vihne

Vapaa kuvaus

Rauhaa kaikille! Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys! Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :[email protected]. Koulutus: --- Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

136

Kommenttia

3979

  1. Tässä on sellainen ulottuvuus, että nuo heittelijät eivät ymmärrä minkälaisten asioiden kanssa ollaan tekemisissä. Kun joku sanoo jonkin avainsanan jostain tapahtumasta, niin sielunvihollinen on heti siinä onkivehkeitten kanssa saisiko aikaan kaunan heräämistä tai muuta häiriötä.

    Minä olen ajatellut, että kuolema on sellainen majesteetti, että sen pitäisi sulkea suumme kaikista epäkohdista mitä on ollut. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin kannattaa olla vaiti. Kun joskus mittailen mennyttä elämää, niin sieltä tahtoo väkisin nousta ne tappion ja häpeän hetket pintaan. Niillä on kyllä sellainen vaikutus, että ne murtavat omahyväisyyttä eikä rohkaise hyökkäämään sinne ja tänne.

    Vanhanruksan aikana elettiin vanhanajan yksinkertaista uskonelämää. Tehtiin asioita, jotka eivät olleet kristillisiä, mutta aina koitettiin tehdä myös parannustakin. Kun nuori mies menettää isällisen ohjauksen murrosikäisenä ja kohta muuttaa kaupunkiin pikkukylältä, niin mahdollisuudet ovat rajattomat eikä ole vielä syntynyt sitä ymmärrystä miten siinä ympäristössä eletään. Onneksi sitten Jumala johdatti avioliittoon henkilön kanssa, joka on kestänyt minua jo 47 vuoden ajan. Siinäkin on ollut paljon asioita, mutta Jumala on hyvä ja johdattaa, jos aliostumme siihen.
  2. Tästä ei pitänyt tulla lainkaan mitään negaatioiden temmellyskenttää. Halusin vain muistella minun elämäni tärkeitä ihmisiä ja tapahtumia, mutta se taitaa olla liikaa odotettu nykyisin.
  3. Olen joskus miettinyt tuota raamatun käyttöä julistuksen yhteydessä. Siinä on kaksi äärilaitaa. 1. Otetaan yksi jae jonka johdolla pidetään normaali saarna. Luther tosin muistaakseni jossain sanoo, että yhdessä jakeessa on saarnan ainekset. tai jotain sinne päin.

    2. Luetaan pitkä luku, josta käsitellään korkeintaan viisi jaetta, jos hyvin käy.
    Sanan ääneen lukeminen on hyödyllistä, mutta kunnioittaako tämä tapa sanaa?

    Sitten olisi kolmas käytäntö. kirkkovuoden tekstien malli. Luetaan joku kokonaisuus ehkä 5-15 jaetta ja käsitellään se kokonaan.
  4. No sanotaan joku sana Nettiruukustakin in memoriam.
    Se oli erittäin hyvä foorumi, jossa oli mahdollisuus lähes suljetussa tilassa tuoda esille ajatuksiaan ja saada palautetta, josku kipakkaakin. Taitoimme monta peistä poikki, mutta joskus mylös soitimme rauhankelloa. Minusta sellainen foorumi olisi tarpeellinen hyvinkin.

    Olen kuullut eräässä tilanteessa sanan: Sellainen työmuoto on heti lopetettava, joka aiheuttaa rauhattomuutta seurakunnassa.

    Tuo lause osoittaa, että nyt on rakennettu täysin valmis seurakunta, joka ei tarvitse enää yhtään uutta ajatusta eikä mitää järistyksiä.

    Jos katsomme Raamattua, niin profeetat saivat aikaan rauhattomuutta, Johannes Kastaja sai aikaan rauhattomuutta, Jeesus sai aikaan rauhattomuutta, Mrtrin Luther sai aikaan rauhattomuutta, ja viimein viimeiset herätysjohtajat ovat saaneet aikaan rauhattomuutta meille tutuin on LLLestadius.
  5. Ilmeisesti olet sitä mieltä, että olisi jotain aihettakin anteeksiantoon. Minun ymmärrykseni mukaan niissä muistoissa, joita tuureporinkadulta kerroin, ei ollut yhtään kaunaista sanaa.

    Se, että olisin halunnut osallistua niihin seuroihin, kertoo vallan muusta kuin kaunaisuudesta. Minä olisin halunnut rakentaa yhteyttä, mutta sain aasinpotkun persuksilleni. Näin koen.

    Mitä sitten tulee anteekis antamiseen, on myöskin olemassa uskossa kasvaminen. Oletko sitä mieltä, että on oikei se, että hän joka tallasi varpaasi tallaa ne myös tänään ja huomenna ja sinulle jää anteeksiantajan osa eikä toisen tarvitse muuttua. Tämä ajttelu osoittaa, että kivien vuolemisesta ei ole juuri hajuakaan.
  6. Ei ole Aaltosilla mielestäni yhteyttä. En ainakaan ole kuullut sen suuntaisia juttuja,
  7. Jossain yhteydessä löysin raamatusta miten temppeliä rakennetaan. Sieltä rakennukselta ei saanut kuulua vasran eikä taltan kolkutusta. Kivet piti louhia kalliosta ja vuolla siellä louhimolla sopiviksi, ne vein nostettiin paikalleen.

    Nyt voisi kysyä onko joku seurakunta sellainen, ettei yhtään kolketta kuulu? Ei taida olla, mutta eri seurakunnat ovat niitä Jumalan louhoksia, joissa kivet vuollaan yhteensopiviksi. Niitä kiviä ei taida olla vielä kovin paljoa, jotka aidosti tuntevat missä Henki liikkuu oikeasti ja missä on aitoja Jumalan lapsia.
  8. En usko, että kaikkea kukaan haluaa käsitellä julkisesti. Vanhoillisuudessa on alettu pelata julkisuuspeliä, enkä ole nauttinut siitä yhtään.

    Sen verran voin sanoa viimevuosituhannelta, että Tortinmäen koululla oli mielenkiintoinen juhannus. Osallistuin sellaiseen yhteiskristilliseen tapahtumaan.
    Siellä eräs profeetallinnen julistaja sanoi saarnansa yhteydessä: Kolme vuotta sitten Turkuun tuli herätys, mutta seurakunta ei ottanut sitä vastaan.

    Samoin kallis Herran palvelijatar Hilja Aaltonen sanoi jossain haastattelussa, että herätyksen sade oli tulossa eli pilvi oli tulossa Turkuun, mutta se pysähtyi jostain syystä. Hän vain jäi ihmettelemään, että milloin se pääsee tulemaan.

    Jumala tekee hiljaista työtään julkisuudelta salassa eikä yhsikään hengessään ylpeä saa sitä nähdä. Varsinkin, kun edelleen on sama suhtautuminen: Eihän nasaretista tule mitään hyvää! Toinen on se Ilmestyskirjan rikastuinut seurakunta, joka sanoo: Meillä on neuvot kaikkiin asioihin. Siis minä olen rikas , minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse.
  9. Mahtoiko pysähtyä teidänkään paikkakunnallenne?Olisi ihan mukavaa käydä jokukin keskustelu ihan asiallisesti, mutta se näyttää mahdottomalta. Mikähän mahtaisi olla motiivi sotkeatämä avaus???
  10. Ehkä tästä tuli kuitenkin vähän erilainen mitä alunperin ajattelin.Jotain piti vielä kertoa suhteesta Luoman perheeseen. Ainakin se, että saunoimme Aaron ja veljeksien kanssa useasti, kunkaikissa taloissa ei ollut saunoja.

    Vaikka rukoushuonetta olikin saneerattu ja tilat viimeistä nurkkaa myöten otettiin käyttöön, niin heräsi ajatusta uudesta rukoushuoneesta. Jos asioita olisi hoitanut minunlaiset ihmiset, niin siihen olisi ryhdytty vasta viimeisessä hädässä. Joillekkin Jumala antaa näkökykyyä tulevaisuuteen.

    Vaihtoehtoja oli kolme, joista piti valita paras. Puretaan vanha ja rakennetaan siihen uusi. Etsitään valmis rakennus ja ostetaan isompi kiinteistö. Rakennetaan kokonaan uusi. Asialle laitettiin joitakin veljiä. Vasaramäessä oli joku muistelen seurakunnan kiinteistö, jota katsastettiin, mutta epäkäytännöllisenä hylättiin.

    Niihin aikoihin oli Yli-Vainion liikehdinnän aikaa ja helluntaiseurakunnat kasvoivat monilla paikkakunnilla. Myös Turussa oli herännyt ajatus, että myydä vielä nykyisinkin käytössäoleva ja rakentaa uusi. Myös se kiinteistö katsastettiin, mutta se myymisaie taisi kuitenkin kuihtua. Jäljelle jäi uuden rakentaminen, koska entisen tilalle rakentaminen olisi ollut kallis ja vaikea projekti.
  11. Kaikki nimet eivät ole tärkeitä. Se kellarikerros kunnostettiin vuoden 1962 aikana ja yläkerran sali 1963. Silloin olin varusmiepalveluksessa ja hehkeimmän kesän Matti Kurjen purjehduksella Väimerellä ja Mustallamerellä, joten siihen souvviin en osallistunut lainkaan.
    Molempien sisarieni perheille olen kiitollisuudenvelassa, koska he korjasivat minut huikentelevaisen nuorukaisen koteihinsa, että pääsin ammattiin kiinni ja omille jaloille. Aaro ja Hilja Luoman perhe oli tosi tärkeä siinä alkuvaiheessa, koska en tuntenut asluksi oikeastaan ketään ihmisiä. Johonkin aikaan kävin päivittäin siellä, kun me harrastimme Heikin kanssa varsinkin laajaa kyläilyä ja minä menin häntä hakemaan ulos silloin: Hilja oli ihana ihminen, joka keitti muistelen ihan joka päivä kahvit eikä ollut nyrpeä koskaan. Oli sitten sellanen Kurosen perhekkin, jossa oli tyttölöitä ja sehän aina nuorta miestä kiinnosti. Nyt täytyy sanoa hpeillen, että liiaksi siellä heitä valvotin ainakin joinakin aikoina. Jos menis nyt mummon viereen, ennenkuin menee liian levottomaksi nämä muistelmat.
  12. Kun alan muistella menneitä, niin poikkeuksetta tulee sellainen olo, että olisi niin paljon anteeksipyydettävää. Muutin Turkuun 1962 helluntain aikaan. Sain kodis silloiselta rukoushuoneelta, kun sisareni oli perheineen siinä kiinteistössä talonmiehinä.
    Heillä oli jo silloin suuri perhe ja talonmiehen asunto käsitti kakis huonetta ja keittiön ja eteiskopperon. Me saimme veljeni kanssa asuttavaksi ehkä kaikkein suurimman huoneen, josta vieläkin joskus harmittelen, että olin viheliäinen vuokralainen. Siosareni joutui huolehtimaan herttämisesta ym. Voi miten kovasti taakoitettu ihminen voi olla.

    Kohta muuttoni jälkeen alkoi remontti rukoushuoneella. Kellariin tehtiin keittiö ja ruokasali niin, että myöhemmin koko yläkerta saatiin salikäyttöön. Kivimiehet tekivät miehen työn, kun ampuivat kalliota sieltä sisätiloista niin, että yli kolmekymmentä autokuormaa sieltä ajettiin kiveä pois.

    Sitten alkoi uuvuttava nurkkien moukarointi. Siinä oli Aaro Luoma työnjohtajana ja pojat Heikki ja Matti olivat joka päivä mukan samoin minä veljeni kanssa, kun ei kehdannut olla poiskaan.Siihen aikaa oli Lepa Leo Simolin edeltäveisaajana ja hän joskus kutsui meitä poikia siihen lähelle tukemaan hänen laulamistaan. Silloin ei lukkareita oltu vielä ylennetty pöydän taakse, vaan hän veisasi etupenkista sieltä vasemmalta. Jatkan vielä, jos kiinnostaa itselleni voin kertoa näitä ilman tietokonetta.
  13. Mieleeni tulee eräs vanha Herran palvelija, joka sanoi suurinpiirtein seuraavaa: Meidän täytyy löytää armo kuulijamme edessä, että hän suostuu kuuntelemaan ja sama on meidän lastemme kohdalla.

    Minut se ainakin riisui aseista, koska me tiedämme miten me itse suhtaudumme kuulemaamme. Nöyryys ei ole vika vaan hyve. On kaksi eri asiaa olla oikeassa tai voittaa sieluja. Usein ne eivät toteudu yhtäaikaa.
  14. Vaikka koetkin, että olet yksin asioittesi kanssa, niin ongelmasi ei ole ainutlaatuinen. Kyllä me vanhemmatkin ikäpolvet olemme käyneet läpi omat kasvukipumme eikä kaikilta kokeiluilta ole voinut välttyä. Aikuistumisvaiiheessa tulee tarve itsenäistyä ja joutuu tekemään valintoja lähes olemattoman elämänkokemuksen perusteella. Aikuisten neuvota ja seuroissa kuullut saarnat eivät aina kolahda eivätkä saa aikaan sokeaa noudattamista, vaan niitä kuuntelee niinkuin ulkokohtaisina juttuina, jotka eivät välttämättä koske minua.

    Syvällä sisimmässään kuitenkin jokaisella on omatunto, joka koittaa ohjata ihmistä oikeaan, mutta se ei aina riitä, vaan kokeuksia kertyy, jotka eivät ole kunniaksi eikä muuksikaan hyödyksi. Kun sitten olemme joutuneet jossain vaiheessa laskemaan kukutusta siitä, mitä elämäöltä haluamme ja mitä se on antanut, niin se on armoa saada palata lapsuuden uskoon. Se ei välttämättä aina merkitse samaa seurakuntayhteyttä, mutta uskoa Vapahtajan riittävyyteen ja seuraamiseen.
  15. Onko kokonaan mahdotonta uskoa, että hän on löytänyt jotain uutta elämäänsä ja aikoo toteuttaa sitä pappeudessa.
    Rosvoille ei suoda unohdusta eikä anteeksiantoa. Aina täytyy lööppeillä milloin minkinlainen murhaaja on koevapaalla tai miten on murhamies ajanut ylinopeutta jossain.
  16. Minäkin ole pohtinut asioita ja olen tehnyt yhteistyötä naispappien kanssa jossain yhteydessä. Se on jotenkin kirkastunut, että net ei muutu mieheksi vaikka olisin kuinka vihainen, eivätkä luovu pappeudestaan.

    Olin joitakin vuosia vetämässä näkövammaisten raamattupiiriä. Siinä oli mukana myös erään seurakunnan määräämä pastori. Joskus oli mies ja joskus nainen, minä en saanut valita enkä sitten halunnutkaan. Huonoa omaatuntoa en joutunut siitä kärsimään.

    Jos jollain on niin syvä vakaumus eikä se ole lieventynyt kokemuksien kautta, kannattaa jättää väliin ne tilanteet, joiossa ärsyyntyisi. Koska ärtyminen ja kiukuttelu ei auta siinä asiassa. Jokainen pappi, mies tai nainen, tekee ´tilin suoraan Jumalalle. Ei meille seurakuntalaisille.
  17. Neuvostoliitto oli tasa-arvon maa. Siellä naiset saivat tehdä ns miesten töitä. Asfalttitöitä, ajaa rollikkaa ja vartioida kivääri olalla hiilikasoja. Ei ollut kehuttavaa tasa-arvoa.

    Itse en pidä lainkaan ajatuksesta naiset armeijassa. Se menee minun asteikkoni yli, kun aivan pienesti tietää, mitä se voi pahimmillaan olla.

    Jokaisella papilla tulisi olla kutsumus, jos se on vain palkkapussin tavoittelua tai pitää päästä paikkaan, joka on suljettu, niin motiivit ovat väärät ja itselle vahigolliset.

    Mielestäni pappeus oikein ymmärrettynä ei ole sukupuolikysymys niinkään vaan se on luonnekysymys. Miten ihminen pystyy painostettuna noudattamaan lähettäjänsä kutsua.

    Kuuntelemalla saa selville, onko papin kutsuja Jumala vai tuomiuokapituli.
  18. Porin rukoushuoneen olen nähnyt vain ulkoa päin, joten turhaa yksilöidä.
    Ajatukseni ovat vanhempaa perua. Vaikkapa Turku/Tampere.
  19. Rukoushuoneet ovat hyvät olemassa, niin on ainakin ´joksikin aikaa paikkoja, joissa voi pitää sanaa esillä. Nimittäinolemme menossa sellaisia aikoja kohti, että seurakuntien rakennuksia myydään muihin tarkoituksiin ja kokoraamatun lukeminen kirkossa käy vaikeaksi, ei siis kaikki julistus mahdu sinne.

    Vaatimattomuus kaunistaisi. Onko kuitenkin niin, että arkkitehdin prosentit ja oma ylpeys sanelee muodot ja materiaalit, että toisetkin näkevät miten porskutetaan?
  20. Käsittemme vähän tuota lisääntymistä.
    Kyllä se on kuule mettoo, joka on soitimella ja koppelo kattoo viärestä.

    Luomisjärjestyksen mukaan Jumala loi miehen ja naisen elämään yhdessä. Ensimmäisenä tulee ihastus, tutustuminen ja yhteisestä elämästä sopiminen ja siihen vihkimisen siunaus.

    Tähän liittyy sukupuolielämä, joka on Jumalan sinetti siihen liittoon. Sen liiton seurauksena tapahtuu lisääntyminen rakkauden hedelmänä.

    Sielunvihollinen, joka on perustutkimusta tekevä dosentti, alkoi tutkia asiaa. Hän sai kerrottua ihmisille, etteivät nuo kaikki tarvitse olla yhdessä paketissa, vaan siitä voidaan hyödyntää pienehköjä osa-alueita.

    Toisen ihmisen läheisyys on yksi. Siis voidaan ajatella, että kaksi tai useampi ihminen asuu yhdessä, niin ei tarvitse olla yksin. Sukupuolivietti on kuin nälkä tai jano, joka on jokamiehen oikeus eikä siihen tarvitse liittyä edes yhdessä asumista, no se voi olla tyydyttävää aikansa, eikä siihen tarvitse liittyä vastuuta seuraavasta sukupolvesta.
    21. 61 / 199
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt