a.juzka

a.juzka profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää! Sähköpostiosoite: [email protected] Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 20v sitten
48 aloitusta · 4262 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Tykkään kultakoruista. Nuorena en niitä omistanut kun ei ollut varaa itsellä ostaa ja miesystävät ovat olleet pihejä. En edes ymmärtänyt niitä kinuta. Sittemmin olen kultaisia koruja hieman saanutkin ihan pyytämättäkin.
kuin mun tarinani, paitsi, että menin vielä hankkimaan erikoissairaanhoitaja tittelin lisää. Se kun ei aiemmin sisältynyt tohon koulutukseen. Itse kävin ruotsinkieliset opinnot, ja pelkkiä sijaisuuksia tuli, ehkä tietysti siksikin kun opiskelin.

Sitten kyllästyin ja vaihdoin ensin yhdistykselle ja siitä sitten seurakunnalle ohjaajaksi. Nyt olen yksityisellä ja vakituinen työ.

Olen siis nähnyt työttömyyttä pätkätöiden muodossa ja olen sitä mieltä myös, että huonosti palkattuja tai ilmaistöitä ei ketään kiinnosta tehdä ja sellainen ei johdu laiskuudesta vaan työnantajien saituudesta.
Olen onnellinen.
Ai, niin ja oma ahdistukseni on, tuli varmaan myös esille, että fyysinen kipu ahdistaa.
Annan aina paikkani eläkeläiselle, sairaalle tai vammaiselle. Siis koska minä ymmärrän, että jos on kysymys sairaasta tai vanhuksesta, etteivät he voi seistä ja odotella kauaakaan.

Heillä on ehkä jalat kipeät, selkä väsyy, väsyttää, puristaa sydämestä, hengitys ahdistaa, päivälevon aika, kiire lääkkeitä ottamaan, välipalanaika, kuivaa suuta lääkkeiden vuoksi, virtsan karkailua ym...

Siksi ymmärrän väistää, koska tiedän, että useimmatkaan sairaudet ja vammat eivät näy päällepäin ja että he eivät ehkä halua ongelmastaan minulle kertoa.

Kauppareissut ja virastoreissut ovat pitkiä ja raskaita jos on pientäkin remppaa ihmisellä. Kaupat isoja, välimatkat pitkiä, bussien odotusta, ja penkkejä missä voisi istahtaa ei ole oikein missään. Jos joku kiva penkki tai tuoli on jossain ovat ne yleensä varattuja ja siellä istuu henkilöitä jotka muuten vain kuluttavat aikaansa.

Minulla on aikaa maksaa kassalla ihan rauhassa ja voin antaa kiirellisemmän mennä ensin. Isoissa marketeissa varsinkin on hyvin pitkät välimatkat ja istuimia ei missään. Oma anoppinikin on hyvin väsynyt markettireissuilla ja istumaan pääseminen on tiukassa. Olen usein hänen kanssaan kauppareissuilla ja puuttuvista tuoleista ja penkeistä olen huomautellut, mutta niitä niihin myymälöihin ei tuoda. Pyörätuoli on häpeällinen käyttää, varsinkin sellaisen, joka ei sitä normaalisti käytä. Ja ulkokäyttöistä ruullaattoria ei voi viedä ahtaisiin kauppoihin sisälle.
Ei joukkueita noin huudeta, sä joudut ottaan niistä ketä jäljellä. Me ei anneta Namista eikä Pirree...

Olisit valinnut eka.
saada vaan Namis hereille, Pirre olikin justsa linjoilla.
Olemme kova tiimi olen mukana.
Emme ole ikäihmisiä, vaan me 50+ olemme vielä työikäisiä ja uramme huipulla. Minulla vielä ainakin 15 vuotta aktiivista työikää.

Ikäihmiset ovat 70 vuodesta ylöspäin. Ja mitä vainoharhaisuutta se on jos harmittaa kun tärkeitä viestejä on poistettu. Kaikki tietokonetekniikkaan liittyvä kiinnostaa tässä iässä kovasti ja on hyvin ikävää jos emme voi keskustella siitä.
Vieressä kun asuu niin on niin kiva käydä juttelemassa ja nytkin sain kahdet sievät villasukat lahjaksi kahvireissullani. Anoppi on ystäväni.
Minulla on vuokrakone ja vuokraliittymä. Siksi kun en ole varma osaisinko noita virussuojausohjelmia itse. Nyt ne hoidetaan mun puolesta, ei tarvitse kuin päivittää itse ja jos tulee ongelmia saan soittaa sinne firmaan.

Sieltä voisin joskus kysyä, jos alkaa tekeen mieli. Olemme aikapaljon rakennustyömailla saaristossa, ja siellä voisi olla kiva tietsikkakin mukana joskus.
Taidanpas piipahtaa anopille päiväkahville naapuritaloon. Siellä saa hyviä leivoksiakin. Itse en jaksa leipoa, muuta kuin sellaisia puolivalmiita juttuja pakasteesta.
Täytyy sitten odottaa jos niistä tehdään parempia tulevaisuudessa. Kiitti tiedosta.
Pirre kun kerrot tollaisista uutuksista. Voi olla että hankinkin sen tuotteen.

Aika avuton sitä muuten on tän tekniikan kanssa jos ei kerrota tuollaisista asioista järkeen menevällä kielellä. Ei niistä tekniikan sanoista ymmärrä, että mikä se oikein on, joku modeemi yms...
Minä löysin omani karaoketansseista kuusi vuotta sitten.
Tosi surullista, mutta se on ollut Suomessa yleinen vaiettu kansakunnan salaisuus, ja se kuuluu Suomen historiaan, siihen saman, josta ei vieläkään haluta eikä uskalleta kertoa, kuten ne monet muutkin sotajutut.

Vain vanhat sanomalehdet kertovat totuuden, silloisesta ihmisten arkielämästä.
Niissä onkin paljon mielenkiintoista lukemista. Kun lukee vanhoja lehtiä saa oikein toden tuntuisen tunnelman entisaikaiseen elämään.

Noissa meidän vanhoissa Turunsanomissa on paljon järkyttävää juttua. Lapsille haetaan kasvattikoteja ja lapsia lahjoitettiin jopa vaatteineen mainostaen helppohoitoisuutta, että joku hyväsydäminen ottaisi omakseen. Yksi viisivuotiaskin aiottiin antaa maalaistaloon rengiksi! Ja vieressä ilmoitus, lahjoitetaan kissanpentuja. Joka lehdessä useita ilmoituksia. Olemme mieheni kanssa tosi järkyttyneitä, voi raukkoja.
1940-luvulta.
sinulle sitten. Itse lähden tästä kohta illaksi lapsenvahdiksi.
Minkälainen on hyvä ihminen? Olen aina tunnustanut pystyväni pitämään puoleni. Takaisin tulee tarvittaessa, ihan samoin kuin keneltä tahansa muulta.
131 / 214
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt