mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Nojaudun Virolaisen tekstiin sen vuoksi, että asiasta ei ole muita tulkintoja. Virolaisen painostus tapahtui julkisuudelta piilossa. Toisaalta kukaan ei ole myöskään pyrkinyt kiistämään, etteivätkö Virolaisen kertomat asiat olisi tosia.

    Se että TP vaatii eduskunnan puhemiestä ja puolueen puheenjohtajaa eroamaan tehtävistään on ennenkuulumatonta kaikki parlamentaarisen järjestelmän periaatteet rikkovaa toimintaa. Virolainenhan kertoo kuinka Kekkonen presidenttinä ollessaan puuttui jo aiemminkin Keskustapuolueen puheenjohtajavalintoihin. Lisäksi Virolainen kertoi siitä, kuinka Kekkonen saneli ketkä ovat ministereiksi sopivia ja ennen kaikkea ketkä ovat epäsopivia. Kekkosen jälkeen virassa olleet presidentit eivät tällaisiin presidentin valtaoikeudet törkeästi ylittäneisiin toimiin ole ryhtyneet.

    Muiden puolueiden edustajat, media ja suuri osa politiikkaa seuraavista kansalaisista ovat nähneet jo aikalaisina keskustalaisen kulissien takaisen hämäräpelin. Kiinnostavaa on se, että Johannes Virolainen puolueensa pitkäaikaisena puheenjohtajana suoraselkäisyyttä osoittaen saattoi vahvistaa puolueen keskeisenä edustajana nämä muiden epäilyt. Hämäräpeli tulikin sitten täystyrmätyksi, kun Keskusta valitsi esivaalissaan Virolaisen presidenttiehdokkaakseen.

    En ole väittänyt sellaista, että K-linja toimi epädemokraattisesti sen vuoksi, että oli vähemmistössä. Väitteeni oli sen sijaan se, että K-linja käytti epädemokraattisia keinoja, koska se ei vähemmistöasemansa takia kyennyt suoraan syrjäyttämään Virolaista, vaikka halu oli kova.
  2. Tulkinta ei ole mitenkään outoa, vaan perustuu Virolaisen itsensä kertomaan. Eihän tässä politiikan sisältöä arvioitukaan vaan menettelyä. On täysin hyväksyttävää, jos puolueen puheenjohtaja halutaan kammeta pois sen vuoksi, että häneen ei luoteta tai hänen ajamastaan politiikasta on vahinkoa puolueelle.

    Virolainen sai kuitenkin useilla äänestyskerroilla puolueessa selvän enemmistön taakseen. Pudottajien kerho käytti epädemokraattisia tapoja, koska se oli vähemmitössä. Ns. linjalaiset edustivat Virolaisen oman arvion mukaan korkeintaan yhtä kolmasosaa äänestyskelpoisesta Keskustaväestä. Virolaista vastaan hyökättiin puoluekokousten ulkopuolella julkisuudelta salassa usein ja kovaa ja itse Tasavallan presidentti kehotti Virolaista kaikki demokraattisen valtion pelisäännöt ohittaen häntä eromaan sekä puhemiehen tehtävistä että puolueen puheenjohtajatehtävistä. Tällainen olisi nykypäivänä täysin ennenkuulumatonta ja johtaisi valtaisaan poliittiseen skandaaliin, jos esim. Tarja Halonen pyrkisi ohjailemaan eduskunnan työtä tai jonkun puolueen toimintaa.

    Virolainen puhuu mm. puhelinpäivystäjistä (=urkkijoista) ja sanansaattajista (=hännystelijöistä, ulkoparlamentaarisen vallan käyttäjistä eli vallan anastajista) ja heidän painostustoimistaan. Kaikki tällainen hipoo jo lähes rikollista toimintaa.
  3. En ole puhunut mitään kaupunki-ihmisen luovuudesta, vaan kaupungeista korkeakulttuurin kehtoina. Kaupunki tai mikä tahansa muu taajaama on ympäristönä ollut sellainen, joka on omiaan suosimaan korkeakulttuuria. Tämä johtuu siitä, ettei aiemmin vallinnutta kulttuuria eli maaseutukultturia voi yksinkertaisesti sellaisenaan tai edes sovellettuna siirtää kaupunkeihin.

    Sellaisissa yhteiskunnissa, missä asutaan hajallaan, ei kehity moderneja "aikaansa edellä" olevia korkeakulttuureja. Kaupunkien korkeakulttuuria on meillä Suomessa käsitellyt mm. historioitsija Heikki Ylikangas kirjassaan, jonka nimeä en nyt tähän hätään saa palautettua mieleeni. Vetoan usein Ylikankaaseen, mutta se johtuu vain siitä, että pidän häntä vertaansa vailla olevana ennakkoluulottomana ja uusia uria avanneena historioitsijana Suomessa. Hyvin monessa merkittävässä historiallisessa kysymyksessä. Ylikangas kertoo mm. Otto Spenglerin (meniköhän nimi oikein?) 1920-luvulla esitetyistä visioista, jotka ovat olleet kummallisen tarkkoja ennusteita kaupunkien kehittymisestä. Spengler tosin ennustaa kaupunkien lopulta tukahtuvan ja tuhoutuvan.

    En puhu yksin mistään teknologian soveltamisesta, vaan myös teknologian kehittämisestä, tieteellisestä tutkimustyöstä, taiteen (mm. elokuvataiteen) kehittymisestä yms. Nämä kaikki ovat edellyttäneet tiivistä ihmisasutusta syntyäkseen ja edelleen kehittyäkseen.

    Ehkäpä nykyinen tietotekniikka avaa mahdollisuuksia myös toisenlaiseen kehitykseen, jossa ihmisten luovuus mahdollistuu myös haja-asutusseuduilla, joissa edelleen kaikkinainen kulttuuri on yhtenäiskulttuuria verrattuna kaupunkien moni-ilmeisyyteen. Yhtenäiskulttuurilla on taipimus myös torjua ulkopuolisia vaikutteita uhkina, koskipa tämä melkein mitä tahansa asiaa.
  4. USAn häviötä tai voittoa pitäisi kai tarkastella asetettuja tavoitteita vasten kokonaisvaikutukset huomioiden. USA on kertonut tavoitteistaan, mutta kuka uskoo, että ne ovat pääasiallisia tai edes todellisia tavoitteita.

    Itse pidän sodan pääasiallisena tavoitteena öljyntuotannon turvaamista USAn ja muiden länsimaiden tarpeisiin. Tätä sodan tavoitetta ei kylläkään lausuttu ääneen ja kysyttäessä se kiistetään. Jos kuitenkin sodan päätavoite on se minkä kerroin, USA saattaa hyvinkin voittaa tuon sodan, vaikka hinta on tietysti kova. Ja tietysti siinä laskussa ei silloin ihmishengelle aseteta kovin suurta hintaa.

    Vietnamin sodan tavoitteena oli torjua kommunismin leviäminen maailmassa. Siinäkin USA lopulta onnistui, vaikka ehkä hävisikin siinä yskittäisen taistelun eli Vietnamin sodan.
  5. Sinäkin puutut korkeakulttuurin marginaali-ilmiöihin eli ns. henkiseen kulttuuriin. Minä olen tarkoittanut korkeakulttuurin valtavirroilla vallan jotain muuta. Henkinen kulttuuri on vain osa korkeakulttuuria ja ihmiselon fyysisille tarpeille ehkäpä kuitenkin kaikkein vähämerkityksellisin.

    Modernin yhteiskunnan suurimerkityksellinen korkeakulttuurinen tuotos on tiedonvälitysmenetelmien kehitys, tietokoneet, kännykät yms. Ja taatusti näin kehityksen innovaatiot eivät ole lähtöisin maaseudulta.
  6. Minä en perusta väitettäni uskon varaan, vaan historiallisen tiedon ja nykypäivän tilanteen varaan. Ja asia ei koske vain Suomea. Kaupunkien merkitys uuden kehityksen kehtona on maailmanlaajuinen ilmiö. Tänäkin päivänä voi huomata esim. kuinka takapajuisesti edetään maaseudulla Venäjällä, Kiinassa, Intiassa, Afrikassa ja kaikkialla maailmassa verrattuna kaupunkeihin. Ei sellaisissa takapajuloissa, joissa elellään kädestä suuhun synny mitään uutta. Ihmisten kaikki aika menee leivän hankintaan.

    Kaupunki on nimenomaan yhteinen nimittäjä ihmisten innovatiivisuudelle. Se pakottaa ihmisen keksiäisyyteen, jotta elämä tulisi mahdolliseksi. Asfaltilla kun ei voi viljellä ja laiduntaa karjaa.
  7. Väitteesi on täysin virheellinen. Se johtuu luultavammin siitä, ettet ole oivaltanut mitä kaikkea korkeakulttuurilla tarkoitetaan. Ilmeisesti sana "kulttuuri" tässä hämää luulemaan, että uuden luominen rajautuisi jotenkin taiteeseen. Taide on vähäinen osa korkeakulttuuria eikä se ole yhtä kaupunkisidonnainen kuin muu kehitys. Tämä muu kehitys on sitä, mikä sitten koskettaakin ja liikuttaa valtaväestöä.

    Nokian kännykät ovat esimerkki korkeakulttuurisesta tuotteesta. Autot, teeveet, tietokoneet, höyrykone, yliopisto- ja korkeakouluopetus jne. ovat merkittävin osa korkeakulttuuria, jonka syntysija on kaupunkyhteisö. Eikä näitä korkeakulttuuria tuotoksia ole juuri kukaan paennut maaseudulle virittelemään, koska tuotokset ovat yleensä senkaltaisia, että ne edelyttävät usean ihmisen yhteistyötä ja kansainvälisiä vaikutteita.
  8. Historiapalstaa olen nykyisin seuraillut vain ajoittain. Silloin kun asiasta kiinnostuneita on vähän, huuhaaukkojakin on vähemmän. Saarnamies oli toisinaan lähes ainoa, joka terrorisoi palstaa, mutta hän ei ollutkaan täysissä sielun ja ehkei enää ruumiinkaan voimissa.

    Keskustelupalstat keräävät yleensäkin kaikenlaisia häiriköitä, joka toteuttavat sillä lailla itseään. Väliin pitää sitten aina yrittää saada vähän asian poikastakin ja kyllä sen joku sitten huomaa, jolla on valmiudet huomata se kuten sinulla on.
  9. Kaupunkeihin mahtuu paljon erilaista väkeä. Onhan esim. Helsingissäkin näitä kepulaisia, joista mm. tämä nimimerkki City-Keskusta on erityisen ylpeäkin, jos olen oikein ymmärtänyt. Joku vuosi sitten sieltä maaltakin tuli paljon väkeä tänne Helsinkiin oikein rivissä mölyten kuin sonnilauma. Siatpäät olivat osalla seipäiden nokassa ja Helsingin katujen leveys juuri ja juuri riitti, kun puolelta toiselle heiluivat. Ilmeisesti sen ohrajuoman laatua oli haluttu testata itsekin ja hyväksi havaittu, kun näin iloiselle retkelle oli joukolla lähdetty.

    En ottanut kuitenkin itse kantaa siihen, millaista väkeä kaupungeissa asustaa. Väitin ainoastaan, että historiallisessa katsannossa ja nykypäivää tarkastelemalla voidaan nähdä, että korkeakulttuuriset innovaatiot ovat lähtöisin kaupunkimiljööstä eikä maaseudulta. Kaupunkeihin ovat kerääntyneet kaikkein kekseliäimmät ihmiset, jotka pyrkivät ja osaavat luoda jotain uutta, joka vie kehitystä eteenpäin. Näitä kekseliäitä voi olla selkeä vähemmistö kaupungeissa (esim. 1 % asukkaista), mutta se riittää, jos vertaa maaseutuun, missä vastaavaa keksiliäisyyttä esiintyy 0,01 %:ssa väestöstä eli sata kertaa vähemmän.
  10. Olen väärässä periaatteessa, enkä muutenkaan tässä asiassa. Maanviljelykulttuuri oli joskus aikanaan edistysaskel sitä edeltäviin keräily- ja metästyskulttuureihin. Se toi paikalleen pysähtymisen idean, mikä sinällään loi uusia edellytyksiä. En minä tätä kiistä. Paikalleen pysähtyminen otettiin vain selkeen liian kirjaimellisesti. Se merkitsi pysähtyneisyyttä kehityksessä.

    Nykyään uutta on luotu vain kaupungeissa. Kaikkinainen kekseliäisyys ja vaihtoehdot entiseen tulevat kaupunkimiljööstä. Kaupunkilaisenkin on tehtävä jotain leipänsä eteen ja se on vaatinut juuri kekseliäisyyttä, kun asfaltilla ei voi viljellä eikä laiduntaa karjaa.

    Kaupungistuminen kehityksen dynamona ei liity tässä kuvaelmassani mihinkään kaupallisuuteen. Kaupungit ovat olleet kehityksen kehtoina niin markkinatalousmaissa, sosialistisissa maissa kuin paljon varhemmin edeltävinä vuosisatoina. Uudet keksinnöt ovat luoneet maatalouden oheen uusia elinkeinomahdollisuuksia, se puolestaan on vetänyt lisää väkeä kaupunkeihin ja tarve kehittää jotain uutta edelleen on vain kasvanut. Se että tämä on tapahtunut tiheissä ihmisyhteisöissä on minusta täysin kiistatonta.

    Lopussa siirryt sitten filosofisiin pohdintoihin. Turhuus on turhuutta jo määritelmän mukaan. Neonvalot ovat kuitenkin välttämätön "luonnonilmiö". Se on yhtä turha kuin urosmetson soidinkutsu. Jos ei ole keinoa viestittää olemassaolostaan ja tavoitteistaan, ei voi saavuttaa mitä haluaa ja sillä tavoin metsotkin kuolevat sukupuuttoon, jos ne eivät saisi mainostaa itseään omilla neonvaloillaan ja äänillään.

    Tiedeyhteisöt, teollisuuslaitokset, taloudellinen toimeliaisuus, kulttuurin pääosa jne. ovat keskittyneet kaupunkeihin. Toki kaupungit voivat olla myös turhuuden kehtoja, synnin pesiä, rikollisten temmellyskenttiä jne. Kaikella on hintansa, mutten usko, että ihmiset silti haluavat palata menneeseen aikaan, jossa harjoitettiin vain maataloutta ja pimeän aikaan muuta siemenkylvöä perillisten toivossa. Eivät halausi, vaikka siihen annettaisiin tilaisuus.
  11. En ole harvainvallan enkä varsinkaan yksinvallan kannattaja. Tästä huolimatta en halua olla näkemättä demokratian ongelmia. Ei demokratian hyvyys ole siinä, että hoetaan tarpeeksi monta kertaa demokratian olevan hyvä järjestelmä.

    Demokratia sellaisena kuin se tunnetaan länsimaissa ei ole kaikissa suhteissa onnistunut ja toimiva järjestelmä. Myös demokratia mahdollistaa enemmän tai vähemmän harvainvaltaisen valtasysteemin. Useissa maissa parlamenttivaalien äänestysaktiivisuus on alle 50 prosentin. EU-vaaleissa näin on järjestään. Kyllä tässä on demokratian kannalta selvä ongelma, kun alle puolet kansalaisista ei millään tavalla edes käytä niitä demokratian tapoja, joihin heillä on oikeus.

    Suomalaisessa demokratiassa on ainakin vähän kauemmin eläneille täysin selvää, että presidentti Kekkosen aikana demokratiassa oli mahdollista osin yksinvaltainen järjestelmä. Yksi mies puuttui lain rajoja hipoen ja monasti myös ylittäen sellaiseen, johon hänellä ei ollut oikeutta tai kansan valtuutusta puuttua.

    Kannatan kyllä demokratiaa, mutta demokratian ongelmat tulisi ratkaista niin, että se olisi myös todellista demokratiaa eikä näennäisdemokratiaa. Nykyinen EU-vastaisuus eri maissa juontaa juurensa juuri siihen, että demokratia EU:ssa koetaan näennäisdemokratiaksi, jossa tosiasiallisesti on harvainvalta.

    Jos demokratiaa halutaan, pitäisi myös tehdä työtä sen eteen. Meillä koulussa opetaan kaikenlaista, mutta ei juurikaan opasteta kansalaisia aktiivisemmin osallistumaan yhteisten asioiden päättämiseen ja niistä selkoa ottamiseen.
  12. Hyvin monet ihmiset ovat hyvin monasti hyvin pinnallisia. He ovat henkisesti laiskoja tai niin tyhmiä, etteivät viitsi tai kykene paneutumaan sellaisiin asioihin, joilla on politiikassa vaikutusta laajemmalti. Kaupallinen pinnallisuus johtaa sitten tällaisiin kauniisiin ja rohkeisiin, joiden tempo on sen verran hidas ja asiasisältö yksinkertainen joko-tai -tyyppinen, että hitaammillakin älynlahjoilla ehtii mukaan. Amerikkalaiset saippuasarjathan on alunperin suunnattu perheenemännille, jotka esim. vaatteita silittäessään voivat samalla katsella tämäntapaisia sarjoja.

    Minusta on ymmärrettävää, että ihminen on laiska eikä sen takia viitsi aina nähdä vaivaa asioiden selvittämiseen esim. kirjallisuutta lukemalla tai syvällisempää media-antia seuraamalla. Mutta sitä en jaksa ihan ymmärtää, että tuo laiskuus voittaa jopa ihmisen luontaisen uteliaisuuden tietää jostakin vähän enemmän ja syvemmältä.

    Kun tiedon taso on olematon, monen on pakko kiinnostua vain joutavanpäiväisestä, koska siinä jokaisella on mielipide ja jonkinmoinen asiantuntemus, koska ihmissuhdeasiat koskettavat jokaista tavalla tai toisella.

    Matti Vanhasen naissuhteilla on vaikutusta ja merkitystä juuri tämän yleisen pinnallisuuden vuoksi. Se painaa vaa´assa suhteettoman paljon tietysti niiden mielestä, jotka tuntevat politiikan substanssipuolta tuhat kertaa enemmän kuin nämä pintaliitäjät. Demokratiaan kuuluu kuitenkin myös tietämisen eritasoisuuden huomiotta jättäminen. Se on demokraattisten systeemien suuri puute. Yksinvaltiaat perustelevatkin yksinvaltiuttaa usein kansan tyhmyydellä ja ovat siinä kohdin erinomaisen oikeassa.

    Meillähän äänestysoikeus määräytyy iän mukaan. Ajatellaan, että ihminen on 18 -vuotiaana riittävän kypsä äänestämään. Asiahan ei ole niin. Monet eivät ole tähän riittävän kypsiä koskaan ja jotkut voivat tarpeeksi kypsiä jo varhemmin. Poliittisen osallistumisen kypsyyttä ei vain voi mitata millään kunnon mittarilla. Siksi ikä on otettu vedenjakajaksi. Tämä tuottaa sitten näitä Vanhasia ja Kaarinoita poliittisen keskustelun keskiöön.
  13. Olet kai pannut merkille Erkki Tuomiojan löytämän Kivimäen kirjeen, jossa Suomen rauhansopimuksen syyt kevättalvella 1940 selkeytyvät. Se tukee ilmiselvästi Heikki Ylikankaan tutkimusta asiassa, johon olen useaan kertaan viitannut. Suomi teki rauhan Saksan toiveiden mukaisesti ja luottaen siihen, mitä Saksa meille lupasi korkojen kera. Tämä on yksi lisätodiste siitä, että Suomi oli tosiasiallisesti Saksan liittolainen jatkosodassa.

    Tämä viesti on siis ainostaan tarkoitettu Jorma Korhoselle, jonka tiedän historiasta kiinnostuneeksi. Sheriffi voi poistaa viesti asiattomana, jos haluaa.
  14. Kyselet ilman sarvia ja hampaita sitä, mihin Keskustaa edelleen nyky-yhteiskunnassa tarvitaan? Minäkin yritän vastata tähän mielenkiintoiseen kysymykseen ilman sarvia ja hampaita.

    Keskustaa tarvitaan nyky-yhteiskunnassa puolustamaan mennyttä maailmaa. Siinä mielessä se on kansallis-romanttinen liike. Kansallis-romanttiset liikkeet puolestaan ovat yleensä hyvin konservatiivisia. Ne pitäytyvät siinä mikä on ollut ennen kuvitellen sen olevan ikuista. Tämä on tyypillistä hyvin monille vanhemmille ihmisille. Monet tuntemani vanhemmat ihmiset hahmottivat maailmaa ja Suomea sellaisena kun se oli ennen sotia.

    Keskustan kannatuksessa on kyse osittain samasta psykologisesta ilmiöstä. Keskustalaisessa arvomaailmassa kaikki merkityksellinen palautuu menneeseen. Näkymä maatalous-Suomesta on tästä elävä esimerkki. Ihmisen konservatiivisuus, muutosvastarinta on jotenkin ehkä luontaista ja siinä on osaselitys Keskustan kannatukselle.

    Toinen syy on asiallisempi, mutta edelliseen liittyvä tai siitä seuraava. Maaseutumainen konservatismi johtaa maaseudun elämäntavan ihannointiin. Ja muutosvastarinta johtaa siihen, että tässä ihanoinnissa ylireagoinnit pääsevät pinnalle. Se johtaa erinäisiin vastakkainasetteluihin. Yksi näistä ja eikä varmasti kaikkein heikoin on kaupunkien ja maaseudun taloudellisten etujen vastakkaisuus. Aluepolitiikasta on tullutkin tärkein keskustalaisen politiikan osa. Kärjistäen voi sanoa, että vastatusten on maaseudun junttikulttuuri ja kaupunkien juppikulttuuri. Mutta tämä vain kärjistäen, sillä koko totuus se ei ole. Teoreettisen voisi puhua konservatismin ja modernismin yhteentörmäyksestä.

    Keskustan kannatus lähenee pohjoismaista tasoa sitten, kun tämä kansallis-romantismiin sitoutunut sukupolvi maaseudulla maatuu. Kyse on pitemmän ajan prosessista. Ihmisen aatos on usein monissa kohdin jäljessä yhteiskunnan kehitystä. Kestää yleensä sukupolvi pari ennen kuin tämä ero saadaan kurottua umpeen. Ennen vanhaan meiden tulevaisuutta oli helppo ennustaa Ruotsin nykyisyydellä. Osittain tämä pitää paikkansa edelleen, mutta nyt ehkä vähän isommassa eurooppalaisessa perspektiivissä.
  15. Keskusta on pitkään korostanut sitä, että yrittäjyyden edellytyksiä tulee eri tavoin maassa parantaa. Tähän liittyy yrittämisen esteiden poistamista, työllisyyttä suosivan yrittäjyyden verohelpotuksia, elintarvikkeiden arvonlisäveron madaltamista, polttoaineveron alentamista jne. Tällainen politiikka oikein profiloituu Matti Vanhaseen, joka on tunnettu yrittäjyyden puolustaja Keskustassa. Tähän ehkä vaikuttimena liittyy sekin, että Vanhasen veli on ollut yrittäjäjärjestöissä keskeisesti mukana. Vanhanen on vihkiytynyt yrittäjyyskysymyksiin.

    Punamultahallitus ei ole tehnyt elettäkään tällaisen yrittäjyyden edellytysten parantamiseen, josta Vanhanen on vaalien alla jo pitkään ja paljon aiemminkin puhunut. Sen sijaan työllisyyttä lähdettiin heti hallituskauden alussa parantamaan juuri sillä konstilla eli tuloveroelvytyksellä, jota Keskusta vaaliteemoissaan jyrkästi vastusti ja josta se sinipunahallitusta suomi.

    Tunnettua on myös se, kuinka Vanhanen pariinkiin otteeseen muutti EU-lausuntojaan sen jälkeen, kun SDP:ssä asiasta ärehdettiin ja asiaa äimisteltiin. Myös hajasijoitusta koskevissa asioissa Keskusta on joutunut nöyrtymään SDP:n kritiikin alla, mikä on maalle tietysti onneksi. Edelleen näyttää siltä, että kuntien talouden kohentamispolitiikassa Keskusta joutuu vastoin omia ideoitaan taipumaan SDP:n sinänsä järkevän politiikan edessä. Kuntakysymys on tietysti Keskustalle vaikea ja se varmaan haluaa siinä vielä esittää monenlaisia kommervenkkejä, jotta vikapääksi voitaisiin sitten nimetä hallituskumppani.

    Keskustan opprtonismin tämänkertainen syy ei ole sisäinen erimielisyys, vaan pelko siitä, että SDP kyllästyy kumppaniinsa. Pitää olla aika pitkälle mielin kielin, ettei SDP taas lähde opettamaan Keskustaa sinipunahallituksen voimin.

    Keskusta ei kykene ajamaan juuri lainkaan omia tavoitteitaan hallituksessa, vaan haluaa pysyä vain hallituksessa ja napsia muruja pöydältä eli saada nytkin käytävissä budjettineuvotteluissa taas pari uutta siltarumpua äänestäjilleen ihailtavaksi. Sellaisella politiikalla ei vaan maan asioita edistetä, vaan vastuu siitä lankeaa kokonaan SDP:lle, mikä tuloksellisuuden vuoksi voi kylläkin olla hyvä asia.
  16. Kekkonen johti paljolti Kepua koko ajan. Virolainen on kertonut, että hän osallistui tavalla tai toisella usein puolueen puheenjohtajavalintoihin ja vaihdoksissa näkyi aina hänen vaikutuksensa. Lisäksi Virolainen kertoo, kuinka Kekkonen puuttui hallituksia muodostettaessa valintoihin jopa niin, että viestitti ketä voi valita ja ketä ennen kaikkea ei saa valita. Rafael Paasio lienee tyyneen tapaansa aikoinaan sanonut Kekkoselle, että SDP valitsee itse ministerinsä eikä Kekkosen pidä nähdä turhaa vaivaa sen suhteen. Hallituksen muodostajana Paasio oli myös tokaissut Kekkoselle tämän sanoessa nimittävänsä hallituksen tänä iltana klo 22.00. että ethän sinä mitään nimitä, jos minä en siihen mennessä mitään esitä. Johannes Virolainen kunnioitti Paasion demokratiakäsitystä täysin, koska oli itse samanlainen demokraatti.

    Gin-tonic on ihan hyvää noin lääkkeeksi silloin tällöin ja varsinkin kesäkuumalla. En pitäisi itseäni kuitenkaan tässä minään eksperttinä. Olin Raahessa samoihin aikoihin, mutta tuli kyllä pistäydyttyä noina päivinä mm. Oulussa, Jyväskylässä ja Kalajoella, joten sattumus törmäämnisesti jäi epätodennäköisemmäksi.
  17. Ei Kekkonen mikään kommunisti ollut. Tällainen väite perustuu kovin pinnalliseen tietoon. Politiikan ulkokuoren tuntemuksen perusteella voisi ehkä noin väittää, mutta politiikan motiivit jäävät silloin tunnistamatta.

    Minusta Kekkonen oli poliittinen uhkapeluri. Hänen tavoitteensa olivat isänmaan etu ja oma vallanhimo. Kekkonen pelasi Suomelle etuja ja voi sanoa, että jopa huijasi neukuilta meille etuja. Peli oli erittäin vaarallista, koska pelin onnistuminen edellytti yhden miehen eli Kekkosen vallassapysymistä. Vain hän tunsi oman pelinsä kaikki säännöt ja kiemurat. Paasikivi ei lähtenyt hakemaan Suomelle taloudellista etua tällaisella pelillä.

    Voidaan sanoa, että Kekkonen onnistui pelissään lähes täydellisesti. Mutta se oli peliä ja vaarallista peliä, jossa olisi voinut tulla paha epäonnistuminenkin, koska piti hallita monia peliin liittyviä nappuloita. Tässä pelissä Kekkonen pyrki hallitsemaan noita nappuloita keinoista piittaamatta. Oli pakko tehdä niin, jos ei halunnut hävitä peliä.

    Suomessa ei olisi menestynyt sellainen presidentti joka ei olisi huomioinut neukkujen toiveita. Kysymys on vaan siitä, millä tavalla ne huomioitiin. Tässä Paasikiven linja erosi selvästi Kekkosen linjasta. Ja muita vaihtoehtoisia linjoja ei kukaan edes esittänyt tai vaatinut.
  18. Keskustan eriseuraisuus ei ole ollut mikään politiikan uudistumisen voima, vaan selkeätä köyden vetoa eri suuntiin. K-linjaa voi hyvin verrata erittäinkin 50- ja 70-luvuilla SKP:n vähemmistöläiseen taistolaissiipeen. Tämä sinisalolaisuus ei ollut mikään uudistusvoima, vaan valtaa tavoitteleva häikäilemätön ja keinoja kaihtamaton kumousliike. Keskustan K-linja oli samaan tapaan demokratiasta piittaamaton oligarkia.

    Asiasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Johannes Virolaisen muistelmiin kuten teokseen "Yöpakkasista Juhannuspommiin". Siinä kuvataan hyvin näiden linjalaisten kulissien takaista toimintaa, joka tähtäsi koko ajan Virolaisen pudottamiseen ja vallan siirtämiseen kokonaan puoluekentän ulkopuolelle kabinetteihin ja saunailtoihin. K-linjalla oli samalla tavoin kuin kommunistien taistolaisilla valistunut etujoukkoajattelu, joka sieti huonosti demokratiaa. Jos sellaista haluaa pitää uudistusvoimana, kyse on uudistuksesta, jossa demokratiaa pyritään vähentämään. Virolaisesta on sanottava, että hän oli todella kovan luokan poliitikko, kun ei antanut periksi sen paremmin K-linjalle kuin Kekkosellekaan, vaikka molemmat painostivat häntä erittäin voimakkaasti eromaan ja jättämään politiikan kokonaan. Eriseuraisuus huipentui KePun pressaesivaaliin, jossa kenttäväki asettui selkeästi Virolaisen taakse ja tuomitsi näin juonittelijat.

    EU-kysymys puolestaan lähes hajoitti puolueen. EU-sopimusta vastaan hankoitelleen enemmistön johdossa oli Keijo Korhonen, joka ilmeisesti näki siinä samalla mahdollisuuden oman poliittisen karriaarinsä nostamiseen. Ellei Ahon ja Väyrysen käännytystyö olisi tuottanut tulosta, puolue olisi hyvinkin voinut hajota kokonaan, jos johto olisi kenttäväen toiveiden vastaisesti sopinut Suomen EU-liittymisestä. Kepun johto pani kaiken peliin ja ovelin keksintö oli nostaa MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto ulkoministeriksi ja Esa Härmälä sopimuksen virkamiesvalmistelijaksi. Epäilemättä Ahon vastaisen muurin peruskivet muurattiin puolueessa jo tuolloin.

    Nämä kaksi asiaa ovat vakavia erimielisyyden aiheita. Siinä ei ole kysymys enää mistään uudistusvoimasta, kun köyttä kiskotaan täysin eri suuntiin. K-linjan ja Kekkosen junttaus Virolaista vastaan oli täysin häikäilemätöntä toimintaa, missä ei tunnettu mitään armoa. Virolainen antaa muistelmissaan tästä hyvin selkeän kuvan ja kertoo miltä hänestä tuntui, kun koko hänen pitkä poliittinen elämäntyönsä pyrittiin omien joukoista mitätöimään täysin. Siinä olisi moni heikompi mies mennyt pottukuoppaansa piiloon niin syvälle kuin pääsee.

    On hyvin kuvaavaa, kun Virolainen kirjoittaa näistä juonittelijoista käyttämällä termejä "puhelinpäivystäjä" (=urkkija, joka raportoi kaiken Kekkoselle ja esim. Perttuselle), "sanansaattaja" (hännystelijä, kabinettipoliitikko, taustapiru), joka tuo jatkuvasti Virolaisen maatilalle ja muualle viestejä "isännältä" ja joka politikoi "isännän nimissä". Kerran Virolainen sanoi "sanansaattajalle", että soitetaan "isännälle" ja kysytään, onko asia tosiaan niin. "Sanansaattaja joutui sillä kertaa nalkkiin valheesta, kun isännälle ei sitten haluttukaan soittaa.

    Sinällään on tietysti ennenkuulomattoman härskiä, että Tasavallan presidentti vaatisi Eduskunnan puhemiehen eroa ja toiseksi Keskustapuolueen puheenjohtajan eroa. Jos nykyisin tapahtuisi tällaista, siitä olisi moneksi vuodeksi poliittisen skandaalin aineksia, jota puitaisiin jopa valtakunnanoikeutta myöten. Kekkonen kuitenkin vaati sekä puhemiehen eroamista ja puheenjohtajan eroamista. Tästä todistaa eron kohteen Johannes Virolaisen sanat. Linjalaiset olivat tässä erottamispuuhassa täysillä mukana ja mahdollisesti, jopa todennäköisesti koko touhun alkuunpanijoita niin, että Kekkonenkin saatiin valjastettua projektiin mukaan. Kupletin juoni oli nostaa Ahti Karjalainen seuraavaksi presidentiksi. Tosin tätä Kekkonen ei tiennyt eikä halunnut. Tarkoitus oli myös estää Mauno Koiviston nousu. Virolainen ja Koivisto olivat pahimmat ja ainoat kannot kaskessa ja kummatkin piti saada raivattua pois. Kannot olivat kuitenkin niin sitkeässä ja syvälle, etteivät kaivuuvoimat riittäneet.

    Virolaisen osalta asiassa oli keskeistä myös Kokoomuksen kannatuksen kasvu. Mutta tähän puoleen en nyt tarkemmin tässä kajoa. Historiaa tuntevat muistanevat asian.
  19. Tämä Kekkosen hinku demariksi ei ole mikään vitsi, vaikka sen ensi kädeltä voisi sellaiseksi luulla. Kekkonen sai sotavuosina ankaraa kritiikkiä omiltaan. Kekkosesta oli tulossa hyvää vauhtia rauhanpoliitikko ja inhorealisti. Hän piti Maalaisliiton isänmaallista siipeä maalle vaarallisina haihattelijoina. Johannes Virolaisen kertoman mukaan (ja muutkin ovat tästä aikoinaan kertoneet) Kekkonen tosiaankin aikoi erota Maalaisliitosta ja liittyä demarien eduskuntaryhmään. Paljon myöhemminhän Kekkonen oli sitten hymyssä suin, kun Kalevi Sorsa ylisti Kekkosta kunnon demariksi.

    Kekkonen ei ollut sitoutunut Maalaisliittoon aatteen palolla, ainakaan myöhemmässä vaiheessa. Häntä kiinnosti valta ja siinä opportunismi kelpasi hyvin politiikan pääsisällöksi. Toki on sanottava, että ulkopolitiikassa Kekkosen linja piti sotien jälkeen johdonmukaisuutensa. Tosin se oli vallan säilyttämiseksi pakko niin ollakin, joten opportunismia voi tietysti tässäkin hyvin havaita.
  20. NL halusi nimenomaan, että Euroopan silloinen tilanne tunnustetaan poliittisesti vakiintuneeksi olotilaksi. NL halusi siis mm. tosiasiallisen tunnustuksen DDR:n olemassaololle ja sille, etteivät Saksat enää yhdisty eikä niitä pyritä yhdistämään. Tämä oli NL:lle ja itäbökille keskeinen tavoite ja se saavutettiin.

    Länsiblokki sai ujutettua mukaan ihmisoikeuskysymykset ja tämä sitten myöhemmin osaltaan edesauttoi reaalisosialismin romahtamista.
    21. 1263 / 1276
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt