mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Tunnut kannattavan viinan trokaamisen laillistamista. Tämä poistaisi viimeisenkin esteen siltä, että lapset eivät pääsisi käsiksi alkoholiin, kun paikallista kotipolttoista myytäisiin heille suoraan auton takakontista ja ihan laillisesti, kunhan se on vaan 50 km etäisyysrajan sisäpuolella tuotettua.

    Tilaviinien suosimiselle muutoin minulla ei ole vastaansanottavaa. Kaikki toimet joilla alkoholin kulutuksen rakennetta on mahdollista miedontaa ja humalahakuista juomatapaa vähentää, ovat tervetulleita. Väkeviä alkoholijuomia käytetän meillä pääsääntöisesti päihtymistarkootukseen. Poikkeuksina tästä ovat kalliit konjakki- ja viskilaadut, joita raaskita juoda kerralla paljon ja joita sen vuoksi hankitaan maku- tai tapaelämyksen vuoksi. Suomalainen maaseutuyrittäjä ei tällaisia kalliita ja arvostettuja juomalaatuja kykene tuottamaan, koska standardit niihin on kytketty alueellisesti tai perinteeseen sitoutuen. Väkevistä tulisi siten kysymykseen lähinnä pontikkaan rinnastuvat tuotteet, joiden menekki kyllä voi olla hyvä, jos hinta/alkoholipitoisuus on kohdallaan.
  2. Otsikossa tärkeimmät.
  3. Ei kukaan halua alun alkaen itseään mihinkään hautaan juoda. Alkoholismi ja ongelmat tulevat hiipimillä, yllättäen ja pyytämättä. Moni tiedostaa riskin vasta sitten, kun se on liian myöhäistä. ihmisten riskinottohalu vaihtelee. Voimansa tunnossa olevilla nuorilla se on yleensä suurin. Heillä on myös kaikkein puutteellisin käsitys riksin toteutumisen todennäköisyydestä sekä yleisesti että omalla kohdalla. Tämä ei koske vain alkoholinkäyttöä vaan esim. autolla ajoa. Siinäkin ihmisten riskikäsitykset vaihtelevat ja nopeus säädetään sen mukaiseksi.

    Jokainen ihminen ei suinkaan tiedä alkoholin vaaroja. Uskoisin että itse asiassa hyvin harva ihminen tietää, miten paljon tuhoa ja kärsimystä alkoholin käyttöön voi liittyä. Luulen, että olet vain yksi tästä tietämättömien enemmistöstä.

    Se että jokaisen pitäisi vastata omat tekemisensä itsellensä on aika kummallinen ohje tai normi, kun puhutaan alkoholin aiheuttamista haitoista. Alkholiongelmaiselle itselleen aiheutuu paljon kärsimyksiä ja kyllä myös niistä itse vastaa. Ei hänellä ole sijaiskärsijää silloin, kun maksa sanoo yhteistyösopimuksen irti tai roskiksessa nukkuessa meinaa talvella jäätyä. Omavastuu toteutuu tässä kyllä ihan täydellisesti.

    Jos ei nyt huomioida Veikko Hurstin tapaan tätä vastuuta lähimmäisestä, niin ongelmalliseksi asian kuitenkin tekee se, että alkoholiongelmista suuri osa kaatuu myös niiden päälle, jotka eivät juo.

    Jo sikiö voi joutua kärsimään äidin alkoholismista ja seurauksena voi olla eriasteista vammautumista. Alkoholismin kärsimykset kasautuvat äidille, isälle, lapsille, puolisolle ja muille omaisille. Alkoholismista seuraa paljon taloudellisia kustannuksia, joita alkoholistin juomistaan maksamat verot eivär riitä kattamaan varsinkin, jos noita veroja lasketaan. Alkoholista aiheutuu sivullisille eri muodoissa paljon kärsimyksiä, joita alkoholisti ei välttämättä tahallaan aiheuta, mutta aikaasaa kumminkin.

    Juuri tällaisten seikkojen takia on parempi, että alkoholiongelmia torjutaan mahdollisimman paljon ennakolta samaan tapaan kuin monia muitakin ongelmia yritetään vaikka minkämoisilla turva- ja suojaohjeilla välttää etukäteisratkaisuin. Tällainen tulee tietystu yhteiskunnalle kalliiksi, mutta sen on laskettu silti kannattavan, koska ongelmien realisoituminen tulisi vieläkin kalliimmaksi. Tässä siis vertaillaan etuja ja haittoja keskenään.

    Alkoholistien pelastamisen etiikka taasen - jos jätetään erilaiset utilatiristiset hyötynäkökohdat nyt sivuun - juontuu Suomessa kaiketi kristillisestä lähimmäisen auttamista koskevasta moraaliohjeesta. Autammehan muitakin sairaita ja huono-osaisia ihmisarvoiseen elämään, miksi emme siis alkoholisteja. Monet sairaudet ovat samalla tavalla itseaiheutettuja kuin alkoholismikin. Joku syö epäterveellisesti, joku tupakoi, joku laiminlyö liikunnan, joku harjoittaa riskialtista urheilua, joku laiminlyö työturvallisuusohheita, joku ajaa liian nopeudella vauhdilla autollaan ulos tieltä, joku valitsee itselleen sydänsairaiden suvusta lapsilleen isän tai äidin jne.
  4. Asia on niin, että realismini voittaa ihanteellisuuteni. Tai on kyllä totta, että tässä kohdin minussa on paljon talvisodan henkeä eli kaveria ei jätetä ja sen vuoksi meidän hengissä selvityjien tulee vähän uhrautua ongelmille alttiimpien vuoksi. Olenhan asevelisosialistin lapsi.
  5. Minä olen asevelisosialistin lapsi ja minuunkin on tarttunut tuo isäni etiikka: kaveria ei jätetä. Tämä periaate sopii erinomaisesti myös alkoholiasioihin. Vain selvä vähemmistö suomalaisista kärsii alkoholiongelmaisuudesta, mutta sen vähemmistönkin hyvinvoinnin vuoksi enemmistö voi hyvinkin tehdä pieniä uhrauksia asiassa, joka ei kenenkään vapautta ja oman identiteetin toteuttamista paljonkaan hetkeuta.

    Mutta ymmärrän, ettei kaikilla ole tällaista talvisodan henkeä. Silloin asiaa voi ajatella myös oman edun kautta. On nimittäin niin, että alkoholihaitat kasaantuvatkin jo paljon suuremman joukon riesaksi. Voisipa jopa sanoa, että meidän kaikkien riesaksi. Alkoholiongelmien hoidosta tulee huomattavia taloudellisia kustannuksia. Eiköhän joku taloustiteilijä ole näitä laskenutkin.

    Lisäksi tulevat mittavat inhimilliset kärsimykset. Jokaisen riski tulla rattijuopon yliajamaksi pienenee, jokaisin riski joutua humalaisen puolisonsa tai ventovieraan väkivallan kohteeksi vähenee, vakuutusmaksut pienenevät, verot kevenevät, urakkakaverin työkyky paranee, jolloin urakka ei ole vain sinun harteillasi, huoli lapsista vähenee, monien sairauksien riski pienenee jne.

    Edellä olen luetellut niitä syitä, minkä takia kannaatan lämpimästi yhteiskunnan holhousta näin hankalassa asiassa. Tupakkaan liittyvissa kysymyksissä kannatan myöskin yhteiskunnan holhoamista, koska ihmisillä ei ole ollut mahdollisuuksia ilman sitä epäillä tupakketeollisuuden totuudenvastaista propagandaa. Pahimmillaanhan tupakkateollisuus väitti aikoinaan tupakalla olevan terveydelle myönteisiä vaikutuksia. Tupakka on hyvä esimerkki siitä, että ahneuksissaan ihminen on valmis aiheuttamaan muille vaikka minkämoisia kärsimyksiä.

    Jos joku muu kuin minä ja minulaillani ajattelevat alkavat ottaa yksin kantaakseen alkoholista yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ja sen jäesenille aiheutuvat riskit, voin perääntyä hyvinkin tässä kannassani vain siihen, mitä sanoin talvisodan hengestä.

    Hyssälän lääke on hyvä. Hyväksi sen tekee se, että muita parempia lääkkeitä ei ole esitetty tai keksitty. Siis sellaisia joilla olisi myös vaikutusta. Hyssälän lääkkeet eivät ole hänen itse kehittelemiään. Hänellä on takanaan laaja asiantuntijajoukko sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä ja Stakesin tutkijoita, joilla on monipuolinen näkemys asiaan, koska edustettuna on niin lääkäritaustainen kuin sosiologitaustainen asiantuntemus, joka on kaiken lisäksi alallaan maan parasta. Itse asiassa monet asiantuntijat ovat varoittaneet poliitikkoja hinnan alennuksen vaiktuksista jo paljon ennen kuin Hyssälä on asian huomannut.

    Käsityksesi vastuullisuudesta on kummallisen naivi, kun ottaa huomioon miten viisaita joissakin muissa asioissa puhut. Miten voit olettaa alle täysi-ikäisten lasten, joiden vanhemmat ovat päihteistä riippuvaisia tai alkholin suurkuluttajia kykenevän johonkin vastuulliseen käytön oppimiseen. Humalahakuinen alkoholikäyttö opitaan nimenomaan nuorena. Hyvin harva alkoholisoituu, jos aloittaa juomisen vasta täysi-ikäisenä. Nuorten alkoholista saama valistus on voittopuolisesti myönteistä ja sitä tulee eri lähteistä. Miten sellaisessa ilmapiirissä on mahdollista oppia vastuullisuuten ja poiketa erilaisista ryhmäpaineista.

    Alkholiongelmat tulevat hiipimällä, pyytämättä ja yllätyksenä. Ei niitä kukaan itselleen toivo tai halaja. Silloin kun rajan yli mennään sitä ei ylittäjä itse edes huomaa. Alkoholisti pyrkii erittäin pitkään vähättelemään ja kieltämään ongelmansa, koska pelkää juomiselle tulevan esteitä. Olen tuntenut elämäni aikana muutaman alkoholistin suhteellisen läheisesti kuten aika moni muukin suomalainen enkä totisesti toivo kellekään sellaista kohtaloa ja sairautta. Kun yhteiskunta sallii ihmisten vahingoittaa itseään, sen tulee osaltaan yrittää kuitenkin minimoida nämä vahingot ja kantaa oma vastuunsa ongelmista. Olen siis holhoamisen kannalla tässä ja ylpeä siitä.
  6. Kerrankin olen päässyt aihepiiriin, jossa olen "otsikossa" -kirjoittajan kanssa eri linjoilla. Tässä on jo ainakin yhden hymiön paikka.

    Isät valistavat kyllä poikiaan ja nykyisin myös äidit tyttäriään ahkerasti. Valistuksen sanoma on se, että juo kohtuullisesti. Ja sitten kun tämä on nuorelle väelle kerrottu, voikin jo turvallisin mielin korkata perjantaipullon. Valistus ja käytäntö lyövät kättä niin pahasti korvalle suomalaisessa kaksinaismoralistisessa ilmapiirissä, että siinä sitä valistamista riittääkin.

    Joissakin kohdin valitus kyllä tehoaa ainakin joksikin aikaa. Kun kuorma-autoilija ajoi kännipäissään Orimattilassa Tuuliharjan kohdalla isää lukuunottamatta erään perheen kuoliaaksi, tämä valistus puri varmasti jonkin aikaa suomalaisiin. Kukaan ei silloin nimittäin halunnut olla sen kuorma-autoilijan housuissa, oli lynkkausmieliala sen verran korkea. Tällainen valistus kyllä puree, mutta rohkenen epäillä sen moraalia.

    Muuten juuri uutisissa keerottiin, että erään vakuutusyhtiönkin edustaja vaati viinan hinnan korottamista, koska rattijuopumus tulee vakuutusyhtiöille koko ajan kalliimmaksi. 90-luvullahan rattijuopumus kääntyi selvään laskuun, mikä oli laman ansiota, kun alkoholinkulutus tilapäisesti laski.
  7. On tietysti kiinnostavaa tietää, mistä juominen johtuu, mutta sen tietäminen ei taida valitettavasti paljon auttaa akuutteihin alkoholihaittoihin. Haittojen torjuntaan käytettävä tehokas keinovalikoima on suppea. Kokonaiskulutuksen taso säätelee riskiä tulla suurkuluttajaksi ja alkoholin hinta kokonaiskulutuksen tasoa. Tämä yhtälön mukaan alkoholin hinnalla voidaan siis säädellä välillisesti myös suurkuluttajaksi tulon riskiä. Jostain suurkulutuksen riski on suurempi silloin, kun alkoholia on halvalla hinnalla paljon ja helposti saatavissa kuin että sitä olisi korkealla hinnalla vähn ja vaikeasti saatavissa.

    Yksilötasolla alkoholismin syyt ovat kyllä muualla kuin viinan hinnassa, mutta jostain syystä ongelmallisten määrä tuppaa kasvamaan silloin, kun viinan hinta laskee. Tässä siis pitää erottaa ne tekijät, jotka vaikuttavat kulutuksen määrään ja rakneteeseen niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen, kenestä tulee alkoholisti tai suurkuluttaja.

    Otan tästä aivan yksinkertaisen rautalankamalli, jotta asia tulisi ymmärretyksi. Ajatellaanpa yksinkertaisuuden vuoksi niin, että ihmisen geeniperimä määrää yksin sen, tuleeko ihmisestä alkoholisti tai suurkuluttaja vai ei. Oletetaan sitten, että tällainen altistava geeniperimä on joka toisella suomalaisella. Alhaisella alkoholin kulutustasolla näistä 50 %:sta vain 1/50 voi käyttää alkoholia niin paljon, että altistuu tuon perimänsä vuoksi alkoholismille. Sitten valtiovalta äkisti pudottaa hintaa, jolloin yhä useampi herkistyvä kykenee juomaan enemmän ja yhä useampi sen vuoksi myös kykenee ylittämään tuon kriittisen altistumisrajan. Näin alkoholismia voi esim. kaksinkertaistua niin, että yhden prosentin sijasta kaksi prosenttia väestöstä on alkoholisteja. Tässä on tavallaan kyse samasta kuin siitepölyallergiassa. Kun altistavien hiukkasten määrä lisääntyy tarpeeksi, oirehtia alkaa olla enemmän ja oirehtivalla oireet pahenevat. Silloinkin suuri osa jää kokonaan vaille oireita, koska heillä ei ole mitään biologisperäistä altistumista.

    Tässä esimerkissäni yksilövalikoituminen oli perinnöllistä. Se oli kuitenkin yksinkertaistettu malli, koska alkoholismin osalta perimän ohella ympäristötekijöillä voi olla myös suuri vaikutus alttiuteen käyttää alkoholia.
  8. Minun mielestäni ongelmia ei pidä päästää pahenemaan ja kroonistumaan. Hinnat ylös -lääke ei olekaan mikään taudinpoistaja. Vertaisin sitä mieluummin kivunpoistolääkitykseen, jotta varsinaista ongelmaa voidaan ryhtyä parantamaan ennen kuin se menee kuolemanvakavaksi. Tulehdus hoidetaan pois alta ensin antibiiteillä ja sitten aletaan leikkaamaan vasta varsinainen syöpäkasvain pois.

    Suomalaisten alkoholiongelmien perussyyt löytyvät humalahakuisesta kulttuurista eli siitä, että alkoholi on saanut ylikorostuneen ja myyttisen aseman suomalaisten elämäntavassa riemu- ja murhejuomana ruokajuoman sijasta. Jollain menneiden aikojen shamaanikulttureilla samantapaisena ongelmana olivat ehkä punaiset kärpässienet jonkun ihmisperäisen nesteen kanssa nautittuna.
  9. Jos otetaan esimerkiksi eteläinen naapurivaltiomme Viro ja itäinen naapurimme Venäjä, niin siellä alkoholiverotus on paljon matalampi kuin esim. Suomessa. Näiden valtioiden kansalaisten humalahakuisuus ei silti taida jäädä paljon jälkeen Suomesta, jos lainkaan.

    Humalahakuisuuden vähäisyys tuntuu liittyvän enemmän kulttuurisiin pirrteisiin kuin verotuksen tasoon. Varsinkin siellä missä viinin käyttökulttuuri on pitkä, humalahakuisuutta esiintyy vähän. Olutkulttuurimaissa humalahakuisuus on jo yleisempää. Nuorten osalta humalahakuisuus näyttäisi kyllä jo levinneen myös viinimaihin, sillä ainakin Espanjassa kerrotaan nuorison dokaavan jo vähän niin kuin meilläkin. Viinimaissa humalahakuisuuteen suhtaudutaan kuitenkin yleisesti vieroksuvasti ja humalaa pidetään sosiaalisesti häpeällisenä.
  10. Panen yleistykseni vielä selvämmän kaavan muotoon. Uskoisin, että kaavan eli hypoteesin oikeellisuutta voidaan tilastotiedolle eli kvantitatiivisen tutkimuksen keinoin testata.

    Hypoteesi on tämä: Kun alkoholin kokonaiskulutus (tilastoitu ja tilastoimaton yhteensä) kasvaa, alkholisteiksi diagnisoitujen ihmisten, jotka saavat eriasteista hoitoa sairauteensa, määrä populaatiossa lisääntyy. Jos alkoholiongelmaisuuden syyt eivät riipu kulutetun alkoholin määrästä, pitäisi alkoholiongelmien tämän mukaan pysyä vakiona, jos muut olosuhteet eivät yhteiskunnassa muutu. Itse en usko, että olosuhteet lyhyellä aikavälillä ratkaisevasti muuttuvat. Siitä huolimatta ennustukseni on, että alkoholistien ja alkoholiongelmien kasvu on vuonna 2010 jo hyvin selvästi nähtävissä verrattuna tähän vuoteen. Ja kuten mistamme, olimme yhtä mieltä siitä, että hintajousto vaikuttaa kulutukseen. Jäämme siis odottamaan tuloksia.
  11. Seuraavassa luettelen joitain syitä siihen, miksi voisi olla syytä palata rajoitusten tielle tai ei ainakaan luopua niistä.

    Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava huume. Se että näin on tulee todistetuksi päivittäin kelle tahansa, joka silmäilee vähän ympärilleen. Ja jos se ei riitä, kannattaa hakeutua esim. töihin niin sairaaloihin ja päihdeklinikoille, joissa hoidetaan alkoholiriippuvaisia. Alkoholi on tämän riippuvuutta aiheuttavan ominaisuutensa lisäksi terveydelle haitallinen aine usein (joskin voi olla sopivasti käytettynä myös terveyttä edistävä). Lisäksi alkoholia käyttänyt henkilö monta kertaa useammin käyttäytyy tavalla, joka koetaan yhteiskunnassa haitalliseksi (mm. taparikollisuus).

    Alkoholi ei eroa farmakologisilta vaikutuksiltaan monista huumeista. Kaikki huumeet aiheuttavat myös jonkinlaista riippuvuutta, joko fyysistä tai psyykkistä. Huumeissa vallitsee kieltolaki ja minusta olet ilmeisesti myös sitä vastaan, koska se on varmaankin vääristänyt suomalaisten suhtautumista huumeisiin ja niiden käyttöön. Miksi hasis koetaan siis vaaralliseksi ja haitalliseksi, mutta alkoholia ei, vaikka monessa suhteessa hasis on alkoholiin nähden vaarattomampi aine, koska se ei aiheuta yhtä voimakasta fyysistä riippuvuutta. Alkoholia pidetään siis moneen huumeeseen verrattuna paljon enemmän riippuvuutta aiheuttavana aineena. Korostan sitä, että tämä vertailu ei ollut tarkoitettu huumeiden puolustamiseksi, vaan silmien avaamiseksi alkholin riippuvuusefektiin ja suhtautumiserojen mielekkyyteen.

    Alkoholin käyttötottumukset opitaan yleensä jo hyvin nuorena vähän sen jälkeen, kun on vedetty porttikongissa ensisauhut tupakasta. Alkoholirajoitukset samoin kuin tupakka- ja huumerajoitukset ovat ennen muuta nuorten suojelua. Ihminen on murrosiässä usein epäkypsä ja kokematon arvioimaan moniakin asioita. On esim. todettu, ettei huumevalistus aina kovin hyvin pure, kun nuoret tunetavat huumeiden käyttäjätovereitaan, joilla ei näytä olevan mitään ongelmia huumeiden käytön vuoksi. Nuorten perspektiivi on kovin lyhyt eivätkä he oivalla korvikealkoholia käyttävän pultsarin nähdessään, että tämäkin on aloittanut alkoholin käytön samalla tavoin kuin he ryhmäpaineen alaisena ja kokeilunhalun siivittämänä. Varsinkaan nuorena ihminen ei ajattele ongelmien realisoituvan omalla kohdalla.

    Maailmasta löytyy myös esimerkkejä siitä, kuinka alkoholi on tappanut ja kroonistanut kokonaisia sivilisaatioita. Tunnettu esimerkki ovat Amerikan intiaanit sekä eräät Siperian aroilla ja Oceaniassa elävät alkuperäiskansat. On siis kokonaisia kultturreja, jotka ovat degeneroituneet viinaa läträtessään. Näille kansoille on ominaista ilmeisesti se, että alkoholi ei sovi lainkaan heidän elimistölleen ja aiheuttaa esim. antabus-reaktioita. Lisäksi on joitain pohjoisia seutuja, joissa alkoliongelmien laajuus on silmiinpistävän mittava (esim. Muurmanskin kaupunki).

    Alkoholin kulutusta seurataan meillä säännöllisesti niin, että sekä tilastoitu että tilastoimaton kulutus tulevat huomioiduiksi. Näistä yhteenlaskien saatu kokonaiskulutus on Suomessa jatkuvasti kasvanut. Myös alkoholihaitat ovat jatkuvasti lisääntyneet. Eikö ole varsin kummallista, että haittojen kasvu seuraa varsin tarkkaan kokonaiskulutuksen kasvua muutamien vuosien viipeellä.

    Pirtun salakuljetukseen ei enää ole tarvetta, kun 80 % alkoholia voi tuoda Virosta litrakaupalla. Ja sitä myös tuodaan, elleivät silmäni ihan valehtele.

    Jos Hyssälän ehdotukset eivät ole tätä päivää, niin voisitko kertoa ratkaisun siihen, millä alkoholihaittojen kasvu saadaan pysähtymään. En minäkään ole yhtään huolissani alkoholin juomisen lisääntymisestä, jos se ei aiheuttaisi mitään haittoja. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin erittäin suuri määrä sellaisia haittoja, joissa alkoholi on arvioitu tärkeimmäksi tai ainakin yhdeksi tärkeimmistä ongelmaan vaikuttavista tekijöistä.

    Sitten sopii kysyä, mitä haittaa ja kenelle on siitä, että alkholinkäyttöä pyritään rajoittamaan ja kohtuullistamaan esim. saatavuutta säännöstelemällä ja hintaa rukkaamalla. Alkolikauppialle ja valmistajille haittaa voi tietysti tulla. Viime vuosina siltä suunnalta onkin pyritty laajentaamaan markkinoita naisiin ja nuoriin. Siideribuumi oli tarkoitettu erityisesti naisten kulutuksen kasvattamiseen ja erilaisten karkki- ja limuviinojen markkinointikohdetta ei tarvitse paljon arvailla.
  12. Syy siihen, että alkaa juoda, ei ole viinan hinnassa eikä saatavuudessakaan. Ensimmäiseen ryyppyyn pitää olla joku muu syy. Usein se syy on uteliaisuus, ryhmäpaine, juomiseen ja humaltumiseen liittyvät mielikuvat ja niitä tukeva kulttuurinen ympäristö. Alkoholi ei ole yhdellekään ihmisille mikään ongelma silloin, kun se ensimmäinen ryyppy otetaan. Eikä se ole ongelma vielä monen seuraavankaan ryypyn jälkeen. Ja edelleen on paljon sellaisia ihmisiä, joille siitä ei tule minkäänmoista ongelmaa koko elämän aikana, vaikka he joisivat suht usein ja säännöllisesti.

    Ongelmana on kuitenkin alkoholiriippuvuus. Se on luonteeltaan sekä fyysistä että ennen kaikkea psyykkistä. Tämän riippuvuden syntymiseen liittyy olennaisesti juodu alkoholin määrä. Mitä vähemmän kansa juo, sen vähemmän ja hitaammin syntyy riippuvuutta. Ja mitä vähemmän syntyy riippuvuutta, sen vähemmän aiheutuu haittoja. Ja kun mm. hintajousto vaikuttaa kokonaiskulutuksen määrään, siitä seuraa edellä oleva huomioiden myös se, että hintajoustolla on vakutusta myös haittojen määrään.

    Hyvin tyypillinen esimerkki tällaisesta vaikutusmekanismista on Ranska ja muut viinimaat, joissa alkoholin haittavaikustuksista merkittävin on maksakirroosi ja muut sisäelintaudit. Nämä kehittyvät päivittäisen ja ei lainkaan humalahakuisen juomisen seurauksena. Jos viinin sijaan litkittäisiin vettä edes joka toinen päivä, alkoholihaittoja ei ehkä näissä viinimaissa olisi lainkaan. Kun hinta vaikuttaa kulutuksen määrään, se saisi esim. tässä tapauksessa ihmiset tosiaankin juomaan vettä joka toinen päivä, että olisi varaa viiniin joka toinen päivä.

    Ei ole paljon mieltä ryhtyä tutkimaan esim. sitä, miksi ihmiset juovat viiniä ruuan kanssa. Se on kulttuurinen tapa, joka on syntynyt kauan sitten. Samoin on turha ryhtyä tutkimaan sitä, miksi monetkin kansat juovat olutta usein. Tällainen olutkulttuuri on esim. Saksassa ja Brittein saarilla. Mutta kyllä sielläkin hinnalla on vaikutusta siihen, miten paljon illassa ja viikossa kitataan. Epäilisin, että juomisen psykologiset syyt tunnetaan oikeinkin hyvin. Lisäksi tunnetaan se, että alkoholi aiheuttaa riippuvuutta ja juuri tämä riippuvuus on yhteydessä ongelmiin.

    Harva ihminen mieltää alkoholin riippuvuutta aiheuttavaksi kemialliseksi aineeksi. Eihän sitä alussa mitenkään tunne. Jokainen uskoo hallitsevansa oman juomisensa. Nuoret ajateelevat samalla tavoin tupakasta. Sekä tupakoiminen että juominen aloitetaan tavanomaisesti varsin nuorena, jolloin ihmisellä ei ole senkään vertaa kokemuksen tuomaa arvostelukykyä kuin meillä vanhemmilla ehkä on.

    Minusta olet totaalisen väärässä siinä, että viinalla haettaisiin jotain ratkaisua tai tyydytystä johonkin ongelmaan. Ei juominen siitä lähde. Ongelmanratkaisujuominen on yleensä kehittynyt sellaiseksi jo pitempiaikaisen alkoholinkäytön seurauksena. Humalahakuinen elämäntapa on voinut aiheuttaa niitä ongelmia, joihin sitten ehkä haetaan ratkaisua lisäämällä viinan juontia.

    Minkään päihteiden käytön ei tarvitse merkitä minkään erityisen ongelman olemassaoloa. Kun nuoret alkavat käyttää esim. huumeita, siihen on muut syyt kuin ongelmat paitsi jos ongelmaksi luetaan halu identifiotua johonkin ryhmään joidenkin mielikuvien mukaisesti. Huumeiden käyttö voi olla huumeesta riippuen varsin hallittua pitkän aikaa. Vasta riippuvuus huumeeseen alkaa tehdä siitä ongelman ihmisille.

    Minäkin juon alkoholia, olen juonut jo monta vuotta, vuosikymmentä. En ole tuntenut sitä miksikään ongelmaksi itselleni, vaan uskon pystyväni hallittuun käyttöön. En ole alkanut käyttää alkoholia minkään ongelman ratkaisemiseen enkä muistaa yhtään kertaa, että olisin juonut parantaakseni tai peittääkseni jonkun ongelman. Hyvin monilla kaltaisillani juominen liittyy ruokailuun tai ystävien kanssa seurusteluun eli on yksi kulttuurinen tapa. Silti pidän mahdollisena, että voisin saada jonkun alkoholiperäisen sairauden, jos lisäisin juomistani esim. niin, että käyttäisin aina viiniä ruokajuomana ilman, että laisinkaan siitä humaltuisin.

    Alkholin suhteen nuoret ovat elimistönsä kehittymättömyyden vuoksi herkkiä alkoholille. Jos saatavuus ei ole mikään ongelma, voisimme ilmeisesti luopua mielestäsi alkoholi-ikärajoista ja lisätä näin nuorten alkoholin saatavuutta ilman, että siitä aiheutuu mitään ongelmia. En tiedä, onko tuollainen populismia, mutta täyttä pöytyä se ainakin on. Siinä ei paljon auta, että tiedämme nuorten innon alkoholiin liittyvän kulttuuriseen humalahakuisuuteen, jos emme millään konstilla kykene tuota kulttuuria toiseksi muuttamaan hetkessä. Sen vuoksi on aina harkittava myös näiden "populististen" keinojen käyttöä.
  13. Olen täysin eri mieltä siitä, etteikö kukaan joisi sen takia, että viinaa on saatavilla ja sitä saa halvalla. Viinan hinta eikä helppo saatavuuskaan ole niitä syitä, minkä vuoksi pulloon ensi kertaa tartutaan, mutta sen jälkeistä juomista ne alkavat säädellä entistä enemmän.

    Alkohlinkulutuksessa tapahtui erittäin jyrkkä kasvu vuoden 1969 jälkeen, kun keskiolut vapautettiin monopolimyynnistä. Tätä asiaa tutkittiin Suomessa paljonkin ja silloin todettiin, että keskioluen kulutus tuli kaiken muun entisen kulutuksen päälle, ei sijaan. Meillä Suomessa on pyritty säännöllisesti selvittämään myös alkoholin kokonaiskulutusta, joten tässä kulutuksen kasvussa ei ole huomioitu vain Alkosta myytävän liemen osuutta.

    Saatavuudella ja hinnalla on vaikutusta alkoholin kokonaiskulutukseen, vaikka mukaan lasketaankin ns. piilokultus tai korvaava kulutus. Alkoholimittauksissa tulee huomioida kolme asiaa: ensimmäinen on alkoholin kulutus (kokonaiskulutus, Alkosta myytävän kulutus+keskiolut, tuontialkoholin kulutus, oma poltto), toinen on alkoholihaitat, jotka ovat varsin hyvin mitattavissa ja kolmas on sitten alkoholikulutukseen vaikuttavat tekijät kuten hinta ja saatavuus, joilla on useissa tutkimuksissa todettu olevan yhteys kokonaiskulutuksen määrään. Alkoholitutkijat eivät suinkaan ole hylänneet tätä kohtalonyhteyttä.

    Alkholin hinta ja hyvä saatavuus arkipäivästävät kulutuksen. Kun juomista on jokapäiväisesti halvalla saatavissa mistä vain, perjantaipullojuomisen lisäksi esim. arkikaljoittelu lisääntyy. Ennen vanhaan viinapullon hankkimisen eteen piti tehdä työtä sekä pullon hankkimisen että siihen käytetyn rahan osalta.

    Kun kulutus lisääntyy, se tarkoittaa sitä, että yhä useampi saavuttaa entistä nopeammassa aikataulussa sen rajan, jossa kulutus muuttuu ongelmakäytöksi, jota juoja ei enää hallitse ja josta puolestaan seuraa erilaisia haittoja. Tähän entistä suurempaan kulutukseen on helppo kenen vaan haksahtaa, ellei ole tarkkana. Vain ongelmakäyttäjäksi tulleet pyrkivät hankkimaan viinansa mistä vaan hinnalla millä hyvänsä. Mutta ne jotka ovat vasta juomisen alkuvaiheessa, eivät toimi niin, vaan voivat vielä uskoa sitä nalkuttavaa vaimoa, että rahoista viinatarpeisiin myönnetään vain tietyn suuruinen osa, jonka pitää riittää siihen. Se riitti ehkä pullolliseen kossua viikossa. Jos nyt riittää pariin kolmeen pulloon viikossa, ero voi olla ratkaiseva sen osalta, kuinka nopeasti alkoholi tulee ongelmaksi kunkin kohdalla.
  14. Hinnan vaikutuksesta alkoholin kulutukseen on tehtyä Suomessa selvityksiä. Aiemmin näitä selvityksiä teki Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos ja sittemmin Stakes. Alkoholitutkija Esa Österberg on ainakin tällaisia selvityksiä tehnyt.
  15. Kirjoituksesi sisältö on pääosin sellaista, johon voi varauksetta yhtyä. Erityisesti se, että meitittäisiin maataloustuotannon suuntautumista hakien kansainvälisesti vähän kilpailtuja hyväkatteisia suuntia. Luomutuotanto jo sinällään sopii Länsi-Euroopan mittakaavassa kaikkein parhaiten Suomelle, kun peltopinta-ala/väestö on suuri. Keski-Euroopassa luomutuotanto maatalouden perustana johtaisi ympäristökatastrofiin, kun kaikki asumaton maa pitäisi raivata pelloiksi, jotta tuotannon määrä olisi riittävä.

    Tukemisen perustelu sääolosuhteilla ei ole tarpeellista. Sääolosuhteet ovat yrittäjäriski muiden joukossa ja jokaisen tiedossa on suomalaisen sään kirjo. Maataloudessa osataan kyllä ottaa sääolosuhteet huomioon valitsemalla esim. sellaisia lajikkeita, jotka kestävät meikäläisessä ympäristössä. Säiden perusteella voitaisiin alkaa samantien tukea matkailuaelinkeinoa ja jäätelönmyyntiä. Ei ole mielekästä tukea Pohjanmaan laskettelukeskuksiakaan luonnonolosuhteiden takia.

    En usko, että jatkojalsotuksen kartelleista päästään eroon maataloustuilla. Päinvastoin epäilen, että maataloustuet ovat omiaan pysyttämään tilanteen aina entisellään, kun siltä puolelta ei tule painetta kartelleja vastaan. Kartellien purku pitää aloittaa muilla keinoin kuin maataloutta tukemalla.
  16. Halosen ja Lipposen 70-luvun mielipiteillä ei ole erityistä merkitystä nykyaikana. Lipponen ja Halonen ovat nuoruuden idealismistaan kasvaneet käytännön poliitikoiksi, joiden tärkeimmät näytöt asettuvat tietysti lähimenneisyyteen eikä esim. lapsuuteen.

    Kekkosen kohdalla tilanne oli samankaltainen. Hän muutti radikaalisti poliittisia käsityksiään, kun aikuisuutta ja kokemusta tuli enemmän. Ehkä suurmiehet juuri tästä tunnetaankin.

    Poliittisia päätöksiä ja poliittisia mielipiteitä luodaan ajassa ja sen olosuhteissa. 70-luvun olosuhteet olivat tyysti toiset kuin 90-luvun olosuhteet. NL määräsi poliittisia valintojamme ja Suomelle myös merkittävä kauppakumppani. Historioitsijat ovat meille kertoneet, että presidentti Kekkonen esimerkiksi uskoi aivan tosissaan NL:n nousevan myös taloudellisesti lännen ohi, kun vuosittaiset kasvunäkymät olivat välillä hurjat tai ainakin ne saatettiin siltä näyttämään.
  17. Kaipa tässä muillekin annetaan esitellä niitä tulevaisuuden aloja. Johannes Koroma ottaa koluminissaan esille yhden, jossa suomalaisetkin ovat onnistuneet saamaan aikaan muutamia menestystuotteita. Kysymys on tietenkin bioteknoligiasta eli ruuasta puhutaan edelleen. Bioteknologiolla on pyritty varren kasvattamisen ohessa funktionaalisten, terveysvaikutteisten elintarvikejalosteiden kehittämiseen. Benecol oli tästä yksi esimerkki. Suomalaisen maatalouden kannattava tulevaisuus voisi olla bioteknisessä tutkimus- ja tuotekehitystyössä. Siinä puuhassa kylmä talvikausi ei haittaa niin paljon kuin bulkkituotannossa.

    Suomalaisilla on paljonkin teknistä tietotaitoa, voisi sanoa jopa etumatkaa Nokiabuumin yms. takia teknologian alalla. Teknologiasta Suomessa olisi mahdollisuus vuolla uutta kultaa metsän ohella. Tulevaisuuden avainaloja on biotekniikan ohella ympäristöteknologia. Myös energiavaihtoehtojen etsinnässä Suomen tulee olla aktiivinen. Jos vähänkin on silmää tulevaisuuden globaaleille haasteille, löytyy kyllä uusia aluevaltauksia. Maatalous ei bulkkituotantona sellainen ole. Ruokaa saadaan kyllä muualtakin ja paljon halvemmalla.
  18. EU-vastustaja Keskustaporvari kyllä kykenee löytämään myös historiastamme ne, jotka taloudellista länsi-integraatiota ovat jossain vaiheessa vastustaneet.

    Tarja Halonen on kuulunut nuorena vasemmistoradikaaleihin. Sittemmin Halosen linja on tasaantunut ja häntä voi kai pitää jopa SDP:n äärilaitoja välttäneeksi poliitikoksi.

    Nuoruuden radikalismi kuuluu monenkin poliitikon kehitysvaiheeseen. Yleensä on jopa niin, että mitä merkittävämpi poliitikko on kyseessä, se todennäköisempää tällainen nuoruuden aatteellisuus on. Muistammehan esim. Urho Kekkosen radikaali oikeistonuoruutta, jolloin hän pyrki osallistumaan veljeskansojenkin aseelliseen auttamiseen, mutta Siperia opetti kun tultiin verissä päin takapuoli edellä. Kekkosen kuperkeikka kohti vasemmistoa oli sittemmin täydellinen poliittinen takinvaihto.

    Halosen toimintaa samoin kuin Kekkosen nuoruuden toimintaa on varmaankin ohjannut aatteen palo. Seppo Kääriäisen kohdalla tästä ei ollut kyse. Mullan kärrääminen naapuriin oli ihan silkkaa sitä itseään, jota on kutsuttu ruskean reiän ritarikunnan täysjäsenyyden yhdeksi näyttökokeeksi. Se ei ole ollenkaan harmitonta, kun sitä vertaa aitoon aatteellisuuteen.
  19. Jokien patoaminen on ollut suuri virhe. Se on ollut osa tätä samaa kepulaista aluepolitiikkaa. Teollisuutta on pitänyt väen väkisin hajasijoittaa ympäri Suomea ja sitä varten on sitten jouduttu tällaisiin energiaratkaisuihin.

    Luomutuotanto sopii erinomaisesti Suomen olosuhteisiin, kun peltomaata on runsaasti. Muualle Eurooppaan se ei sovikaan, vaan olisi täydellinen katastrofi. Suomella olisi ollut oivallinen tilaisuus keskittyä juuri luomutuotantoon, jos Haavisto ja kumppanit olisivat neuvotelleet meille sellaisen maataloussopimuksen, jossa kaikki korvaus olisi tullut ympäristötuen muodossa. Euroopassa ja erityisesti Saksassa tällainen olisi saanut suurta kannatusta.

    Sen lisäksi meillä olisi jo aikapäiviä sitten voitu asettaa suojavyöhykkeitä peltojen ja vesistöjen väliin niin, että lannoitteiden käyttö ei ole sallittua vesistöjen läheisyydessä, jossa niitä voi kulkeutua vesistöihin.
  20. ei tunnu nyt miltään, mutta sanoisin vain, ettei kannata aina luottaa tuntumaan, vaan hakea myös tietoa sen tueksi.
    21. 1259 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt