Vapaa kuvaus

Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR Kotimaa: Suomi Koulutus: Yliopisto Lapset: ---

Aloituksia

95

Kommenttia

1568

  1. 1. Tarkkaan ottaen teksti kuuluu: "kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa" Luuk 2:43-44

    Ts Vanhemmat olivat tottuneet Jeesuksen kuuliaisuuteen ja mahdollisesti myös suvun kollektiiviseen vastuuseen eivätkä tarkistaneet, että perhe on kasassa, kun lähtivät kotiin. Tästä syystä vanhemmat eivät syytä tai esitä vaateita vaan kysyvät oman huolensa (ja mahdollisten itsesyytösten) tähden: "Miksi meille näin teit?" Jeesus vastaa:

    "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. Luuk 2:49-50

    Jeesus vastaa siis täsmällisesti ja asiallisesti hänelle esitettyyn kysymykseen, mutta ei tule ymmärretyksi, koska hän puhui taivaallisesta identiteetistään. Vaikutelman täydentää seuraava jae:

    "Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen." Luuk 2:51


    2. Tässä teksti kuuluu näin:

    joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki." Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua." Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark 3:30-35

    Sama asia löytyy myös Matt 12:43-50. Kummassakin kohdassa Jeesus puhuu henkivaltojen toiminnasta. Samoin Mark 3:21:ssa, jossa omaiset menevät ottamaan häntä huostaansa, kun kirjanoppineet väittävät hänessä olevan saastaisen hengen.

    Kun Jeesuksen kuulijat sanovat, että sinun äitisi ja veljesi ovat ulkona, he itse asiassa tarkoittavat, että kun taidat tosiaan olla hullu niin kuin nuo kirjanoppineetkin sanovat, niin saatat tarvita perheesi huolenpitoa. Jeesuksen vastaus ei siis tarkoita, että hän kieltäisi sukusiteiden olemassaolon. Hän kieltää, että olisi tilanteessa, jossa hänen henkinen tasapainonsa olisi uhattuna ja että hänen omaistensa tarvitsisi tulla ottamaan hänet huostaansa. Sen lisäksi hän osoittaa, että todellinen yhteys ihmisten välillä ei riipu verisiteistä, vaan todellinen yhteys löytyy vain Jumalan kautta.
  2. Olet laatinut kysymyksen tavalla, joka ikään kuin edellyttää vastaajan ottamaan roolin, jossa ollaan vahvoja ja tiedetään miten asiat tulisi hoitaa.

    Mieluummin tarkastelen asiaa ihmisenä olemisen moninaisuuden valossa, jotta itse kunkin harkinnalle ja heikkoudelle jää tilaa.

    Lähtökohdaksi otan kaksi Raamatun kohtaa:

    "kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat." Matt 26:52

    "Älä tapa." 5 Moos 5:17

    Kun näitä tarkastelee, älyllinen johtopäätös on, että kristitty ei tapa. Toisaalta vanhan liiton ajalta löytyy Raamatun kehotuksia, joissa kehotetaan kivittämään synnintekijät ja tuhoamaan perinjuurin viholliskansat.

    Uusi liitto, jonka Jeesus verellään solmi, ei kuitenkaan enää sisällä minkäänlaista väkivallan käytön oikeutusta. Joten taas johtopäätös on, että kristitty ei tapa.

    Siihen yksiselitteisyys sitten loppuukin, sillä yksityisen kristityn ratkaisujen perusteet ovat varsin monisäikeisiä. On ensinnäkin hyvä muistaa, että kristityn elämän lähtökohta on vapautus lain orjuudesta. Vaikka joku arvelisi tietävänsä, mikä on "oikea" vastaus, niin sen esittäjä ei voi vaatia, että jokaisen kristityn tulee toimia juuri tuon "oikean" näkemyksen mukaan.

    Sitä paitsi oikea vastaus voi ihan aidostikin olla erilainen riippuen siitä, millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ja hengellisen elämän vaiheessa yksittäinen kristitty elää.

    On nimittäin niin, että ihminen, joka on vasta uskontien alkupäässä tarvitsee paljon turvallisuutta ja löytää sitä monesti vain tarttumalla lakiin ja asettamalla itselleen päämääräksi noudattaa sitä tarkasti (vrt Room 14:1-6). Yksilötasolla tämä on jokaisen uskovan kohdalla jossain vaiheessa välttämätöntä. Erehdys tehdään yleensä siinä, että tätä itselle tärkeää lain noudattamisia aletaan vaatia myös muilta uskovilta.

    Omalta kohdaltani olen ollut palveluksessa ensin aseellisena ja sitten aseettomana. Olen kokenut asian hyvin vaikeana. Seuraava esimerkki valaiskoon:

    Jokainen meistä voi kuvitella tilanteen, jossa joku meille hyvin läheinen ihminen joutuu väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Jos meillä siinä tilanteessa on käsillä teräase tai jokin muu väline, jolla voisimme puolustaa rakastamme, onko meillä niin suuri usko, että jätämme tarttumatta aseeseen ja luotamme, että vaikka hyökkääjä voi tapaa rakkaamme, niin silti Jumala pitää hänestä huolta eikä meidän tarvitse ottaa oikeutta käsiimme?

    On Jumalan armoa, jos Hän ensinnäkin varjelee meidät joutumasta liian vaikeiden valintatilanteiden eteen ja toisaalta, jos Hän antaa voiman seurata Jeesuksen väkivallatonta tietä ja luopua omista oikeassa olemisen himoista.
  3. Crypticall nimimerkin aloittamasta uudesta keskustelusta, jossa hän pyrki määrittelemään kristinuskoa sen alkuvaiheista säilyneiden kuvausten perusteella.

    Aloitus sisälsi mm seuravan kuvauksen:

    Kristittyjen vainojen ajalta on säilynyt myös eräs teksti, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Siinä kuvaillaan kristittyjä näin:
    ”Kristityt eivät nimittäin eroa muista ihmisistä minkään maan tai kielen tai tapojen perusteella. Eiväthän he asu missään omissa kaupungeissa, eivät puhu muista poikkeavaa kieltä eivätkä noudata eriskummallisia elintapoja. Ei heidän uskonsa ole suinkaan oppineisuutta, jonka kaikenlaisista asioista kiinnostuneet ihmiset olisivat huolellisen ajatustyöskentelyn tuloksena tuottaneet, eivätkä he edusta mitään inhimillistä oppikuntaa kuten muutamat. He asuvat kreikkalaisten ja barbaarien kaupungeissa sen mukaan kuin kunkin osaksi on tullut, ja noudattavat paikallisia tapoja vaatetuksessa, ruokajärjestyksessä ja kaikessa muussakin elämässä. Mutta samalla he kuitenkin osoittavat, että heidän elämänmuotonsa on ihailtava ja tunnetusti ihmeellinen. He kukin asuvat omassa maassaan mutta muukalaisina. He osallistuvat kaikkeen kansalaisten tavoin, mutta joutuvat kestämään kaikkea kuin muukalaiset. Jokainen vieras maa on heidän isänmaansa mutta jokainen isänmaa heille vieras. He solmivat avioliittoja niin kuin kaikki muutkin ja saavat lapsia, mutta eivät pane heitteille näitä, kun ne syntyvät. Heidän pöytänsä on avoin kenelle vain, mutta ei heidän aviovuoteensa. Lihassa he ovat, eivät lihan himojen mukaan elä. Maan päällä he oleskelevat, mutta taivaassa on heidän yhdyskuntansa. He noudattavat säädettyjä lakeja, mutta omassa elämässään he ylittävät lait. He rakastavat kaikkia, mutta kaikki vainoavat heitä. Heitä ei tunneta, mutta kuitenkin heidät tuomitaan. Heitä tapetaan, mutta heidät tehdään eläviksi. He ovat köyhiä, mutta kuitenkin heillä on kaikkea ylenpalttisesti. Heitä häpäistään, mutta häpeässään he tulevat kirkastetuiksi. Heitä pilkataan, mutta he osoittautuvat vanhurskaiksi. Heitä herjataan, mutta he siunaavat. Heille tehdään väkivaltaa, mutta he osoittavat kunnioitusta. Vaikka he tekevät hyvää, heitä rangaistaan kuin pahantekijöitä.”
    Nämä mielenkiintoiset tekstit kuvailevat sitä, mitä tarkoitettiin kun puhuttiin kristityistä ja kristinuskosta. Kristinusko on alusta asti ollut Jeesuksen seuraamista tai pitäisikö sanoa Jeesuksen rakastamista, kuten monissa varhaisissa teksteissä kuvaillaan.
  4. Jos nyt lähdetään siitä, että on Jumala, niin ei liene epäilystä, että hänelle on huomattavasti mieluisampaa, että olet rehellinen ateisti, kuin että olisit teeskentelevä uskova. Ja Raamatun Jumala on ilmoittanut haluavansa vuorovaikutukseen kaikkien luomiensa ihmisten kanssa.

    Rationaalisuus on yksi ihmisen olemuksen puolista. Ymmärryksellä voi tutkia maastoa. Kuitenkin se on vain yksi asiaan vaikuttava tekijä käytännön elämän ratkaisuja tehtäessä. Paljon enemmän ihmisen suuntaan vaikuttavat tunteet ja tarpeet. Tästä syystä ihmisen käyttäytyminen saattaa vaikuttaa irrationaaliselta.

    Ihminen on pitkälti turvallisuus- ja tarveohjautuva. Järkeä käytetään yleensä vasta jälkeenpäin lähinnä selittämään omat valinnat siten, että ne vaikuttavat fiksuilta. Tämä on sitä tarveohjautumista. Tarvitsemme tunteen, että olemme fiksuja niin omissa kuin muidenkin silmissä. Ja nykyaikana, kun elämme yksipuolisen rationaalisuuden aikaa, järkevän tuntuiset ja nykyhetken trendeihin sopivat rationaalisilta vaikuttavat selitystavat menevät helposti perille. Ihmiset rakentavat itselleen julkisivun, jotta eivät joutuisi henkisesti yliajetuiksi tai manipuloiduiksi. Julkisivun takana on kuitenkin paljon enemmän kysymyksiä, kuin päältä arvaisikaan.

    Kun ihmisen perustarpeet on tyydytetty, pintaan nousevat henkisemmät arvot. Tällaisiin etsitään vastausta usein taiteesta, filosofiasta yms. Kun ihmisen toiminnan mielekkyyttä pohditaan hänen koko elämänsä valossa, tärkeimmäksi arvoksi nousee etiikka ja moraali. Kysytään: Mitä pysyvästi arvokasta ja oikeaa olen elämässäni tehnyt ja teen? Ilman tätä näkökulmaa elämä tuntuu helposti tarkoituksettomalta. Kysymys on ikään kuin itsensä yläpuolelle nousemisen tarpeesta: löytää elämästään syvempää merkitystä kuin vain perustarpeiden tyydyttäminen ja yhteiskunnan nimettömänä rattaana toimiminen.

    Rakkaudesta puhuminen on sikäli vaikeaa, että sen voi todella käsittää monin eri tavoin. Kun yritän nyt puhua Jumalan rakkaudesta, voin ensin yleisesti todeta, että Raamatun Jumalan rakkaus on erilaista kuin kaikki inhimillinen rakkaus. Hän ilmoittaa olevansa rakkaus. Hän ei siis rakasta ihmisten tavoin. Mehän rakastamme kauniita, terveitä, nuoria, onnistuneita, hyvin käyttäytyviä ja menestyviä ihmisiä. Ihminen edellyttää, että hänen rakkautensa kohde on rakkauden arvoinen. Koska Jumala ON rakkaus, hän rakastaa kaikkia luotuja erotuksetta. Hänessä ei ole puolueellisuutta.

    Koska Jumalan rakkaus ei ole teoria vaan toimiva todellisuus, hän ei ilmoittanut rakkauttaan käskykirjeellä. Siksi se tuli läsnä olevaksi meidän keskuuteemme Jeesuksen Nasaretilaisen muodossa. Kuitenkin se, että sanon Jumalan rakkauden ilmestyneen Jeesuksessa, on salaisuus, toisin sanoen asia, joka ei avaudu yksinomaan järjellä vaan edellyttää, että Jumala on herättelee ihmisen tunne- ja tarvepuolta etsimään syvempää merkitystä elämälleen.

    Yksi näkyvä puoli Jumalan rakkautta on se, mikä tulee ilmi hänen omiensa toiminnassa. Kuten edellä jo puhuttiin, organisaatiot ja oppijärjestelmät ovat kuitenkin kaukana Jumalan rakkaudesta, sillä ei mikään organisaatio tai järjestelmä voi rakastaa.

    Koska tunnustaudun Jeesuksen seuraajaksi, voin vain toivoa, että hänen rakkautensa olisi vaikuttanut minussa sen verran, että tästä tekstistä pilkistäisi jotain siitä Jumalan rakkauden, vapauden ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiristä, johon hän on valinnut niin minut kuin sinutkin Poikansa kautta.
  5. Minäkin ihmettelen suuresti, sillä asiallisempaa tekstiä täältä tuskin löytää. Minäkin haluan ehdottomasti tietää, miksi viesti poistettiin. Vastausta vaaditaan sinulta, epäilevä Tuomas.
  6. Edellisen, yllä olevan tekstin laadin tehdäkseni itse uuden avauksen, mutta se sopikin yllättävän hyvin tuohon sinun aloituksesi jatkoksi. Tässä lisäajatuksia.

    Vakuuttuneisuus ja Jumalan kokeminen ovat vaikeita lähtökohtia hengellisen tiedon määrittelemiseksi. Ne ovat toki terveeseen hengelliseen elämään sisältyviä asioita, mutta myös täysin harhautuneet ihmiset voivat omasta mielestään kokea vakuuttuneisuutta ja Jumalan läheisyyttä.

    Jos katsomme, miten Raamatun Jumala puhuttelee ja kutsuu ihmisiä, hän aina koskettaa ennen kaikkea ihmisen moraalista olemusta. Hän asettaa ensin hyvän mittapuut, kehottaa, varoittaa, nuhtelee ja lopulta asettuu itse meidän asemaamme täyttäen kaikki nuo mittapuut ja kantaen seuraamukset siitä, ettemme kuulleet häntä. Kaiken tämän nojalla hän kutsuu meitä uudelleen, mutta ei tällä kertaa täyttämään vaan ottamaan ilmaiseksi vastaan. Tässäkin kutsun ydin kohdistuu ihmisen moraaliseen olemukseen. Raamatullinen vakuuttuneisuus ja Jumalan tunteminen on ensisijaisesti moraalinen kysymys.

    Uskon synnyttävä tieto ja vakuuttuminen on vakuuttumista siitä, että ihminen on juuri niin turmeltunut ja kelvoton ja pelastuksen tarpeessa, kuin Jumala sanassaan sanoo. Jumalaa ei koeta vahvuudesta käsin vaan heikkoudesta, syyllisyydestä ja häpeästä käsin. Vain silloin, kun ihminen on vakuuttunut omasta moraalisesta epäonnistumisestaan kaikilla olemuksensa tasoilla, hän voi antaa oikeasti kiitoksen ja kunnian Jumalalle siitä pelastuksesta, jonka hän löytää Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki muu vakuuttuminen ja Jumalan kokeminen jättää ihmisen sisimpään kuvitelman, että meissä kuitenkin on jotain kelvollista moraalisuutta itsessämme, jotain, josta Jumalan ei tarvitse meitä pelastaa.

    Raamattu ei puhu Jumalan kokemisesta vaan tuntemisesta.

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." Joh 17:3
  7. Valitsemasi otsikko vihjaa siihen tosiasiaan, että mielenterveyden hoidon alueella esiintyy mitä erilaisimpia terapeuttisia viitekehyksiä, joiden välillä saattaa ajoittain olla kiihkeääkin kamppailua.

    Kun tavoittelet neutraalia näkökulmaa, taustalla vaikuttaa mitä ilmeisimmin luonnontieteellinen ajattelu, jonka piirissä nykyään monesti otaksutaan, että todellisuus on tuotapikaa selitetty niin hyvin, että kaikkeen olevaiseen voidaan tieteen "neutraalista" näkökulmasta antaa lopullinen ja kattava selitys.

    Käsite sielunhoito on ongelmallinen, sillä siinä yritetään liittää yhteen kahta toisilleen vierasta ulottuvuutta; nimittäin psykoterapeuttista lähestymistapaa ja kristillistä uskoa. Ongelma on lähinnä siinä, että terapioissa hoidettava on asiantuntija-auktoriteetin vallankäytön kohteena.

    Kristillisessä uskossa taas ihmisten välisten kohtaamisten tulisi aina olla samanveroisten Jumalan lasten kohtaamisia. Se, että jommalla kummalla on jostain asiasta enemmän tietoa, ei oikeuta häntä käyttämään valtaa toiseen, sillä kummallekin on annettu Jumalan Henki ohjaamaan häntä kaikkeen totuuteen. Näin kristittyjen kohtaamiset ovat samanveroisten, uskon tien eri kohdissa kulkevien veljien ja sisarten kohtaamisia.

    Esim. Paavali, joka tiedollisesti oli varmasti useimpiin muihin uskoviin nähden ylivoimainen, ei asettunut heidän yläpuolelleen, vaan osoitti käytännön vuorovaikutustilanteissa nöyryyttä ja alamaisuutta:

    "Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa." 2 Kor 10:10-11

    Paavalin mukaan Jumala vahvistaa kohtaamisissa kaikkia osapuolia:

    "Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun." Room 1:11-12

    Tämä sopii yhteen sen kanssa, että psykiatrian apul. prof. Asser Stenbäckin mukaan on todettu, että terapioiden onnistuminen ei riipu auttajan muodollisesta pätevyydestä tai terapeuttisesta suuntauksesta vaan ennen kaikkea siitä, välittääkö ihminen aidosti toisesta.