tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Minäuskon: ”Kirkoissa usein saarnataan raamatun osoittamista esimerkeistä mutta eivät huomaa kuinka tärkeän ja selvän esimerkin Jeesus meille antoi kun hän siunasi lapset kunnioittaen siten Isänsä tahtoa”!
    ----
    Helluntalaisen oppirakennelman mukaan lapsi on pelastettu ja autuas (ilman uskoa, uudestisyntymistä ja Pyhää Henkeä) "tietoiseen ikään asti" ja hän tarvii vain siunausta.
    Kun hän sitten lankeaa "tietoiseen syntiin", hänen täytyy tehdä "tietoinen" uskonratkaisu, (tarkoittaa uudestisyntymistä).
    Raamattu ei opeta näin.

    Kysyttiinkö mielipidettä niiltä lapsilta , joita vanhemmat toivat Jeesuksen siunattavaksi (Lk. 18:15-17)?
    Ja miten "tietoisessa" ja kypsässä iässä he olivat?
    Tai kysytäänkö lapsen mielipidettä, kun häntä siunataan tänä päivänä?

    Jos lapsi kykeni ottamaan tämän Jeesuksen välittämän siunauksen (Jumalan valtakunnan) vastaan lahjana, ilman mitään omia ansioita ja suorituksia, niin miksi hän ei ottaisi vastaan sitä siunausta, minkä kaste välittää (Apt. 2:38,39)?
    Vai liittyykö mielestäsi kasteeseen mitään siunausta (armoa), jonka lapsikin voi ottaa vastaan, vai onko se pelkkää muotomenoa (vettä ja oma suoritus) tai symboliikkaa, vartauskuvallisuutta?

    Lapsetkin saivat "kasteen Moosekseen" (=Kristillisen kasteen vanhatestamentillinen esikuva),1. Kor. 10:1-4.
    Punaisen meren yli kulki kansa, jossa arvioitiin olleen 600.000 asekuntoista miestä. Israel oli nopeasti lisääntyvää kansaa (2. Moos. 1).

    Punaisen meren ylittäjissä täytyi siis olla monia pieniä lapsia. Hekin pelastuivat Egyptistä. Tuskimpa heiltäkään kysyttiin, haluavatko he pelastua.
    Heitä ei jätetty kuolemaan.

    Mitä tästä opimme?
  2. Hansatuulia sanoi: "Pieni vauva on puhdas ja synnitön."

    Mitähän Raamattu asiasta sanoo:
    "..KAIKKI..ovat synnin alla,
    niinkuin on kirjoitettu; Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomoksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään". (Room. 3:10-12).

    Kun Adamille syntyi poika, niin sanotaan, että tämä oli hänen Adamin kaltainen, hänen kuvansa, ei enää Jumalan kuva, kuten Adam ennen syntiinlankeemusta (1Ms 5:3).

    Eli syntiinlankeemuksesta alkaen kaikki syntyneet ihmiset ovat syntiin langenneen Adamin kuvan kaltaisia, ei enää Jumalan kuvan kaltaisia.
    Ihminen syntyy siis maailmaan jo valmiiksi syntisenä kuten Raamattu lukuisasti ilmoittaa.

    Ps 51:7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

    Ps 58:4 Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.

    Jes 48:8 sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.

    1Ms 8:21 ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.

    Rm 5:19 Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki KAIKISTA syntisiä

    Ef 2:3 ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

    Ef 2:3 olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

    1.Kr 15:22 22. Sillä niinkuin KAIKKI KUOLEVAT Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

    Selvin osoitus perisynnin olemassaolosta on KUOLEMA. Jos ihminen syntyisi maailmaan synnittömänä, niin kukaan pikkuvauva ei voisi kuolla.

    Synti tuli maailmaan Adamin kautta ja sen mukana kuolema.

    Rm 5:12 12. ”Sentähden, niinkuin YHDEN IHMISEN KAUTTA SYNTI TULI MAAILMAAN, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, KOSKA KAIKKI OVAT SYNTIÄ TEHNEET –
    ---
    Oikein siis Katekismuksemme opettaa:
    "Syntiinlankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui.
    Ihminen mieltyi pahaan. Hänellä ei enää ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa.
    Tämä jumalanvastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi.
    Tästä sisäisestä turmeluksesta johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi" (KATEKISMUS).
  3. Kirjassa DIDAKHE (kahdentoista apostolin oppi) n. 100-luvulta, sanotaan:
    ”Kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen virtaavalla vedellä (tai:virtaavassa vedessä)..
    Mutta, jos sinulla ei ole virtaavaa vettä, kasta muuhun veteen.
    Jos et voi kastaa raikkaalla vedellä, kasta lämpimällä.
    Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, vala päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
  4. KAIKKI saivat kasteen Moosekseen (1.Kor. 10:2)
    Hyvä, että toit esiin tämän Uuden Liiton kasteen vanhatestamentillisen esikuvan.

    Israel pelastettiin Egyptistä. Se oli saanut Jumalalta lahjoja, jotka olivat kristillisen kasteen ja ehtoollisen esikuvia (1. Kor. 10:1-4).

    Punaisessa Meressä ja pilvenpatsaassa Israelin kansa kastettiin Moosekseen (j. 2) ts. lakiin perustuvaan vanhaan liittoon.
    Siis KAIKKI kastettiin, sekä aikuiset että lapset.
    Jumalan kansaan kuuluminenhan oli lahja, ja alkukirkolle oli selvää, että se lahja kuului sekä lapsille että aikuisille.
    Siksi alkukirkolle olikin selvää, että koko perhekuntia voitiin kastaa.

    Juuri Vanhasta Testamentistä löytyvät kasteen esikuvat - Israelin kaste Punaisessa Meressä, että ympärileikkaus (Kol. 2:11-13)- osoittavat, kuinka luonnollisena asiana lapsikastetta pidettiin alkukirkossa.
  5. Ehkä on hyvä näin.

    Itse mielelläni keskustelen kasteesta millä palstalla vain, enkä soisi sitä rajoitettavan.
    Onhan Raamattukin täynnä kasteasiaa, niin miksi emme mekin siitä saisi puhua.
    Niin monia kasteasiat pohdituttavat.
    Voi olla vuosien "projekti" edessä, kun sitä alkaa pohtimaan ja tutkimaan Raamatusta.
    Ja aina on jotain uutta opittavaakin, vaikka jo luulee oppineensa lähes kaiken.

    Pysytään kuitenkin keskusteluissa asialinjalla, eikä mollata toisinajattelijoita.
    Perustellaan myös näkemyksemme Raamatun Sanalla!

    vielä kiitos engelmama (mistä moinen nimi?)
  6. Eräs uskovien kasteen kannattaja totesi:
    "Veikasteessa IHMINEN kastaa VETEEN upottamalla".

    Johon minä vastasin:"
    IHMINEN ja VESI..eikö kasteeseen sisälly mitään tärkeämpää, jumalallista"?

    ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27).
    Meidät on kastettu Kristukseen, sillä Hänessä on elämä.
    Sanalla Kristukseen ilmaistaan sitä läheistä suhdetta ja yhteyttä Kristukseen ja osuutta kaikkeen siihen hyvään, mitä kaste pitää sisällään.
    Tämä yhteys ja osallisuus ilmaistaan vielä selvemmin sanalla ”yhteenkasvaneita” (Room. 6:5).
    Kasteeseen liitettynä tämä voi tuntua meistä liian suurelta ja mahtipontiselta.
    Järkemme sanoo toisin.

    Luther sanoo tästä:
    ”Me katsomme vettä samalla tavalla kuin lehmä, joka tietää sen kelpaavan juotavaksi,”.
    Unohdamme Jumalan liittäneen tähän veteen pyhän lupauksensa.

    Meille käy samoin kuin syyrialaiselle Naemanille, jota profeetta Elisa pyysi peseytymään Jordanissa tullakseen puhtaaksi.
    Silloin Naeman katsoi Jordanin veden laatua ja totesi, etteivät sen vedet olleet parempia kuin mitä ne olivat Damaskoksessa.
    Hän unohti kokonaan sen, että ainoastaan Jordanin veteen oli lupaus liitetty.

    Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa usein käyn kirkon Jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella.
    Hyvin usein hän näkee ulkonaisia puutteita Jumalanpalveluksessa; milloin pappi tekee väärin ristin merkin, milloin kirkossa oleva kello (Salon kirkossa aikoinaan) tikittää häiritsevästi, milloin taas …
    Samalla unohtuu kaikkein tärkein: Jumala lähestyy ja puhuttelee meitä sanansa kautta ja ehtoollisessa Kristus on itse läsnä (”Tämä on minun ruumiini..tämä on minun vereni…”)

    Opetamme siis kasteesta, ettei se ole pelkkää vettä:
    ”Vesi ilman Jumalan sanaa on paljas vesi eikä kaste, mutta Jumalan sanaan yhdistettynä se on kaste, se on armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen peso Pyhässä Hengessä.” (Tiit. 3:5).

    Jumala viisaudessaan toimii meidän mielestämme mitättömien välineitten kautta (vesi, leipä ja viini) koetellakseen meitä, pidämmekö hänen sanaansa arvossa.
    Vai katsommeko alussa kerrotun henkilön tavoin vain ulkonaisiin: ihmiseen ja veteen (ja sen määrään).

    Korinttolaiskirjeen kirjoittaja sanoo:
    "...te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te oletta vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1. Kor. 6:11).

    Vesi ja Henki (Joh. 3:5) kuuluvat yhteen. Ei niitä pidä erottaa toisistaan.

    Tämän voimme jo nähdä Raamatun alkulehdiltä:
    "Jumalan Henki liikkui vetten päällä." (1. Moos. 1:1-2).
    Jumala kutsui elämän esiin vedestä.
    Näin tapahtui luominen Jumalan Hengen ja Hänen Sanansa kautta, välineenä vesi.
    "Taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta" (2. Piet. 3:5).
    Nämä samat asiat ovat myös kristilllisessä kasteessa:
    Vesi, Henki ja Sana.
  7. Kysyisin sinulta Sim-son, miksi Paavali alkaa heti kyselemään Efeson opetuslapsilta heidän kasteestaan (Apt. 19:3), kun oli saanut kuulla, etteivät he olleet saaneet Pyhää Henkeä?
  8. Lainaus Aapeli Saarisalon kirjasta (Raamatun sanakirja):
    "Sinetti oli metallista tai jalokivestä valmistettu esine kaiverruksineen tai se jäljennös, joka tällä esineellä muodostuu, kun se painetaan vahaan, saveen tai johonkin pehmeään aineeseen.
    Aikoinaan sinettiä kannettiin nuoraan pujotettuna kaulassa.
    Sittemmin oli käytönnössä sormessa pidettävä sinettisormus, jollaisen tuhlaajapoikakin sai merkiksi siitä, että hän oli täysivaltainen perheen jäsen (Lk.15:22)."

    Raamatun kuvakielessä sinetti on merkki, jolla jokin asia vahvistetaan.

    Ympärileikkaus oli Aabrahamin uskonvanhurskauden sinetti (Room. 4:11).
    Jeesus taas sanoi, että Isä on häneen painanut sinettinsä (Joh. 6:27).
    Missähän yhteydessä tämä tapahtui Jeesuksen osalta?

    Entä meidän kristittyjen kohdalla, Mikä on se näkyvä sinetti/merkki, jolla meidät on merkattu Jumalan omiksi?
    Vastaus lienee selvä edellä kerrotun perusteella!
  9. Aivan!

    Kasteet/pesot (Hebr. 6:1-2)

    Juutalaisilla oli käytössään erilaisia kasteita (pesoja)
    1) KULTTIPESOT
    –saastutuksesta puhdistamiseen, jotka on Mooseksen laissa säädetty (rituaalipesot), esim 4. Moos. 8:6-7.

    2) KÄÄNNYNNÄSTEN (l. proselyyttien) KASTAMINEN
    -juutalaisuuteen kääntyvä pakana kastettiin (myös heidän sylilapsensa!)

    3) JOHANNEKSEN KASTE
    -parannuksen kaste. Johannes Kastaja toimi Vanhan Liiton ja Uuden Liiton rajalla.

    ”..oppia kasteista” (Hebr. 6:2) tarkoittanee juuri näitä kasteita.

    Kristillinen kasteen merkityksestä Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuu Hebr.
    10:22.
  10. AA:"...joilla on väärä perisyntioppi ja jotka jopa kieltävät perisynnin".
    Aivan...tämä on tärkeä huomio.

    Perisynnistähän Raamattu puhuu paljon:
    Syntiinlankeemuksesta alkaen kaikki syntyneet ihmiset ovat syntiin langenneen Adamin kuvan kaltaisia, ei enää Jumalan kuvan kaltaisia.
    Ihminen syntyy siis maailmaan jo valmiiksi syntisenä kuten Raamattu lukuisasti ilmoittaa:

    Ps 51:7 "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt".

    Ps 58:4 "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta".

    Jes 48:8 "Sinä olet aivan uskoton ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta".

    1Ms 8:21 "Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka".

    Rm 5:19 "Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki KAIKISTA syntisiä.."

    Ef 2:3 "...ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

    Rm 3:9 " Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,.."

    10."Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,..."

    1.Kr 15:22 22. "Sillä niinkuin KAIKKI KUOLEVAT Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,..."

    Selvin osoitus perisynnin olemassaolosta on KUOLEMA. Jos ihminen syntyisi maailmaan synnittömänä, niin kukaan pikkuvauva ei voisi kuolla.
  11. Porvoon piispa ERIK WIKSTRÖM on kirjoittanut kirjan ILMESTYKSIÄ SAIRASVUOTEELLA.
    Se kertoo GURLI OLENIUKSESTA.
    (Minulla oli joskus tuo kirja, mutta nyt olen sen kadottanut jonnekin)
    Olen muutaman kerran käynyt hänen lapsuudenkodissaan Sipoon Talmassa.

    Kirjassa kerrotaan, kuinka Gurli halvaantui jo melko nuorena. Hän joutui Sipoon vanhainkotiin ja oli vuoteenomana vuosikausia.

    Hänellä oli ilmestyksen lahja ja Jumala käytti häntä muutenkin monin tavoin.
    Yöllä, kun hän ei saanut nukuttua kipujen tähden, hän rukoili paljon. Hänen luonaan kävi myös paljon ihmisiä sielunhoidossa. Kirjoittipa hän satoja kirjeitä vuosittain.
    Hän keräsi jopa huomattavia summia varoja lähetystyölle; hän sai kehoituksen panna yöpöydälleen rahalippaan. Koskaan ei Gurli pyytänyt ihmisiä panemaan rahaa lippaaseen, vaan ainoastaan rukoili asian puolesta.

    Kun Gurli kyseli Jumalalta, miksi hän ei parantunut, vaikka oli rukoillut sen puolesta paljon, sai hän vastauksen: ” Minä voin käyttää sinua paremmin siinä sairasvuoteella. Minun armossani on sinulle kyllin.” (2. Kor. 12:1-10)
  12. Juutalaiset yleisesti ajattelivat- kuten varmaan moni meistäkin- että erilaiset onnettomuudet ja kärsimys olivat synnin seurausta ja Jumalan kosto.
    Tämä käy hyvin ilmi esim. opetuslasten kysyessä Jeesukselta sokeana syntyneestä miehestä:” …kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?” (Joh. 9:1-3)

    Jeesus tyrmää tällaisen ajattelun: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa tehneet syntiä” (j.3).

    Juutalaiset myös ajattelivat, että karmeasta kohtalosta voitiin päätellä onnettomuuden uhrien synnin suuruus (Lue Lk. 13:1-5).

    Eri yksilöiden syntisyyttä Jumalan silmissä meidän on mahdotonta luokitella.
    Näitä onnettomuuksia ajatellessamme meidän tulisi miettiä ensimmäiseksi, mikä on minun tilani Jumalan silmissä.

    Rangaistus ja tuho voidaan välttää vain kääntymällä. ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi” (Lk. 13:5).
  13. Paavali toteaa Gal. 1:10
    ”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan?”

    Lutherin selityksiä tähän jakeeseen:
    ”Sallittakoon minunkin kerskumatta todeta, etten opetuksillani kerjää kiitosta ihmisiltä.
    Mehän opetamme, että kaikki ihmiset ovat jumalattomia. Me tuomitsemme kelvottomaksi vapaan ratkaisuvallan, ihmisen kyvykkyyden, viisauden, vanhurskauden, kaiken oma-aloitteisen uskonnollisuuden ynnä kaiken, mikä maailmassa on parasta.

    Me väitämme, ettei meissä ihmisissä ole mitään, mikä auttaisi ansaitsemaan armon ja anteeksiannon, ja julistamme, että armo tulee osaksemme pelkästään Jumalan sulasta, yksinomaisesta laupeudesta.

    Ei tällaista saarnata ihmisten eikä maailman mieliksi. Eihän maailmaa mikään ärsytä sen äkäisempään ja katkerampaan kiukkuun kuin se, että sen viisaus, vanhurskaus, uskonnollisuus ja kyvykkyys kirotaan….
    Eiväthän he ollenkaan tahtoisi kuulla, millaisia he todella ovat; he haluaisivat itseään kehuttavan viisaiksi, vanhurskaiksi ja pyhiksi.” (Luther).
  14. Omia kokemuksia kananhoidosta ja tipuista:

    http://members.surfeu.fi/jorma52/kanat.htm
  15. Eikö oikeudet ja velvollisuudet tulisi kulkea käsikädessä.

    Nykyisin myös kehitysvammaisilla on oikeus mennä naimisiin/yhteen ja saada lapsia.
    Tunnen yhden sellaisen ja heidän lapsensa "oireilee" (voi pahoin) pahasti.
    Jos ihminen ei pysty huolehtimaan itsestään, niin mitenkä sitten lapsistaan.
    (Jos on oikeuksia, niin myös on velvollisuuksia)

    Kyllä yhteiskunnan tulisi lainsäädännönkin kautta luoda sellaiset puitteet lapsille, että heillä olisi turvallinen ja hyvä kasvuympäristö.
    Mutta pahalta näyttää.
  16. Siirrämpä tämän aloitustekstin myös lut. palstalle.
    Kyllä aihe koskee meitä kaikkia uskontokuntaan katsomatta.
    Jatketaan vaan keskustelua täälläkin.
  17. Tänäänkin oli Forssan kirkko täynnä kaikenikäisiä sanakuulijoita.

    Itsekkin käyn mielelläni.
    .
    Jeesus meni tapansa mukaan sapattina synagoogaan (Lk. 10:1) sen ajan kirkkoon.
    Miksi emme mekin tekisi samoin.
    Monista kuitenkin Jumalanpalvelus voi tuntua varsin pitkäveteiseltä ja kuivalta.
    Niin tuntui minustakin ennen, mutta ei enää.

    Jumalanpalvelus on loppujen lopuksi hyvin rikas anniltaan, kun siihen paremmin perehtyy ja kun se enemmän avautuu meille. Siinä kolmiyhteinen Jumala on läsnä ja toimii keskuudessamme.

    Kerrompa eräästä Jumalanpalveluksesta Someron kirkossa.
    Osallistujia oli useita satoja.

    Jumalanpalveluksen aloitimme kiitos- ja ylistysvirrellä 340:
    "Herrasta veisaa kieleni, ylistää armoansa,
    ei unohtaa voi sieluni hyviä tekojansa.
    Kun etsin, niin hän vastasi,
    ja nöyrät kiitosvirttäni iloiten kuuntelevat."

    Ääneen lausuimme synnintunnustuksena:
    "Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä, joka olet kärsivällinen ja pitkämielinen ja suuresta armosta annat anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit. Me olemme tehneet syntiä...., mutta älä muistele pahoja tekojamme äläkä viivytä armahdustasi....
    Synninpäästön jälkeen saimme kiitollisin mielin laulaa virrestä 134 säkeistöt 1 ja 4:
    "Pyhä, pyhä, pyhä! Suuri Jumalamme,
    aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
    Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme,
    laupias Herra koliyhteinen!"

    Päivän saarnatekstinä oli Room. 4:23-25:
    "Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.
    Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."
    Saarnan saimme kopiona mukaamme kirkosta poistuessamme.

    Päivän teksti käsittelee sitä, miten Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta ja on meillekin uskon esikuva.

    Muutamia poimintoja saarnasta:
    "Roomalaiskirjeessä Paavali tekee selkoa vanhan liiton ja Kristuksen myötä tulleen uuden liiton eroista.
    Vanha ja uusi eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Edellinen on pelkistetty sanoissa: laki-liha-rikkomus-viha-kuolema. Kun taas uusi lähtee lupauksesta ja edellisen vastapainona ovatkin sitten: Henki-usko-armo ja elämä".
    "Merkillistä sinänsä, että Aabraham vanhan liiton patriarkkana soveltuu tähän jälkimmäiseen kuvaukseen".
    "Aabrahamin oli uskottava sellaista, josta ei asiallisesti ottaen löytynyt mitään järkeä. Patriarkka uskoi ansiotta, häneltä (ja Saaralta) puuttuivat lupauksen vastaanottamisen inhimilliset edellytykset....usko oli Jumalan aikaansaamaa, kuten meidänkin kohdallamme: "usko syntyy kuulemisesta,...kuulemisen synnyttää Kristuksen Sana" (Room. 10:17). Vastaanhan me ihmiset monta kertaa toki Jumalalle panemmekin. Eikä Jumala tee väkivaltaa. Jumalan työlle meidän pelastamiseksemme avautuvat ovet, toisin sanoen meidän uskollemme jää kasvualusta, kun emme vastusta Jumalan työtä."
    "Pelastus on Jumalan armoteko, ei ihmisen oma ansio. Se tulee osaksemme kuitenkin vain ja nimenomaa uskon kautta.
    Aabrahan uskoi Jumalaan, joka tekee kuolleita eläviksi ja luo uutta elämää. Ja juuri tästä on kyse meidänkin uskossamme. Kristillinen seurakunta uskoo Jumalaan, joka herätti Kristuksen kuolleista.

    Roomalaiskirjeen neljäs luku, ei vain päätösjakeissaan, vaan kokonaisuudessaan, on opettamassa jatkuvasti myös meille nykyajan kristityille tärkeää läksyä armon vastaanottamisesta.
    Meille on niin tyypillistä hakea itsestämme edes jotakin- vaikka kuinka vähäistä- ansion liitoskohtaa Jumalan armolle. Samasta lähteestä nousee pyrkimys löytää edes jotakin omaehtoista puolustusaineistoa synnin, syyllisyyden ja tuomionalaisuuden keskellä.

    Aabrahamin usko opettaa meitä luopumaan tästä toivottomasta urakasta ja antamaan kaikesta kunnian yksin Jumalalle.
    Kun ihmisen mahdollisuudet loppuvat;silloin Jumala pääsee aloittamaan uutta luovan, puhdistavan ja pelastavan työnsä. Oikea usko kasvaa ihmisen mahdollisuuksien haudoilla" (Kirkkoherra HANNU RANTALA).

    Saarnan jälkeen pyysimme yhteisessä esirukouksessamme mm. Hengen uudistusta kirkollemme.

    Ehtoollisen viettoon valmistauduimme mm. Isä Meidän-rukouksen ja "Pyhä, pyhä, pyhä"-hymnin kera:
    "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala kaikkivaltias!
    Täydet ovat taivaat ja maa sinun herrauttasi.
    Hoosianna korkeudessa!
    Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.
    Hoosianna korkeudessa!"

    Ehtoollispöydässä Jeesus itse ravitsi meitä:
    "Oi Jeesus, leipä elämän, nyt olet läsnä tässä
    ja näet köyhän, nääntyvän armoa pyytämässä.
    Rukoilen, herra, hartaasti:
    valmista armopöytääsi myös minut vieraaksesi." (Virsi 224:1)

    Loppulauluun saattoi sitten kiitollisin mielin yhtyä:
    "Jeesukselle Kristukselle olkoon kiitos iäti,
    kun hän taivaan leipää antoi,
    antoi synnit anteeksi.
    Saimme toivon, saimme ilon
    matkallemme voimaksi."

    Jumalanpalveluksessamme saimme laulaa peräti yhdeksän (9) virttä.

    Kiitos Jumalalle, että hän hoitaa meitä Sanallaan ja armonvälineillään!
    -----
    Kertoisitko sinäkin, miten Jumala on sinua hoitanut Jumalanpalveluksessa!
  18. Raamatussa ei ole sanaa perisynti.
    Mutta itse ajatus ihmisen läpikotaisesta pahuudesta löytyy.

    Katekismuksemme sanoo perisynnistä:
    "Syntiinlankeemuksessa (1. Moos.3:s luku) Jumalan kuva ihmisessä turmeltui.
    Ihminen mieltyi pahaan. Hänellä ei enää ole halua eikä voimaa hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa.
    Tämä jumalanvastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi.
    Tästä sisäisestä turmeluksesta johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi" (KATEKISMUS).

    Paavali ilmaisee (peri)syntiasian:
    "..KAIKKI..ovat synnin alla,
    niinkuin on kirjoitettu; Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomoksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. (Room. 3:10-12).

    Raamatusta löytyy lukuisia kohtia, jotka viittaavat perisyntiin.
  19. Alku.raimo, hyvä huomio, jota en ole tullut ajatelleksikaan!

    1. Kor. 10:2 puhuu myös lapsikasteen puolesta!

    KAIKKI saivat kasteen Moosekseen (1.Kor. 10:2)
    Tässä on Uuden Liiton kasteen vanhatestamentillinen esikuva.

    Israel pelastettiin Egyptistä. Se oli saanut Jumalalta lahjoja, jotka olivat kristillisen kasteen ja ehtoollisen esikuvia (1. Kor. 10:1-4).

    Punaisessa Meressä ja pilvenpatsaassa Israelin kansa kastettiin Moosekseen (j. 2) ts. lakiin perustuvaan vanhaan liittoon.
    KAIKKI kastettiin, sekä aikuiset että lapset.

    Jumalan kansaan kuuluminenhan oli lahja, ja alkukirkolle oli selvää, että se lahja kuului sekä lapsille että aikuisille.
    Siksi alkukirkolle olikin selvää, että koko perhekuntia voitiin kastaa.

    Juuri Vanhasta Testamentistä löytyvät kasteen esikuvat - Israelin kaste Punaisessa Meressä, että ympärileikkaus (Kol. 2:11-13)- osoittavat, kuinka luonnollisena asiana lapsikastetta pidettiin alkukirkossa.
  20. Kertauksen vuoksi; MITÄ KASTE ON?

    Kaste on muutakin kuin pelkkää vettä.
    - Kasteessa synnit pestään pois (Apt 22:16)
    Kaste tapahtuu syntien anteeksisaamiseksi
    (Mk 1:4, Lk3:3, Apt 2:38).Siinä ihminen pestään ja sydän vihmotaan puhtaaksi pahasta omastatunnosta (Hb 10:22).
    - Kaste uudestisynnyttää (Jh 3:5, Tiit 3:5).
    - Kasteessa tullaan osalliseksi Kristuksen kuolemasta ( Rm 6:3) ja osalliseksi Kristuksen ylösnouseuksesta (Rm 6:5).
    - Kasteessa saadaan Pyhä Henki ( Apt 2:38, Apt 19:6) .
    - Vesikaste pelastaa (1.Piet 3:21, Mark. 16:16) .
    - Kasteessa Jumala vaikuttaa meissä uskon ( Kol 2:12).
    - Kasteessa tapahtuu vanhan ihmisen (Aadamin) hautaaminen ja uuden ihmisen hengellinen herääminen ja ylösnousemus rikkomuksiin ja synteihin kuolleesta olotilasta (Rm 6:4-5, Kol 2:12-13).Siinä ihmisen vanha luonto, “lihan ruumis” , poisriisutaan, koska kaste on Kristuksen ympärileikkaus (Kol 2:11).
    - Kaste ei ole “lihan saastan poistamista” (liha pysyy aina syntisenä, ja synnin asuinsijana), vaan ennen kaikkea Jumalan meidän kanssamme solmima hyvän omantunnon liitto (1.Piet 3:21).
    - Kasteessa tapahtuu peso, pyhittyminen ja vanhurskautuminen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengessä (1.Kr 6:11) .
    - Kasteessa ihminen pukee Kristuksen ja hänen vanhurskautensa päällensä (Gal 3:27)
    - Kaste pyhittää ja puhdistaa seurakunnan kirkastetuksi, tahrattomaksi, rypyttömäksi, pyhäksi ja nuhteettomaksi Kristuksen morsiameksi (Ef 5:26- 27).
    ------
    Kaste ei ole ihmisen kuuliaisuuden teko Jumalalle, vaan se on Jumalan teko meille (Mt 3:11, Lk 3:16, Jh 1:33).
    Me olemme siinä Jumalan toiminnan kohteena (objektina). Jumala itse toimii kasteessamme (subjekti).

    Hyvä linkki: http://www.japo.fi/~ekallio/sala.htm
    21. 381 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt