- Lainaanpa jälleen Jaakko Pirttiahoa:
"Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut” (Jaak. 2:17).
Jaakobin opetus tuntuisi riitelevän Paavalin opetusta vastaan. Paavalihan juuri opettaa perustavalla tavalla, että lain teot eivät auta meitä Jumalan yhteydessä: vain usko riittää Jumalan perheväkeen siirtymisessä ja siinä pysymisessä.
Mutta Jaakob ei opeta eri tavalla kuin Paavali. Nimittäin Paavali ei tarkoittanut, että usko jäisi ilman rakkauden tekoja. Paavali opettaa vahvasti, että usko Jeesukseen synnyttää vääjäämättömästi pyhitystä eli hyviä tekoja toisia kohtaan.
Jaakob eikä Paavalikaan opeta armoa, joka jäisi hedelmättömäksi. Me tarvitsemme kuulla heidän viestinsä, koska meissä ihmisinä on aina taipumus jäädä itsekeskeisyyteen ja oman edun tavoitteluun. Jumala haluaa herättää meidän uinuvaa tahtoamme, jotta se suuntautuisi sinne suuntaan, minne Kristus armon kautta tahtoo meitä taivuttaa.
Meillä ei ole siis Raamatun mukaan lupaa ajatella, ettei ole väliä miten elämme. Jo Paavali koki armon julistuksestaan sen syytteen, että kerran armo riittää syntiin ja syyllisyyteen, eihän silloin ole enää väliä, miten itsekkäästi ja synnillisesti elämme? Hän vastasi syytteisiin opettamalla, ettei armo koskaan vie synnin hyväksymiseen vaan elämään toisia varten.
Jaakob, Paavali ja koko Raamattu siis suuntaa kehotuksensa meidän tahtoelämään: elä toisten parhaaksi. Mutta Jaakob eikä Raamattu opeta, että saisimme käännettyä elämämme suuntaa tai tuotettua tekoja omin voimin. Jeesus on kaiken keskus. Hänen luokseen saa uskon tekoja vailla oleva kristitty mennä ja pyytää Häneltä kaiken tarvittavan. Se riittää.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho/Yksin armosta sivusto) - Hengellisiin asioihin liittyvä filosofeeraaminen ja omaan nokkelaan älyyn perustuva sananikkarointi ei ole muuta kuin itseriittoista pätemisen tarvetta. Hengetöntä viisastelua.
17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi."
20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."
( 1 Kor. 20)
Sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
( 2 Kor. 10:4-5) - Johanneksen evankeliumin 1. luvun jakeissa 9 - 13, jotka viestistäni löytyvät, ei ole kysymys helluntailaisuudesta, eikä luterilaisuudesta.
Kyseessä on Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia apostoli Johanneksen kirjoittamana.
"Allekirjoittanut" sen paremmin kuin aloituksessani lainaama Jaakko Pirttiaho ei ole helluntailainen.
Sitä paitsi:
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
( Gal. 3:28) - 9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
( Joh. 1) - >>miten voi olla "synnitön", kun Paavali sanoo:
"synti, joka minussa asuu" Room: 7: 20>>
Juuri näin!
"Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu."
Mikä synti Paavalissa asuu?
PERISYNTI/SYNNIN JUURI!
Niin kuin asuu kaikissa muissakin uskovissa ihmisissä.
Eikä se meistä poistu tämän maallisen vaelluksemme aikana.
Kun Paavali tämän tilan itsessään tunnustaa, kuinka ylipäätään kukaan voi kuvitella saavuttavansa täydellisen synnittömyyden tässä ajassa!?
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7) - 1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
( Matt. 18)
13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
( Mark. 10)
41 Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
42 Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
43 Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
44 Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
45 Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
( Luuk. 1) - >Lapset uskovat n. 12- 15 vuoden ikäisinä.>
Missä niin sanotaan?
>>Vauvoja on turha yrittää saada uskomaan yhtään mitään.>>
Entä missä näin sanotaan!? - Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. ( Ap.t. 16:31-33)
23 Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.
24 Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.
25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä."
29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
( Ap.t. 16)
-
PERHEKUNTA
Synonyymit sanalle perhekunta:
suku, sukulaiset, perhe, klaani, heimo, talous, ruokakunta, huonekunta, kotitalous.
Lähde: Synonyymit.fi
P. S. Kuuluvatko lapset perheeseen, ruokakuntaan jne. -
VAI EIVÄTKÖ KUULU!? - Ei vielä valmista
”Mutta me odotamme Hengessä uskon kautta sitä vanhurskautta, jota toivomme” (Gal. 5:5).
Kristittynä elämiseen kuuluu aina tietty jokapäiväiseen elämään kuuluva jännite. Olemme Isän lapsia ja silti koemme monesti kärsivämme yksin. Meidät on erotettu Hänen pyhäksi kansakseen ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä elämän muuttumista mutta samaan aikaan koemme itsemme ei-valmiiksi.
Jännite on myös siinä, että vaikka meidät on Jumalan puolelta julistettu vanhurskaiksi – siis puhtaiksi ja syyttömiksi – kuitenkin arjessamme kamppailemme synnin voiman kanssa eri tavoin ja eri asioissa.
Paavali lohduttaa meitä kolmella sanalla: usko, toivo ja Henki. Nämä sanat ovat kristityn kantovoimana täältä perille taivaaseen.
Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja pitää niistä kiinni. Usko ei suostu katsomaan vain olosuhteitaan eikä tutkimaan omaa sydäntään, se katsoo aina itsestä ulos, kohti Kristusta.
Toivo kiinnittää meidät johonkin tulevaan, siihen mitä Raamattu lupaa. Meille luvataan, että tulee aika, jolloin emme enää vain usko, vaan myös näemme. Silloin syntisyytemme ja keskeneräisyytemme lakkaa ja saamme täysin omistaa koko sen kirkkauden, joka nyt säteilee meille kuin hunnun läpi.
Ja vielä Henki. Hän auttaa meitä meidän heikkoudessamme. Hän tietää, ettei meillä ole uskoa eikä toivoa ilman apua. Niinpä Hän toistuvasti nostaa Sanansa kautta Kristuksen silmiemme eteen, kuin kuolemattomuuden lääkkeeksi.
Pyhä Henki lohduttaa meitä vakuuttamalla, että juuri tänään usko ja toivo riittävät. Elämä on monilta osin niin kovin keskeneräistä, mutta se saa ollakin.
Juuri keskeneräisyydessä ja taisteluissa usko ja toivo ovat kuin ongen kohoina elämämme painon päällä ja ne pitävät meidät pinnalla.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho/ Yksin armosta - sivusto) - >>Kristitty on vasta tulossa joksikin
Uskovan elämän voidaan sanoa olevan enemmän odottamista kuin omistamista. Joksikin tulemista, ei vielä olemista: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut…vaan minä riennän sitä kohti” (Fil 3:12). Tämän Luther ilmaisi hienosti: ”Tämän elämän tiedetään olevan, ei vanhurskautta, vaan vanhurskaaksi tulemista, ei terveyttä, vaan tervehtymistä, se ei ole päämäärä, vaan siihen pyrkimistä, ei perillä, vaan matkalla olemista, kaiken kaikkiaan jatkuvaa puhdistumista synnistä ja siirtymistä hyveestä hyveeseen”.
Kristitty on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen
Eräs eniten käytettyjä sanontoja kristittynä olemisesta on : Olla samaan aikaan vanhurskas (Jumalalle kelpaava) ja syntinen.
”Omissa silmissä ja todellisuudessa olemme epävanhurskaita. Jumalan silmissä, joka vastaanottaa uskomme ja armon pyyntömme, olemme vanhurskaita. Samalla kertaa syntisiä ja pyhiä. Syntisiä tietoisesti, pyhiä tietämättämme. Syntisiä todellisuudessa, pyhiä toivossa” (Luther).
Myös uskoon tulleen (uudestisyntyneen) kristityn olemukseen on juurtunut paha tahto (perisynti) ja se pysyy siellä niin kauan kuin kristitty on ihmisenä tässä maailmassa. Armo ei uudestisynnytä uskovaa niin, että hänestä tulisi kokonaan uusi, synnitön ihminen. Hänen olemukseensa jää loppuun asti monenlaisia vikoja. Opetus uskovan synnittömyydestä on aina väärä. Samoin on harhauttavaa väittää, että uskovan vanha turmeltunut luonto on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa jo kaksituhatta vuotta sitten ja siksi syntiä ei ole enää olemassakaan.
Kristitty elää jatkuvasti anteeksiantamuksessa
Koska uskovassakin asuu voittamaton synnin juuri, hän joutuu toistuvasti myös katumaan Jumalan edessä. Kristityn perustuntomerkkejä on jokapäiväinen katumus ja armahtajan, Jeesuksen luokse tuleminen. Uskova luottaa syntien anteeksiantamukseen.
Anteeksiantamus on hänen rauhansa ja ilonsa järkkymätön perusta. Kun hän näkee, että kaikissa hänen teoissaan on syntiä, hän ei voi olla ihmettelemättä Rakkautta, joka kaiken peittää. Se luo syvän perusturvallisuuden hänen elämäänsä. Jumala peittää syntisen olemuksemme Jeesuksen sovitustyöllään meille ansaitsemaan valkeaan, tahrattomaan vaatteeseen, eikä lue meille meidän syntejämme.
Halun ja voiman uskovana elämiseen antaa yksin anteeksiantamuksen evankeliumi. Ihminen kestää tuomiolla vain Jeesuksen sovitustyön tähden, ei sen tähden, mikä hänen sydämessään syntyy ja kasvaa. Jaksamme uskon tiellä, kun näemme, että perille pääseminen ei riipu meidän voimastamme/onnistumisistamme, vaan Jeesuksen sovitusrakkaudesta!
Kristitty taistelee itsessään asuvaa syntiä vastaan
Kristitty ei halua jäädä synteihinsä. Kuitenkin hän on jatkuvasti syntinen – siinä sovittamaton ristiriita. Uskova pyrkii irti synnistä. Synti on hänelle vierasta, mutta hän havaitsee, että synti roikkuu hänessä kiinni (Room 7:18-21). Uskovan ei pidä ”leikkiä” synnillä ja tehdä syntiä tahallaan uhmaten Jumalan pyhyyttä.
Aitoon uskoon kuuluu aina Jumalan pyhyyden pelko. Synti on kuin tuleen kaatumista. Siitä haluaa heti pois (Miika 7:8). Meidän ei pidä puolustaa syntejämme ja erehdyksiämme, eikä antautua niiden palvelijaksi. Saamme tuoda ne valoon ja pyytää armoa ja anteeksiantamusta.>>
-
( Otelainaus: KELLONKARTANO - sivusto) - Ja yllä olevan lainauksen Jouko Niemisen opetuksesta lähetti "allekirjoittanut."
- Ja Paavalin Roomalaiskirjeen 7. luku seitsemännnestä jakeesta luvun loppuun:
7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7) - -
Jo nyt – eikä vielä
Kristuksen kuolema oli näkyvä, käsin kosketeltava ja ruumiillinen. Samoin oli hänen ylösnousemuksensakin. Mutta Kristuksen ja uskovan yhteen liittyminen yhtäläiseen kuolemaan ja ylösnousemukseen ei tässä tarkoita kirjaimellista ja jo tapahtunutta tosiasiaa (vrt. 2 Tim 2:18).
"Nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy” (1 Joh 3:2, KR 38). Se on vielä jokaisen kohdalla edessäpäin.
Tänään on kysymys uskon luomasta yhteydestä Kristukseen, ei tapahtumien samankaltaisuudesta. Nyt pääsemme osalliseksi siitä lupauksesta ja lahjasta, joka sisältyy Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen meidän edestämme. Samalla Paavali rohkealla tavallaan käyttää Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemista kuvaamaan jo nyt kristittynä elämistä. Mutta kerran se toteutuu ruumiillisella tavalla, mikä tänään on jo uskossa toteutunut.
Kuten Kristus kuoli, niin hänen omansakin saa pitää kuolleena koko tähänastista elämäänsä. Kaikki synti on nyt pyyhitty pois. Vanha ihmisemme, vanha minämme, koko vanha, saastainen vaelluksemme on nyt Kristuksen kanssa ristiinnaulittu - siihen sisältyy myös tämänkinpäiväiset lankeemuksemme.
Mennyt on haudattu, niinkuin Kristus haudattiin, se ei enää nouse syyttämään eikä tuomitsemaan Jumalan vihan alle.
Mutta tämä kuolema merkitsee myös jatkuvaa ja tuskaista ristiinnaulitsemista omalle minälle, jokapäiväistä katumusta ja parannusta. Uusi elämä meissä on vasta alkamassa. Se on jo nyt iankaikkista elämää, vaikka vielä elämmekin synnin niin surkeasti runtelemassa ruumiissa. Se on kuitenkin väkevämpi kuin kuolema.
Mikä tänään on kohdallamme toteutunut uskossa, toteutuu kerran näkyvällä, käsin kosketeltavalla ja ruumiillisella tavalla. Nyt elämme tapahtuneen ja tapahtuvan välisessä ajassa. Juuri tämä saattaa hämätä meitä myös suhteessamme syntiin. Jo tapahtunut yhteen liittyminen Kristuksen kanssa on irrottanut meidät synnin herruudesta. Kuoleminen pois synnistä on jo toteutunut Kristuksessa.
Mutta kristitty ei silti ole tullut synnittömäksi eikä päässyt perille Isän kirkkauteen niinkuin Jeesus Kristus. Hän on vasta matkalla, vaikka uskoo jo elävänsä iankaikkista, lopullista elämää Kristuksen kanssa. Kristitty on samalla vasta tulemassa siksi, mitä hän jo on.
"Juuri siinä on kristityn elämän sisäinen jännitys, että hän omistaa eikä vielä omista, hänellä on jo ja kuitenkaan hänellä ei vielä ole. Hän ei jää rauhaan syntiinsä, vaan hän pyytää joka päivä puhdistusta synneistään. Hän kärsii pahasta luonnostaan ja hän rukoilee Herraa Kristusta voittamaan pahuuden. Mutta mitä enemmän hän näkee itsensä Kristuksesta riippuvaiseksi sitä pitemmälle myös tosiasiallisesti hänen sisäinen uudistumisensa pääsee. Vain Kristuksen mukana tulee uusi elämä” (0smo Tiililä, Armojärjestyksestä, 117).
Riippuvaisuus Jeesuksesta johtaa uuteen asenteeseen ja toimintaan. Hänestä tulee Jumalan työtoveri. Hän ei ole enää tahdoton ja sokea synnin orja. Synti ei voi pakolla hallita häntä (Room 6:12). Kun synti saa vallan, kristitty on sen itse luovuttanut tai tullut synnin pettämäksi.
Vaellus uudessa, syntiä vastustavassa asenteessa on monesti heikkoa. Mutta kristitty on kuitenkin kutsuttu ja häntä rohkaistaan vastustamaan synnin himoja. Hänen tulee oppia, ettei hän enää anna jäseniään - nimenomaan itseltään - vääryyden aseeksi synnin käyttöön (6:13).
Vaikka kristitty lankeaa, jopa päivittäin, se ei anna hänelle oikeutta pysyä synnissä. Jumala haluaa hallita jo nyt, ja uskovaa rohkaistaan antamaan itsensä ja jäsenensä tietoisesti Jumalalle hänen tahtonsa toteuttamiseksi (6:13). Tämä merkitsee läpi elämän kestävää kamppailua. Mutta se ei merkitse sitä, etteikö uskovan sisimmässä olisi edelleen synnin perinpohjin turmelema luonto.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Roomalaiskirje 6.luku") - Savis, olet tympeässä omavanhurskaudessasi sokea omille synneillesi. Mieletön on harhaluulosi synnittömyydestäsi.
Ei uskovakaan ihminen ole synnitön.
Ei yhden yksikään.
-
>>Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.
Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” ( Fil. 3:12)
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” ( Room. 6:22-23)
Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” ( Room. 7:21-24) >>
( Lähde: Synnittömyysoppi/Radio Liekki - sivusto) - "Itsessään köyhä syntinen, Jeesuksessa Kristuksessa puhdas ja vanhurskas.
Se on uskon kaita tie."
( Vanhasta rukouskirjasesta Katso Jeesukseen)
-
>>Kristitty elää jatkuvasti anteeksiantamuksessa
Koska uskovassakin asuu voittamaton synnin juuri, hän joutuu toistuvasti myös katumaan Jumalan edessä. Kristityn perustuntomerkkejä on jokapäiväinen katumus ja armahtajan, Jeesuksen luokse tuleminen. Uskova luottaa syntien anteeksiantamukseen.
Anteeksiantamus on hänen rauhansa ja ilonsa järkkymätön perusta. Kun hän näkee, että kaikissa hänen teoissaan on syntiä, hän ei voi olla ihmettelemättä Rakkautta, joka kaiken peittää.
Se luo syvän perusturvallisuuden hänen elämäänsä. Jumala peittää syntisen olemuksemme Jeesuksen sovitustyöllään meille ansaitsemaan valkeaan, tahrattomaan vaatteeseen, eikä lue meille meidän syntejämme.
Halun ja voiman uskovana elämiseen antaa yksin anteeksiantamuksen evankeliumi. Ihminen kestää tuomiolla vain Jeesuksen sovitustyön tähden, ei sen tähden, mikä hänen sydämessään syntyy ja kasvaa.
Jaksamme uskon tiellä, kun näemme, että perille pääseminen ei riipu meidän voimastamme/onnistumisistamme, vaan Jeesuksen sovitusrakkaudesta!>>
( Olavi Peltola)
"Silloin silmäni alkoivat kuin uudestaan avautua. Sain kuin uuden näkemyksen… Näin, että pelastukseni keskeisenä henkilönä on Kristus ja se, mitä hän on tehnyt minun hyväkseni. En minä voi elää Herralle otollista elämää, mutta kun minä uskon Kristuksen, hän on minun sijaiseni. Minä kurja syntinen saan luottaa siihen, mitä Kristus on tehnyt minun hyväkseni. Hän on antanut minun syntini anteeksi ja puettanut minut omaan vanhurskautensa vaippaan. Minun oma vanhurskauteni on kuin likainen vaate, mutta Kristuksen vanhurskaus on täydellinen. Minä saan etuoikeuden uskon kautta vastaanottaa ja omistaa tämän vanhurskauden. Kristus on minun sijaiseni. Tämä on jotain niin suurenmoista, etten tiedä miten tätä korostaisin ja kiittäisin siitä Jumalaa"
( Henning Karström)
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
( Luuk. 15:7) - -
>>Kristitty on vasta tulossa joksikin
Uskovan elämän voidaan sanoa olevan enemmän odottamista kuin omistamista. Joksikin tulemista, ei vielä olemista: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut…vaan minä riennän sitä kohti” (Fil 3:12). Tämän Luther ilmaisi hienosti: ”Tämän elämän tiedetään olevan, ei vanhurskautta, vaan vanhurskaaksi tulemista, ei terveyttä, vaan tervehtymistä, se ei ole päämäärä, vaan siihen pyrkimistä, ei perillä, vaan matkalla olemista, kaiken kaikkiaan jatkuvaa puhdistumista synnistä ja siirtymistä hyveestä hyveeseen”.
Kristitty on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen
Eräs eniten käytettyjä sanontoja kristittynä olemisesta on : Olla samaan aikaan vanhurskas (Jumalalle kelpaava) ja syntinen.
”Omissa silmissä ja todellisuudessa olemme epävanhurskaita. Jumalan silmissä, joka vastaanottaa uskomme ja armon pyyntömme, olemme vanhurskaita. Samalla kertaa syntisiä ja pyhiä. Syntisiä tietoisesti, pyhiä tietämättämme. Syntisiä todellisuudessa, pyhiä toivossa” (Luther).
Myös uskoon tulleen (uudestisyntyneen) kristityn olemukseen on juurtunut paha tahto (perisynti) ja se pysyy siellä niin kauan kuin kristitty on ihmisenä tässä maailmassa. Armo ei uudestisynnytä uskovaa niin, että hänestä tulisi kokonaan uusi, synnitön ihminen. Hänen olemukseensa jää loppuun asti monenlaisia vikoja. Opetus uskovan synnittömyydestä on aina väärä. Samoin on harhauttavaa väittää, että uskovan vanha turmeltunut luonto on ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa jo kaksituhatta vuotta sitten ja siksi syntiä ei ole enää olemassakaan.
Kristitty elää jatkuvasti anteeksiantamuksessa
Koska uskovassakin asuu voittamaton synnin juuri, hän joutuu toistuvasti myös katumaan Jumalan edessä. Kristityn perustuntomerkkejä on jokapäiväinen katumus ja armahtajan, Jeesuksen luokse tuleminen. Uskova luottaa syntien anteeksiantamukseen.
Anteeksiantamus on hänen rauhansa ja ilonsa järkkymätön perusta. Kun hän näkee, että kaikissa hänen teoissaan on syntiä, hän ei voi olla ihmettelemättä Rakkautta, joka kaiken peittää. Se luo syvän perusturvallisuuden hänen elämäänsä. Jumala peittää syntisen olemuksemme Jeesuksen sovitustyöllään meille ansaitsemaan valkeaan, tahrattomaan vaatteeseen, eikä lue meille meidän syntejämme.
Halun ja voiman uskovana elämiseen antaa yksin anteeksiantamuksen evankeliumi. Ihminen kestää tuomiolla vain Jeesuksen sovitustyön tähden, ei sen tähden, mikä hänen sydämessään syntyy ja kasvaa. Jaksamme uskon tiellä, kun näemme, että perille pääseminen ei riipu meidän voimastamme/onnistumisistamme, vaan Jeesuksen sovitusrakkaudesta!
Kristitty taistelee itsessään asuvaa syntiä vastaan
Kristitty ei halua jäädä synteihinsä. Kuitenkin hän on jatkuvasti syntinen – siinä sovittamaton ristiriita. Uskova pyrkii irti synnistä. Synti on hänelle vierasta, mutta hän havaitsee, että synti roikkuu hänessä kiinni (Room 7:18-21). Uskovan ei pidä ”leikkiä” synnillä ja tehdä syntiä tahallaan uhmaten Jumalan pyhyyttä.
Aitoon uskoon kuuluu aina Jumalan pyhyyden pelko. Synti on kuin tuleen kaatumista. Siitä haluaa heti pois (Miika 7:8). Meidän ei pidä puolustaa syntejämme ja erehdyksiämme, eikä antautua niiden palvelijaksi. Saamme tuoda ne valoon ja pyytää armoa ja anteeksiantamusta.>>
-
( Otelainaus: KELLONKARTANO - sivusto) - Alla oleva puhunee myös puolestaan Loimaan Elävät Virrat seurakunnasta:
>>Loimaan juhannus 2022 - Elävät Virrat
Jeesus Kristus, vanhurskauden Kuningas!
Aikataulu:
Pe
Klo 13-16 Ylistystanssiseminaari. Miisu Piipari.
Klo 16.30 alkurukous
Klo 17-19 Sessio 1. (TV7) Teemu Salo.
Klo 20-21 ylistyskokous
Klo 21-23 Sessio 2. (TV7) Martin Reen. (Swe)
Ylistyksessä New way worship.
La
Klo 12.30 alkurukous
Klo 13-15 Sessio 3. (TV7) Miisu Piipari.
Klo 17-19 Sessio 4. (TV7) Jarno Piipponen.
Klo 20-21 ylistyskokous
Klo 21-23 Sessio 5. (TV7) Martin Reen. (Swe)
Ylistyksessä Joosua ja Saija Rinne, New way worship.
Su
Klo 12.30 alkurukous
Klo 13-15 Sessio 6. (TV7) Veijo Piipponen ja Aulikki Hartikainen-Piipponen.
Klo 16-18 Sessio 7. (TV7) Martin Reen. (Swe)
Ylistyksessä Andreas Forsberg band.>> - >En missään tapauksessa suosittele kuuntelemaan Carmen Heikkilää.>>
Enkä minä.
Kehotan myös vakavasti karttamaan Loimaan Elävät Virrat seurakuntaa.
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'
( Matt. 7) - Toteapa jehovantodistaja mitä toteat, ja kirjoita mitä kirjoitat, sinä olet umpipaatunut Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen kieltäjä!
14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
( Joh. 3)
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
( Ef. 2) - >>Raamatun hengen mukaan kyseinen kohta tulee kuitenkin ymmärtää siten, ettei kukaan Jumalasta syntynyt voi jatkuvasti tehdä samaa syntiä tekemättä parannusta siitä. Tällainen tulkinta sopii siihen, minkälaisen ilmoituksen Raamatusta kokonaisuutena saa.>>
Yllä olevan jälkeen Radio Liekki - sivuston kirjoittaja jatkaa:
"Jo pelkästään paha ajatus lähimmäistä kohtaan on syntiä, eikä kukaan pysty täydellisesti hallitsemaan ajatuksiaan. Siksi on väärin ajateltu, että uskova voisi tulla niin täydelliseksi, ettei hän koskaan tee tietoista syntiä. Synti riippuu meissä kiinni, mutta se ei oikeuta keskeyttämään taistelua sitä vastaan."
!!
>>>Vai käsitätkö sinä parannuksen tekemisen kertakaikkiseksi teoksi vai jokapäiväiseksi yrittämiseksi?>>>
Uskovan ihmisen elämä on loppuun asti käytävää taistelua hänessä edelleen, uuden ihmisen rinnalla, asuvaa vanhaa ihmistä vastaan.
Ts. jokapäiväistä parannuksentekoa ja taistelua meissä asuvaa syntiä vastaan. Jos Jumalan armosta olemmekin saaneet päästä Hänen avullaan ( emme omin voimin) eroon joistain räikeimmistä tekosynneistämme, lankeamme kuitenkin jatkuvasti monen moneen "pienempään" syntiin.
>Jo pelkästään paha ajatus lähimmäistä kohtaan on syntiä, eikä kukaan pysty täydellisesti hallitsemaan ajatuksiaan.>
jne...
Synnittömiä ei meistä tässä ajassa tule, ei yhden yhdestäkään!!