olosuhteet vaihtelisivat, ongelma ei ole vain ympäristö, vaan itse koodatun informaation synty ja ylläpito.


    Johtopäätös
    Ateisti-evolutionisti joutuu käytännössä nojaamaan:
    • tulevaisuuden toiveeseen (“kyllä tiede selittää”),
    • filosofiseen rajaukseen (“suunnittelu ei ole sallittu”),
    • tai spekulaatioon (“on ehkä olosuhteita joita emme tunne”).
    Mikään näistä ei kuitenkaan vastaa itse ongelmaan: miten kokonainen, virheensietoinen, koodia käyttävä järjestelmä voisi olla olemassa ilman ohjausta ensimmäisestä hetkestä alkaen.
  2. 4) Käännöskoneisto → koodin ongelma
    DNA:n informaatio täytyy kääntää proteiineiksi ribosomin, tRNA-molekyylien ja 20 aminoasyyli-tRNA-syntetaasin (AA-RS) avulla. Jokainen AA-RS tunnistaa oikean aminohapon + oikean tRNA:n.
    • Ribosomi (rRNA + kymmeniä proteiineja) on massiivinen nanokone; “puolikas ribosomi” ei tee mitään.
    • Geneettinen koodi on lähes universaali ja poikkeuksellisen virhekestävä (optimoitu). Kysymys ei ole vain “mistä merkit tulivat”, vaan miksi juuri tämä kartta (kodoni→aminohappo) syntyisi ilman ohjausta.
    5) Pienin tunnettu toimiva solu ≠ “yksinkertainen”
    Synteettisen biologian minimi, JCVI-syn3.0, sisältää vielä 473 geeniä erittäin rikkaassa kasvatusliemessä ja käyttäen valmiiksi olemassa olevia koneistoja. Se on insinöörien rakentama, ei spontaani. Tämä antaa karkean alarajan sille, mitä itseään ylläpitävä kopioiva järjestelmä tarvitsee. (Hutchison et al., Science 2016)
    6) DNA:n fyysinen arkkitehtuuri
    Yhdessä solussa on ~2 m DNA:ta, tuman halkaisija ~6 μm. Pakkaus vaatii histoni-oktamereita (nukleosomit), korkeampia pakkautumistasoja sekä topoisomeraaseja, jotka avaavat/sulkevat superkierteitä kopioinnin ja lukemisen aikana.
    • Ilman topoisomeraaseja replikaatio jumittuu.
    • Ilman histoneja informaatio ei mahdu eikä ole säädeltävissä.
    Nämä eivät ole “jälkikoristeita” vaan käynnissä olevalle elämälle välttämättömiä.
    7) “Rakennuspalikoita avaruudessa” – ei ratkaise ongelmaa
    Meteoriteista/asteroideista on löydetty nukleobaseja (myös Bennu-näytteet). Se kertoo raaka-aineiden saatavuudesta, ei siitä, miten syntyy koodattu, virheensietoinen, kopioituva järjestelmä membranissa ja energiahallinnassa. Palikat ≠ talo.

    RNA-maailma: paras yritys, mutta riittääkö?
    RNA-polymeraasi-ribotsyymejä on kehitetty, jotka pidentävät ketjuja, mutta fideliteetti ja pituus eivät riitä ylittämään virhekynnystä. Lisäksi RNA-maailma ei selitä koodin alkuperää eikä siirtymää proteiinisynteesiin ilman jo valmista ribosomia. Tämä on alan oma myöntö.

    Probabilistinen karkea arvio (miksi “sattuma hoitaa” ei riitä)
    • Funktionaalisen proteiinin löytyminen satunnaisista 150 aa sekvensseistä on harvinaista. Laboratoriossa on saatu harvoja sitojia ~1/10¹¹ (Keefe & Szostak, 2001), mutta entsymaattinen aktiivisuus ja koko verkko (kymmenet–sadat proteiinit) nostaa vaatimuksen astronomiseksi.
    • Eikä pelkkä “löydä yksi proteiini” riitä; pitää olla koordinoitu verkosto (kopiointi, energia, kalvo, säätely, korjaus, jako…). Välitilat, joissa verkosto on puolikas, ovat toimimattomia → luonnonvalinta ei pysty “pitämään niitä varastossa”.
    Yhteenveto: todennäköisyyskasaumia on useita peräkkäin, ja jokainen niistä on kova. Ketjutettuna ne eivät ole uskottavia ilman ohjausta.

    Mikä selittää paremmin?
    • Sattuma + mutaatiot: kamppailee kemian, virherajan, koodin ja järjestelmäriippuvuuksien kanssa.
    • Suunnittelu/ohjaus: selittää, miksi on koodi, kääntäjä, virheenkorjaus, pakkaus ja energia-integraatio heti alusta — eli miksi järjestelmä on käyttökelpoinen kokonaisuus ensimmäisestä hetkestä.
    Lyhyesti: jos poistamme ideologisen vaatimuksen “selitä ilman ohjausta”, jäljelle jää, että ohjattu alku selittää vähemmällä selittelyllä enemmän ilmiöitä.

    Lähteitä (neutraalia/alan valtavirtaa, ellei toisin mainita)
    • Eigen, M. (1971). Selforganization of matter and the evolution of biological macromolecules. Naturwissenschaften.
    • Orgel, L.E. (2004). Prebiotic chemistry and the origin of the RNA world. Crit. Rev. Biochem. Mol. Biol.
    • Blackmond, D.G. (2010). The origin of biological homochirality. Cold Spring Harb Perspect Biol.
    • Benner, S.A. et al. (2012). The “Ribose Problem”. Acc. Chem. Res.
    • Keefe, A.D. & Szostak, J.W. (2001). Functional proteins from random‐sequence libraries. Nature.
    • Horning, D.P. & Joyce, G.F. (2016). Amplification of RNA by an RNA polymerase ribozyme. PNAS.
    • Hutchison, C.A. et al. (2016). Design and synthesis of a minimal bacterial genome. Science.
    • Luger, K. et al. (1997). Crystal structure of the nucleosome core particle. Nature.
    • Wang, J.C. (2002). Cellular roles of DNA topoisomerases. Nat Rev Mol Cell Biol.
    • Friedberg, E.C. (2006). DNA Repair and Mutagenesis (ASM Press).
    • Freeland, S.J. & Hurst, L.D. (1998). Genetic code optimality for minimizing errors. J. Mol. Evol.
    • Koonin, E.V. (2011). The Logic of Chance. (analysoi rehellisesti alkuperäongelmien kovuutta)

    Lopullinen johtopäätös
    Sattuma ei riitä – ei kemiallisesti, ei informaatioteoreettisesti, ei todennäköisyysmielessä eikä järjestelmäarkkitehtuurissa. Se, mitä DNA-elämä vaatii ensimmäisestä hetkestä, on sovitetun järjestelmän piirteitä: koodi, kääntäjä, virheenkorjaus, energia-integraatio ja pakkaus.
    Ohjattu alku (suunnittelu) on selitys, joka kohtaa nämä faktat suoraan ilman lisäoletusten kerrostamista.
  3. Tämä on samalla sekä lääketieteen läpimurto että vahva muistutus: ihminen voi parantaa rikkoutunutta, mutta vain Jumala on alun perin luonut täydellisen.

    EVO-ATEISTIN VÄITTEET JA TIETEELLINEN VASTINE
    Väite 1: “Geeniterapia todistaa, että evoluutio toimii – olemme nyt vain oppineet käyttämään samaa mekanismia.”

    Tieteellinen vastine: Geeniterapia ei rakenna mitään uutta. Se korjaa rikkoutuneen geenin takaisin alkuperäiseen tilaan. Evoluutio väittää, että mutaatiot tuottavat uusia rakenteita – mutta tässä nähdään, että mutaatio vain tuhosi, ja kuulo palautui vasta, kun järjestelmä palautettiin alkuperäiseen luotuun muotoon.

    Väite 2: “Tämä osoittaa, että ihminen on vain biologinen kone, jota voidaan korjailla.”

    Tieteellinen vastine: Tämä osoittaa päinvastoin, että ihminen on monimutkaisesti ohjelmoitu järjestelmä. Jopa yhden pienen geenin virhe pysäyttää koko kuulon – ja kun se palautetaan, kaikki toimii heti. Tämä on järjestelmäajattelua, ei sattumanvaraisen kehityksen tulos.

    Väite 3: “Tämä on todiste luonnonvalinnasta: vialliset geenit poistuvat, ja vahvat jäävät jäljelle.”

    Tieteellinen vastine: Jos luonnonvalinta toimisi näin, kuurot eivät koskaan olisi saaneet kuuloa takaisin. Luonnossa viallinen geeni olisi johtanut vain kärsimykseen. Vain tietoinen korjaus palautti toiminnon. Luonnonvalinta ei voi rakentaa eikä parantaa, se voi vain poistaa.

    Väite 4: “Tämä on evoluution voitto, koska olemme oppineet muokkaamaan DNA:ta.”

    Tieteellinen vastine: Ihmisen tekemä geeniterapia on älykästä suunnittelua – ei evoluutiota. Jos tämä on “evoluution voitto”, silloin täytyy myöntää, että vain älykäs suunnittelu voi saada järjestelmän toimimaan. Tämä on vahvistus luomiselle, ei evoluutiolle.

    Väite 5: “Geenivirheet ovat evoluution polttoaine, ilman niitä emme olisi olemassa.”

    Tieteellinen vastine: Geenivirheet (mutaatiot) ovat todistetusti sairauksien ja rappeutumisen syy. Kuurous on yksi esimerkki. Kuulo palautui vasta, kun mutaation aiheuttama vika korjattiin. Tämä osoittaa, että mutaatiot eivät luo uutta – ne vain rikkovat. Evoluution polttoaine on tosiasiassa rappeutumista.

    Johtopäätös
    • Evoateisti yrittää esittää geeniterapian todisteena evoluutiosta.
    • Mutta todellisuudessa tämä läpimurto osoittaa:
    • mutaatiot rikkovat
    • alkuperäinen järjestelmä oli täydellinen
    • vain älykäs suunnittelu (tiedemiehen toimet) voi palauttaa sen toimintaan.

    Tiede tukee luomista, ei evoluutiota.
  4. Tietomme suurissa kysymyksissä on kovin vajavaista ja tietämättömyytemme lisääntyy tietoa nopeammin!
    Uusdarvinistien väite, jonka mukaan luomiseen uskovat piilottelevat Jumalaa tiedon aukkoihin on väärä. Evolutionisteilla on omat aukkojen jumalansa. Kun he eivät pysty selittämään, millä mekanismilla ja miten matelijan kaksi leukaluuta vaelsivat keskikorvaan ja muuttuivat täysin toisenlaisiksi luiksi (samalla kun leuka yhä toimi), he vetoavat ”evoluution aukkojen jumalaan”: Evoluutio sen teki! Heidän selityksensä on helppo kumota tieteellisen menetelmän avulla. Tämän teemme Tomi Aallon kanssa kirjoittamassani kirjassa Game over, Darwin” The Revolution in Origins Sciences. Lisätietoja on myös Tomin kirjoittamassa kirjassa Epigeneettinen Informaatio ja kadonnut evoluutio. Pian ilmestyy myös uutuuskirjani Ateismin loppu. Jos haluat pysyä ajan tasalla luomisasiassa, kannattaa tilata aina ajankohtainen Luominen -lehti. Seuraavassa numerossa kerrotaan, mm. kuinka sokeat luolakalat menettivät silmänsä!
    Ihmeellisen korvamme Luojalle ei ole ongelma kuulla miljardien ihmisten rukouksia samanaikaisesti eikä nähdä mitä tapahtuu, toteaa psalminkirjoittaja (Ps. 94:9): ”Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?”
  5. KRYPTATUN KOODIN RAKENTAMINEN EDELLYTTÄÄ TIETENKIN AINEEN ULKOPUOLISTA, OHJELMOIVAA SUPERÄLYÄ

    Salaus, eli kryptaus, tarkoittaa, että viestien tai tiedostojen sisältö koodataan siten, että ainoastaan valtuutettu taho voi tulkita sen. Selkokielinen teksti tai tuote on muutettu muotoon, joka näyttää siansaksalta tai tunnistamattomalta laitteelta. Vain hemoglobiini kuljettaa happea, ei sen DNA-koodi!
    DNA-KOODI -- IHMISEN TIETOKANTA -- EI SIEDÄ SATTUMANVARAISIA VIRHEITÄ

    Virheet aiheuttavat enimmäkseen toimintahäiriöitä, sairauksia ja syöpää. Ihmiskuntaa piinaavat nykyään tuhannet, koodin mutaatioiden ja kopiointivirheiden aiheuttamat taudit, ja joka toinen meistä sairastuu syöpään. Tautitaakka lisääntyy tasaisen tappavalla tahdilla!
    DNA:ta kopioi eräänlainen kirjoituskone. Se kopioi koodia symboli kerrallaan, tuhat molekyyliä sekunnissa -- huippukonekirjoittajan tavoin -- ja tekee vain yhden ”lyöntivirheen” miljoonaa koodikirjainta kohden. Tämä on kuitenkin aivan liikaa.
    Tästä syystä soluihin on täytynyt ”tehdasasentaa” hyvin monimutkaisia lyöntivirheiden havainnointi- ja korjausmekanismeja, jotka korjaavat lähes kaikki, kullakin kopiointikerralla syntyneet, noin 3 500 ”lyöntivirhettä”. Korjaamatta jää kuitenkin aina 100-200 virhettä, jotka siirtyvät sukusoluissa jälkeläisten mukana seuraavalle sukupolvelle. Ihmiskunnan perimää kuormittaa jo yli 2 miljoonaa tällaista peittyvää kopiointivirhettä, ja ihmisen sukupuutto on tästä syystä jo varsin lähellä. Nykyään jopa 30 % pariskunnista tarvitsee lääketieteellistä apua lapsen saantiin. Miesten sukusolujen määrä siemennesteessä on vähentynyt 50% vuoden 1970 jälkeen ja joka kolmannella miehellä on vaikeuksia saattaa nainen raskaaksi!
    JOKA VIIKKO SUKUPUUTTOON KUOLEE YKSI SELKÄRANKAISTEN LAJI, JA VAUHTI KIIHTYY

    Viimeisen 7 vuoden aikana 400 lajia on kuollut sukupuuttoon, ja pian on ihmisen vuoro. Asialle ole mitään tehtävissä, sillä ongelmaa ei voida ratkaista geeniteknologialla, koska miljoonia eri paikoissa olevia kopiointivirheitä on mahdotonta korjata.
    Suvullinen lisääntyminen vie elämän sukupuuttoon. Kukaan ei tiedä, miksi suvullista lisääntymistä ylipäätään on olemassa, sillä naisten kannattaisi, monestakin syystä, lisääntyä partenogeneettisesti, komodonvaraanien tavoin! Naisen ja miehen olemassaolo on murskaava todiste tapahtuneesta luomisesta. Siksi nykyisten ”Lootin päivien” (Luuk.17:28-30) seksuaalipoliitikot tekevät epätoivoisesti kaikkensa uskotellakseen ihmisille, että miehen ja naisen välimuotoja olisi jopa sadoittain!
    Oliko DNA joskus virheetön? Tämä on ilmeistä ja se on helppo todeta soluille energiaa tuottavasta mitokondrio -soluelimestä.
    MITOKONDRIOIDEN DNA-TUTKIMUS PALJASTI, ETTÄ KAIKKI IHMISET OVAT HYVIN LÄHEISIÄ SUKULAISIA

    Olemme 99,9 prosenttisesti identtisiä. Eroamme keskimäärin vain 22 koodikirjaimen osalta. Koska erot ovat eri paikoissa, on helppo rekonstruoida ihmiskunnan esiäidin DNA. Yksi kopiointivirhe syntyy noin kymmenen mtDNA:n kopiointikerran jälkeen, joten kaikkien ihmisten yhteinen esiäiti eli noin 300 sukupolvea sitten.
    Kun eläinheimojen mitokondrioita tutkittiin, 5 miljoonaa verinäytettä vahvisti, että eläinheimot polveutuvat muutamista pareista, jotka elivät vain joitakin tuhansia vuosia sitten. Jos mitokondrioiden mitattu, tuman DNA:ta 20 kertaa nopeampi mutaationopeus huomioidaan, nämä parit, joista kaikki eläinheimot polveutuvat, elivät noin 5 000 – 10 000 vuotta sitten.
    DNA-tutkimus on viime vuosina paljastanut tämän kaiken. Lisätietoja ja viitteitä on KM Tomi Aallon kanssa kirjoittamassani tuoreessa kirjassa Game over, Darwin! The Revolution in Origins Sciences ja pian ilmestyvässä uutuuskirjassani Ateismin loppu(Kuva ja Sana) sekä blogissani Onko ihmisen lähtölaskenta alkanut?


    PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.
  6. Evolutionistit esittävät väitteitä, mutta ne kaatuvat todellisten havaintojen ja Raamatun valossa.
    - Tiede vahvistaa luomisen.
    - Evoluutio on ideologia, joka yrittää syrjäyttää Jumalan.
    - Raamattu ja todellisuus kulkevat käsi kädessä, kun taas evoluution väitteet paljastuvat tyhjiksi.
    11. Evoluution hatarimmat ”todisteet”
    1. Konsensus
    ”Suurin osa tiedemiehistä uskoo evoluutioon, siis sen täytyy olla totta.”
    - Konsensus ei ole tiedettä, vaan mielipiteiden enemmistö.
    - Historia osoittaa, että enemmistö on usein ollut väärässä (esim. geosentrinen maailmankuva, lääketieteen virheelliset käytännöt).
    - Todellinen tiede perustuu havaintoihin ja kokeisiin, ei äänestystuloksiin. Raamattu varoittaa tästä: ”Älä seuraa enemmistöä pahassa” (2. Moos. 23:2).
    2. ”Evoluutio on paras selitys”
    ”Meillä ei ole täydellisiä todisteita, mutta evoluutio on paras selitys.”
    - Tämä on filosofinen väite, ei tieteellinen.
    - Paras selitys mille? Samat todisteet voidaan selittää loogisemmin luomisen ja vedenpaisumuksen kautta.
    - ”Paras selitys” on ideologinen valinta, jossa Jumala suljetaan pois, vaikka se olisi todellisin ja johdonmukaisin vaihtoehto.
    3. ”Emme vielä tiedä kaikkea, mutta tulevaisuudessa tiede selittää.”
    ”Aukot tiedossa täyttyvät vielä joskus evoluution hyväksi.”
    - Tämä on uskonlausunto, ei tiede.
    - Ongelmat, kuten elämän synty, DNA:n alkuperä, palautumaton monimutkaisuus ja pehmytkudosten säilyminen, eivät ole ”pieniä aukkoja”, vaan perustavanlaatuisia ristiriitoja evoluution kanssa.
    - Todellinen tiede ei voi nojata tulevaisuuden lupauksiin, vaan sen on vastattava tämän päivän havaintoihin. Raamattu taas antaa selityksen, joka toimii jo nyt.
    Yhteenveto
    Nämä kolme perustelua – konsensus, ”paras selitys” ja ”tulevaisuus ratkaisee” – eivät ole tiedettä, vaan ideologista retoriikkaa.
    - Ne eivät perustu kokeisiin, vaan auktoriteettiuskoon.
    - Ne eivät selitä havaintoja, vaan kiertävät ongelmat.
    - Ne paljastavat, että evoluution varsinainen voima on uskonnollinen usko Jumalan poissulkemiseen, ei tieteellinen todistus.
    Raamatun ilmoitus ei tarvitse konsensusta, retoriikkaa tai tulevaisuuden lupauksia – se antaa varman, todennettavan ja yhtenäisen selityksen maailman synnystä ja ihmisen alkuperästä