morpheuz

Vapaa kuvaus

Ihminen. Tollo. Akateemisesti kouluttautunut.

Rakastan ihmisiä. Inhimillisyyksineen.

Sosiaalinen erakko eli niin paljon yksinolosta pitänyt, etteivät kaikki sosiaaliset säännöt päde kohdallani. Olen utelias, mutta ujohko; tarpeen tullen suorasanainen. Kiinnitän huomiota usein rivien väliin yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja juttelen mielelläni asioista, joista ei normaalisti puhuta tai asioista, joista pidetään paljon asenteellista ääntä, muttei oikeastaan keskustella kunnolla. Tätä havaitsee paljon esimerkiksi poliittisessa talouspuheessa ja keskustelussa maahanmuutosta.

Elän hyvistä keskusteluista. En kuitenkaan aina kaipaa uutta ajateltavaa, vaan mulle kelpaa mainiosti mukavat ihmiset, jotka pitävät mukavista jutuista. Akateemisen ja inhimillisen kiinnostuksen kohteita on useita: kulttuurit, viestintä, kansantalous, lääketiede, politiikka, ihmispsyyke, pakkomielteet. Akateemiset työni ovat käsitelleet addiktioita, sanatonta viestintää riita- ja sotatilanteissa sekä rahaa.

Harrastan musiikkia, elokuvia, liikuntaa, kirjoittamista, lukemista, pölöilyä ja järjestötoimintaa. Musiikki on tärkeä osa elämääni. En soita tai laula, mutta pyörin kuvioissa ja kuuntelen melko laaja-alaisesti. Suosikkejani ovat mm. Muse, Opeth, Pink Floyd, a-ha, The Beatles, Rammstein, Amorphis, Katatonia, Porcupine Tree, David Guetta, Anathema, Metallica, 30 Seconds to Mars, Korn, Queen, Peter Gabriel, The Moody Blues, Deep Purple, Devin Townsend, Depeche Mode, Chisu, Air, Amplifier, George Michael, Marilyn Manson, In Flames, Coldplay, Madonna, Dream Theater, Jenni Vartiainen, The Prodigy, David Bowie, Pendulum, Volbeat, Megadeth, Stevie Wonder, Bee Gees, Linkin Park, U2, Fear Factory, Nightwish, Alter Bridge, Michael Jackson, Def Leppard, Black Sabbath, Eminem, Lady Gaga, The Kinks, Black Eyed Peas, Massive Attack, Kamelot, Killing Joke, Elton John, Robbie Williams, Goldfrapp, Lana Del Rey, Bruce Springsteen, Green Day, Adele, VNV Nation, Led Zeppelin, Blackfield, Radiohead, Duran Duran, Beck, Hans Zimmer, Threshold, The Hollies, New Order, Simon & Garfunkel, Hurts, Leprous, Elbow, Justin Timberlake, Daft Punk, Carpark North, Shinedown, Pixies, Die Antwoord, Ultravox, Paradise Lost, Kotiteollisuus, Alphaville, Chase & Status, The Shins, Septicflesh, Woven Hand, The Chemical Brothers, ZZ Top, Static-X, PMMP, Lacuna Coil, Mastodon, Pain, Björk, Infected Mushroom, Röyksopp, Gotye, Circus Maximus ja Cat Stevens.

Suosikkileffoja mm. Nykyaika (Modern Times), Koyaanisqatsi, The Wall, Monty Python-elokuvat, Rita Hayworth - Avain pakoon (Shawshank Redemption), Fight Club, Hohto (The Shining), Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream), Se7en, The Grand Budapest Hotel, Epällyt (The Usual Suspects), Alien, Léon, 2001 - Avaruusseikkailu, Piukat paikat (Some Like It Hot), Spartacus, Hyvät pahat ja rumat (The Good The Bad & The Ugly), Mr. Nobody.

Muutama ajatteluuni vaikuttanut oppinut: Jon Elster, Bruce K. Alexander, Zygmunt Bauman, Friedrich Nietzsche, Leon Festinger, Arlie Russell Hochschild, Clifford Geertz, Neil Postman, David Harvey, Philip Goodchild, John Kenneth Galbraith, William James, Charles Saunders Pierce ja George Herbert Mead.

Vapaa-aikanani: Seison, istun, Kävelen (ja luen samalla), makaan.
Katson tv:stä mieluiten: Dokkareita ja kisoja.
Kotieläimet: Villakoirat nurkissa.
En pidä: Nuhasta.
Parhaat matkakohteet: Ruokakauppa.
Ruoka & juoma: Lähes kaikki. Alkoholiton ja kofeiiniton. Myös kasvisravinto.
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Ammatti: Viestintä/media/kulttuuri
Ase tai siviilipalvelus: Käyty
Yhdistykset/kerhot: Reilukerho

Siviilisääty: SinkkuLapset: 0.

Aloituksia

4

Kommenttia

162

  1. Sanoisin, että juuri tällaisten keskustelujen takia naiset - ja pian myöskään miehet - eivät tiedä millaisia heidän pitäisi olla. Sen lisäksi, että argumentit ovat tasoa: "Olet läski" tai "Olet liian laiha" eivät ota millään tavalla huomioon ihmisten geeniperimää, terveyttä ja elämäntilannetta.

    "Olet liian töissäkäyvä" tai "Olet liian toimeton" voisivat olla yhtä hyvin argumentoituja vastavetoja. Mutta entä sitten? Työssäkäyvä, lopeta työnteko, kyllä se siitä, ja työtön, hanki töitä. Se ei vain välttämättä ole niin yksinkertaista ja sillä on aina seurauksensa, kun näitä ohjeita seuraa. Itsensä identifioiminen vielä sen mukaan, että millainen on, mitä tekee, miten mitäkin tekee, on yksi tapa eksyttää ihminen pinnallisten ominaisuuksien alle ja unohtaa, että keitä me ihan oikeasti olemme tai mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

    Jos olet ylipainoinen ja voit hyvin, ei hätää.
    Jos olet alipainoinen ja voit hyvit, ei hätää.

    Vaarana tietysti on, että olet yli-, ali- tai normaalipainoinen, et välttämättä tiedä, miten voit. Silloin neuvoksi ei voi antaa sen enempää laihduttamista kuin lihottamista, vaan sen, että ota ihan omaksi parhaaksesi selvää, miten voit, miltä tuntuu ja kuka olet. Vaikkei siitä välittömästi ole kenellekään muulle hyötyä, niin ajan mittaan siitä on hyötyä kaikille. Eniten itsellesi.
  2. Ja kyllä se vissiin niin on, että ihminen taitaa itse olla ainoa, joka älykkyyttä edes miettii ja vaivautuu jakamaan eläimett ja ihmiset, ihmiset ja Ihmiset. Mikä vielä merkillisintä, yleensä perustelut kulkevat aina siihen suuntaan, joka tukee juuri kyseisen ihmisen paremmuutta suhteessa eläimiin tai niihin toisiin ihmisiin.

    Voidaan sitä varmasti pitää jonkinlaisena älykkyydenmerkkinä, että ihminen ylipäätään siihen kykenee. Mutta itse en suvaitse ajatella, että se tekisi ihmisistä millään muotoa käytännöllisesti älykkäämpiä. Ihminen kuitenkin erottuu muista lajeista siinä, että se on ainoa, joka käyttäytyy itsetuhoisesti ja mielellään tuhoaisi niiden huonompien ihmisten lisäksi elinympäristönsä. Tämän kaiken ihminen pystyy vielä tekemään hymyssäsuin (hymy kasvoilla kohti itsetuhoa).

    Itse näen tuon hieman ristiriitaisena suhteessa siihen, millä eri perustein ihminen haluaa erottautua 'parempana' muista lajeista ja vielä lajitovereistaan. Hyvä on, ihminen pärjää varmasti paremmin Mensan testeissä ja länsimaalainen 'sivistynyt' paremmin kuin Kongon viidakoissa elävä pygmi tai edes ihan tavallinen intialainen. Mutta nuo testit eivät vaan yksinkertaisesti päde Kongon sademetsiin eivätkä ne välttämättä ihan kitkatta sovi intialaiseen yhteiskuntaan. Jos Mensan testi (vaikka sitä on pyritty sovittamaan kulloisenkin yhteiskunnan vaatimuksiin) tai mikä tahansa muu testi otetaan mittaamaan ihmisen älykkyyttä, se testi ei voi olla yleispätevä ja universaali. Muussa tapauksessa meidänkin testeissämme pitäisi olla sellaisia tehtäviä, jotka ovat pygmeille yhtä itsestäänselviä kuin meille on 1+1=2 - ja sitten siihen päälle niitä, jotka eivät ole aivan yhtä itsestäänselviä.

    Älykkyyttä on historiassa lisäksi käytetty ideologisiin tarpeisiin. Sillä on erotettu ei vain 'rotuja', mutta myös yhteiskuntaluokkia. Olen itse yliopistojanari, jonka pitäisi erottua massasta juuri loistavalla älyllään ja massiivisella tietomäärällään. Olen kuitenkin kaiken aikaa nähnyt, että yliopistomaailma on pienen piirin leikkiä, jossa yhtälailla on rakennettu erilaisia hierarkioita, joiden tarkoituksena on osoittaa se, millä asteella kukin opiskelija tai henkilökunnan jäsen liikkuu. Professorin voi silloin ajatella (kuten ihminen) olevan lähes ylivertainen suhteessa ensimmäisen luokan opiskelijaan (joka on hierarkian alemmalla asteella). Mutta mitähän tarkalleen nämä hierarkiat kertovat siitä, kumpi heistä on älykkäämpi tai kumman heistä tulisi olla älykkäämpi. Professoreita kun on aika moneen lähtöön kuin on opiskelijoitakin, joista osa on tulevia professoreita. Yhtä lailla, jos Kongosta raahattaisiin pygmi suomalaiseen oppiin, niin kyllä hänellä olisi yhtäläinen kyky oppia samat asiat ja kohota näissä 'älykkyyden hierarkoissa' suomalaista kumppaniaan paremmaksi.

    Jos siis koko kysymys on siitä: Kuka meistä on (älyllisesti, rodullisesti jne.) parempi.
  3. Millähän tuota älykkyyttä on mitattu? Perinteistä Mensaa vai viivotinta?

    Tieteeltä vaikuttavaa laskeskelua ja mittailua voi harrastaa kuka tahansa. Sen jälkeen se tuotettu tieto voidaan helposti valjastaa minkä tahansa ideologian käyttöön, jos vain on halua ja tahtoa. Nähtävästi monilla on. Se, joka luottaa sokeasti tieteellisiin tuloksiin ja yksittäisten kirjoittajien väitteisiin (usein myös mielipiteitä tai omia näkemyksiä tukevia tuloksia) ei kuulu älykkyystasoltaan minkään mittarin kärkipäähän.

    Eikä sekään tee ihmisestä paljoa älykkäämpää, että vetoaa noihin lähteisiin minkäänlaisena evidenssinä mistään. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ihmisillä on luultavasti vain hyvin erilaista älykkyyttä kuin Euroopassa elävillä. Eurooppalaisille kun työnnetään algebrat ja historiat tarjottimella koulussa, kun taas afrikkalaisen äly on huomattavasti pragmaattisempaa eli käytäntöön sidottua. Afrikkalaista metsässä elävää kun ei välttämättä niin hirveästi algebrataidot tai historian tiedot auta, kun yrittää metsästää antilooppia ateriaksi. Ei välttämättä onnistu ihan keneltä tahansa eurooppalaiselta. Millähän mittareilla näitä älykkyyseroja mitataan?
  4. Tai kenties olisi pyrittävä ensisijaisesti laskemaan sähkökuluttajien lukumäärää maailmassa ja sen lisäksi kunkin sähkökuluttajan (erityisesti länsimaalaisen) sähkönkulutusta.

    Mitä tulee itse kysymykseen, ydinvoima on monestakin eri näkökulmasta ongelmallista. Se mitä se luonnolle ja ihmisille saa aikaan ei ole yksinomaan nähtävissä ydinvoimaloissa ja uraanin jatkosijoituksessa. Louhinta itsessään rikkoo monissa maissa kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja ja louhinta ihmisten asuttamilla alueilla ei aiheuta pelkästään sikiövaurioita, vaan epämuodostumia ja ennenaikaisia kuolemia. Ympäristön saastumisesta tai eläinten ennenaikaisista kuolemista ja mutaatioita on tuskin tarvetta mainita erikseen, mutta mainitsen silti.

    Nähdäkseni silläkään ei ole merkitystä, miten pitkäksi aikaa uraania riittää. Silläkään ei ole merkitystä, miten hyvin erilaiset ihmisten rakentamat jätekätköt ja jatkojalostuslaitokset kestävät tai suojaavat säteilyltä. Sen sijaan merkityksellisempää on arvot, asenteet ja uskomukset. Me ihmiset emme ole 100% erehtyväisiä jo ihan sen logiikan mukaan, etten minäkään ole erehtyväinen (otaksuttavasti muutkin "tiedemiehet" tekevät silloin virheitä). Lisäksi voisin minäkin kuvitella, että pystyn hallitsemaan luontoa ja luonnon olosuhteita, mutta kun en voi. Sadetanssit on tanssittu ja jumalia on rukoiltu, mutta siitä huolimatta elämässä saa asioita, jotka eivät ole ns. tilattuja. Tsunamit ja pienet järistykset ovat vain osa kokonaisuudesta, lisäksi me emme tiedä koskaan tarkkoja aikoja tai paikkoja. Ydinvoima, kuten moni muukin energiamuoto (ja muiden myrkkyjen käyttö) on ikään kuin hiljalleen muhiva aikapommi, joka ei välttämättä räjähdä ihmisten käsiin, mutta jos niin tekee... niin voi olla turhan myöhäistä miettiä.

    Näiden asioiden ajattelu pelkästään sen varassa, että kuinka paljon me siitä hyödymme, kuinka halvalla sähkömme saamme yms. on myös täysin kestämätöntä. Jos meitä kiinnostaa tasan se, miten voimme ylihuomenna, viikon päästä tai kenties ensi vuonna, meille on käytännössä tasan yksi hailee, mitä jälkeemme jätämme. Sillä asenteella meidän on itseasiassa täysin turha alkaa käydä koko keskustelua siitä, mikä oikeasti on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oleellisen tärkeää. Kyse ei ole hyödystä, vaan yksinkertaisesti ihmissuvun jatkumisesta. Riskejä on kaikissa energiamuodoissa ja kaikkialla elämässä, mutta joissakin tapauksissa riskejä voisi koettaa välttää ja pyrkiä valitsemaan sellaisten vaihtoehtojen joukosta, joilla saattaisi olla pidempiaikaistakin tulevaisuutta.

    Uraanilla, öljyllä ja rahalla sitä valitettavasti ei ole. Kysykää vaikka tsunameilta, maanjäristyksiltä, pandemioilta tai miltä tahansa, jotka puhuvat omaa korutonta ja toiminnallista kieltään. Me ihmiset olemme lopulta pelkkää paperia luonnonvoimien edessä, mutta kuvittelemme voivamme valjastaa ne kaikki omaan käyttöömme. Ja raha... mitä vittua? (Vessa)paperia. Sitä samaa mitä me ihmiset luonnolle olemme.
  5. < Niin voit, mutta eihän sillä enää tekemistä kristinuskon kanssa ole. Samoin kun uskovaiset on perustaneet oman yhdistyksen jossa on yhteisesti sovittu että tässä yhdistyksessä pyritään elämään Raamatun sanan mukaan. >

    Jokainen kristillinen seurakunta johtajansa (ja sääntöjensä) mukaan. Katolisen, protestanttisten ja ortodoksisten suuntausten välillä on selkeitä eroja, vaikka Raamatun sananmukaisesti elävätkin - ainakin omasta näkökulmastaan.

    Kristitylle lienee käytännöllistä ajatella, että elää Raamatun mukaisesti. Sen kyseenalaistaminen tai pienikin kriittisyys saattaisi asettaa vaakalaudalle paljon. Jopa vallan muita kristittyjä kohtaan. Ei-kristittyjä kristinuskon sisäiset ongelmat eivät paljoa liikuta, mutta siinä kohtaa ne käyvät hermoille, kun kristityt katsovat asiakseen voida Jumalan suulla tuomita (ei-kristittyjä ja kristittyjä). Tuomio tulee kuitenkin kristityn suusta, ei Jumalan.

    Kristityt vain reagoivat hieman eri tavalla silloin, kun he tulevat itse tuomituksi. He voivat vaihtaa seurakuntaa tai perustaa omiaan. Etsiä sitä seurakuntaa, jossa säännöt (tulkinnat) ovat itselleen sopivia.

    Miten seurakuntien jäsenilleen asettamat ehdot eivät siis liity kristinuskoon sellaisena kuin se täällä maan päällä ilmenee?

    < Taas jos joku on sitä mieltä että jokainen saa tehdä mitä lystää ja kaikki pääsevät taivaaseen, hän saa olla sitä mieltä, mutta eihän tuo idea taas sovi yhteen kristinuskon idean ja Raamatun sanoman kanssa. >

    Jos joku Raamattua perustelun löytää sille, että jokainen pääsee taivaaseen, niin kyllähän se silloin on Raamatunmukaista. Jos Raamatusta on kaikki otettava kirjaimellisesti, mm. juutalaiset ovat saatanasta (Joh 8:47); uskosta riippumatta kukin tuomitaan tekojensa mukaan; jne. Sen nojalla voisi yhtä hyvin tulkita, ettei kukaan pääse taivaaseen.

    < otetaan vertaus rikollisuudesta, jos joku ihminen rikkoo lakia ja tekee rikoksen, niin silloin tämä ihminen on rikollinen, vaikkakin hän olisi tehnyt vain tuon yhden rikoksen. >

    Jos ihminen vie kaksi nallekarkkia kaupasta, sitä ei millään muotoa voida pitää vastaavana rikoksena kuin raiskausta. Jos nallekarkit vienyt potee synnin-/syyllisyydentuskaa ja raiskaajaa ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä on lopputulema?

    Toiseksi rikollinen on olemassa juridisesti ja syntinen on olemassa raamatullisesti. Onko mahdollista, että ihmisistä tulee rikollisia tai syntisiä juuri siksi, että lakikirjoihin tai Raamattuun uskotaan? Olisiko tarpeen kysyä ihmisten motiiveja rikoksiin tai synteihin?

    Mitä syyllisyydentuntoon tulee: nöyryys ei yksioikoisesti synny syyllisyydentunnosta, vaan syyllisyydentunto syntyy yhtälailla nöyryydestä.

    < Koska Jumalan luokse ei pääse kukaan lainrikkoja, niin olet ulkona pelistä, sinä et ole enää kelvollinen tulemaan Jumalan luokse. >

    Eli jos rikot lakia, et pääse sisään. Jos et ole rikkonut pääset. Mutta toisaalta vain uskova voi päästä taivaaseen. Onko silloin turha puhua edes rikkomuksista, jos niillä ei ole merkitystä? Tämä ajatus vapauttaisi ateistit ja ei-kristityt tekemään ihan mitä tahansa, koska millään ei ole kertakaikkiaan mitään väliä.

    Kun kysyin synneistä ja pyysin käytännön esimerkkejä, nin lopulta alkoholinkäyttö, raiskaukset, murhat yms. taitavat olla sieltä viattomammasta päästä, kun puhutaan ateistin käytöksestä? Näistä synneistä ateisti vapautuu uskon myötä?

    < Jeesus oli ainoa vanhurskas joka eli maailman päällä, ainoa joka selvisi ilman syntiä, >

    Mistä tämän voi tietää, kun Jeesuksen elämäntarinasta selkeä enemmistö puuttuu Raamatusta? Ja jäljellejäävä osuus on varsin ylimalkaista ja keskittyy pikemmin niihin hetkiin, jotka ovat "juonen" kannalta oleellisia.

    < Jos jeesus antaa meille lahjaksi oman vanhurskautensa, sillä puvulla pääsemme sisään, muuten jäämme ulos. omilla teoillamme me emme ole kelvollisia astumaan sisään taivaaseen. >

    Jos näin haluaa tulkita. Kohtuullisen helppoa tämä kyllä: täytyy vain oma napa kiinnostaa (palkkio, iankaikkinen elämä) ja ilmainen sisäänpääsy (usko).

    Ateistit ja ei-kristityt ovat jo ulkona. Jos he eivät halua ilmaista sisäänpääsyä, vaan oppia elämästä ja kunnioittamaan ihmisiä, maailmaa, niin mikä on tarkalleen ongelma kristittyjen suuntaan. Onko muuta kuin se, että Raamatussa kehotetaan viemään ilosanomaa eteenpäin, jottei yksikään "hukkuisi"? Jos teoilla ei ole merkitystä (yksin uskosta ihminen pelastuu), silläkään ei ole väliä, viekö sanomaa eteenpäin.

    Edelleen avoimeksi jää se suuri kysymys: millä tavalla ei-kristityn (syntisen) tulisi käytännössä toimia, ollakseen juuri sitä, mitä hänen Raamatun mukaan tulisi olla. Jos hän ei vain usko Jumalaan, niin käytännössä se on sama kuin kristitty ei uskoisi Mbuti-jumalaan. Kristitty tekee vastaavassa määrin syntiä Mbutia kohtaan kuin ateisti Jahvea. Mistä synnistä silloin puhutaan ja miksi sinun pitäisi kiinnostua Mbutista (eli minun Jahvesta)?
  6. < Kuten jo sanoin, ei Jumala ole mikään juoksupoikamme joka toteuttelee toiveitamme kun muistamme pyytää, >

    Mutta tämä on vain sinun sanomaasi. Kun tutustuu paremmin karismaattisten seurakuntien sanomaan, niin tuo aspekti tulee aina voimakkaammin esiin. Lievemmässä muodossa sitä on muissakin seurakunnissa. Tuo käsitys oli melko vallitseva lapsuuden kodissani, jossa Jumalan uskottiin parantavan ihmissuhteita ja sairauksia, vaikkei aivan niin konkreettisesti kuin karismaattisissa seurakunnissa.

    < Jumala kasvattaa omia seuraajiaan myös vaikeuksien kautta. >

    Näitä vaikeuksia kutsutaan täällä päin elämäksi a.k.a. "siperiaksi". Jos elämä tai Siperia eivät kasvata, niin vika tuskin on Jumalassa.

    < Jos siis on tehnyt yhdenkin rikkomuksen, olet syntinen ja syyllinen jumalan edessä, jos oikeutta käydään. >

    Millaisista rikkomuksista on kyse, ketä kohtaan? Ihmistä vai Jumalaa? Ymmärrän ajatuksen siitä, että jos en ole uskossa, teen synneistä suurimman (kristillisestä näkökulmasta). Jos sen sijaan loukkaan jotakuta ihmistä, se on minun ja kyseisen ihmisen välinen asia. Vaatii aika paljon ymmärtää virheensä ja pyytää anteeksi, mutta jos Jumalalta on vielä erikseen pyydettävä anteeksi tai Hänellä on omat vaatimuksensa anteeksipyynnön tavasta, niin se täytyisi olla kertakaikkisen selväksi tehty Raamatussa.

    Ihmisten maailmassa eläessä me olemme ennenkaikkea vastuussa itsestämme ja teoistamme. Siitä syystä meidän on opittava ymmärtämään itseämme, omia motiivejamme, tekojamme ja niiden seurauksia. Jos kaikki on vain kiinni siitä, että täytyy osata pyytää anteeksi Jumalalle ja tunnustaa syntinsä Hänelle, se tekee elämästä aika hemmetin helppoa ja yksinkertaista sekä siinä sivussa ihmisen ainakin osittain sokeaksi itselleen, motiiveilleen, teoilleen ja tekojen seurauksille. On kohtuullisen helppoa ristiä kätensä ja tunnustaa syntinsä hiljaisuudessa tai sitten tunnustaa jollekin ulkopuoliselle (papille tms.) kuin se, että joudut kasvokkain itsesi ja satuttamasi henkilön kanssa. Se on minun tieni, ateistina.

    < Mutta jos tunnustat syyllisyytesi ja pyydät armahdusta Jumalalta, voit sen saada. >

    En edelleenkään ymmärrä, mitä tuo syyllisyys on ja mistä se tulee. Tekeekö syyllisyydentunne ihmisestä jollakin tavalla paremman tai enemmän ihmisen?

    < Oma seurakuntani on laillisesti rekisteröity yhdistys jossa on myös säännöt millä perusteella jäsenen voi erottaa, >

    Tämä tahtoo kuitenkin sanoa, että mikä tahansa taho voi perustaa seurakunnan ja määritellä seurakuntansa (yhdistyksensä) säännöissä, miten muiden ihmisten tulee toimia ja uskoa. Voisin kieltää esimerkiksi Jumalasta puhumisen, rukoilun ja uskon evoluutioon. Jotka eivät täytä minun sääntöjäni, ei ole oikeassa uskossa ja hänet on heitettävä seurakunnasta pihalle. Mikä järki?

    < jäsenelle pitää varata mahdollisuus esittää myös oma mielipiteensä ennen päätöstä, lähinnä tämä nyt tulee kyseeseen jos joku selvästi luopuu uskonnollisesta vakaumuksestaan. >

    En tiedä kyllä tapauksia, että tällaiset tapaukste olisivat päättyneet jollakin tavalla onnellisesti. Jos sinä tiedät, niin kerro toki.

    < #homous, alkoholinkäyttö...)? #

    Nyt tullaan taas suureen kysymykseen, onko Raamatun sana totta vai ei >

    Ei näillä asioilla ole tekemistä Raamatun, vaan ihmismielen kanssa.

    < aina on epäilty Jumalan sanaa ja mietitty ettei kai se niin tarkkaa ole ja aina luopuminen Jumalan sanasta on vienyt ihmisen paljon suurempiin ongelmiin >

    Mikä tarkoittaa, että kristityillä ei ole ongelmia?

    < On hyvä muistaa että ihminen on hyvin sokea omille synneilleen, >

    Sanoisin itse, että ihminen huijaa parhaiten itseään.

    < ihminen ei näe omissa teoissaan mitään väärää, mutta lähimmäisten kyllä. >

    Voitko kuvitella mistä tuntuu ateistista, jonka on pakko olla tietoinen virheistään voidakseen elää itsensä kanssa, tasapainossa ja sovussa?

    < Jokainen ymmärtää että ihminen on heikko ja tahdomme lanketa moneen kuoppaan >

    Riippuu siitä, mitä heikkoudella tarkoitetaan ja miten siihen suhtaudutaan. Ihminen on erehtyväinen eikä meistä kukaan ole syntyessään maratonin MM-voittaja. Pitkä tie on edessä ennen kuin ihminen on mestari yhtään missään.

    < jotkut muut ihmiset ovat sitä mieltä että Raamatun sana on vanhentunut ja he ovat sitä mieltä ettei heidän tarvitse sen mukaan vaeltaa >

    Luulen ongelman olevan siinä, että ihmiset tuijottavat kirjaimeen, koska se on tärkeää. Kun ihminen katsoo maahan, hän ei näe taivasta; kun hän katsoo taivasta, hän ei näe maata jne. Kun pitää vaeltaa jonkin asian mukaan kadottaa käsityksen itsestään, eikä välttämättä pysty ymmärtämään perinpohjaisesti, miksi tuo tie "toisen" tie on valittava. Kapinavaihe on väistämätön.

    < uskovaiset tuovat esille oma näkemyksensä siitä että Raamatun sanan tietoinen hylkääminen ei vie ihmistä Jumalan luokse >

    Eikös tämä nyt ole yhtä selvää kuin se, että sanoisi kodinlaitteen manuaalin jättäminen lukematta ei väistämättä tarkoita, että osaisit käyttää tuota laitetta.
  7. < He haluavat että Jumala toimii heidän ongelmien ratkaisijana ja juoksupoikana. Mutta toiseksi kuten jo sanoin Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, >

    Se miten kristitty näkee Jumalan juoksupojaksi (tai on näkemättä) on mielenkiintoista. Maallisesta näkökulmasta, kun Jumalan puuttuminen ja ihmisen auttaminen, myös johdattaminen, osoittavat Jumalan olevan tavalla tai toisella eräänlainen automaatti kristitylle. Hän vastaa, kun huudetaan; Hän johdattaa, kun pyydetään; Hän antaa, kun pyydetään.

    Mihin Jumala johdattaa?

    < Toiseksi pitää kysyä miksi rukoilit Jumalaa, oliko motiivisi se että halusit apua sairauteesi ja parantua ja elämäsi kuntoon vai oliko motiivisi se että halusit lähteä seuraamaan Jeesusta ja antaa elämäsi hänen käsiinsä. >

    Olisin viimeisillä uskonrippeilläni ollut valmis melkein mihin tahansa. Jos ongelma on tosiaan rukoilijassa ja hänen tavassaan pyytää, kristityn on kohtuullisen turhaa pyytää ihmisiä vain rukoilemaan ja Herra vastaa. Toisaalta, jos taas usko riippuu siitä, ettei itsellä ole toimiva antenni (ja se kai on Jumalan luoma), niin voi vain ihmetellä, että mihinkä sitä seuraava tuomio sitten perustuu. Ellei nimenomaan siihen, että ihminen on syntinen ja silloin minun on entistä vaikeampi ymmärtää...

    < Jos siis jumala kävisi oikeutta meitä vastaan tuomio olisi yksinkertainen olet tehnyt vääryyttä elämässäsi, itseäsi, toisia ihmisiä ja Jumalaa vastaan. >

    Olen sinut sen suhteen, mitä olen tehnyt itselleni ja muille ihmisille. Olen käynyt keskusteluja muiden ihmisten kanssa, pyytänyt anteeksi. Mutta edelleen Jumala vaatii enemmän? Omalla kohdallani onneni on, että antenni ei toimi - menetin uskoni lopullisesti hieman yli kymmenen vuotta sitten. Voin ymmärtää, miksi ihmiset uskovat, mutta omakohtaisesti se on täysin mahdotonta.

    < Kuitenkin koska ihminen ei voi itseään ostaa vapaaksi omasta syyllisyydestään,>

    Mistä syyllisyydestä? Auttaako syyllisyydentunne jotenkin ihmistä elämässään eteenpäin ja ymmärtämään itseään, muita tai Jumalaa?

    < Siis minä lähdin evankelisluterilaisesta seurakunnasta ja liityin helluntaiseurakuntaan, tämä ei ehkä tunnu suurelta muutokselta, >

    Onhan tuo suuri muutos puolin ja toisin, koska molemmissa seurakunnissa on toisiaan kohtaan vahvoja ennakkokäsityksiä. Ongelma on ihmismielessä, aivan samalla tavalla kuin tuntuisi isolta hyppäykseltä kummasta tahansa ateistiksi. Näitäkin on nähty.

    < Ei homma niin mene että sinä ensin itse yrität luopua synneistäsi >

    En tarkoita sitä, vaan mitä syntejä ylipäätään pitää olla, joista uskon myötä tulisi luopua? Voitko luetella joitakin ihan konkreettisia (homous, alkoholinkäyttö...)? Mistä synneistä sinä olet luopunut?

    < kun olet tarpeeksi luopunut niistä olet kelvollinen Jumalalle, et sinä siihen pysty, vaan riittää että ymmärrät että olet syntiä tehnyt >

    En puhu synneistä, mutta tiedän, jos teen jotakin itseäni vastaan ja samalla muita vastaan. Se, että voin hyvin on minulle ensisijaisen tärkeää ja siitä syystä, en voi toimia aivan miten tahansa. Olen ymmärtänyt "syntini" itseäni ja muita kohtaan, mutta on vaikea nähdä - edelleen - onko Jumalaa kohtaan olemassa muita syntejä kuin se, etten pysty uskomaan Häneen? Tässä tapauksessa jokainen kristitty olisi syntinen Allahin tai Krishan silmissä. Voi kristittyjen syntisyyden taakkaa.

    < Jeesuksen luokse pyydät syntejäsi anteeksi >

    Miksen pyytäisi itseltäni ja läheisiltäni?

    < Seurakuntahan Raamatussa oli alunperin uskoontulleiden yhteisö, eli siis niiden yhteisö jotka olivat Jeesusta lähteneet seuraamaan ja etsivät Hänen tahtoaan omaan elämänsä, taas jos ihminen luopui uskostaan ja palasi takaisin vanhaan, niin katsottiin ettei hän enää voi siinä tilanteessa jatkaa seurakunnan jäsenenä, vaan oli tavallaa niinkuin seurakunnan ulkopuolinen henkilö. >

    Jos Jumalalla on kaikkivalta ja uskovat ihmiset ymmärtävät syntisyytensä, mistä syystä he eivät voi antaa toisilleen anteeksi? Mistä syystä kristillinen rakkaus on kääntöpuolellaan ennakkoluuloista vihanpitoa, rasismia ja lähimmäisen hylkäämistä? Tätä en ole itse kokenut, mutta keskustellut lukuisten kristittyjen kanssa, jotka ovat tämän kokeneet ja osa heistä edelleen tällaista kokee.

    < Siis alkuperäinen seurakunta idea ei ollut kansankirkko idea vaan uskoontulleiden ihmisten muodostama yhteisö. Taas mistä katsotaan että ihminen on luopunut uskostaan, niin se on monimutkainen kysymys. >

    Onko seurakuntayhteisö joku laillinen instanssi, jolla on oikeus päättää siitä, miten yksilön tulisi uskoa? Kuka tekee päätökset siitä, miten tulee uskoa ja millä valtuutuksella? Riittääkö se, että minä uskon - joten minä saan tuomita sinut, uskot väärin ja sinun tulee välittömästi hakeutua (seurakuntani) vanhempien luokse haastateltavaksi ja arvioitavaksi. Jos todetaan, että olet "väärää mieltä" lakritsin syönnistä, sinut karkotetaan ja sinulta kielletään yhteydenpito muihin seurakunnan jäseniin, myös vanhempiisi. Tämä on kärjistetty esimerkki rakkaudesta.
  8. < halusin että Jumala laittaa asiani kuntoon että voin taas jatkaa elämääni ja olla onnellinen, mutta tähän Jumala ei alistu, eli ei Jumala suostu toimimaan meidän juoksupoikana >

    Tästä huolimatta monet kristityt kyllä ristivät kätensä ongelmahetkillä. Tarkoittaako tämä samalla sitä, että nämä monet, monet ja yhä useammat kristityt rukoilevat turhaan?

    < Hän haluaa kaiken, Jumala haluaa että annamme itsemme ja koko elämämme Hänen käsiinsä, ilman ehtoja. Jumala haluaa siis ehdottoman antautumisen. >

    Jos ihmisellä ei juuri muuta ole kuin Jumala (kuten itselläni viimeisiä kertoja rukoillessani), mitä Hän tarkalleen odottaa? Mistä syystä Hän vastaa toisille, mutta ei kaikille?

    Montako kertaa olen kuullut senkin, että kristityt antavat neuvoksi: "Pistät kätesi ristiin ja vaan rukoilet sydämestäsi, niin Jumala vastaa"? Kovinkaan toimivaksi en tätä omalla kohdallani kokenut, mutta hyvä, jos toisten kohdalla toimii.

    < ymmärtää oman syntisyytensä ja asemansa, niin pelkkä myönteinen vastaus kutsuun riittää. >

    Voitko hieman täsmentää ja antaa vaikka omasta elämästäsi esimerkkejä: mitä syntisyydellä tarkoitat? Miten se syntisyys tulisi ymmärtää?

    < Minäkään sillä hetkellä kun tulin uskoon tuntenut mitään suuria tunteita vaan se oli tietoinen päätös vastata kutsuun myöntävästi , kuitenkin kotimatkalla tuli tunne että valtava taakka oli nostettu minun harteiltani pois ja olo oli silloin suunnattoman kevyt. >

    Kuulostaa hyvältä, mutta kuten aiemmin kirjoitin: toimii yksillä. Se mikä toimii sinulla, ei ole toiminut minulla. Ja sen voi jättää siihen. Lisäisin vielä sen, että ihmisen on oltava todella valmis ja pystyttävä edes orastavasti ymmärtämään, mistä on kyse, ennen kuin voi menettää uskoaan tai tulla uskoon.

    < Kun kysyit eri uskonnoista, niin minä olen joutunut vaihtamaan tavallaan toiseen seurakuntaan pois siitä seurakunnasta missä olen lapsuuteni viettänyt ja se päätös oli erittäin vaikea ja olen hyvin pitkän rukoustaistelun käynyt siitä asiasta ja toki myös kärsinyt tästä muiden ihmisten taholta. >

    Mistä seurakunnasta lähdit ja miksi?

    < Kokonaan toiseen uskontoon vaihtaminen on ihmiselle mahdollista, mutta se on todella vaikeaa ja vaatii todella vahvan uskon ja rukoustaistelun, >

    Eihän se vaadi, jos kääntyy esimerkiksi hinduksi tai buddhalaiseksi. Mutta yleensä se menee toisinpäin eli kyllä ihmisen ensin on oltava kristitty tai muslimi rukoillakseen. Vaihto islamista kristinuskoon tai päinvastoin onkin aika paljon helpompaa kuin kummasta tahansa buddhalaisuuteen.

    < eli muslimimaistakin löytyy ihmisiä jotka ovat vaihtaneet kristinuskoon ja jopa maksaneet siitä henkellään, mutta ei näistä asioista paljon puhuta, mutta tällaista tapahtuu, samoin myös Kiinassa on hyvin vahva maanalainen seurakunta joka on julkisuudelta piilossa. >

    Löytyy kristittyjä kristityistä maista, jotka ovat uskonsa takia menettäneet henkensä ja kristityistä maista löytyy ei-kristittyjä, jotka ovat uskonsa takia menettäneet henkensä. Kristinusko ei ole tässä minkäänlainen lisäarvo. Ihmiset voivat kohdella toisiaan huonosti uskontokunnasta riippumatta.

    < Lähes vastaat itse itsellesi, eli monesti uskoon tulon esteenä on se että ihminen pelkää joutuvansa luopumaan jostain synnin tottumuksesta tai jopa tietää että hänen pitäisi luopua jostakin tietystä asiasta ja tämä on esteenä, >

    Kysyin kohtuullisen suorasanaisesti, että millaisesta käytöksestä ateistin tulisi tarkalleen luopua. Mitä pidetään synnillisenä toimintana. Eihän ateisti voi luopua synneistään, jos ei edes tiedä, mitä ne tarkalleen (paino sanalla "tarkalleen") ovat.

    < Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet Sen sijasta pimeyden. Eli ihmisen pahat teot, salatut synnit ja synnin tottumukset ovat esteenä pelastumiselle. >

    Mutta tämä kyseinen valo tuntuu olevan aika hakusessa osalla kristityistäkin. Minun nähdäkseni tuo "valo" on tai sitä ei ole ihmismielessä, ja jälleen, uskontokunnasta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

    < mutta ainakin jonkinlainen hienoinen katkeruus on jäänyt mieltäsi painamaan vanhoista asioista näistä kirjoituksista päätellen. >

    En ole millään tavalla katkera. Kenelle olisin katkera? Itselleni voisin olla siitä, että tulin "uuteen uskoon" ja löysin tasapainoisemman elämän.

    Sen sijaan jaksan kyllä ihmetellä, miten ihmiset pyrkivät määrittelemään toisiaan ja sitä, mitä esimerkiksi ateistin kannalta kristityn pitäisi olla. Kristityt määrittelevät toisiaan ja hylkäävät omansa, jos usko ei olekaan "puhdas".

    < Jumala on voimallinen vapauttamaan ihmisen näistä vääristä synnin tottumuksista. Tavallaan kun Jumalan Pyhä Henki asuu ihmisen sisällä ja vaikuttaa siellä, niin ei ihminen enää halua palata siihen entiseen. >

    Vaikka Jumala olisi tässä voimallinen, entä ihmiset? Kuitenkin maan päällä ihmiset toimivat, ajattelevat, tuomitsevat ja palkitsevat. Tuomio sisältyy jo siihen, että seurakunta jättää jäsenensä omilleen, koska ajatukset eivät ole "puhtaita". Miksi?
  9. < Jos kaikki uskonnot on ihmisten itsensä keksimiä myyttejä nostaakseen ja todistaakseen ihmisen olevan eläimiä arvokkaampia. >

    Ateisteja on moneen lähtöön ja ateistellakin saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä. Meitä voi varmaan lähteä jakamaan esimerkiksi naturalisteihin, nihilisteihin, eksistentialisteihin jne. Nihilistit eivät näe mitään arvoa missään, mutta silti myöntävät, että ihmiset voivat näitä arvoja antaa. Se vain, että annettu arvo ei kuitenkaan ole mikään arvo. Annettu arvo ihmiselle on siksi oikeastaan lähinnä vain lumetta, jolla saattaa olla tavoitteena ihmisen nostaminen eläinkunnan yläpuolelle.

    Naturalistisesta näkökulmasta ihminen on eläinlaji muiden joukossa. Mutta samaan aikaan on mahdollista havaita, että ihminen lienee eläinlajeista ainoa, joka tuhoaa/korruptoi itseään. Siinä missä ihmisellä on vapaus ja kyky tehdä näin, ihminen itseasiassa palautuu itseasiassa luontoa tuhoavaksi ja koko maailmaa ravisuttavaksi rutoksi, joka tulee tuhoamaan itsensä tai jonka tulee tuhoutua. Onko ihminen tällöin eläinkuntaa korkeammassa arvossa?

    Kognitiiviselta kannalta katsottuna ihmisellä on lukuisia vahvuuksia suhteessa eläimiin. Sen lisäksi, että me tuhoamme, me myös luomme ja rakennamme. Me voimme oppia, kärsimme omantunnon tuskia ja kasvamme. Eläimet eivät siihen pysty. Siksi, vaikka puhuttaisiin ateisteista ja ihmisarvosta, mitään kiinteää arvoa ei ole olemassa. On vain henkilökohtaisia arvostuksia ja näkemyksiä.

    < Eli jos ei ole jumalaa eikä kuoleman jälkeen mitää ja evoluutio todistaa ihmisen alkuperän eläimeksi, onko perusteltua kyseen alaistaa koko ihmis arvo? >

    On syytä pikemmin miettiä ihmisen roolia maailmassa ylipäätään. Mitä me ihmiset täällä teemme, mitä me hyvässä uskossamme saamme aikaan. Onko ainoa arvo todella suhteessa Jumalaan/jumaliin tai mahdollisesti vain jokin annettu arvo suhteessa luontoon ja eläimiin? Kannattaa muistaa, että Jumala antoi eläimet ja luonnon ihmiselle alisteiseksi (kylvettäväksi, käytettäväksi). Luonnon alisteisuus suhteessa ihmiseen löytyy nimenomaan kirjauskonnoista, ei luonnonuskonnoista.

    Se, että ihminen on evolutiivisesta näkökulmasta eläin, on pelkkä tekosyy sille, miten ihminen käyttäytyy. Eläimeksi tunnustautuminen ei vielä ole sillä hoidettu, että ostaa paidan, jossa lukee: ELÄIN.

    Muistetaan se, että itseasiassa eläinkunnassakin lajien kesken vallitsee ainakin osittainen kunnioitus. Se tarkoittaa, että itseasiassa eläintenkin kesken, luonnossa, vallitsee jonkinlainen luonnollinen arvostus (hierarkia). Miksi se on sitten ihmiselle niin vaikeaa oivaltaa ja sisäistää? Tämä kunnioitus ei ole vain teistien ongelma, vaan myös ateistien.

    < Todistakaa mulle mun ajatukset vääriksi. >

    Merkillinen kehotus. Tarkoitus kai palstakirjoittamisessa on vuoropuhelu, ei niinkään todistusten vaatiminen omia ajatuksia vastaan. :-)

    Jos sattuisit esimerkiksi kirjoittamaan kirjan ja uskoisit sen olevan hyvä, niin kyllä lukeva kansa todennäköisesti kertoisi siitä mielipiteensä. Se, että saisitko todisteen kirjoituksesi huonoudesta taas on ihan oma lukunsa.
  10. < Sanotaanko niin, että jos jumala on kaikkivaltias, niin kyllä Hän silloin on voimallinen ilmaisemaan oman olemassaolonsa kenelle tahansa ja voi sen tehdä, mutta ei Jumala pakota meitä valitsemaan itseään. >

    Ei tietenkään pakota. Miten mikään olento, johon ihminen ei usko, voisi pakottaa ihmistä mihinkään, varsinkaan valitsemaan itseään? Pikemmin asia menee niin päin, että jos ihminen kokee Jumalan olevan olemassa ja Jumalan haluavan ihmisen toimivan tietyllä tavalla, tämä myös toteutuu. Ihmiskunnan historiasta löytyy yllinkyllin murhaajia, jotka ovat toimineet tässä uskossa.

    < Jos ihminen todella sydämmestään etsii Jumalaa, niin kyllä hän voi Hänet löytää ja Jumala voi ilmaista itsensä hänelle. >

    Tämä vaatii kyllä sen, että ihminen jollakin tasolla edes pystyy ymmärtämään ja loogisesti käsittämään sen, mitä etsii. Vaikka kuinka koettaisit ojentaa kätesi Kalin suuntaan, niin miten voisit hänet tavoittaa, jos et usko hänen olemassaoloonsa, etkä tiedä, millainen jumala hän on?

    Se täytyy lisätä, että olin aikanaan pahasti masentunut ja minua oli valmistettu siihen, että ojentaisin käteni kristillisen Jumalan puoleen. Rukoilin illasta toiseen, etsin ja toivoin. Vastausta ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Ellei Hänen vastauksensa ole: "Olet itse vastuussa elämästäsi, tee siitä itsellesi hyvä."

    < Mutta useimmiten kysymys on siitä että ihminen ei itse halua löytää Jumalaa, >

    Kyse on paljon muustakin.

    < tästä kertoo Jeesuksen vertaus suurista pidoista, Jumala kutsui ihmisiä aterialle kanssaan, mutta ihmiset eivät halunneet tulla, syyksi he esittivät monenlaisia syitä, yhdellä oli uusi vaimo, yhdellä uusi pelto jne. Eli kieltäytyminen kutsusta ja ehkäpä joskus myös huono omatunto peitetään hyvien selitysten ja tekosyiden alle. >

    Nämä pidot ovat kuitenkin vertauskuvallisia. Jos minä pitäisin pidot täällä ja nyt, kutsuisin sitten näiden kirjoitusteni kautta ihmisiä syömään kertomatta hyvin tarkalleen missä olen ja mitä pidoillani on tarjolla tai ylipäätään kuka olen, mitkä voivat olla motiivini... niin turha minun olisi oikeastaan ihmetellä vähäistä osallistujamäärää tai tekoselitysten tulvaa.

    Pitoihini ihmiset voisivat tulla, jos vain löytäisivät maantieteellisesti perille. Sen sijaan Jumalan pitoihin osallistuminen vaatii jo vähän enemmän... Ihan hyvä se varmasti niille on, jotka sinne löytävät, mutta heidän tulisi kuitenkin ymmärtää se, että kun uskosta puhutaan, yksimielisyys on ilmeisen mahdotonta. Kaikki ihmiset eivät niihin pitoihin tule siitä syystä, että uskovat tai heidän jumalansa sitä haluavat. Kuten sinäkään et löydä tietäsi hindujumalten tai muslimien jumalan pitoihin. Ja voisit antaa vain (teko)selityksiä, mikset.

    < Monissa uskonnoissa on kyse kulttuurista, mutta kristinuskossa kulttuuri ei riitä, ei uskossa ole kyse kulttuurista, vaan todellisesta henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jos tätä suhdetta ei ole tai se toimi, ei koko hommakaan toimi, vasta henkilökohtainen usko ja yhteys Jumalaan saa kristinuskon toimimaan. >

    Kaikessa inhimillisesti jaetussa on kyse kulttuurista. Jääkiekko-ottelut ovat kulttuuria, koska sitä ei ole Jumala ihmisille antanut lajina, säännöt ovat ihmisten kirjoittamia ja ihmiset lajia harrastavat; taiteen konventiot ovat kulttuuria, koska taidevälineet ovat ihmisten tekemiä; uskonnot ovat kulttuuria, koska ihmiset ovat (todennäköisesti) kirjoittaneet kaikki "pyhät kirjat", eri uskonnolliset ryhmät jakavat tietyt normit (lait, säännöt, sakramentit), ihmiset toimivat yhteisöissä uskonnollisesti (rituaaleja, rukoilua, ylistystä) ja rakentavat, kirjoittavat, luovat erilaisia kulttuurisia tuotteita (kirjoja, rakennuksia, rukousnauhoja, maalauksia, musiikkia).

    Kulttuurista ei voida puhua siinä tapauksessa, jos esimerkiksi vain yksi ihminen sattumanvaraisesti tekisi jotakin. Esimerkiksi näkisi peikkoja ja ottaisi peikon kotiinsa asumaan. Sen sijaan kulttuuriksi se muuttuisi siinäkin tapauksessa, että yksilö alkaisi luoda erilaisia rituaaleja (vessankäynti, nukkumaanmeno, ruokailut) peikolleen. Tuota olisi kuitenkin vaikea tutkia sinällään ainakaan sosiaalisesti jaettuna toimintana. Pikemmin sitä tutkisi psykologi kuin sosiologi tai antropologi (kulttuurintutkija).

    < Jeesus puhui siitä että uudeksi minä teen kaikki, eli uudestisyntynyt ihminen on uusi luomus, se mikä on vanhaa saa jäädä, Eli monesti sekä mikä ennen oli oikein, onkin nyt väärää ja ehkä päinvastoin. >

    Tämä on helppo ymmärtää, kun tietää uskoontullen historian. Mutta miten uskossaolemattoman ateistin tulisi käyttäytyä ja miten hänen käyttäytymisensä tulisi muuttua, jos hän tulisi uskoon? Millaisten käyttäytymisen muotojen tulisi kristillisestä näkökulmasta loppua? Testataan, mistä minun tulisi luopua tai miten elämäni muuttuisi.

    < se tekee turhaksi monet tekosyyt joilla ihminen toimiaan itselleen perustelee. >

    Millaisiin tekosyihin ateisti nähdäksesi turvautuu? Ateistillahan ei ole muuta kuin "oma syy". Jos minä jotakuta loukkaan, niin kyllä syy on vain minussa.
  11. < #Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie.#

    Niin mutta kuka meitä vie, olemmeko omien himojemme ja halujemme tahdottomia orjia ja ne vievät meitä mihin tahtovat. >

    Tähän kysymykseen ihmisen tulisi itse tietää vastaus, koska kyse on ihmisen omista haluista, himoista, ajatuksista ja tunteista. Jos ihminen ei osaa vastata tai löytää vastauksen jostakin itsensä ulkopuolelta, hän tuskin tietää ihan tarkasti, mihin hän on matkalla (päämäärän saavuttaminen on taas ihan eri asia).

    < olemmeko lastuja laineella jossa tuuli kuljettaa mihin tahtoo ja me emme sille mitään voi. >

    Deterministinen ajattelutapa kai juontaa ajatuksesta, että jokin ihmisestä ulkopuolinen voima ohjailee ihmistä. Kyse on sitten ihan näkökulmasta, puhutaanko kohtalosta vai sattumasta.

    Itse kallistun sen puoleen, että ihmisellä on rajallinen vaikuttamisen mahdollisuus siihen, millainen hänen elämästään tulee. Hänen elämänsä ja tekonsa taas vaikuttavat muiden ihmisten elämään ja toimintaan, joiden vaikutus palautuu alkuperäiselle toimijalle. Se, ettei ihminen voi lopulta tietää, miten muut reagoivat hänen ajatuksiinsa ja toimintaansa on enemmän ihmisen tietämättömyyttä kuin sitä, että joku heittelisi häntä hallitsemattomasti. Hänen pitäisi hallita itsensä voidakseen hallita edes auttavasti häneen palautuvaa toimintaa.

    < Jeesus puhui siitä ,että kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Olemmeko me omien himojemme ja halujemme orjia ja niiden vallassa. Jeesus tuli siksi, että hän toi meille vapauden, että emme enää olisi synnin ja kuoleman ja omien himojemme vankina vaan todella oikeasti vapaita niiden määräysvallasta. >

    Ihminen käytännössä alistetaan hänen tietämättään erilaisille vaikutteille heti syntymästä lähtien. Yhdestä tulee hindu, toisesta kristitty, kolmannesta muslimi ja tämän lisäksi vielä jokaiseen työnnetään muita arvoja: raha, perhe, työ jne. Se, että ihminen lopulta aikuisiässä kokee nämä arvot osaksi omaa itseään, tekee hänestä orjan itselleen ja oppimilleen opeille.

    Onko sitten näiden arvojen toisella puolen muuta? Voiko ihminen arvostaa jotakin muuta kuin perhettä, rahaa tai työtä? Voiko ihminen olla jotakin muuta kuin hindu, kristitty tai muslimi?

    Niin kauan kuin ihminen kokee vain yhden vastauksen absoluuttisesti oikeaksi omalla kohdallaan, vailla epäilyksen tai kyseenalaistuksen häivää, hän on omien ajatusten vanki ja orja.

    < #Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin.#

    - Uskossa olemisessa ei välttämättä lainkaan ole kyse tunteista, vaan tahdosta, >

    Kuten edellisessä viestissä kirjoitin, kyse on logiikasta, kylmästä järjenkäytöstä, johon liittyy välineellisyys ja hyötynäkökulma. Uskovalle on oltava tavalla tai toisella hyötyä siitä, että hän uskoo. Samoin usko itsessään toimii välineenä jonkin asian tavoittelussa.

    Se, että kyse on tahdon asiasta, on käytännössä sama asia kuin tavoitella jotakin. Silti on ylipäätään pidettävä jollakin tavalla arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena esimerkiksi taivasta, kultaista lättyä vitriinissä tai nimikoitua paperinpalasta, josta tulee ilmi, miten hyvä oppilas ihminen on ollut. Kaikki tämä on perusteltava järjellä, ei tunteella, vaikka toki menestymiseen ja pelastukseen liittyy hyvinkin voimakkaita tunteita.

    < jos tiedät että Jumala haluaa sinulta vastausta kysymykseen haluatko lähteä seuraamaan minua ja kulkemaan minun kanssani. Uskossa on kyse siitä miten vastaat tähän kysymykseen, Eli onko vastaus EI en tarvitse sinua pärjään yksinkin vai se että Kyllä minä haluan antaa elämäni sinun käsiisi. >

    Miten sen voi tietää? Ensinnä täytyy tietää, että Jumala ylipäätään on olemassa. Sen jälkeen on vielä tiedettävä, kuka maailman kymmenistätuhansista jumalista tämä Jumala on. Vielä kaupan päälle olisi ehkä suotavaa tietää, mitkä ovat Jumalan motiivit haluta ihmisiltä yhtään mitään. Ja tiedettävää riittää... Lopulta on tärkeämpää miettiä sitä, miksi se on ihmiselle (yksilölle) niin tärkeää?

    < #Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.#

    Niinpä me kaikki olemme, kuitenkin Raamatussa lukee niin, että Jumala johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen, jos ihminen kulkee rukoillen Jumalan tahtoa etsien niin suunta on aivan toinen kuin jos ihminen kulkisi vain oman järkensä varassa. >

    Tietysti. Onhan sekin eri asia seuraako ihminen rahanhajua vai lannan.

    < Ainakin minä olen saanut tämän johdatuksen kokea, monta väärää valintaa on jäänyt tekemättä ja vaikka taivas on ollut joskus hyvinkin musta, niin silti oikeastaan kaiken olen saanut mitä elämältä olen unelmoinut, harva voi sanoa niin. >

    Jokainen valitsee tavallaan. Sinulle se on henkilökohtaisesti tärkeää, ja se on niin hyvä. Toiset ihmiset valitsevat toisin ja voivat päätyä jotakuinkin samaan kuin sinä. Meistä tuskin kukaan kulkee täysin samoja polkuja eikä lopputuloskaan ole identtinen.
  12. "Ateistit vannovat logiikan ja päättelyn nimeen. Alla on osoitus Jumalaan uskomisen kannattavuudessa/tyhmyydestä."

    Eivät vain ateistit. Miten usko on ymmärrettävissä ilman päättelykykyä ja kun kirjoitat itse "kannattavuudesta/tyhmyydestä", siinäkö ei päättelyä ja logiikkaa käytetä?

    Usein näyttää pikemmin siltä, että nimenomaan teistinen usko perustuu loogisiin kehäpäätelmiin. Epäusko ei taas tarvitse juurikaan mitään erityistä päättelykehää.

    < "Jumala on ja uskon Jumalaan":
    - Eläminen Luojan yhteydessä ja turvassa
    - Syntien sovitus ja lohtu jo tässä elämässä
    - Ikuinen elämä kuoleman jälkeen >

    Tällaisenaan hyväksyttävissä. Yksinkertaistettua tietysti.

    < "Jumalaa ei ole, mutta uskon Jumalaan":
    -Perus elämä, jossa on noudatettu keksitystä Raamatusta löytyneitä hyviä elämänohjeita
    -Turvan ja luottamuksen laittaminen olemattomaan Jumalaan
    -Kuoleman jälkeen ei tule murehdittua, että miksi uskoin >

    Paljon ihmiset pistävät aikaansa meikkaamiseen, bilettämiseen yms. turhuuteen, jostakin näkökulmasta. Siinä kuluu aikaa, siinä kuluu parhaimmillaan elämä. Sen elämän aikana ihminen ei saa koskaan kiinni elämästä tai ymmärrä, mistä tarkalleen on kyse. Ihminen elää itsepetoksessa ja pohjaa uskonsa "turvaan ja luottamukseen", joka ei ole todellista.

    Jos tämä itsepetos vielä johtaa lähimmäisten ahdisteluun, käännyttämisyrityksiin yms. sitä on ehtinyt tehdä aika paljon hallaa muille ihmisille elämänsä aikana. Riippuen luonnollisesti siitä, miten tosissaan on ottanut tämän evankelointitehtävän ja Jumalan, jota ei ole.

    < "Jumala on, mutta en usko Jumalaan":
    -Eläminen tuntematta omaa tarkoitustaan ja merkitystään Jumalan luomana
    -Ikuinen kadotus ja ero Jumalasta (valitettavasti et tässä vaihtoehdossa kuoleman jälkeen vain raukea tyhjiin) >

    Tässä tapauksessa hyppään ilomielillä tulijärveen tai mikä ikinä odottaa. Syy on yksinkertaisesti se, että miten uskoa mihinkään, mistä ei ole kokemusta. Jos kokemuksellisuus erottaa ateistin teististä ja ateisti tuomitaan sen perusteella, mitä ihmettä tapahtuu "vapaalle valinnalle" tai "Jumalan kutsulle" jne.?

    Tuomio kuulostaa ateistisesta näkökulmasta, johon tämä esimerkkiksi "Jumala on, mutta en usko Jumalaan", yhtä väärältä kuin Jumala itse. Jos Jumala on yhtä kuin tuomio, mitä ihmettä tapahtui sille rakastavalle Jumalalle, josta esimerkiksi kristityt puhuvat?

    < "Jumalaa ei ole, enkä usko Jumalaan":
    -Elämä oman mielen ja tarpeiden mukaan
    -Oikeassa oleminen, jota ei kuitenkaan tule koskaan huomaamaan, sillä kuoleman jälkeen vain lakkaa olemasta >

    Ateisti ei elä aivan oman mielensä ja tarpeidensa mukaan. Riippuu tietysti ateistista, mutta niin myös teististä. Osa teisteistä elää yhtälailla mielensä ja tarpeidensa mukaan, mutta saavat "syntinsä" anteeksi, kun muistavat rukoilla ja katua.

    On toki ateisteja, jotka haluavat olla oikeassa, mutta ainakaan itselleni jumalusko ei ole mikään oikeassaolemisen asia. Itseäni kiinnostaa vain ja ainoastaan se, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja miten tuon kohtelun motivoivat. Kuitenkin esimerkiksi kristinuskossa, kuten muissakin ideologioissa ja uskonnoissa, kyse on politiikasta, vallankäytöstä. Joku on aina alisteinen toiselle, ei jumalalle, vaan ihmiselle. Joku ihminen määrittelee sen, miten toisten ihmisten tulisi käyttäytyä, mikä on ajoittain ihan hyvä homma. Mutta kun puhe on uskonnoista ja tuomioista, tuo vallankäyttö on julmaa henkistä väkivaltaa.

    Elämä on ainutkertainen ja elämänmakuinen kaikessa rumuudessaan ja kauneudessaan. Se miten ateisti elää elämänsä, on sitten ateistista itsestään kiinni. Elämän voi tehdä itselleen hyväksi ja helpoksi tai vaikeaksi ja raskaaksi. Valinta on täysin ihmisen, niin uskossa kuin epäuskossa.

    < Summa summarum: Jumalaan uskovalla on luvassa ikuinen elämä tai sitten vain perus elämä hyvällä arvopohjalla ja lopulta kuolema. Jumalaan uskomattomalla taas vaihtoehtoina ovat ikuinen kadotus tai perus elämä omalla arvopohjallaan. >

    Arvot olivat olemassa jo paljon ennen kristinuskoa, ja arvot ovat olemassa kristinuskosta, islamista ja hindulaisuudesta huolimatta. Senkin jälkeen meille jää tarpeeksi ohjenuoria hyvään elämään. Sen lisäksi, että sen pitäisi olla ihan maalaisjärjellä ajateltua, ettei elämässä kannata kohdella toisia ihmisiä, miten lystää ja tykkää.

    < Olenko väärässä, kun logiikkani mukaan on erittäin kannattavaa joko uskoa Jumalaan, tai ainakin ottaa kaikin mahdollisin tavoin selvää, onko Jumala todella olemassa vai ei? >

    Tärkeää on huomata, että se on logiikkasi mukaan kannattavaa. Minä en toimi kannattavuusperiaatteiden mukaisesti. Se kuuluu materialistiseen ja hedonistiseen maailmankuvaan.

    < Jos tulet siihen johtopäätökseen, että haluat uskoa, tulee uskoa pyytää Jumalalta. Sitä ei voi saada syntymää itse. >

    Ja yleensä ihmisell äon alustava käsitys Jumalasta jo etukäteen. Joten ei tarvitse lopulta kuin vääntää katkaisimesta. Ihminen on on/off.
  13. Ateisti-käsitteen juuret johtavat käsitykseen jumalankieltäjästä. Tämä kirkkoisien käsitys on edelleen voimissaan ja sen pohjavireessä on käsitys siitä, että ateisti kieltää Jumalan, koska Jumala on kiistämättömästi olemassa.

    Hieman neutraalimpi käsite on "ei-teisti". Sama asia kuitenkin, mutta ilman historiallista painolastia. Molemmat käsitteet viittavat kuitenkin "teoon" eli Jumalaan. Käsitteet eivät vihjaa mitenkään ufoihin, kummituksiin, esi-isiin (animistit, samanistit) yms. Eli käytännössä on mahdollista uskoa kaikenlaisiin örkkeihin ja uhvojuttuihin sekä olla ateisti.
  14. Wikipedia on kyllä kehittynyt aivan huimasti parissa vuodessa. Tuollaista tilastoa en ole tainnut missään muualla nähdäkään.

    Mutta joo, taisi tosiaan tuosta ed. kirjoittajan arviosta pari nollaa uupua.
  15. "Uskossa on kyse myös rakkaudesta, ketä sinä rakastat, kuka on sinulle tärkeä, rakastako Jumalaa vai rakastatko sitä mitä maailma sinulle tarjoaa,"

    Elämässä on kyse tästä. Siinä missä kenties joku puhuu uskosta tai jumalista, minulle elämä on sen synonyymi. Elämä vain ei ole lopulta niin yksinkertainen juttu ja meillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä on oikea elämä ja mitä on rakkaus.

    Mutta siinä missä elämässä kyse on rakkaudesta, niin elämässä on myös vihaa. Tunteita on niin positiivisia kuin negatiivisia ja minulle on tärkeämpää noiden tunteiden tasapaino ja tiedostaminen. Tunteiden mukaan toimiminen voi olla ihan mukavaa joskus, mutta toisaalta se johtaa aika usein ongelmiin. Aivan siinä, missä järjen mukaankin eläminen johtaa ongelmiin.

    Kiintyminen maailman "asioihin" on nähdäkseni jotakin, johon ihmiset tekevät uskostaan riippumatta. Buddhalaisuudessa (myös zen) kyse on pitkälti näistä kiintymyksistä luopumisesta. Sillä buddhalaisuuden mukaan kärsimys johtuu kiintymyksestä, eikä vain maailman "asioihin", mutta myös ajatuksiin, kuten uskoon. Ihminen huijaa vielä tämän hyvän päälle itseään paljon helpommin kuin kukaan vieras ihminen, joten omiin ajatuksiin kiintyminen on huomattavasti helpompaa.

    "haluatko kulkea omaa tietäsi oman viisautesi varassa sinne minne oma järkesi sinua kuljettaa, vai antaudutko kulkemaan vieraan ikeen alla"

    Jokainen ihminen valitsee tiensä ja se valinta valitettavan usein tehdään nimenomaan loogisesti, ei tunteella. Logiikka vie ihmistä harhaan ihan siinä missä tunteet. Pikemmin voisi kysyä, että kenen orjia meistä kukin haluaa olla?

    "annatko elämäsi Jumalan käsiin, luotatko häneen, uskotko siihen että hän tietää mikä sinulle on parasta,"

    Tärkeämpää on, että itse tiedän, sillä vain sen pohjalta voin tehdä valintoja. Jos olisi minulle parasta uskoa Jumalaan, miksen niin tekisi? Mutta silloinkin kyse olisi omasta valinnastani, omasta logiikastani ja omista tunteistani. Se, että omille valinnoille antaa nimiä, kuten "johdatus", "Jumala" jne. eivät poista ihmiseltä vastuuta elämästään ja valinnoistaan.

    Jos ihminen ei pysty luottamaan itseensä, onko mieltä (järjellisesti tai tunteellisesti) edes koettaa luottaa mihinkään tuonpuoleiseen? Sillä, jos ihminen ei pysty luottamaan omaan harkintakykyynsä, tulkintoihinsa... Muistettava kuitenkin on, että ihminen voi huolimatta luottamuksestaan tehdä vääriä valintoja ja jatkaa itsepetosta. Jos itsepetoksen mahdollisuus on, se kuitenkin tahtoo tarkoittaa sitä, että ainoa oikea tie on itsensä kyseenalaistaminen. Silloin mitään Totuutta ei voi olla, koska se saattaa silloin olla Valhe.

    "Jeesus kehoitti meitä seuraamaan Häntä ja lupasi meille että se tie vie meidät elämään sisälle, mutta haluammeko me vai haluammeko me seurata omia mielihalujamme."

    Meidän tiemme vie sinne, mihin mielemme ja tunteemme meitä vie. Elämä itsessään on meillä jo, se on kaiken aikaa ympärillämme, mutta harvoin osaamme nähdä sitä, kunnioittaa sitä ja sen ohessa rakastaa sitä. Rakastamme sanoja, joita elämälle olemme antaneet ja suuntaamme horjuvan rakkautemme etäälle itsestämme. Se johtaa siihen, että emme pysty tunnistamaan mitä rakkaus on. Rakkaudellisten sanojen tunnustaminen sen enempää "rakkaille läheisillemme" kuin kenellekään muulle ihmiselle saati tuonpuoleiselle on silloin lähinnä vain itsesuggestiota tai väline, saada takaisin sitä, jota me kaipaamme - rakkautta, hyväksyntää.

    "Monesti ihminen näkee mahtavia mahdollisuuksia ja luulee että nämä mahdollisuudet tuovat hänelle onnen , kuitenkin monesti vasta pitkän matkan päästä huomaa että jäljellä on vain katkeruus."

    Sitä elämä on. Pettymysten kanssa on kuitenkin osattava elää. Sen mahdollisuuden kanssa on elettävä, että minäkin olen erehtyväinen.

    Se, että epävarmuus aiheuttaa ahdistusta on inhimillinen tosiasia. Ahdistuksen peittäminen näennäisellä varmuudella voi johtaa siihen, että ihminen kiinnittyy (jää riippuvaiseksi) voimakkaasti johonkin yhteen asiaan (totuus, jumala, alkoholi, työnteko, urheilu, seksi). Onko se lopulta oikea tie kulkea vain siksi, ettei siedä epävarmuutta ja mahdollisuutta olla väärässä?

    "Jumala tietää mitä me tarvitsemme ja haluaisi antaa sen meille, mutta haluammeko ottaa sen vastaan."

    Jokainen ottaa kyvyillään aivan kaikesta. Kaikki eivät osaa rakastaa oikein ja päätyvät hylätyksi, pettyneeksi...

    "Me uskovat toivoisimme, että kaikki ihmiset vastaisivat Jumalan kosintaan myöntävästi, vaikka toki tiedämme että niin ei tapahdu, mutta toivoisimme silti."

    Minä toivon, että ihmiset oppisivat katsomaan jumalaansa silmistä silmiin. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen on tutustuttava demoneihinsa, katsottava niitä silmästä silmään, hyväksyttävä ja hallittava ne. Välitön seuraus voi olla se, että ihminen hyväksyy elämän sellaisena kuin se on. Ihminen valitsee tiensä ja ihmisen on yhtä mahdoton Jumalaa kuin muurahaisen ihmistä. Ihminenhän ei ymmärrä edes itseään, miten muurahainen...
  16. "Uskon siksi koska Jumala antoi minulle armossaan etsikkoajan ja löysin totuuden ja alkuperän olemassaololleni."

    Etsikkoaikoja on jokaisella ja jokainen kokee vastoinkäymisensä hyvin henkilökohtaisesti. Yksi löytää tiensä uskoon, toinen epäuskoon, kolmas parisuhteeseen ja neljäs baariin.

    Onko sitten näissä asioissa rahtuakaan totuutta on eri asia tai mitä "totuudella" voi tehdä. Vielä kyseenalaisempaa on "alkuperän" merkityksen korostaminen. Joillekin riittää se, että tietää ja tuntee vanhempansa. Jos mennään aivan alkuun asti eli perimmäisiin alkuperiin, niin ne kuuluvat tärkeysasteikolla vastaaviin kuin: "Millaiset lopputekstit on maailmanlopussa?" tai "Jos maailma syntyi kuplasta, niin kuka vuosi tiedon julki?"

    Jos jollekin ihmiselle tällainen tieto on tärkeää, niin se on tietysti jokaisen henkilökohtainen asia. Osa ihmisten omaa kulttuuria, mutta väistämättä se johtaa tilanteisiin, että tulee niitä, jotka eivät puhuu samaa kieltä eivätkä ymmärrä tuota kulttuuria. Vastavuoroisesti sama pätee sinuun. Et ymmärrä aivan kaikkia kulttuureja ja ajattelutapoja.

    "Löysin tarkoituksen elämälleni, elämä ei ole turha ja kuolema on minulle uskovana voitto."

    Elämäntarkoituksen löytäminen on sitten jo huomattavasti painavampi asia. Tarkoitus, merkitys jne. tuntuvat vaivaavaan kyllä ihmisiä uskontokunnasta toiseen ja jokainen löytää sen merkityksen sitten, mistä löytää. Selitysten kirjosta voi vain päätellä, että jokaiselle on tietysti hyvä löytää se oikea vaunu tästä elämän junasta, joka puksuttaa vääjäämättä kohti päätepysäkkiä.

    Se voi rauhoittaa mielen ja tuntua turvalliselta, muttei se kuitenkaan vielä sinänsä anna oikeutusta ihmiselle toivoa muiden tulevan samaan vaunuun. Kun joukossa on voittajia miljardi ja jokainen haluaa pitää omasta käsityksestään kiinni, voittaminen alkaa vaikuttaa taistelua ja taistelu sotaa. Eikä se lopulta ole kovin rauhallista ja turvallista... vaikka vaunu olisi kuinka oikea.

    "Jumala on kasvattanut minua suuresti uskossa oloni aikana ihan muutoman vuoden sisällä."

    Elämä (=jumala) kasvattaa. Joillekin se tarkoittaa, että Siperia kasvattaa, mutta väittävät Siperian olevan jumalaton.

    "Olen alkanut tarkastella asioista ja elämää, sekä muita ihmisiä aivan uudessa valossa. Arvoni ovat muuttuneet."

    Tätä kutsutaan kasvamiseksi. Sitä on fyysistä ja henkistä kasvua. Jotkut puhuvat jopa hengellisestä kasvusta, mitä ikinä se onkin. Se, mikä sitten sen kasvun lopputulema on ja onko se kasvu todellista vai sisäänpäinkasvua, sitä on vaikea arvioida ennen kuin elämä, jumala tai Siperia osoittavat arvion olleen väärä.

    "Tiedän että Jeesus ei petä minua vaan on uskollinen ja totien sama eilen tänään ja iankaikkisesti hänen varaansa on hyvä rakentaa ehyt ja tasapainoinen elämä joka ei suosi elämää tuhoavaa voimaa, joka on synti."

    Ihminen voi olla itsetuhoisa, ahdistunut, rikkinäinen ja toimia omaa sekä läheistensä hyvää vastaan. Siten ihminen on itsensä saatana, mutta vastaavasti ihmisellä on mahdollisuus olla itselleen jeesus. Se, minkä minä totesin eilen, totean myös tänään ja totean, että niin kauan jatkan nykyisellä elämäntavallani kun koen sen itselleni hyväksi. Eli ihminen luultavasti yrittää luonnostaan olla omille tavoilleen uskollinen.

    "Haluaisin että kaikki ihmiset löytäisivät Jumalan ja tulisivat armoliittoon hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta."

    Tämä halu kaataa koko rakkauden. Se, että minä haluaisin kaikkien olevan Ilves-faneja (jotka levittävät rakkautta keskuuteensa), ateisteja (jotka rakastavat toisiaan), pingiksen harrastajia (joiden seurassa on mukava olla) jne. ei väistämättä johda siihen, että tuo toive olisi tarpeellinen tai ylipäätään mahdollinen toteuttaa.

    Mistä syystä ihmiset eivät saisi olla juuri niin kirjavaa porukkaa kuin ovat? Onko siihen muita syitä kuin minun itsekkyyteni, jonka mukaan kristityt elävät lumetodellisuudessa ja heiltä tulisi jyrkästi kieltää epäjumalten palvonta? Silläkö tavalla maailmasta tehtäsiin parempi paikka? Kommunististen valtioiden autoritäärinen politiikka on osoittanut, että se on tuhoon tuomittu tie. Samoin tie, jota kristityt ovat käyneet pyrkiessään levittämään "ilosanomaansa".

    "Ps. Jumala ei pakota ketään lapsekseen tai Taivaaseen vaan ihminen saa itse valita tiensä, mutta on siitä vastuussa Jumalan edessä."

    Jos valitsen kulkureittini tänään lähikauppaan Kirkkokadun kautta, se tarkoittaa, että Jumala on antanut minulle vapauden tehdä näin? Jos Jumalaa ei olisi olemassa, en pystyisi valitsemaan tietäni?

    Jos ihmisellä on valinnanvapaus Jumalasta riippumatta, silloin vastuu ihmisen teoista lankeaa ankaralla kädellä ihmiselle itselleen. Hänen omat valintansa vievät hänet onneen ja suruun. Tähän itse uskon.

    Pakot sen sijaan kuuluvat inhimilliseen elämään, jossa ihmiset haluavat muiden ihmisten olevan tietystä muotista. Lait ovat pakottavia, koska niiden tavoitteena on saada ihmiset toimimaan halutulla tavalla. Ja nämä laitko saavat ihmiset toimimaan oikein?
  17. Jos natsit olisivat vastustaneet kristinuskoa ihan julkisesti ja kiistämättömästi, niin holokausti ei olisi toteutunut siinä mittakaavassa kuin tapahtui.

    Antisemitismin historia on paljon pidempi kuin kristinusko, mutta 400-luvusta eteenpäin se kehittyi erityisesti katolisen kirkon retoriikassa. 1800-luvulle mennessä siitä oli alkanut muuntua rotuopin suuntaan, ehkä toisaalta Darwinin teorioiden pohjalta, mutta niinhän me elämme maailmassa, jossa kaikki voivat vaikuttaa toisiinsa.

    Sekasotkusta sitten puhkesi 1800-luvun loppuun mennessä ja 1900-luvun alkupuolella Paavien lausuntoja, jotka kuulostavat siltä kuin natsi puhuisi. Kun Vatikaani teki sopimuksen (Concordat) natsi-Saksan kanssa, se asettui natsien puolelle. Eri valtiot ja niiden kristilliset johtajat toteuttivat ihan sumeilematta natsien politiikkaa ja nosti kätensä tervehdykseen kuin kuka tahansa natsi.

    Natsien politiikka taas tunsi hyvin katolisen kirkon antisemitistisen historian. Hitler vieläpä siinä määrin, että Kansallissosialistisen puolueen kehitykseen saattoi jossakin määrin vaikuttaa mm. Karl Lueger, kristillis-sosialistisen puolueen johtaja (jota Hitler piti suuressa arvossa). Hitlerin juutalaisviha (jota hän perustelee mm. Minun taisteluni-kirjassaan) heijastelee Paavien lausuntoja ja kristillisen antisemistismin pitkää historiaa.

    Vaikka natsien perimmäinen tarkoitus olisi ollut tuhota kristinusko ja korvata kristinusko germaanisella uskonnolla (kuten se pitkälti onnistui tekemään). Se ratsasti kristillisellä terminologialla, antisemitismillä ja arvoilla. Loppuviimeksi taistelussa oli kyse paljosta muustakin kuin juutalaisten tuhoamisesta, koska sillä tavalla oli tarkoitus puhdistaa veri saastasta. Bolshevikit taas olivat lähes synonyymi juutalaisten kanssa ja jo ensimmäisellä vuosituhannella katolisen kirkon retoriikassa juuri juutalaiset olivat jumalankieltäjiä, koska kielsivät Jeesuksen messiaanisuuden ja jumalallisuuden (juutalainen = ateisti = bolshevikki).

    Jos natsit siis tällöin olisivat olleet todella kristinuskoa vastaan, niin mille puolelle tarkkaan ottaen silloin olisivat päätyneet asteikolla: kristitty vs. ateisti?
  18. Kaikki humanitaarisia järjestöjä voi pitää ateistina. Tyypillisin ateistijärjestö lienee Amnesty International, jonka toiminta pohjaa universalistiseen ideologiaan ja käsitykseen siitä, että jokaisella ihmisellä on oltava yhtäläiset oikeudet.

    Pikemmin näissä järjestöasioissa on huomioitava se, että ateistit eivät toitota olevansa ateisteja ja auttavansa ihmisiä. Kun taas kristityt, hindut yms. uskonnolliset liikkeet kyllä ilmaisevat kohtuullisen suoraan, mikä heidän uskonnollinen taustansa on. Ideologinen tausta onkin piirun verran eri asia.

    Lisäksi esimerkiksi Suomessa Vapaa-ajattelijat ry. on jakanut ruokaa varattomille/köyhille.

    Ateistijärjestöjä ei muutoin niin hirveästi ole, koska edelleen ateistit pysyvät pääasiassa hiljaisessa vähemmistössä ja järjestöjä perustetaan muista syistä kuin "ateistisen ideologian levittämiseksi".

    Järjestöille jaettavista tuista selkeästi suurin osa jaetaan kristillisille järjestöille. Osa tuista menee kyllä ihan hyvään työhön, mutta osa menee enemmän tai vähemmän kyseenalaiseen toimintaan, joilla ei välttämättä ole suoranaisesti tekemistä varsinaisen avustustoiminnan kanssa. Toiminta voi keskittyä sielujen pelastamiseen ja historiassa ihmisen sen hetkinen tilanne (katulapset, kärsivät vanhukset, juopot, taudit, köyhyys, nälänhätä) on jäänyt kakkoseksi. Tärkeintä on ollut pelastaa sielut ennen ihmisten maallista/fyysistä kuolemaa, joka on joka tapauksessa väistämätöntä. Nykyään tilanne on kai kristillistenkin järjestöjen ainakin osittaisen maallistumisen myötä hieman parantunut.

    Mitä tulee ateistien sijoituksista hyväntekeväisyyteen, niin itse olen sijoittanut rahojani Amnestyn lisäksi, ympäristönsuojeluun, SPR:n keräyksiin (vaikka se onkin taustaltaan kristillinen), nälkäpäiväkeräyksiin, taksvärkkiin jne. Olen kuitenkin vain yksi ateisti monien joukossa.
  19. Kuka voi toisen puolesta sanoa, mikä on sallittu määrä surua? Se on jokaisen ihmisen itsensä tiedettävä. Ongelma siinä on, ettemme pysty tuntemaan muiden ihmisten tunteita ja vertailemaan toisiamme kuin hyvin ulkokohtaisesti.

    Kun isäni kuoli ja kohtasin ensimmäisen kerran hänen vanhempansa ja sisaruksensa jalat olivat pettää alta,istuin ruokapöytään ja itkin pari tuntia katkeamatta. Toisaalta se ole helpottavaa, muttei suru siihen loppunut. Omat koettelemuksensa olivat isäni siunaustilaisuus, hänen näkemisensä arkussa, hänen uurnansa laskeminen ja viime kädessä sitten vielä hänen tavaroidensa penkominen, tärkeimpien tavaroiden siirtäminen omaan asuntooni jne. Siinä ehti ajatella yhtä, jos toista. Noin kolmessa kuukaudessa kuitenkin tokenin siitä ja elämä jatkui.

    Itseäni on auttanut huomattavasti se, että kirjoitan. Luova toiminta voi parhaimmillaan suodattaa ja järjestää aika tehokkaasti erilaisia tunteita sekä ajatuksia. Aikansa kutakin.

    Omassa suvussanikin löytyy hyvin eri tavalla kuolemaan ja menetyksiin suhtautuvia ihmisiä. Minua pidetään hyvin järkevänä ihmisenä, mutta tunteet minullakin. Lopulta vaatii aika paljon mieheltä itkeä kymmenien ihmisten edessä. Muita on turha sellaisissa tilanteissa miettiä ja kysyä, mikä on normaali määrä surua, kunhan sen surun käsittelee jotenkin muuten kuin vetämällä päänsä täyteen ja haukkumalla kaikki sukulaiset omahyväisiksi paskiaisiksi (se on koettu).

    Otan osaa suruusi. Sure kun on surun aika.
  20. Eiköhän se raja yleisesti mene siinä, että ihmisen toiminta aiheuttaa sekä hänelle itselleen että kanssaihmisille haittaa. Sen puolesta on tietysti vähän arvailua, että minkä asteisia psyykksiä häiriöitä alkoholismi ja uskonnollisuus voivat olla. On kuitenkin selvää, että molemmista voi olla haittaa kanssaihmisille.

    Taitaa vielä olla niin, että "terve tietää olevansa hullu" ja "hullu luulee olevansa terve". Ahdistus ja kaikenlainen pahoinvointi, mitä ihminen kasaa sisälleen synnyttää omanlaisensa todellisuuden, jota kukin sitten pyrkii säätelemään tavallaan. Kaikki nuo tavat eivät välttämättä ole ihmiselle itselleen kovin terveellisiä, kuten viiltely ja sekäkäyttö.

    Jotain lohtua kuitenkin pahoinvoivat ihmiset teoistaan saavat, mutta onko se käyttäytyminen sitten ihmiselle itselleen hyväksi? Valitettavasti psykologia on joskus melko avuton ja joskus auttajien täytyy tehdä omia päätelmiään. Yleensä ne menevät kohtuullisella varmuudella oikeaan, jos selvät viitteet ovat olemassa ja "potilas" on rehellinen. Hölmöjä ovat ne, jotka tekeytyvät mielisairaiksi ja/tai hoitajia fiksummaksi. Olkoon ihminen, miten viisas tahansa niin kun korvien välissä viiraa niin siellä viiraa.
    21. 5 / 9
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt