belgiter

Vapaa kuvaus

Aloituksia

5

Kommenttia

444

  1. Mitähän vaihtoehtoja tuohon olisi.

    1. Palkitseminen, kun koira käyttäytyy hyvin eli antaa harjata ilman pärinöitä. Nami, lelu tai ihan vaan päästäminen pois tilanteesta (negatiivinen vahvistaminen eli paine poistuu). Niin oletkin ilmeisesti nyt viimeksi tehnyt. Harjaa usein lyhyitä pieniä hetkiä ja pyri tosiaan päästämään koira ennen kuin se hermostuu harjaukseen. Sen pitäisi alkaa sietää harjailua paremmin. Mun oma koira harjataan myös näin. Se sietää toimituksen, mutta ei pidä siitä, koska pelkkä vapauttaminen epämukavuudesta ei riitä tuottamaan sille iloa. Sulla kun on pallo siinä, niin koiralle se on mukavampaa.

    2. Vastaehdollistaminen. Koiralle näytetään harjaa ja annetaan nami. Koiraa kosketaan harjalla ja annetaan nami. Koiraa sivellään harjalla ja annetaan nami. Toistetaan eri kohdista. Harjataan vähän ja annetaan nami. Harjoituksia tehdään usein ja ne ovat lyhyitä. Koira ei saa koskaan ahdistua harjoitusten aikana ja jos se tekee niin, on edetty liian nopeasti. Harjoituksissa siirrytään eteenpäin, kun edellinen vaihe aiheuttaa koirassa jee, namia -reaktion. Namit häivytetään, kun koira antaa harjata kunnolla.
    Tämä menetelmä muuttaa koiran pohjimmaisen tunnetilan. Ennen ikävä tapahtuma kääntyy miellyttäväksi. Pelkästä palkitsemisesta tämä eroaa siinä, että koiralta ei odoteta mitään. Lahjomisen ja vastaehdollistamisen ero taas on tavoitteissa. Lahjoja yrittää vain selviytyä tilanteesta, ehdollistajalla on suunnitelma, miten tilanne saadaan edistymään.

    3, Välineiden ja otteiden tarkistaminen. Jos koira reagoi vain tietynlaiseen otteeseen, se voi tarkoittaa, että ote tuntuu ikävältä, esim. nipistää. Tai väline ei sovi koiralle. Itse ihmettelin, miksi ennen kynsienleikkuuta sietänyt koira alkoi väistää saksia, ja huomasin, että leikkurien mutteri oli löystynyt. Kiristin sen ja koira antoi taas leikata normaalisti.

    Murisemisen ei pidä olla koskaan koiralta kiellettyä. Kyseessä on eräänlainen vikailmoitus ja murinan poistamiseksi on hoidettava syy eikä oiretta. Murina on koiran tapa kertoa, että nyt riittää, tuntuu epämukavalta, haluan tilaa. Murina ei mielestäni kerro mistään johtajuusongelmista vaan luottamuspulasta. Koira ei usko, että et halua vahingoittaa sitä. Miltä kuvittelet siitä tuntuvan, jos sellaisessa tilanteessa lähdet pelottelemaan sitä?

    Mä olen kyllä itse rähähtänyt koiralleni pahan kerran harjatessa, mutta silloin se tosiaan kokeili puremalla päästä pois tilanteesta. Se itsekin antaisi kovaa palautetta, jos sitä itseään purtaisiin. Jos olisin ollut järkevä, olisin aloittanut totutuksen harjaan heti alkuun kunnolla enkä tehnyt näin. Edellisellä koiralla oli taas sellainen tapa, että se otti hellästi käden suuhunsa perskarvoja harjatessa ja asetti sen kyljen päälle. Se lähinnä nauratti, sillä koirasta näki, että se oli sen puolelta ystävällinen pyyntö lopettaa harjaus ja vaikka silitellä mieluummin.
  2. En mä älystä tiedä, mutta ovat ainakin helposti koulutettavia, koska tykkäävät touhuta ihmistensä kanssa.
  3. Valitse pentu vanhemmista, jotka on luonnetestattu laukausvarmoiksi. Myös palveluskoirakokeissa ammutaan, joten hyväksytyt tulokset sellaisista ovat myös eduksi. Toisaalta kasvattaja, joka panostaa palveluskoirapuoleen saattaa tuottaa liian vilkkaita koiria pelkäksi kotikoiraksi. Toisaalta nämäkään testit eivät ole aukottomia ja koira voi sietää paukkuja kentällä, mutta sitten ilotulitus on kauhistus. Paukkuarkuus, kuten muutkin arkuudet, on perinnöllinen ominaisuus, joten jättäisin omaan arvoonsa selittelyt. Jos koira traumatisoituu helposti, se voi olla osoitus myös liiallisesta pehmeydestä.

    Minulla on pitkäkarvainen versio, joka ei säiky ukkosta tai ilotulitusta. Se katselee niitä ikkunasta. Luonnetestissä se olisi mennyt etsimään ampujaa. Paineilmasta se villiintyy, en tiedä miksi. Tämä ei pelkää mitään arkisia asioita, vaikka poliisikoiraa siitä ei kyllä tulisi. Eräässä konsertissa se näytti hieman vaikealta, koska seisoin liian lähellä kaiuttimia, mutta siirtyminen kauemmas helpotti. Tunnen kaksi muuta koiraa, jotka ovat sitten oikeasti hieman ääniherkkiä. Ne piiloutuvat sängyn alle uutena vuotena eivätkä suostu tulemaan ulos, mutta onneksi ne eivät mene kunnon paniikkiin. Tämä collie on sisällä ihan normaali ja käy lenkillä, vaikka ei kannata mennä ihan paukuttelupaikalle.

    Uskoisin, että jos otat pennun äänivarmoista vanhemmista ja rummuttelet jo pennusta pitäen, se tottuu siihen. Älä tee rummuista ja niiden äänestä numeroa. Jos niihin tahtoo erikseen totuttaa, niin rummuttaa juuri ennen koiran ruokintaa ja rummutuksen aikana sille annetaan ruoka. Älä kuitenkaan säikytä pentua aloittamalla yhtäkkiä kovaa rummutusta, kun se on rumpujen vieressä. Jos pentu kuitenkin hermostuu rummutuksesta, se pitää joko vastaehdollistaa tai siedättää rummutukseen. Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että rummutat hiljaa tai soitat CD:ltä niin hiljaa rumpuja, ettei pentu vielä hermostu äänestä, ja heittelet nameja lattialle. Koiran on tarkoitus oppia pitämään pelottavaa ääntä vallan herkullisena juttuna. Sitten joka harjoituskerta rumpujen ääntä voimistetaan hieman ja koiralle syötetään nameja. Koira ei saa missään vaiheessa pelästyä tai osoittaa pelon merkkejä. Jos niin käy, on edetty liian nopeasti. Normaalien rumpuharjoitusten ajaksi koira pitää viedä pois tai sulkea huoneeseen, johon rumpu ei kuulu. Kun koira alkaa pitää normaalia rumpujen ääntä merkkinä herkuista, voidaan namit jättää pois. Tai voihan koiralle antaa sitten jonkun nameilla täytetyn pulmalelun (esim. Kong) niin silläkin on jotain tekemistä.

    Kumpikin colliemuunnos sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Ne ovat yksi helpommista roduista keskikokoisten palveluskoirien joukossa. Niillä ei ole yhtä voimakas puolustus- ja vartiointitaipumus kuin perinteisillä palveluskoiraroduilla ja ne ovat vähemmän kiihkeitä muutenkin. Niillä ei myöskään ole riistaviettiä ja ne on helppo kouluttaa.

    Collie vaatii johdonmukaista, mutta lempeää kasvatusta. Lempeys ei siis tarkoita kaiken sallivaa. Collie oppii kyllä sen, että surkeaa naamaa näyttämällä voi päästä helpolla, jos ei huvita. Toisaalta taas kovakourainen käsittely saa ne vetäytymään kuoreensa. Naksutinkoulutus sopii erinomaisesti collien kasvatukseen. Mun collieni toimiikin parhaiten, kun sille kertoo ihan puheella ja eleillä ja tarvittaessa nameilla palkaten, mitä siltä halutaan.

    Colliet ovat usein pehmeitä, eli ne muistavat helposti kokemansa ikävät asiat. Ainakin omallani on taipumus heittäytyä passiiviseksi, jos olen liian tiukka sille. Colliet viihtyvät myös isäntäväkensä lähellä, minkä vuoksi se on helppo opettaa irtipidettäväksi. Samasta syystä se ei sovellu tarhakoiraksi lainkaan, vaikka omani kyllä voisi asua tarhassa, jos siellä olisi lauma muita koiria.
  4. Yksi vinkki: ota jonkun tutun koira hoitoon vaikka lomamatkan ajaksi tai pyydä röyhkeästi jotakuta lainaamaan koiraansa kuukaudeksi. Viikonloppu on vielä kivaa touhuilua, etenkin jos on nätti ilma ja vapaata, mutta viikossa kahdessa alkaa varmaan jo koiranpidon arkinenkin puoli tulla tutuksi. Sitten tiedät, haluatko todella koiran.

    Voi olla, että lähipiiriisi on osunut vain hölmöjä möläyttelijöitä, tai sitten joku tuntee sinut mielestään hyvin ja arvelee, ettet ehkä kestäisi kuraa ja karvoja lattioilla, silputtuja lempikenkiäsi tai sitoutumista olentoon, joka ei aina toimi kuin piirroselokuvan hauva. En esimerkiksi suosittelisi koiraa pakkomielteiselle siivoushullulle, vaikkakin jos koirahulluus voittaa puhtaushimon, voi koiran omistamisesta tullakin jotain.

    Kun ihminen ottaa lemmikin tai hankkii lapsia rakkaudesta, hän myös sietää siihen liittyviä epämukavuuksia eri tavalla kuin henkilö, jonka motivaatio tulee ulkopuolelta. Uudet perheenjäsenet aiheuttavat sotkua, vaativat seurustelua, metelöivät ja aiheuttavat toisinaan noloja välikohtauksia.

    Mutta sen vastineeksi ne luottavat ehdoitta, huvittavat tempauksillaan ja ovat seuraksi.

    Sellainen henkilö, joka ei pidä koirista tai ei ole koskaan omistanut mitään lemmikkiä, ei ehkä käsitä, miten voin sietää sitä, että minua nuollaan, kuinka vaatteeni ovat aivan karvoissa, miksi kodissani on tiettyjä sisustusratkaisuja tai että en voi tehdä sitä tai tätä, koska koira tai taas että täytyy tehdä sitä ja tätä, koska koira tarvitsee sitä. Hän näkee sellaiset asiat vain taakkana ja rahanmenona. Minä en välttämättä edes huomaa joitakin asioita, jotka voivat olla koirattomalle tai koiran pakosta omistavalle kauhistus. Tai sitten pidän jotakin asiaa mitättömänä hintana siitä, että minulla on ystävä.

    Siihen, millaisen koiran hankkii ja mistä, kannattaa kiinnittää todella paljon huomiota. Rodunvalinta ei perustu pelkästään kokoon ja turkinlaatuun, vaan myös rodun terveys ja luonne on otettava huomioon ja oltava täysin rehellinen sen suhteen, millaista koiraa pystyy itse käsittelemään. Ei pidä suin päin ottaa ensimmäistä sopivan rotuista vaan pitää tarkistaa taustat. Pentutehtailua ja huonoa kasvatusta tapahtuu sekoituksissa, paperittomissa ja rekatuissa rotuun ja kokoon katsomatta. Jos harkitsee sekarotuista, perehtyy sen sisältämiin rotuihin. Pennun voi itse opettaa tavoille ja tapojen puutteesta voi syyttää vain itseään, mutta aikuisesta koirasta taas ei tarvi arvailla, millainen siitä kasvaa, lisäksi se on jo sisäsiisti ja parhaassa tapauksessa opetettu tavoille, toisaalta aikuinen koira voi vaihtaa kotia myös siksi, ettei edellinen omistaja ole osannut kouluttaa sitä. Pitää myös varautua kuluttamaan paljon aikaa ja energiaa koiran ensimmäiseen vuoteen, pennun kanssa se tarkoittaa sosiaalistamista ja tapakasvatusta, aikuisen kanssa taas sopeutumista uuteen kotiin. Kun pohjatyöt on hoidettu huolella, loppu sujuu omalla painollaan.
  5. Belgianpaimenkoira on jalostettu ihmisen työtoveriksi, joten sille on hyvin tyypillistä ja myös hyvin toivottavaa nauttia ihmisen kanssa työskentelystä ja ihmisen seurassa oleskelusta. Belgi on aina valmiina kaikkeen yhteiseen puuhaan, oli se sitten tavoitteellista urheilua, virkakoiran hommaa tai sitten kotikoirana halkojen kantamista ja mustikka-apajien etsimistä.

    Tämä koskee yleensäkin kaikkia paimenkoiria. Minulla on collie ja se on ihan samanlainen kuin meidän edesmenneet belgit. Oma porukka on niille se kaikkein tärkein.
  6. Tokoa voi harrastaa minkä tahansa koiran kanssa. SM-kisoihin nyt ei seropin kanssa pääse muutenkaan, joten itseäsi vastaan lähinnä kisailet, jos kisailet. Jos koira osoittautuu itsepäiseksi tapaukseksi, niin sitten kannattaa ottaa asia huumorilla ja jatkaa harrastusta omilla ehdoillaan. Voihan ongelma olla tietysti koulutuksessa tai motivoinnissakin, joten ei tarvi luovuttaa. Pääasiahan on, että kummallakin on hauskaa ja että koira oppii hallintaa ja saa tekemistä.

    Eiköhän tuosta lenkkikaverin saa, ainakin, jos lenkkeilet kävellen. Juoksijalle en ehkä pikkukoiramixiä suosittelisi, eihän se tipsukaan mikään kauhean pitkäkinttuinen rotu ole ja varmaan suhteellisen rauhallinenkin se varmaan on (on niin suosittu seurakoira). Terverakenteiselle hyväkuntoiselle koiralle 5 km on alkulämmittelyä, joku on vialla, jos ei koira sellaista matkaa voi kävellä.
  7. Tan viittaa koirilla kellertävään tai punaiseen sävyyn. Koiralla on kahta eriväristä pigmenttiä, eumelaniinia ja feomelaniinia. Eumelaniini on mustaa, suklaanruskeaa, sinistä tai liilaa. Feomelaniini on aina keltaista/punaista. Koiran turkin värin määrää se, missä kohdassa karvaa ja kehoa on eumelaniinia, missä kohdassa feomelaniinia ja kuinka paljon. Valkoisissa laikuissa ei ole kumpaakaan pigmenttiä.

    Black & tan tai musta tan-merkein tai musta merkein tai merkkivärinen viittaavat tavallisesti koiraan, joka on pääosin musta, mutta jolla on kuonossa, silmien päällä, poskissa, raajoissa ja rinnassa kellertävät tai punertavat laikut. Mikäli koiralla on vielä valkoisiakin laikkuja, puhutaan usein kolmivärisestä eli tricolorista koirasta. Koira voi olla myös ruskea tan-merkein tai ruskea tricolor, jolloin sen muuten mustat osat ovat haalistuneet suklaanruskeiksi. Sinisen koiran mustat osat ovat vaalentuneet harmaiksi ja liilalla on sekä ruskea että sininen ja se on väriltään vaalea harmahtava beige. Merkkien väriin nämä laimennokset eivät vaikuta.
  8. Voit ihan alkuun kokeilla sitä kerrostaloasumista ihan kotona niin, että viet koiran vähintään 3 kertaa päivässä lenkille. Jos koira asuu nyt enimmäkseen pihalla, voi sisään tulevan pölyn määrä yllättää. Koira likaantuu tiellä paljon enemmän kuin metsässä. Tosin tuommoinen pystykorva on lyhytkarvainen ja siten helpompi kuin tuo minun karvapuuhkani.

    Voin kertoa kokemuksesta, että lenkittäminen tuntuu toisinaan hieman tylsältä, koska siitä ei saa vapaata ja joutuu itse tekemään kaikki lenkit joka päivä. Koiran omistaminen perheessä, jossa kaikki ulkoiluttavat sitä, on helpompaa. Teininä kuskasin meidän belgiä pitkille iltalenkeille joka päivä, koska se oli vapaaehtoista, nyt oman koiran kanssa joskus laiskottaa. Ei se sitä tarkoita, että haluaisin koirasta luopua tai että elämä sen kanssa olisi ihan kamalaa.

    Koiralle olisi kuitenkin ehkä parempi tulla sinun kanssasi kerrostaloon ja käydä isäsi kanssa metsällä, kuin jäädä tarhan perälle räksyttämään. En tiedä, miten asumismuoto vaikuttaa turkinlaatuun, mutta tarviiko sitä koiraa viedä metälle monen kymmenen asteen pakkasilla tuntikausiksi. Tavan talvipäivänä pitäisi kyllä normaaliturkkisen kerrostalokoirankin kestää ulkoilupäiviä. Ylipäänsä ulkoilu liikkeessä on lämpimämpää kuin paikallaan kyhjötys.

    Sillä olisi sinusta seuraa ja sinulle olisi siitä seuraa. Voit liittyä sen kanssa koiraharrastusseuraan tai lenkkiporukkaan ja saada uusia tuttavia. Sinä varmaan jaksat aktivoida sitä enemmän kuin isäsi. Toisaalta koira voi rajoittaa rientoja ja siten eristää opiskelukavereista.

    Mutta tuleeko sille kuuma, sitäkään en tiedä. Onko sillä kuuma kesällä? Mulla on pk collie kerrostalossa, eikä se ole kuumissaan, mutta pohjoisen pystykorvalla on kuitenkin enemmän alusvillaa kuin tuolla. Tiedän esim. lapinkoiran, jolla oli mahdollisuus valita, ja se halusi mennä vieraat tervehdittyään ulos - 30 asteen pakkaseen.

    Mä en itse pitäisi koiraa vallan tarhakoirana, jos koiria olisi vain yksi. Ellen sitten olisi sellainen ihminen, joka viettää ulkona 12 h päivässä tai jotain niin, että koira voi pyöriä puuhissa mukana tai ainakin katsella sieltä tarhasta.

    Haukkuminen. Koira saattaa alkuun haukkua enemmän, kuin se ehkä muuten haukkuisi, koska se ei ole vielä oppinut, mille kannattaa tai voi haukkua. Kiinnitä siis heti muuton jälkeen huomiota siihen, mille koira haukkuu ja puutu siihen. Ehkä kannattaa laatia suunnitelma, mitä tehdä, jos koira alkaa reagoida johonkin ääneen, yksinoloon tms.

    Multa iteltäni on jäänyt koira kotikotiin, mutta tilanne oli siinä erilainen, että kyseessä oli oikeastaan perhekoira, ei minun oma koirani. Kotikoti oli sille koti ja sinne se jäi kuolemaansa asti, vaikka minä olinkin sitä hoitanut niinkuin se olisi ollut puoliksi omani (ruokin, harjasin, leikkasin kynnet ja hoidin 2/3 lenkeistä).
  9. Koirat eivät automaattisesti ymmärrä sanaa 'ei', se pitää niille opettaa. Tai no, tommonen nöyrä paimen kun mulla on, niin se reagoi enemmänkin siihen äänensävyyn, joten kun ärähtää ei, niin se tietää, että jotain on vialla. (Merkillistä kyllä, sitä voisi joku pomottaja jahdata maailman tappiin eikä se antaisi mitään alistumiseleitä, mutta koko ruumis kyllä kertoisi yleisestä paniikista ja hämmennyksestä.) Perinteisesti 'ein' merkitys on ollut, että omistaja ei tykkää, ikävyyksiä tulossa, ja koira oppii sen käytännön kautta ('ei' -> rangaistus). 'Ein' voi myös ajatella eräänlaiseksi laajennetuksi irti-käskyksi, jolloin sen voi teoriassa opettaa myös makupaloilla (nk. luopumisharjoitukset).

    Eräs alistamaton tapa opettaa koira olemaan hyppimättä, on opettaa sille vaihtoehtoinen tapa tervehtiä. Sitä varten pitää valita jokin sellainen liike, jota tehdessään se ei voi hyppiä. Esim. mene omalle paikalle tai istu. Tämä käsky opetetaan ensiksi luotettavaksi erikseen. Kun koira osaa suorittaa liikkeen käskystä, se sanotaan tervehtimistilanteessa hyvissä ajoin ennen kuin koira alkaa hyppiä. Yksi temppu on tietysti kuivaharjoitella eli rampata ovesta sisään ja ulos, vaatteet päällä tai ei, reppu tai kassi mukana tai ei, käskeä koira istumaan ja palkata ja näin ehdollistaa, että ovissa kulku tarkoittaa paikallaan oloa. Koira pitää myös palkita, kun se tekee oikein eli istuu tai menee paikalleen tai mitä sen pitikään tehdä. Se palkka voi olla namia tai huomionosoitus, sitä huomiotahan koira tervehtiessään kai hakee. Palkitessa koira saattaa yrittää villiintyä uudestaan, silloin antaisin vaan uuden käskyn. Namit voi ajan mittaan jättää pois, jos niitä on käyttänyt. Kehut sen sijaan eivät kulu käytössä.

    Tämä tapa vaatii paljon työtä ja hyppimisen estäminen sillä aikaa voi olla vaikeaa.

    Joka tapauksessa, oli se tapa sitten kielto tai vaihtoehtoinen käytös, niin sen kiellon tai käskyn pitää tulla siinä silmänräpäyksessä, kun koira AIKOO aloittaa hyppimisen. Sillä sekunnilla, kun sen aivot päättävät lähettää käskyn rynniä tykö ja ponnistaa. Silloin kielto on tehokkaimmillaan. Siinä vaiheessa, kun koira jo pomppii, se voi olla jo niin innoissaan siitä hyppimisestä, ettei huomaa mitään komentoja ennen kuin tullaan päälle. Vaihtoehtoisen käskyn taas voi antaa jo aiemmin, koska sen tarkoitus on vain kertoa koiralle, mitä sen halutaan tekevän, ei sitä, mitä sen ei haluta tekevän.
  10. Voihan koiraan ampua vielä varmistuslaukauksen, ettei jää mitään epäselvää. Kauheita juttuja kuulee varmasti molemmista lopetusmenetelmistä.
  11. En tunne ketään metsästäjää tai osaavaa aseenkäyttäjää, joten koirani kuolee joko itsellään tai joutuu eläinlääkärin lopettamaksi. Meiltä on kaksi kissaa ja kaksi koiraa lähtenyt nukuttamalla. Yhden kissan lopetuksessa olin itse mukana ja se meni rauhallisesti. Kissa oli sairas ja sille oli todennäköisesti ihan sama, oliko se viimeisen varttinsa pelottavassa vieraassa paikassa vai kotona, koska se oli niin kamalan kipeä.

    Hyväksyn koiran lopettamisen ampumalla silloin, kun koira ammutaan yhdellä laukauksella ja ampuja osaa hommansa. Lopetuslaukaus ilmeisesti ammutaan päähän. Koira ei yleensä asetta ymmärrä pelätä ja aivoihin oikeaan kohtaan osuva laukaus tappaa heti eikä koira ehdi tuntea mitään. Ampumislopetus voi johtua joko hätätilanteesta tai sitten metsästäjä vie oman tai tuttunsa koiran viimeiselle mettäretkelle. Koiran ruumis tulee hävittää asianmukaisesti eli se haudataan tai tuhkataan tai toimitetaan hävitettäväksi jätteenä.

    Eläinlääkärin piikkeineen voi tilata kotiin, jos koira stressaa autolla matkustamista tai klinikan hajuja tai omistaja tahtoo koiran kuolevan kotona. Valitettavasti lopetus ei aina mene nätisti vaan lopetusaine/kuolema saa aikaan kouristuksia, vaikka eläin ei sitä enää tiettävästi tunnekaan.

    Joillekin on kai ihan kauhistus, että eläin lopetetaan ampumalla. Aseet yhdistetään julmuuteen ja väkivaltaan sekä metsästykseen. Rakastettua ystävää ei haluta tuomita teloitukseen eikä se myöskään ole saalis. Minulle on tärkeintä, että loppu on nopea ja tuskaton, kun sen aika tulee. Rahakin on siinä toisarvoista.
  12. Eläinsuojeluasetus (linkki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396#e-9 ):

    "Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Jos lopettamiseen käytetään hiilimonoksidia, kaasun tulee olla asianmukaisesti jäähdytetty ja suodatettu, eikä siinä saa olla ärsyttäviä aineita.

    Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan koiran ja kissan pentu sekä muun vastaavan pienikokoisen seura- tai harrastuseläimen pentu tai poikanen alle kolmen päivän ikäisenä lopettaa lyömällä eläintä päähän niin voimakkaasti, että se välittömästi menettää henkensä.

    Eläinlääkärin valvonnassa saadaan lopettaminen suorittaa muullakin kuin 1 ja 2 momentissa mainitulla tavalla."

    Eläinlääkärin suorittama lopetus on kaksivaiheinen: ensin koira rauhoitetaan/nukutetaan ja sitten sille annetaan se tappava pistos, liekö yliannos nukutusainetta vai ihan oma aineensa.

    Mä ymmärtäisin, että saat piikittää koirasi kuoliaaksi, jos olet eläinlääkäri, mutta muuten, en usko.
  13. Mitä oot koittanu opettaa sille? Minkä ikäinen on ja mitä rotua? Millainen koira on noin muuten,onko sen vaikea keskittyä?

    Sun täytyis saada se hoksaamaan, että nami pitää ansaita ja sen ansaintakeinon voi joko arvata tai sitten ohjaaja (sinä) auttaa ja neuvoo houkuttelemalla ja kädellä näyttämällä.

    Koulutus voi olla aluksi vähän kankeaa, koska koira ei ole oppinut oppimaan, se ei siis vielä tunne koulutustilanteen rakennetta. Kun koiraa koulutetaan ja se alkaa oppia erilaisia komentoja, se rutinoituu myös koulutukseen ja keskittyy opetustilanteessa olennaiseen. Samalla koira ja ohjaaja oppivat toisiltaan pieniä merkkejä. Pystyn itse esim. vihjaisemaan koiralle, milloin se tekee jotain sen suuntaista, mitä toivon ja siitä saa palkkion jatkaessaan samaan suuntaan tai vastaavasti minulla on pieni ele, joka tarkoittaa, että kannattaa yrittää jotain muuta.

    Jotkut koirat kiinnittävät niin paljon huomiota ympäristöönsä tai hössöttävät, ettei niitä saa kunnolla keskittymään. Minulla ei ole sellaista ollut, ja suosittelen etsimään jonkun kokeneemman auttamaan, jos koira ei oikeasti pysty keskittymään koulutukseen.

    Opeta vain yhtä asiaa kerrallaan, älä vaihtele kesken kaiken. Valitse ensimmäisiksi harjoituspaikaksi paikka, joka on koiralle tylsä eli siellä ei ole ohikulkijoita tai muuta sellaista, mitä koira voi katsella tai seurata. Itse aloitan uusien temppujen opettamisen olohuoneessani kerättyäni koiran lelut ja ylimääräiset tavarat pois lattialta. Kun temppu alkaa olla hallussa,voi tehtävää kouluttaa muissakin paikoissa, asteittain vaikeuttaen. Vieraassa paikassa temppua voi ensin helpottaa.

    Pidä koulutushetket lyhyinä. Jos koira ei jaksa keskittyä kuin muutamaan yritykseen, niin sitten teet vain muutaman yrityksen. Koeta lopettaa harjoitus ennen kuin koira kyllästyy. Yhden pitkän koulutustuokion sijaan on parempi opettaa lyhyitä hetkiä, vaikka useita kertoja päivän aikana. Koira oppii myös levossa, eli ei kannata välttämättä vaatia liikaa, vaan antaa koiralle uuden asian alkeiden jälkeen tauko ja jatkaa harjoitusta myöhemmin.

    Pidä aluksi kriteeri alhaalla. Jos teet asiasta liian vaikean, koira ei koskaan onnistu ja saa palkkiota vaan turhautuu ja etsii mielenkiintoiset asiat muualta. Aluksi voi palkita jo siitä, että koira liikkuu oikeaan suuntaan. Kun koira alkaa hoksata, tehtävää vaikeutetaan asteittain.

    Minkä verran kokemusta sulla on koiran koulutuksesta? Onko ollut aiemmin koiraa? Oletko lukenut kirjoja? Suosittelen lukemaan erilaisia koulutusoppaita ja voit osallistua kurssille. Talvisin niitä on halleissa ja keväällä vilkastuvat koirakerhojen kentät. Yksityisissä koirakouluissa on tarjolla yksityistunteja, koirakerhoissa opetus on ryhmissä ja se ei välttämättä sovellu heti koiralle, joka ei osaa keskittyä. Mutta kun alkeet on opittu, koirakerhon kentät ovat hyviä häiriöharjoitteluun. Joka tapauksessa joudut tekemään kotiläksyjä, sillä liikkeet opitaan kotona rauhassa ja kentältä saa sitten vinkkejä, mitä pitää tehdä.

    Kirjoja löytyy kirjastosta ja taso vaihtelee arkitottelevaisuudesta temppuihin ja kilpailutason liikkeisiin. Lisäksi löytyy opuksia koiran oppimisesta ja käyttäytymisestä. Voisit tutustua esimerkiksi naksutinkoulutukseen.

    Suosittelen perehtymään koulutustekniikoihin, ettet saa koiraa, joka seuraa vain namilla hajustettuja sormia jonkin alkeellisen koulutusvirheen vuoksi. Palkkio pitää ansaita eikä koiraa vain houkutella tekemään haluttu asia. Pakottaa, rankaista ja vaatia et voi ennen kuin koira on oppinut, mitä käsky tarkoittaa, ja jos teet pohjat hyvin, ei koiraa tarvitse kovasti komentaakaan saati rankaista, koska sillehän on opetettu, miten liike tehdään oikein.
  14. Kyllä metsästyskoiratkin oppii.

    Tiedän yhden norjanharmaan, joka on tottelevaisuusvalio.

    Tuttuni harrastaa tokoa jackrussellinterriereillä, vaikkakin rodussa on paljon seurakoiramaistunutta porukkaa.
  15. Porukoilla puolivuotias punavalkea kolli eikä se ole perusmaatiaista isompi. Painaisiko 3-4 kiloa, saa varmaan vielä massaa, mutta jotenkin musta tuntuu, ettei se juuri kasva enää. Ei oo mikään honkkeli, tuommoinen keskivahva kissa, maatiaisethan ovat tämmöisiä töppöjalkoja. Porukoilla on toinen harmaavalkea kolli, painaa joku4 kg, ja toi punavalkea on aika samankokoinen.
  16. Löytökissalla saattaa olla mikrosiru. Eivät välttämättä ole kissoilla vielä kovin yleisiä, mutta kannattaa kuitenkin varmistaa. Mikrosirun lukulaitteita on ainakin eläinlääkäreillä ja mahdollisesti myös noilla löytöeläinihmisillä sekä koiraharrastajilla (tarkistavat kokeissa tms. koiran henkilöllisyyden). Siru voi olla jossain tietokannassa tai sitten vain omistajan tiedossa. Sirun avulla eläin voidaan tunnistaa aukottomasti.

    Siruttakaa lemmikkinne! Siru pannaan paksulla neulalla niskaan eikä se kauaa kirpaise. Se luetaan kaukosäätimen näköisellä laitteella. Sirunumeron ja omatyhteystiedot voi ilmoittaa tietokantaan (en tiedä, mitä niitä on käytössä, kun oma koira on Kennelliiton rekkarissa siruineen ja niillä on minun yhteystietoni siellä).

    Olisin ite tosi vihainen, jos koirani katoaisi ja sitten sen löydyttyä minua ei tavoitettaisi, koska kukaan ei tarkistanut sirua ja laittamani katoamisilmoitukset ja muut yhteydenotot ja etsintämenetelmät olisivat hukkuneet.

    Kun löydät eläimen, toimita se löytöeläinkotiin tai ainakin ilmoita sinne. Ilmoittele lähialueella löydöstä, kysele naapureilta ja tarkista ilmoitustaulut, tolpat ja nettipalstat katoamisilmoitusten varalta. Tarkastuta se mikrosiru ja katso, onko tatuointia (koirilla korvassa, kissoista en tiedä, sirut ovat vähentäneet niitä). Eläin voi olla kulkenut pitkänkin matkan päästä tai joku on voinut kuljettaa sitä. Jos kukaan ei ilmoituksista huolimatta kysy eläintä, sen saa kait pitää sen15 vrk jälkeen. Jos et edes yritä tavoittaa omistajaa ilmoittelemalla, niin teet ainakin moraalisesti väärin, koska omistaja ei voi kysyä eläintä sinulta, jos ei tiedä, että jossain on joku eläin löytynyt.
  17. Kyllä kissa osaa tavallisesti uida, vaikkeivät kaikki välttämättä pidä vedestä.

    Meillä iskä heitti mun kissan järveen, kun olin lapsi. Rantaan ui hyvin pahastunut kissa enkä minäkään isää moitteitta päästänyt.

    Koiratkin osaavat yleensä uida, mutta joidenkin rotujen rakenne ei oikein istu uimiseen. En tiedä, onko yksilöitä, jotka eivät enää "muista" uimaliikkeitä ja vajoavat pohjaan.

    Uiminen tuntuu tulevan kuin refleksi, kun eläin joutuu veteen. Näillä, jotka tekevät uimaliikkeitä suihkussa, ilmeisesti pelkkä vesi ja jalat irti maasta riittää niillä laukaisemaan uimisen. Itse kannoin kerran yhden meidän koirista järveen ja tassujen hipaistessa pintaa se alkoi kauhoa kuin olisi ollut kokonaan vedessä. Kyllä se muutenkin ui, heitti vain pallon veteen noudettavaksi. Suihkussa se ei alkanut tietenkään uida, koska seisoi lattialla. Nykyinen koirani vihaa kastumista, mutta sekin osaa uida, vaikka ei ole teknisesti taitava.
  18. Höpön pöpön. Koira, joka pelkää ohjaajaansa, ei opi temppuja, koska se keskittyy silloin koko ajan välttelemään mahdollisia rangaistuksia väärintekemisestä. Koira ei ymmärrä puhetta, joten jollain tölkinheitolla se ei ala temppuilla yhtään sen enempää kuin aiemminkaan, koska se ei edelleenkään tiedä, että sen halutaan tekevän temppu.

    Tölkkejä ei myöskään koskaan pitäisi viskellä ilman, että niille oikeasti on tarve eikä useimmiten silloinkaan, koska löytyy parempiakin koulutusmetodeja.

    Temppuja opettamalla koira oppii luottamusta ja kunnioitusta yhteisen tekemisen kautta. Pelottelu ja rankaisu ovat turhia.
  19. Mä opetin kuolemisen belggarille käskemällä sen ensin kumartaa ja sitten houkuttelemalla sen kyljelleen. Valmiissa tempussa koira ikään kuin lysähti seisaaltaan kyljelleen, etupää "petti" ensin ja sitten koko koira oli jo kumossa. Nyt testaan tekniikkaa collieeni.
  20. Mun koira pysyy tarkalleen sillä puolella, jolla katson sen olevan helpompaa ja turvallisempaa ja se puoli ei aina ole vasen... Jos koira osaa käyttäytyä, puolella ei ole sille piirunkaan vertaa merkitystä. Vastaantulijoista yleensä näkee, mitenkä päin se on paras ohittaa. Joskus siirryn kohteliaasti tien toiseen laitaan, joskus toinen siirtyy, joskus käännän koirani toiselle puolelle ja joskus taas en.

    "On eriasia sitten kun ollaan kokeissa ja treenataan, mille sivulle ne sivulletulot tehdään. Koira oppii valtavasti eri käskyjä, ei se mene sekaisin, jos ensin opettaa yhden asian. Itse aloitan aina siitä, että vasemmalla puolella seurataan ja mennään sivulle, mutta taitojen karttuessa koira omaksuu helposti sen toisenkin puolen vierellä pysymisen."

    Just näin. Yhden puolen opettaminen on kovin jäykkää. Koiratanssin harrastaja joutuu opettamaan molemmat puolet ja heelwork-muunnoksen harrastajan koira tuntee useampiakin seuraamisasentoja. Minun koirallani on kolme seuraamisasentoa ja neljäs tulossa eikä olla edes lajin harrastajia.

    Mutta edelleenkin koeseuraaminen on minulle eri asia kuin lenkkeily. Tottelevaisuudessa koira tekee, niinkuin käsketään, lenkillä se menee sille annettujen vapauksien mukaan. Ja ne vapaudet mun koiralla on olla ylittämättä liikesuuntaani seuraavaa linjaa, olla vetämättä remmissä ja olla rähisemättä. Helpolle koiralle voin sallia ohituksessa metrin remmin, sitten tiukemmalle tapaukselle annankin vain 20 cm. Ja jos ei osaa olla nätisti, vapaudet otetaan pois, kunnes hyvä käytös osataan ilman komennoilla sähläämistä.
    21. 8 / 23
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt