Vapaa kuvaus

Monitoimimies Espoosta. Myy, kolvaa, rakentaa, hioo, viilaa, muuttaa, soittaa, piirtää, tekee kaikkea, kun hinnasta sovitaan. Puolet työelämästä mennyt teollisuuden R&D puolella, toinen puoli venealalla. Nykyisin päätoiminen yrittäjä. Linkit: http://www.lämmitin.fi, http://www.heater.fi, http://www.mikavanhala.fi, http://www.bändi.fi

Aloituksia

14

Kommenttia

991

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mitenkään kellekkään henkilökohtaisesti osoittamatta voin vaan todeta, että kaupungin viskaalit ovat olleet täällä pääkaupunkiseudulla harvinaisen lyhytnäköisiä tuon venepaikka-asian kanssa. Puuttumatta esimerkiksi enempää siihen, kuinka helvetin huonosti hyödynnetään venematkailua pääkaupunkiseudun alueella ja mellisen aspektin hyödyntämistä koko kaupunkisuunnittelussa.

    Toki ison plussan annan Espoon ulkoilusaarille. Ne ovat minun mielestä valtakunnantasollakin huippujuttu venekuljetuksineen.

    Lähtökohtana kaikessa on sama demaripohjainen kateus ajattelu, että jokainen, jolla on vara ostaa vene - on tietenkin kapitalistisika ja niitä kuuluu potkia ja nöyryttää.

    Suomen suurimmassa pienvenesatamassa käydää kusella veneiden välissä ja ravintolayrittäjä pitää parakissa kahvilaa, jossa voi myydä ainoastaan kertakäyttölautasilta, kun vettä ei saa kuin pytyssä. Mitään ei kannata tehdä, eikä kunnostaa, kun vuokrasopimusta pihdataan vuosi kerrallaan.

    Venekerhon rakennukselle ei voida tehdä mitään, kun vuokrasopimus on päättymässä jollain aikajänteellä ja kukaan ei tiedä mitä tapahtuu.

    Hurjimmissa suunnitelmissa on ollut jollain poliitikolla siirtää venepaikat Ämmässuolle. Siitähän ne olisi kätevä rekkarallilla kuskata 20km sisämaahan päin. Erikoiskuljetusletkoina valot vilkkuen.

    Olen pyörinyt tuolla satamassa yli 15 vuotta ja nähnyt - ei mitään tapahtuvan. Odottelen rauhassa, mitä tuleman pitää. Siirrän sitten veneeni minne siirrän, jos veneilen enää tai en pukkaa horsmaa.
  2. Navmanit alkaa olemaan kaikki jo aika vanhoja, valmistuskin on lopetettu jo tovi sitten. Kuullostaa vähän siltä, että tuollainen se on ollut uutenakin. Silloin se oli vielä ihan soiva peli.
  3. Yllä taas vänkäystä asian vierestä, joten en jaksanut edes kaikkea jurpoilua lähteä lukemaan. Kerrompa kumminkin tarinan omasta elämästä, jonka jälkeen hankin VHF:n veneeseen.

    Lähdin sunnuntaina muutamana vuosia sitten ajamaan Suomenlinnasta länteen päin. Vastassa oli aika ravakka länsituuli , joka nyt ei mainittavasti haitannut menoa. Kartat oli laatikossa ja läppärillä oleva navigointiohjelma kiinni, koska osaan vaikka unissani kyseisen reitin kotisatamaan. Pääsin juuri siihen suomenlinnan editse menevän laivavaylän kohdalle josta kaikki pika-alukset ajoi vielä tuolloin sankkana jonona. Helvetillisen rämäyksen ja pärinän saattelemana tapahtui jotain konehuoneessa, mitä en heti tajunnut. sammutin koneen ja hetken luukkujen availun jälkeen viaksi paljastui katkennut laturin hihna, joka oli mennessään sivaltanut moottorin moninapakaapelin poikki. Samalla tietenkin oltiin jouduttu pirunmoiseen sivuaallokkoon ja tietenkin keskelle laivaväylää, ankkuri luisti koko ajan vähän mutta piti kumminkin, että ei ajauduttu suomenlinnan rantakivikolle.

    Ongelma oli kumminkin selvillä ja sen pystyisin ehkä korjaamaan, mutta liikuntakyky oli poissa. Soitin hätäkeskukseen ja kerroin, että olemme suomenlinnan länsipuolella laivaväylällä konevikaisina, että voisivatko he ilmoittaa VTS:n, että emme pysty liikkumaan alta pois, jos pika-aluksia tulee, lisäksi saatamme tarvia hinausapua. "mitkä ovat koordinaatit? " oli kysymys. No, veneessä ei ollut GPS navigaattoria muuta, kuin kiinni ollut läppäri, aloin kaivamaan koordinaatteja merikartasta, joka ei tietenkään käynyt hetkessä. Vieläkään kukaan merelläoljoista ei tiennyt, että ollaan konevikaisina keskellä väylää.

    No asia selvisi ja muutaman puhelinsoiton jälkeen tieto meni Rajan ukoille suomenlinnaan ja VTS:n. Keräsin rämmäleet akseleiden ympäriltä ja käynnistin koneen meisselistartilla koneen kylkeen ja ajoimme omin avuin, toki ilman jäähdytystä väylältä pois ja rajavartioston tehtäväksi jäi todeta, että kaikki on kunnossa. Korjasin moninapakaapelin, vaihdoin hihnan ja jatkoin matkaa kotiin.

    JOS minulla olisi tuolloin ollut VHF puhelin, olisi riittänyt ilmoitus VHF:llä että olemme konevikaisena paikassa se ja se. Tieto olisi mennyt VTS:lle, meripelastukselle, rajavartiostolle ja läheisille aluksille 20 sekunnin informaatiopläjäyksellä.

    Tästä oppineena: Veneessäni on nykyään VHF puhelin AIS vastaanottimella, kiinteällä GPS :llä, joka lähtee päälle aina, kun virrat on päällä.

    Mietiskelkää tilanne omalle kohdallenne ja harkitkaa tarkkaan sen kännykän ylivoimaisuutta.

    Saatte jatkaa inttämistä.