rikkakasvi

Vapaa kuvaus

Moi:) niin et ei muuta ku kommaamaa Linkit: http://www.aapeli.com Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: Kyllä vielä joku päivä

Aloituksia

11

Kommenttia

85

  1. Juu kiitos sinulle vielä kerran! Lukemisen arvoinen se oli!

    (Nyt olen laittanut arvion kirjat ja novellit osastolle kirja-arvostelujen kohtaan.)
  2. Sanoit jossain kohtaa, että turha yrittää puhua. Aivan, turha on yrittää vanhaa härkää opettaa. Mutta eipä keskustellessa kuulukaan toisen mielipidettä muuttaa, vaan tulla yhteisymmärrykseen.

    Mutta sama on minulla. Kun koetan selvittää äidille jotain näkemystäni, tuskin se ottaa niitä kuuleviin korviin. Ehkä kuitenkin minä olen samanlainen? En jaksa edes vaivautua kuuntelemaan hänen mielipidettään. MInun äitini on ainakin sellainen, että jos kerron haaveestani, (mikä muuten liittyy vain kirjallisuuteen) äiti saa sellaisen raivarin, että joudun kuuntelemaan sen jälkeen vähintään tunnin jotain saarnaa (mikä yleensä aina ei mitenkään vastaa sitä, mitä oikeastaan halusin häneltä kysyä).

    Siispä, ei äitien pitäisi syöttää omia haaveitaan tai omia näkemyksiään lapsilleen, vaan antaa tilaisuus ja ohjata oikeaan. Kaikki tekevät sitä mitä haluavat, eikä äitiensä haluja. Minulle ainakin on loukkaus, jos minulle koko ajan jankutetaan esim. just ulkonäköön liittyvistä asioista, ku ne on vain yks hailee mulle. Lisäbonus silti, mutta ei koko elämäni!!!
  3. Heh, en olekaan tehnyt ikinä mitään parasta. Jee nyt tein sit senkin eka kertaa!

    *hyppii ilosta yhtäjalkaa* =)

    Mutta hyvä sulle, että otit koko asian ylipäätään puheeksi, täähän oli hieno aihe ;)
  4. Tästä huippumallin miessuosiosta. (minä kun tiedän näistä asioista kaiken, heh!) Yleensä huppumallit justiinsa ovat sellaisia, joiden ympärillä just poikia hyrrääkin, mutta oikeasta avioelämästä ei tule useinkaan mitään. Onhan se toki vaikea valita, mikä on oikea mies, kun mitä kiihottavimpia vaihtoehtoja tulee vastaan. Mutta, yleensä ne miehet, jotka lähtevät tällaisen naisen perään, ovat justiinsa sellaisia, että täyttävät haaveitaan ihannenaisensa ulkonäöstä, sisällisyys on siinä vaiheessa ulkopuolinen seikka. Kaksi vuotta (tai ei aina sitäkään) huippumallin luonne on jo niin arkipäivää, että se ärsyttää oikein: "eikö sulla oo muuta tekemistä ku ehostaa itseään", "miks mein kaikki rahat menee johonki maailman kalliinpiin meikkeihin", "miks tuo ei voi tehdä pienintäkään kotiaskaretta" ja kun vuosi ollaan menty eteenpäin (siis nyt puhun kärsivällisimmistä miehistä) hampaat irvessä taistelusta tehdään loppu, jättämällä huippumalli oman onnensa nojaan. Ja seuraava mies on jo varmasti oven takana odottamassa. Tällaista jättämisen pettymistä se huippumallin elämä on. Minusta ei kovin kadehrittavaa!

    Tavallisena maantallaajana on todennäköisempää, että toisella on joku muukin tarkoitus, kuin ulkonäköön perustuva. Mutta, onhan nykyään modernista ehtiä käymään niin monessa aviossa kuin suinkin (eikä aviotkaan nykyään enää ole muodissa, yhden yön avopuolisot vain).

    No siinä minun mielipiteeni, mutta minä ainakin olen tässä asiassa niin vanhan aikainen, että haluan jatkaa elämänkiertoa siinä missä edeltäjänikin, yksi ainoa perhe, yksi ainoa elämä!
  5. Kuules, ku täytän 18, vedän sellaset tanttarallat, että kukaan ei oo nähny ketää nii humalassa... Mutta ei silti, ei muo haittaa, vaikka en ookaa saanu niitä ennen. Ja enpä usko, että juon eka kännien jälkeen, sillä eihän siinä ole mitään järkeä. Ja toiseksi, kun olen kerran kokenut, nii mitäs minä sitten enää niihin koskemaan? No näin minä nyt ajattelen, kun en vielä tiedä kuinka hauskaa se on. Mutta sen pidän kyllä mielessäni, että työpaikkaani en menetä, enkä mitään muutakaan.

    Ja tohon tarinaan vielä, (kun sitä tällee rupesin oikein olan takkaa miettimään) niin en minä pökerry mistään noin pienestä. Äläpäs aliarvoi minua xD!!!

    Hehheh ihan pelkkää paskaa ja lööperiä. MIten nyt olinkaan niin hiprakalla tuulella, että eksyin sinä kaameana päivänä tänne palstalle lukemaan ekoista känneistä.

    Sanoisin vaan, että kylhän suomalaisilla on sentään yksi maine: läträävät viinaa kurkkuun ja tekee kaikenlaista hävytöntä maailmalla sen ansiosta. No kylhän tässä voi hymyillä vielä, ei suomi mikää rappiomaa vielä ole...

    Joten siitä vaan baariin, räksy. Meitsi tulee ensikeväänä perässä ;)
  6. Olen miettinyt tätä asiaa, ja vaikka se toisaalta pikkuisen poikkeaa tästä muusta keskustelusta, on tässäkin itua. Mutta kyllä se johtuu vanhemmista. Vanhemmat haluavat pitää lapsiaan kauemmin kotona, ja mitä lapsi siinä kiiruhtaisi? Ennen muinoin oli vähän niinku pakko päästää lapset aikasemmin maailmaan, koska vanhemmilla ei ollut varaa elättää lapsiaan loputtomiin.

    Ja sit vielä sellanenki juttu: tällaset teinit, joista puhuin "aikuismaisena käytöksenä" eivät edes tulisi niin vähällä toimeen, kuin ne ennenvanhan nuoret neidot. Heidän pitää vaihtaa vaatteitaan päivittäin, shoppailla huippumuodikkaissa kalliskaupoissa ja tietää meikkilaaduista.

    Siksi nykyään ei ehditä avioon niin äkkiä. Ja vaikka poikaystävää haetaankin jo 10 veenä, ei se sano juuri mitään. Se on leikkiä, jota ei edes oteta vakavasti. Näin olettaisin.

    Mutta eihän lapsia ole kiiru saada. Mitä sellaisia edes synnyttää tänne kärsimään, kun meitä on jo nyt liikaa ?
  7. NIIN MUISTANKIN! Onhan siitä aikaa, kun olen tuntenut itseni näin onnelliseksi. Ehkä tämä tarina oli sittenkin parempi... heh

    *täytyy pikkuhiljaa tunnustaa, että kaikki alkoholista puhumani vastaväitteet ovat sittenkin ollut vaan jotain kademieltä, kun en itse uskalla/voi ottaa.*

    Mutta hei, yks juttu vielä. Et ikinä tarjoaisi kaljaa, kun rahasi ovat muutenkin kortilla. Että sellainen pikkuvirhe tekstissäsi ;)! Voiskohan sitä muuttaa jotenki... Tuota hmmm. Ehkä sittenkin näin: Tyttö alkaa heräileen. Pelaamme twisteriä ja räsypokkaa, kuuntelemme hyvää musiikkia, pidetään hauskaa ja MINÄ juon kaljaa.

    Mutta en minä silti periksi anna. Kalja on peestä!! ;)
  8. En ole ikinä ollut läski, enkä koulukiusattu, mutta yksi juttu, mikä täsmää sinun kanssasi, on se, ettei minulla ole kavereita. Sisaruksia lukuunottamatta minulla ei ole koskaan ollut ainuttakaan kaveria. Mutta. En edes kaipaa kavereita. Äikän ope sanoi minulle aikoinaan että sinun tarvitsisi hakeutua ikäistesi seuraan ja ystävystyä ihmisiin. En ole sitä tehnyt, vaikka uskon lujasti, että minä saisin niitä, jos vain haluaisin. Jotenkin minä vaan viihdyn paremmin yksikseni. En edes varmaan osaisi olla tarpeeksi hyvä, jos minulla olisi kaveri.

    Mutta. Jos tunnet itsesi yksinäiseksi ja hyljätyksi, toki kannattaa etsiä kavereita ja ystäviä. Siihen ei kuitenkaan auta mikään laihdutuskuuri (kuin ehkä sivullisesti). Sinun pitää sosiaalisesti osata lyöttäytyä joukkoon. Siis hymyillä, ja tuntea itsesi tarpeelliseksi ja hauskaksi. Ota pieniä askeleita kerrallaan, niin ei tarvitse yhtäkkiä ottaa vastaan mitään “pyörremyrskyä”.

    Koulukiusaamiseen saa parhaiten lopun tahtomalla. Älä alistu kiusaajien sanoihin, vaan nosta pää pystyyn, tiedä ja anna itsesi sisäisesti tietää, että sinäkin olet ihminen. Sinä olet samalla tasolla kuin muutkin. Lyö sanoillasi vastustajaa takaisin!

    Minun ajatusmaailmaani kuuluu, että jos itse luottaa itseensä, niin kyllä muutkin pian alkavat luottamaan. Älä anna toisten huomata heikkoa itsetuntoasi, sillä silloin sinua aletaan helposti nälvimään (jopa sillä uhalla, että kiusaaja torjuu itsensänälvimisen).

    Tässä minun ajatukseni asiasta.
  9. Nonii... nukupas sinä vaan.

    *Katsomo myhäilee mutta ei pidä juuri minkäänlaista meteliä, kun voittaja hiipii näyttämöltä viimeisen kerran verhojen taakse.*

    Olipas tää ny hankala voittaa, mutta tulihan se tehtyy. huh

    Muuten, ETHÄN OLE PAINANUT TUOSTA haluan ilmoituksen sähköpostiini, kun viestiini vastataan? No eipäs autakaan mun hiippaillut.

    Mutta onneksi olet oikeudenkannalla, niin pidät sovinnoista kiinni, etkä tule tänne enää ;)!

    Ja nyt hyvä yleisö, kolme suosioinosoitusta onnistuneelle voittajalle!!!

    Tuomari löi nyrkin pöytään pelin päättymisen merkiksi.
  10. Voi ei! Onko todellakin kaikki?

    No, sen olen kyllä huomannut, että eihän niillä näytä olevan perustelukykyä, mutta kimpaantumiskyky kylläkin. Taisin kirjoittaa pikkusen huonon tekstin, kun ei vetänyt ketään puoleensa. Olis vaan ollu niin hauska kuulla sellaisia kärkeviä väitteitä. Pikkusiskoni olisi ainakin vetänyt minut pyllylleen: "taas näit sun vanhoollisia juttuja! Koska sää ymmärrät, että maailma muuttuu, ja siihen pitää tottua?"

    No enpähän saanu niitä kommentteja, joten pakko uskoa, että sehän on ihna sama miltä se näyttää/kuulostaa, kunhan vaan on hauskaa ja on sulautuvinaan joukkoon. Hmmm. Ehkä tyydyn sitten tähän vastaukseen.
  11. Ooke. Tää oliki hyvä kuulla. Tuota, mä voin antaa mielipiteen sit ku oon lukenu ;)! meenki nyt kirjaston sivuille tarkistaan onko kirjaa...
  12. Misä ne kaikki teinit on, jotka ovat menettäneet jo neitsyyden? Olis kiva kuul teinki mielipiteitä elämästä!
  13. Hmmm... Tässä olikin hyviä esimerkkejä, vaikka tota yhtä en kyl ymmärtäny, että puhevikoja lahjoitetaan. Ei se oo kirjailijan lahjotus, se on enemmänki kirjailijan rangaistus alamaistaan kohtaan... heh

    Kun kirjottaa luonnekkkaasti murretta, ei siitä kyllä tule noin hauska kuin täällä sanottiin. Siitä tulee pelkästään hassunkurinen.

    Ja jotkut murresanat ovat sellaisia, mitään kukaan ei ymmärrä. Esim. minun pahin kirjoitusvirheeni on opein, mietein, tuumein... jne. Ne eivät ole hauskoja murresanoja, sillä ne on väärinkirjoituksia, joita kukaan ei ymmärrä? Mikä ihmeen ee? Ja sitten kun itse arvioin tekstiä, ja korjeilen sitä, niin en edes huomaa mokomia. Olen vain tottunut kirjoittamaan imperfektit väärin.

    Mutta. Rikastuttaahan murre oikein käytettynä. Täytyy vaan osata sijoittaa oikeat sanat oikeiden henkilöiden suuhun, ja ottaa pois varsinaisesta tekstistä.

    nyy ku kerra saa luva kirjottaa murret nii teenpä seen tähä loppuu. Vaik kylhä mää ooon oikeestaa päättänyki, et alotan suomenkieleopinno, nii ossaa arvostaa murretki tekstis. Tai ehk mää vaa e huomaa omaa murrattain. Mut miks sit huomaan ja ihannoin helii, joka kirjottoo samal murteel? En ymmär, mut mitäkäs pienist, harjottelemal opitaa!
  14. Tiedän, et suuttuisit, jos en vastais, joten teen sen vaan pikasesti. Sait viimisen sanan munpuolest. Tee se vaikka kirjotustuonelaani, mutta älä tänne. Mää lopetin nyt. onhan tää pässimäistä kilpail ny yhestä sanasta.

    Mut hei, ootko tosiaan huipputasoa kärsivällisyydessä? Etten vaan häviä kellekää luuserille?
  15. Rikkakasvipa kuuli askelees ja samantien syöksy ovesta sisään; vaan jäi hetkeksi odottamaan, että poistut näköetäisyydeltä. Hehe…

    Nää portaat loppuu kohta hei… Anna nyt periksi, ennen kuin joudutaan jäämään tasapeliin ;).

    Onhan se nyt selvää, että mää oon se viimisen sanan sanoja…

    percolatorin viestejä ei enää oteta vastaan. Ylläpito ei huoli niitä. Älä ees kokeile!!! ;)
  16. No nii. Nyt sain ajettua sinut pois täältä. ja vaihvihkaa laitan tään viimisen sana ;)! heheh

    *toivoo ja toivoo, että se percolatorinpaska ei enää eksy tänne* hih hihh hi (noo älä suutu, jos luet tään, sillä täähän on pelkkää pilaa!!!)

    kiinnostaa... no siitä en oo niin varma....

    viiminen san on varma, koska rikkakasvin voitto oli alustasti varma ;)!!!!
  17. On perjantai-ilta. Kävelen kotiin koulusta. Päätän mennä keskustan kautta, ja ostaa kioskista jäätelön. Syön sen kaikessa rauhassa, ja jatkan sitten taas kävelyäni. Keskusta on hiljainen, en näe juuri ketään missään. En osaa edes aavistaa, mikä minua odottaa.

    Tuskin olen päässyt keskusta-aluetta ohi, kun äkkiä huomaan hahmon. Räksy! Minut valtaa pakokauhu. Mitä minä teen? Minne piiloudun? Näkeekö kukaan? Onko missään auttajia?

    Räksy kulkee kohti ja peittää minulta tien. Hän sanoo jotain ja räkättää päälle, mutta en kuule mitään, sillä olen suunniltani. Minulla on vain yksi ajatus päässä: Miten pääsen pois? Pakoon!

    Räksy tarttuu hihaani, eikä oikein itsekään tiedä, mitä sillä hetkellä haluaa tuolta tytöltä. Minä käännähdän ympäri pelon valtaamana, ja koetan juosta karkuun. Räksy meinaa horjahtaa, mutta saa ihmeenkaupalla tukea, ja lyö minua kasvoille.

    Voihkahdan, ja olen samantien maassa. Näen räksyn kasvot. Haistan sen hengestä vahvan viinan tuoksun, ja sillä pienellä hetkellä hoksaan, että pahoinpitelijä onkin nuori, eikä ollenkaan sellainen vanhus, kuin äkkiä olin päätellyt hänen näöstään.

    Saan uusia iskuja, ja vaivun lopulta tajuttomuuteen. Viruan siinä tunnin, ennen kuin kukaan huomaa minua. Vihdoin minut viedään ambulanssilla sairaalaan.

    Media on paikalla: on tapahtunut ennennäkemätön pahoinpitely. Lehdet “hehkuttaa” tapauksesta. Omassa turvallisessa kotipilttuussaan Räksy lukee hymy suupielessään juttua: “nuori tyttö pahoinpidelty. Syyllisestä ei ole pienintäkään jälkeä.” Räksyllä välähtää. “Olipas hyvät humalat. Miksiköhän en tekisi jotain vielä rajumpaa? Pääsisinhän oikein lehteen, ja saisin hauskuutta elämääni. Nyt laitankin vähän suuremman jutun tulemaan, niin että saan hesareiden päällikannenkin! Nyt äkkiä baariin.”

    Aikaa kuluu. Minä toivun haavoistani. Muistiini jää harmaa kuva siitä tienkulmasta. En uskalla mennä ulos enää yksin, joten pyydän kaverin kanssani iltalenkille.

    Samaanaikaan Räksy päättää lähteä kaljalle. “Elämä on yhtä hittoa”, hän tuumii, ja päättää samalla, että tänään niistä ei murehdita. “Työpaikka menetettiin, mutta se ei saa tätä jätkää hätkähtämään! Pyh!”

    On tiistai-iltapäivä. Kuljen keskustan liepeillä kaverini kanssa, ja juttelen lepposia. Entisestä pelosta ei ole enää tietoakaan. Saatan nauraa menneelle, ja vetää vitsiä, kunnes äkkiä alkaa taas painajainen! Tunnen veitsen kurkullani ja kuulen ystäväni hätäisen kiljunnan. Silmäni loksahtavat selälleen, kun kuulen räksyn tutun äänen ja naurunrähinän, ja sillä hetkellä kaadun maahan. Ajatukseni sumenevat, ja äkkiä olen poissa.

    Helsingin sanomat kertoo: “Suomen suurin pahoinpitely tapahtunut. Kaksikymmentä henkilöä kuollut, ja useita loukkaantunut. Tapahtumasarjan aikaan saaja pahasti alkoholin vaikutuksessa.”

    Olisikohan tässä tulevaisuutesi? Aijotko koskaan käsittää, miten alkoholit vaikuttavat elämääsi? Sitä vastoin, kun poistavat hetkellisesti murheita, tuovat niitä kaksinverroin enemmän!
  18. ai silleekö niitä saadaan? No tää oliki hyvä tietää... äkkii kännäämää.

    heheh. en kyl mee, sillä en usko tota juttuu.tai ehkä niin saadaanki miehii ja naisii, se on vaan eriasia, kuinka moneksi tuntia sellaisia saadaan kahdella kaljapullolla, vai tarvitaanko kenties koreja? Hmmm...
  19. PAKKO vastata viel tähän, sillä ei noi nyt pidä alkuunkaan paikkansa!
    1. äidit suosii enemmän poikii ku tyttöjä lapsesta alkaen
    2. pojat saavat ettimättäkin kesäduunei
    3. POJAT SAAVAT HELPOMMIN OPETTAJILTA PAREMPIA NUMEROITA KUIN TYTÖT. tyttöjen täytyy nähdä vaivaa saman numeron eteen, minkä poika saa vaivattakin.
    4. ei oo totta, mut ei sen välii vaik oiski totta.
    5. no ehkä tää on totta. (Ku tulee kokemusta asiasta, niin voin sit sanoo toisinpäin ;))

    Ehkä munki on tehtävä lista, jotta uskoisitte, että tää asia on kiistattoman selvä.

    1. pojat pääsee helpommin kaikkialle, sillä vahtimestarit ei uskalla väittää poikii vastaan
    2. pojat saa kinat periksi, kun tytöt pelkää tappeluita, kun ovat heikompia
    3. poikien ei tarvitse esim. yhdynnässä pelätä tulevansa raskaaksi tai muita jälkitraumoja ;x
    4. pojat saavat riehua koulussa enemmän kuin tytöt. (jos tyttö yltyy riehumaan, sitä katsotaan pitkään.)
    5. jos jollakin matkalla tulee kusihätä, poika voi lirauttaa sen melkein missä vaa. (heh)

    Kaikissa kohdin poikain elämä on niin paljon yksinkertaisempaa, että kyllä sen jeppiksen tyttöystävä oli ihan oikeessa tässä asiassa!
  20. No nyt tää loppu. Vaik oonki maailman kärsivällisin heppu, niin on mulkii sentää joku raja ;). Viimiset mun sanat nyt tulee siis tähän tekstiin.

    Kyllähän niitä naiskirjailijoita on suomessa niinku ihan julkisuudessakin (tiedän aika monia), mutta sellaisia aloittelijoita (lohduttavasti amatöörejä, niinkuin minäkin) ei täältä löydy. Mutta tosiaan, siellä niitä joitakin oli, ainakin siinä virheorgissa.

    Niin, siellä oli enimmäkseen kyllä novelleja, ja minäkin tulin siihen tuumaan, etten ainakaan koko teosta viiti tuoda nettiin, koska kukaan ei viitsi lukea täällä, en minäkään!

    "vaikka ei koskaan tulisikaan..." Tuo ei kelpaa minulle, sillä minusta ON PAKKO tulla. En huonompaan tyydy!

    Hei muuten, jos haluut niin, tuu juttelemaan mun "kirjoitustuonelaani". Ossa on ihan yksinkertaseti [email protected]. Siellä ainakin sanon aina viimeisen sanan... Mut varots viel, kai oot lukenu mun profiilin tekstin? ETTÄ KANNATTAA KARTELLA!!! heheheh

    Ja viiminen sana on niinki kaunis ku... hmmm. mikäköhän se olis... No pahus. Jos hävisin tään nii voi pahus! xD x) >=)
    21. 2 / 5
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt