- Herra Jeesus Kristus Nikodemokselle:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."
( Joh. 3:16-18) - Minä en kuvittele mitään.
Mutta sen tiedän, että sinä julistat universalismia, joka on HARHAOPPI!
Ja harhaoppeja tulee vastustaa.
Kaikki pelastuvat oppi ei ole Raamatun totuuden mukainen.
Piste. - Universalismi on uskomus, että kaikki pelastuvat. Monet ihmiset uskovat universalismiin ja kaikkien pelastumiseen ja siihen, että kaikki ihmiset päätyvät loppujen lopuksi taivaaseen. Ajatus miesten ja naisten päätymisestä iankaikkiseen ahdistukseen helvetissä on kenties saanut jotkut hylkäämään tämän Raamatun opetuksen.
Joidenkin toisten kohdalla kyseessä on Jumalan rakkauden ja myötätunnon ylikorostaminen - ja Jumalan vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden unohtaminen - joka johtaa heidät uskomaan Jumalan olevan armollinen jokaista kohtaan. Mutta Raamattu opettaa joidenkin ihmisten viettävän iankaikkisuuden helvetissä.
Ensinnä, Raamattu sanoo selvästi, että pelastumattomat viettävät ikuisuuden helvetissä. Jeesuksen omat sanat vahvistavat sen, että pelastetut viettävät taivaassa yhtä pitkän ajan kuin pelastumattomat helvetissä. Matt. 25:46 kuuluu, “Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Tämän jakeen mukaan, pelastumattomien rangaistus on yhtä iankaikkinen kuin vanhurskaiden iankaikkinen elämä. Jotkut uskovat, että helvetissä olevat lopulta katoavat, mutta Herra itse vahvistaa heidän kärsimystensä jatkuvan ikuisuuden. Matt. 25:41 ja Mark. 9:44 kuvailevat helvetin “ikuisena tulena” ja “missä tuli ei sammu.”
Kuinka voi välttyä ikuiselta tulelta? Monien mielestä kaikki tiet - kaikki uskonnot ja uskomukset - johtavat taivaaseen tai heidän mielestään Jumala on niin täynnä rakkautta ja armoa, että hän sallii kaikkien ihmisten pääsevän taivaaseen.
Jumala on ilman muuta täynnä rakkautta ja armoa ja nämä ominaisuudet saivat hänet lähettämään Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, maan päälle kuolemaan ristillä puolestamme. Jeesus on ainoa tie iankaikkisuuteen taivaassa. Ap. teot 4:12 kuuluu seuraavasti, "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
"Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus" (1. Tim. 2:5). Jeesus sanoi Joh. 14:6, "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Joh. 3:16 vahvistaa tämän, “ Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Jos me hylkäämme Jumalan Pojan, emme täytä pelastuksen ehtoja (Joh. 3:16, 18, 36).
Edellä olevien jakeiden kautta on selvää, että universalismi ja universaalinen pelastus eivät ole raamatullisia uskomuksia. Universalismi on vastoin Raamatun opetuksia. Vaikka monien mielestä kristityt ovat suvaitsemattomia ja itsekkäitä, on tärkeää muistaa, että nämä olivat Kristuksen omia sanoja.
Kristityt eivät ole kehittäneet näitä ajatuksia omasta päästään, vaan he ainoastaan toistavat Herran opetuksia. Ihmiset ovat valmiita hylkäämään tämän viestin, koska he eivät halua kohdata syntejään ja myöntää tarvitsevansa Herraa pelastuakseen.
Ne, jotka sanovat, että ne jotka hylkäävät Jumalan Poikansa kautta tarjoaman pelastuksen pelastuvat kaikesta huolimatta, he vähättelevät Jumalan pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta ja tekevät turhaksi Jeesuksen uhrin puolestamme.
( Lähde: Got Questions - sivusto/Onko universalismi eli universaalinen pelastus raamatullinen) - 10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11 Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.
12 Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on.
13 Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.
14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
( 2 Kor. 5)
Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
( 2 Kor. 6:1-2) - 25 Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta,
26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,
27 Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.
( Room. 16) - 1 Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
3 hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,
5 jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
6 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:
7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
8 Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.
9 Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,
10 aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.
11 Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,
12 se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.
13 Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.
14 Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;
15 omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.
16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
( Room. 1) - >>Saviseutulaisen saatanallinen logiikka kun menee näin: koska Paavali käyttää SUOMENKIELISESSÄ RAAMATUSSA sanamuotoa
'että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa',
silloinhan syntien anteeksisaaminen EDELLYTTÄÄ uskoa Jeesukseen.
Niinpä jos EI ole uskoa Jeesukseen, ei myöskään ole syntien anteeksiantamusta.>>
1 Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
3 hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä
4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme,
5 jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,
6 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:
7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
8 Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa.
9 Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan,
10 aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.
11 Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte,
12 se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.
13 Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.
14 Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;
15 omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.
16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
( Room. 1) - >>vääntämällä Paavalin ylösnousseelta Kristukselta saama evankeliumi kieroon, omaksi vastakohdakseen.>>
9 Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
10 ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
11 Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.
12 Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,
13 näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä,
14 ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'
15 Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän
18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'
( Ap.t. 26) - "Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa…” (Tiit. 2: 11,12).
Saatana pelkää Jumalan evankeliumia, sillä se on todellinen Jumalan voima, joka kykenee täydellisesti pelastamaan ihmisen syntiensä ja Jumalan tuomion alta ja tekee tämän vanhurskaaksi ja Jumalan lapseksi. Sen tähden Saatana yrittää vääristellä Jumalan pelastavaa armoa yhteen jos toiseenkin suuntaan. Onkin olemassa armoa, joka melkein riittää pelastukseen ja armoa, joka kehottaa kristittyjä suosimaan rauhassa syntejään.
Raamattu ei opeta, että armo olisi kuin hyväksyvä kumileimasin meidän itsekkyydellemme ja himoillemme. Sen sijaan se julistaa syntiselle vapautusta Jumalan tuomiosta ja avaa taivaan portit Jumalasta kaukana olevalle ihmiselle.
Lainaamassani raamatunkohdassa Paavali opettaa, että armo tekee kaksi asiaa. Se ensinnäkin pelastaa täysin ja vuorenvarmasti jokaisen, joka siihen turvaa. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, on Jumalan lapsi. Ja Jumala pitää perheväestään huolta.
Toisekseen Jumalan armo alkaa kasvattamaan ihmistä Jumalan perheväen tavoille. Kristityllä on siis varma pelastuksen perustus huolimatta siitä, miten hän onnistuu elämään kristittynä. Pelastus ei perustu ihmisen pyhitykseen vaan yksin Jumalan armoon. Mutta tämä armo on samalla voima, joka alkaa vaikuttamaan kristityn sisällä niin sanottua elämänvanhurskautta eli pyhitystä.
Jumalan armo ei kuitenkaan pääse vaikuttamaan koko voimallaan meissä, jos siihen laitetaan ehtoja. Jos pelkäämme armon vievän meitä ja kuulijoitamme välinpitämättömyyteen ja syntien suosimiseen, alamme varmistella evankeliumia laittamalla siihen erilaisia ”muttia”.
Tällainen opetus saa sisällön: ”Jumalan armo riittää, mutta sinun…” tai ”Jumala antaa kaikki syntisi anteeksi, jos sinä…” Ja edelleen: ”Jeesus rakastaa sinua, kun sinä…” Voi käydä niin, että koko huomio kiinnittyy silloin pilkun jälkeiseen ihmisen osuuteen.
Armo on tällöin hyvä uutinen, mutta aina askeleen liian kaukana. Armon sijasta aletaan korostaa parannuksentekoa, synnin hylkäämistä, pyhitystä, ratkaisua, oikeaa tahtomista – lista olisi loputon. Tällainen opetus on ihmiselle järkeenkäypää ja siksi se saavuttaa suuren hyväksynnän.
Jumalan armoa tulee opettaa koko täyteydessään ja ehdottomuudessaan, ilman ehtoja tai ”muttia”. Sen tulee olla sanoma Jumalan pelastavasta rakkaudesta, joka juoksee syntistä vastaan, ottaa tämän syliinsä ja kantaa kotiin. Kun kristitty oppii lepäämään armon – eli Kristuksen varassa – Kristus itse alkaa vaikuttaa hänessä pyhitystä.
Tällainen kristitty elää evankeliumin ilossa ja vapaudessa. Rakastettuna hän rakastaa, armahdettuna armahtaa ja löydettynä löytää toisia. Hän kyllä tarvitsee kehotusta ja suuntaviittoja kohti pyhää elämää, mutta tietää, että yksin Jumalan armo voi viedä sinne, minne suuntaviitat osoittavat.
( Lähde: Jaakko Pirttiaho/Armo kasvattaa meitä/Yksin armosta sivusto) - 9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
( Luuk. 18) - Savis, minä en ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen.
Erosin ajat sittten.
Syynä kirkon liberalisoituminen, kaikin puolinen maallistuminen jne. - "Nikki" S-Seutulainen ei ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen -
eikä minkään muunkaan kirkon! - Huomenta vaan,
ja kiitos viestistäsi Athanasius huomioineen!
Hm... - Omavanhurskautesi on Savis vankkumaton,
ja hengellinen sokeutesi on ja pysyy vuodesta toiseen muuttumattomana.
!!! - -
Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen.
Otamme esille Jeesuksesta Kristuksesta vain kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin hän on Jumala, Jumalan ainosyntyinen Poika. Hän syntyi ihmiseksi Betlehemissä ajanlaskumme alussa.
Jeesuksen persoona on meille täysin ylivoimainen ilmaistavaksi inhimillisin sanoin ja käsittein. Jeesus on ja jää meille salaisuudeksi. Hän on aina jotain paljon enemmän ja suurempaa kuin mitä pystymme ymmärtämään ja sanomaan. Ainoa oikea asenteemme hänen edessään onkin vaikeneminen ja palvominen! Meidän ei tule selitellä kuka Jeesus on, vaan antaa hänen vallata sydämemme ja koko olemuksemme.
Kuitenkin ihmisinä uskaltaudumme jotain sanomaan Jeesuksesta. Teemme sen siksi, koska meidänkin ajassamme on monenlaisia Jeesuksesta puhuvia opettajia.
Voidaksemme erottaa oikeat Jeesuksen todistajat harhauttavista, on meille annettu avuksi ensimmäisten vuosisatojen aikana syntyneet lyhyet ja ytimekkäät uskontunnustukset. Ne sisältävät yhteenvedon Raamatun keskeisimmästä sanomasta.
Siksi on hyvä kuunnella huolella vanhan Athanasioksen tunnustuksen sanoja Jeesuksesta: "Meidän Herraamme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on Jumala ja ihminen. Jumala on hän Isän olennosta, ennen kaikkia aikoja syntynyt. Mutta ihminen on hän äitinsä olennosta, ajassa syntynyt. Täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, järjellisellä sielulla ja inhimillisellä ruumiilla. Isänsä vertainen jumaluuden puolesta ja vähempi Isää ihmisyyden puolesta. Ja vaikka hän on Jumalan ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi".
UT alkaa Jumalan ihmiseksi tulemisesta. Se tapahtui määrättynä aikana (Luuk 2:1-2), määrätyssä paikassa (Matt 2:1,5; Miik 5:1)), tietystä naisesta syntyen (Luuk 1:26-27; 2:6-7; Jes 7:14), poikana, joka sai nimekseen Jeesus (Matt 1:25).
Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntyminen neitseestä on kristilliselle uskolle mitä todellisin tapahtuma tässä maailmassa. Se on myös ainutlaatuinen ja ainutkertainen maailman historiassa. Se ei ole toistunut eikä tule toistumaan. Kristillinen kirkko ei voi tästä totuudestaan antaa periksi nykyaikaiselle luonnontieteelliselle ajattelulle. Siinä Jumala vapaalla, kaikesta riippumattomalla teolla on tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Olemme "ilmoitetun salaisuuden" edessä (Room 16:26). Asia on mitä luonnollisin: Äidin kohdussa sikiää Pyhän Hengen vaikutuksesta poika, joka ajallaan syntyy todellisena ihmisenä. Kuitenkin hän on Jumalan Poika - todellinen Jumala. Kyseessä on meille täysin käsittämätön Jumalan teko.
Tämä ihme osoittaa Jeesuksen ainutlaatuisuuden ihmisten joukossa. Hän ei ole vain langenneen ihmissuvun jäsen, ihminen ihmisten joukossa. Hänen alkuperänsä on hamasta muinaisuudesta. Hän on turmeltuneen ihmiskunnan ulkopuolelta ja vapaa perisynnin vaikutuksesta.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Yksin Kristus") - ...jatkoa
Kuinka toisenlainen onkaan uskon vanhurskas. Jumala on valmis antamaan Poikansa Kristuksen tähden sen lahjaksi jokaiselle ihmiselle. Tällainen lahja voi tuntua ihmisestä mielettömältä tuhlaukselta.
Mutta lahja on mahdollista ottaa vastaan vain uskomalla Kristukseen, ei ohi Kristuksen. Joka uskoo Kristukseen samalla sitoutuu häneen. Kristuksen persoona tulee hänelle tärkeäksi. Näin pelastavassa uskonvanhurskaudessa loukkauskivenä on aivan kuin kaksi särmää.
Toinen on sen ilmaisuus ja lahjaluonne ja toinen on Jeesuksen Kristuksen persoona.
Yhdenkään ihmisen ei tarvitse lähteä etsimään Kristusta jostain äärimmäisen kaukaa – ei korkealta taivaalta eikä syvältä maan uumenista (10:6-7). Sellaiseen korkeuteen ja sellaiseen syvyyteen ei yksikään ihminen pääse. Mutta Kristus onkin tullut taivaan kirkkaudesta maan päälle.
Hän eli meidän keskellämme yhtenä meistä. Me saatoimme koskettaa häntä (1 Joh 1:1). Nyt hän on myös noussut ylös maan syvyyksistä, kuoleman valtakunnasta, hän elää tänäänkin ja on jokaisen ihmisen helposti tavoitettavissa.
Kristus tulee nyt jokaista ihmistä kohti sanassaan (10:8). Missä on sana Kristuksesta, siellä on itse Kristus läsnä. Jokainen ihminen voi kuulla ja oppia sen uskon sanan Kristuksesta, jota Paavali on julistanut ja joka on meitä varten talletettuna UT:ssa.
Meidän aikanamme se tulee lähelle yli 2000 eri kieltä puhuvaa ihmistä heidän omalla äidinkielellään. Se on mahdollista lausua omalla suullaan, sen voi oppia ulkoa (esim. Joh 3:16) ja se voi vallata sydämen (10:8; Ilm 3:20). Juuri tämä sana Kristuksesta synnyttää kuulijan sydämessä uskon (10:17).
Miten siis ihminen saa omakseen Jumalan vanhurskauden ja pelastuu?
Roomalaiskirje antaa vastauksen, jossa on kolme asiaa. Ensin Paavali mainitsee suun tunnustuksen ja sydämen uskon. Nämä kaksi kuuluvat kiinteästi yhteen, vaikka on luonnollista ajatella, että ensin syntyy sydämessä usko Jeesukseen, kun ihminen kuuntelee Kristusta julistavaa sanaa. Se täyttää sydämen ja sitten sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Tunnustaa suullaan, että Jeesus Kristus on Herra (kreik.kyrios, hepr. Jahve), merkitsee avointa ja tietoista suostumista ja myöntymistä Jeesuksen auktoriteettiin ja hallintavaltaan omassa elämässä. Juuri tähän juutalaiset eivät alistuneet.
Jeesus oli heille kivi, johon he kompastuivat ja kallio, johon he loukkasivat itsensä. He eivät ole enää sen jälkeen kansana suostuneet nousemaan ja muuttamaan kantaansa. Jumalaan he kyllä uskoivat, mutta eivät ole halunneet tunnustaa Jeesusta Messiaaksi, Jumalan Pojaksi ja todelliseksi Jumalaksi.
Näinhän Paavali juutalaisena teki, kun hän rohkeasti ja riemullisin mielin kirjoitti tässä kirjeessä: Kristus ”on kaiken ylläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!” (Room 9:5). Hän toistaa saman julkisen tunnustuksen Filippiläiskirjeessä: ”Jeesus Kristus on Herra” (Fil 2:11).
Se on yhteen Jumalaan kiihkeästi uskovan juutalaisen fariseuksen huikea tunnustus.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Roomalaiskirje 10. luku") - "mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista."
( Gal. 2:16) - -
"Jollei Jumala vanhurskauta tällaista jumalatonta ja samalla kuitenkin Jeesuksen nimeä avuksi huutavaa ihmistä, ei meille kenelläkään olisi mitään toivoa. Huudamme vain siksi avuksemme Jeesuksen nimeä, koska meillä ei ole tässä elämässä muutakaan toivoa!"
( Peltola)
Mitä on jumalattomana vanhurskautetun usko?
Usko ei voi olla tällaisen ihmisen suoritus tai ansio, vaan kaikkien hänen omien aikaansaannostensa vastakohta. Usko on vain kanava, vain instrumentti, jonka kautta Jumalan vanhurskaus tulee jumalattomaan ihmiseen ja peittää hänet. Usko on luottavaista vastaanottamista, jättäytymistä Jumalan varaan sellaisena kuin on.
Usko ei voi myöskään olla uskoa omaan uskoon tai omaan vanhurskauttamiseen tai kokemukseen. Usko on luottamusta Jumalaan, joka vanhurskauttaa sellaisen jumalattoman, joka kaikesta huolimatta uskaltaa panna toivonsa Jumalan armoon Kristuksessa.
"Opi sen tähden sekä pyhänä että pahana, sekä suruttomana että heränneenä, sekä katuvaisena että katumattomana katsomaan kaikkivoipaan Kristukseen ja sovita itseäsi Kristuksen eteen, tykö ja viereen kunnes tunnet elämän hänestä lähtevän" (Paavo Ruotsalainen).
"Ei armoa (eikä anteeksinatamusta) tarvitse todella sellainen syntinen, jonka synnit ovat vain tekoja, ajatuksia ja sanoja, mutta joka ei suostu myöntämään eikä ole nähnyt sydämensä luonnon saastaisia pohjamutia ja joutunut niistä hätään. - Vain itsestään epätoivoinen ihminen tarttuu armoon (ja anteeksiantamukseen)" (Rosenius).
Ehkä tämä armon ja uskon sanoma olisi helpommin vastaanotettavissa, ellei se samalla sisältäisi ehdottomana ihmisten kaikkien kykyjen ja tekojen tuomion. Se tukkii jokaisen ihmisen suun ja tekee ihmisen aina syylliseksi samalla kun se lupaa Jumalan vanhurskauden lahjaksi syylliselle.
Se ei julista Jumalan ensin muuttavan ihmisen olemusta jumaliseksi ja hänen rakkautensa arvoiseksi, vaan se vakuuttaa Jumalan julistavan tämän syntisen ja nyt myös uskovan ihmisen vanhurskaaksi. Täytyyhän tällaisen uskon olla käsittämätön Jumalan ihmisen sydämessä!
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta "Roomalaiskirje 4.luku/Jumalattoman vanhurskauttaminen Room. 4:1-5") - Lainaan edelleen Jaakko Pirttiahoa:
>>"Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5: 20).
Joskus näyttää siltä, että me kristityt pelkäämme armon esilläpitämistä. Monesti kuuleekin ajatuksen siitä, että ”liiallinen” armo johtaa välinpitämättömyyteen ja syntien puolustelemiseen.
Voiko Jumalan armoa käyttää väärin? Mielestäni kysymys on nurinkurinen. Vastaus on kyllä, jos armo käsitetään vain ajatuksen tasolla, kuin teoriana tai käyttötavarana. Sen sijaan, jos Jumalan armo otetaan vastaan sydämen tasolla, silloin armosta tulee kristityn suurin aarre ja koko elämän käyttövoima.
Tällaisen armon korostamista ei tarvitse pelätä eikä suitsia. Se on ja pysyy Jumalan ansiottomana lahjana syntiselle. Se johtaa meidät henkilökohtaiseen suhteeseen personoidun Armon, Jeesuksen kanssa. Koko ajatus armon ”käytttämisestä” on siis yhtä outoa kuin ajatus Jumalan ”käyttämisestä”.
Mitä sitten kun armossa elävä kristitty tekee syntiä? Onko se armon väärinkäyttämistä? Ei, sillä jokainen kristitty tekee syntiä. Eikä kyse ole vain yksittäisistä teoista, vaan synti edelleen asuu kristityssä (Room. 7). Juuri jatkuvan syntisyytensä takia Jumalan omat tarvitsevat Hänen armoaan.
Älä pelkää siis käyttäväsi armoa liikaa tai väärin, vaan laita toivosi sen varaan. Siis Jumalan varaan. On hyvä muistaa, että armoa tarvitsevat vain ne, jotka näkevät oman puutteellisuutensa.>>
( Lähde: Jaakko Pirttiaho/Voiko armoa käyttää väärin?/Yksin armosta - sivusto) - "Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.”
(Psalmi 32:3-5)
1. Niin alhaalla ei kukaan kulje,
ettei siellä Jeesus ois.
Hän ei ketään luotansa sulje
eikä karkota yhtään pois.
5. Ja vieläkin alemmas tulla
hän tahtoo, jos siellä on
joku tunnolla haavoitetulla,
joku kurja ja mahdoton.