morpheuz
Ihminen. Tollo. Akateemisesti kouluttautunut.
Rakastan ihmisiä. Inhimillisyyksineen.
Sosiaalinen erakko eli niin paljon yksinolosta pitänyt, etteivät kaikki sosiaaliset säännöt päde kohdallani. Olen utelias, mutta ujohko; tarpeen tullen suorasanainen. Kiinnitän huomiota usein rivien väliin yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja juttelen mielelläni asioista, joista ei normaalisti puhuta tai asioista, joista pidetään paljon asenteellista ääntä, muttei oikeastaan keskustella kunnolla. Tätä havaitsee paljon esimerkiksi poliittisessa talouspuheessa ja keskustelussa maahanmuutosta.
Elän hyvistä keskusteluista. En kuitenkaan aina kaipaa uutta ajateltavaa, vaan mulle kelpaa mainiosti mukavat ihmiset, jotka pitävät mukavista jutuista. Akateemisen ja inhimillisen kiinnostuksen kohteita on useita: kulttuurit, viestintä, kansantalous, lääketiede, politiikka, ihmispsyyke, pakkomielteet. Akateemiset työni ovat käsitelleet addiktioita, sanatonta viestintää riita- ja sotatilanteissa sekä rahaa.
Harrastan musiikkia, elokuvia, liikuntaa, kirjoittamista, lukemista, pölöilyä ja järjestötoimintaa. Musiikki on tärkeä osa elämääni. En soita tai laula, mutta pyörin kuvioissa ja kuuntelen melko laaja-alaisesti. Suosikkejani ovat mm. Muse, Opeth, Pink Floyd, a-ha, The Beatles, Rammstein, Amorphis, Katatonia, Porcupine Tree, David Guetta, Anathema, Metallica, 30 Seconds to Mars, Korn, Queen, Peter Gabriel, The Moody Blues, Deep Purple, Devin Townsend, Depeche Mode, Chisu, Air, Amplifier, George Michael, Marilyn Manson, In Flames, Coldplay, Madonna, Dream Theater, Jenni Vartiainen, The Prodigy, David Bowie, Pendulum, Volbeat, Megadeth, Stevie Wonder, Bee Gees, Linkin Park, U2, Fear Factory, Nightwish, Alter Bridge, Michael Jackson, Def Leppard, Black Sabbath, Eminem, Lady Gaga, The Kinks, Black Eyed Peas, Massive Attack, Kamelot, Killing Joke, Elton John, Robbie Williams, Goldfrapp, Lana Del Rey, Bruce Springsteen, Green Day, Adele, VNV Nation, Led Zeppelin, Blackfield, Radiohead, Duran Duran, Beck, Hans Zimmer, Threshold, The Hollies, New Order, Simon & Garfunkel, Hurts, Leprous, Elbow, Justin Timberlake, Daft Punk, Carpark North, Shinedown, Pixies, Die Antwoord, Ultravox, Paradise Lost, Kotiteollisuus, Alphaville, Chase & Status, The Shins, Septicflesh, Woven Hand, The Chemical Brothers, ZZ Top, Static-X, PMMP, Lacuna Coil, Mastodon, Pain, Björk, Infected Mushroom, Röyksopp, Gotye, Circus Maximus ja Cat Stevens.
Suosikkileffoja mm. Nykyaika (Modern Times), Koyaanisqatsi, The Wall, Monty Python-elokuvat, Rita Hayworth - Avain pakoon (Shawshank Redemption), Fight Club, Hohto (The Shining), Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream), Se7en, The Grand Budapest Hotel, Epällyt (The Usual Suspects), Alien, Léon, 2001 - Avaruusseikkailu, Piukat paikat (Some Like It Hot), Spartacus, Hyvät pahat ja rumat (The Good The Bad & The Ugly), Mr. Nobody.
Muutama ajatteluuni vaikuttanut oppinut: Jon Elster, Bruce K. Alexander, Zygmunt Bauman, Friedrich Nietzsche, Leon Festinger, Arlie Russell Hochschild, Clifford Geertz, Neil Postman, David Harvey, Philip Goodchild, John Kenneth Galbraith, William James, Charles Saunders Pierce ja George Herbert Mead.
Vapaa-aikanani: Seison, istun, Kävelen (ja luen samalla), makaan.
Katson tv:stä mieluiten: Dokkareita ja kisoja.
Kotieläimet: Villakoirat nurkissa.
En pidä: Nuhasta.
Parhaat matkakohteet: Ruokakauppa.
Ruoka & juoma: Lähes kaikki. Alkoholiton ja kofeiiniton. Myös kasvisravinto.
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Ammatti: Viestintä/media/kulttuuri
Ase tai siviilipalvelus: Käyty
Yhdistykset/kerhot: Reilukerho
Siviilisääty: SinkkuLapset: 0.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia4 aloitusta · 162 kommenttia
- Pidin joskus vuosia sitten listaa suosikkielokuvistani, mutta huomasin, että siihen alkoi tulla kahdenlaisia suosikkeja: elokuvahistoriallisesti merkittäviä elokuvia, jotka ovat aivan hemmetin upeita visuaalisesti ja niitä, joiden tarina iskee suoraan tajuntaan. Lopetin tuon listan ylläpidon jo noin kymmenen vuotta sitten. Tällaisia elokuvia tulee kuitenkin nopeasti mieleen:
Fight Club, Se7en, Leon, Nikita, 12 Monkeys, 2001 - The Space Odyssey, Memento, Usual Suspects, Ben-Hur ja Spartacus. Eivät ole missään järjestyksessä. - mutta biisi on Foreignerin Cold As Ice. En tiedä löytyneekö sitten joltain artistilta dance remix kyseisestä biisistä.
- Valitettavasti taitaa olla pitkälti yhden totuuden/Jumalan uskonnot niitä, joissa asiat viedään ns. tappiin asti.
Toisaalta ihmiset ovat erilaisia ja uskonnotkin ovat erilaisia kun niiden kasvupohja on hieman eri. Esimerkiksi kristinusko on hieman toisenlaista Italiassa kuin Suomessa ja vielä erilaisempaa vaikkapa Japanissa. Samoin islamin kohdalla jyrkimpiä muslimeja taitaa löytyä synnyinsijoiltaan ja huomattavasti liberaalimpia vaikkapa Suomesta ja Indonesiasta.
Lähetyskäsky taitaa kaikista maailman uskonnoista löytyä vain Raamatusta. Käsittääkseni sellaista ei ole Koraanissa, vaikka vahvat viitteet siihen on olemassa. Tarkkaan en tiedä, mistä Hare Krishna-liike on saanut innoituksensa lähteä julistamaan omaa sanomaansa. Luultavasti sekin on saanut vaikutteita lännestä ja kristinuskosta. Meillä taidetaan ajatella, että totuudesta osattomat on saatava ajattelemaan "meidän uskoaksemme" samalla tavalla kuin itse ajattelemme.
Hindulaisuuden "helvetti" voi olla - niin halutessaan - jopa pahempi kuin kristillinen helvetti. Maan päällä kun voi sattua yhtä ja toista, ja jos ihminen ei opi elämänsä aikana elämään kunnolla, niin tervetuloa uudelleen. Siinä ihmiset toistavat sitten elämästä toiseen virheitään, kärsivät ja loukkaantuvat. Taolaisuudessa on jäänteitä shamanismista ja animismista, joissa uskotaan esi-isien rankaisevan niitä, jotka ovat kohdelleet muita ihmisiä väärin tai tuhonneet luontoa.
Kaikista idän uskonnoista taolaisuus taitaa olla kaikkein monimuotoisin ja maanläheisin. Siinä ei ole pyrkimyksiä, pikemmin päinvastoin. Kaikista pyrkimyksistä on hyvä luopua ja jättäytyä täysin luonnon ja elämän huomaan. Buddhalaisuudessakin on pyrkimyksensä ja sen vuoksi siitäkin saattaa olla omia, hyvin jyrkkiä muotojaan.
Käsittääkseni missään muussa uskossa kuin näissä läntisissä ei ole käsitystä maailmanlopusta. Samoin kuin niissä käsitys maailmansynnystä tai -alusta on tyystin erilainen. Hindulaisuuden Rigvedan mukaan maailma syntyi tyhjyydestä. Mitä se sitten länsimaalaisittain tarkoittaa, sitä voi olla vaikea tietää, koska meemme tunne hindulaista kulttuuria ja sen historiaa. - Koetan metsästää kirjan. Kiitos vinkistä.
- Beattien kirja on tuttu, samoin noita AA-kirjoja olen selaillut läpi. Sen sijaan Kirkpatrickin ja Jacksonin teokset ovat itselleni ihan uusia. Kiitos niistä. Beattienkään kirjaa en ole kannesta kanteen lukenut, joten ehkäpä olisi aika.
- Tarkoitatko Kojon kirjaa? Kirjakaupoista sitä kai täytyy kysellä ISBN-numerolla 951-1-15174-6. Jos on painos loppuunmyyty niin ehkä jonain päivänä Otava painattaa uusintapainoksen. Muussa tapauksessa kirjastot ovat varteenotettavimmat paikat, joista sitä voi löytää. Kirpputoreilta ja antikvaarisista voi kysellä, mutta epäilen, ettei tuota kirjaa pahemmin niistä löydy.
- Taisi olla Lordin syytä, että ylipäätään Euroviisuja aloin seurata. Koko idea Lordista viisuissa oli huvittava, mutta toisaalta se oli pitkään kaivattua vaihtelua siihen tapahtumaan.
Muutama muutkin artisti tosin jäi mieleeni. Ensinnä mieleen jäi se, että millä ihmeellä Venäjä onnistui olemaan niin mitäänsanomattomalla renkutuksella koko kisan kakkonen? Nykyisessä äänestyssysteemissä näyttää olevan vaaransa, jos entisiä Neuvostoliiton maita on puolet Euroviisun osallistujamaista ja kuitenkin venäläisiä asuu edelleen kaikissa entisissä alusmaissa.
Biiseistä sen sijaan mieleen jäivät järjestyksessä:
1. Romania
2. Bosnia-Hertzegovina
3. Liettua (se onnistuneempi protestilaulu)
Vielä mieleen tulee Ruotsin kappale, joka oli tehty niin tutuista eväistä, ettei pahemmasta väliä. Kun se biisinteko onnistui rahasta Abban kohdalla, niin miksei Carolan. Tuloksissa ihan kohtuullisen korkealla, mutta juuri tuota kamaa Euroviisut ovat olleet pullollaan iät ja ajat. - Paha pistää mihinkään TOP-tyyppiseen järjestykseen elokuvia. Lista olisi pitkä ja joidenkin elokuvien välille on vaikea tehdä eroa, kumpi on parempi tai huonompi.
Tällaisista elokuvista itse olen nauttinut ajansaatossa: Spartacus, 2001, 12 Apinaa, Fight Club, Seitsemän, Leon ja Nikita. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta jos mennään sen mukaan, mitkä elokuvat ensimmäisenä tulevat mieleen niin ehkä ne ovat tuossa. - Olen toisaalta samaa mieltä, toisaalta eri mieltä. Kiinalaiset ja japanilaiset elokuvat ovat sittenkin kohtuullisen tunnettuja myös Suomessa.
Pari iltaa sitten tuli vietnamilainen elokuva. Niitä ei todellakaan paljoa Suomessa näe ja toivoisin lisää tuollaisia helmiä. Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta ja muistakin Aasian maista kuin Japanista, Etelä-Koreasta ja Kiinasta tulee paljon laatuelokuvaa, mutta joka ei saa minkäänlaista näkyvyyttä. Sellaisia lisää ja kungfuhäröilyt vähemmälle. - Vähän myöhässä tulee vastaukseni kun en niin aktiivisesti lueskele näitä palstoja.
On hyvä, jos on uskallusta lähteä ihmisen luota, josta kuitenkin välittää. Erityisesti uskallusta se vaatii silloin kun oma tahto on murrettu väkivallalla. Aika hurja ero kuitenkin on niiden ihmisten välillä, jotka lähtevät ensimmäisestä lyönnistä ja saattavat vielä motata kerran takaisin ja niiden, jotka elävät ensin yhdessä miehen kanssa, joka osoittautuu esimerkiksi humalassa väkivaltaiseksi. Luultavasti äärimmäisen hankalaksi eron tekee, koska muistaa toisen ihmisen toisenlaisena, ihanana ja hyvänä, mutta myöhemmin on kasvanut tuon muistikuvan rinnalle pelko siitä, mitä se toinen tekisi, jos päättäisi lähteä. Siinä jokainen tekee yksin valintansa ja mielestäni oman edun mukainen valinta ei voi olla väärin (eli muut jäävät silloin kakkoseksi).
Mitä tulee toisen naisen pitämiseen, eiköhän siinäkin kyse ole samasta kuin väkivaltaisuudessa eli huonosta itsetunnosta. Käsittelemättömiä asioita, kuten hylätyksitulemisen pelko. Tuosta pelosta onkin mielenkiintoista vetää yhtälöitä väkivaltaisuuteen. Voisiko jokaisen lyönnin ja toisen naisen kuvitella tarkoittavan: "älä/älkää jätä/jättäkö!" Jos tuota väkivaltaa muutoin miettii, niin kysehän on puhtaasti vallankäytöstä, muttei se poista kuitenkaan mahdollisuutta siihen, että se kaikki käsittelemättömien pelkojen, epävarmuuden yms. vuoksi. Ihminen kaipaa toista ihmistä lähelleen, kannustusta ja hyväksyntää. Joissain tapauksissa taitaa varsinkin nuorilla naisilla mennä sellaiseksi, että jokainen valloitettu mies on vain osoitus hyväksynnästä. Miksei myös miehillä? - Miehesi on alkoholiongelmainen ja hänen täytyisi hoidattaa itsensä. Tällä ei ole tekemistä sinun auttamisen halusi, rakkautesi tai juuri minkään sinun liittyvän asian kanssa. Miehesi on itse ymmärrettävä ongelmansa ja valitettavan usein tätä voi joutua odottamaan vuosia, vuosikymmeniä, että alkoholiongelmainen ymmärtää ongelmansa ja alkaa purkaa niitä. Sinun ei tarvitse olla kuuntelemassa, eikä katsomassa, vaan se matka on jokaisen ihmisen tehtävä itse.
Toinen puoli tässä kuviossa on se, että alkoholinkäyttö, kuten tupakanpoltto, kuten monet muut riippuvuudet ovat hidasta itsetuhoa. Tähän harvemmin voi mitenkään puuttua. Ihminen, joka haluaa vain tietämättään tai tiedostaen kuolla, ei ajattele muita ihmisiä. Hänen ongelmansa ovat hänen maailmankaikkeutensa keskipiste ja siinä ei pieni auringonpaiste paljoa tee, jos ihminen ole itse halukas sitä näkemään ja sitä kohti kulkemaan. Tästä tie voi viedä alaspäin tai ylöspäin, se on miehesi omista oivalluksistaan kiinni.
Kaikkein pahinta, mitä voisit tässä tilanteessa tehdä on niellä kiltisti miehesi tilanne, antaa hänen jatkaa juomista ja hiljalleen alkaa itse sponsoroimaan sitä. Rakastaminen on myöskin ihan toinen juttu kuin toisen ihmisen tarvitseminen tai häneen tottuminen. Koeta käsitellä tunteitasi ja miettiä, mitä tarkalleen tunnet miestäsi kohtaan. Onko hän se ihminen, johon aikanaan ihastuit ja kysy myöskin, miksi mahdollisesti olet ihastunut ihmiseen, joka käyttää rankasti alkoholia? Tämän valinnan perustana saattaa olla jokin sellainen asia, joka sinulta on puolestaan jäänyt käsittelemättä.
Olen itse alkoholiongelmaisesta perheestä ja kaikki suhteeni ovat käytännössä olleet jollain tavalla ongelmaisiin naisiin. Se ihan siitä syystä, että kun on elänyt lapsuutensa tietynlaisessa todellisuudessa, aina valmiina kuuntelemaan ja auttamaan, ei oikeastaan kykenekään luomaan suhdetta ihmiseen, jolla ei jossain päin lepattaisi. Auttaminen ja huolehtiminen ovat niin verissä, ettei sitä itsekään ymmärrä omia haavojaan.
Jos haluat katsoa kumpi miehellesi merkitsee enemmän, sinä vai viina, kaada hänen viinansa alas lavuaarista ja odottele reaktiota. Jos reaktio on väkivaltainen, pakkaa kamasi ja lähde. Sinulla on silloin hyvin vähän tekemistä teidän suhteessanne, koska miehelläsi on toinen rakas. - Väkivaltainen ihminen kärsii aika usein huonosta itsetunnosta. Ihminen tarvitsee toki toista ihmistä lähelleen, mutta ripustautuminen ja alistaminen ovat häiriökäyttäytymistä, jolle on löydettävä toisenlainen apu kuin se samainen läheinen, johon on ripustautunut tai jota on alistanut.
Omalla kohdallani viimevuotinen eroni oli aika kova pala, mutta tiesin alusta lähtien pelin olevan selvä. Silloin oli keskityttävä itseeni eikä sen toisen ihmisen takaisinsaamiseen. Olen päässyt hyvin tuosta menetyksestä yli, mutta alkuun jouduin tukeutumaan psykologeihin ja lääkkeisiin. Tällä hetkellä taas tunnen hieman paremmin omat rajani. Tästä toisaalta on kyse väkivaltaistenkin kohdalla, he tuskin tuntevat omia rajojaan ja omia kolhujaan niin hyvin, että pystyisivät reagoimaan muulla tavalla kuin lyömällä, haukkumalla tai itkemällä perään.
Vapaus ennenkaikkea. Silloinkin kun ollaan parisuhteessa. Ei yhtäkään ihmistä voi sitoa, ellei ihminen itse halua tulla sidotuksi - joka saattaa olla merkki jonkinlaisesta häiriöstä, käsittelemättömistä peloista jne. - Ainoastaan buddhalaisuudessa ei ole persoonallisia jumalia tai persoonallista Jumalaa, joten ehkä sen puolesta buddhalainen. Kuitenkin käytännössä meditaatio ja muut uskonharjoitukset eivät ehkä ole kaikinpuolin itseäni miellyttäviä tai nähdäkseni tarpeellisia. Lisäksi tunnen buddhalaisen, joka meditoi ja joogaa, mutta kärsii unettomuudesta ja hyppii seinille vähäisestäkin vastoinkäymisestä. Ehkä joillekin tämäkään uskonto ei vain yksinkertaisesti sovi, mutta kun ei parempaakaan vaihtoehtoa ole niin...
Hindulaisuus on sillä tavalla avoin, ettei se väitä olevan yhtä ja ainoaa Jumalaa, vaan jumalia on lukuisia ja taas lukuisia. Perustaltaan animistinen uskonto, ainoa jäljellejäänyt ja kirjoitetun muodon saanut sellainen. Paljon ristiriitoja, paljon veristä historiaa, paljon kaikenlaista tässä uskonnossa, mutta ehkä perimmiltään itseäni kiehtoo mahdollisuus, että jumalia on lukuisia sen sijaan, että vain yksi. Tietysti tämä uskonto on ehtinyt jo kunnioitettavaan ikään.
Juutalaisuus ja islam sen sijaan ovat perimmiltään samaa. Joten joutuisin valitsemaan sen, jossa kunnioitetaan rauhaa ja lähimmäistä enemmän. Molemmilla on verinen historiansa, molemmilla käytännössä samat kymmenen käskyä. Jos olisi jokin valittava näistä niin ehkä menisin islamista eronneen baha'in puolelle. Se vaan ei ole islamia. Nämä kaksi jäävät häntäpäähän. - Hengellisimmät ihmiset tuntuvat selvästi olevan niitä, jotka ovat luopuneet yhden totuuden tai päämäärän tavoittelusta ja keskittäneet huomionsa johonkin huomattavasti oleellisempaan: itseensä.
Ihminen voi ymmärtää muut ihmiset ja luonnon vain suhteessa itseensä, itsensä kautta. Tästä seuraa, että itsensä tiedostavat ihmiset näkevät luonnon tärkeämpänä kuin ihmiset, jotka eivät tiedosta. Me ihmiset olemme osa luontoa, luonto tulee kuitenkin toimeen ilman meitä, me emme tule toimeen ilman luontoa. Shamaanit ovat luonnonsuojelijoita, sen rinnalla ja kanssaeläjiä.
Itseenkääntyneisyydellä ei ole sukupuolirajoja, kuten niitä ei luonnossakaan ole. Jokaisella on kuitenkin luonnossa eri tehtävä. Naisen tehtävä on synnyttää, miehen tehtävä on siittää (vrt. hede ja emi, työläiset ja kuningatar muurahaisyhteiskunnissa). Kyse on lopulta vain tehtävästä, joka kullekin lankeaa ja ihminen on itsetietoisuutensa kautta ainoa laji, joka voi tehdä valinnan oman tehtävänsä suhteen.
Sukupuoliroolit ovat syntyneet toisaalta luonnonvalinnasta, mutta toisaalta sillä on ollut paljonkin tekemistä sen kanssa, miten ihmiskunta on kehittyessään valinnut jakaa roolit. Naisten paikka ei ole luonnostaan lieden ääressä, rätti kourassa. Luonnonkansat elävät harmoniassa myös toistensa kanssa ja jakavat tehtäviä. Mies ei pääsääntöisesti pysty imettämään lasta, mutta nainen pystyy kyntämään peltoa ja keräämään pähkinöitä. Siinä missä nykymaailmassa naiselle on annettu aseet, metsästäjäkansojen keskuudessa miehet hoitavat metsästyksen. Sukupuoliroolit ovat hämäriä, eikä käytännössä miehen tai naisen henkisyydellä ole juurikaan eroa. Ainoa miestä ja naista erottava tekijä on heidän fysiologiansa, sen hienot yksityiskohdat ja toisaalta heidän kasvatuksensa.
Onko näillä asioilla tekemistä kilpailemisen tai kilpailuvietin kanssa, sitä en osaa sanoa. Suvunjatkamiskisa on sekin valinta ja ihmiset kilpailevat parhaasta uroosta tai naaraasta hieman eri perustein. Onpa nykypäivänä niinkin, että kilpailua käydään myös saman sukupuolen kesken. Sikäli liekö kyse suvunjatkamisesta vai onko taustalla vain nautinnonhakuisuus. Osa ihmisistä, vaikka väittäisivät olevansa askeettisempia ja pidättyväisempiä, saattavat silti kuluttaa aikaansa joutavuuksiin ja olla epätasapainossa itsensä kanssa. Taas osa ihmisistä, vaikka kuluttaisivat aikaansa miten paljon näihin suvunjatkamistoimintoihin, voivat olla henkisesti hyvinkin valveutuneita. - Irrottautumista olen itsekin tehnyt. Lähtenyt kotikaupungista uusiin ympyröihin, jättänyt kaiken vanhan taakse, mutta itsestäni en kuitenkaan ole päässyt eroon. Se on seurannut perässä, olen minä sitä kuinka paljon tahansa halunnut paeta.
Itseäni on alkanut nyppiä hiljalleen viimeaikaiset reaktioni. Kun olen huolestunut toisesta ihmisestä, olen itseasiassa toiminut aivan samalla tavalla kuin äitini ja minua ärsyttää äitini sählääminen ja säätäminen. Olen ollut useamman kerran tulilinjalla hänen kanssaan ja huutanut pää punaisena, että voisi koettaa hiljalleen antaa mun elää omaa elämääni. Sitten toimin kuitenkin itse samalla tavalla.
Läheisriippuvuus paistaa äitini käytöksessä melko pahasti, mutta se näkyy myös minun käytöksessäni. Voi sanoa, että kun toisesta ei kuule vähään aikaan alkavat fyysiset reaktiot: vatsakipu, hengenahdistus, sydänsäryt. Äitini reagoi sillä tavalla, että soittaa kaikki mahdolliset puhelinnumerot läpi, josta voi saada tietoa olinpaikastani ja voinnistani. Minulla lähinnä vain näyttää tulevan outoja purkauksia ja sitten alan tehdä eroa.
Läheisriippuvuuskirjallisuuteenkin olen tutustunut joskus, mutta luulen jokaisen ihmisen olevan siinä määrin yksilöllinen, että kaikki aiemmat kokemukset myös muokkaavat ja muovaavat noita läheisriippuvuuden ilmeneviä muotoja. Onpa tässä ehtinyt kuulla, etten minä ole läheisriippuvainen, vaan olen 'pelastaja'. En pitäisi sitä läheisriippuvuudesta erillisenä asiana, koska se on yhtälailla ongelma. Ritarina oleminen johtaa ajanmittaan siihen, että pelkkä haarniskakin painaa liikaa ja jonkun pitäisi tulla kantamaan. Tuohon pisteeseen mentäessä voi kyllä puhua pienestä ongelmasta.
Olen huomannut, miten paljon seura vaikuttaa. Silti minulla on ollut niin kauan kuin muistan tapa käyttää aivojani useammalla tasolla samaan aikaan. Saatan keskittyä johonkin peliin tai leikkiin, kuten Trivial Pursuitiin, naureskella kavereiden juttuja ja hauskuuttaa heitä, mutta samalla kuitenkin saatan ajatella jonkun ihmisen vointia ja tuntea ahdistusta. Onpa tässä lähiaikoina käynyt niinkin, että lähdin ulos haukkaamaan happea ja piristymään, mutta jo ulko-ovella alkoi ahdistaa, kun näki ensimmäiset ihmiset ja myöhemmin kaupungilla alkoi ahdistaa vielä enemmän, kun kuuli ensimmäiset joululaulut.
Ihmiselämä on suuri haaste. Siihen täytyy vain tarttua kiinni, eikä pelätä kaikkea, mitä vastaan tulee. Sitä se on minun kohdallani. Itkut ja naurut kuuluvat kaikkineen elämään, tiedän tämänhetkisen tilanteeni olevan (toivon mukaan) jonkinlainen murrosvaihe elämässäni. Ainakin tämä stressimäärä, jota joudun työstämään on omiaan kasvattamaan minusta entistä paremmin stressiä kestävää ihmistä. Oivalluksista syntyy jotain suurta ja minua itseäni usein harmittaa se, että kun ihmiset kiirehtivät paikasta ja asiasta toiseen, yrittävät kiertää ahdistuksensa, ongelmansa, niin ne oivallukset jäävät tekemättä. Silloin jää aika paljon oppia saamatta siitä, keitä me ihmiset olemme itsellemme ja toisillemme. Ehkä oma läheisriippuvuuteni on itselleni opiksi tai ainakin minun on opittava jollain tavalla kontrolloimaan sitä ja tiedostamaan sen läsnäolo ja vaikutus minuun. - Ihmiset, vaikka se niin vaikea joskus on omalla kohdalla ymmärtää ja joskus toimia, ovat aina vastuussa itsestään. Puhe on puhetta, teot ovat tekoja.
Se, että läheisesi käy puhumassa, ei vielä tarkoita kovinkaan kummoisia asioita. Siitä se kuitenkin kertoo, että ihmisellä on vilpitön tarkoitus jollain tavalla käydä asioita läpi, mutta tulee mieleen eräs anorektikkotuttuni, joka vuosia sitten pistettiin terapeutille ja hän näistä kokemuksista jälkikäteen sanoi: "hän menee sinne vain puhuakseen paskaa, vanhemmat maksaa."
Paljolti on kiinni ihmisen omasta halusta ja kyvystä käsitellä asioita, jotka mieltä painavat. Mielenterveyshoitajan vastuulla ei kuitenkaan ole ihmisten valinnat hoitosuhteen aikana tai sen jälkeen, ellei ihan selviä hoitovirheitä ole tehty, vaitiolovelvollisuutta rikottu tms.
Kohdallasi en voi oikeastaan muuta sanoa kuin, että läheisesti tekee omat ratkaisunsa. Hänellä on ongelma, jonka hoitaminen onnistuu vain häneltä itseltään. Sitä on helvetin vaikea kuunnella, mutta sinun on pidettävä itsestäsi huolta. Jos sinun on todella paha olla noiden puheiden kanssa ja toisaalta huolestumisen, se alkaa ahdistaa, niin suosittelen myös itsellesi noita keskusteluja jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Itselläni tilanne on mennyt siihen, että lukuisten 'hoitasuhteiden' jälkeen olen itse hoidettavana ja syön lääkkeitä. Mutta tällä hetkellä se on minun oman tulevaisuuteni kannalta hyvin merkittävä asia, että voin pahoin ja yritän käsitellä pahoinvointiani. - Se, että ihminen uhkailee itsemurhalla tai puhuu suunnitelmistaan usein osoittaa ihmisen olevan jollain tavalla hädässä. Hän saa ehkä siitä jo jotain apua, että pystyy puhumaan jollekin. Tietysti toisen ihmisen hätä siinä kohtaa voi vain tehdä tilanteen vaikeammaksi.
Itsemurha-aikeissa oleva pitäisi jollain tavalla saada rohkaistua puhumaan asiasta, ajatustensa taustoista ammattilaiselle. Sen lisäksi, että on ammattilaisia, on myös ns. kriisipuhelimia, joihin voi soittaa nimettömänä, kertoa asiansa ja vastapäässä joku koulutuksen saanut kuuntelee ja pyrkii ohjaamaan toisenlaisiin ajatus- ja toimintakaavoihin.
Lisäksi ihan pelkkä lääkärikäynti voi auttaa, jos vain toinen uskaltaa kertoa tunteistaan - eikä se niin helppoa aina ole. Depressiosta itsemurhaa harkitseva kärsii ja siihen on olemassa monenlaista lääkitystä, jota saattaa saada ihan lääkärin kirjoittamana, ilman erillistä käyntiä psykiatrilla tms. Tässä on kyllä se ongelma, että jos ihminen käyttää alkoholia, se on itsessään ja masennusta aiheuttava aine. Silloin lääkkeiden kanssa tuo kierre saattaa vain syvetä.
Omaisten ja läheisten, jotka joutuvat olemaan depressiosta kärsivien läheisyydessä pitäisi myös muistaa pitää huolta itsestään. Saattaa nimittäin olla niin, että se alakuloisuus ja tuska siirtyy eteenpäin. Aina se auttaa, jos pystyy jakamaan osan 'taakastaan' toisen ihmisen kanssa.
Viimeksi vielä tulee mieleen sellainen asia, että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka puhuvat itsemurhasta ja niitä, jotka vain toimivat. Sen lisäksi aika usein ihmiset päätyvät ns. helpompiin ratkaisuihin. Joitain vuosia sitten kuulin tämän heiton isäni vanhempien kodissa (jossa on paljon alkoholisteja): "alkoholisti on ihminen, joka ei uskalla tappaa itseään oman käden kautta." - Aika moninaisia oireita ainakin sulla on. Kannattaa kuitenkin itse olla tietoinen siitä, mitä lääkärit alkavat reseptiinsä kirjoittaa. Osa kirjoittaa vahvat lääkkeet varmuuden vuoksi ja osan kanssa ne ovat keskusteltavissa. Univaikeuksiin kuitenkin kannattaa mieluummin ottaa nukahtamislääkkeitä unilääkkeiden sijaan. Sitten masennus- ja ahdistusoireisiin kannattaa pyytää, jos et ole aiemmin käyttänyt, jotain hieman miedompaa lääkitystä ensi alkuun. Tarkempia tietoja lääkkeiden nimistä minulla ei ole, mutta ahdistuslääkkeistä itselleni on Xanor tuttu, sitä löytyy erivahvuisena. Nukahtamislääkkeissa varmasti sama juttu, ne pistävät unettamaan, mutta eivät vie tajua kankaalle eli se nukkumaanmeno on kuitenkin ihmisen omalla vastuulla.
Tuo kuumeilu on kyllä erikoinen juttu. Kyllähän se voi johtua kivuista, joista kannattaa mainita. Lisäksi tuo viiltely kannattaa tuoda rohkeasti esiin. Kaikki, mistä ikinä kykenee puhumaan, se tulee samalla käsiteltäväksi. Sillä tavalla asioissa pääsee hieman eteenpäin. - Jos en siis nyt aivan väärin muista, Brandon Lee kuoli jonkinlaisen sähköturvallisuuden laiminlyönnin seurauksena Crow-elokuvan kuvausten loppupuolella. Hänestä oli kuvattu sen verran kuvamateriaalia, että digitaalisesti hänen aiemmista otoksistaan poistettiin taustat ja sijoitettiin uuteen ympäristöön. Ehkä ensimmäisiä elokuvia, joissa moista tekniikkaa on käytetty.
Löytyyhän multa tuosta pidempi artikkeli jostain vanhoista Empire- ja Premiere-lehdistä, vaan enpä jaksa alkaa tonkia. - Jos näyttää, ettet käräjöimättä selviä, niin käräjöi. Mies on aikalailla alakynnessä ja voi olla niin, että kun hän saa haasteen, voi olla ehkä enemmän halua sopia asiat. Hän nimittäin häviää jutun mitä todennäköisimmin ja maksaa kivun ja säryn lisäksi oikeudenkäyntikulut.