- Omalla paikkakunnalla ovat rokotusvuorossa riskiryhmään kuulumattomat yli 18-vuotiaat, ja riskiryhmään kuulumattomat 16-vuotta täyttäneet.
Sun postaama artikkeli on julkaistu helmikuussa, ja päivitetty maaliskuun alussa. Se on yleinen arvio Suomen rokotustahdista. Mutta vain arvio. Käytäntö on eri. Samanlainen ennuste kuin sääennusteet. Voi pitää paikkansa, mutta voi olla ettei pidä paikkansa. Siihen artikkelin taulukkoon ei kannata luottaa sokeasti, vaan pikemminkin oman sairaanhoitopiirin tietoihin. - Alle 7kymppiset riskiryhmäläiset saa myös aiemmin piikit kuin alle 7kymppiset ei-riskiryhmäläiset. Paikkakunnat kun eivät ole tasaväkiset väki määrältään, niin toisessa paikassa menee ripeämmin kuin toisessa. Lisäksi rokottamisnopeus riippuu myös saadusta rokotteiden määrästä per paikkakunta. Ymmärrettävää että pääkaupunkiseudulla kestää rokottaminen pitempään eri ikäluokilla, mutta onhan siellä eniten asukkaita.
Ite oon 41-v, ja ekan piikin sain 9.4. ja tokan 2.7.
Terveydenhuollon ammattilaiset olivat samaan aikaan vuorossa kuin vanhukset, koska he ovat eturintamassa taudin hoitamisessa. Joten vaikkapa juuri valmistunut 19-20v lähihoitaja, päälle parikymppinen sairaanhoitaja tai ensihoitaja sai rokotuksen ensimmäisten joukossa, jos on työpaikassaan tekemisissä potilaiden kanssa. - 😂🤣😂
Hän oli saanut sen ajan kasvatuksen, mikä oli vallalla hänen ollessa lapsi. Toisaalta joitakin hyviä puolia on nykyään kadonnut, ja mitä sen ajan kasvatuksessa painotettiin. Että ei pelkästään olla menty hyvään suuntaan nykyisyydessä.
Joissakin asioissa kyllä ollaan selkeästi edistytty, mutta joissakin asioissa taannuttu, kuten muiden kunnioitus ja huomioon ottaminen julkisissa paikoissa. Jokainenhan noiden puutteeseen joskus syyllistyy, mutta yleisesti ottaen saa lehdistä lukea yhä useammin kuinka nuoriso haistattelee muille ja hyökkäilee ohikulkijoiden kimppuun, jos nämä huomauttavat jostain nuorten tekemästä näille. Ei kaikki nuoret tietenkään näin tee, mutta jotkut tekee, ja siten saattaa aiheuttaa sen että asia yleistetään kaikkien nuorten näin tekemäksi. - Sen, mitä olen tosta Kyllikki Saaren murhasta kertovaa kirjaa olen lukenut, on rikostekninen tutkimus ollut vielä aivan lapsenkengissä 50-luvulla. Silloin siis jo jonkin verran osattiin huomioida todisteet, ja se mitä niistä voi löytää, mutta paljon oli parannettavaa. Esimerkiksi kun Saaren käyttämä pyörä löydettiin suonsilmästä, annettiin se suppean tutkimuksen jälkeen Saaren isälle, joka pesi pyörän puhtaaksi suon mudasta ja sammaleista. Pyörää ei pidetty todistusainestona, vaan luovutettiin pois.
Tai kun Saaren ruumis löydettiin, pääsivät uteliaat pikkulapsista lähtien katsomaan hautaa ruumiineen heti löytämisen jälkeen samana päivänä. Siis parin metrin päähän ruumiista, ja mikä nykyään on käsittämätöntä.
Jos kiinnostaa, niin suosittelen ton kirjan lukemista. Se ei ole kuivan tietokirjamaisesti kirjoitettu vaikka tietokirja onkin, vaan faktat on enemmänkin kerronnallisesti kerrottu, ja se pitää mielenkiinnon yllä. Siksi tykkään lukea Keskisarjan kirjoja, kun ne ei oo puuduttavia lukea, toisin kuin joidenkin historioitsijoiden.
https://www.wsoy.fi/kirja/teemu-keskisarja/kyllikki-saari/9789510467091
Mut joo. Ennen vanhaan oli ns. kylähulluja suurin piirtein joka kylässä. Siinä mielessä harmittomia, että pystyivät elämään tavallisten ihmisten keskuudessa, mutta jotka olivat omanlaatuisia. Mun naapurissa aikanaan asui tällainen "yksinkertainen".
Ne kuuluivat jotenkin ennen vanhaan kuvioon, kunhan eivät hyökänneet yllättäen kenenkään kimppuun, niin saivat olla rauhassa. Tosin pahimmat sekopäät joutuivat laitokseen, kun olivat kaikille muille vaarallisia. Mikä sitten laskettiin vaaralliseksi piirteeksi, ja mikä ei. - Ja avioton lapsi oli häpeä. Ainakin maalla, mutta oli se sitä myös kaupungissa.
Ihana tuo mummosi. ❤ Hän tuskin katsoisi nykypäivänkään kaunareiden touhuja hyvällä, jos näkisi, olettaen siis hänen olevan jo edesmennyt. Ite en niitä telkkarista seuraa, mutta mitä äidiltäni olen kuullut, tai lehdistä lukenut sarjan juonenkäänteistä, niin on se mennyt vielä entisestään hurjempaan suuntaan. 😂 - Voi olla. Rippipapilla oli ainakin rakastajatar, joka oli myös hänen kotiapulaisensa, kun vaimo oli viikot toisella paikkakunnalla töissä.
Tulilahden ja Bodomin murhista en osaa mitään sanoa, mutta voit olla oikeassa pähkäilyissäsi.
Raisa Räisäsen tapauksessa tuo minkä kerroit, oli mulle ainakin uusi tieto.
Toisaalta en ole ole edes aiemmin tiennyt, että omalla kotipaikkakunnalla on tapahtunut kaksoismurha 50-luvun lopulla. Kun luin Keskisarjan Kerpeikkarista eli Juhani Aataminpojasta kirjoittaman kirjan, sain tietää Kerpeikkarin 1800-luvulla kotipaikkakunnallani tekemistä murhista, pistin huvikseni Googleen haun kotipaikkakunnallani tehdyistä murhista, sain tietää tuosta kaksoismurhasta. - En tiedä. Voi olla, että joko ei ennen vanhaan osattu odottaa naisen kykenevän murhan kaltaisiin tekoihin, tai sitten naiset osasivat piilottaa agressiiviset taipumuksensa miehiä paremmin julkisissa tilanteissa ja tapahtumissa.
Vaikea sanoa mistä johtuu, mutta sehän kai tiedetään kohtalaisen varmaksi, ehkä, että naisetkin ovat tappaneet jo aikaisempina vuosikymmeninä ja -satoina. Tai ainakin oletan näin.
Jos aattelee 1900-luvun alkua molemmin puolin, niin olettaisin että ainakin maalla ei julkisilla paikoilla humalaista, tai ylipäätään riehuvaa naista katsottu hyvällä, kun taas miesten kohdalla se oli jotenkin itsestään selvä asia että nämä kävivät nurkan takana ryypiskelemässä, ja humaltuessaan alkoivat haastaa keskenään riitaa, jolloin toisten miesten taipumus väkivaltaan kävi ilmi. Näin saatiin yleisesti tietoon että ketkä alkavat juotuaan haastamaan riitaa pienestäkin sanasta, ja ketkä vaan hyväntahtoisesti naureskelevat toisten touhuille.
Tietysti naisetkin kotonaan tai kylässä saattoi juopotella, sekä sotien jälkeen tanssilavojen takana kuten miehetkin tekivät, joten ehkä siksi miehet olivat enemmän silmätikkuina ja epäiltyinä, jos jotakin vakavaa tapahtui.
Toisaalta vaikea sanoa, kun en niihin aikoihin ollut vielä syntynytkään, mutta olettaisin myös että naimattomien naisten piti ainakin maalla pitää maineensa hyvänä jotta pääsi hyviin naimisiin, eikä näin ollen voinut julkisesti esiintyä miten tahansa. Enkä tällä tarkoita pelkästään humalaa, vaan mitä tahansa käytöstä, johtui se sitten mistä tahansa. - Rippipappi oli yksi epäillyistä, vaikkakin asui murhan aikana toisella paikkakunnalla. Lisäksi epäiltynä oli pari muuta sekatyömiestä, joista toisella oli ojankaivuu -urakkatyömaa muutaman kymmenen metrin päässä suohaudasta, josta Saari lopulta löytyi.
Kyllikki Saaren toinen kenkä löydettiin läheltä työmaata, jonka takia takia järjestettiin uusi etsintä kyseisessä maastossa, jolloin yksi etsijöistä veti kuivuneesta oksasta joka lähti irti ja tällöin lehahti ilmoille mädäntyneen tuoksu. Matalasta haudassa sammaleen alta löytyi Kyllikki Saaren ruumis.
Luen parhaillaan Teemu Keskisarjan kirjoittamaa Kyllikki Saaren murhasta kertovaa kirjaa, joten siksi noi on jääneet mieleen. - Niin, kannattaa myös sinunkin miettiä ennen kirjoittamista, millä sävyllä asiansa sanoo. Itse asiassa avautuminen oli aiheellista, ja pikemminkin taisi osua arkaan paikkaan sen suhteen mitä sanoin.
Itse asiassa alkuperäinen kommenttisi oli turha, kuten myös tämä mihin vastaan. Halusit vain päästä ääneen, paremmuuttasi osoittamaan. Sen kuvan kummallakin kommentilla annoit itsestäsi.
Muutoinhan olisit jo lukemisen jälkeen ohittanut alkuperäisen kommenttini, sitä kommentoimatta. Mutta ei, siihen et pystynyt. Sinun oli pakko päästä kommentoimaan, mielipiteesi vähättelevät sävyyn. Mä harvemmin annan tulla täyslaidalliselta. Mutta silloin kun annan, annan aiheesta. Nyt oli aihetta. Sivusta irl vuosia toisten ihmisten keskusteluja seurannut, oppii lukemaan ja kuuntelemaan rivien välistä. Sitä mä olen tehnyt paljon.
Ja nyt ohitat minut.... Sitä et voinut tehdä alun alkaen, ja se kertoo paljon ihmisestä. En jokaiseen omasta mielestäni epämiellyttävään kommenttiin kommentoi mielipidettäni kirjoittajasta. Vaikka epämiellyttävän kommentin kirjoittajasta mielikuva löytyisikin. Osaan pitää myös suuni kiinni.
Toisen arvoittaminen: älä syytä toista sellaisesta, minkä itse teit ensin. Taidat vain haluta huomiota.
Annan sulle neuvon. Jos et tykkää jonkun jostain kommentista, silloin kannattaa tämä ohittaa mielipidettään kertomatta. Mä rupeen nyt pelaamaan, joten saat hiljaisuutesi. - Niinpä. Siinä olet oikeassa. Itselleni normaalit koivet, joita ei tarvitse hävetä. Julkaisin kuvat siksi, että halusin näyttää olevani sen verran vahva, että pystyn julkaisemaan kuvat paksuista arpisista jaloistani, vaikka samalla annan ilkkujille materiaalia mahdolliselle kiusaamiselle.
En ole nuorella nähnyt isoja suonikohjuja, mutta äidilläni olen. Olen seurannut 9 -vuotiaasta lähtien, kuinka silloin itseni ikäinen -siis mitä olen nyt- äiti kulki julkisesti rannalla ja uima-altailla tavallisessa yksiosaisessa uimapuvussaan, vaikka hänellä roikkuu pullottava pussi lonkkaleikkauksen arven vieressä. Jokin lihas tai pehmytkudos, joka oli levahtanut arven alta sivulle, en enää muista mistä oli kyse, mutta se pussi on selkeästi erottuva.
Moni ihminen on sitä ihmetellyt, ja äitini on kuullut kuinka hänelle tuntemattomat ihmiset ovat toisilleen supatellen vilkuilleet häntä, hänen mennessä näiden ohi.
Lisäksi äidilläni ei toinen olkapää toimi olkapään keinonivelleikkauksessa murtuneen olkaluun takia, koska olkapäätä ei voitu leikkauksen jälkeen kuntouttaa toimivaksi, koska toista kättä ei saanut murtuman takia juurikaan liikutella.
Hänellä on myös reumaatikon (nivelreuma, johon hän sairastui minua odottaessaan) nivelistään pullerot, paksut ja sormenpäistään vinot sormet, molemmat ranteet jäykistetty jne.
Tätini, äitini sisko siis, on myös nivelreumaatikko, joten syntymästäni lähtien mulla on ollu kaksi hyvää esimerkkiä, joiden käyttäytymistä seurata isojen operaatioiden, ja ulkonäköä muuttavien muutosten jälkeen mallia ottaen.
Palatakseni noihin mun kuviin, niin ekassa kuvassa on vasemmassa etureidessä , ehkä 10x15 sentin kokonen ihonottokohta. Näkyy kuvaa suurentaessa.
Toisessa kuvassa on mun vasen ei-normaalin näköinen kantapää, josta pehmyskudokset on muun muassa mennyt kuolioon, ja johon on hieman saatu kasvatettua kudosta, jotta on voitu tehdä tavallinen ihonsiirto. Iho on itse asiassa otettu siitä ekan kuvan reidestä.
Kolmannessa kuvassa on sisäsääressä pitkä siksak-arpi, koska leikkauksessa tulleen veritulpan takia yritettiin pelastaa tukkoon mennyttä valtimoa siinä onnistumatta.
Neljännessä kuvassa näkyy oikean sisäreiden nivusesta polveen ulottuva arpi, josta otettiin kieleke, eli lihasta verisuonineen, ja joka siirrettiin vasemman kantapään kuolioon menneiden pehmytkudosten tilalle, samaisessa leikkauksessa, jossa veritulppa syntyi. Leikkaus kesti muuten 11 tuntia ton veritulpan takia. Muutamaa päivää myöhemmin kielekkeen lämpötilat alkoivat laskea, ja kieleke meni kuolioon 5 tunnin hätäpelastusleikkauksesta huolimatta. Sen jälkeen jalkaterän amputaatio otettiin ensimmäistä kertaa puheeksi, ja jota onneksi lopulta ei tarvinut vielä tehdä. Se taas on toinen tarina.
Ymmärrän hyvin, ettei julkisella puolella haluta tehdä nuorelle isoa kosmeettista leikkausta, vaikka muutoin niistä suonikohjuista ei olisi terveydellistä haittaa. Ymmärrän myös, että puhtaasti ulkonäöllisten syiden takia tämä nuori haluaisi ne leikkauttaa. Olinhan itse 24-25 -vuotias suurimman osan isoista arvista saadessani. - Itse asiassa juuri kaltaistesi takia, lukemattomat häpeävät kehonsa virheitä. Raskauksien jälkeen jäänyttä roikkuvaa mahaa, jenkkakahvoja, kymmenien kilojen laihdutuksesta jäänyttä löysää ja roikkuvaa ihoa, raskausarpia, leikkausarpia, amputointeja, viiltelyistä jääneitä arpia, aknearpia, selluliittiä, avannepussejaan jne.
Lukemattomat häpeävät kaltaisesi lailla ajattelevien takia sairauksiaan, ja niiden aiheuttamia ulkoisia ja sisäisiä näkyviä oireita.
He häpeävät, koska heitä arvostellaan ilkeään sävyyn, ja haukutaan asioista, joille he välttämättä eivät voi tehdä mitään.
He piiloutuvat löysien vaatteiden alle, kotinsa seinien sisälle, koska häpeävät itseään kaltaisesi takia, eivätkä uskalla lähteä julkisille paikoille, peläten ivallisia katseita, ilkeitä sanoja, pahantahtoista sairaudesta johtuvan käytöksen matkimista. He pelkäävät tulevansa naurunalaiseksi, ivatuiksi, ja maahanpoljetuiksi, vaikka haluavat vain elää elämäänsä ongelmistaan ja sairauksistaan huolimatta.
Heidän itsetuntonsa on poljettu maahan sellaisten taholta, jotka kuvittelevat olevansa muita ylempänä, ja pitävän mielestänsä oikeutenaan oman täydellisen maailmansa häpeisevien julkista nolaamista, ivaamista, ja haukkumista, koska ovathan näiden poikkeuksien oikea paikka aivan muualla kuin siellä missä itse on.
Se voi voi, että koet minut sairaalloiseksi arpinaiseksi, joka ei ole mitään muuta kuin se; sairas ja ruma. Se on asia, joka sun pitää itse käsitellä, ja nimenomaan se on SUN ongelma. Ei mun.
Se kuvaa paljon sinusta, ettet pysty katsomaan niiden asioiden ohi sitä, mitä todellisuudessa olen. Vahvan naisen, joka pystyy puhumaan elämänsä pahimmista kokemuksista, elämänsä vaikeimmista ja jopa noloimmista asioista, ja totuudenmukaisesti vartalostaan, koska on sinut itsensä ja sen kanssa, mitä on kokenut, mitä on käynyt läpi, ja kaiken lisäksi kertonut ne asiat omasta halusta, vaikka on silloin antanut lisää aseita kiusaajille.
Juuri sinun kaltaistesi ihmisten takia puhun näin avoimesti elämästäni, ja siitä että sillä mikä on ja mikä on ollut, ei ole lopulta mitään merkitystä, jos tuntee itsensä arvostetuksi virheistään huolimatta.
Puhumalla avoimesti elämästäni ja sen ongelmista haluan osoittaa heille, jotka kamppailevat häpeänsä kanssa, että huolimatta siitä millainen on ja miksi on sellainen kuin on, on JOKAINEN ihminen yhtä arvokas, eikä kukaan ole toista arvokkaampi.
Olen fyysisesti sairas, olen psyykkisesti sairas (vaikka psyyke onkin hetkellisistä notkahduksista huolimatta kunnossa) ja fyysisesti vartaloni on ruma. Suurimmalle osalle näistä voin tehdä jotain.
Mutta jos ihmisen sielu on ruma, niin sille ei voi tehdä yhtään mitään. Sinun sielusi on ruma, ja se on asia jota kaunis ulkokuori ei kompensoi yhtään. - Okei. Hybridi... 😆
- Sorry, ylempi oli väärä linkki. Tässä oikea:
https://aijaa.com/YIu8QU - Entä sitten? Niitä on, niille ei voi enää mitään, mutta en niitä peittele, enkä niitä häpeä, vaan kuljen shortseissa samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin.
Mun ei tarvitse profiloitua sairaalloisena, tai arpisena, koska olen niitä oikeasti.
Sinusta taas saa sen kuvan, että olet pinnallinen, jonka mielestä kaikki vähänkin poikkeava ulkonäössä pitää piilottaa muiden katseilta, ja hävetä niitä. Oletko oikeasti noin pinnallinen, jonka mielestä ihminen voi olla kaunis ja arvokas vain silloin, kun on ulkokuoreltaan täydellinen? Jos säälisin ketään, säälisin sinua. Mutta kun en sääli ketään, olet yhdentekevä, joka ei tiedä mitään eletystä elämästä.
Tsekkaappa seuraavat kuvat. Jos en olisi arpieni ja kroppani kanssa sinut, en näitä kuvia tähän julkaisisi satojen, tuhansien, lukemattomien silmäpärien nähtäväksi.
https://aijaa.com/upld/ - "Kirkkovene-arpi". " Luunpätkät halusivat ulkoilemaan".😆 No joo, aika osuvasti kuvailtu. 😂
Mulla löytyy noita "kirkkovene-arpia" joku 20-30 kpl. Ja yksi luunpätkä on mullakin halunnu lähteä ulkoilemaan nilkassa. Tuliks sulle muuten siihen kohtaan ihonsiirtoa? Mulla tuli, vaikka en sitä aina edes muista, kun se on pikku kohta kaikkiin muihin juttuihin verrattuna.
Ortopedi suunnitteli selkää luuduttaessa ottavansa samasta suoliluusta materiaalia, josta otettiin jo sääriluun murtumaa luudutettaessa, "ettei tule lisäarpea", mutta totesin niitä arpia olevan jo niin monta, ettei yksi lisäarpi enää haittaa. Näin ollen mulla on kolme kirkkovenettä sen aidon oikean lisäksi lantiossa. Yksi kummankin suoliluun kohdalla, ja niiden välissä alavatsalla/lantiossa. Juu...kuvaa ei tule niistä. 😜
Onhan 33:sta leikkauksesta noita arpia kertynyt, ja mulla onkin lantiosta alaspäin enemmän arpien peittämää ihoa kuin arvetonta sileää ihoa. Lisäksi kun mukaan lasketaan luomien poistamisista muodostuneet arvet, joista yksikin on 3x2 sentim levynen haavan tulehtumisen ja siitä johtuvan haavan auki repeämisen takia, sekä usean CVK:n (keskuslaskimokatetri, joka on ollu mulla ainakin 5 kertaa) aiheuttamat arvet, nousee koko kropan arpimäärä lähemmäs neljääkymmentä.
Ne on osa mua, ja toisaalta myös muistoja siitä kaikesta mitä olen elämäni aikana käynyt läpi.
Oon mä suunnitellut yhden kuvan, ja parin tekstin ottamista tatskoina. Tekstit jäis itelle muistona huvittavasta tapahtumasta, jonka toteutti mun kumpaankin reiteen plastikkakirra tussin kanssa. - Mulla vai?
Ihan omasta elämästä revin tuon. Oon huomannu että kun kuuntelee sivullisena muiden juttelua, jää enemmän puhutuista asioista ja aiheista mieleen.
Mä oon ite livessä mieluummin se syrjässä istuja, joka kuuntelee muiden juttuja, mahdollisesti silloin tällöin kommentoiden, jos on jotain aiheeseen liittyvää mielessä. Jos muut paikalla olijat vaikka muistelee jotain mennyttä tapahtumaa, ja yksi kertoo yhden muiston ja toinen toisen muiston jne, pystyy kuuntelija kokoamaan palapelin tapahtumasta, joka on sattunut vaikka ennen omaa syntymää, ja johon jokainen puhuja antaa palan kerrallaan yhteen liitettäväksi.
Toisaalta jos ajatellaan esimerkkinä sellaista, että poikkeaa kahvilaan kahville. Ennen koronaa saattoi kiireisimpään aikaan olla kaikki kahvilan pöydät täynnä asiakkaita. Jos istui yksin pöydässä, joko odottaen jotakuta tai ihan vaan yksin kahvitellen, kuuli omaa kahviaan hörppiessä samalla naapuripöytien asiakkaiden keskustelut.
Isommalla paikkakunnallahan se ei ole ongelma jos kuulee vieraiden ihmisten keskustelun, koska keskustelijat ovat pääosin täysin tuntemattomia, eikä näin ollen ole välttämättä mahdollista edes tunnistaa kenestä puhutaan. Paitsi tietysti silloin jos on julkisuuden henkilöstä kyse.
Mutta entä sitten jos sattuukin käymään niin, että viereisessä pöydän asiakkaat ovatkin tuttuja tai puolituttuja, eivätkä nämä ole huomanneet ollenkaan että tuttu henkilö onkin vieressä kuulolla. Tällöin saattavat tutut puhua ihmisestä, jonka tuntee tai vähintään tietää, sellaisia asioita mitä he eivät välttämättä haluaisi muiden kuulevan. - Käytetään pienillä annoksilla myös unta parantavana lääkkeenä.
- Kannattaa ottaa huomioon se, että hiirulaiset saavat tietoonsa paljon enemmän asioita muista ihmisistä ihan pysymällä hiljaa ja kuuntelemalla muiden kälätystä, jolloin mitkään pienetkään yksityiskohdat eivät välttämättä mene ohi samalla tapaa kuin niillä, jotka ovat suuna päänä höpöttämässä toistensa päälle. Katsos kun näillä hiirulaisilla on aikaa analysoida toisten puheet mielessään, ja kaivaa esiin se pohjimmainen tarkoitus, kun ei tarvitse muiden keskustelujen tapaan yrittää kuunnellessa keksiä aiheesta kiinnostavaa sanottavaa, jolloin jokin tärkeä pointti saattaa jäädä kuulematta.
Koska hiirulaiset ovat yleensä huomaamattomampia kuin suuna päänä olevat räväkät persoonat, pääsevät he helpoimmin kuunteluetäisyydelle keskustelijoiden läheisyyteen, näiden itse sitä huomaamatta.
Kannattaa siis miettiä tarkasti missä paljastaa irl itsestään sellaisia asioita, joiden ei missään nimessä halua leviävän laajalle, tai päätyä sellaisen korviin jolta haluaa asian pitää piilossa. Siinä voi käydäkin niin että hiirulaisen sijaan nolostuukin se aina suuna päänä oleva, ja silloin saa vain syyttää itseään jos niin käy. - Joo tuttua. Mulla on kanssa seikkailu-unia, jossa välillä hyviksenä jahtaan pahista, tai oon se pahis jota hyvis jahtaa. Mutta toiminnantäytteisiä, tapahtumarikkaita, ja välillä aivan skitsoja unia, joista hereillä ajattelisi et ne on ihan outoja juttuja, mutta siinä unessa ollessa itsestäänselvyyksiä, nään joka yö. Tosin aika harvoin muistan aamulla herättyä millaista unta olen sinä yönä nähnyt.
- Jos noi uskoo, niin eiköhän silloin kannattaisi myös kroonisesti panikoitua jokaisesta kaupasta ostamastaan ruuasta tai raaka-aineesta, jota ei ole itse kasvattanut. Niissähän voi olla vaikka mitä tahansa myrkkyä, kun ethän sä voi tietää pitääkö tuoteselosteen merkinnät paikkansa. 😉