vihne
Rauhaa kaikille!
Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys!
Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :[email protected].
Koulutus: ---
Ammatti: Eläkeläinen
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia136 aloitusta · 3979 kommenttia
- En tiedä mitä tarkoitat, mutta itse ajattelin aikaa lapsuudesta. 50-luvulta.
- Yksi hajaannuksen ennusmerkki oli sellainen, että pyhäseurojen ja isojen seurojen sanomat olivat ihan erilaiset. Ikäänkuin olisi juhlissa eri ruokalista. Silloin vain ihmettelin enkä ymmärtänyt mistä se johtui. Kauan sitten lähetysmieskaarti täydennettiin eläköityneillä, jotka saattoivat tehdä vain muutaman matkan. Muistan kotikylältä monia, jotka kävivät vain yhden kerran. Silloin tosin vaati kuntoa, kun parikin viikkoa pyörittiin parin pitäjän alueella.
- Yhden asian vielä sanon. Kaiken kohelluksen tein rakkaudesta Jumalaan, esikoislestadiolaisuuteen ja uskonystäviiin. Rukoushuone oli minulle rakas paikka ja haikeudella ajan siitä ohi, kun aavistan mitä se olisi voinut olla, jos käärmeen kavaluus ei olisi niin valloittava.
Vaikka hajaannuksen merkit olivat jo kauan esillä, niihin ei kiinnitetty huomiota. Kun puoli seurakuntaa tuki iloisena seurakuntayhteyttä Venäjälle ja söimme lounasta, niin puoliporukkaa tuli vasta seurojen alkuun myrtsinä.
Ainoa mitä olen joutunut katumaan on se, että laiminlöin perhettäni, kun pidin rukoushuoneen rakentamista niin tärkeänä. - Ei kai kaikki touhu ole turhaa ollut. Kun kävelet Turun rukoushuoneen lattialaatoilla, niin olen noin puolet niistä sahannut timanttileikkurilla sopivan kokoisksi. Kun istut päällystetylle penkille, niin muistele, että kaksi Aaroa, Luoma ja Simolin ja minä verhoilimme ne penkit. Raha on siis kelvannut aina ja fyysinen työ. Niitä töitä tehtiin ilolla, kun ajateltiin, että siihen valmistuu Jumalan maja ihmisten keskelle. Rakentaminen ei ole ilmeisesti niin hengellistä, ettei vihollinen juurikaan sekottanut ympyröitä. Ratkaisevaa on sitten se mitä sen jälkeen tehdään. Jokainen voi nyt arvioida itse miten olen Herran huonetta rakentanut eli ollut elävä kivi siinä seinämuurissa.
Näen jo silmissäni kiivaita vastalauseita, joissa sanotaan, että omista töistään siinä kehutaan. Näin se saattaa olla, mutta toinen niistä nauttii nyt. - Saarnataudilla minua ei voi ruoskia, koska olen sen myöntänyt montakin kertaa. Minä muistelin Jesajaa, joka sanoi Herralleen: Lähetä minut. Siis Jesaja ei olisi profetoinut nykylestadiolaiisuudessa.
Ei tullut väsymys, virta alkoi vasta virrata, kun rukoushuoneella alettiin rukoilla ääneen jokainen itselleen tärkeitä asioita. Kun oli makuun päästy Herran hyvyydestä, ei voinut lakata, kun hurkainta mitä rukoushuoneella voi silloin tehdä, oli istua hiljaa paikallaan.
Kun pääsin niin nuorena eläkkeelle, niin koitin ihan omantunnon vaatimuksesta jotenkin palvella missä oli tilaisuus.
Sen verran olen juurieni vangitsema, etten löytänyt liikettä johon olisin voinut sujuvasti juurtua, niin perustettiin yhdistys, että voidaan hoitaa asioita julishallinnollisesti. Kertomus on rujo, mutta mielenkiintoinen. Anteeksi en aio sinulta pyytää nimittäin ne kaikiki ovat jo saatetut pois, joitten kanssa olin tekemisissä. - Kotintossa oli tullut sama ongelma. Seurakunta oli jakautunut julistajien fanklubeiksi.
Kokonaan sitä ei voida eliminoida pois, mutta se johtaa hajaannukseen, jos nöyryys ja rakkaus alkaa puuttua. - Voi veikkonensanoi lähetysmies, kun kylmän saunan kylpi. Minähän olin yli viidenkymmenen, kun viimeiset otteet otettiin. Rakensin toisten mukana rukoushuoneita. Olin hiukan rakentamassa Inkerin työtä ja muutenkin puuhailin yhtä ja toista, pitää paikkansa. Kumpaa mielestäsi olen hiiri vai rotta? Minä en pysty Jeesuksen ristintyötä pienentämään niin pieneksi, että pitäisi liittyä juuri määrättyyn nimelliseen seurakuntaan. Minä kuulun Jumalan valtakunnan kansalaisuuteen ja Jeesus Kristus on lahjoittanuty minulle pelastuksen. Minulle ovat veljiä ja sisaria kaikki jotka tuntevat synnin ja armon vaikutukset itsessään ei niinkään toisissa. Joten sinä kelpaat veljekseni/sisarekseni, jos tunnet Ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan, joka nousi kolmantena päivänä kuolleista.
- Kyllä minun Raamattuni tunte paljonkin esimerkkejä siitä, että herran palvelijat ovat sanoneet Herran sanana asioita, jotka ovat pitäneet paikkansa. Emme pääse ilmeisesti koskaan sellaiseen tilanteeseen, että voisimme ottaa sanaa vastaan taivaasta lähetettynä. Köyhät Hän ruokki, mutta rikkaat lähetti tyhjänä pois.
- Ei veljeni hengellisissä asioissa tarvita tieteellisiä todisteita, kyllä Pyhä Henki tietää mitä ihmisessä on. Eikä meidän tarvitse tietää paljon muuta jakaantumisesta kuin, että rakkaus ei pystynyt enää mukauttamaan osapuolia toistensa ystävyyteen, kun uudet oudot tuulet puhaltavat.
- 1. Kor 11: 19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.
iten tämä on käsitettävä, kun yleinen ajatus on seuraava: Eriseura on aina lähtenyt porukka ja niitä ovat vaikkapa vanhoilliset. Paavalin käsityksen ukaan eriseura on aina seurakunnassa, ei ulkopuolella. - Nyt pitäisi ymmärtää, että nimimerlillä on mukava tulla hämmentämään asioita. En oikein usko, että kummankaan puolen räikeimmät kannanotot ovat aitoja. Jos siin olisi, niin ei ole paljon toivoa kummallakaan puolella. Älkää ruokkiko eripuraa niin ahneesti, niin säilyy joku taso.
- Oletko sattunut lukemaan Raamatusta sellaista kohtaa: Millä mitalla te mittaatte, sillä teille jälleen mitataan. Huomautan tuossa alkukommentissasi käyttämistäsi termeistä, ne ovat ala-arvoisia ja paheksuttavia. Ei ihmisestä tule kehäraakkia ikääntymällä eläkeikään ja minun ymmärtääkseni kumpikin lakimies on tehnyt ihan kunniallisen uran ja eläköityneet.
- Olen suhteellisen varma, että jokainen hautajaisissa ajattelee myös itseään vainajan lisäksi. Pieninkin ajatus ikuisuudesta on Isän kutsua. Voiko joku sanoa, ettei elämän rrajallisuus ole koskaan tullut eteen`? Olen kuullut monia todistuksia siitä, että yhteen rukoukseen Jumala vastaa aina: Jos olet olemassa ilmesty minulle tai auta minua! Itseään Hän ei saata kieltää. Jos joku näin tekee, niin suosittelen sitten toimimista sen mukaan mitä neuvoa alkaa tulla. Huvin vuoksi ei saa koske pyhiin asioihin, vaikka sitä ei enää minään pidetäkään.
- Kun Jumala tarttuu ihmisen elämään herättämällä omantunnon valvomaan, niin ei tarvitse kysellä, koska silloin ihminen tietää ainakin osan väärinteoistaan. Pelastuksessa ei ole kyse lestadiolaisuuden syntilistasta, vaan armahduksesta Jumalan edessä. Kymmenen käskyä on hyvä alku, jos tieto oikeasta ja väärästä puuttuu.
- Lain kautta laista pois ei oikeastaan sovi ihmisen järkeen. Joko sitä noudatetaan hampaat irvessa tai sitten turvataan laidattomaan armoon, jonka piirissä vanha aatami saa olla melko rauhassa.
Kun ihminen oikeasti tutustuu lakiin ja varsinkin sen rikkomisen, tulee siihen tulokseen, että on enenevässä määri tietoinen lain ehdottomuudesta. Kun sitten alkaa tulla mieleen rikkomusta jokaisella elämän osa-alueella, on pakko todeta olen kadotettu! Näin itsensä tuominnut ihminen sanoo ryövärin lailla: Me kärsimme omien syntiemme tähden! Kun ihminen tuomitaan jostain rikoksesta ja hän kärsii rangaistuksensa, hän saavuttaa ulkonaisen vapauden, mutta sisäinen tietoisuus syyllisyydestä jää olemaan. Tähän tarvitaan Jeesuksen sanat ristillä! Ja se toteutuu jokaisen syntisen kohdalla. Hän pääsee Jeesuksen kanssa paratiisiin, kun saa syntinsä anteeksi ja alkaa elämään uutta elämää Kristuksessa. Näin on kuoltu laista lain lkautta pois. - En tunne tietenkään tilannettasi, avaaja, mutta kokemuksestani voin sanoa. Jos nämä seurakunta-asiat ovat jollekkin poikki, halki ja pinoon-asioita pahoin pelkään, että se usko on peruukissa. Siinä on niin paljon asioita ja rakkauden siteitä, joita joutuu käsittelemään, ettei sitä voi tehdä kylmäverisesti.
- Huikia on uskua, mutta totta se lienöö? Mielestäni turhia varmistuksia. Ei hautajaiset enää vaikuta poismenneen asioihin. Vai onko ollut tarkoitus miellyttää erilaisia ihmisiä. Outona pidän.
- Mitenkäköhän nämä loppupään kommentit liittyvät aiheeseen?
- Ainakin yksi syy oli siinä, että osia seurakunnasta lähti sen liikkeen mukaan. Toinen oli ilmeisesti ilo, josta keskimääräisesti puhuttiin hyvin vähän. Sanotaan, että kateus on yksi asia, joka vaivaa kaikissa hankalissa suhteissa.
- Tein tuon aloituksen, mutta unohdin kirjautua., joten meni Anonyymin piikkiin. Lapsuudessa ihmettelin miksi helluntaiherätys oli niin huonossa huudossa Esikoislestadiolaisuudessa. Kun kiinnostuin sen liikkeen tulosta Suomeen, havaitsin, että lestadiolaiset tuottivat sen Jopa niin, että ensimmäiset kokoukset on pidettu rukoushuoneen tiloissa. Se oli ns narvalaisuus, joka rantautui Virosta Etelä-Suomeen.
Lestadiolaisuus oli alussa hurmosliike ja siitä on todistuksena olleet käräjöinnit jumalanpalvelusten häirinnästä. Siksi piti pitää kaksi jumalanpalvelusta sunnuntaisin. Elikkä, kun hurmos syttyi Narvan seudulla kierrettyään Itä-karjalan kautta Pietariin ja sieltä Narvaan, niin Esikoislestadiolaisuus ei enää tunnistanut henkeä samaksi. Joku oli muuttunut.