belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Älä tue paperittomien teettämistä. Paperittomuudella on harvemmin päivänvalon kestäviä perusteita. Pahimmassa tapauksessa annat rahasi pentutehtailijalle, joka pitää emokoiria kurjuudessa päästäkseen rahastamaan pennuilla eikä piittaa tippaakaan luonne- tai terveysongelmista. Nämä tyypit ovat myös taitavia vedättäjiä.

    Aikuinen koira voi olla pentua halvempi. Lisäksi se on sisäsiisti eikä sille tarvitse ostaa koko ajan isompia varusteita.

    Mopsien terveystilanteesta en tiedä mitään tarkkaa, mutta kuonottomuuteen liittyy omat ongelmansa.
  2. Ota yhteyttä ammattikouluttajaan, mutta tarkista taustat. Toi jatkuva pureminen kuulostaa huolestuttavalta. Se ei ole enää mitään pentupuremista vaan koiralla näyttäisi esiintyvän ainakin uudelleensuunnattua aggressiota eli turhautuessaan purkaa kiihtymyksensä puremalla omistajaa. Mihin sävyyn se iltaisin puree, onko se joku raju leikki tai hepuli vai ihan vihaista puremista?

    Pelkäävätkö muut perheenjäsenet koiraa? Voi olla vaikeaa kouluttaa koiraa, jos koko perhe ei sitoudu koiran koulutukseen. Pahimmassa tapauksessa muut perheenjäsenet vahingossa tai tahallaan sabotoivat ongelmakoiran koulutusta.

    Koiralle ulkona kuonokoppa. Ei pääse puremaan. Ei sinua, eikä ohikulkijoita. Sen pitää olla korimallinen, jossa koira voi läähättää, juoda, ja raoista voi jopa pujottaa nameja sille.

    Koira alkaa olla siinä iässä, jossa huolimattomat koiranhankkijat siitä luopuvat, kun pentu ei ole enää hellyttävä palleroinen vaan vilkas ja rajojaan koetteleva honkkeli. Se on myös ikä, jossa sillä on eniten energiaa ja vähiten aivoja.

    Tosin koiran korkeuden ja painon suhde ei kyllä kerro erityisen honkkelista rakenteesta vaan koira on joko tosi pulska tai sitten joku vankemmanpuoleinen tappijalka tai omistajan arvio heittää jomman kumman tai molempien osalta reilusti (on nähty, koiraa kuvaillaan näääääin isoksi/pieneksi ja sitten se onkin ihan tavallisen kokoinen). Täällä mun naapuritalossa asuu joku ihme iso matala terrieri, joka kävelee mun collien mahan alta korkeuden puolesta, mutta runko on kuin kirvespölkky ja koira painaa yhtä paljon kuin collie (23 kg).

    Tavaroiden pöllimisestä... Älä jätä pöllittäviä tavaroita koiran ulottuville. Jos se pääsee jotain arvokasta pöllimään, oma mokasi. Älä jahtaa koiraa, äläkä yritä riistää siltä esineitä. Ne eivät ole konfliktin arvoisia. Jahtaamalla koiraa olet vakuuttanut sen siitä, että pöllityt esineet ovat tosi tärkeitä ja pöllimisen arvoisia. Vaihtokauppaa voi koittaa, eli koira saa esineen luovuttamisesta lempiherkkunsa tai jonkun lelunsa.

    Opeta luopuminen ja irti-käsky. Aloitat koiran silmissä arvottomalla esineellä ja kun koira hitaasti edistyy, vaihdat askel askeleelta aina vähän kiinnostavampaan esineeseen. Jos koira tulee näyttämään jotain esinettä sinulle, älä moiti sitä vaan koita kehumalla kannustaa sitä antamaan tavara sinulle. Vaihda sitten esine leluun tai herkkuun tai jos se on sallittu, anna esine takaisin koiralle.

    Paljonko koira saa liikuntaa? Harrastatko sen kanssa mitään? Koira voi olla hankala tylsistymistäänkin. Toisaalta liiat kierroksetkaan ei ole hyväksi. Anna koiralle lihaisa luu järsittäväksi tai ruualla täytetty kong. Pane se näkemään vaivaa ruokansa eteen. Opeta se jäljestämään. Opeta se etsimään piilotettuja esineitä. Aloita tottelevaisuuskoulutus. Tottelevaisuuskoulutus ei poista ongelmia, mutta se antaa koiralle tekemistä, sinulle hallintavälineitä (hei, koiraa voi ohjata) ja onnistuessa saatte kumpikin toisistanne hyviä kokemuksia.

    Koiraa voi opettaa häkissäoloonkin ihan lyhyissä pätkissä ja jättämällä sinne jotain tekemistä, mutta liian helposti siitä voi tulla vaikean koiran säilytyspaikka.
  3. Raaka porkkana tulee sellaisenaan läpi ainakin meidän koirilla. Antaisin surutta makupalana ja lisukkeena.
  4. Koirat luovutetaan Suomessa yleensä noin kahdeksanviikkoisina. Siinä iässä niitä ei ole vielä rokotettu, mutta joku madotus pitäisi kai olla jo tehty. Ensimmäisen rokotuksensa pentu saa kolmikuisena ja seuraavat kuukautta myöhemmin.

    Asianmukaisesti hoidettu pentu ei liene kummoinen terveysriski. Lemmkkkikoirat eivät yleensä elä roskilla eivätkä ne ole juuri tekemisissä villieläinten kanssa.

    Pentu täytyy kouluttaa lapsiperheeseen sopivaksi ja toisaalta lapsillekin pitää opettaa, kuinka koiran kanssa eletään (koiran unta ei häiriyä, ei kiusata jne.). Hankalinta lie piraijavaihe ja sisäsiisteyskasvatus.
  5. Jäljestys tulee mulle ekana mieleen, mutta en ole metsästyskoiraharrastaja, joten en tiedä, mitä ajossa oikeastaan tapahtuu ja tykkäisikö ajokoira jäljestämisestä. Lajivalinta riippuu myös siitä, haluatko kisata, harrastaa omaksi iloksesi vai päästä metsästämään koiran kanssa.

    Metsästyskoirille on ainakin yksi ihan oma jälkimuotokin, verijälki eli mejä, jossa yritetään vereen kastettua sientä metsässä vedettynä simuloida hutilaukauksesta tai onnettomuudessa haavoittunutta hirveä tai muuta eläintä harhailemassa. Näitä koiria ilmeisesti käytetään autojen kolhimien hirvien jäljitykseen?

    Sekarotuisen kanssa ei pääse mejä-kokeisiin, mutta harrastaa voi.

    Tai sitten voi kokeilla ihan tavallista ihmisjälkeä. Metsästysviettinen koira tosin taitaa kesken jäljen vaihtaa vähän turhan mielellään oikean riistan jälkiin.

    Jäljellä koira on aina liinassa, joten se ei pääse karkuun. Laji vaatii jonkun verran aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta pääsee ihailemaan koiran mahtavaa nenää.

    Sitten on noita vinttikoirien maastojuoksutuskisoja. Sinnekään ei vääränrotuiset ja roduttomat pääse, mutta joillakin paikkakunnilla muunrotuisille järjestetään omia harjoituksia ja hupikisoja pientä maksua vastaan.

    Liikunnan vuoksi voi kokeilla vaikka jotain vetolajia, mutta sitten on vaan entistä parempikuntoisempi tylsistynyt ajokoira.
  6. Sakemanni on käyttökoira ja sen rodunomaisuus pitäisi mitata siellä käytössä eikä näyttelykehissä. Jos koira pystyy työhönsä, vaikkei ole ihan millilleen jonkun missikisan vaatimusten tai liioiteltujen tulkintojen mukainen, olkoon se rodunomainen. Sakemanni on myös yksi harvoja rotuja, joista on olemassa kuvallinen esimerkki rodun luojan ihanteesta. Eikä se koira ole mikään koukkuselkäinen kulmamitta.

    Vähemmän liioiteltuja sakemanneja on kyllä. Joko käyttölinjaisena tai sitten kasvattajilta, joita ei näyttelyt niin kiinnosta ja koiria kasvtetaan seuraksi ja harrasteluun.
  7. Biltemasta ja joistain säläkaupoista saa kompostikehikoita noin kympillä per 4 palaa. Nippusiteillä palat voi liittää toisiinsa. Näitä voi käyttää sisällä koiran kulun rajoittamiseen ja ovat edullisempia kuin satasten "pentuaitaukset".

    Tai sitten vetelette koiran oleskelutiloihin jotain halpaa muovimattoa suojaksi. En tosin tiedä, lähteekö niistä väriä alla olevaan materiaaliin.

    Meillä on kyllä koirille tullut vahinkoja parketille eikä siihen ole mitään tullut. Sen sijaan kastelukannullinen vettä taisi jo tuntua. Tosin ei ehkä kannata seisottaa lammikoita kauaa, yhteen lautalattiaan siitä on tullut laikkuja.
  8. Ei siinä auta kuin kahlata läpi kasvattajia ja heidän nettisivujaan tai kytätä pentulistalta pentueita, joiden vanhemmilla on tehty muutakin kuin näyttelykäyntejä tai luonteen ainoa näyttö on surkeasti mennyt luonnetesti (toisaalta lt kuvaa vain 20 min pätkää koiran elämästä, se ei mittaa kaikkia koiran ominaisuuksia eikä pelkän korkean pistemäärän tavoittelu välttämättä kasvata hyviä harrastuskoiria). Tutki, millaisia tavoitteita kasvattajilla on koirien suhteen ja pyri tutustumaan koiriin ja niiden sukuihin. Itse collien kanssa harrastava osaa ehkä ottaa harrastusominaisuudet paremmin huomioon kasvatuksessaan.

    Harrastuscollien kohdalla kiinnittäisin huomiota koiran rohkeuteen (ei ääniarkuutta, alusta-arkuutta, ei väistä ihmisiä tai muita otuksia), ahneuteen (namit kelpaa) ja leikkisyyteen (saalisvietti, jahtaako lelua, tarttuuko siihen, nauttiiko leikkimisestä, minulle pennun taisi myydä kasvattajan sivuilleen laittama kuva emokoirasta retuuttamassa köysilelua...). Rohkeus ja hyvähermoisuus ovat valtteja myös seurakoiralle ja kyllä se on kiva treenailla omaksi ilokseen kotikoirankin kanssa, kun sen voi palkata lelulla tai herkulla.
  9. Jos asia mietityttää, voit tietysti kysyä asiasta eläinlääkäriltä joko heti tai ensimmäisillä rokotuksilla.

    Mistä pentu on haettu? Millaisissa oloissa pentue on kasvanut? Oliko pentue madotettu ja hoidettu muuten kunnolla? Olivatko pennun sisarukset normaalikokoisia? Näittekö emoa? Onko sekoitus satavarma, ettei isäkoira olekaan ollut joku pienempi rotu?

    Voihan kyseessä olla rääpälepentu, jolla on vain ollut heikompi alku ja joka saa rotujaan vastaavaa kokoluokkaa olevat ikätoverinsa kiinni kasvussa tai sitten jää vähän pienemmäksi, mutta on kuitenkin ihan tavallinen koira. Toisaalta rääpäleisyys voi olla oire jostakin viasta kuten esimerkiksi alikehittyneistä munuaisista. En ole kasvattaja, joten en tiedä, mikä on normaalia vaihtelua keskikokoisten rotujen pentujen kasvussa.

    En punninnut collietani ihan luovutusikäisenä, mutta arvelisin sen painaneen kahdeksan viikon paikkeilla n. 5 kg. Oli näet saman kokoinen kuin meidän kissa. Ekoille rokotuksille madotin sen ja lääkkeen annostelua varten punnitsin sen noin 10,5 viikon iässä: silloin se painoi 6,6 kg. Aikuispaino koiralla on 23 kg ja olettaisin hoikanpuoleisen noutajanartun painon pyörivän lähellä tuota lukemaa. Mun pentu söi vain kerran päivässä, ei halunnut enempää ruokaa, mutta ihan hyvin kasvoi enkä huolestunut, koska pentu ei laihtunut ja oli pirteä.
  10. Mun koira on täydellinen kaupunkilaiskoira. Rauhallinen, hillityn ystävällinen, ei juuri hauku. Naapurit aina muistavat kehua, kuinka hiljainen se on. Se ei vedä remmissä ja on yleensä ystävällinen muille koirille.
  11. Minusta on niin huvittavaa, kuinka collieni emän ja isän omistajat kumpikin näkevät omat koiransa mun koiran naamassa.

    No, koiransa naamaan tottuu, kun se kasvaa. Yleensä.

    Tuosta ei voi vielä ennustaa, minkälaisen karvan pennut saavat. Pentu saa yhden kutakin geeniä kummaltakin vanhemmalta eli sillä on kutakin geeniä kaksi. Pitkäkarvaiselta emoltaan kaikki pennut saavat yhden pitkäkarvaisuusgeenin, koska koira ei voi olla pitkäkarvainen, jos sillä ei ole kahta pitkäkarvaisuusgeeniä. Jos isä on homotsygootti, eli sillä on kaksi lyhytkarvageeniä, sen kaikki pennut ovat lyhytkarvaisia vaikka millä astuttaisi, koska se antaa jokaiselle pennulleen yhden lyhytkarvageenin ja lyhytkarvaisuus ajaa pitkäkarvaisuuden yli eli se on dominantti. Jos isäkoiran jompikumpi vanhempi on ollut pitkäkarvainen tai sillä on aiempien jälkeläisten joukossa pitkäkarvoja, se on varma kantaja, eli sillä on yksi lyhytkarvakopio ja yksi pitkäkarvakopio, se voi jättää pennuilleen kumman tahansa ja se voi saada pitkäkarvaisen nartun kanssa kumpaakin karvanlaatua.

    Vaikka isäkoiran molemmat vanhemmat olisivat lyhytkarvaisia eikä aiempia jälkeläisiä ole, niin jos sen sisaruksissa on pitkäkarvoja, se voi itsekin olla kantaja eli jättää kumpaakin karvanlaatua, mutta ei välttämättä.
  12. Ei kai yksi koira aikuista jaksa vetää?

    Miksei lapparikin oppisi pulkkaa vetämään. Tai harrastamaan koirajuoksua tai vetohiihtoa. Kesällä tosin pitää katsoa, ettei paksuturkkiselle koiralle tule kuuma ja lenkit ajoittaa viileisiin vuorokaudenaikoihin.

    Katso, että ostat oikeanlaiset valjaat ja juuri siihen vetolajiin tarkoitetut. Tavaroita tai lapsia vedätetään pulkassa, mikä vaatii aisat ja aisavaljaat. Aisat estävät miehittämätöntä/ohjaamatonta pulkkaa valumasta koiran kintuille jarrutuksissa. Vetohiihtoa yms. kai tehdään vetovaljaissa eli todennäköisesti huskyvaljailla.

    Mä opetin collieta vetoon, mutta jätin homman, kun sillä todettiin lonkkavika. Kyllä sekin sen oppi, vaikkei siitä mitään huippuveturia koskaan olisi tullutkaan. Alkuun panin valjaat päälle ja ulkoilutin niissä, sitten kytkin siihen liinan (jossa joustokappale) ja liinan päähän säkin, jossa oli pari vesipulloa. Sitten taluttelin koiraa pannasta ympäri nurmea, jotta se tottuisi paineeseen valjaissa. Lisäsin pullojen määrää. Opetin koiran myös vetämään niin, että olen itse takana, jotta voisin vedättää sillä potkukelkkaa tms.
  13. En mä tuonikäistä koiraa, etenkään pikkukoiraa, kutsuisi vielä vanhukseksi. Voi vielä helposti porskuttaa toisetkin 8 vuotta.

    Eihän se enää mikään nuorikaan enää ole, mutta ei sen pitäisi ihan vielä raihnaistua.
  14. Tulevien pentujen värejä (ja turkin pituutta) voi arvailla aika hyvinkin, jos vanhempien värit tunnetaan. Olisi hyvä tietää myös isovanhempien, vanhempien sisarusten ja aiempien pentujen värit. Ja värit pitäisi kuvailla tarkasti, mieluummin hyvillä kuvilla höystettynä. Esim. jos maallikko kuvailee koiraa ruskeaksi, se voi olla ulkomuodoltaan genettisesti oikeastaan mitä tahansa...

    Se, minkä värisiä pennuista tulee, siis riippuu vanhempien perimästä eikä voi näkemättä sanoa, voiko väri muistuttaa enemmän jompaa kumpaa vanhempaa.

    Värit eivät periydy sekoittumalla kuin vesivärit, vaan tiettyjen sääntöjen mukaan.

    Muilta ominaisuuksiltaan pentu voi muistuttaa enemmän jompaa kumpaa vanhempaansa, olla tasaisesti kumpaakin tai sitten esiin tunkee jotain piilossa kulkeneita piirteitä. Oikeastaan samoin kuin väreissäkin, periytymistä ei vain tunneta.
  15. Eläinten koulutus on sen verran laaja aihe, että tuohon on vaikea vastata lyhyessä keskustelupalstaviestissä.

    Hevonen on yleensä sen verran iso ja kallis eläin, että tietääkseni ne lähetetään yleensä ammattilaiselle koulutettavaksi, mutta en tiedä sen tarkemmin, kun en hevospiireissä pyöri.

    Koulutuskeskusteluiden sävy myös vaihtelee sen mukaan, puhutaanko ongelmakäytöksen korjaamisen, tapakasvatuksen vai lajikoulutuksen näkökulmasta, ja mielipiteet eri koulutusmenetelmien tehokkuudesta ja etenkin eettisyydestä vaihtelevat rajusti.

    Suosittelen kirjaston tietokirjaosaston lemmikkihyllyä. Sieltä löytyy kirjoja joka lähtöön.
  16. Noilla spekseillä shetlanninlammaskoira kuulostaa aivan osuvalta. Se on mini- ja mediluokassa kova menijä, ja Tampereella tokon piirimestiksissä ihailin avoimessa luokassa kilpailevien shelttien suorituksia. Toinen niistä taisi voittaa luokkansa.

    Vepeen sheltti on liian pieni eikä sillä ole palveluskoiraoikeuksia, on vähän pieni siihenkin hommaan (vepessä pitää vetää painavia esineitä), mutta jo agilityssa ja tokossa päälajeina riittää tekemistä. Omaksi huvikseen voi aina treenailla jälkeä ja etsintää minkäkokoisen koiran kanssa vaan.

    Jos karva on samaa luokkaa mun pehkon kanssa, ei oo mikään karvaamaton ja huomaamaton. Ei tarvi trimmata, mutta harjataan silloin tällöin ja kerää kuraa sadesäällä.

    Mä ite olen miettinyt pieneksi harrastuskoiraksi mittelspitziä tai schipperkeä. Tulostakuuta ei noilla roduilla kyllä voi antaa, mutta oon nähnyt tokotreeneissä pari näppärän oloista mitteliä. Tai sitten parsonrussellinterrieri. Terrieri ei ole yhtä helppo kuin paimen. Australianterrieriä olen kuullut kehuttavan terrieriksi paimenmaisena, mutta en ole vakuuttunut sen agilitykyvyistä.

    Pyreneittenpaimenkoirat ovat kai aika pieniä nekin, mutta luonteesta ja terveydestä en tiedä mitään. Mielikuva on, että voivat olla arkoja.

    Mites villakoira? Lyhyessä karvassa ei tosin pääse näyttelyyn, ja oon kuullut huhua, että lyhytkin karva vatii jonkun verran hoitoa.

    Vähän isommista roduista löytyykin sitten enemmän valikoimaa. Tavoitteista ja muusta riippuu sitten, mikä rotu sopisi. Bortsu on monen suosikki, mutta itseäni surettaa suuresti, että ne ovat syrjäyttäneet muut rodut agilityn maksiluokasta ja tokon arvokisoista. Koska muilla roduilla ei löydy välttämättä niin vakiintunutta ja tavoitteellista harrastajakuntaa, voi olla vaikeampi löytää harrastuksiin sopiva koira.

    Mediluokissa on näkynyt vikkeliä espanjanvesikoiria, mutta rodussa on suurta hajontaa erityisesti luonteessa ja vaikeita koiria on. Koiramaailman ääripäät kävelleet vastaan tämän rodun kirjoissa. Yksi olisi tullut syliin ja oli ystävällinen, ja toinen sitten hyökkäsi rähähtäen kohti, kun katsoi siihen suuntaan.
  17. Mä oon kans ihmetelly, erityisesti jenkkifoorumeilla liikkuvaa ohjetta, jossa rajoitetaan voimakkaasti pentujen ulkoilutusta.

    Ymmärrän, ettei pentua pitäisi kävelyttää kauheasti kovilla alustoilla, kuten asfaltilla, ja ettei niitä pitäisi juoksuttaa pakolla tai hyppyytetä sinne tänne.

    Itse aion seurata sellaista ohjenuoraa seuraavan koirani kanssa, että vien sen heti alusta asti metsään ulkoilemaan ja se saa liikkua vapaasti niin paljon kuin tahtoo.
  18. Mulla on koira, jolla on E:n lonkat.
    Kyynärät terveet.
    Pestään 2 kertaa vuodessa, koska omistajan mielestä koira alkaa haista ja tuntua rasvaiselle.
    Ei iho-ongelmia.
    Ei vatsavaivoja.
    Koira syö perusnappulaa ja mitä nyt kaapista löytyy.
    Koiran ihoa tai muita ruumiinosia ei pestä, puhdisteta, pyyhitä, voidella tai muutenkaan raspata.
    Koiralle ei ole tehty kirurgisia toimenpiteitä, jotta se näkisi eteensä, hengittäisi, ulostaisi tai yleensä eläisi.
    Koira on syntynyt luonnollisesti.
    Koiran emä on astuttu luonnollisesti.
    Koiran isä on 12-vuotias, emä kuoli 11-vuotiaana, mikä on hieman ennenaikaista.
    Koiralla oli kaikki hampaat suussa ennen kuin yksi halkesi.
    Koira hengittää sujuvasti.
    Koira juoksee.
    Koira lenkkeilee.
    Koira ui.
    Koira on nopeampi kuin emäntänsä.
    Koira ei kellahda läkähdyksissään maahan helteellä, vaikka sillä on paksu turkki.
    Koira on käynyt eläinlääkärissä rokotuksilla, kerran silmätulehduksen takia ja yksi haljennut hammas on poistettu.
    Koira on kuusivuotias.

    Jos koira olisi EB, se olisi valioluokkaa jalostuskoirana.

    Se on kuitenkin keskikokoista paimenrotua ja sen ja sen sisarusten pentusuunnitelmat jäätyivät mustavalkoisiin kuviin eläinlääkärin valotasolla.

    Terve koira ei röhise, rohise tai kuorsaa söpösti. Se ei ole hassunhauskan itsepäinen ulkoillessa. Se ei nuku nojaamalla päätään huonekaluja tai seiniä vasten. Se ei huido tassuillaan kaksimielisesti, kun ei yllä nuolemaan takapuoltaan.

    Minulle ei koskaan tule bulldoggia. Rodun (ja sen kaltaisten, ebulli ei ole ainoa lajiaan) jalostus ja pito on eläinrääkkäystä.
  19. Tämä ei ole ihan mustavalkoinen juttu.

    Kasvattaja luonnollisesti haluaisi pentunsa harrastavaan kotiin, jotta koirilla tehtäisiin tuloksia ja jalostustyön laatu tulisi esiin. Suvusta ja sen sopivuudesta eri käyttötarkoituksiin olisi hyvä olla mahdollisimman laajasti tietoa.

    Tooinen toteamuksen tarkoitus voi olla pelotella pois niitä ihmisiä, jotka hakevat pelkkää sohvaperunaa. Siinä pettyy koira ja koiranottaja, kun koira ei viihdykään pelkkänä koristeena.

    Kotikoira ja sen elämänlaatu vaihtelee laidasta toiseen. Kotikoira voi olla koira, joka pääsee kolme kertaa päivässä lyhyelle lenkille ja muuten sen tarkoitus on istua isäntänsä jaloissa ja näyttää söpölle. Toinen ääripää taas on koira, jonka kanssa harrastetaan ilman tavoitteellista treeniä sitä ja tätä, käydään joka päivä pitkällä lenkillä ja omistaja harrastaa vaelluksia ja viihtyy mökillä, jossa koira juoksee puoli vuotta vapaana omistajan seurana pihatöissä. Ja koko seurakoirailun kirjo tuosta väliltä.

    Riippuu hirveästi siitä, millaisesta rodusta haaveilet ja millaista elämää juuri se sinun kotikoirasi viettää. Loppujen lopuksi useimmille kasvattajille lie tärkeintä se, että pentu saa hyvän kodin, jossa se saa sopivasti huolenpitoa ja riittävästi liikuntaa. Sulla on jo kaksi koiraa, joten sulla on kokemusta siitä, millaista on pitää koiraa ja pystyt arvioimaan, jaksatko hoitaa uutta koiraa samalla tavalla kuin aiempiakin.

    Olet ihan eri asemassa kuin Mirka ja Marko 21-v. jotka haluavat ekaksi koirakseen käyttissakemannin (koska hei, se on komee ja terveempi kuin näyttiskatkaravut ja Markon enolla on aina ollut sakuja ja se on niinku ainoo oikee koira) kerrostalokaksioon betonihelvettiin ja harrastavat tietokonepelejä ja bilettämistä. Sitten kun kukaan ei myy niille mitään käyttistä, ei sakua eikä malia, ne ostaa jonkun käyttörotuseropin joltain hölmöltä tai vaan ahneelta, joka ei kysy tyhmiä kysymyksiä tai lavertele niinku viissivusia saarnoja tapakasvatuksen tarpeellisuudesta, ja vuoden päästä koira räköttää yksinään parvekkeella tai on Apulassa ilmoitus, kun koira on villi, puree, tuli ero ja ollaan raskaana.

    Että minusta voit kyllä kokeilla kepillä jäätä kiinnostavan rodun suhteen ja olla yhteyksissä kasvattajiin. Voihan olla, että jollain on vähän rauhallisempi pentu tai pentu, josta ei tule tykkiä, mutta ulkoilusta ja omaksi huvikseen puuhastelusta pitävällä menestyy mainiosti. Valehdella ei kannata eikä lupailla sellaisia, mitä ei ite voi tai halua toteuttaa.

    Toisaalta pitää olla myös rehellinen itselleenkin. Juuri se rotu saattaakin olla liian haastava koulutettava tai jollain muulla tavalla sopimaton omaan elämäntapaan.

    Joku näyttely nyt ei oo iso juttu mun mielestä, voin hyvin luvata, että voin viedä sen koiran kerran sen elämässä johonkin kotikaupungissani järjestettävään ryhmikseen hakemaan sen EH:n tai yleensä näyttämään koirani naamaa. No, mä nyt en hirveesti näyttelyharrastuksesta perusta muutenkaan, ihan sirkusta. Muut lajit taas vaatii sen verran enemmän panostusta koiran koulutukseen, etten uskalla luvata yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa koira kehittää jonkun vian tai sairauden eikä voi koskaan harrastaa mitään, ainakaan tavoitteellisesti.
  20. Valkokirjava maskillinen soopeli se ainakin on.

    Mietin, voisiko se olla ruskeasoopeli (musta pigmentti, eli kirsu, maski ja soopelin varjostus laimentunut ruskeaksi), mutta vaikea sanoa, tarvisi olla verrokkina varmasti mustakirsuinen pentu vieressä tai nähdä ilmielävänä.

    En usko, että väri ihan kauheasti muuttuu. Voi kirkastua tai varjostua, pennun selän väristä ei näy paljoa. Valkoiset läntit pysyvät samanlaisina tai kutistuvat hieman. Esimerkiksi tuo valkoinen viiru silmien välistä voi hävitä. En ole kovinkaan perehtynyt värien kehitykseen pennun kasvaessa ja toiseksi pennun ikää ei ole kerrottu.
    21. 5 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt