- No pitää vaan löytää se sopiva ihminen kohdalle, ei siinä sen kummasempaa. 😊
- Jos mä saisin tasaiseen 3000€ puhtaana käteen kuussa, rn valittais veroista... en sais tuhlattua sitä rahaa... tietty onhan noissakin se, että parempi vetää kun tulee..
Tosin joku Wigren täällä savossa erehtyi pitämään palkoillisia ihmisenä ja menestyi vuosia.... mulukku. 😁 - No Suomessa ei tarvii pitkään keikkua noilla tuloilla... ostajat äänestää.. pitää keksiä jotain ja tälläinen on ihsn jees...😄
- No minusta tuolla Linholmills on pointti. Varmaan halus menestyy, mutta ei vältellä osuuttaan Suomen valtion kakkuun.
Ihan nice ulostulo. 😁 - Hrlppoa. Fnsin rakennat noin 100-160 metrisen maston. Se pitää kuitenkin vahvasti erottaa maa-potentiaalista. Sitten -50-240 neliömillimetriä poikkipinta-alaltaan oleva johdin kytketään sauvaan maston päässä. Toinen pää piilotetaan olohuoneen kattopaneeleinrn alle.
Toimitetaan optimaalinen kohde johtimen alle ja näytetään kuvaruudulta helkyyttäviä kissavideoita js odotetaan ukkosta.
Salaman lyödessä johtimeen, sähköputkaus kuljee johtimen läpi naisesta maahan. Kissavideon ihanuus jää leijumaan ja kun annat nsiselle defibilaattorilla oikeaa tahtia, hän saa kissavideoitten takautuman ihanuudesta ja hidastetun pätän romanttisesta sairaalasarjasta kun huudat kuin Vesa Keskinen irti... ja sit nainen dätkyää...
Periaatteesa ihan iisiä... - Mä taas haluun laatua. Lekalta ei oo huonoo tullut mun kohdalla. Ja huonon voi vaihtaa, jos osuu...
- On hyvä, ettei tavitse mitään, mutta siitä ilmoittaminen on outoa....
Kuka edes kysyy? - Niin minäkin erottelen nuo kaksi asiaa, uskon että niin moni muukin.
- Kannattaa hakeutua jonnekin umpimetsään, asumattomille maille, jos haluaa rauhaa. 😊
Ei ainakaan mainostaa sitä täällä, eikä muuallakaan.
Mene vuoren luo, elä yritä siirrättää vuorta sun luo. 😊 - Mitä sitten? Puristeleeko sun munias? 😄
- Itsellänikin kesti vuosia, että eräs tapaus sai sen pienen kivan laatikon ja vaan hyvät muistot.
Mut muistan sen suhteenkin, niin siinä kumpikin tarvitsi jotain sitä mitä kumpikin silloin halus antaa. Mutta järkeä ja rakentavuutta siinä suhteessa ei ollut. Kaksi rakastunutta höppänää yhdessä, mutta rakkauteen ois ollut vielä piiitkä matka. 😁
Mutta ajallaan kaikki kultautuu. 😊👌 - Joo, jokaisella omat konstinsa. Mä itse vaan huomasin, etten oikeastaan saa tunteita minkälaiseksi mukoksttua, lopetettua, ainoa konsti oli kokea ne ja antaa olla, ymmärtää.
Omalla kohdalla mietin sitäkin, että itse koin tunteita mitä koin, mutta ei niitä toiset voikaan niin kokea. Ehkä se olikin se kipein juttu. Ja niinhän se tuppaa muuten aina olemaan. Ei siihen mitkään keskustelut tai toisten kanssa asioitten ja tunnetilojen pyörittely auta... - No irl sitä kyllä voi ehkä aistia paremmin jotain, mitä kirjoittaessa ei, mutta toisaalta kirjoittaessa voi tehdä saman keskustelun... kysyä käykö tarinointi, jos käy, voi kertoa kaikki ja myös sen, että et halua siitä ongelmaa hälle.
Joku tais kirjoittaakin, että kannattais sopia ja finistää juttu, vaikka se ois yksipuolinenkin. Mutta itsehän sitä päätöksen aina tekee... - No aina ihmiseltä voi kysyä. Kunhan jättää tilaa kieltäytymisellekin. Tyhjänhän saa kysymättäkin.
Js sitten vaikka toiselle sanoo, että on vaikea luopua hänestä, se ei välttämättä ole vaikeaa hänelle. Pelkäätkö sitä? Mä ainakin... se tuntui ajatuksenakin sietämättömältä, mutta kun kävelin sitäkin kohti, ei se lopulta ollutkaan niin paha fiilis. Toisaalta se, että hän vastasi pirteästi ja reippaasti sai tuntemaan sitä samaa hyvää oloa, jota tunsin hänen kanssaan. 😊
Ja oon mä kyllä vähän itsestäni ylpeä, että kohtasin senkin mörön. 😁
Ja en nykyään enää samallatavoin niittaa itseäni siitä mitä sit kävi.... hyvinhän se tuolla painattaa ja vielä mukavasti vastas. 😊
Sun käsissä...😊 - Ymmärrän. Mutta niin ei pitäisi olla...
Mun mummo parkui hyytävästi kun ukki kuoli. Se oli jotain niin lohdutonta. Sit sitkutteli vuoden ja teki pahaa oikein katsoa. Jotkut sanoo, että se on sitä kun rakastaa, mutta ei se voi hitsi niin karseaa olla, kun toinen on pois...🙄
Silloin täytyy olla joku väärin... ja se joku oli mun mummolla väärin. Ei ihmisen pidä olla niin lohduton, kun toinen lähtee, ei siinä ole mitään kaunista.... se on kamalaa. Tykkäsin kun mummo ja ukki oli kuin paita ja peppu, mutta en siitä miten mummille se ukin kuolema oli niin julma...😳
Jotenkin kun mietin, niin ihmisellä pitäisi olla itsellään lohtu... ei se aina muilta tule. Eikä sen varaan voi laskea... 🤔 - Järki ei puutu, mut se tyrkkäsee vika rakoseen...
Ja hei! Kokemuksesta tiedän...
Tulee mieleen omat vastaavat... se toisen hiljentyminen ja poiskävely tuntuu vielä päälle karseelta, mutta siellä on voinut olla se järki oikeassa kohti.
Ja yhden kohdalla tiedänkin sen, kun sit kuitenkin puhuin hälle siitä. Ehkä säkin kuitenkin voisit sen tehdä... finistää tämän. Sä oot jo käynyt tätä paljon läpi. Osaat kyllä luopua. Mutta haluat yhä kuulla sen toisenkin mietteet. 😊
Sä hoidat rasian ja hän taittelee sen rusetin siihen. Oikeastaan tiedän sen. 😊👌 - Terveellä viitataan epäsuorasti myös epäitsekkyyteen. Itsestään välittävä js huoltapitävä tarjoaa muille parhaimpaantansa.
Tulee mieleen nämä hoitajat, mitkä taistelee vaikka koronsn vuoksi... moniko oikeasti tekee oikein juttuja, kun on väsynyt ja uupunut? Ja jaksaako tietyssä vaiheessa enää sanoa totuutta, ettei jaksa? 🤔
Todin mä luulen, että aika moni on jo tän koronsn takia aika väsy...🤔 - No on tosin sellaisiakin ollut heikkoina hetkinä, jotka tulee sanomaan viereen, että mulla menee vieläkin huonommin...🙄
Kun jossain turpeen ja juuriston välissä kyntää, ei välttämättä itse ole se tsemppaavin, että sellaisia varmaan on tullut taas itse huonoina hetkinä myös unohdettua... - No mä tykkäisin enempi haarukoida palstan otsikon mukaan. Ja sit tulee mitä tulee...
- Tjaa? No mä oikeastaan oon sit varmaan erikoistapaus, kun mä muistan juuri ne, ketkä on pysynyt siinä vierellä, kun ei ole ihan kukkaisesti mennyt. Ei sen puoleen, niitä on vähemmän, kuin niitä, jotka hyppelivät mukana, kun meni lujempaa.