piia.kiuru

piia.kiuru profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

"Elämä on se hassu juttu joka sattuu matkalla kalmistoon..." :-) Linkit: http://www.pokerihuone.com Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 26v sitten
2 aloitusta · 109 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Kyllä tämä on aika yleinen tapa periä ns. vesiennakkoa kuten tässä 12 e/kk. Sitten vesimittari luetaan määrävälein (vaihtelee taloyhtiöittäin) ja sitten tulee joko lisämaksua tai hyvitystä.
Jotta tämmöisiä tasauslaskuja voi tehdä, täytyy laskuttajalta löytyä myös laskutusperuste: eli lukema viime tasauksessa (vuosi sitten?) ja nyt tasausvaiheessa. Mikä on erotus? Entä kuutiohinta?

Sain itse syksyllä samanmoisen yllärin, mutta kun peräsin laskelmia mihin lasku perustuu, selvisi että isännöitsijä (joka lukee mittarit ja tekee laskut) oli lukenut mittarin väärin. Lasku tipahti yli neljäsataa :)

Peräät siis nyt nämä laskutusperusteet, jotka alussa mainitsin. Ei Suomessa voida tehdä laskuja ilman asiallisia perusteita. Niiden täytyy perustua aina johonkin todelliseen tietoon. Sen tiedän, koska se oli osa omaa työtäni ennen. Näissä on olemassa myös inhimillisen virheen mahdollisuus.
Tyypillistä suomaisjunttien toimintaa - puhutaan selän takana niin, että sylki suusta roiskuu. Loppujen lopuksi asiasta ei edes tiedetä juuri mitään, ollaan vaan vähän kuultu sieltä täältä. Teistäkään tuskin kukaan uskaltaisi edes avata suutaan, jos olisi mahdollisuus sanoa jotai julkisesti. Nössöt.
Täällä on yksi aviopari, joka on ollut yhdessä teini-ikäisistä asti ja naimisissa reilusti yli 20 vuotta. Muutama vuosi takaperin olimme tuudittautuneet tavalliseen, työssäkäyvän lapsiperheen arkeen, joka tuntui puuduttavan tylsältä. Vaan silloin puuttui kohtalo peliin: toinen meistä joutui vakavaan onnettomuuteen. Moneen viikkoon ei ollut varmaa tietoa, selviääkö hän vai ei. Kaikkia yksityiskohtia en jaksa kertoa, mutta tämä tapahtuma sai todellakin katsomaan peiliin ja tajuamaan, kuinka tärkeitä olemmekaan toisillemme. Nyt ollaan saatu elää muutama vuosi sitä ihan tavallista erkielämää, mutta vähän erilaista kuin ennen, koska toinen meistä joutui jäämään pois työelämästä tämän onnettomuuden takia. Lapset alkavat olla aikuisia. Nyt osaamme arvostaa sitä kaikkea mitä meillä on ympärillämme.Niistä kaikista merkittävin asia on kuitenkin se, että saamme olla rinta rinnan seisoen yhdessä kaikissa maailman myrskyissä. Meillä on paljon vaalimisen arvoista. Esimerkiksi laaja yhteinen ystäväpiiri ja yhteiset kokemukset pitkältä ajalta. Niitä ei kannata menettää!!
Minä olen tilannut paljon Viherpeukaloilta, enkä voi moittia. Olen reunustanut koko takapihan takareunan leveydeltään polveilevalla istutusalueella, olisikohan kooltaan noin 15 m x 1-1,5 m. Takapihamme rajoittuu tosi isoon ojaan, jonka takana sekametsää. Ojanreuna oli tosi epäsiisti muuttaessamme tänne, mutta ei ole enää :) Toisaalta olen tehnyt istutusalueen ajatuksena "vaihettaa" hoidettu piha-alue paremmin metsään sopivaksi.

Olen täyttänyt alueen puutarhakasveilla, joista suurin osa on Viherpeukaloilta ja muutamat löytöjä tuttavien kukkapenkeistä ja paikalliselta puutarhalta. Ei ole moittimista VP:n toimituksista, myös ne kasvit, jotka toimitettiin juurakoina, ovat kaikki yhtä taimea lukuunottamatta nousseet jo istutuskesänä, talvehtineet hyvin ja nyt istutuskesää seuravana kesänä ovat jo kasvaneet täyskokoisiksi ja täyttäneet penkin. Vaikka yksi kasvi meni, niin tämän kokoisessa penkissä se on mielestäni vähän! Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, eikä ole tarvinnut odottaa vuosikausia.

Aika pitkältihän onnistunut lopputulos on kiinni siitä, että valitsee oikeat kasvit oikeaan paikkaan ja että kasvualusta on oikeanlainen. Hoidosta puhumattakaan.
Ei ne pankitkaan huoli ketä tahansa takaajaksi. Muutama vuosi sitten kun olinmme ostamassa ensimmäistä oma asuntoamme, pankista ilmoitettiin että takaajaksi käy vain joku samantuloinen (>keskituloinen) henkilö. Meidän lähipiiristä sellaista ei löytynyt, tai ne jotka olisivat pankille ehkä kelvanneet, eivät alkaneet takaajiksi. Lopulta päädyimme ottamaan pankin omatakauksen, jolloin henkilötakaajaa ei tarvittu. Loppujen lopuksi tässä kävikin hyvin: ostamassamme huoneistossa oli yläkertavaraus. Rakensimme yläkerran heti alussa ja kiinteistövälittäjä kävi sen jälkeen arvioimassa asuntomme arvon uudelleen. Asunnon arvo nousi yläkerran ansioista niin paljon, että saimmme sillä ostettua lähes kaiken pankin omatakauksen pois (omatakausosuudesta pankki peri +0,7 %-yksikön lisäkoron).
Minusta se oli ihan luonnollista, että kun mentiin naimisiin otettiin myös yhteinen tili. Yhteiset menot, yhteiset tulot. Ei meillä ole koskaan tarvinnut tapella siitä, että kuka maksaa ja mitä. Pienet arkipäivän hankinnat voi toki tehdä omin päin, mutta isommat ostokset esim.uuden tv:n hankinnasta tehdään yhdessä päätös. En tajua, että mitä järkeä on edes elää yhdessä, jos ei ole valmis ottamaan vastuuta puolison ja lasten elatuksesta! Taitaa rakastaa rahaa, eikä sinua ja lapsia?
Olen oman lapseni kohdalla joutunut selvittämään opintotukijutut. Tässä niistä jonkinlainen kooste, joka ei ole kaikenkattava, vaan sisältää meidän näkökulmasta asiat:

Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta.

Opintorahaa voi saada vain 17-vuotta täyttänyt nuori (koska alle 17-vuotias saa lapsilisää). 20-vuotiaaksi asti - mikäli siis lapsi ei ole naimisissa tai hänellä ei ole omia lapsia - vanhempien tulot vaikuttavat opintorahaan. Vanhempien yhteenlasketuilla vuosituloilla 61 000 € ei saa enää opintorahaa lainkaan.

Asumislisässä puolestaan ikäraja on 18 vuotta, eli sitä voi saada 18 v täyttänyt nuori, joka asuu omillaan.

Opintolainaa voi saada myös alle 17-vuotias, joka ei asu vanhempiensa luona, opiskelee muussa oppilaitoksessa kuin lukiossa ja jos vanhempien tulot ovat alle 61 000 euroa vuodessa.
mutta toipuminen on kesken, joten en osaa vastata tuohon toipumisaikakyselyyn ja jälkiseuraamuksiin. Olen kiinnostunut niistä itsekin. Mulla on ataksia oikealla puolella kehoa, eli kävely on höpsön näköistä ja oikeassa kädessä on ns. intentiovapinaa, enkä siten voi tehdä sillä mitään tarkkuutta vaativaa hommaa (mm. kirjoittaa). Parempaan suuntaan mennään pikku hiljaa, mm. syönti onnistuu kohtuu hyvin (ei onnistunut 2-3 kk sitten...). Syy on tapaturma ja tapahtumasta on kohta puoli vuotta.
ja kuulut ilmeisesti siihen porukkaan, joka arvostaa vain työtä? Tärkeintä sinulle on palkka, näyttäminen ja leuhotus? Ei mene enää mun ikäisellä ihan 1-kriteerinä. Tärkeintä on työn sisältö, työpaikka, työkaverit (= mielekkyys) ja vasta sitten tulee palkka. Mieluummin vähän vähemmän palkkaa ja mielekäs työ hyvine työkavereineen. Ja hyvin jos käy, saa molemmat (hyvä työ ja hyvä palkka) samalla kertaa. Monella tuo kuvaamasi ei ole tavoite (loputon yleneminen ja palkan kilvoittelu). Veikkaanpa että olet nuori ja elämää kokematon, ja joka luulee että työ on kaikki kaikessa? Että kenelläkään muulla ei ole yhtä paljon kykyjä, määrätietoisuutta ja osaamista? Olet väärässä. Määrätietoisuutta vaatii myös se päätös, että ei halua esim. esimiehen vastuuta, vaan jää tähän. Menestystä kuvaa myös moni muu asia kuin pelkkä palkka, jota sinä pidät ainoana mittarina.
Mulle tuo juttu on tehty jo kaksi kertaa, tosin viimeisellä kerralla poistettiin vain polyypit. Molemmat kerrat olen ollut nukuksissa. Leikkaus on siis täysin kivuton, vaikka mitään rauhoittavia jne. en etukäteen ole suostunut ottamaan. Viime kerralla jouduin kuitenkin jäämään yöksi runsaan nenäverenvuodon takia. Että niinkin voi käydä, vaikka meneekin päiväkirurgiseen toimenpiteeseen.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan sairaanhoitajan keskimääräinen kokonaisansio on 2487 euroa.
Julkisella puolella palkka määräytyy työehtosopimuksen taulukon mukaan siten tietysti, että koulutus ja kokemus vaikuttaa palkkaa nostavasti. Mutta oma palkankorotuspyyntö ei monestikaan tuo tulosta, eikä ole aina edes mahdollista. Siten yleiskorotuksilla on merkitystä, jotta palkan ostovoima säilyy.
mutta kukaan ei tässä sitä arvostellutkaan, onko oikein/väärin että te haluatte satsata enemmän asumiseenne kuin joku toinen. Vaan lähinnä heiteltiin ajatusta siitä, että vaikka nyt koette selviänne ison lainan kanssa ja kykenevänne kieltäytymään matkustelusta, humputtelusta sun muusta huvinpidosta, jaksatteko tehdä sitä vuosia/vuosikymmeniä? Tai selviätteko, jos toinen saa loparit? Tai perheeseenne syntyy lapsia? Nämä olisi hyvä miettiä etukäteen. Pitkään laina-aikaan voi mahtua ties mitä muutoksia ja ylläreitä, joita ette nyt edes osaa ajatella. Jos lainanne on ns. vedetty tappiin suhteessa tuloihinne, ei liikkumavaraa yllätystilanteissa juurikaan ole.

Toisaalta jos tulit tänne vain hakemaan pönkitystä päätöksellesi, kaikki muu keskustelu on ihan turhaa.
kuinkahan monelle tosiasiassa käy niin? Veikkaanpa että ne jotka ovat mitoittaneet lainansa niin tiukoille ovat kuitenkin vähemmistö. Itse en tunne yhtään sellaista tapausta, kaikilla on liikkumavaraa lainoissaan. Viisas nostaa tarvittaessa myös kk-erää, jos lyhennyksen osuus käy mitättömäksi. Pankki huolehtii niistä, joilla lyhennys ei riitä enää edes korkoihin. Viisas lainanottaja osaa varautua myös siihen mahdollisuuteen, että kk-lyhennystä voi joutua nostamaan. Ei siitä yöunet mene keneltäkään muulta kuin kateuden katkeroittamalta, pahanilkiseltä vuokrakuoriaiselta. Vaan hyvähän se on, että saatte edes siitä jotakin sisältöä surkeaan elämäänne!

Mahtuuko pieneen mieleesi, että korot tuskin nousevat vuosikymmeniä putkeen? Eli vaikka ne ovat nyt nousseet ja ehkä jatkavat toistaiseksi sitä linjaa, jossain vaiheessa ne kuitenkin taas laskevat. Joten väittämäsi, että pankin vuokralaisuus jatkuu hautaan asti, on mistään mitään tietämättömän = tyhmän ja kateellisen vuokrakuoriaisen paskapuhetta.
käy myös vuokralaisen tie. Vai oletko kuullut, että tietyssä ikä- tms. vaiheessa vuokraa ei tarvitsisi enää maksaa? Kerrotko. Minulla on silloin väärää tietoa, koska olen aina luullut, että vuokraa tarvii maksaa niin kauan kuin asuu vuokra-asunnossa eli jos asuu koko ikänsä, vuokralaskuja on maksettava sitten sinne kuolemaan asti... ja vielä vuosittain NOUSEVAA vuokraa. Asuin itse vasta vuokralla ja laskin, että jos vuokrani nousee keskimäärin noin 3 % vuodessa, olisi vuokrani 525 euroa aika lailla tuplaantunut siihen mennessä... kun omastani minulla ei ole silloin enää senttiäkään lainaa.
Asuntolainan korot vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista. Jos niitä ei ole, koroista lasketaan ns. alijäämähyvitys, joka on ensiasunnon ostajalla 30 % (muilla 28) makstuista koroista. Tämä summa vähennetään MAKSETTAVISTA veroista, ei siis tuloista kuiten esim. työmatkakulut. Eli jos maksat korkoja vuodessa esim. 4000 euroa, saat niistä takaisin 1200 euroa puhtaana rahana joko veronpalautuksena tai kuukausittain tilissäsi pienemmän ennakonpidätysprosentin kautta (kun haet uuden verokortin ja ilmoitat siinä arvioidut korot ao. vuodelle, jolle haet korttia). Huomaa kuitenkin, että enimmäismäärälle on rajat, eli loputtomiin niitä ei saa vähentää. Rajat ovat kuitenkin aika korkeat. En muista niitä ulkoa, katso verottajan nettisivuilta www.vero.fi.
"MUTTA SILTIKIN OTTAA PÄÄHÄN ETTÄ JOTKUT VALITTAA KETKÄ ELÄÄ YKSIN ETTÄ KU SAA VAAN 2000E/KK"

eli sulla käy kateeksi heitä. Piste.
Minä en pidä kumpaakaan sormusta, vaikka sellaiset ovat kyllä kaapissa :) tuli hankittua nuoruuden höperyydessä, kun en uskaltanut "vastustaa tapoja". Tänä päivänä en niitä hankkisi vain miellyttääkseni muita. En ole koskaan pitänyt sormuksia, en ennen kihloihin/naimisiinmenoani, enkä sen jälkeen. No, vähän aikaa pidin niitä sormessani kihlajaisten ja häiden jälkeen, että sukulaiset ja ystävät saavat katsella... monelle tuntui olevan kiinnostavin asia koko jutussa nähdä millaiset sormukset minulla on. Sen jälkeen talletin ne kaappiin, ja siellä ne ovat olleet jo 17 vuotta. Sukulaiset ja ystävät ovat jo huomanneet aikapäiviä sitten, etten käytä niitä. Kyselyjä on piisannut kiitettävästi, aivan niin kuin olisin tehnyt kamalan rikoksen. Kerroin syyn: en tykkää sormuksista. Jotkut sitten kauhistelemaan, että vihkisormuksen pitämättömyys tuottaa huonoa onnea avioliittoon, he eivät itse uskaltaisi luopua siitä... naurettavaa taikauskoa. Minulla on takanani pitkä, hyvä avioliitto ilman mokomia tyhjänpäiviäisiä hiluja. Mielestäni avioliitossa olennaista ei ole joku typerä rinkula jossain killumassa, vaan aivan muut asiat..

Se katsooko joku "sillä silmällä" meitä sormuksettomia, ei ole minun ongelmani.
1. Monta lasta perheeseen kuuluu? - yksi, kohta 13 täyttävä poika
2. Monta lasta haluaisit? - tyydymme tähän yhteen
2 / 6
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt