Alkoholi pilaa

Minun mielestäni sinun ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä. Itse en juo ollenkaan ja mieheni on lopettanut juomisen miltei kokonaan kun aloimme seurustelemaan (oma päätös, en painostanut) vaikka hän oli baarissa kaikki viikonloput kännissä kuin käki.

Ei siitä tule mitään että joudut katsomaan kun toinen pilaa elämänsä kun sinä teet kaiken voitavasi hyvän tulevaisuuden eteen.

kumpi on tärkeämpää, viina vai sinä. Sano, että jos tahti ei muutu, niin sitten sinä lähdet. Näin testaat, kuinka paljon sinä merkitset hänelle. Jos viina voittaa, niin et voi sille mitään. Ompahan äijä päätöksensä tehnyt

Raja on jo ylittynyt, tuollaista käytöstä ei tarvitse sietää...itse en sietäisi. Ei kaiken voi antaa mennä läpi, vaikka toista rakastaisi kuinka paljon tahansa. Toimivaan yhteiselämään ei riitä yksin rakkaus...kuulostaa kamalalta, mut niin se vaan on :(

Muuten vaan tuet hänen dokaamistaan ja alkoholismiin vajoamistaan hoitamalla ruuan ja vuokran.
Alkoholisti e_i lopeta muuten kuin tajuamalla tilanteen itse.
Jättäminen on tässä tapauksessa joko shokkihoitoa ja saa miehen hakemaan apua sairauteensa (alkoholismi on sairaus) tai sitten hän jatkaa matka alaspäin pullonsa kanssa eikä sinun kuulu olla mukana siinä kyydissä...

Kokemuksesta kerron minäkin, että RAJA ON JO YLITETTY! Se ei tule paranemaan ilman radikaaleja toimenpiteitä, jos sittenkään.

Eli otat ja lähdet menemään, ellet sitten halua viimeistään muutaman vuoden kuluttua olla itse mielenterveytesi menettänyt katkera vaimo.

Mies joko jatkaa juomista tai lopettaa sen kokonaan. Siihen et voi sen enempää vaikuttaa. Tämä on totuus.

Miehesi on alkoholiongelmainen ja hänen täytyisi hoidattaa itsensä. Tällä ei ole tekemistä sinun auttamisen halusi, rakkautesi tai juuri minkään sinun liittyvän asian kanssa. Miehesi on itse ymmärrettävä ongelmansa ja valitettavan usein tätä voi joutua odottamaan vuosia, vuosikymmeniä, että alkoholiongelmainen ymmärtää ongelmansa ja alkaa purkaa niitä. Sinun ei tarvitse olla kuuntelemassa, eikä katsomassa, vaan se matka on jokaisen ihmisen tehtävä itse.

Toinen puoli tässä kuviossa on se, että alkoholinkäyttö, kuten tupakanpoltto, kuten monet muut riippuvuudet ovat hidasta itsetuhoa. Tähän harvemmin voi mitenkään puuttua. Ihminen, joka haluaa vain tietämättään tai tiedostaen kuolla, ei ajattele muita ihmisiä. Hänen ongelmansa ovat hänen maailmankaikkeutensa keskipiste ja siinä ei pieni auringonpaiste paljoa tee, jos ihminen ole itse halukas sitä näkemään ja sitä kohti kulkemaan. Tästä tie voi viedä alaspäin tai ylöspäin, se on miehesi omista oivalluksistaan kiinni.

Kaikkein pahinta, mitä voisit tässä tilanteessa tehdä on niellä kiltisti miehesi tilanne, antaa hänen jatkaa juomista ja hiljalleen alkaa itse sponsoroimaan sitä. Rakastaminen on myöskin ihan toinen juttu kuin toisen ihmisen tarvitseminen tai häneen tottuminen. Koeta käsitellä tunteitasi ja miettiä, mitä tarkalleen tunnet miestäsi kohtaan. Onko hän se ihminen, johon aikanaan ihastuit ja kysy myöskin, miksi mahdollisesti olet ihastunut ihmiseen, joka käyttää rankasti alkoholia? Tämän valinnan perustana saattaa olla jokin sellainen asia, joka sinulta on puolestaan jäänyt käsittelemättä.

Olen itse alkoholiongelmaisesta perheestä ja kaikki suhteeni ovat käytännössä olleet jollain tavalla ongelmaisiin naisiin. Se ihan siitä syystä, että kun on elänyt lapsuutensa tietynlaisessa todellisuudessa, aina valmiina kuuntelemaan ja auttamaan, ei oikeastaan kykenekään luomaan suhdetta ihmiseen, jolla ei jossain päin lepattaisi. Auttaminen ja huolehtiminen ovat niin verissä, ettei sitä itsekään ymmärrä omia haavojaan.

Jos haluat katsoa kumpi miehellesi merkitsee enemmän, sinä vai viina, kaada hänen viinansa alas lavuaarista ja odottele reaktiota. Jos reaktio on väkivaltainen, pakkaa kamasi ja lähde. Sinulla on silloin hyvin vähän tekemistä teidän suhteessanne, koska miehelläsi on toinen rakas.

Etkö tiennyt että miehesi juo kun aloit olla hänen kanssaan? Vai alkoiko mies juomaan vasta sen jälkeen kun aloitte olla yhdessä?

kun tapasin avomieheni hän joi joka viikonloppu ja niin kauan kun tajuissaan pysyi. Hän pikkuhiljaa vähensi juomistaan kun suhteemme eteni. Mutta kokonaan se ei lopu varmasti ikinä. Itse en juo kuin pari kertaa vuodessa jos on joku syy esim. syntymäpäivät,ystävän juhlat..

Nyt kaksi vuotta ollaan oltu ja mieheni on taas alkanut juomaan useammin.. hän ei pysty lopettamaan ennen kuin sammuu tai viinat loppuu. seuraavana päivänä ei muista mitään. Hän katuu tekoaan ja on muutaman päivän pahoillaan. välillä syy on muka minussa: kun olen sellainen ja tälläinen niin on pakko juoda. yhdessä emme käy missään sillä kännissä hän muuttuu ilkeäksi ja yleensä häipyy jonnekkin ja laittaa puhelimensa kiinni niin etten voi löytää häntä. AHDISTAA!!!!! Hän aina lupaa olla juomatta mutta... viikonloput pelottavat jo etukäteen nykyään, kun ei tiedä mitä tapahtuu. väkivaltainen hän ei ole eikä pettäisi ikinä, mutta pelkkä juominen on jo tarpeeksi.

Tätä viestiä kirjoittaessani mieheni on taas jossain, puhelin on kiinni.. hänen piti vain lähteä kuskiksi ystävälleen...hän valehtelee ja vähättelee juomistaan, mutta tuntuu ettei hän pysty lopettamaan! en tiedä enää mitä tekisin. tähän ihmiseen pitäisi sitoutua loppuelämäksi ja LUOTTAA!!! En taida pystyä siihen enää... Rakastan häntä ja normaalisti hän on ihana mies, mutta tuskin tilanne muuttuu ikinä. Miten sitten jos olisi lapsia.. en pysty edes kuvittelemaan.. VOIMIA SINULLE, minulta ne on jo loppu..

En kehuskele, mutta voin kertoa, että olen kokenut samoin, kun ex- vaimoni joi. Samansuuntaista oli se elo. Kävin itsekin silloin vaativassa työssä ja opiskelin, hoidin lapsen. Onneksi mielenterveyteni säilyi, mutta otin opiksi, ja toisen kerran en enää tuollaiseen elämiseen ryhdy. Putosin silti asteen alspäin, ja jouduin aloittamaan "uuden elämäni" alemmalta portaalta. Tee ihmeessä hyvissä ajoin jotain, ennen kuin on liian myöhäistä. Muutkin täällä kertovat, jotta hänen juomiselleen et mitään voi, vain hän itse sille pystyy jotain tekemään.

Minunkaan mieheni ei koskaan ollut lasiin sylkenyt, mutta yhteen muuttomme jälkeen vuosi sitten hommat lähtivät käsistä. Heti vapaiden koittaessa piti alkaa dokata kuin pesusieni, ja niin kauan kunnes sammui, ainakin aamuun asti, ja usein seuraavakin päivä kokonaan. Yleistä oli tavaroiden hukkaaminen tai itsensä telominen, tai ilkeys ja vihamielisyys minua kohtaan minulle. Sairastuin ajan myötä masennukseen.

Kun masennuslääkkeet alkoivat auttaa, sanoin miehelle etten enää kertakaikkiaan kestä, vaikka rakastan. sanoin että jos hän ei pysty muuttamaan tapojaan, lähden. Asunnonhakupaperitkin oli jo täytetty valmiiksi. Annoin hänelle mahdollisuuden joka jatkaa hillitöntä dokaamista, yksin, tai muuttua.

Hän päätti lopettaa juomisen, koska omien sanojensa mukaan ei enää pystynyt pysymään kohtuudessa, eikä lopettamaan juomista ennenkuin muuttuu känniääliöksi. Ja hän halusi jatkaa kanssani, eikä halunnut menettää minua dokaamisensa takia.

Vieläkin minulla on ajoittain vaikeuksia luottaa häneen, ja tulee olemaankin kauan. Mutta nyt olen onnellinen selvän mieheni kanssa, josta on tullut oikein terveiden elämänapojen perikuva.

Aika näyttää. Mutta huomasin että hän todella rakastaa minua, koska yrittää, ja mikä parasta, rakastaa myös itseään. parantuminen alkoholismista ei ole mahdotonta, vaikka toki repsahduksia voi vielä tulla.

Toivotaan että sinunkin miehesi arvottaa elämänsä uudelleen, sinun parhaaksesi. Tsemppiä teille!

Tuntuu varmaan pahalta, mutta ajattele, mitä itse haluat elämältä. Selviät varmasti ilman häntäkin, koska mikäli hän ei hae apua tai raitistu, niin elämäsi on pelkkää helvettiä.
Viinaa menee aina vain enemmän, se on fakta.
En tiedä kuinka nuori olet, mutta jos vain ajattelet, että sinulla on vauva ja känninen mies, niin ou jee.
Sitten kun lapsi kasvaa, hän tulee niin monta kertaa pettymään isäänsä.

Voimia.