- Ei kuulu työterveyteen yleensä silmäsairaudet. Mulla ollut molemmissa silmissä verkkokalvonirtauma ja molemmilla kerroilla päivystävänä lääkärinä ollut yleislääkäri, jolla ei ole ollut mitään työvälineitä silmätutkimukseen, eikä tietenkään laajennustippojakaan. Ekan irtauman kohdalla olin jo potenut useamman päivän ja sellainen sumea öljymäinen alue oli näkökentässä nenänpielessä. Niin vain siinä kohden en nähnyt lääkärin sormenpäätä ja tämä ratkaisi asian. Toisella kerralla lähettivät kotiin, kun mulla ei ollut ”läpinäkymätöntä mustaa” silmässä - ei ollut edelliselläkään kerralla. Menin päivystyksestä suoraan yksitykselle, pakkohan se oli maksaa, kun tiesin, että on irtauma silmässä (samanlaiset oireet kuin viime kerralla). Yksityinen teki heti diagnoosin, kun pääsi laajennustippojen jälkeen näkemään silmänpohjaan. Oli iso palkeenkieli, joka leikattiin seuraavana päivänä.
Ihan jumissa tuntuu kyllä olevan julkinen silmäpoliklinikka. Olen vuoden aikana käynyt monta kertaa akuuttipoliklinikalla, koska silmässä on ollut iriitttiä. No, iriitin lääkitys (kortisonitippa) on viime kuureissa nostanut silmänpainetta. Nyt on näkökentässä useampia suttuisia kohtia iriittisilmässä ja epäilys glaukoomasta. Vaikka iriitin takia olen käynyt polilla edelleen, ei noiden näkökenttähäikkien tutkiminen etene, kun ne kuuluvat glaukoomapolin asioihin. Joulukuussa oli eka havainto puutoksesta, tammikuun alussa tekivät lähetteen glaukoomatutkimuksiin, mutta kutsua ei vain tule. Odottavan aika on pitkä ja jaksaminen töissä vähän sitä sun tätä. Ei paljon naurata. Tällä menolla toinen silmä on kohta käyttökelvoton ja minä sen kun jonotan. - Anonyymi, aika hurjaa, että sulla noita kaasukuplia oli noin pitkään! Mulla vaikuttaa, että kuplat poistuivat kaikki, kun kerran poistuivat. Seitsemän ja puoli viikkoa siinä meni.
Olin tällä viikolla silmäpolin kontrollissa, ja sepä olikin yllättävä keikka. En ollut itse tajunnut, että leikatun silmän näkökyky oli heikentynyt. Itsekseni olin kyllä miettinyt, etten millään tahdo tottua hätäapurilleihini - no, vika ei ollutkaan niissä rilleissä.
Mulla on aika ärhäkkä kaihi kasvamassa leikatussa silmässä. Näkö on huonontunut selvästi - ekassa kontrollissa näkö oli 0,8, nyt 0,6 (välissä siis puolitoista kuukautta aikaa). Lääkäri sanoi, ettei pysty antamaan arviota siitä, miten nopeasti kaihi nyt kehittyy. Laittoi kiireellisempään kaihileikkausjonoon, eli helmikuun loppuun mennessä pitäisi tulla tieto leikkauksesta.
Huolettaa leikkaus, vaikka kaihileikkaus onkin kai yleisin leikkaus koko maailmassa. Mullahan on verkkokalvo jo valmiiksi hauras, ja yhdellä ystävälläni verkkokalvonirtauma tuli kaihileikkauksen seurauksena. Pelottaa, että joutuisin samaan myllyyn uudestaan. Leikkaamattakaan en voi olla. Töissä on haastavaa heti kun pitää tehdä jotain muuta kuin päätetyötä. Esimerkiksi siakaspalvelu on aika säätöä, kun en näe kauemmaksi kunnolla. Onneksi kuljen julkisilla - tällä näkökyvyllä ajaisin ihan tuurilla. - Melkein kaksi kuukautta kesti ennen kuin kaasu poistui kokonaan. Viimeisillä viikoilla kupla teki ”poikasia”, pikkukuplia ison kuplan kaveriksi. Nämä pikkukuplat asettuivat emokuplan kehälle kuin magneetin vetäminä. Kun kävelin, käänsin päätäni, kumarruin tms., niin pikkukuplat pompahtelivat toistensa yli ees taas. Silmässä pyöri jatkuva animaatio.
Menin töihin, kun sairasloma (5 viikkoa) loppui. Ensimmäisen viikon oli aika hutera olo, kupla oli vielä sen verran iso. Esimerkiksi rappusissa se asettui suunnilleen siihen kohtaan, missä portaatkin olivat.
On ihana nähdä taas koko silmällä! Vielä toivon ja odotan, että leikatun silmän näkö paranisi. Mulla ei ole sopivia silmälaseja tähän leikkauksen jälkeiseen tilanteeseen - eikä niitä oikein ole järkeä hankkiakaan, jos näkö vielä muuttuu.
Ilmeisesti tilani on sen verran harvinainen, ettei kukaan saman kokenut ole paikalla? - Siis miksi sinulle on tarkoitus tehdä vitrektomia? Lasiaissamentumien takiako? Mulla on sellainen käsitys, ettei kaikkia samentumia välttämättä saa pois vitrektomialla, sillä osia lasiaisesta jää silmään ainakin niillä ihmisillä, joilla lasiainen ei ole kokonaan irronnut. Ja kun lasiainen poistetaan, syntyy silmään ”tyhjää tilaa”, joka on riski verkkokalvon irtaumalle.
Mulle tehtiin vikrektomia, kun oli pakko. Ensin irtosi itsestään osa lasiaisesta ja se irtoaminen hajotti verkkokalvoa. Verkkokalvoreikä piti paikata leikkauksessa. Samalla poistettiin lasiainen niin isosti kuin pystyttiin. Tilalle laitettiin kaasua, jonka tarkoitus oli tukea verkkokalvoa, jottei kokoon kursittu kohta hajoaisi uudestaan. Oli aika iso operaatio, vaikka tehtiinkin paikallispuudutuksessa. Leikkauksen jälkeen kesti melkein kaksi kuukautta, ennen kuin kaasu oli kokonaan poistunut silmästä. Kaasukupla oli alussa niin iso, etten nähnyt leikatulla silmällä juuri mitään ja myöhemminkin esim. kävelyliikkeen mukaan pomppiva kupla haittasi näkemistä isosti.
Kun tehdään silmän sisäisiä leikkauksia, seurauksena voi olla jälkikaihi parin vuoden päästä. Mun kohdalla puhuttiin jälkikaihista niin kuin automaatista, en tiedä onko mulle tehty operaatio jotenkin erityisesti kaihia aiheuttava. Joka tapauksessa kannattaa miettiä tarkkaan, onko leikkauksesta tarpeeksi hyötyä näön kannalta. Itse olisin ilman leikkausta sokeutunut toisesta silmästä, joten ehkä tässä jatkoleikkauksenkin kestää. - Hei,
tosi erilaisia paranemistarinoita täällä tuntuu olevan, ilmeisesti silmänpaine ja reiän koko vaikuttavat, samoin se, onko reikä tullut lasiaisen irtauman seurauksena vai muuten.
Mulla irtosi lasiainen vajaa kuukausi sitten (oli paljon valonvälkettä ja samentumia, kuin diskopallo pyörimässä silmässä). Pari päivää myöhemmin alkoi ylhäältä nenän pielestä samentuma, joka suureni ja muuttui tummemmaksi. Tämä olikin sitten verkkokalvoreikä.
Reikä korjattiin ja lasiainen poistettiin päivystysleikkauksessa. Silmään laitettiin kaasua, joka poistuu sieltä itsestään lähiviikkoina. Asentohoitoa oli mulla vasemmalla kyljellä 10 vrk ja sain Oftan Dexa-Chlora -tipat neljäksi viikoksi. Edelleen on tippakuuri menossa, sairaslomaa vielä puolitoista viikkoa. Eka kontrolli oli kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen,. Paraneminen oli onneksi lähtenyt käyntiin normaalisti. Kaasu haittaa aika paljon näkemistä, kuplan läpi ei näe kuin sumeita muotoja ja kuplan pinta heijastelee niin, että yläpuolinenkin osa peilailee kuvajaisia.
Minulta kiellettiin vain raskas liikunta täksi kuukaudeksi. Ensimmäisten kahden viikon ajan kiellettiin myös painavien tavaroiden nostelu. Nyt tällä viikolla on tullut pakosta nostelua (piti viedä kissa eläinlääkäriin, piti myös siivota hiekkalaatikot). Olen välttänyt äkillistä riuhtomista ja koittanut pitää taukoja.
Olen vielä sen verran ”nuori” (51v), että ahdistaisi pahasti, jos pitäisi aina nostaessa pelätä silmän vaurioituvan. Ehkä tilanne on vähän erilainen, jos reikä on tullut lasiaisen irtoamisen seurauksena? - Tänään oli ensimmäinen kontrollikäynti leikkauksen jälkeen. Reikä on kiinni, silmänpohja rauhallinen ja näkökyky kohtuullinen. Näkö voi ilmeisesti vielä parantua.
En oikein saanut vastausta siihen kysymykseen, miten kauan joudun katselemaan leikatussa silmässä kaasupalloa. Kontrollilääkärinä oli erikoistuva nuorimies, joka hoiti kyllä tutkimuksen asiallisesti, mutta tuijotti muuten tietokonettaan ja mutisi vastauksia vähän ärtyneen oloisena. Kun erehdyin kysymään, miten kauan kaasun poistuminen kestää, hän murahti, että ”siinä menee kuukausia” ja kun kysyin, mitä sitten jos en ole kaasupallon takia työkunnossa kuukauden päästä ”no ei me täällä polilla erikseen kaasua tarkkailla. Jos et pysty töihin, niin haet työterveydestä sairaslomaa. Kyllä se kuukausi on yleensä riitttänyt.”
Kaasupallo ei sinänsä olisi niin hankala, mutta kun liikun tai vaikka vaan käännän päätä, kaasu liikkuu ja se on kuin katsoisi liikkuvaa vedenpintaa. Olen nuorena ollut herkkä matkapahoinvoinnille, ja nyt tuntuu samalta. Pariin otteeseen olen hissutellut kävelyllä, mutta kerrat ovat lopahtaneet pahoinvointiin ja huimauksen tunteeseen. Vaikka silmää pitäisi kiinni, näkyy kaasupallo ja kaasun liike kuvajaisena luomen sisällä. Sama pahoinvointi siis, olipa silmä auki tai kiinni. Ihan paikallaan ollessa olo on parempi. Hirvittää, jos tämän pallon kanssa pitäisi töitä tehdä (olen asiakaspalvelutyössä, jossa päivän aikana tulee liikuttua kohtuullisen paljon).