- 😂🤣😂
Räkätän täällä vedet silmissä sun antamille mielikuvilla. 🙊 Ei varmaan kovinkaan kauaksi todellisuudesta mene, jos kuvittelee ulkomuodon olevan samanlainen kuin Uuno Turhapurolla. Tosin ilman niitä hehkeitä nuoria misuja. 🤣 - Taasko sä viinamies näät unta, jonka toivot olevan totta, mutta joka on vain toteutumatonta pääsi sisällä olevaa fantasiaa. Säähän jo kerran tunnustit nähneesi vain unta, jolloin kuvittelit iskeneesi jonkun hemaisevan seksikkään anteliaan pörröpään, mutta herättyäsi jouduit tyytymään omaan käteesi.
- Tää taitaa olla niitä viinamiehen näkemiä unia, jossa kuvittelee saavansa jonkun hehkeän pimun, mutta herätessä iskee todellisuus, ja sitä yrittää häivyttää väittämällä mitä väittää. 😂
- Jokainenhan meistä kuolee joskus. Sitä koska ja mihin, ei kukaan tiedä ennalta. Voi kuolla eri sairauksiin, voi tulla tapetuksi, tai menehtyä onnettomuudessa niin kotona, kuin kodin ulkopuolella. Elämä on riskejä täynnä, ja jokaisen täytyy itse päättää minkä riskin on valmis ottamaan, tietämättä etukäteen mitä voi tapahtua jos huonosti käy.
Siitä on nyt kyse. Siitä, että mistä on valmis luopumaan parhaimman mahdollisen lopputuloksen saamiseksi. Se tiedettiin jo vuosi sitten, ettei enää päästä samaan "normaaliin" mitä elimme vielä helmikuussa 2020, ja sillä on todellisuuden taju heikoissa kantimissa joka vieläkin niin kuvittelee, että jos teemme siten ja täten ja noin, pääsemme jatkamaan sitä ihan samaa elämää kuin mitä oli ennen koronaa.
Ajatelkaa vanhempiemme tai isovanhempiemme tilannetta, jotka joutuivat kokemaan sodat. Vaikka lopulta sota päättyi, ei ollut enää paluuta siihen aikaan joka oli ennen sotia. Ei ollut enää niitä kaikkia ihmisiä, jotka olivat elossa ennen sotaa. Ei ollut enää niitä koteja, jotka olivat ennen sotaa, eikä edes kaikkia niitä alueita, jotka olivat vielä ennen sotaa osa maatamme. Siitä huolimatta ihmisten tuli selviytyä siinä maailmassa, niillä resursseilla, ja niiden ihmisten voimin, ketkä ja mitkä olivat jääneet jäljelle, ja yrittää rakentaa uutta. Näin he myös tekivät, raskaista menetyksistä huolimatta.
Jos he olisivat olleet vain tumput suorina odottamassa että joku ulkopuolinen hoitaa kaikki asiat kuin taikasauvan heilautuksella, emme olisi eläneet samassa hyvinvointivaltiossa mitä ennen koronaa elimme. Ei olisi näin hyvää opetusjärjestelmää mitä nyt on, ei olisi näin hyvää terveydenhuoltoa mitä on ollut vuosikymmeniä, ei olisi Kelan kaltaista laitosta joka avustaisi ja siten auttaisi apua tarvitsevia. Ei ainakaan tässä mittakaavassa ja näinkin toimivana.
Samoin pitää meidän rakentaa uusi normaali sairauden rinnalle. Jos sitä ei voi kitkeä kokonaan pois, mitä voidaan tehdä että siitä huolimatta voidaan elää suht hyvää elämää. Näin joutuu tekemään jokainen ihminen, joka sairastuu parantumattomaan sairauteen, vammautuu pysyvästi, menettää perheensä tai kotinsa omaisuuksineen äkillisesti. Siitä on pystyttävä rakentamaan uutta hyvää elämää, koska vanha on jo menetetty. Jos jää katkerana haikailemaan vanhan hyvän ajan perään, ei sitä elämäänsä saa enää paremmaksi kuin se sillä hetkellä on. Se miten hyödyntää ja parantaa omaa elämää, riippuu vai ja ainoastaan yhdestä ihmisestä: jokaisesta itsestään. Kukaan muu ei voi muuttaa toisen elämää paremmaksi kenenkään puolesta. Se miten asennoituu vastoinkäymisiin, riippuu jokaisesta itsestään. Onko puolillaan vettä oleva lasi puolityhjä vai puolitäysi, riippuu siitä miten jokainen sen itse näkee. - Eikö ole flaksi käynyt, kun pitää buustata omaa vähäistä egoaan, että ei ne muutkaan saa, kun en itsekään saa?
- Älä yleistä. Miksi itse katot jääkiekkoa? Käsi housuissa runkaten niille omine sanoinesi "treenatuille komistuksille"? Juoksetko itse niiden perässä, kun noinkin pätevästi tiedät mitä itsellesi tuntemattomat ihmiset tekevät?
- Äly hoi älä jätä. Kyse. Oli. Siitä. Ettei. Toinen. Välitä. Ollenkaan. Toisesta. Vaan. On. Itsekeskeinen. Ja. Keskittyy. Vain. Ja. Ainoastaan. Itseensä. Ja omaan nautintoon. Välittämättä. Siitä. Saako. Toinen. Ollenkaan. Nautintoa. Vai. Ei.
Oletko sä sitä mieltä, että kumpikin voi hoidella ittensä, eikä sillä ole väliä saako vai ei? Lue uudestaan ja mieti mitä kenties tuolla tarkoitin. Sillä olet aivan hakoteillä kommenttisi kanssa.
Nainen ei halua sellaisen ihmisen kanssa seksiä, joka ei välitä pätkääkään siitä saako nainen nautintoa vai ei. Tällainen ihminen keskittyy vain ja ainoastaan itseensä. Tällaiselle ihmiselle se toinen osapuoli on kenttäpatja, jota jyystämällä saa omat paineet purettua. Tällaiselle ihmiselle ei ole väliä onko nainen puoliso, yhden illan pano, vai maksullinen nainen. Tällaiselle ihmiselle TÄRKEINTÄ on se, että HÄN ITSE saa. Capiche? - Rokottavat olkapään lihakseen. Kuten kaikki rokotteet, tai näin ainakin oletan. Koronapiikin olen jo saanut ja se annettiin olkapäähän. Jos penisilliiniä (antibioottia) piikitetään annetaan se takamukseen persposkeen.
- Voihan miehet haluta kunnon seksiä, MUTTA. Ajatellaan seuraava skenaario, ja ap sekä muut
aloituksen kanssa samaa mieltä olevat, kertokaa miten te toimisitte jos: harrastat seksiä jossa nainen on päällä ja tekee työn. Nautit ja olet juuri saamassa, kun nainen vetäytyy oman nautintonsa saaneena ja kierähtää tyydytettynä sivuun, toisin kuin sinä, joka jäi ilman. Menee päivä, pari tai useampi. Kun seuraavan kerran harrastatte seksiä, tapahtuu taas samoin kuin edellisellä kerralla. Nainen saa, lopettaa seksin ja lähtee vessaan tai kierähtää sängylle, jälleen kerran juuri ennen kuin sinä saat. Sama tapahtuu kolmannen kerran, neljännen, viidennen, kuudennen jne, siis joka ikinen kerta kun harrastatte seksiä.
Kuinka kauan aiotte antaa, tai jaksatte antaa naiselle tämän saaman tyydytyksen, jos joka kerta jäätte itse ilman? Missä vaiheessa te rupeatte feikkaamaan päänsärkyä, väsymystä tai muuta vastaavaa, kun ette halua huonoa seksiä jossa kumppani keskittyy vain omaan nautintoon jättämällä teidät lehdelle soittelemaan, ja hoitamaan oman täyttämyksenne oman kätenne kautta? Tuskin kovinkaan kauaa.
Ennen kuin alatte valittamaan siitä, että joka kerta kun haluatte seksiä ja nainen alkaa antamaan tekosyitä, miettikää ensin mahdatteko te itse olla samanlaisia kuin tuo skenaarioni nainen; siis kumppani joka keskittyy vain ja ainoastaan omaan nautintoon jättäen kumppaninsa joka kerta tyydyttämättömäksi? Panostatteko esileikkiin, vai onko se teidän mielestänne sitä, että työnnetään kylmiltään sormet naisen pilluun ja koukistellaan niitä muutaman kerran ajatellen että se riittää ennen varsinaista yhdyntää? Välitättekö te edes siitä kumppanista ollenkaan, jonka kanssa harrastatte seksiä?
Olen itse elänyt parisuhteessa jossa en saanut itse kahden vuoden aikana kuin kerran, ja muut kerrat se oli vain toisen nautintoa, ja itselle tylsää jyystöä vailla mielenkiintoa. Siis kuin olisi hammaslääkärissä sörkittävänä, ei satu, mutta ei myöskään tunnu hyvälle. Kun itse ei saa mitään, miksi seksiä edes sellaisen kanssa haluaisi harrastaa, joka ei välitä mistään muusta kuin omasta nautinnostaan ja saamisestaan. Miksi? - Hyvin todennäköisesti niin on jo käynyt. Ja ymmärrän kyllä jos näin on.
- Mitä mä puhuin toisessa ketjussa siitä mun väärin lukemisesta. 🙄
Luin seuraavaa: Paras muoto? Mikä on paras muoto... Sit luin dissen vastauksesta (siinä vastauksessa ei ole mitään vikaa, kuten ei aloituksessakaan ole) että kierremuoto, kun kastike tarttuu paremmin...haarukkaan... Olin et wtf? Mistä hemmetin muodoista te oikein puhutte, ja miks kastike ja haarukka mainitaan?
Päätin kuitenkin lukea aloituksen uudelleen ja rauhallisemmin. Ou nou.. 🙈🙉🙊😂🤣😂 - Ei tarvi edes miettiä, tää on helppo. Terveys, sillä se määrittää mitä pystyy tekämään ja miten pystyy toimimaan. Ei rahasta ole iloa jos ja kun terveys on mennyt. Eikä mun enempää tarvi perustella. Suurin osa tietää mun taustan.
- Mulla on yks ainoo syy miksi mä niitä toivon. Viime kesänä helteet lievitti kivut kasista tai ysistä ykköseen tai kakkoseen, kun nolla on ei kipua lainkaan ja kymppi se että taju lähtee. Muutoin mulle riittäis nää lämmöt mitä nyt on.
Olis kiva jos sais edes viikon tai kaksi elää ilman jatkuvia kipuja. Nauttia liikkumisesta ilman että joutuu miettimään pystyykö jonnekin menemään vai ei. Olla normaali ihminen, joka kävis muuallakin kuin vaan ruokakaupassa tai apteekissa, tarvimatta miettiä missä kaikkialla jaksaa ja pystyy käymään. Elää normaalia elämää sen minkä koronan rajoitukset antavat myöten. Siksi toivon niitä tappohelteitä. - Sais jo tulla ne 30 varjossa -helteet. Niitä odotan innolla, vaikken muuten kuumuudesta pidä.
- Miten vaan... Mä oon kyllä viime aikoina lukenu aika paljonkin väärin. Esim. kerran näin facen ei menny niin ku Strömsössä -ryhmässä yhden puutarhakuvan rottinkihyllystä, ja jossa tekijä kirjotti et alimmalla hyllyllä on puutarhakoriste. Mä luin et alimmalla hyllyllä on puutarhapöllö. Mietin itekseni et ei siinä kuvassa mitään pöllöä ole siellä alahyllyllä, vai näänkö vaan väärin. 🤔 Onneksi luin tekstin uudelleen. Ei siinä mistään pöllöistä puhuttu. 😂
- Kiitos. No joo, onhan sillä. Mut toisaalta sitä osaa arvostaa niitä pieniäkin asioita ja hyviä hetkiä, kuten sitä että pääsee itse käymään ruokakaupassa, tai vaikka vaan koiran kanssa pienellä lenkillä. Niitä asioita, joita muutoin tulee pidettyä itsestäänselvyytenä, kunnes ne ei sitä enää ole.
Samalla kuitenkin tietää kuinka hauras elämä lopulta on. Ja mitä tapahtuu jos jaksamisen raja ylittyy. Kuten Välikselle tänään yhdessä ketjussa vastasin, se että saan jotenkin nukuttua on kirjaimellisesti ainoa syy miksi olen yhä hengissä, yli vuoden jälkeen siitä kun hermokivut palasivat päivittäisiksi. Jos uni kuolee, mulla ei pää kauaa kestä nykyistä olotilaa. Samaan aikaan tiedän myös sen etten oikeasti tahdo kuolla. Joten veitsen terällä kuljen joka päivä. Onneksi saan nukuttua ja pää kestää toistaiseksi.
Kun on pakko selviytyä, sitä selviytyy eikä helpolla luovuta. - Mun moka. Luin väärin. Kiitti kun huomautti. 😀
- Sanotaanko näin että kun on nuorena aikuisena ollut itsetuhoinen, ja lopulta tulee alas kolmannen asuinkerroksen parvekkeelta, sitä en muista irrotinko itse otteeni vai en, ei siinä ilman vaikeita murtumia selvitä.
Muutama epäonnistunut toimenpide, ja vastaan paneva elimistö, niin ei kaikki voine mennä hyvin. Lopun kruunaa ristiselän krooninen yhtäjaksoinen sietämätön hermosärky, jota yksikään lääke ei lievitä.
Siihen kun lisätään vielä vauvasta asti ollut Murphyn laki-syndrooma itsensä tahattomine telomisineen -mun erikoisalaa on portaiden alastulo pää edellä, ei sitä tervettä päivää juurikaan edes nää tai tunne.
Nyt nelikymppisenä tuntee aika usein olevansa kropaltaan kuin 100-vuotias mummeli kaikkine kolotuksineen ja vihlasuineen, vaikka mieli yrittää taas väittää olevansa 10 vuotta nuorempi kuin laskennallinen ikä on. - Miksi mä sinne rannalle menisin, olin timmi tai en. 2007 luuhun asti avoimesta kantapäähaavasta verenkiertoon päässeen stafylokokin aiheuttaman sepsiksen jälkeen olen ollut tasan kerran järvessä, ja kaksi kertaa uima-altaassa. Sen verran kova kammo tuli pistää paljasta kantapäätä mihinkään lattiaan, vaikka kyseisen kantapään haava on ollut lähes 10 vuotta kiinni. Viime kesä oli ensimmäinen kesä sitten sepsiksen (10/07), kun mulla oli sandaalit paljaissa jaloissa ulkona. Tuskin mä rannalle tai edes järveenkään meen tänäkään kesänä.
- En mä viherkasveja tai muitakaan kukkia vihaa, en vain saa pidettyä niitä kovinkaan pitkään hengissä. Ulkona kesäisin olevat orvokit ja silloin tällöin ruusupavut ovat viime vuosina olleet pisimpään hengissä pysyviä, mutta muut.. Mieluummin leikkokukkia maljakkoon, kuin ruukku pöydälle. Joko unohdan ne kokonaan kastella, tai sitten annan liikaa vettä. Viime vuosien aikana toi unohtaminen on lisääntynyt, eikä pelkästään kasveista johtuvana ongelmana. Mitä tahansa mieleen tulevaa asiaa jos en tee heti, unohdan sen hetken päästä kokonaan.
Anopinhampaan ja kirjovehkan sain yli 10 vuotta sitten pidettyä helpostikin hengissä, mutta toi lähimuisti oli tuplasti parempi silloin.
Lyrica oli yksi syy mikä huononsi lyhytkestoista muistia siten, etten välttämättä enää muistanut mitä oli puhuttu ja sovittu edellisenä päivänä, sanat katosivat ja puhe takelteli. Sen takia en vieläkään ole mikään kovin innokas keskustelemaan juuri kenenkään kanssa, ja kuuntelen mieluummin muiden juttelua, koska en keksi mitään aihetta mistä kysyä toiselta. Jos multa kysytään jostain asiasta mistä tiedän aika paljonkin, osaan kyllä vastata kattavasti, mutta tuo sanoissa takeltelu ja niiden jatkuva unohtelu on yksi syy miksi en hirveästi viihdy äänessä niitä näitä jutellen.
Muutama vuosi sitten lopetettuani Lyrican, alkoi muisti palautumaan, vaikkakin ei enää sille tasolle mitä se aikanaan oli, pääosin takeltelevaisuus hävisi, enkä enää samassa määrin sanoja unohtele mitä silloin, vaikka niitä tuppaa edelleen välillä unohtumaan. Se offtopicista.
Äitini taas on oikea viherpeukalo, jonka taloudessa vessat, kylppäri saunoineen, kodinhoitohuone, eteiset ja pari vaatehuonetta ovat ainoita pääosin kasvittomia huoneita talossa. Kaikki muut huoneet....olisko yhdessä huoneessa max 2 kasvia/kukkaa, ja se on heidän makkari. Muut taas....kun muutin kolmen vuoden porukoilla asumisen jälkeen omilleni 7,5 vuotta sitten, alkoivat mun huoneessa kasvit lisääntymään joka käyntikerralla. Se on hänen harrastuksensa, kuten myös puutarhanhoito, ja sen hänelle mielelläni suon. Onhan munkin kaikki nurkat (ja pienestä vaatehuoneesta kolmasosa) täynnä lankakeriä ja käsityöohjeita.
Kasvit tuo kyllä raikkautta ja lisää happea huoneeseen, mutta eivät ole mulle mitään sellaista että niitä pitäisi ehdottomasti olla. Meillä on äitin kanssa diili. Hän ostaa ja istuttaa mulle terassille ja ulko-oven viereen tulevat kesäkukat, yleensä orvokit ja ruusupavut, sekä varjoisassa viihtyvät kukat, ja minä hoidan niiden kastelun kesän aikana silloin kun olen kotona. Ihan kahdesta syystä. Ne on kivan näkösiä, ja tekee samalla asunnon asutun näköiseksi, vaikka olisin pitkiäkin aikoja poissa, ja vaan piipahtaisin säännöllisesti kotona.