a.juzka

Vapaa kuvaus

Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää! Sähköpostiosoite: [email protected] Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

48

Kommenttia

4262

  1. Noin minunkin isäni sanoi, omat oisi tappaneet jos alkoi jänistää. Joitain juttuja muistan. Yhden oman puolen mustalaisen hän pelasti kerran ensin hirrestä roikkumasta ja sitten pieksi sen.
  2. Sydämen vajaatoiminnasta isänikin kärsi. Alle viiskymppisenä tuli infarktit, ei edes ohitusleikkausta voitu tehdä. Ja vaikka sotaveteraani oli, mitään avustusta hän ei koskaan saanut lääke ja sairaalalaskuihin. Käteen oli haavoittunut sodassa, mutta sydäntautia ei luokitella sodasta johtuneeksi. Yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin kuukausikaupalla usein, vuosia yhteensä, ja kaikki maksut hoidettiin itse. Euroakaan en anna sotaveteraanikeräykseen.

    Alkoholia ja tupakkaa minun isäni ei käyttänyt lainkaan ja ainoa vika luonteessa oli, että pakkasi vaatimaan paljon, niin muilta kuin myös itseltään.

    Aika jännä, että hyvin harvat enää muistavat sodan jälkeisiä sokeita ja raajansa menettäneitä kerjäläisiä. Itse muistan kuin eilisen päivän miten ne kerjäläiset syöksyivät Helsingin rautatieaseman kahvilassa syömään ruokani tähteitä. Viineri oli niin iso, että en jaksanut syödä kaikkea ja ennenkuin kerkesin kääntyä lähtemään, nappasi vammainen kerjäläinen sen lautaseltani.
  3. Joskus olen ajatellut kuitenkin näin päin. Vanhempani olivat hyvin onnellisia, koska he näkivät koko ajan toimeentulonsa ja elinolonsa kohentuvan. Nykyisin työttömyys, ja usein myös työstä huolimatta, elinolot pysyy samana tai vain huononee.
  4. Kyllä hndek saa täällä kirjoittaa, kuten kaikki muutkin, niin paljon kuin haluaa.
  5. Meillä puhuttiin kyllä. Isä oli lähtenyt alaikäisenä vapaaehtoisena, lempinimellä, Hintelä, koska hän oli niin pieni ja laiha, että pyssynperä viisti melkein maata, mutta siellä hän kasvoi oikean miehen kokoiseksi kolmessa vuodessa. Ja kyllä hän osasi puhua kuten puhui äitinikin.

    Äitini kertoi miten kolme tyttöä 12, 10 ja 8 elivät ilman minkäänlaista huoltajaa ja hoitivat kaikki koko maatilan työt ihan keskenään ja kasvattivat kahta pikkuveljeään. Minä ja 10 sisarustani olemmekin ihan aitoja, sen ihan oikean Peppi Pitkätossun lapsia.
  6. Ymmärsin kirjoituksen provoksi ja vitsiksi kuten varmaan sinä ja ärsyttääkin. Ja siksi vastasin vitsillä takaisin. Ensimmäinen merkki vv.stä lienee sitten jos huumorintajunsa kadottaa. Ja yleensäkin positiivista asiaa noista vv.sta: niistä useista oireistahan ei ihminen itse, onneksensa, huomaa mitään.
  7. Tietysti me pukeudumme esiliinaan, keltaisiin kumihanskoihin ja päähuiviin. Lisävarusteena pölyrätti ja tiskiharja. heh heh

    Se oli vitsi. Paljastan sulle totuuden. Me viiskymppiset hikoilemme helposti ja siksi kotioloissa viihdymme paremmin, mitä vähemmän on päällä, pelkät pikkarit riittää. heh heh
  8. Koti tuoksuu raikkaalta, kun ne liinat, verhot ja matot ulkoiluttaa ja huiskuttelee säännöllisesti, mieluiten päivittäin. Siksi mä niitä en haluakkaan, kun ne on tunkkasii jos ei jaksa ulkoiluttaa...
  9. Ei se pölyjen pyyhkiminen niin raskasta ole, ettekö ihan niiden raskaimpienkin töiden lomassa jaksaisi huiskutella sillä pölyhyiskulla. Ja se pöytäliinojen huiskuttelu ja mattojen ulkoilutus sujuu hyvin sen syömisen ja nokkaunien välissä, ihan sellaisena taukojumppana.
  10. Ja koti ei ole koti, jos sieltä ei löydy suloista suomalaista pehmo miestä, imuroimassa ja pölyjä pyyhkimässä ja tamppaamassa ja pesemässä niitä. heh heh
  11. Täytyy yrittää valvoa sen liikkeitä, mut nyt alkaa noi syyspimeetkin hankaloittaa sitä valvontaa. Ja se suloinen mussukka kulkee ulkona tupakalla, istuskelee vallan pihapenkillä ja monet asukkaat pitää sille seuraa usein. Puhuttelevat sitä, vaikkeivät polta. Mutta toivotaan et tulee pian pakkaset, että se siirtyy parvekkeelle.
  12. Joo, vähän jätin kertomatta, ja tarkka huomasi varmaan kelloajasta, mikään pesula ei ole illalla auki. Naapuri talon eräs työtön tuttava pesee ne meidän taloyhtiön mattopesulassa. Toki ne voisi itsekin pestä, mutta mä en niihin koske, ja siinä on suuri vaiva,ensin pitää hakea jokin salainen poletti millä saa ovet auki, ja opiskella ne pesukoneenkäyttöohjeet yms. Meillä työssäkäyvillä ei ole oikein aikaa tuohon.

    Tää käy vaivattomasti, kun tää tuttava osaa ja viitsii. Ja toivottavasti ei sitten vikittele mun miestäni siinä samalla. Voi voi, kun en niitä itse viitsinyt kantaa. Mut onneksi mies tuli jo matonkantoreissulta, se kyl kesti aika kauan, ettei vaan käynyt nykäsemässä kaljan bubissa, tai....
  13. Mutta tuo viimeinen sivulauseesi pistää kyllä hieman epäilyttämään. hmmn hmmn
  14. Kannattaa olla tarkkana, ettei paljastele sellaista, mikä voisi olla itselle tai läheisilleen vahingollista. Kakki jutut kun ei välttämättä kestä päivänvaloa. Ja salaperäisyys on kiehtovaa, heh heh...
  15. Mun ihana suomalainen mies on mattopyykillä. Tai suomeksi sanottuna, viemässä mattoja pesulaan. Eiks oo ihana suomalainen mussukka.

    Vaikka sen on ihan oikeesti pakko ne viedä. Minä inhoan mattoja ja hän rakastaa niitä. Ja jos minä saisin päättää, niin yhtään ainoata mattoa en huolisi pölyynkerääjäksi lattioille, kauniita parketteja peittämään. Ja tikkuakaan en pistä ikinä ristiin niiden eteen. Jos olisi pakko niihin koskea, kiikuttaisin kaikki roskikseen alta aikayksikön, katsommatta laatuun tai hintaan.

    Mutta kulta mussukka tykkää, että pitää olla niin niin pehmoista jalkojen alla. Että sellainen suomalainen suloinen pehmo täällä meillä tänään.
  16. Totta tottakait, mutta ainahan voi silti jättää jotain välistä kertomatta, hih hih
  17. Onko sinut kahlittu kettingillä kiinni hellaan, vai onko ovi lukittu ulkopuolelta? Vai mistä johtuu, että sinun on vaikea lähteä kotoa, jos siellä ei ole edes ketään muuta kotona?
  18. Noin viisi senttiä pitempi, muttei sitä paljon huomaa.
  19. Iltalukion munkin kävi. Siellä voi edetä omaan tahtiin ja onnistuu perheellisiltä tai työssäkäyviltä paremmin kuin päivälukio.
  20. Kaikilla meillä, tässä iässä, on hyvin paljon erilaisia kokemuksia. Ja jotkut niistä kokemuksista ehkä järkyttäisivät kuulijaa liian paljon.

    Nyky pullamössö sukupolven edustajat voivat vain leikitellä turvavaljaiden avulla "pelkokertoimia" ja hankkia "extreme" harrastuksia, vaikka väripanosammunnasta tai vaikkapa seinäkiipeilystä.
    21. 86 / 214
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt