mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2051

Kommenttia

25548

  1. Tämä Jäätteenmäen lausunto on oikein tyypiesimerkki kepulaisesta takinkääntöpolitiikasta. Jos ja kun seuraatte Jäätteenmäen tulevia lausuntoja, tulette ihan varmasti huomaamaan, ettei se tasa-arvo sittenkään ole edennyt hänen mielestään niin pitkälle. Kun tulee taas vaaleja ja naisennemmistöisä tilaisuuksia meillä on Suomessa hirveitä vajeita naisten tasa-arvon suhteen. On siinä Jäätteenmäellä sitten taas kiemurtelemista, kun joku viittaa tähän hänen nyt sanomaansa. Silloin tulee taas sitä, "etten minä sitä suinkaan tarkoittanut ja että se oli ehdollisesti tarkoitettu vain tiettyyn tilanteeseen jne.".
  2. Myös minä kehotan puolestani kaikkia keskustalaisia sitoutumaan nyt kokoomuslaiseen vaihtoehtoon täysin rinnoin. Autan mielelläni Keskustaa sen oman haudan kaivamisessa. Mummovainaanikin sanoi aikanaan, että miksei Jumala ota minua jo pois, kun aikani on täynnä. Keskustalla on löytynyt samantapainen halu päästä jo tuonpuoleiseen. Ymmärtäkäät siis keskustalaiset "parhaanne" ja äänestäkää Niinistöä.
  3. Kunnioitan tulkintaasi, mutta se on vain yksi tulkinta Niinistön vastauksesta. Yhtä hyvin uskonnon asettamisen ensisijaiseksi kirkkoon nähden, voisi kokea kritiikkinä kirkkoa vastaan. Kirkkohan on aina välillä asettunut pontevasti puolustamaan köyhiä ja arvostelemaan individualistista itsekkyyttä. Sen vuoksi individualismia korostavalle on loogista pitää uskontoa tärkeämpänä kuin kirkkoa, koska uskonnon sisältö tunnetusti joustaa individualistilla mieleiseen mutoon. Individualisti ei halua tunnustaa kirkon arvoa uskonnon tulkitsijana, koska sellainen tulkinta voi olla kovinkin ristiriidassa individualistin arvostamien maallisten pyrkimysten kanssa.

    Kristinuskossahan on useita opillisia kohtia, jotka tukevat ajatusta rahavallan virheellisyydestä ja vastaavasti puoltavat köyhäinhoitoon ja heikompien tukemiseen liittyviä ponnisteluja. Viime mainitut ovat autuaampia ainakin Raamatun oppien valossa kuin omaa uskontoaan oman etunsa valossa tulkitsevat. He ovat niitä rahamiehiä, joiden pöydät ja tavarapinot Jeesus pani vallankumouksellisesti kumoon temppelissä.
  4. En ole ennen juuri kehunut Ristimäkeä, mutta nyt on aihetta ja kehun, vaikka kuinka kepulainen olisikin. Erityisen mieluista kirjoituksessa on se, että siinä tuotiin esiin Urho Kekkosen ajatuksia. Näitä Kekkosen viisaita sanoja saattaisi olla tässä kohdin hyvä muiden Keskustaa kannattavien vähän pohdiskella ja verrata niitä nyt kannattamansa Niinistön linjauksiin.

    Kumpi on lähempänä Kekkosen ajatuksia, Niinistö vai Vanhanen tässä ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusnäkemyksessä. Minun mielstäni tästä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä, minkä vuoksi epäilen kepulaisten nyt olevan hylkäämässä myös jumalansa, Kekkosen. Kyllähän Kekkonen luultavasti kääntyilee haudassaan, jos kuulee näitä niinistöläisiä näkemyksiä.
  5. Arvaapa jos et satu tietämään, kuka poliitikko moitti edellistä sinipunhallistusta siitä LIIAN oikeistolaisesta politiikasta. Vihjeeksi sanon, että tämän puolueen edustaja yritti ja onnistui sillä tavoin pettämään useita äänestäjiä. Sittemmin hän tuli hyvin tunnetuksi valehtelustaan, kun fakseja vaan pukkasi yllättäen ja pyytämättä.
  6. Vanhasen asettuminen Niinistön taakse on myös erittäin hupaisaa, koska Niinistö nyt arvostelee vapaasti hallituksen politiikkaa. Eilen hän arvosteli mm. näkymättömyyttä EU-politiikassa. Vanhanen taputtaa siis itse asiassa Niinistölle, kun Niinistö arvostelee Vanhasta ja hänen hallituksensa politiikkaa. Vielä vaalin ensi kierroksella Vanhanen aina torjui tällaisen arvostelun, nyt hän tukee Niinistöä siinä. On siinä meillä mattien matti, pitäiskö sanoa patti.
  7. Kerimäki antaa tyypilliseen tapaansa väärän todistuksen lähimmäisestään. Hän nimeää Koskelon mitä kummallisimmilla perusteilla jopa stalinistiksi, vaikka mikään Koskelon henkilöhistoriassa ei viittaa sellaiseen. Itse Koskelo sanoo olevansa puolueeton. Hän on lisäksi arvostettu juristi, joka on pätevöitynyt mm. yksityishenkilöiden velkaantumista ja velkasaneerausta koskevassa juridiikassa sekä kuluttajansuojajuridiikassa. Hän on siis ollut valmistelemassa sellaista lainsäädäntöä, jolla on pyritty parantaamaan 1990-luvun alussa velkaantuneiden ongelmia. Kerimäki itse kunnallisvaaleissa esittämänsä perusteella kuulunee juri niiden piiriin, joiden asemaa Koskelonkin työllä on yriteety helpottaa.

    Itse KKO:n valintaprosessista löytyy kritiikin aihetta. Siinä kansainvälisestikin erittäin tunnettu ja arvostettu suomalainen oikeusteoreetikko Aulis Aarnio on oikeassa. Varsinkin kummallista tässä kerimäen jutussa on se, ettei hän maininnut mitään nimitystä eniten arvostelleen professori Aarnion puoluetaustoista mitään. Ehkä se johtuu siitä, että sellainen ei olisi oikein istunut tähän arvosteluun noin niin kuin johdonmukaisuuden kannalta.

    Valintaprosessi on sisäsiittoinen. Presdientin valinnat suorittavat käytännössä KKO:n oikeusneuvokset, vaikka nimitysvalta on TP:llä. Tämä ei tunnu hyvältä menettelyltä ja siinä Aarnio on oikeassa.

    Koskeloa presdienttiehdokas Niinistö luonnehti siten, että häntä arvostetaan paljon juristipiireissä. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että Mikko Tulokasta on arvostettu niissä piireissä jo paljon pitempään ennen kuin Koskelosta oli kuultukaan. Luultavasti on jopa niin, että Koskelo on saattanut olla Tulokkaan oppilaita silloin, kun Tulokas oli siviilioikeuden (apulais)professorina Hgin yliopistossa 1970-luvulla.

    Kerimäki niputtaa samoihin stalinsiteihin Olavi Heinosen ja Leif Sevonin. Heinonen oli aiemmin maamme tunnetuimpia rikosoikeusjuristeja. Hän on ollut sen puolen ylivertaisia asiantuntijoita Suomessa. En tiedä yhtään sellaista juristia, joka olisi koskaan edes sivulauseessa asettanut Heinosen etevyyden ja asiantuntevuuden kyseenlaiseksi. Tämän asian kerimäki voisi vaikkapa tarkistaa Anneli Jäätteenmäeltä, jolle Heinonen on varmasti tuttu. Samoin Jäätteenmäeltä voisi tarkistaa sen, kuinka pätevä mies Leif Sevon on, koska Jäätteenmäki ja Niinistö ovat oikeusministereinä ollessaan toimineet tämän esimiehenä. Heinonen saattaa olla yhteiskunnallisilta näkemyksiltään vasemmistolainenkin, mutta Sevonin arvelevan olevan mahdollisesti erään kielipuoleen kannattaja. En tiedä tätä kylläkään varmasti, arvelenpahan vain.

    Kerimäen tekstin pontimena on kiihkeä demarivastaisuus. Siksi hän näkee demareita siellä, demareita täällä vaikka kuinka omituisin perustein. Jotakin kiertotietä kerimäki saa varmaan kohta todistetuksi, että myös suomalainen komissaari Olli Rehn on itse asiassa demari-stallari, joka vain hämäyksen vuoksi kuuluu vakoilijana Keskustaan.
  8. Ehkä maatalous tosiaan tarvitsee uuden takuumiehen, kun hallitus ja sen keskustalainen maatalousministeri eivät tunnu maatalouspolitiikassa onnistuvan siten kuin MTK ja viljelijät haluavat. Kirjoituksesihan on ennen muuta epäluottamuslause maatalousministeri Korkeaojaa kohtaan. Hän on vastannut maatalouspolitiikasta Suomessa viimeisten vuosien aikana. Moni onkin väittänyt, että Lipposen hallitus ja sen maatalousministeri Kalevi Hemilä hoitivat maatalouskysymyksiä nykyistä paremmin.

    Paavo Lipponen tuli vielä nykyisen hallituksen kaudella Korkeaojan avuksi, kun tämä tuskaili 141-korvausten poistumisuhan kanssa. Keskustalaiset Heikki Haavisto ja virkamiesvastuussa ollut Esa Härmälä neuvottelivat meille sopimuksen, jossa luki, että 141-tuki ei ole mikään pysyvä tuki vaan tilapäinen. He väittivät aikansa muuta, mutta Haavisto tli sitten omantunnon tuskiin ja myönsi mokan. Paavo Lipponen lupasi neuvotella asiasta suoraan Prodin kanssa ollessan puhemihenä. Neuvotteli ja tuloksena oli edes torjuntavoitto, mitä nimitystä Vanhanen näistä tapauksista käyttää. Torjuntavoitto taisi vaan olla lähinnä Lipposen ansiota ja sen Vanhanen tietysti jättä mieluiten mainitsematta. Kiitollisuus ja rehellisyys kun eivät ole kepulaisten parhaimpia hyveitä.

    Presidentillä ei ole osaa eikä arpaa maatalouspolitiikassa. Itse asiassa presidentti toimii perustuslain vastaisesti, jos hän sotkeutuu EU-asioihin, jotka eivät ole ulkopoliittisia, tai sisäpoliittisiin kysymyksiin painostamalla hallitusta ja eduskuntaa.
  9. Keskustassa on Matti Vanhasen puheenjohtakaudella tapahtunut selkeä linjanmuutos kohti oikeistolaisempaa politiikkaa. Vanhanen on tosin tyypillinen kepulainen opportunisti, minkä vuoksi Keskusta ei ole tuonut hallitusohjelmaan vielä näitä oikeistolaisia tuulahduksiaan. Mutta jo siihen nähden, millä teemoilla Kepu kalasteli ääniä (=petti äänestäjiä), on merkittävä ero siihen, miten on toimittu ja mikä suunta nyt on valittu.

    Keskustan valinta asettua nyt Kokoomuksen tueksi ei jää seurauksitta. Se ei itsessään vielä merkitse niitä asioita, joita avauksessa otettiin esille, mutta on hyvinkin luultavaa, että jatkossa Kepun opportunismi on alisteista Kokoomus-politiikalle eikä demaripolitiikalle kuten nyt. On myös selvää, että hallituskumppani ei tule katsomaan myönteisesti Keskustan rajunevaa demarivastaista hyökkäystä. Vanhanen on luopumussa yhteistyömiehen roolista, kun eduskuntaryhmässä on jo vaadittu selkeämpää pesäeroa demareihin. Varapuheenjohtaja Antti Rantakangas on nousemassa tässä uudessa linjavalinnassa Kepun vahvaksi mieheksi.

    Yhä todennäköisempää alkaa olla se, että Keskusta ja Kokoomus havittelevat oikeistohallituksen muodostamista seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Näin tulee tapahtumaan varsinkin siinä tilantessa, jos kaverukset nyt onnistuvat valituttamaan Niinistön presidentiksi. Oikeistohallituksen keskeisiä poliittisia teemoja tulee olemaan silloin työelämän uudistaminen (työreformi) ja valtiontalouden supistaminen (veronallennuksia ja julkisten menojen säästöjä). Eli silloin mennään näillä uusliberalistisilla ajatuksilla.

    Tällainen kehitys ei ole ihan huono siinä mielessä, että silloin kansalaisille kirkastuu selvemmin, mitkä puolueet ajavat minkäkinlaista politiikkaa ja keiden edunvalvonnasta on kulloinkin kyse. Konsensuspolitiikka vaihtuu kahden erimielisen blokin vaihtoehtopoliitikoiksi. Lopulta tietysti kansa päättää siitä, mille politiikalle se antaa vaaleissa tukensa. Olisi vain toivottavaa, että äänestäjät seuraavissa vaaleissa vihdoin alkaisivat tajuta Keskustan oikean karvan eivätkä uskoisi petollisiin puheisiin kuten viime eduskuntavaaleissa. Eli jos he haluavat sitä oikeistolaista politiikkaa, äänestävät sitten reilusti Kokoomusta, ja jos eivät halua, äänestävät SDP:tä, Vasemmistoliittoa, Vihreitä tai Perussuomalaisia.

    Eriarvoistava politiikka on maailman sivu johtanut hankaluuksiin. Siinä on aina ollut väkivaltaisten konflikitien siemen muodossa tai toisessa. Hyvä esimerkki vaikkakin erikoislaatuinen olivat Ranskan mellakat, missä syrjäytynyt ulkomaalaisväestö purki turhautuneisuuttaan.
  10. Käypä tutustumassa. Sosiaalidemokraattien sosialismia tapaa varmimmin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kyse on siitä sosialismista, josta käytetään ilmaisua pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Se pyrkii juuri siihen, mistä ex-lääkäri viisaasti kirjoitti alustuksessaan.

    Suomessakin on alkanut vallata alaa individualistinen ajattelu, jonka mukaan jokainen on oman onnensa seppä. Sellainen ajattelu on lähtökohtaisesti eriarvoistava, koska ihmisillä on jo syntymästään erilaiset valmiudet ja mahdollisuudet menestyä.

    Sellainen sosialismi, joka ottaa tavoitteekseen humanistiset arvot ja pyrkii ihmisten yhteisvastuuseen toisistaan, on arvomaailmaltaan hyvin lähellä kristillista ja muitakin uskontoja.
  11. Sinulla on omintakeinen tapa kysyä. Ei se tosin ihan harvinainen tapa ole. Kysyt ja sitten kärsimättömänä vastaat heti itse.

    En minä mitään yhteistoimintaa pyri hajottamaan. Oikeastaan olen mielissäni siitä. Se taas johtuu siitä, että olen pitkään vastustanut Keskustan politiikkaa. Ja tässä sopimuksessa näen asian niin, että Kepu kaivaa siinä vimmalle omaa hautaansa. Mieluumminhan minä tässä puuhassa olisin lapion varressa Kepua avittamassa.

    Sen sijaan kirjoitukseni voi nähdä kyllä siltä kannalta, että ne Kekustaa äänestäneet, jotka tuntevat Kepun jälleen kerran pettäneet heidät, tulisivat järkiinsä ja siirtyisivät kannattamaan sellaisia puoleuita ja ehdokkaita, jotka pysyvät linjassaan tai muuttavat sitä vain perustellusti. Kepuhan näyttää muuttavan mielipiteitään nyt jo melkein päivittäin sen mukaan, mikä on kulloinkin opprtunistisinta.

    Olenko demari? Se on tässä sivuseikka, mikä minä olen. Jos haluat minua jostain syystä poliittisesti luonnehtia, se on silloin opportunistisen ja maan edun kannalta vahingollisen kepupolitiikan vastustaja ja ehkä lyhyesti kepuvastustaja.
  12. Jos Vasemmistoliitto edustaa täysin erilaista poliittista näkemystä kuin Halonen, niin sitten he menevät laput silmillä. Minusta tuntuu, että Vasemmistoliitto on ryhmittynyt Halosen taakse asiaperustein. Heillä ei edes ollut omaa ehdokasta, vaan he katsoivat Halosen edustavan ilmeisesti paremmin heidänkin poliittista linjaansa kuin oma ehdokas. Ehkä Vasemmsitoliitto alkaa nähdä Halosen politiikan niin hyvänä, että sitä pitää kannattaa alusta lähtien.

    Ero on siinä, että jo ensimmäisellä kierroksella huomasi, etteivät keput oikein lämmenneet Niinistön esittämille asioille. Päinvastoin Niinistöä solvattiin kovastikin, jos hän arvosteli Vanhasta.
  13. Voiko jossain kirjoituksessa olla noin paljon virheitä kuin sinulla on joka lauseessa. Enkä nyt tarkoita mitään kirjoitusvirheitä.

    Demarit eivät tue yksityisen omaisuuden sosialisointia. Meillä tosin harjoitetaan pakkolunastusta yleiseen tarpeeseen, mutta kohteina ovat yllensä silloin kiinteistöt, joiden pääle jokin uusi valtatie aiotaan rakentaa. Tällaisia tiehankkeita ovat olleet ajamassa kaikki puolueet. Yksi puolue on tästä saanut oikein mainetta siltarumpupolitikoinnista.

    Pyytäisin luettelemaan ne kohteet, joita demarit ovat esittäneet sosialisoitavaksi vaikkapa viimeisen 25 vuoden aikana, jolloin on monien mukaan eletty ns. demarikautta. Sitten pyytäisin muistelemaan sitä, mitkä puolueet ovat hanakimmin olleet purkamassa valtionomistusta ja mitkä vastusmassa. Kun olet tehnyt tällaisen saldolaskelman, tule sitten uudestaan kertomaan, miten asia on.

    Natura-päätökset ovat EU-asioita. Ovatko Kokoomus tai konservatiiviryhmät vastustaneet EU:ssa tällaisia luonnonsuojeluohjelmia? Sekö on demarien keksintö? On olemassa valhe, emävalhe ja sitten tulee kai kepulainen viekkaus ylimpänä.

    Korkeimmaon oikein ihmiseksi on voitu valita aatteen ihminen, mutta minkä aatteen, se on jäänyt epäselväksi. Pauliine Koskelo ei nimittäin ole sitoutunut mihinkään puoluekantaan. Presidentti Halonen kertoi nyt tv:ssä, ettei hän henkilökohtaisesti edes tunne Koskeloa, mutta paperi vakuuttivat pätevyydestä. Ehdokas Niinsitö tiesi kertoa, että Pauline Koskelo on juristipireissä erittäin arvostettu. Minäkin tunnen aika paljon sitä alaa ja voin kyllä hyvin yhtyä Niinistön arvioon. Voitko kertoa, minkä aatteen ihminen tämä uusi KKO:n presidentti on?
  14. Olet Mikko väärässä ja paha sanoa, mutta se ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta.

    Asiassa on olennaista nimittäin se, että Keskusta on tehnyt Kokoomuksen kanssa ns. porvariyhteistyösopimuksen. Se tarkoittaa, että toimitaan sen ehdokkaan puolesta, joka pääsee toiselle kierrokselle näistä sopimuskumppaneista. Se tarkoittaa myös sitä, että eei kiinnitetä lainkaan huomiota siihen, mitä mielipiteitä toinen sopimuskumppaniehdokas edustaa. Mennään laput silmillä, säkki päässä ja saamutetuin lyhdyin taistoon. Kepun puolella ei kuitenkaan tiedetä enää minkä asioiden puolesta tässä ollaan mukana. Ollaan vain mukana tukemassa Niinistöä.

    Itse en voisi tukea ehdokasta, joka on avoimen EU-myönteinen, avoimen Nato-myönteinen, edustaa avoimesti talousliberalistisia näkemyksiä jne., jos en itse kannattaisi näitä samoja asioita. Minulle jää siten äänestäjänä valta päättää asioiden mukaan se, äänestänkö Niinistöä vai Halosta.

    Oiva Härkönen on osunut täällä naulankantaan tässä mielessä. Hänelle on erittäin vastenmielistä äänestää niin Halosta kuin Niinistöäkin. Kummankaan edustamat asiat eivät kelpaa. Oiva on tosin joskun taannoin sanonut, että Halonen voi hänen puolestaan jatkaa presidenttinä, koska Vanhasta tarvitaan tärkeämmässä tehtävässä eli pääministerinä. Koklipin toista pääpukaria Oiva ei kai tämän edustman politiikan vuoksi ole voinut sietää lainkaan. Tämä Oivan näkemys on linjakas. Siinä määräävät asiat eikä jokin laput silmillä tehty sopimus. Sopimus on ilmeisesti tehty Kepun puolella erittäin vahvasti uskoen, että Niinsitöstä ja Vanhasesta vain Vanahsella on mahdollisuus päästä toiselle kierrokselle. Tämäkin tuli siis vähän niin kuin yllättäen ja pyytämättä.

    Tällainen sitoutuminen jonkin toisen puolen henkilön taakse on aivan eri luokan asia kuin äänestää asiapohjalta vapaasti sitä ehdokasta, joka parhaiten vastaa omia näkemyksiä. Jos kuunteli Vanhasen puheita ensimmäisellä kierroksella, hän oli useinmiten samaa mieltä Halosen kanssa mutta eri mieltä Niinistön kanssa. Useinkin Vanhanen totesi, että tässä olen samaa mieltä presidentin kanssa ja että minun hallitukseni (Kepu-SDP) teki sellaisia ja sellaisia ratkaisuja, joita Niinistö pyrki moittimaan.

    Onnea vaan valitsemallanne tiellä. Eli jos olet EU:ta vastaan, äänestä EU:n suurta kannattajaa. Jos olet Natoa vastaan, äänestä Natoon liitymisen kannattajaa. Hyvin menee, mutta menköön.
  15. Tavallisesti Kepu on tunnettu ovelana poliittisena pelurina, jolla on aina löytynyt selvitymisstrateginsa. Varsinaisen ihmeen sai aikaan Anneli Jäätteenmäki puoluejohtajana alkamalla korostaa sellaisia asioita, joita on totuttu kuulemaan vasemmistopuolueiden suusta. Seurauksena ns. unohdetun köyhtyvän kansan äänivyöry. Se oli veret seisottava voitto puolueelle, jonka ennuste näytti muutoin selkeästi alaspäin.

    Nyt tuo voitto on hukattu etten sanoisi yhdessä yössä. On se ihme, ettei Vanhasen huono kannatus yhtään hetkauta. Tätä tappiota yritetään nyt kompnesoida asettumalla Niinistön kyytiin. Siinä pelissä puolueen oma politiikka ja alkiolaiset poliittiset arvot on heitetty kokonaan romukoppaan.

    Tämä presidentinvaali on presidentinvaali, mutta se tulee muuttamaan Kokoomuksen ja Keskustan keskinäisen suuruusjärjestyksen pysyvästi Kokoomuksen hyväksi. Kokoomus on noussut johtavaksi oikeistopuolueeksi ja Keskusta on siirtymästä keskustapuolueesta oikeistolaisen Kokoomuksen apupuolueeksi. Tässä järjestyksessä Keskusta kaventuu oikealta Kokoomuksen suuntaan, koska moni ajattelee, että miksi äänestää oikeistolaista kakkospuoluetta, kun voi äänestää ykköstäkin.

    Ne äänet mitä Keskusta voitti vasemmalta menivät jo tämän vaalin ensimmäiselläkierroksella. Ääänet menivät sinne, missä osoitettiin Keskustan pettäneen äänestäjien lupauksia. Toiseksi ne menivät jossain määrin Halosen tukemiseen. Ja kolmanneksi osa näistä Kepun tukijoista halvaantui niin pahasti, että päätti jäädä kotiin nukkumaan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa näistä äänistä kisaavat SDP, perussuomalaiset ja Nukku-Matti.

    Pitemmän ajan trendinä on SDP:n paisuminen, koska puolue profiloitui entistä enemmän sen väestön osan puolustajaksi, joka ei elä perinnöillä, optiomiljoonilla, ylisuurilla tuloilla. Tämä johtuu siitä, että oikeiston täytyy omalta osaltaan alkaa lunastaa niitä talouspoliittisia lupauksia, joita se joutuu antamaan.

    Uusliberalistisen politiikan hokema on se, että kun annetaan tuloerojen kasvaa kokonaispotin suurentuessa kaikki kuitenkin voittavat kuin tasaisemmalla jaolla. Tähän teoriaan eivät usko suinkaan läheskään kaikki talousteoreetikot. Ostovoiman supistuminen nimittäin supistaa markkinoiden kasvua. Kulutuskysyntä on aina massojen varassa, ei rikkaan vähemmistön. Toiseksi tätä politiikkaa johdonmukaisesti noudattanut USA on pahasti slummiutunut. Siellä on sellaista köyhyyttä, että sitä pitää verrata köyhyyteen Venäjällä, ei Suomessa. Ranska on mellakoineen puolestaan esimerkki siitä, mihin eriarvoistuminen ja väestöryhmien erityminen johtaa.

    Pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan ja vähäisten tuloerojen ideana on se, että yhteiskunnaliset konfliktit saadaan näin torjuttua ennalta. Ainakin kun Suomessa on ollut suuria väkivalta-aaltoja taustalla on yhteiskunnallisen epätasa-arvon lisääntyminen. Aleneva säätykierto oli puukkojunkkarikauden syynä, yhteiskunnallinen eriarvoisuus oli sisällisotamme perimmäinen virtalähde. Historiasta ei haluta ottaa opiksi, ellei näitä asioita oteta huomioon.

    Keskustalainen oman haudan kaivaminen on todella käsittämätöntä. Ei ole edes esitetty perusteita sille, miksi tällainen suunnanmuutos on aloitettu. Ihan kuin matkassa olisi nyt jokin sopulilauma, joka seuraa johtajaansa jyrkänteen reunalle.
  16. En ole ihan kaikessa samaa mieltä kanssasi, mutta pääosin olet oikeilla jalanjäljillä.

    USAn harjoittaman imperialistisen politiikan ja sen terrorismia synnyttävän luonteen suhteen ole hyvinkin samaa mieltä. Mutta myös Venäjällä on ollut ja on suurvaltamielikuvituksessaan samanlaisia pyrkimyksiä. Kumpikin maa sekä USA että Venäjä turvautuvat aivan liian helposti väkivaltaan omia etuja ajaessaan. Muiden valtioiden etu on vastustaa tällaista vahvemman väkivaltaan perustuvaa politiikkaa. Kaikin rauhanomaisin keinoin.
  17. Ei Halonen ole luopunut teemastaan olla koko kansan presidentti. Hän on vaalissa SDP:n ja ja Vasemmistoliiton ehdokkaana, mutta tuskin olisi kieltäytynyt jos myös Keskusta olisi pyytänyt häntä ehdokkaakseen. Halonen ei ole siis puhunut itsestään vasemmiston ehdokkaana vielä senkään jälkeen, kun oikeisto liputtaa omaa ehdokastaan oikeiston eikä koko kansan ehdokkaana.

    SDP:n sloganeissa eivät tosiaankaan raikaa tyhjään täynnä olevat fraasit, vaan ihmisten arkeen ja yhteiskunnan kehittämiseen liittyvät asiat. Koti on jokaiselle suomalaiselle yhtä tärkeä, on nyt ja on ollut aina. Uskonnon suhteen meillä vallitsee uskonnonvapaus ja siinä suhteessa kannatan itse kyllä mielelläni sellaisia tahoja, jotka tämän valinnan vapauden tahtovat säilyttää. Isänmaa on ollut demareille ja myös Kepulle aina tärkeä asia. Jos joku tässä maassa ja muissa valtioissa on isänmaaton, se on pääoma, raha. Se liikkuu vilkkaasti maasta toiseen välittämättä lainkaan, kuka sen isänmaa on. Nyt voit ihan rauhassa pohtia, missä päin poliittista karttaa pääomien isänmaattomuutta on eniten suosittu. Valtiot ja politiikka on tarpeellisia vain heikoille, taloudellisesti pärjäävät eivät ole yleensä sellaista tarvinneet kuin sodan uhatessa.
  18. Kun Lipposen lupasi tukeaan USA:lle, hän kiitteli samassa yhteydessä Bushia siitä, että älysi antaa Irak-kysymyksen YK:n käsiteltäväksi. Silloin elettiin siinä uskossa, että asia käsitellään ensin YK:ssa ja silloin tulee päätös puuttua sotilaallisesti Irakin sioihin, niin vasta silloin Suomikin on mukana. Jälkeenpäin tämä sai myös todistuksensa. Suomi ei lähtenyt mukaan mihinkään jälleenrakenusoperaatioihin, koska YK ei antanut valtuutusta sotilaallisiin toimiin. USA hyökkäsi laittomasti ilman YK:n valtuutusta ja tämän asian myös Halonen on ilmaissut kansaivälisillä forumeilla.
  19. Ymmärrän tietytsi sen, että kehnona kirjoittajana ja tietämyksesi vajavaisuuden vuoksi haluat myös haltioitua kirjoituksistani. Onhan niitä jo tänäkin aamuna tänne muutama tullut, mutta hukkuvat kyllä helposti tänne postausten paljouteen.

    Jäätteenmäen valintojen suhteen erehdyin. Eihän siinä mitään. Mitään varmaa tietoa en asiasta esittänytkään, vain veikkaukseni ja se meni tässä kohdin pieleen.

    Jäätteenmäki liittyi mukaan siihen keskustaporukkaan, joka haluaa olla mukana historiallisella Keputitanic-matkallaan. On kivempi upota yhdessä kuin antaa vain kaverien mennä.

    Nyt on kai aika selvää, ettei soraääniä Keskustan puoluejohdosta tai muista puolueelimistä kuulu valinnan suhteen. Kukaan ei sitten voi oikein jälkeenpäin sanoa, että minähän varoitin. Ei ainakaan kukaan sellainen, jolla olisi suurta poliittista merkitystä Keskustassa.

    Jäätteenmäki hautasi oman poliittisen tulevaisuutensa tässä kannanotossaan. Tai sitten hänellä on kuvitelmia muiden mukana jostain oikeistoyhteistyöstä. Nyt kai Keskustan kohdalla pitää puhua oikeistopuolueesta eikä poliittista keskustaa edustavasta puolueesta. Linjanmuutos on mielenkiintoinen. Erityisesti kun se tapahtuu kesken vaalikauden.
  20. En tiedä oikein mitä sanoisin. Olen vähän puulla päähän lyöty tuollaisen kirjoituksen jälkeen. Onko mahdollista, että Kepun syvissä riveissä sittenkin on vielä järkeä tallella.

    En voi olla yhtymättä kehujien kuoroon. Erinomainen kirjoitus.
    21. 1217 / 1278
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt