mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Ratkaisu on kyllä olemassa ja se on se, että lopetaan kaikkialta maailmasta paitsi kehitysmaista maatalouden protektionistinen suojelu ja verovaroilla tukeminen. Tätä varten on jo olemassa valmis neuvottelujärjestelmä eli WTO. Ja tässä järjestelmässä on ollut pohjana James Harbinsonin järkevä ehdotus, jota kannattaa tukea.

    Kun tuotantoa ei tueta ja suojatulleja ei ole, maataloustuotteista maksetaan kysynnän ja tarjonnan mukainen hinta, jolloin kenenkään ei tarvitse kustantaa ylituotantoa. Ylituotannot karsitaan kansainvälisen kilpailun avulla ja ne eivät mene kaupaksi niin kuin nyt. Minun veikkaukseni on se, että hinnat ovat sen jälkeen jokaiselle suomalaiselle halvemmat kuin nykyinen markkinahinta plus veroissa maksettu tuki yhteensä. Ja sinä puolestasi olet sanonut, että suomalainen maatalousyrittähä kyllä pärjää vapaaassa kilpailussa, joten senkään puolesta ei ole mitään ongelmaa meillä Suomessa.
  2. Mistä päättelet, että halveksin. Tai ei tarvitse kertoa. Voin kertoa jo nyt, etten halveksia sinua enkä useimpia muitakaan lähimmäisiäni. Pelien häviön yritän kestää kuin mies ainakin.

    Halataan vaan, mutta halaa sinä ensin, niin että osaan tunnistaa.
  3. Olen yleensä tyytynyt antamaan sellaisen ohjeen, että minkä tahansa muun puolueen paitsi Keskustan äänestäminen kannattaa. Asiaa yön ja parinkin yli mietittyäni olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, etten suosittele vaihtoehtona kuitenkaan KD:n, RKP:n enkä perustuslaillisten äänestämistä. Junttiudesta toiseen ei ainakaan kannata siis siirtyä.

    Kepuloisen asemasta on siis aika päästä ja ryhtyä itse saavuttamaan jotakin eikä odottaa aina valmista pöytään. Se nostaa itsetuntoakin, kun huomaa pärjäävänsä ilman muilta jatkuvasti varastettuja rahoja. Ja onhan se vähän syntiäkin elää muilta ryöstetyillä rahoilla.

    Jos olet maatalouskepuloinen, ala harkita maatilasi muuttamista kohti sellaisia tuotantosuuntia, joissa pärjää markkinaehtoisestikin ja äänestä sen jälkeen esim. Kokoomusta tai Vihreitä. Jos taas katsot, että on paras panna pillit pussiin ja siirtyä tehtaaseen tai studioon töihin, voit valita vaihtoehdoksi edellisten lisäksi esim. SDP:n. Jos sinusta ei ole mihinkään tai sinua ei huolita mihinkään, repertuaari kasvaa Vasemmistoliitolla. Eiköhän tässä nyt jo ollutkin sopivasti valinnanvaraa.
  4. Kokoomuksella on suuria vaikeuksia löytää Haloselle vastaehdokas. Vallattoman ja tehtävään aina ilmeisen haluttoman poikamiehen piti nyt uhrautua, jottei enää ikinä toista kertaa tarvitsisi. Niinistö uhrautuu tietäessään, ettei valituksi tulemisen mahdollisuutta ole. Se onkin lähes ainoita viisauksia, mitä tästä miehestä voi sanoa.

    Keskustalla olisi parikin kokenutta poliitikkoa vastaehdokkaaksi, mutta onnettomat kepulit tyrivät mahdollisuutensa asettamalla Matti Vanhasen ehdolle. Paavo Väyrynen oli tietysti vaihtoehtoa haettaessa paras, mutta Esko Ahossakin olisi monta kertaa enemmän särmää kuin Vanhasessa. Jäätteenmäki on niin onneton substanssipuolella, ettei hänestä ole vakavasti otettavaa ehdokasta mihinkään vastuulliseen tehtävään. Väyrystä ja Ahoa keput eivät halua asettaa kuitenkaan ehdolle, koska se ärsyttäisi demareita ja vaikuttaisi hallitusyhteistyöhön, jota ei haluta vaarantaa yhden presidenttikilvan takia.

    Haloselle olisi myös vaihtoehto SDP:ssä eli Paavo Lipponen. Lipponen ei liene kuitenkaan kovin halukas miksikään keulakuvaksi, kun on niin monta vuotta tottunut käyttämään todellista valtaa. Ja mandaatti tuli luvattua aikoinaan Haloselle, niin minkäs teet.
  5. Vaalilupauksia ja välikysymyksiä pitää ehdottomasti listata. On tultava loppu jatkuvalle valehtelulle ja poliitikot saatettava poliittiseen vastuuseen. Tässä on erityisesti poliittisella medialla paljon tehtävää. Poliitikoilta pitää suoraan ja kovaa kysyä, miksi tuli valehdeltua. Ei sellainen ole mitään populismia, vaan toimivan demokratian edellyttämää kontrollia. Kun tätä kontrollia ei ole riittävästi ollut, erityisesti Keskusta on häikäilemättömästi voinut olla montaa mieltä samasta asiasta.
  6. ymmärtää. Yritin tehdä kirjoituksessani selväksi juuri sen, että keyneslaisyys ei ole sosialismia. SDP on harjoittanut keyneslaista talouspolitiikkaa ja myöhemmin kallistunut sitten vakaan rahanarvon politiikkaa eivätkä kummatkaa ole sosialismia. Keskustalaiset kuitenkin usein väittävät SDP:n olevan sosialismia harrastava puolue ja sinäkin teit samanlaisen väitteen aiemmin. Tätä harhaista väitettä olen yrittänyt oikaista, mutta kirjoituksestasi päätellen epäonnistunut siinä ainakin sinun kohdallasi, kun et ymmärrä edes lukemaasi.

    Sosialismista ei ole tarpeen keskustella tässä, koska sitä ei ole tai se ei ole enää pitkään aikaan ollut ajankohtainen. Keskusteluni sosialismista oli tarkoitettu juuri tämän sanoman esille tuomiseksi. Menikö perille?
  7. on sanomista kuin että lakimieskoulutus tuottaa näemmä useampiakin fiksuja ihmisiä. Teksti oli niin tutunoloista (järkevää), että ensin luulin itse kirjoittaneeni sen jossain unitilassa. Kyllä jämpti on näin.
  8. Ahtisaaren sanomisia ei pidä tulkita niin kuin esität. Jos Ahtisaari olisi ruotsalainen, hän voisi esittää myös heille saman neuvon samoin perustein. Toinen asia on sitten se, voidaanko Ahtisaaren neuvoa pitää hyvänä ja perustelua riittävänä, mutta siihenhän et puuttunutkaan, joten en minäkään.
  9. Keskustalainen maatalouspolitiikka pakottaa nimenomaan nämä taloususkovaiset siihen, että pitää ansaita vielä enemmän kuin ehkä muuten ansaittaisiin. Tämä pakko johtuu siitä, että muiden menojen ohella pitää rahoittaa vielä maatalousmenotkin ja ennen kaikkea maatalouden myötä erilaiset aluepoliittiset investoinnit ja muut menot, jotka ovat paljon suurempia kuin maatalousmenot itsessään.

    Ei Keskustan politiikka siitä lähde, että pitäisi tyytyä johonkin maatalousmalliin ja tehdä Suomesta maatalousvaltio, jossa tyydytään vähempään ja eikä olla mukana missään taloususkonnon oravanpyörässä. Keskustan maatalousmalli on osa tuota oravanpyörää lisäten vain sen vauhtia. Tästä syystä kepulaiset kannattavat niin vallan pirusti markkinataloutta ja suosivat yrittäjyyttä. Pitäähän maksajia löytyä mahdollisimman paljon heidän maatalousharrastukselleen.
  10. En halua jutussani moralisoida. Minusta ympäristöongelmat ovat vakavasti otettava asia, johon pitää paneutua ilman moralisointeja, koska kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuudesta.

    Se että olen tullut tunnetuksi jonkunlaisen taloususkonnon tunnustajana johtuu enemmän siitä, että jotkut muut kuten arvostamani Aku (eli ehkä juuri sinä) olette sellaisen viitan minulle antaneet. Ei ole aina havaittu tai ymmärretty, että puutun enemmän tällä palstalla niihin ristiriitaisuuksiin, joita Keskustan politiikassa esiintyy. Maatalouden osaltakaan en kannata mitään vapaata markkinataloutta siinä mielessä, että se johtaisi joidenkin ylikansallisten banaaniyhtiöiden ylivaltaan. Olen mm. sanonut, että kehitysmaille voi kernaasti antaa siirtymävaiheessa etuoikeuksia suojella omaa maatalouttaan, jotta ne pääsevät hyvään alkuun. Mielestäni se, että pidän nykyistä maatalouspolitiikkaa järjettömänä ei käänny siihen, että vaihtoehtona olisi vain jokin taloususkonnollinen malli. Jos Keskusta kertoo kansalaisille, että heidän maatalouden suosintansa johtuu siitä, että se on irtiotto taloudesta ja siihen suuntaan pitäisi muutenkin mennä, hyväksyn selityksen ja voin ryhtyä kannattamaan asiaa. Mutta Keskustan politiikka on sitä, että joidenkin muiden kuuluu ansaita sen talouskonnon voimin maataloudelle rahaa ja sitä en voi pitää tällaisena rahanansaitsijakansalaisena oikeana.

    Talouskoneisto on jauhanut tähänkin asti niin aatteelliset kuin tieteellisetkin ympäristönsuojelijat ja jauhavat varmaan edelleenkin. Mutta poliitikot ovat kansalaisten edusmiehiä ja -naisia, jotka eivät lähtökohtaisesti tai alunperin ole minkään talouskoneiston lähetteliläitä. Jos kansalaiset haluavat antaa poliitikoille valtuudet päättää talouskoneiston halun vastaisesti, se on mahdollista. On huomattava, että joissakin kohdin talouskoneisto on joutunut ottamaan ympäristönsuojelullisia näkökohtia huomioon, kun kuluttajat ovat valistuneet valitsemaan ympäristöystävällisempiä tuotteita.

    Poliittinen liikehdintä nousee ympäristöasioissa vain ehkä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä. Ympäristöpolitiikan nousun kannalta olisi esim. toivottavaa, että Euroopan tulvaongelmat jatkuvat useinakin vuosina ja että Espanjan ja Portugalin kuivuudesta tulee pysyvä ilmiö niin, että se tulkitaan Saharan hiekka-autiomaan alkavaksi laajentumiseksi. Tällaiset sinällään ihmisille vaingolliset ilmiöt voivat vasta kääntyä poliittisiksi vaatimuksiksi. Valitettavasti asia on niin, että vasta kantapään kautta oppi alkaa mennä perille.

    Voisitko mainita joitakin kirjoittajia täällä oikein nimimerkiltä, kellä on koherenttia näkemystä niin voisin ottaa opiksi.
  11. Ensinnäkin olisi toivottavaa, että kertoisit eri väitteiden yhteydessä lähteen, johon tieto perustuu.

    Henkirikosten osalta väite saattaa suurin piirtein pitää paikkansa, mutta antaa silti harhaisen kuvan tällä tavoin esitettynä. Itä-Euroopan henkirikosluvuista Suomi jää selvästi jälkeen. Suomen henkirikoksista ylivoimainen valtaosa on alkoholin vaikutuksen alaisena suoritettuja uhrin ollessa myös yleensä humalassa. Tekijä ja uhri kuuluvat kaikkeen alimpaan sosiaaliluokkaan useimmissa tapauksissa ja he ovat hyvin syrjäytyneitä ja päihderiippuvaisia. Ilmiö ei ole tämän päivän ilmiö Suomessa, vaan korkea henkirikollisuustaso on jatkunut vuosikymmenten ajan ja aina alkoholioloilla on ollut siinä suuri merkitys. Jos meillä ei olisi jokapäiväistä ryypiskelyä harrastavia ryyppyporukoita tai päivittäin humalaan saakka ryyppääviä syrjäytyneitä pariskuntia, henkirikollisuutemme olisi länsimaiden alhaisin. Ammattimaiseen rikollisuuteen liittyvät henkirikokset ovat olleet Suomessa harvinaisia ja niitä on oikeastaan alkanut esiintyä vuosittain vasta huumekauppaan ja moottoripyöräjengien kahinoihin liittyen viime vuosikymmenen aikana.

    Totaalikieltäytyjien vankeusranaistuksen pituus ei ole kaikissa tapauksissa 197 päivää, vaan se voi olla lyhyempi silloin, kun kieltäytyjä on suorittanut osan ase- tai siviilipalvelusta. Tällöin vankeus on puolet jäljellä olevasta siviilipalvelusajasta. Muilta osin on todettava, että tämä asevelvelvollisuuslakiin ja siviilipalveluslakiin perustuva rangaistussäännös poikkeaa kaikilta osin Suomessa yleisesti noudatetusta rikosoikeusjärjestelmästä. Ilmeisesti senkin vuoksi säännöksiä ei ole siirretty rikoslakiin, vaikka periaatteena muuten on ollut, että kaikkien vankeuteen johtavien rikosten sääntely tapahtuu rikoslaissa. Arvelisin, ettei säännösten valmisteluvastuuta ole haluttu antaa oikeusministeriölle, koska silloin sääntelyssä olisi todennäköisesti ehdotettu normaaleja rikosokeudellisia periaatteita niin, että tuomioistuimelle olisi jäänyt mahdollisuus mitata rangaistus normaalin rangaistusasteikon mukaan eli esim. sakkoa, tai enintään vuosi vankeutta, jolloin rikokseen syyllistynyt olisi nuorena henkilönä ja ensikertalaisena tuomittu aina sakkoon tai ehdolliseen vankeuteen, muttei yhdessäkään tapauksessa ehdottomaan vankeuteen. Totaalikieltäytymissäännöstä voi pitää täysin epäonnistuneena lainsäädäntönä, jonka tarkoituksena on rangaista minustakin mielipiteestä. Eli olen tässä periaatteessa samaa mieltä.

    Todellinen työttömyysaste ei ole lähelläkään 30 %:a. Työttömiksi ei voida laskea opiskelijoita, yrittäjiä eikä sellaisia henkilöitä, jotka ovat omasta tahdostaan työmarkkinoiden ulkopuolella.

    Hieman rohkenen epäillä väitettä, jonka mukaan Suomessa olisi vähiten pientaloja Euroopassa. Tämä voi määrällisesti pitää paikkansa, koska muualla on enemmän väestöä, mutta sellainen tieto on ns. nollatietoa. Suhteellisten määrien kertominen valaisisi asiaa huomattavasti osuvammin.

    Tiedon Suomen oikeuslaitoksen korruptoituneisuudesta voi vetää suoralta kädeltä vessanpöntöstä alas. Jos joku tutkimuslaitos on tällaisen tuloksen saanut, se kertoo enemmän tutkimuslaitoksen kyvyttömyydestä luotettavasti selvittää asia kuin mistään muusta.

    Ydinvoiman raknetamisen suhteen eri maissa on erilaisia kantoja asiaan. Esim. Ranska on hyvin ydinvoimavaltainen valtio verrattuna muuhun Eurooppaan. Onpa jopa arveltu, että ydinvoiman rakentaminen saattaa muuallakin lisääntyä, ellei hupenevalle öljylle ja fossiilisten polttoaineiden ympäristöongelmille löydetä nykyistä parempaa ratkaisua tai toimivaa energiavaihtoehtoa.
  12. Vielä muistui mieleen Repe Helismaan suorastaan apokalyptinen näky 60-luvulta Meksikon pikajunassa. Eli "Pikku Pete, iso Pat, gangstereita molemmat"... jne.
  13. Mikähän mahtaa olla keskustalaisten oma näkemys punamultahallituksen toivuuteen ja aikaansaannoksiin. Oiva Härkönen on ainakin ollut tällä palstalla tyytyväinen hallituksen politiikkaan, joka nyt kuulemma perustuukoko maan tasavertaiseen kohteluun. Pääministeri Vanhanen ja muu puoluejohto on pyrkinyt eri yhteyksissa suitsuttamaan onnistuneen hallitusyhteistyön puolesta.

    Mutta kuuluupa Keskustasta ihan toisenlaisiakin äänenpainoja, mikä ei ole kylläkään uutta, kun tästä puolueesta on kyse. Pikku-Väykky eli Petri Neittaanmäki on väittänyt suurin piirtein, että Vanhanen on SDP:n valinta pääministeriksi ja Keskustan puoluejohtajaksi ja että hallitusyhteistyö on ollut yhtä SDP:n sanelua alusta alkaen. Kaiken kukkuraksi SDP:n uusi puoluejohtaja kehtasi Peten mukaan ehdottaa Tarja Halosta myös Keskustan presidenttiehdokkaaksi. (Tämä muuten ei ole hullumpi ajatus, vaan toteuttaisi vastavuoroisuuden periaatetta). Pikku-Pate väittää lisäksi, että Keskustan syvät rivit kannattavat Keskustan - ja Kokoomuksen hallitusta ehkä vihreillä täydennyttänä. Tällaisessa hallituksessa Keskusta olisi Peten mukaan se, joka sanelisi mitä tehdään. Tarkoittaa varmaan, että pitää kokoomuslaisia nynnyinä ja ohjailtavina poikasina demareihin verrattuna.

    Kumpaahan mieltä nä keput sitten oikein mahtavat olla. On siellä niin monta päinvastaista kantaa esitetty samoiltakin ihmisiltä, ettei ikinä tiedä missä oikein mennään. Pikku-Väykky itsekin on ollut aiemmin vaatimassa punamultahallituksen synnyttämistä. No, opportunismi eli perinne ainakin kukoistaa. Siinä Keskusta on hyvin linjakas.
  14. SDP ei ole luvannut saati vaatinut polttoaineverotuksen alentamista. Keskusta on sen sijaan pitänyt asiasta suurta älymölyä. SDP on toiminut täysin linjakkaasti eikä ole käännellyt takkiaan tuulten mukana. Keskusta taas lupaa äänestäjille yhtä ja tekee toista. Tässä on se vissi ero. Keskustan politiikka on erinomaisen populistista, luvataan kaikenlaista, mutta livetään teoista.

    Itse en kirjoiyuksessani vaatinut polttoaineveron alentamista. Kerroin vain se, että Keskusta on sitä vaatinut, mutta hallitusvastuussa ollessaan on asiasta hiiren hiljaa. Tai ei aivan hiiren hiljaa, vaan pyrkii nyt kääntämään asian maatalousyrittäjien uudeksi piilotueksi muiden veronmaksajien kustannuksella. Asiahan on niin, että kun maatalousyrittäjien verotusta helpotetaan, veroalijäämä pitää saada kompensoitua niin, että muut veronmaksajat maksavat jostakin sitten lisää, jos menot pysyvät vakioina. Polttoaineveron yleinen kaikkiin kohdistuva alennus taas saattaisi virittää taloudellista toimeliasuutta esim. matkailualalla ja se yhdessä kulutuksen lisääntymisen kanssa toisi lisää verotuloja. Mutta tällainen ei Keskustaa liiemmin kiinnosta.
  15. Keskustalainen tärkeysjärjestys tuli hyvin ilmi tekstistäsi. Siinä lähdetään siitä, että oma etu on paras etu ja se oikeuttaa silloin myös muiden elinkeinon harjoittamisen sabotoimiseen. Ympäristötutkimuksissa on todettu, että maatalous kuormittaa kaikkein eniten kotimaisia vesistöjämme. Seurauksena on vesistöjen rehevöityminen, hapettomuus ja kalakantojen kuolema tai väheneminen.

    Hyvä esimerkki vesistöjen kuormittamisen seurauksista on rapukantojen raju väheneminen. Pohjanmaan joet olivat aiemmin kuuluja rapujokia, nyt niistä löytyy rapuja enää aniharvoin. Rapu on tunnettu siitä, että se vaatii puhtaan happiraikkaan veden asuinpaikakseen. Luonnon eläimistä rapu on siis erinomainen mittari tässä suhteessa pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä rapuruttojen esiintyminen voi tietysti aiheuttaa paikallista tuhoa.

    Kalakantojen väheneminen on merkinnyt kalastajien elinkeinon huonontumista. Mikä ihmeen oikeus maanviljelijällä on viedä leipä kalastajan suusta? Tätähän tuo Oivan tärkeysjärjestys tarkoittaa.

    Globaalien ongelmien osalta Oivan asenne on varsin tyypillinen, mutta valitettava. Kun lähdetään siitä, että ympäristöongelmiin tulee tarttua tasavertaisuuden periaatteella, ollaan jo lähtökohtaisesti siinä, ettei mikään liiku, jos yksikin haraa vastaan. Tämä mekanismi toimii hyvin ja kasvihuoneilmiö saa sen vuoksi jatkaa etemistään kiihtyvällä vauhdilla. Sitten kun ongelmat joskus ovat todellisia, aletaan kyllä jälkiviisaasti ihmettelemään nykyajan ihmisten lyhytnäköisyyttä ja itsekästä typeryyttä.

    Kasvihuoneilmiön kehityksen kannalta ihmisen kuormitus muuttuu kyllä jossain vaiheessa merkityksettömäski osatekijäksi siitä ajasta eteenpäin. Tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun Siperian ikiroudan sulaessa metaanikaasut pääsevät ilmakehään. Näiden kasvihuonevaikutus on monikymmenkertainen ihmisen aikaansaannoksiin verrattuna. Tiedemiehet ovat laskeneet, että tämän tapahtumaketjun jälkeen ei enää voida puhua muutaman asteen keskilämpötilan nousuista, vaan nousu voi olla siitä moninkertainen. Sen globaalit vaikutukset olisivat luonnollisesti katastrofaaliset ja koskettaisivat kaikkia maapallolla. Tämä voi kuulostaa maailmanlopun ennusteelta, mutta ikävä kyllä tämänsuuntaisia ennusteita alkaa entistä useammin kuulla vakavasti otettavien tiedemiesten suista. Hurjimmat ennusteet puhuvat jopa ns. Venus-ilmiöstä, joka nostaisi maapallon lämpötilan useisiin satoihin asteisiin.

    Vaatimus siitä, että muiden maiden pitää ensin tulla jollekin samalle tasolle, on mieletön. Poliittisesti mielekästä olisi aloittaa vakava keskustelu asiasta ja kuunnella tiedemiehiä tosissaan sekä ottaa huomioon heidän ennusteensa. Kun tähän päästään voidaan sitten vaikkapa presidentti Bushin johdolla aloittaa kasvihuoneilmiön vastainen sota.
  16. Keskusta on tosiaankin muuttunut varsin populistiseksi puolueeksi. Tässä se alkaa eräissä kohdin muistuttamaan SMP:tä. Keskusta haluaa myös profiloida osan kannattajistaan unohdetuksi kansaksi, jota jotkut muut hyljeksivät. Kaikkein pahin rosvo on tietysti SDP, joka populistisimman propangandan mukaan haluaa autioittaa koko maaseudun. Osaltaan populismista kertoo puolueen halukkuus värjätä julkkiehdokkaita keulakuvakseen. Mielikuvat ovat alakneet ajaa politiikan edelle Keskustapuolueessa.

    Keskusta on ollut Väyrysestä lähtien erittäin johtajakeskeinen puolue. Sitä ennen Kekkonen sitoi ja päästi, minkä sai kokea mm. pitkäaikaiset puheenjohtajat V.J.Sukselainen ja Johannes Virolainen. Väyrysen ja Ahon aikana johtajakultti oli erittäin vahvaa ja nämä suoraan sanoivatkin, että maa tarvitsee nimenomaan vahvaa johtajaa. Jäätteenmäki ehkä sukupuolensa takia vähän jo lipsui tästä vahvuudesta ja Vanhasella puolestaan nahjusmaisuus ei istu millään vahvuuteen.

    Puolue on aina korostanut demokraattisuuttaan. Yleensähän se on niin, että se joka jotakin piirrettä haluaa erityisesti korostaa, tiedostaa juuri nämä puutteet itsessään. Keskustassa on melkein aina ollut linjalaisia, taustapiruja, kekkosia ja satraappeja, jotka tekevät omaa likaista työtään demokratian nakertamiseksi. Toki muillakin puolueilla nämä samat epäkohdat löytyvät, mutta Keskustassa ne ovat aina olleet kaikkein vahvimmin korostuneita. Niin vahvasti, että omatkin kuten erityisesti Johannes Virolainen ovat niistä louskuttaneet leukojaan.
  17. Tuollaisen kirjoituksen olisi voinut joku laatia esim. 1980-luvun Neuvostoliitossa, kun Gorbatchov avasi mahdollisuuden keskustelulle. Jos joku silloin asettui kaunaisesti arvostelemaan Stalinia tai Brezhnevia, löytyi varmaan sikäläisiä Oleg Harkoveja, jotka pitivät tätä pyhäinhäväistyksenä ja kommunistikaunana.

    On todella erikoista, että länsimaisessa Suomessa joku henkilö on niin pyhä, ettei hänestä saa kirjoittaa poikkipuolista sanaa tulematta leimatuksi kerettiläiseksi tai uskottomaksi pakanaksi, jonka kuuluisi joutua kadotukseen. Lasse Lehtisen kirjaa voi arvostella sen tieteellisten puutteiden vuoksi ja on arvosteltukin, mutta harva on kyennyt kuitenkaan todistamaan hänen tapahtumahistoriallisia väitteitään vääriksi.

    Lehtisellä ja monella muilla aikalaisilla on tuskin mitään henkilökohtaista syytä kaunaisesti arvostella Kekkosta. Kekkosta koskevat arvioinnit kumpuavat enemmän siitä, että on hätkähdytty myöhemmin huomaamaan, missä silloin oikein mentiin. Aikalaisarvostelua nimittäin esiintyi lähinnä vain ulkomailla, kun siellä asioita saatettiin katsoa ulkopuolelta eri perspektiivistä kuin meillä.

    Kekkosen vallankäyttötapa oli politiikkaa vahvasti demoralisoiva, on sanonut mm. Erkki Tuomioja. Johannes Virolainen on puolestaan maininnut, että Kekkonen oli suurmies, mutta hänellä oli myös puutteensa, joka huipentui melkein sairaalloiseen vainoharhaisuuteen 1970-luvun loppupuolella, kun Kekkonen alkoi epäillä salaliittoja hänen syrjäyttämisekseen. Kekkosen sairastelun myötä tulivat kuvuioihin erilaiset puhelinpäivystäjät ja sanansaattajat kuten Virolainen heitä kuvailee.

    Vielä kerran Oiva: Miksi Kekkosen epädemokraattisista menetelmistä ja vallankäytön epätavanomaisista keinoista ei saisi puhua ja ottaa niitä esille? On monilla tahoilla dokumentoitu esim. se, kuinka Kekkonen presdenttinä puuttui eri puolueiden sisäisiin asemiin yrittäen valita mieleisiään johtajia niihin, yrittäen hajottaa puolueita ja pyrkien vaikuttamaan siihen, ketkä henkilöt saivat osallistua hallituksiin. On todella brezhneviläistä, jos ei näe tässä kaikessa mitään kritiikin aihetta.
  18. Anteeksi, tuli kahteen kertaa samaa asiaa, kun luulin, ettei ensimmäinen viesti mennyt aiemmin läpi.
  19. Jos päätä alkaa noin vähästä särkeä, kokeile ensin pulveria ja jos ei tehoa käänny lähimmän lääkärin puoleen.

    Käsittelin kirjoituksessani keyneslaista talousteoriaa ja sitä, että tästä teoriasta tuli länsimaisen sosialidemokraattisen liikkeen oppirakenne, joka korvasi alkuperäisen marxilaisen mallin. Sosialismia en sen kummemmin käsittele kirjoituksessa juuri sen takia, että keyneslaisyys on sen korvannut. Tästä vallitsee kuitenkin monien keskustalaisten keskuudessa virheellisiä käsityksiä. Kirjoitusketjun toisessa kohdassa olen määritellyt sosialismin sitä pyydettäessä tarkoittamaan ensisijaisesti tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja työväenluokan diktatuuriin tähtäävää politiikkaa. Väljempirajaiset määritelmät sosialismista liittävät mukaan muodossa tai toisessa useimmat poliittiset puolueemme tai niiden politiikan. Edelleen kerron, kuinka sama oppirakenne on omaksuttu myös Keskustapuolueessa ja siellä siitä on myös kauimmin pidetty kiinni.

    Keyneslaisyyttä määrittelen ensinnäkin tahdolla hallita taloutta poliittisin päätöksin. Sisällöllisesti kerron talousopin keskeisiksi menetelmiksi investointien ja kulutuskysynnän kiihdyttämisen tai keskeisyyden. Tämä aate ei minusta ole mitenkään mielivaltaisesti määritelty.

    Esitys ei luonnollisestikaan saavuta tieteellisen käsittelyn tarkkuutta, koska tässä kirjoitellaan mielipidekirjoituksia Keskustan politikasta eikä tehdä tiedettä. Tämän asian luulisi oivaltavan, jos on suorittanut laudatur-tason opiskelut vaikka sanskritin kielessä.
  20. Jos pää menee noin helposti kipeäksi, vika voi olla silloin päässä. Jos pulveri ei auta, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

    Aatteilla on toki tietyt tunnusmerkkinsä. kirjoitukseni käsitteli ensisijaisesti keyneslaista talouspolitiikkaa ja sitä, kuinka ensin SDP ja KePu käytännössä omaksuivat tuon taloudellisen opin ja ryhtyivät sitä soveltamaan. Suomen sotien jälkeinen taloushistoria on aina 90-luvulle saakka eli rahamarkkinoiden vapauttamiseen ja vakaan markan politiikkaan asti ollut pääosin tuon oppirakennelman sovellutusta.

    Määrittelin keyneslaisen talouspolitiikan pyrkivän talouden poliittiseen hallintaan, tietynasteiseen suunnitelmatalouteen, jota aikanaan kutsuttiin myös suunnitelmataloudeksi. Tämän suunnitelmatalouden kaksi peruspilaria olivat investointihalukkuuden kasvattamiseen tähtäävä politiikka yhtäältä ja kulutuskysyntää lisäävä politiikka toisaalta.

    Toin nämä seikat esille jo alkuperäisessä kirjoituksessani. Nyt kun olet sen laudaturin suorittanut, niin kerropa mikä tässä analyysissani meni niin pahasti vikaan ottaen huomioon, ettei tarkoituksena ollutkaan tehdä ankaran tieteellistä tutkimusta, vaan Keskustan politiikkaa valaiseva mielipidekirjoitus.
    21. 1260 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt