eeva.grundstrom
Olen vm.-62 ja kahden aikuisen lapsen äiti. Elämänmyönteinen ja tulevaisuuteen valoisasti katsova luonnonläheinen ihminen. En turhaan stressaa ja otan vastaan sen, mikä eteen tulee.
Suosikkibändit/artistit: HIM, Nightwish, Sonata Arctica, Amorphis, Apocalyptica, kelttiläinen musiikki
Suosikkileffat: Gilbert Grape, Pirates Of The Caribbean trilogia
Lempikirjat: Stephen Kingin kirjat
Vapaa-aikanani: Ulkoilen, Luen, Nautin luonnosta, musiikin kuuntelu
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: kaikki mahdollinen, josta saa aikaan keskustelua
Katson tv:stä mieluiten: ulkolaisia sarjoja, True Blood, ulkolaiset leffat
Kotieläimet: Kissa
En pidä: eläinrääkkääjistä
Parhaat matkakohteet: Irlanti
Ruoka & juoma: ei ole lempparia
Koulutus: Lukio
Koulut: rakennusalan opisto Helsinki, Someron lukio
Ammatti: Muu
Työskentelen: keittiöhommissa
Yhdistykset/kerhot: eläinsuojeluyhdistys
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
Hakusanat: kissat, Johnny Depp, him, Nightwish
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia8 aloitusta · 98 kommenttia
- Minun ja työtoverieni työtä arvostellaan joka päivä ja emme me vaan olla noin herkkänahkaisia. Me teemme aliarvostettua ja helposti arvosteltavaa työtä. Ollaan meinaan kokkeja ja laitetaan ruokaa vauvasta vaariin. Ovatko maajussit eläneet niin pumpulissa, että eivät arvostelua kestä. Kyllähän aikuisen ihmisen pitää kritiikkiä kestää. Vai johtuukohan se siitä, että se osuu arkaan paikkaan eli oikeaan.
- Tuo on todella tyypillistä pahoinpidellyille naisille. Sitä vaan puolustaa miestään. Jos mies tekee tuollaista kerran, se ei jää viimeiseksi kerraksi. Varsinkin, jos hän selviää siitä pahoittelemalla seuraavana päivänä ja sinä annat anteeksi. Ei ihme, että Suomessa on niin paljon perheväkivaltaa, kun mies selviää siitä noin helposti. En halua pelotella, mutta mitä ensi kerralla, kun menette ulos juhlimaan? Mikä silloin mahtaa olla syy pahoinpitelyyn.Suosittelen ainakin, että miehesi hakee apua. Jos ei hae, niin siitä tiedät, että hän ei myöskään ole pahoillaan. Toivottavasti miehesi on se hyvä ja hellä aviomies ja osoittaa sen myöntämällä tarvitsevansa ulkopuolista apua. Toivon sinulle parempaa jatkossa!
- Hienoa, löytyy maanviljelijä, joka ilmaisee asiansa ytimekkäästi ja muita aloja väheksymättä. Vihdoin on päästy asialliseen ja järkevään keskusteluun. Minä en ole missään vaiheessa teidän työtänne pitänyt surkeana harrasteluna. Olen vain hakenut tasapuolisuutta ja arvostusta muillekin aloille. Minä sen tiedän, kun teen pienellä palkalla aliarvostettua työtä.
- Sinäpä paljon sanoit. Ensinnäkin, et näemmä edes ymmärtänyt tai edes halunnut ymmärtää mitä kirjoitin. Taisin sanoa ihan liikaakin ja asiaa, kun jakeluusi se ei oikein mahtunut. Taas se kuuluisa auto, joka taitaa olla oikein pakkomielle. Onhan maailmassa miljoonia arvoja, jotka ovat tärkeimpiä kuin auto. Ihmettelen vaan, miten te saatte viljan maahan ja korjattua sen ilman teollisuuden tekemiä laitteita. Ettehän tekään syö viljaa ja lihaa suoraan omalta tilalta, vaan joku ne on jalostanut eteenpäin. Vai kuinka? Entäs kun sairastutte, tulette vanhaksi? Miten se teidän viljelijöiden työ hoitaa teidät sitten? Lapsenne menevät kouluun ja joku heitä opettaa, laittaa koulussa ruokaa ja siivoaa. Eikö heidänkin työnsä ole yhtä tärkeää ja arvokasta? Tuliko kirjoitettua tarpeeksi selkeästi? Jos et nyt ymmärtänyt, niin ehkä olisi syytä käydä jonkun sortin lisäkoulutus peruskoulun lisäksi tai hakea muuta apua. Onko niin vaikeaa myöntää, että maailmassa on muitakin kuin viljelijät? Taatusti myös yhtä arvokasta työtä tekevää porukkaa. Eivät viljelijät ole maailman napa, vaikka antavatkin niin ymmärtää. Kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti, niin myös duunareita ja muita yrittäjiä. Me maksamme myös veroa ja muita maksuja. Anteeksi vaan, jos tuli taas liikaa tekstiä!
- Kirjoitat, että maatalous on tärkein ja sitten vasta muut. Miten olisi lääkärit, hoivahenkilökunta ja jne. Ihmettelen vaan, miten se ruoka päätyy vanhusten, sairaaloiden, päiväkotien ja koulujen pöytään. Mahtaa maistua hyvältä syödä raakaa lihaa tai viljaa. Taidat myös kyntää ja kylvää hevospelillä ja myös lypsää käsin. Ajattelin vaan, kun tuo teollisuus ei ole niin tärkeä. Hassua, että vertaat ruokaa ja autoa. Jotenkin tuntuu, että se auto on itsellesi tärkeämpi elintason merkki kuin minulle. Ajelen vanhalla autolla ja olen tyytyväinen. En minä tarvitse uutta autoa, enkä sen kummemmin etelänmatkaakaan. Itse työskentelen ruoan parissa, joten tiedän kyllä ruoasta jonkin verran ja arvostan sitä. Minua vain tässä kaikessa ihmetyttää se, että maanviljelijät sanovat aina olevansa se yhteiskunnan tukiranka. Pikkuisen vain arvostusta muillekin yrittäjille ja duunareille. Minä kaipaan vain hieman tasapuolisuutta. Ruoka on tärkeää, mutta ei se maata pystyssä pidä ilman muita tuotannon lenkkejä.
- Jos maajussien toimeentulo on niin huonoa, ei kukaan kiellä vaihtamasta tähän " ruhtinaallisesti" palkattuun duunarin hommaan. Ei kukaan pakota heitä tekemään sitä ja ottamaan helvetisti velkaa, että saa muutaman ylimääräisen traktorin, komean talon ja uuden auton. Kyllä meikäläinenkin velkaa saa, mutta sen verran taloudenpitoa ymmärrän, että en ota ja elän vaatimattomammin. Miksi maajussit aina valittaa, että tulot on niin huonot. Ei mun eteeni ole tullut vielä yhtään maajussia, joka eläisi kädestä suuhun. Ehkä ne tekee juuri siksi velkaa, että ei tartte tehdä niin, vaan käydään etelässä ja eletään leveästi, kun tukirahat tulee kuitenkin. Ja eihän sitä velkaa niin helvetisti saisi, jos ei olisi omaisuutta sen takuudeksi. Toista se oli silloin, kun omat vanhempani olivat pienviljelijöitä ja saivat todella tehdä töitä ruokansa eteen. Ei paljon tukiaisista puhuttu. Miten silloin tultiin toimeen? Asun vieläkin maalla. On tässä sitä paitsi muutakin koulua tullut käytyä, kuin vain peruskoulu. Kuinkas on itselläsi? Ei kai vain ole oma tukiaislehmä ojassa?
- Elämäntapa on sellainen, joka itse valitaan. Skitsofreniaa ei voi kukaan valita, vaan siihen ikävä kyllä sairastutaan. Tosi hienoa, jos joku siihen sairastunut osaa ajatella skitsofrenian elämäntapana. Varsinkin, jos se auttaa selviytymään sen kanssa. Siitä ei pääse eroon, mutta sen kanssa voi (tai on pakko) tulla toimeen.
- Tyttäreni oli siinä tilanteessa, ettei todellakaan ollut hänen parhaakseen ruveta vatvomaan sitä kiusaamisasiaa. Kun ihminen on psykoottisessa tilassa ja niin sairas, ettei pysty huolehtimaan itsestään, niin ei ole todellakaan hänen etujensa mukaista ruveta käymään oikeutta. Arvaa vaan, onko asia kaivellut minua ja miestäni. Rehtori myönsi tehneensä virheen, mutta olisi tarvinnut laittaa hänet myöntämään se julkisesti. Se on oikeastaan se joka eniten on jäänyt kaivelemaan. Syytteen olisin nostanutkin koulua ja rehtoria vastaan. Nyt tyttäreni on jo hyvässä kunnossa, eikä halua, että asiaa vatvotaan enää. Hän katsoo tulevaisuuteen, mikä on hyvä asia.
- Helppo sinun on siinä pullistella, kun olet johtotehtävissä ja todennäköisesti hyvää palkkaa nauttiva. Minä olen tavallinen kunnan naisvaltaisella alalla huonoa palkkaa saava duunarinainen. Hiki hatussa painan töitä ja hyvä että laskut saan maksettua. Mies on sairas ja työtön ja ei todellakaan saa yhteiskunnalta oikein mitään, sillä minun pieni palkkani vie häneltä sen pienenkin korvauksen. Hän on kyllä joskus painanut töitä itsekin hullun lailla. Ihan naurettava väite tuo, että maatalous on yhteiskunnan tuki. Miten se voi olla, jos sitä täytyy tukea, että se pysyy pystyssä? Itselläni on maanviljelijöitä ihan lähipiirissäkin. He rakentelevat komeita taloja, ostelevat uusia autoja ja suunnittelevat vain tilansa laajentamista. Ovat perineet tilansa, joten ei ole hirveästi tarvinnut uhrata, että on päässyt alkuun. Lähipiirissäni on myös kuljetusalan yrittäjiä. Heille ei kukaan maksa tukia ja korvauksia,kun auto hajoaa ja jää ajot ajamatta. Ei ainakaan mitään tukiaisia ole tarjottu. Saisi sitä tasapuolisuutta olla hieman enemmän. Itse maksan pienestä palkastani jos jonkinmoista maksua ja veroa. Takuuvarmasti teen töitä paljon enemmän, kuin saan palkkaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ilman duunareita ei mikään täällä toimi. Kukapa maajussien viljalla ja elukoilla mitään tekisi, jos duunari ei niitä jalostaisi eteenpäin ja valmistaisi ruokaa kouluille, vanhainkoteihin ja päiväkoteihin jne. Puhumattakaan metalli-, rakennus- ja kuljetuspuolen ja muiden alojen duunareista. Yrittäjiäkin on niin monella alalla ja varmasti aivan yhtä tärkeitä tukipilareita kuin maajussitkin!
- Tiedän miltä tuntuu, kun lapsi sairastuu skitsofreniaan. Tyttäreni sairastui murrosiässä ja kesti vuosia ennenkuin hänellä diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia. Häntä kiusattiin koulussa ja rehtori vain puolusti kiusaajia ja syyllisti häntä. Kiusaajat olivat varakkaista perheistä ja rehtorin perhetuttuja. Jälkeenpäin virkavallan kanssa puhuessamme meille sanottiin, että voisimme nostaa syytteen, mutta luulen, että se ei olisi parantanut tyttäremme tilannetta, vaan päinvastoin. Diagnoosi oli oikeastaan helpotus, sillä nyt saimme sille kaikelle tuskalle nimen ja voitiin lähteä häntä "parantamaan". On ollut sairaalajaksoja, mutta nyt hän asuu tukiasunnossa kissansa kanssa ja voi hyvin. Hän on saanut uusia ystäviä ja työntekijät siellä ovat aivan ihania. Tärkeintä on kuitenkin omaisten tuki. Sitä jos jotakin sairas läheinen tarvitsee. Tyttäreni on nyt päälle kahdenkymmenen ja ollaan menossa hyvään suuntaan. Hän oli välillä auto-onnettomuudessa ja oli vähällä menettää jalkansa. Useiden leikkausten ja sairaalaviikkojen jälkeen hän kävelee nyt hyvin. Hän kesti kaiken urheasti ja tuntuu, että se kaikki vahvisti häntä. Olen huomannut, että pikkuhiljaa alkaa tulla esille niitä vanhoja ihania piirteitä, joita hänellä oli ennen sairastumista. Se sama rehevä nauru on tullut kuvioihin ja muuta sellaista. Sinun omaisillesi on tapahtunut kamalia, mutta uskon , että ne sairaudet voi voittaa.Tue heitä 100%:sti ja pidä huoli myös itsestäsi!
- Mihin voi perustaa väitteen, että avuttomuus lisääntyy uskon kuoltua? Enkä ymmärrä miten arkielämässä pärjääminen ja usko liittyvät toisiinsa. Olisi kiva saada jotakin konkreettisempaa faktaa ja perusteluita irrallisille väitteillesi.
- Mitä pojallesi ja perheellesi kuuluu? Toivottavasti hyvää, että voisitte viettää rauhallisen ja stressittömän joulun. Toivon pojallesi ja perheellesi Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta. Elämä ei aina hymyile, mutta pienetkin toivonpilkahdukset auttavat jatkamaan. Tuntuu kliseiseltä, mutta aina tulee hyviä hetkiä ja apua vielä löytyy. Puhun kokemuksesta, sillä itsekin olen välillä tuntenut, ettei toivoa ole. Sitä on, usko pois!
- Jos ihmiseltä katkeaa jalka, eikö hänkin saa apua verorahoista? Skitsofrenia on sairaus siinä kuin muutkin. Olenpahan tässä itsekin maksellut veroina herrojen pröystäilyä ja terveiden eläkkeitä sun muuta sellaista. Sillä avulla, jota läheiseni saa, yritetään tehdä hänestä vielä veronmaksajaa. Itse en ole veromarkkoja tuhlaillut, vaan töitä koko ikäni ahkerasti tehnyt. Joten olen varmasti omaiseni hoitoja maksellut, sillä itse en ole sairaanhoidosta tai sossusta mitään hakenut. Hyvin huomaa, ettet tiedä mitä kirjoitat, sillä et varmasti itsekään avusta kieltäydy, jos sairastut.Tajuatko miten kalliiksi tulee yhteiskunnalle, jos sairaat jätetään hoitamatta. Psyykesairaiden hoito laitoksissa se vasta kallista hommaa on. Lapseni olisi paljon mieluummin terve ja opiskelisi ja kävisi töissä. Tyhmä hän ei ole. Vaihtaisitko paikkaa hänen kanssaan? Toivottavasti pysyt terveenä, ettei tarvitsisi käyttää verorahoja.
- Kiitos kirjoituksestasi. On mukava keskustella ihmisen kanssa, joka tietää, mistä puhutaan. Oli kova pala, kun tytär sairastui, mutta yhdessä asioista selvitään. Hänellä oli onni päästä asumaan tukiasuntoon, jossa arkea pyörittää aivan ihana henkilökunta. Tyttäreni käy usein kotona, mutta haluaa myös usein viettää viikonloputkin omassa asunnossaan. Hän on saanut uusia ystäviä ja osallistuu toimintaan. Hän oli juuri Ruotsinlaivalla ja kävi Virossa. Tiedän,että matkaa on vielä toipumiseen ja sairaus on ja pysyy, mutta hänellä on perheensä 100% tuki takana. Minulle merkitsee paljon, että meidän kahdenkeskiset juttutuokiomme ja leffailtamme ovat taas palanneet kuvioihin. Kiitos sinulle ja elämäniloa ja jaksamista.
- Aika omituista tekstiä. Skitsofreenikon omaisena en tajua tuollaista tekstiä ollenkaan. Uskontohan on juuri se asia, joka ihmiset saa sekaisin ja hämmennyksiin. En minäkään haluaisi, että läheiseni syö lääkkeitä, mutta ne ovat auttaneet. Onhan niissä sivuvaikutuksensa, mutta kaikella on varjopuolensa. Hyvä, jos joku saa uskosta apua, mutta minä pidän sitä aika huuhaana. Kunnioitan jokaisen vakaumusta, mutta miten eroaa skitsofreenikon harhat siitä, että uskoo johonkin näkymättömään. Minä olen tyytyväinen läheiseni saamaan apuun ja uskon, että tilanne olisi vain huonontunut, jos hänen päänsä olisi sekoitettu uskonnolla. Tämä on minun kantani, enkä halveksi muiden uskoa.
- Tuomas Holopainen on MESTARI. Mielettömän lahjakas muusikko ja aivan symppis muutenkin. Omistan kaikki Nightwishin albumit ja jokusen dokumentti-dvd:n heidän uraltaan. Olen sitä mieltä, että Tarjaa ei bändi kaipaa vaan Tuomaksen musiikki on se, joka kantaa. Voisin kuunnella biisejä instrumentaali-versioinakin. Loistavia ovat.
- Tosi hienoa, että kesäkissa sai kodin.Kaikilla kissoilla ei ole noin hyvää onnea, eikä välittäviä ihmisiä. Muutama vuosi sitten meillekin tuli kulkukissa, joka varmaan oli jonkun oma. se jäi meille, kun ei halunnut lähteä pois. Se kiintyi lapsiin ja toisinpäin. Me leikkautettiin Täplä-poika ja oltiin onnellisia. Se sairastui pian syöpään ja me yritettiin kaikkemme sen puolesta.Käytiin lääkäreissä ja syötettiin lääkkeitä. Täplä kuitenkin menehtyi, mutta sai elää kuitenkin rakastettuna ja hemmoteltuna viimeisen elinaikansa.
- On eräs sanonta, joka kuvastaa kissan ja koiran eroa: Koiralla on isäntiä ja kissalla on henkilökuntaa. Kissa on itsenäinen ja koira taas koulutettavissa ihmisen mieleiseksi. Itse kuitenkin rakastan molempia eläimiä. Kaikki eläimet ovat viisaampia kuin ihmiset. Ihminen on tyhmin olento maapallolla.