belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Se vähä, mitä oon Pattisonia nähnyt, kuvottaa. Tyyppi on pahempi koirille kuin Cesar Millan. Vaikka Millan painostaa koiria ja antaa niille pakotteita, hän on vielä jotensakin johdonmukainen. Pattison hapettaa (lue, vetää pannan korviin ja roikottaa koiraa), kun tahtoo opettaa koiran istumaan, ja kun erään pariskunnan koiralauma ei tullut toimeen keskenään, Pattisonin ratkaisu oli panna perhe repimään kutakin koiraa 50 x päivässä pannasta maahan.

    Sitten luin erään netissä julkaistun Pattisonin haastattelun. Tyyppi oli siinä erittäin ylimielinen ja piti muita kouluttajia pilipalipuuhastelijoina, joille hänellä olisi paljon opetettavaa. Jos häneltä kysyi jostain hänen koulutusmetodinsa kyseennalaisesta paikasta hän kiersi ja kaarsi sen puhumalla hevonkakkaa ja mitään uutta hänen ei tarvi oppia.

    Tuli vähän semmoinen kuva, että jos Pattisonille, Millanille ja Stillwellille lyödään tappovihainen koira käteen kullekin, niin kuuden viikon päästä Millanilla on koira, joka ei pure mutta ei oikein tee muutakaan, Stillwellillä on tapahtunut edistystä ja Pattisonilta puuttuu toinen käsi.
  2. Toinenkin video on hyvä (se eka). Yin kertoo siinä luppakorvaisen tumman koiran avulla kädestä pitäen, miten hän opettaa asian.
  3. Tässä linkissä:
    http://drsophiayin.com/blog/entry/treatment_of_food_possessive_dogs_is_about_finesse_not_force

    Sophia Yin kertoo englanniksi ruoka-aggressiivisen koiran koulutuksesta. Katso video Ben-koirasta. Sitä koulutettiin aluksi antamalla sille herkkuja kuppiin sen syödessä. Tämä ei kuitenkaan alkanut tehota, joten lähestymistapaa muutettiin hieman. Benille onnistuttiin opettamaan, että kun joku lähestyi sen kuppia, se istui ja otti katsekontaktin. Tästä hyvästä se myös palkittiin.
  4. Olisin kyllä tosi varovainen noiden "ota niskasta kiinni ja pane se alistumaan"-neuvojen kanssa. Niillä koiran voi saada vain entistä hankalammaksi, jos ei oo joku Millan, joka on hionut siitä taiteenlajin. Kääpiövillis on tosin niin pieni, ettei se saa paljoa vahinkoa aikaan.

    Opeta koira luottamaan. Sinä et ole tässä maailmassa pöllimässä siltä kaiken kivan. Käyttäydy aina rauhallisesti ja jämäkästi. Koira saa siitä henkistä tukea.

    Opeta luopuminen. Se aloitetaan pitämällä makupalaa nyrkissä. Koira yrittää aluksi tavoittaa sen, mutta se annetaan sille vasta siinä silmän räpäyksessä, kun se vie kuonoaan poispäin nyrkistä. Sitten vaikeustasoa nostetaan ja koiran pitää kääntyä poispäin, sitten sen voi opettaa vaikka katsomaan silmiin. Yhdistä käytökseen komento, esimerkiksi 'irti'. Sitten voi vaikeuttaa avaamalla nyrkin ja sitten siirtämällä herkun maahan tai muuhun ympäristöön.

    Vaihtokauppaharjoituksiakin voi tehdä. Kun koiralla on jokin tylsä esine, houkuttele se vaihtamaan se mielenkiintoisempaan esineeseen tai herkkuun. Sitten vaikeuta antamalla parempia esineitä. Älä simputa esineiden ottamisella. Koeta myös välttää tilanteita, joissa koira pääsee omimaan esineitä ennen kuin saat tilanteen hallintaan.

    Mitenkähän noutoharjoitukset toimisivat? Eli koira opetetaan tuomaan esineen omistajalle, jolloin se saa siitä palkkion (esine tai jokin lelu heitetään sille uudelleen noudettavaksi tai se saa makupalan). Jos koiralla on jotain kiellettyä, niin ahdistavan jahtaamisen ja poisottamisen sijaan koiraa voisikin pyytää tuomaan esineen omistajalle. Mä teen näin, kun koirani kähveltää sukkia. Ei tarvi nostaa laiskan pyllyä penkistä, kun koira tekee työn puolesta.

    Harjoita koiraasi uskomaan, että esineestä luopuminen ei ole maailmanloppu. Joskus se voi olla sille jopa mahdollisuus. Jos tässä nyt ei ole kaksi eri nikkiä kyseessä, niin ihan hyvin voi olla syynä se pentuajan kilpailu ruuasta. Se on vain taustaa, nyt voit jatkaa eteenpäin. Koira on oppinut stressaamaan resursseista ja puolustamaan niitä. Nyt sille pitää opettaa, ettei se jää ilman, vaikka jotain joskus voi menettää.

    Ehdotan myös muita koulutusharjoituksia ja erilaisia aktivointijuttuja koiralle. Väsynyt koira ei viitsi rähistä. Virikkeitä saanut koira on myös vähemmän stressaantunut ja yhteistyötä sisältävät virikkeet parantavat luottamusta ja vuorovaikutusta.
  5. Rekisteröitynä myyty pentu on ostohetkellä sirutettu ja sillä on paperit. Ne tulevat nykyään Kennelliitosta aika nopeasti. Joskus pennulla ei ole papereita heti mukaan annettavaksi, tällöin tulee muistaa, että kasvattajan pitää tunnistusmerkitä ja rekisteröidä kaikki pennut yhtä aikaa ja papereiden pitää tulla tietyn ajan sisällä myyntihetkestä. Ole varuillasi, jos pennun papereita ei ole antaa luovutushetkellä. Juokse lujaa, jos kasvattaja yrittää periä papereista lisämaksua, väittää, ettei papereita saa, koska ei ole kennelnimeä, tai että uusi omistaja voi itse rekisteröidä pennun. Rekisteröintiin ei tarvitse kennelnimeä. Se maksaa silloin kasvattajalle hieman enemmän, mutta rekisteröinti on silti mahdollista. Kasvattaja rekisteröi pennun AINA, pennun omistaja ei sitä tee. Pennun omistaja vain lähettää omistajamuutospaperit liittoon, jos viitsii. Sitten tietokannoissa oma nimi on koiran kohdalla. Virallisesti omistajuus määräytyy kauppakirjan perusteella. Rekisteröidessä pennun tulee olla tunnistusmerkitty, käytännössä sillä on mikrosiru. Rekisteröinti maksaa joitakin kymppejä per pentu + sirutus.

    Eli ota joko rekattu rotukoira tai selvästi sekarotuinen. Kummassakin tapauksessa tarkasta kasvattajan taustat. Hämäräheikkejä ja tehtailijoita mahtuu kumpaankin leiriin. Kieroilijat saattavat valitettavasti käyttää bulvaaneja, ihmisiä, jotka esiintyvät kasvattajina ja heidän kotejaan käytetään kulisseina harhauttamaan pennun ostajia. Pienillä koirilla erityisesti on kysyntää ja papereilla ei niin väliksi, koska koiraa haetaan vain seuraksi. Tämä avaa markkinat kurjille ihmisille. Kaupitellaan myös tietyntyyppisiä isoja koiria.

    Rekatulla rotukoiralla hyvältä kasvattajalta saat kasvattajan ja rotujärjestön tietämyksen ja kokemuksen tueksesi ongelmatilanteissa. Samoin pennun vanhempien ja sisarusten kuulumisista voi tarvittaessa olla helpompi saada tietoa. Terveyttä ei voi hyväkään kasvattaja voi taata, mutta hän pyrkii valinnoillaan vähentämään kasvattiensa sairastumisriskiä. Sekarotuinen voi olla lähtöisin vahinkopentueesta, jolloin ei välttämättä ole samanlaista tukiverkkoa eikä aina tietoa pennun vanhempien sairauksista tai suvun rasitteista terveyden suhteen. Toisaalta kyseessä voi olla ihan harkittu risteytyskin, tällöin kasvattajan pitää kyetä perustelemaan päätöksensä. Pentutehtailija tai huono kasvattaja ei ota mitään vastuuta kasvateistaan eivätkä he välitä tuotostensa terveydestä tai luonteesta, he haluavat vain rahasi.

    Sekarotuisenkin tai paperittoman rotukoiran voi tunnistusmerkitä. Tällöin puhutaan ns. FIX-rekisteristä. Sellaisen kanssa saa tunnistusmerkittynä ja FIX-rekisteröitynä osallistua ainakin agility- ja tokokisoihin, mutta ei arvokilpailuihin, näyttelyihin tai palveluskoirakokeisiin. Sen jälkeläisiä ei myöskään saa rekisteröityä mihinkään rotuun.

    Mistä tuntee hyvän kasvattajan? Kuuntele vaistoasi. Onko kasvattaja rehellinen? Käy tapaamassa häntä. Kasvattaja esittää yleensä kysymyksiä sinulle ja haluaa tietää, millaiseen kotiin pentu olisi menossa. Hän vastaa kysymyksiisi ja antaa tietoa rodusta ja sen hoidosta. Kun menet katsomaan koiria, tarkkaile niitä. Terve pentu on utelias ja leikkisä, jos se ei juuri sillä hetkellä satu nukkumaan. Tilat ovat asianmukaiset, tilavat ja kohtuullisen siistit. Useimmat pennut kasvatetaan asuintiloissa ihmiselämän keskellä. Pennut sotkevat ihan mahdottomasti lyhyessäkin ajassa, joten ihan kiiltävän puhdasta ei välttämättä ole, mutta päiväkausia vanhaa sontaa ei pitäisi nurkissa pyöriä. Pentujen peräaukko, korvat, silmät ja kirsu ovat puhtaat. Et välttämättä tapaa pennun isää, se asuu usein muualla, mutta emän pitäisi olla nähtävillä ja se ei saa olla sairas tai pelokas tai vihainen.
  6. Syy rotukoiran papereiden puutteelle ei useimmiten kestä päivänvaloa. Puhdasrotuiseksi väitetyn pennun paperittomuus voi johtua yhdestä tai useammasta seuraavista syistä:
    - jompikumpi tai kumpikaan vanhemmista ei ole rekisteröity (pennun voi rekisteröidä vain, jos molemmat vanhemmat ovat rekisteröityjä ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta samaa rotua keskenään)
    - toinen tai kumpikaan pennun vanhemmista ei täytä PEVISAn asettamia ehtoja. Joillakin roduilla koiralla täytyy olla tietyt terveysasiat tutkittuina tai koiran pitää läpäistä terveystutkimukset (esimerkiksi silmäpeilaus tai lonkkakuvaus), jotta koiran jälkeläiset voi rekisteröidä.
    - kyseessä on nk. välipentue. Kennelliitto on määrännyt, että pentueiden välissä on pidettävä riittävä tauko, jottei narttu rasitu liikaa. Karkeasti sanottuna nartulla voi teettää pennut noin kerran vuodessa, vaikka kiimaan se tulee 1-3 kertaa vuodessa rodusta/yksilöstä riippuen. Normaalisti kaksi kertaa vuodessa juoksuun tulevalla nartulla tämä tarkoittaa suurinpiirtein pennutusta joka toisesta kiimasta. Vastuuton ja rahanhimoinen kasvattaja pennuttaa koiran joka kiimaan ja jättää välipentueet rekisteröimättä.
    - kyseessä on salakuljetettu tai varastettu pentu. Koiria varastetaan ihan Suomessakin. Lisäksi Venäjältä ja Virosta salakuljetetaan pentuja, jotka myydään täällä hyvään hintaan. Toiminta on erittäin kyseenalaista, koska salakuljetetulla pennulla harvemmin on rajanylitykseen vaadittuja rokotuksia ja se altistaa ihmiset ja koirat tautivaaralle. Lisäksi uusi omistaja kokee surua, kun koiran alkuperän tultua ilmi se voidaan lopettaa.
    - kyseessä on pentutehtailu. Pentutehtailija välittää vain rahasta. Muusta ei ole väliä.
    - koira ei olekaan oikeasti rotupuhdas. Pikkukoirana myyty pentu voikin yhtäkkiä humpsahtaa paljon aiottua isommaksi. Tai siinä voi ilmetä jotain muuta outoa.
    - kasvattaja ei ole maksanut uroksen astutusmaksua tai pennun rekisteröintimaksua
    - kasvattaja on rekisteröintikiellossa. Kennelliitto voi määrätä kasvattajan rekisteröintikieltoon, jos hän rikkoo sääntöjä, esimerkiksi teettää yhdellä nartulla liian usein pentuja.
  7. Oikeasti ei ole olemassa väriä nimeltä dominanttisoopeli. Kyseessä on vain collieharrastajissa tiukkaan istuva käsitys, että joku soopelin versio olisi jotenkin "vahvempi" kuin muut. Ilmeisesti harhaluulo on saanut alkunsa homotsygoottisesta soopelista. Colliella esiintyy A-lokuksessa kahta eri alleelia. Soopelin alleeli on Ay, joka on dominoiva eli hallitseva, ja merkkivärin at, joka on resessiivinen eli peittyvä. Collie, jonka genotyyppi on AyAy eli homotsygoottinen, on ulkoisesti soopeli ja saa toisen collien kanssa vain soopeleita pentuja, oli se toinen collie minkä värinen tahansa. Epäilen, että oman collieni emä on tätä tyyppiä, vaikka en voi sitä mitenkään todistaa. Sen molemmat vanhemmat ja kaikki pennut ovat soopeleita, joten teoriassa se on mahdollista ja melko todennäköistä. Periaatteessahan se sitten tavallaan on vahva soopeli, mutta dominanttisoopeli on genetiikan kannalta hiukan harhaanjohtava nimitys.

    Soopeli voi olla myös nk. trikinkantaja, eli se on genotyyppiä Ayat ja heterotsygootti. Se näyttää soopelilta, mutta kantaa merkkiväriä ja voi saada merkkivärisiä jälkeläisiä. Oma koirani on varma trikkiä kantava soopeli, koska sen isä on tricolor. Jos kaksi tricoloria kantavaa soopelia astutetaan keskenään, voi syntyä sekä homotsygootteja että heterotsygootteja soopeleita että tricolor-pentuja. (Tricolor= merkkiväri yhdistettynä valkeisiin laikkuihin.)

    Sitä, kantaako koira merkkiväriä, ei välttämättä voi päätellä ulkonäöstä. Soopelin sävy voi vaihdella vaaleankellervästä, hiukan mustin karvankärjin somistetusta sävystä tumman mahonginpunaiseen runsaalla mustalla varjostuksella. Oman koirani turkin väri ei tosin ole välttämättä vielä valmis, se kun on vasta vuosi seitsemän kuukautta , mutta se on varsin vaalea, ja on ihan varma trikinkantaja. Sitä en tiedä, millaiset värin voimakkuutta säätelevät tekijät collieen on jalostettu. Sen sijaan belgin tervut, jotka ovat varmoja "tuplasoopeleita", joskin maskillisia sellaisia, voivat olla hyvinkin tummia. Niillä on tosin maski, mutta myös hyvin vaaleita yksilöitä...

    Tricolor taas on tyypiltään merkkivärinen eli atat. Toisen trikin kanssa se saa vain trikkejä pentuja, soopeliin yhdistettynä jälkeläisten värit riippuvat siitä, kantaako soopeli trikkiä vai ei. Yksikin soopelille syntynyt trikki tai soopelin toisena vanhempana ollut trikki kertoo heti, että se koira kantaa trikkiä.

    Collien soopelin virallinen nimitys pitäisikin kai olla soopeli valkein merkein, mutta koska kaikilla rodun edustajilla on jonkinlaiset valkeat merkit, ei niitä tarvitse rodun harrastajien parissa erikseen mainita, vaan voidaan puhua vain soopelista (tai sitten merlestä, jos koira onkin merle). Trikki sitten eroaakin tästä kaanonista, kun sen nimessä valkeat merkit jo on.
  8. Minulle harrastava koti = harrastetaan tavoitteellisesti jotain, esim. tokoa, pk-lajeja tai agilitya. Näyttelyitä en laske harrastukseksi tässä tapauksessa. Tavoitteellinen = tavoitteena pärjätä kisoissa/kokeissa, saavuttaa luokkanousuja ja koulutustunnus. Huolehditaan myös koirasta, että se on oikeasti koulutettu ja treenattu kuntoon kokeita varten.

    Mua vähän ärsyttää tämä nykyajan tehotuotantoharrastuskulttuuri, että koiran pitäisi olla jo tyyliin valio alta kaksivuotiaana. Antaa minusta vähän väärän kuvan aloittelijoille koiraharrastuksessa, koska ei kuitenkaan pitäisi olla tarkoitus, kenen koira on nuorimpana päässyt titteleihin kiinni.
  9. Suosittelen kirjaa nimeltä Pieni koiratemppukirja, kirjoittanut Bielakiewicz.

    Mun nykyinen koira osaa pyöriä ympäri molempiin suuntiin, pujotella jalkojen välistä, nousta takajaloilleen ja antaa tassua perustottelevaisuusliikkeiden lisäksi. Sitä edellinen hoitamani koira, perheeni belggari, osasi vielä liudan muita temppuja, mm. takaperin ympäri, kumartaminen ja "kuolleena" maahan heittäytymisen.

    Temppuja voi opettaa kahdella tavalla: joko "perinteisesti" makupalalla houkuttelemalla ja kädellä ohjaamalla tai naksutinkoulutuksen periaatteita hyödyntäen sheippaamalla ja kosketuskepillä.

    Pieni sanakirja koulutuksen (naksutin)maailmaan:

    Sheippaus (shaping) tarkoittaa sitä, että koiran käytöstä muokataan palkitsemalla se ensin siitä, kun se liikahtaa oikeaan suuntaan, ja sitten nostamalla kriteeriä vähän kerrallaan, kunnes opetettava asia tai tempun osa-alue on valmis.
    Kriteeri on ehto, jonka täytyttyä koira saa palkkionsa, esim. koiran täytyy vilkaista kosketuskeppiä.
    Kriteerin nostaminen: jos koiran piti äsken vilkaista kosketuskeppiä ja se on onnistunut siinä jo monta kertaa ja tekee sen varmasti, nostetaan kriteeriä hiukan. Nyt koiran täytyykin viedä kirsua keppiin päin saadakseen palkkion. Seuraava kriteeri voisi olla kepin hipaiseminen.
    Palkkio on jotain, mistä koira pitää.
    Vahviste (positiivinen) tavallisesti palkkio.
    Takaperin ketjutus: temppu opetetaan pieninä palasina ja palat yhdistellään lopusta alkuun, esim. nouto niin, että koiralle opetetaan aluksi kapulan/esineen luovutus ohjaajalle.
    Kosketusalusta/keppi: kohde, jota koira on opetettu koskettamaan, yleensä kuonolla tai tassulla
    Naksutin: koulutuksessa käytetty laatikko, joka naksahtaa painettaessa. Koiralle opetetaan, että naksahdus tarkoittaa palkkion saapumista. Naksahdusta seuraa aina palkkio, se ei koskaan ole itsessään palkkio. Naksuttimella ajoituksesta saa tarkan.
    Palkkion ajoitus: positiivinen vahvistaminen eli naksutinkoulutus perustuu paitsi koiran oma-aloitteiseen hoksaamiseen, myös palkkion tarkkaan ajoitukseen juuri siihen hetkeen, kun se tekee halutun asian.
    Aiheesta löytyy monia kirjoja, konsultoi siis lähintä kirjastoa.

    Itse olen "sekakäyttäjä" koulutusmenetelmien suhteen. Olen noukkinut naksutinkoulutuksesta parhaat palat, mutta kärsivällisyyteni ja taitoni ei riitä "puhdasoppisuuteen". Houkuttelen paljon, mutta annan koiran hoksia itse aina kuin mahdollista ja yritän palkita oikea-aikaisesti. Temppujen opetustavat olen keksinyt itse kokeilemalla tai noukkinut kirjoista, joita luin yhteen aikaan tosi paljon.

    Pyörähtämisen voi esim. opettaa kahdella tavalla:
    Perinteinen: ota nami käteen, sano käskysana ja vie käsi ympyrärataa vaakatasossa koiran pään korkeudella niin, että koira seuraa makupalaa. Kun koira suoriutuu sujuvasti, häivytä makupala kädestä ja sitten käsi.
    Naksutin: ota naksutin ja varaa kasa makupaloja. Oletetaan, että haluat koiran pyörivän vastapäivään. Jos se seisoo sinua vastapäätä, odota, että se vilkaisee sinusta katsoen oikealle. Naks ja nami. Toista. Kun koira osaa, älä nyt naksautakaan heti. Jos koira kääntää päätä pyörähdyssuuntaan, naks ja nami. Toistoja. Seuraavaksi koira voi ottaa askeleen. Naks ja nami. Toistoja. Jatka kriteerin nostoa, kunnes koira osaa pyörähtää ympäri. Ala sanoa käskysana aina, kun koira pyörähtää. Älä palkkaa enää niistä kerroista, kun käskysanaa ei ole sanottu. Jossain vaiheessa voit epäsäännöllistää palkkion myös käsketyissä suorituksissa.

    Kumarrus perinteisesti: Koira seisoi ja panin käden sen vatsan alle. Samalla annoin toisella kädellä koiralle maahanmenosignaalin ja sanoin kumarruskäskyn. Kun koira meni maahan etupäästä, mutta takapäästä ei (kätenihän oli siellä tiellä), kehuin ja palkkasin. Sitten pikkuhiljaa lisäsin liikkeen kestoa ja häivytin käden sieltä mahan alta. Kuoleminen on myös johdos tästä tempusta, sillä opetin sen niin, että ohjasin koiran kumarrusasennosta kierimään ja kyljelleen. Lopputulos oli varsin hyvännäköinen heittäytyminen.

    Ryömiminen: pane koira makuulle pehmeälle luistamattomalle alustalle, esim. nurmelle tai matolle. Vedä makupalaa juuri maan pinnan yläpuolella koiran kuonosta poispäin niin, että koiran kuono seuraa sitä. Sano ryömintäkäsky. Palkkaa. Vedä namia seuraavaksi hiukan enemmän, niin että koira liikauttaa etujalkoja. Palkkaa. Pian se hivuttaa hiukan etupäätään makupalan perässä. Hyvä. Seuraavaksi vedetään makupalaa niin, että etupään hivutus ei enää riitä, vaan koira liikauttaa takajalkoja. Palkka. Älä palkkaa nousemisesta vaan pane koira aina maahan ja yritä uudelleen. Pidennä makupalan vetomatkaa vähän kerrallaan, kunnes koira osaa ottaa yhden ryömimisaskelen sen perässä. Sitten voit pidentää matkan kahteen askeleeseen ja kolmeen jne. Häivytä makupala.
    Varoitus ryömimisen osalta: koeta erottaa ryömiminen jotenkin maassa paikallaanolosta, jos aiot tokoon, ettei koira ala paikallaanolossa ryömiä, koska siellä se on virhe.
  10. Kulmauksilla tarkoitetaan sitä, missä kulmassa koiran raajojen luut ovat toisiinsa ja vaakatasoon nähden koiran seistessä. Kulmauksilla on suuri vaikutus koiran liikkeisiin ja askeleen tehokkuuteen. Näyttävä askel ei ole aina tehokas.
  11. Mäkin muistaisin lukeneeni jostain keskustelufoorumilta jossain sivulauseessa noutavasta colliesta tms. Paimenkoiralla ei välttämättä ole vaistomaista taipumusta noutaa ja kanniskella esineitä, mutta ne ovat yleensä oppivaisia ja helppo motivoida - joten esim. nouto lienee uimisesta pitävälle ja ahneelle paimenkoiralle opetettavissa "temppuna".
  12. En tiedä, käytetäänkö collieta metsästys- eli verijälkeen. En tunne lajia, joten en osaa sanoa, miten hyvin collie siihen sopii, mutta itse jälkiosuuden pitäisi collieltakin onnistua. Colliella on palveluskoiraoikeudet, joten sen kanssa voi harrastaa myös palveluskoirajälkeä, jonka on tehnyt ihminen ja sen varrelle on piilotettu joukko esineitä. Kaikilla koirilla on hyvä nenä, ja useimmille on mahdollista opettaa jäljestäminen. Jäljestys on myös erinomaista aktivointia koiralle ja se on myös erittäin luonnollista tekemistä niille.
  13. Kuhan kirjoitan, mutta totakohan kautta mä aikoinaan eksyin Päivän Peiliin. Olin jo kokonaan unohtanut aloittaneeni tällaisen keskustelun :D
  14. Agilityssa ei ole mitään rajoituksia käskysanoille, kunhan et vain loukkaa hyvää makua. Sanojen kannattaa olla myös loogiset ja helposti muistettavat. Koiraa saa radalla käskyttää niin paljon kuin haluaa, kunhan ei ala räyhäämään sille tai koske koiraan tai esteisiin. Käsimerkit ovat myös sallittuja.
  15. Vanhakin koira oppii uusia asioita. Tietenkin tapoihinsa piintynyttä koiravanhusta, jota ei ole koskaan koulutettu mitenkään, on paljon työläämpi kouluttaa kuin nuorta koiraa tai toista samanikäistä, jota on koko ikänsä treenattu.

    Vanha kissakin oppii temppuja. Opetin 12-vuotiaan kissan antamaan tassua, sitä aikaisemmin en ollut touhuillut sen kanssa mitään koulutukseen liittyvää. Ja kissimirri oppi nopeasti.
  16. Tässä vielä video scent hudlesta:
    http://www.youtube.com/watch?v=fUSQp5Zz2AU

    Youtubesta voi myös etsiä kirjoittamalla hakukenttään rally obedience, auttaisiko se?
  17. Ei taida tuo laji olla vielä levinnyt Suomeen. Löysin kerran googlella nuo symbolit pdf-tiedostona englanninkielisinä. Suurimmaksi osaksi ne olivat tyyliä "käänny oikealle 90/180/360 astetta" ja nuoli vieressä. Olivat muistaakseni englanninkielisen sivuston yhteydessä; sivustolla oli lajin viralliset säännöt. Oli siellä vaikeitakin kohtia, en esimerkiksi ymmärtänyt kylttiä, jossa luki 'pivot' eikä sanakirjanikaan tuntenut sopivaa käännöstä. Nuolet olivat yhtä sykkyrää.

    Toinen laji, josta olen lukenut englanniksi on scent hurdle (tuoksu este). Se on tokon tunnistusnoudon ja flyballin risteytys. Muutaman matalan hyppyesteen takana on ruutu, jossa on neljä tunnistusnoutokapulaa. Kukin on hajustettu yhden ohjaajan hajulla. Koiran on haettava oman ohjaajansa hajulla varustettu kapula hyppien esteet, minkä jälkeen uusi koira lähetetään matkaan.

    Lisäksi olen nähnyt videon, jolla tanskandogit tekivät jonkinlaista ohjelmaa paraatimuodostelmassa.
  18. Missä tilanteessa siltä tulee hätäpissit?

    Muista, että koira näkee maailman eri tavalla kuin ihminen, joten ihmisen mielestä turvallisessa tilanteessa voi olla koiran silmissä jotain pelättävää. Minä kävelen täysin huoletta laiturille, mutta koira ei. Minusta se on täysin turvallista, mutta tämä koira joko pelkää tutisevaa alustaa tai se luulee, että heitän sen veteen.
  19. Koeta lisätä häiriöitä vähitellen. Aloita niin, että häiriö on kauempana ja sitten lähempänä, kun koira osaa. Harjoittele erilaisissa paikoissa, kuten vaikka kaupan parkkipaikan laidalla. tärkeää on saada onnistumisia ja päästä palkitsemaan koira, mutta silloin täytyy myös vaatia. Koeta pitää harrastus hauskana, palkkaa satunnaisesti. Voi myös olla, että ette ole vielä harjoitelleet tarpeeksi kauan. Minkä ikäinen koira on? Treenaatteko ryhmässä vai ominpäin?

    Naksutin ei ole oikotie onneen. Se on vain muovilaatikko, jonka sisällä on naksahtava metallikieli. Sen sijaan naksuttimen taustalla oleva ideologia on tutustumisenarvoinen. Naksuttimen käyttö perustuu oikean toiminnan palkitsemiseen ja palkkion ajoitukseen. Naksutin vaatii perehtymistä ja harjoittelua, mutta vaikka sitä käyttäisi väärin, ei periaattteessa pitäisi saada aikaan mitään kauhean vaarallista.

    Mikään koira ei ole koskaan täysin varma.

    mä taas väsymyksissäni raapustelen jotain, vaikka en tiedä mistään mitään... Porukoiden valmiiksikoulutettua belgiä kouluttelin itekseni paremmaksi. Meidän yhteistyön taustalla oli melkein joka lenkillä tehty pieni treeninpätkä ja runsas yhteinen touhuilu (lenkkeily,leikkiminen, kynsien leikkuu yms.). Alun hankaluuksien jälkeen opettelin muistamaan, että on mentävä koiran ehdoilla ja esitettävä asiat niin, että se todella ymmärtää ne.
  20. Minä voin kyllä lukea, mitä muut kirjoittavat, mutta jos lukemista varten pitää rekisteröityä, menee yli hilseen. Minua kiinnostaa moni eri rotu, ja kiinnostaisi lukea harrastajien keskustelupalstoja, mutta jotkut niistä on suljettu vaatimalla rekisteröityminen myös lukemista varten. Nyt ainakin päästi minut lukemaan, kun testasin sivuja. Se on mukavaa.

    Se on kyllä idioottimaista, jos yhden palstan keskustelua aletaan ruotimaan muualla negatiiviseen sävyyn. Tämä suomi24:hän on ihan oma lukunsa siinä sopassa... Tänne ei tarvitse rekkautua kirjoittamista varten ja valvonta on hataraa, koska on niin paljon kirjoittajia. Minua suoraan sanottuna joskus ärsyttää ihmiset, jotka kirjoittavat epämääräistä soopaa, vastailevat epäasiallisesti tai tavalla, joka ei vie keskustelua eteenpäin. Missä ovat silloin käytöstavat? Ei minulle tule mieleenkään huudella typeryyksiä yhtään missään.
    21. 10 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt