Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. En ole VL, mutta seurakuntayhteys tarkoittaa sitä, että usko ja oppi on sama kirkossa (apt.16:17-18). Luther opettaa näin: Luther kirjoittaa: “Olen kuullut kauhukseni, että samassa kirkossa ja samalla alttarilla molemmat osapuolet [luterilaiset ja reformoidut] vastaanottavat ja saavat saman sakramentin, toisen osapuolen uskoessa saavansa pelkän leivän ja viinin ja toisen uskoessa saavansa Kristuksen ruumiin ja veren. Usein epäilen, voiko saarnaaja tai sielunpaimen olla niin paatunut ja pahansuopa, että vaieten antaa molempien osapuolten tulla sakramentille, kummankin siinä luulossa, että he saavat saman sakramentin uskonsa mukaan. Jos sellainen pastori sattuisi olemaan olemassa, hänellä täytyy olla kiveä, terästä ja timanttiakin kovempi sydän; hänen täytyy todellakin olla vihan apostoli... Näiden tyyppien täytyy olla todellisia korkean tason pääpiruja antaessaan minulle pelkän leivän ja viinin ja kuitenkin antaessaan minun uskoa saavani Kristuksen ruumiin ja veren siten petkuttaen minua hirveällä tavalla” (käännös: C.F.W.Walther, Kirkko ja virka. Jyväskylä 1998, s. 122.)
  2. Kiitos ystävä.
  3. Aloitukseen vastaus. Vanhassatestamentissa, ympärileikkaamaton oli pakana, joka oli rikkonut Jumalan tekemän liiton, eikä voinut pelastua. Poikavauva tuli ympärileikata Jumalan kansaan 8 päivän ikäisenä. Jos lapsi kuoli, ennen kahdeksannetta päivää, hän pelastui, koska ympärileikkaus oli säädetty vasta 8 päivänä. Tyttövauvat pelastuivat poikien kautta ja tulivat siten liitosta osalliseksi. Näihin kaikkiin löytyy Raamatunpaikat. Sitten uudessaliitossa, ympärileikkauksen paikalle tuli kaste (kol.2:11-12). Ympärileikkaus on vanhentunut, eikä sitä enää tarvita. Kasteessa hengellisesti kuollut herää ja kasteessa Jumala vaikuttaa uskon (kol.2.12). Vanhastaan on myös opetettu, että kasteen hylkääminen ja halveksiminen kadottaa. Kasteen tahaton puuttuminen ei kadota, kunhan kastetta ei tahallisesti hylkää- Jumala tietää olisiko kastettu vai ei. Lutherin opetus kasteetta kuolleelle on valaiseva:

    ”Mitä MEIDÄN on sanottava kastamattomana kuolleista LAPSISTAMME, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”

    Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että MEIDÄN ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

    Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.

    Lähde: Luther St. Luisin laitos I, 1040 – Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa, ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.
  4. Siis. Raamatun, alkukirkon, varhaisten kirkkoisien, kirkon perimätiedon, Lutherin, uskonpuhdistuksen ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan Joh.3:5-6, puhuu kristillisestä uudenliiton kasteesta.

    Ns. lasten evankeliumeissa, Jeesus kutsui luokseen vanhempien tuomia vauvoja ja otti heidät syliinsä ja antoi heille omakseen Jumalan valtakunnan. Tätä Jeesuksen luokse meneminen tarkoittaa. Koska Jeesus ei enää elä maanpäällä lihassa, kuten silloin, viemme lapset kasteessa Vapahtajan luokse(Gal.3:27). Kasteessa Jeesus ottaa lapsen syliinsä ja antaa hänelle omakseen Jumalan valtakunnan. Tämä ei tapahdu ihmisen omalla ratkaisulla tai synergismillä, siis lain ja evankeliumin sekoittamisella, kuten uudesti kastajat opettaa, vaan yksin armosta, uskon kautta, niin kuin Raamattu opettaa.


    Ehdin olla vanhoillislestadiolaisena ainakin neljä vuotta, mutta On hyvä palata aina Raamatun ja Lutherin katekismuksen oppilaaksi.

    Kun Raamattu puhuu Jeesuksen yleisestä (Objektiivisesta) vanhurskauttamisesta koko maailman syntien vuoksi Esim.
    1.Joh.2:2. "Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien".
    Tämä ei tarkoita (subjektiivista), henkilökohtaista uskon kautta vanhurskauttamista, kuten Vanhoillislestadiolaisuudessa väärin opetetaan. On aina hyvä palata Raamatun ja Lutherin oppilaaksi.

    2. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

    Evankeliumi vaikuttaa myös kasteessa. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa opetetaan:
    ”Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.” (CA V)

    Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Siksi puhutaan uudestisyntymisestä (Joh 3:3-8). Näin myös Luther, tuosta kohdasta. Usko, Pyhän Hengen saaminen ja kaste liittyvät yhteen. Niin Jumala synnyttää lapsia itselleen. Kohta puhuu siis lihasta/naisesta syntyneestä. Vl:ät poikkeaa Lutherin ja luterilaisten tunnustuskirjojen opetuksesta.

    Room.6:3. "Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa".

    Gal.3:27. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet...29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan".

    Pyhityskristillisyys kuulostaa mielestäni kovin ihmisen ratkaisukeskeisyydelle ja se johtaa toisinaan vanhurskauttamisen ja kasteen merkityksen vähättelemiseen ja usein vauvojen kasteen kokonaan kieltämiseen.

    Lutherin opetusta tilaan uudestisyntynyt pääsemisestä:

    "Hengestä syntymiseen ei kuulu muuta kuin vedellä kastaminen ja ottaminen vaarin huminasta, se on, Jumalan sanasta, sekä sen uskolla vastaanottaminen. Siten synnytään uudesti Jumalan valtakuntaan, mutta ei millään muulla tavalla. Missä ovat nyt nuo röyhkeät lahkolaiset ja haaveksijat, jotka eivät osaa muuta kuin hengestä kerskaten hokea? Paha henki, itse perkele on kuin onkin heidät ihan riivannut, ... " (Martti Luther: Huonepostilla, (SLEY, 1902), s. 478)
  5. Täälläkin näkyy olevan ratkaisukristitty kesitas sepittelemässä, laki uskoaan. Raamattu ei aseta kastetta ja uskoa vastakkain, vaan ne on samalla puolella. Jotkut kohdat Raamatussa laittavat uskon etusijalle ja jotkut kasteen. Kumpaakin tarvitaan, eikä kumpaakaan saa hyljätä. Kasteessa tarjotaan sitä työtä, jonka Jeesus ristillä teki (Room.6:3). Kaste pukee Kristuksen päällemme (gal.3:27), toki uskon kautta, niin kuin kohta kertoo. Raamattu puhuu siitä, kuinka kaste pelastaa:
    1 Piet 3;21 "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus"

    weha: Kaste pelastaa: Tämä on Raamatun sanaa. Kaste ei poista syntiä, vaan antaa synnit anteeksi, niin ettei syntiä enää lueta (apt.22:16). Kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Kasteen perusta on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus.

    Joh.3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]

    6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]
    Laitoin tuon kohdan Joh.3:5-6, jonka mukaan lihasta syntyneen ihmisen tulee syntyä kasteen kautta uudestaan- Näin kohdasta opettaa Raamatun lisäksi, alkukirkko, varhaiset kirkkoisät, kirkon perimätieto, Lutheri ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjat.
  6. Tuo kirjoitus on suunnattu uudelleenkastajille. Älä irrottele, niin kuin väärät tekee, vaan lue kokonaisuus.
  7. Uudelleen kastajilla menee laki ja evankeliumi sekaisin. Kun Jumala luo uutta, hän ei paikkaile vanhaa, vaan antaa Pyhän Henkensä "Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." Mihinkä nyt jäi oma ratkaisu uudelleenkastaja?

    On totta, että ihmsellä on vapaata tahtoa maallisissa asioissa, mutta hengelliseen ratkaisuun hän ei ikipäivänä kykene luonnollisessa tilassaan.. Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".

    Uskovaiset hylkäävät ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.

    Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
    En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.

    Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ (room.5:18).

    On kolme oppia, joista pidän luterilaisena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.

    Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
    Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita. Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.

    Kaiken Jumalan työn perustan, Jumalan Pojan perustamaan työhön, enkä turmiolliseen ihmisen vapaaseen tahtoon. On turha puhua kasteesta, ellei ensin selvitetä perisyntioppia ts. turmiollista ihmisen vapaata tahtoa. Oppia laista ja evankeliumista, on selvitettävä ensin. Emme voi vähätellä perisyntiä, pakenemalla, Kristuksen sovitustyöhön, vaan perisyntioppi on selvitettävä pohjaan saakka. Perisynnistä sikiävät myös tekosynnit.

    Todellinen evankeliumi ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja veljien keskinäisenä lohdutuksena. Jeesus vanhurskauttaa meidät syntiset ihmiset, ilman lain tekoja yksin uskon kautta. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on, vanhurskas on elävä uskosta. Vanhurskauttamisesta käsin lähtee oikea pyhitys. Oikea pyhitys, ei ole muuta kuin syvenevää synnin ja armon tuntemista. Epäuskoiselle sanotaan, että Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastus on kokonaan armosta, eikä meistä itsestämme, eikä meidän teoistamme. Pyhä kristillinen kaste on Jumalan tekemä armoliitto, eikä siedä rinnalleen mitään ihmistekoja, eikä ihmisoppeja. Jumala on hyvin tarkka kunniastaan.