- No tuon kysymyksen voi esittää myös miehille, tätä kun tapahtuu myös naisille. Ihan samalla tavalla niitä mykkäpakkeja jaetaan miestenkin toimesta 😊
- Tuntemattoman miehen tervehdys työmatkalla. Sai hyvälle mielelle.
- En ole itse pettänyt, mutta petetyksi olen tullut. Eli en spekuloi, vaan kerroin oman mielipiteeni ja hitusen omasta ajatusmaailmasta.
- Ehkä olet sitten liikaa korostanut koulutusta, ammattia ja mammonaa? Voisin näin naisena kuvitella, että se on yhdenlainen turn off. Itselläni ei ainakaan kiinnostanut aikanaan toisen maallinen mammona ja titteli. Mutta se olisi kiinnostanut mitä mies ajattelee, tuntee ja mitä siellä kuoren alla on. No, kyllästyin etsimään neulaa heinäsuovasta ja annan elämän kuljettaa :)
- Itse ajattelen että raja on ylitetty heittämällä siinä vaiheessa, kun kaikki syvimmätkin ajatukset jaetaan jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa. Ja nimenomaan ainoastaan sen jonkun muun kanssa. Silloin se oma kumppani on ulkoistettu jo omasta ajatusmaailmasta.
Tietysti myös tuo on hyvä merkki, jos ei voi kumppanilleen kertoa kenen kanssa viestittelee ja muutenkin koko homma saa salamyhkäisiä piirteitä. Itse voisin kuvitella, että potisin huonoa omaatuntoa ja tuntisin tekeväni jotain väärää.
Tuossa aiemmin joku sanoikin, ettei se yksittäinen pano jonkun ventovieraankaan kanssa loukkaisi yhtä pahasti kuin henkinen pettäminen. - Todella hyvä kirjoitus, mukava lukea näin positiivista tekstiä :) Olen lueskellut muitakin kommenttejasi välillä ja jaksat aina pitää rauhallisen ja positiivisen asenteen.
- Tämä on niin totta, todella hyvä kirjoitus.
Itse olen elämäni aikana törmännyt yhteen mieheen, jonka kanssa kemiat vain natsasivat ensi kohtaamisella. Näin jälkikäteen olen kuvaillut tilannetta niin, että tuntui kuin olisi kotiin tullut. Ennen kohtaamista olimme muutaman viestin vaihtaneet ja niiden perusteella sovimme treffit. Näistä treffeistä syntyi elämäni toinen pitkä parisuhde. Ulkonäöllisesti miehessä kiinnitin huomiota ainoastaan silmiin, muulla ei ollut väliä.
Nyt jälleen sinkkuna ollessa olen deittipalstoilla törmännyt miehiin, jotka todellakin sen toosan perässä vain juoksevat. Aluksi fiksulta vaikuttava mies kyseleekin kohta seksuaalisia mieltymyksiä. Ne mieltymykset varmasti tulevat selviksi jos sinne asti edetään. Ei vain huvita jatkaa jutustelua/ jutustelua, jos toisesta paistaa läpi epätoivoinen seksin haku. Tämä varmaan oli suurimpia syitä miksi poistuin koko nettideitistä, tyhjän saa pyytämättäkin. - Eli asioiden tärkeysjärjestys muuttui :) Tai no en tarkoita, etteikö ne varmasti ole olleet tärkeitä ennen eroakin. Mutta ehkä ne pehmeämpiä arvoja sitten on?
Itselleni on myös liikunta muuttunut todella tärkeäksi näinä sinkku päivinä ja juuri tuon terveyden ylläpidon kannalta, toki en ole ollut pahoillani kun kilojakin on karissut ;) Omalla kohdalla se naiseus varmaan tarkoittaakin sitä, että hyväksyn itseni ja oman ulkomuotoni enkä yritä muuttaa sitä jonkun toisen mielen mukaan. Jos laittaudun tai leikkautan hiukseni, niin teen sen omaksi ilokseni :) Kaiken vapaa-aikani voin suunnata itseeni, harrastuksiini, kotiini, lapsiini ja ystäviini. Ja pakko myöntää, että nautin elämästäni nyt tällaisena :) - No valitettavasti kumppanikaan ei osannut istuttaa siihen pöydän ääreen muuta kuin sanoakseen haluavansa eron.
Ehkäpä se miehisyys ei sinulla hukassa ole koskaan ollutkaan, joten sitä ei tarvitse etsiä :) Luulen että se naiseus katoaa meillä naisilla, jotka podemme kiltin tytön syndroomaa ;) Olemme vain tottuneet miellyttämään toista itsemme kustannuksella. Tuosta ulos kasvaminen vaatii työtä oman itsensä kanssa ja täytyy myös kohdata ne omat kipupisteet. Ei mikään miellyttävä matka aina, mutta pakollinen ainakin omalla kohdalla :) - Itse en ollut alistettu entisessä avoliitossani. Minä vain hukkasin itseni sinne parisuhteen kiemuroihin, annoin kaikkeni suhteen eteen samalla unohtaen itseni ja omat tarpeeni. Huolehdin vain toisen tarpeista ja uhrauduin. Eron jälkeen omassa mariskoolissa ei pysynyt edes palasokerit, nyt hienosokeri livahtaa jostain raosta satunnaisesti ;) Toki nyt näin jälkikäteen on helppo nähdä omat väärät toimintamallit, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt olen rakentanut oman elämäni tyhjästä uusiksi ja löytänyt itseni ja sen naiseudenkin :) Oppinut sanomaan ei sekä rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen :)
- No täytyy myöntää, että tunnistin itseäni tuosta hesarin jutusta. Mutta sydämeni ei kuitenkaan "läpätä"... niin mille?
Minulla on lapset, joita rakastan yli kaiken ja olen varmasti heille paras äiti. Ainoa äiti kun olen :) En koskaan ole ollut mikään pullantuoksuinen hiekkalaatikon reunalla istuva äiti, joka ihastelee Emma-Juulian kiharoita kuorossa muiden äitien kanssa. Eikä kaikki vauvat ole automaattisesti söpöjä mielestäni.
Tiedän etten ole koskaan mahtunut tähän myyttiseen lokeroon, jossa kilpaa ihastellaan vauvoja ja eläimiä. Joskus jopa mietin, että mikä minussa on vikana ja olenko tunne-elämältäni jotenkin poikkeava. Onneksi moiset ajatukset olen selättänyt :) Minä taisin olla se "kummajainen", joka opetti lapset korjaamaan tietokoneet, ratkomaan riidat puhumalla ja näyttämään tunteensa. En pidä itseäni jääkalikkana, tunnen ja paljon. Toki autan apua tarvitsevaa, mutta en koe mitään ylitsevuotavaa hinkua hoivata kaikkia ja kaikkea ja miksi edes pitäisi? - No omalla kohdalla tuo ei toiminut tai sitten vastasin vain väärin. Jos minulta kysyttiin kuulumisia, niin saatoin kyllä kertoa päiväni touhuista tai suunnitelmista. Toki typistetysti, ketäpä minun kauppareissut kiinnostaa :) Anyway, tyyppien viestit vähenivät ennenkuin loppuivat. Tulkitsin sen niin, etten tee päivittäin jotain superhyper-mielenkiintoista ja olen siis tylsä ;)