- "Nojoo, järki loistaa poissaolollaan. 😅"
Ehkä se järki suuntautuu sun ajatuksissa väärään kohtaan juurikin...
Tunteillehan ei voi mitään, niitä ei edes kannata yrittää järjellistää... Mutta sitä, mitä ne tunteet teetättää, tai aikaansaa, sitä voi järkeistää....
Jos vaikkapa tempaistaan toisenlaiseen tunteeseen esimerkki...
Sinulle tulee tunne, että haluaisit polttaa tupakkaa. Olet joskus polttanut ja lopettanut. Nyt tuttu käy pihassa ja polttaa tupakan ja sen tuoksu saa tunteen mieleen. Et polta, kun tiedät, että se maistuu p.skalle ja siihen voi jäädä jumiin, mutta mieli tekee...No tunnehan ei anna periksi. Mutta sitten voi ottaa sen järjen. Se järki tietää, että muistelet vanhoja aikoja ja niitä tunteita, hyviä oloja, mitä tupakka toi. Mutta ei niitä hetkiä, kun yskit aamuisin keuhkot pihalle, menetit makuaistin ja maksoit turhasta myrkystä suotta, lisäksi tappelit pitkään, että pääsit eroon.
Tässäkin esimerkissä et koita niitä tunteita vähätellä, vaan huomioit ne, mutta järjellä et sitten reagoi...mutta voit vaikka naureksia omille tunteilles.... :o) Kässäätkö? - Mä mietin tuossa isän kuoleman aikoihin, että pitääkö kaikki luopuminen, ahdistus, pelko tai vst. olla edes ns. pahoja tunteita???
Voiko olla vaan niin, että ne on oppinut pahoiksi? Eihän ne mukavalta tunnu, mutta pitäähän olla yökin, että päivä tuntuu joltain, tai talvi, että kesä on kivaa.... :o) - No mullakin on esimerkiksi joskus sellaisia tyyppejä kohtaan ollut niskavillat pystyssä, mitkä on itseasiassa olleet hyvinkin suoraviivaisia ja liki töykeitä. Jälkeenpäin kun olen tutkaillut ja tutustunut tarkemmin ihmisiin, niin he ovatkin vaan pitäneet omista rajoistaan huolen, tosin senkin voi tehdä asiallisesti ja töykeästi... Jokainen voi itse miettiä kumpi olis parempi?
Ja noi omat rajat, sekä niissä pysyminen jokaisessa tilanteessa elämässä on muuten haaste monelle. :oD (minullakin) - Joo. Noin kun sen saakin ajateltua ja vaaliii sitä mukavana juttuns elämässsään, sitä ei tarvitse poissulkea ja jättää huomioitta. 😊
- Olikohan sen hieno termi ehdollistuminen?
Tapaat Reinon, joka on mulkku, niin vähän kaikki vastaantulevat Reinot saa niskakarvat pystyyn? 😁
Joo, kyllä mä oon itsessänikin sitä huomannut ja löytänyt ja haluisin kitkeä sellaisia pois, ihan siedättäytymällä ja kokemalla asioita toisin. Ennenksikkea sanomalla ainakin itselleen sen ääneen.
Jokaisella on niitä ja varsinkin kun on enempi elettyä elämää. 😊 - Ei mulla mitään suojakypärää ole, ei sellaista tartte, kun mä ajattelen rationaalisesti ja annan ne sellaiset tunteet vaan olla.
Mähän rakastuin eron jälkeen kahteen ihmiseen tulisesti ja kuitenkin elämät ei sopineet yhteen. Kummankin kohdalla suru oli suuri, eikä siitä rakkaudesta meinannut eroon päästä, kunnes tajusin, ettei siitä tarvii päästäkään. Se saa olla, sille ei tarvitse mitään tehdä. Ei reagoida mitenkään, vaan niitä rakkauksia voi kokea milloin vaan. Eikä niitäkukaan pois vie.
Sunkin tämä surutyön kohde, se tunne. Anna se olla se kaunis juttu ja siitä harmituksesta ja surusta muotoutuu kaunis lämpöinen tunne. Jokin sinun oma, jota kukaan muu ei näe, tunne, eikä vie pois. 😊
Näitä tunteita on vaikka minkälaisia, mutta kaikkeen ei vaan reagoida, tai tehdä niiden eteen mitään... tunnetaan vaan läpi ja sit mennään taas. 😊 - Ulkopuolisuuden tunne usein johtuu itsestään ja omista ajatuksista. Muut elää elämäänsä miten elää ja ei heidän tehtävä ole saada sitä tunnetta keneltäkään pois.
- Tunteet muodostuu monella tapaa. Ihastuminen toiseen esimerkiksi voi syntyä tarpeesta. Sitä sitten tahtomattaankin vahvistaa signaaleilla ja oletuksilla, tietenkin toinenkin voi tunnetta vahvistaa.
Itse esimerkiksi olen eron jälkeen ollut vahvasti ihastunut, kun siihen oli tarve. Vastapuolena oli huonossa parisuhteessa oleva nainen, eikä siinä kohteessa ollut mitään järkeä ihastumiseen. Varattu ja solmussa itsensä kanssa oleva nainen, asui kaukana ja muutakin sellaista, mitkä nyt jälkeenpäin olisi voinut järjellä selittää itselleen haitalliseksi.
Mutta niin vain piti itsensä siinä satuttaa.
Joku vastaavanlainen tunnetila, mikä ei sitten olisi saanut tuollaista negatiivista vastetta, jää tavallaan elämään. Vaikea sanoa, että olisinko itsekään tietoinen tästä, jos näin ei olisi käynyt? 🤷♂️
Nykyään en usko, että tuontyyppistä kohdalleni voisi sattua. Vaikka tilausta olisi ja ihastuisi, ei silti halua satuttaa itseään ja turhaan rakennella pilvilinnoja, vaan odotella realistisempia ja helpompia tapoja saada jotain hyvää elämään. - Siis kyllähän mulla kaikenlaisia tunteita nousee ilman ihmisiäkin, mutta vaikka ihastumista ihmiseen ei välttämättä tule ilman sitä ihmistä. :oD
Sitten jotkut ihmiset saattaa olla ärsyttäviä, niin mietin miksi ne ärsyttää. Jotkut taas saa hiton hyvän mielen, niin mietin mikä heissä on se mikä saa hyvälle mielelle ja mistä se hyvä mieli tulee... - Itsellä monetkaan tunteet ei oikein edes tule vastaan, ennenkuin joku muu ihminen nostattaa ne pintaan. Siksi ainakin itse tarvitsen peiliä ja vastetta.
Varsinainen hämmästely ja työstö jää kyllä itselle.
Mutta joo, monikaan ei näe vaivaa tai ei halua pähkiä tunne-elämäänsä, vaan ennemmin kiukuttelee muille ja koko universumille oloaan ja eloaan... - Joo, jokaisells on oma tie ja tapa kulkee sitä.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos vaan yksin puntaroi itseään, ei saa välttämättä ihan oikeaa kuvaa ja se on ankarampi kuin totuus.
Ihminen on julma itselleen useimmiten. - No itsestään voi kyllä jotain läpi käydä, mutta siinä usein näkee metsän, ei puita.
Toiset ihmiset peilaa ja näyttää muutakin, siksi esimerkiksi on ystäviä, kavereita ja terapeutteja jne. - No tunnehan on totta. Mutta mikä sen tunteen aikaansaa, ei välttämättä ole totta. Se voi koostua ties mistä ja jos sitä pyörittelee vain itse oäässään, ei pitkälle pääse. Silloin on vaikeaa sitä järkeä siihen ottaa mukaan.
- Kaikilla on tunteita, vaikka niitä ei ulospäin näyttäisi.
Tunteisiin reagoimisesta kyllä saadaan monesti miesten kohdalla lukea iltapäivälehdistä. 🙄 - Joo. Ja tuohon voi lisätä kaverit ja ystävät. Heidänkin kanssaan on hyvä joskus päästä tuulettumaan, ihan keskenään.
Ei minusta kumppanuus poissulje elämistä. 😊 - Estääkös harrastukset sitten kumppanuuden muka?
Minusta kumppanuuteenkin kuuluu omaa aikaa ja harrastamista yksin. - Ai? No siis jotain elämää täällä on. 😬
- Ohdakepalloja ei pyöri vielä kuitenkaan? 😄
- Jos on hiljainen palsta, keskustelut voi olla toisenlaisia, vastaukset kestää puoli päivää jne. 🤔
- Sä oot ihan jäässä. 😁