Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Herra ei luvannut Paavalille helppoa tietä kuljettavaksi.
    Herra sanoi näyssä Ananiakselle:
    Apt.9:15,16
    --
    9.15 ".... hän (Paavali) on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.

    9:16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
    --
    Paavali joutuikin toteamaan:
    ”... minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä” (2Kor. 12:10).

    Usein Jumala salaa tässä maailmassa voimansa ja kätkee sen heikkouteen. Kuitenkin Kaikkivaltias Jumala teki ihmeitä Raamatun aikoihin ja halutessaan tekee niitä myös tänään.

    Meillekään ei ole luvattu helppoa tietä, ei kunniaa eikä menestystä.
    Apostolit joutuivat suuriin vaikeuksiin ja ahdistuksiin Kristuksen nimen tähden.
    Useimmat meistäkin joudumme kantamaan kipumme ja sairautemme hautaan asti.

    Paavali oli jopa mielistynyt näihin ahdistuksiin, koska hän tiesi, miksi hän Mestarinsa tavoin joutui kärsimään.

    Apostoli Jaakob sanoo:
    ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,
    tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä ” (Jaakob 1:1-2).

    Herra antakoon meille viisautta, että oppisimme mekin pitämään pelkkänä ilona joutuessamme koettelemuksiin ja kiusauksiin. Herra vastaa rukouksiimme, kun uskossa ja epäilemättä tätä rukoilemme (Jaakob 1:5,6).
    --
    1.
    Ah, tiesi usko haltuun Herran
    ja turvaa Isään rakkaaseen.
    Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran
    myös sinut taivaan autuuteen.
    Ken tiensä uskoo Herralle,
    ei rakenna se hiekalle.

    4.
    Hän aina meille lohdutuksen
    tuo oikealla hetkellä.
    Hän kuulee hartaan kaipauksen
    ja pysyy meitä lähellä.
    Hän ehtii kyllä auttamaan,
    yllättää meidät armollaan.

    (Virsi 370:1,4)
  2. Apt. 9:3-4
    --
    9:3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
    9:4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
    --
    Jumala voi tänäänkin puuttua ihmiselämään monin tavoin.

    Tässä on kertomus tapauksesta, kun Jeesus ilmestyi ja auttoi erästä ystävääni hädän hetkellä.
    Rukous liittyy olennaisesti tapahtumien kulkuun.
    --
    Tässä hänen kertomuksensa.
    ”Olin ystävieni kanssa linja-autolla tansseissa. Olimme kaikki nauttineet alkoholia.
    Syksy oli jo pitkällä ja illat kylmiä ja pimeitä.

    Tanssien päätyttyä menin linja-autoon odottamaan kotiinlähtöä.
    Auto täyttyi matkustajista. Kuljettaja oli aikeissa lähteä, kun vielä yksi kavereistani tuli juosten bussiin. Häneltä oli pudonnut rahakukkaro läheiseen joen rantaan.

    Kuljettaja lupautui vielä odottelemaan.
    Menimme kaverini kanssa yhdessä etsimään kukkaroa.
    Pimeässä oli vaikea nähdä eteenpäin. Joen ranta oli jyrkkä, enkä osannut varoa. Yht´äkkiä putosin jokeen ja painuin kuin kivi pohjaan. Sillä kohtaa oli kova virta ja syvyyttä noin 2,5 metriä.

    Joen pohjassa kaaduin selälleni ja siellä maatessani ajattelin, että vieköön virta minut, en yritäkkään pelastautua, kyllä kait ne minut jostain sitten löytävät.

    Näin ajatellessani huomasin vasemmalla puolella valtavan kirkkaan valoilmiön, auringonvaloa kirkkaamman. Kuitenkaan se ei häikäissyt silmiäni. Näin, kuinka ympärilläni uiskenteli kaloja.

    Sitten valon keskelle ilmestyi Jeesus. Yllään hänellä oli lumivalkoiset vaatteet ja päässään viitan tapainen.
    Kasvot olivat ihan sileät.
    Jeesus sanoi minulle: ”Sinun aikasi ei vielä ole tullut”. Silloin pelästyin, että nythän minä hukun. Sain ponnistettua itseni jaloilleen pystyyn ja uin pintaan.

    Vaikka tämä kaikki tapahtui hetkessä, minusta tuntui, kuin se olisi kestänyt useita tunteja. Päästyäni ylös vedestä, jouduin oksentamaan vettä keuhkoista. Rannalla kysyin kaveriltani, näkikö hän kirkasta valoa. Hän vastasi, ettei ollut nähnyt.

    Vasta puolen vuoden kuluttua uskalsin kertoa tästä tapauksesta uskossa olevalle veljelleni. Hän ihmetteli, miksi en ollut sitä aikaisemmin kertonut.
    Kun olin tansseissa, veljelleni oli tullut valtava tarve rukoilla puolestani".
    (Kertomus loppu)

    Tämä kertomus liittyy siis erääseen ystävääni!
  3. Apt. 9:10-19
    --
    9:10 Ja Damaskossa oli eräs opetuslapsi, nimeltä Ananias. Hänelle Herra sanoi näyssä: "Ananias!" Hän vastasi: "Katso, tässä olen, Herra".

    9:11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
    9:12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."

    9:13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
    9:14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".

    9:15 Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.

    9:16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."

    9:17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä".

    9:18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.

    9:19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.
  4. VIETTELYKSET
    Mark.9:42-50 (Rinnakkaisteksti: Matt.18:6-10)
    ---
    9:42 Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.

    9:43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.

    9:45 Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.

    9:47 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin,
    9:48 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

    9:49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.

    9:50 Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."
    --
    Jeesus teroittaa, mikä arvo Jumalan valtakunnassa on ”pienillä”, eli lapsilla ja lapsenmielisillä.
    Näiden pienten viettelemistä on pidettävä mitä kauheimpana vikana.
    Kyse on ensi sijassa uskosta pois viettelemisestä.

    Jos käsi tai jalka viettelee sinua, niin Jeesus kehoittaa hakkaamaan ne poikki (43,45).
    Jos taas silmä viettelee sinua, niin se on heitettävä pois.

    Käden, jalan ja silmän poisrepäisy ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti tehtäväksi.
    Mikään ajallinen menetys ei voi olla liian suuri, jos vaarana on iankaikkisen elämän menettäminen ja kohtalona helvettiin heittäminen ”jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu” (48).

    Suurin onnettomuus ihmisen kohdalla on, että hän joutuu lopullisesti eroon Jumalasta.
    --
    Ennen oli tapana tuoda uuteen kotiin lahjaksi suolaa ja leipää.
    Liekö tämä tapa vielä miten yleinen tänään? Itse sain työkavereiltani suolapussin ja viljaa muuttaessani uuteen kotiin kymmenisen vuotta sitten.
    Sillä tavalla on toivotettu onnea, menestystä ja siunausta.
    Lahjan antaessamme toivomme, että syötävä riittäisi ja elämässä olisi makua uudessakin kodissa.

    Jeesuskin puhuu suolasta, joka säilyttää, maustaa, mutta myös kirpaisee.
    ”Tulella suolaaminen” (49) viittaa säädökseen, jonka mukaan jokaisessa uhrissa tulee olla suolaa (3. Moos. 2:13, Hes. 43:24). Samoin kuin suola estää pilaantumisen ja tekee ruuan maukkaaksi, kuvaa suola uhrissa sen puhtautta ja kelpaavaisuutta Jumalalle.
    Jokainen ihminen on ”tulella suolattava” ja tultava Jumalalle kelpaavaksi.

    Voisiko joku selittää tarkemmin, mitä Jeesus tarkoittaa "tulella suolaamisella"?
    --
    3.
    Tee suolaksi sä minut maan,
    niin että raikkautta
    tuon turmeluksen maailmaan,
    sen saastaan puhtautta.
    Myös minut, Herra, pelastit
    ja toisten luokse lähetit
    ja lausuit: Auta heitä!
    (Virsi 435:3)
  5. Jumala sanoo sanassaan, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat kelvottomia (Room. 3:9-20).
    Kukaan ei ole vanhurskas, Jumalalle kelpaava, itsessään.
    Ei edes juutalaiset, vaikka heille oli uskottu paljon.
    Koska ”kaikki ovat synnin alla” (9), ei ihminen oman elämänsä ja tekojensa perusteella tule vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi.

    Lain tehtävä on ottaa pois ihmiseltä omat luulot ja kasvattaa (kurittaa) Kristukseen (Gal.3: 24). Vasta Jumalan lain kautta ihminen oppii näkemään oman tilansa ja oman syntisyytensä.
    "Syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta" (Room 7:7).
    Ihminen ei voi millään itseään puolustaa (19).

    Rippikoulussa luimme Katekismuksesta:
    HERÄÄMINEN:
    "Kun Jumala pysähdyttää syntisen eteensä, tämä joutuu näkemään todellisen tilansa.
    Hän näkee rikkoneensa Jumalan käskyt.
    Hän alkaa tajuta, ettei hänellä ole vain yksityisiä syntejä, vaan että koko hänen elämänsä suunta on väärä.
    Mutta synnin hädän ohella hänessä herää vetämystä Vapahtajan puoleen ja toivo, ettei Vapahtaja sittenkään häntä hylkää.
    Tätä synnin hätää ja armon ikävää Jumalan edessä sanotaan heräämiseksi" (katekismus).

    Ainut mahdollisuus ihmiselle on ottaa vastaan Jumalan tarjoama vanhurskaus, jonka Kristus on meille hankkinut.
    ---
    Jumala armahtaa ja auttaa sitä, joka tuntee kurjuutensa ja avuksi huutaa häntä.
    Jumala on »lähellä niitä, joilla on särjetty sydän» (Ps. 34:19)
  6. Eroen esiin tuoma asia on tärkeä; Mikä tehtävä on lailla?

    LAIN PYSYVYYS; Matt.5:17-20

    Jeesus sanoo laista, ettei Hän ole tullut sitä kumoamaan, vaan toteuttamaan sen (Matt. 5:17).
    Jeesus vaatii lain tinkimätöntä ulkonaista ja sisäistä noudattamista (j.18,19).

    Toisaalla Paavali taas sanoo: ” Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo” (Room. 10:4).

    Lakia ja evankeliumia ei tule sekoittaa toisiinsa!

    Mielestäni Luther selittää hyvin:
    "Tämän asian ymmärtäminen on siis lain ja evankeliumin tuntemisessa ja oikeassa erottamisessa;että tiedettäisiin lain oppia olevan ainoastaan sen, joka määrää mitä jumalattomien ja kadotettujen on tehtävä, kuten 1. Tim. 1:ssä sanotaan (1. Tim. 1:9):
    "Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan jumalattomille".

    Mutta niin pian kuin he ovat hurskaita, on laki kumottu, sillä sen virka on vain painaa alas ja nöyryyttää jumalattomat syntiensä ja voimattomuutensa tuntemisen kautta.

    Mutta evankeliumin oppi on se, joka opettaa mistä saadaan se, millä laki täytetään.
    Ja tässä suhteessa se ei mitään käske, eikä pakota henkeä, joka itsestään vapaaehtoisesti toimii uskossa.

    Tosin se antaa joitakin käskyjä, mutta ne ovat lihassa jäljellä olevan vanhan ihmisen tähden, että se kuoletettaisiin, koska se ei vielä ole vanhurskautettu.
    Niistä on kuitenkin omalta osaltansa henki vapaa, joka tyytyy paljaaseen uskoon”.
    (Luther).
    ---
    Ihmisen luonnollisen uskonnollisuuden mukaan ihmisellä pitää olla jotakin annettavaa Jumalalle.

    Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.
    Laki ilmaisee Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo (Room, 3:24).
    Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan armosta, joka tarjotaan meille Kristuksessa (Lk. 2:10-11)ilman mitään ihmisen omia ansioita.

    Lakia ja evankeliumia ei pidä siis sekoittaa toisiinsa.
  7. Eroe:
    "Kaikista surkein on sellaisen perhe, jossa hengelliset asiat jättävät lapsen välinpitämättömäksi uskonasioille".
    --
    Tämä on valitettavaa. Syitä on monia.

    LAPSET JA VANHEMMAT
    Ef. 6:1-4
    --
    6:1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.
    6:2 "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -
    6:3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".

    6:4 Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
    ---
    Tänä päivänä neljäs käsky ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on paljossa unohduksissa.
    Monissa perheissä vanhemmat ovat menettäneet otteensa ja auktoriteettiasemansa lapsiinsa nähden. Lapsista on tullut tottelemattomia.

    Tästä Paavali kirjoittaakin puhuessaan lopun ajoista:
    ” Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, VANHEMMILLEEN TOTTELEMATTOMIA, kiittämättömiä, epähurskaita” (2.Tim. 3:2). Pelottavat ovat näkymät.

    Ottaessaan tykönsä lapset aikuisten estelyistä huolimatta, Jeesus näytti meille esimerkkiä, kuinka meidän tulee kohdella lapsia (Mark. 10:13-16).
    Lapsia ei tule väheksyä!
    -
    Estelijöille Jeesus sanoo närkästyneenä:
    "Älkää estäkö heitä tulemasta minun tyköni" (Matt.19:14).

    Jeesus varoittaa meitä viettelemästä lapsia pois uskosta (Mark.9:42).
    Vietteleminen tarkoittaa esim. rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
    Pieni lapsi ei tavoittele valtaa ja asemaa eikä laskelmoi.
    Hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja muista aikuisista.
  8. JEekivaari: "Hengellisten asioiden hengellinen ymmärtäminen hengellisesti näyttää sittenkin olevan jokapäiväistä näkyvää leipää tärkeämpi"!
    --

    JEESUS NUHTELEE OPETUSLAPSIA YMMÄRTÄMÄTTÖMYYDESTÄ
    Mark. 8:14-21 (Rinnakkaisteksti Matt. 16:1-12)
    --
    Jeesus varoittaa opetuslapsiaan fariseusten ja Herodeksen hapatuksesta (15). Hapatus tarkoittaa vähäistä määrää hapantaikinaa (taikinanjuurta), jota tarvitaan leivottavan leivän hapattamiseksi.

    Fariseuksen hapatuksella Jeesus tarkoitti fariseusten oppia, joka niin helposti tarttui ja levisi kansaan (Matt.16:12). Luuk. 12:1 Jeesus sanoo ulkokultaisuutta fariseusten hapatukseksi.

    Herodeksen hapatuksella Jeesus tarkoittanee sitä velttoa ja hekumallista menoa, josta Herodes Antipas (vrt. Mark. 6:17-29) antoi elämällään kansalle esimerkin.

    Fariseusten ja Herodeksen hapatuksien kannattajien elämäntavat olivat vastakkaiset, mutta molemmat yhtä vaarallisia.

    Venekeskustelussa (14) opetuslapset puhuvat koko ajan leivästä, jota heillä oli mukanaan liian vähän (14,16,17).
    Jeesus surukseen huomaa, että maalliset leipähuolet estävät opetuslapsia ymmärtämästä, mitä hän halusi heille sanoa.

    Jeesus oli monin sanoin ja voimatöiden (kuten ruokkimisihmeittenkin) kautta (19,20) koettanut vierottaa opetuslapsiaan pois palvelemasta kahta herraa.
    Kun he eivät vieläkään ymmärtäneet, tarvittiin taas terävää muistutusta.
    ---
    Miten kärsivällistä mieltä tarvitaankaan opetuslapsikasvatuksessa- ennen ja nyt!
  9. Eroe: "Ravitsee 4000 miestä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalasilla. Noista jäi 7 täyttä vasullista,..."
    Matt.15:32-38
    --
    JEESUS RUOKKII NELJÄTUHATTA MIESTÄ
    Mark. 8:1-10
    (Rinnakkaisteksti; Matt.15:32-39)
    --
    Kansa oli ollut Jeesuksen tykönä jo kolme päivää.
    Eväät olivat jo loppuneet (1,2). Jeesuksen kävi kansaa sääli.
    Jeesuksen ihmisrakkaus huomio myös fyysiset tarpeet. Hän ei halunnut lähettää heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla (3).

    Opetuslapset ihmettelevät: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?"

    Opetuslapset eivät osanneet sovittaa tähän tilanteeseen opetusta, jonka he jokin aika sitten olivat saaneet (Mark.6:30-44; Jeesus ruokki viisituhatta miestä).
    Niinpä Jeesuksen on uudistettava sama ihme. Näin hän vahvisti opetusta kertaamalla.
    Seitsemästä leivästä ja muutamista kalasista riitti syötäväksi koko väelle, jäipä vielä tähteitäkin seitsemän vasullista (5-8).

    Kahdella lähes samankaltaisella ravitsemisihmeellä (Mark.6:30-44, 8:1-10) oli erityinen kasvatustarkoitus opetuslapsiin nähden.
    Heidän vähäuskoisuutensa ilmeni ajallisten tarpeiden suhteen.
    Uudistamalla ruokkimisihmeen Jeesus halusi osoittaa heille, että Hän voi leipähuoletkin poistaa.

    Tänään Jumala ruokkii kaikkiin kansoihin kuuluvia Herran omia sanallaan ja ehtoollisessa.
    ---
    Edellisessä ruokkimisihmeessä jäi ruokaa kaksitoista korillista.
    ”Ne kaksitoista” palvelivat Israelin kansan nälkäisiä. Nyt pakanoiden alueella tähteitä jäi seitsemän korillista. Tässä voidaan nähdä enteellinen vertauskuva ”niistä seitsemästä” (Apt.6.), jotka asetettiin palvelemaan sitä alkuseurakunnan osaa, joka oli pakanalähetyksen alku.
    --
    Virsi 202
    --
    "Nälkään nääntyy sielumme,
    jos et auta, Jeesuksemme.
    Kun me sanaa viljelemme,
    sinut saamme leiväksemme".

    "Yksinkertaisesti myös
    auta sanaas kuulemahan,
    tunnustamaan suuret työs,
    sinuun, Herra, uskomahan.
    Ken ei tunne haavojasi,
    ei hän ole seuraajasi".
  10. Eroe: "Raamatussa sanotaan, Jeesus ravitsee 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, josta jäi tähteeksi 12 täyttä vakallista,
    Matt.14:15-21".
    --

    JEESUS RUOKKII VIISITUHATTA MIESTÄ
    Mark.6:30-44
    --
    Tämä ruokkimisihme on kerrottu kaikissa evankeliumeissa.

    Jeesuksen opetuslapset palaavat väsyneinä saarnamatkoiltaan (30). He kertovat Jeesukselle, mitä olivat tehneet ja opettaneet. Jeesus kehoittaa heitä levähtämään vähän (31). Rasittavan työn lomassa ovat lepohetket tarpeellisia- meillekkin. Jeesuksesta kerrotaan, että Hän itsekkin usein vetäytyi autioon paikkaan rukoilemaan (Mark.6:46,, 1:35,. Luuk.6:12, 5:16).

    He lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen (32). Mutta he eivät saa olla rauhassa. Paljon kansaa on odottamassa heitä rannalla (33,34).

    Jeesuksen käy heitä sääli. Hän näkee sekä heidän hengellisen hädän, että ruumiilliset tarpeet.
    Kun päivä oli jo pitkälle kulunut ,tuli kansan nälkä.
    Heillä ei ollut muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa (38).
    Jeesus ottaa ne, siunaa ja murtaa leivät. Opetuslapset jakavat ne ja kalat kansalle (41). Viisituhatta miestä (ynnä naiset ja lapset) tulevat ravituiksi (44).
    Ruuasta jää vielä ylikin kaksitoista täyttä vakallista (43).

    Jumala oli muinoin ravinnut mannalla israelilaisia leivättömässä erämaassa korpivaelluksen aikana.
    Jeesus myös saa vähät eväät riittämään suurelle kansanjoukolle.

    Opetuslapset oppivat, että Jeesus täyttää ajallisetkin tarpeet hengellisten tarpeitten lisäksi ja runsain määrin.