qotd
Ohjelmoija ja kirjailijanalku. Blogaan kirjoittamisesta ja kustannusmaailmasta osoitteessa: https://www.kirjailija.blog/
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 228 kommenttia
- Käyttelenpä taas hetken sitä logiikkaani.
Eli Jumala kertoi nefiläisille, että vajaat tuhat vuotta myöhemmin heille tuntematon kansa kutsuisi tuntemattomalla kielellä Messiaaseen uskovia haukkumanimellä "kristitty" ja ettei heitä enää sen jälkeen kutsuttaisi juutalaisiksi, vaan tällä tuntemattomalla haukkumanimellä? (Tiesitkö muuten että juutalaisia alettiin kutsua juutalaisiksi antisemitistien toimesta vasta 1800-luvulla? Juutalaiset itse ovat kutsuneet itseään Israelin lapsiksi)
Mormonin kirjassa ei myöskään ihan oikeasti ole merkkiäkään juutalaisesta kulttuurista. Ei juhlapyhiä, ei rituaaleja, ei nasiireja, ei mitään. Olen tainnut jo aikaisemmin mainita, että heidän tekemänsä kasteet ovat olleet kristittyjä kasteita. Teologisessa mielessä, eikö tämä ole aika epäreilua? Valtaosa Israelin kansasta kyhjöttää pakkosiirtolaisuudessa taistellen säilyttääkseen kulttuurinsa, sillä välin kun pieni murto-osa siitä on sitä kuusisataa vuotta edellä.
"To.." on kuitenkin aivan oikeassa. Valtaosa Tooran lakiteksteistä on laadittu vasta 500 eKr pakkosiirtolaisuuden aikana papiston pyrkiessä säilyttämään valta-asemansa. Pakkosiirtolaisuuden aikana myös keksittiin synagogat, korvaamaan puuttuvaa temppeliä. Jälleen yhtenä hassuna kuriositeettina: tiesittekö, että ennen uskonnollista reformia n. 600 eKr israelilaiset olivat polyteistejä. Kuningas Joosian toimesta Jahwen papistosta tuli "ainoa oikea papisto" ja muut kanaanilaiset jumalat saivat väistyä Jahven tieltä. Historia on hassu asia, eikä se kovinkaan usein käy käsi kädessä uskonnon kanssa.
Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Josiah
http://en.wikipedia.org/wiki/Documentary_hypothesis
http://en.wikipedia.org/wiki/Judaism#Jewish_observances
Ja ei, uskonnolliset tekstit eivät ole kelvanneet, eivätkä tule kelpaamaankaan argumentiksi historiallisuutta koskevassa väittelyssä. Luulin että tämä asia oli käsitelty jo. - Sanopa, täytyykö ihmisen, joka ei usko Jumalaan, tyydyttää Jumalan vai Jumalaan uskovan mielipide? Entä jos ihminen uskoo olevansa oma Jumalansa? Näitäkin nimittäin on, ja he ovat täysin vakavissaan. Kuka määrää, mikä käsitys Jumalasta on oikea ja mikä väärä?
Kenties pointtini tuli selväksi. Turha tähän on Jumalaa sotkea, kun uskonto pistää ihmisiltä elämän sekaisin muutenkin. Olisit sen sijaan onnellinen siitä, että sinä ilmeisesti tiedät, miten haluat elää omaasi. - Kyllä ja ei. Kukin päättää itse omasta elämästään ja hengellisyydestään. Toisin sanoen he myöntävät itse tietävänsä parhaiten, mikä heille on oikein. Tottakai kaikilla osapuolilla on omat näkemyksensä siitä mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä ja tärkeintä on yrittää ottaa huomioon ne kaikki. Eli ole toki eri mieltä, mutta siinä tapauksessa ilmaise vastakkainen näkemyksesi kuten kaikki muutkin.
- Mahdatko unohtaa, että sellaiselle henkilölle, joka haluaa syystä tai toisesta jättää MAP-kirkon, edellä mainitsemasi käytös on erittäin satuttavaa ja loukkaavaa. Kun keskustelijoiden välillä ei ole enää yhtä totuutta, yhtä Kristusta tai yhtä oppia, kirkossa oleva ryhtyy helposti säälimään keskustelukumppaniaan ja käyttäytymään alentavasti tätä kohtaan. Juuri niin kuin itse teet.
Tämä on käytöstä, johon ei pidä mennä alistumaan. Juuri sellainen saa ihmiset masentumaan ja miettimään, olisiko sittenkin parempi tulla kirkkoon, vaikkei enää uskoisikaan. Joku voisi sanoa sitä jopa henkiseksi ja hengelliseksi väkivallaksi.
Ja ei, en ole vielä katsonut niitä videoita, koska minulla ei ole siihen tällä hetkellä aikaa (vilkaisin linkkien määrää pari minuuttia sitten). Tulen tutustumaan niihin, mutta huomauttaisin, että jos Amerikan mantereella todella olisi tehty vakuuttavia löytöjä Mormonin kirjan todistusvoimasta, olisimme jo kaikki kuulleet sitä mediassa. Voimme toki väitellä aiheesta lisää, mutta jatkakaamme siinä tapauksessa ketjussa, jonne se kuuluukin. - Tämä on minusta oikeastaan yksi niistä huvittavimmista argumenteista, mitä Mormonin kirjasta tarjotaan. Jos lasketaan pois Mormonin kirjan lukuisat dogmaattiset ja historialliset ongelmakohdat, jäljelle jää vielä kysymys: "Miten Mormonin kirja todistaa Kristuksesta?"
Pääpiirteissään Mormonin kirjan tarina toistaa Vanhasta testamentista tuttua kaavaa. Luvattu kansa saa siunauksia, lankeaa ja saa taas siunauksia. Välillä soditaan ja välillä on rauha. Toisin sanoen Jumalan olemassaolo pyritään todistamaan sillä, että käskyjen rikkominen johtaa kurjuuteen.
Myös Mormonin kirja sisältää lukuisia saarnoja eri henkilöiden suulla. Näillä on taipumusta keskittyä julistamaan Kristuksen sovituksen merkitystä.
Sitten on ne pari lukua 3. Nefissä, jossa puhutaan Kristuksen ilmestymisestä ns. "muille lampailleen". Näissä luvuissa esitetyt opetukset käyvät yksi yhteen pääasiassa Uuden testamentin vuorisaarnan kanssa. Tarinassa myös kuvaillaan ihmeitä ja luonnonmullistuksia, joita tapahtui siihen aikaan.
Sitten on tietenkin mainittava Jesajan profetiat, joita lainataan samalla tavoin kuin Uudessa testamentissa.
Kukin voi toki tehdä omat vertailunsa ja pohdintonsa, mutta Raamattuun vedotakseni minun on sanottava, ettei hyvältä näytä. Hassuna historiallisena kuriositeettina tietenkin sellainen, että Mormonin kirjan kansat olivat kristittyjä kuusisataa vuotta ennen kuin Kristuksesta oltiin kuultukaan. He eivät seuranneet juutalaista kulttuuria, vaan käyttäytyivät kaikin tavoin kuin kristityt. Saatan muistaa väärin, mutta liekö joku jopa moittinut nefiläisiä Mooseksen lain seuraamisesta (isiensä perimätietojen, vai miten se nyt sanottiinkaan).
Mutta niin. Miten Mormonin kirja todistaa Kristuksesta? - 5. Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua;
VAST. Heikko. Toisaalta mormonismi opettaa uskollisten saavan siunauksia, toisaalta korostaa työnteon tärkeyttä. Yleensä ainakin elämä on opettanut etteivät maalliset asiat tule kultavadilla. Toisaalta mormonismi on täydellisyyteen pyrkivä uskonto, joka joillakuilla voi heijastua täydellisyyden vaatimiseen myös kaikelta ympärillään olevalta.
---
6. "Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen;
VAST. Heikko. Jotkut voivat hyväksikäyttää muiden jäsenten alttiutta palvella ja näin saada suhteettomia työmääriä tehdyksi puolestaan. Yleisempää lienee, että kirkon ulkopuolisiin ystäviin suhtaudutaan lähetystyökohteina. Yleisesti kuitenkin sanoisin tätä heikoksi.
---
7. Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin;
VAST. Keskivahva. Mormonismin kaltaiset uskonnot, joissa seurataan "orjallisesti" jumalallisesta lähteestä tulleita käskyjä, näyttää aiheuttavan jäsenissään psykopatiaa: "Ellei Jumala olisi käskenyt minua olemaan tappamatta, olisin varmaankin murhaaja." Koska mormonismissa korostetaan lähimmäisen palvelemista ja rakastamista, terveen empatian syntyminen on vaikeaa. Kirkon ulkopuolisiin on myös vaikea samaistua, koska he ovat "vääräuskoisia" ja "synnin katkerassa sapessa".
---
8. On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista, koska uskoo, että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla;
VAST. Hyvin heikko. Kateellisuutta kyllä esiintyy, sillä kaiken hyvän uskotaan olevan siunauksia Jumalalta. Jos tätä esiintyy, se on täysin alitajuista ja on ristiriidassa lähimmäistä rakastamisen periaatteen kanssa.
---
9. Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
VAST. Vahva. Kirkon opetukset korottavat omat "iankaikkiset lakinsa" kaikkien muiden lakien yläpuolelle. Mormonismi myös opettaa olevansa ainoa totuus ja korostaa jäsentensä tärkeyttä tämän totuuden levittämisessä. Osittain tässäkin tulee taas kuvaan miehille annettu pappeusvirka. Jos kirkon ulkopuolinen nuhtelee kirkon jäsentä jostakin uskontoon liittyvästä, tämä saa hyvin todennäköisesti aikaan tuohtumusta.
--------
Oma päätelmäni: kyllä kasvattaa, mutta myös vetää niitä puoleensa. Todennäköisyys kasvaa narsistiksi on myös paljon vahvempi miehillä. - Heitänpä nyt sitten arvion näistä perustuen mormonismin opetuksiin. Joku muu voi lisäillä tai esittää omia mielipiteitään näiden pohjalta, kunhan rakentaa perustelunsa samalta pohjalta. Tarkoitushan on kuitenkin ottaa kantaa, kasvattaako kirkko narsisteja vai ei.
--------
1. Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
VAST. Vahva. Mormonismi opettaa, että ns. pyhillä on erityisasema Jumalan silmissä, eli he ovat uusi liiton kansa. Myös kirkon jäseniin juurrutetaan jo lapsesta asti, että heidän tulee elää käskyjen mukaan ja saattaa KAIKKI MUUT tekemään samoin. Kirkossa myöskin opitaan, että kaikkien pitää rakastaa toisiaan, mikä johtaa helposti valheelliseen käytökseen. Lähetystyöhengessä myös on helppo langeta elämään eräänlaista kiiltokuvaelämää.
---
2. Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
VAST. Keskivahva. Mormonismi lupaa hyvin paljon siunauksia, ei pelkästään seuraavassa, vaan tässä elämässä. Myöskin miehille annettu pappeus, "Jumalan voima jolla siirtää vuoria", korostaa sitä. Kirkon jäsenet pyrkivät korotukseen, siis jumaliksi tulemiseen, mikä on monille koko elämän ainoa tavoite. Useimmille nämä ovat täysin alitajuisia.
---
3. On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein, tai ovat hänen seuransa arvoisia;
VAST. Heikko. Yleensä tämäntyyppiset luonteet hakeutuvat kirkkoon, eivät kasva siitä. Kuitenkin mormonismi opettaa, että jokainen ihminen on Jumalan kirjaimellinen jälkeläinen ja näinollen ainutlaatuinen. Tämä kuitenkin harvoin näyttää johtavan narsistiseen käytökseen.
---
4. Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde);
VAST. Vahva, miehillä. Miehen pappeus- eli valta-asema niin kirkossa kuin kotona vaatii ympärillä olevien ihmisten hyväksynnän "toimiakseen". Käytännössä miehet ovat Jumalan sijaisia omassa kodissaan ja ovat näinollen velvoitettuja (oikeutettuja) ohjaamaan perheensä uskonnollisuutta. Mormonismi myös opettaa, että miehellä on oikeus saada ilmoituksia omaa perhettään koskien. - Komppaan R. Sitiaa. Tärkeä osa omille jaloille pääsemistä on fasaadeista irroittautuminen ja avoimuus niitä kohtaan, jotka itselle ovat tärkeitä. Ihmisten usko myöskin harvoin horjahtaa ensimmäisellä tai edes kolmannella kerralla, kun sitä koetellaan. Omalta kohtaltani voin sanoa, että vaikka vanhempani kieltäytyivät uskomasta eivätkä täysin ymmärtäneet mitä yritin heille kertoa, olin paljon helpottuneempi, kun olin voinut puhua heidän kanssaan. Surullisen usein perheenjäsenten väliin laskeutuu kirkosta pois jäädessä hiljaisuus, jolloin kaikista tuntuu liian vaikealta puhua mistään säätä tärkeämmästä. Minusta nimenomaan meidän, jotka jäämme pois, velvollisuus on yrittää murtaa sitä jäätä. Kirkossa oleville se on monista syistä usein paljon vaikeampaa.
- En täysin, vaikka uskonkin tietäväni, miten saan sen täytettyä omalta kohdaltani. Itsenikin pitää vielä antaa ajan kulua, kun haava on niin tuore.
Kuitenkin, olen huomannut että tärkein paranemisprosessin osa ovat ystävät. Itse olen onnekas siinä suhteessa, että minulla on lukuisia kirkon ulkopuolisia ystäviä, ja erotessani sain heiltä niin valtavan tuen ja rakkauden vyöryn, että minusta tuntui, että olin kaikkea muuta kuin yksin. Olen puhunut heille kirkosta, kertonut miltä minusta tuntuu ja minkälaisia ongelmia mormonismi synnyttää. Se on terapiaa, miksikään muuksi sitä ei voi sanoa. Me ihmiset kuitenkin olemme laumaeläimiä ja etenkin sellainen, joka on vuosia tottunut olemaan harvinaisen tiiviissä yhteisössä, kokee tarvitsevansa sitä, vaikkei tietäisikään miksi. Neuvoni siis on: etsi oma heimosi. Se voi olla uskonnollinen tai maallinen ryhmä, kunhan koet itsesi hyväksytyksi ja pystyt puhumaan heille siitä, mitä tunnet ja ajattelet. Se helpottaa.
Sitten on se hankalampi asia. On hyvin vaikea irroittautua siitä syyllisyydestä, jota mormonismin opetukset jättävät alitajuntaan. Olet murskannut vanhempiesi suurimman unelman, kieltänyt Kristuksen, langennut syntiin ja kääntynyt lapsuuden uskoasi, siis vanhempiasi, vastaan. Se ON traumaattista, olisi kenelle tahansa. Jos pystyt, puhu siitä vanhemmillesi. Omilleni sanoin, etten halua satuttaa heitä ja olen tehnyt kaikkeni osoittaakseni, että rakastan heitä vieläkin (nyt enemmän kuin aikaisemmin, kun he ottivat kaiken loppujen lopuksi ihan hyvin). Vanhempiesi pelot saattavat heijastua sinuun: "mitä jos en pelastukaan?", "miten minun käy?". Sinun on saatava itsesi ymmärtämään, ettet ole heidän uskonnolleen mitään velkaa, ettet enää usko siihen tai uskot eri tavalla kuin muut. Anna itsesi väittää itsellesi asioita kuten "ei ole kuolemanjälkeistä elämää". Anna itsesi muuttaa mieltäsi. Hae itsellesi varmuus siitä, että sinulla on kaikki hyvin ja teet asiat ihan oikein. Voit lukea paljon (vaikka suosittelenkin aloittamaan Christopher Hitchensin kirjalla "Jumala ei ole suuri"), niin uskonnollista kuin tieteellistä kirjallisuutta.
Vähitellen löydät itsellesi sen oman "uskonnollisen selkärankasi". Se on se hetki, kun uskallat avoimesti puolustaa omia näkemyksiäsi riippumatta siitä, mitä aatemaailmaa joku muu edustaa ja tunnet, että "tämä on minulle tärkeää". Sitten voit kohottaa lasillisen nimenomaan sille, omana pienenä kunnianosoituksena sinulle ja sille mihin uskot. Niin minä tein. - Ei pidä paikkaansa. Herran vuori ja temppeli ovat pitkän aikaa olleet sama asia. Siion oli vuorstolinnoitus Jerusalemin kupeessa, jonka kuningas Daavid Raamatun mukaan valloitti hallituskautensa alussa. Siion oli ns. temppelikaupunki ja ennen Salomonin temppelin rakentamista papisto, samoin kuin liitonarkku, sijaitsivat siellä. Siionia on kutsuttu myös Daavidin kaupungiksi ja sitä käytettiin myöhemmin viittaamaan mm. Salomonin temppeliin. Siionista tuli siis Israelin vallan symboli.
Jos katsot Raamattusi takakannessa olevaa Jerusalemin karttaa, näet että siihen on merkitty kaksi muuria: Salomonin ja Siionin muuri.
Lähteitä:
1. Aik. 11:
4 Daavid ja israelilaiset lähtivät Jerusalemiin eli Jebusiin, jossa jebusilaiset silloin vielä asuivat.
5 Jebusin asukkaat sanoivat Daavidille: "Tänne sinä et pääse." Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki.
6 Daavid oli sanonut: "Siitä, joka ensimmäisenä surmaa jebusilaisen, tulee päällikkö ja komentaja." Ensimmäisenä pääsi linnoitukseen Joab, Serujan poika, ja hänestä tuli sotaväen päällikkö.
7 Daavid asettui asumaan linnoitukseen, ja siksi sitä ruvettiin sanomaan Daavidin kaupungiksi.
2. Aik. 5:
2 Salomo kutsui sitten luokseen Jerusalemiin Israelin vanhimmat, kaikkien israelilaisheimojen päälliköt ja sukujen päämiehet. Heidän oli määrä tuoda Herran liitonarkku Siionista, Daavidin kaupungista. - Tunnistan tuntemuksesi ja olen viime viikkoina tutkinut yksityiskohtaisesti omia tunteitani saman aiheen suhteen. Ensin minun on sanottava, että käsityksemme MAP-kirkon vaikutuksesta henkisyyteen ja hengellisyyteen on selkeästi samanlainen. Toivottavasti sinua lohduttaa ajatus siitä, ettet suinkaan ole tunteidesi ja pohdintoinesi yksin. Voisin vaikka vannoa, että kaikki kirkosta eroavat käyvät läpi samat asiat ja niiden käsittelyyn kuluu lähes väistämättä vuosia ja taas vuosia.
On yksi asia, joka on pakko ymmärtää: sisälläsi on käynnissä kaksi reaktiota, jotka voi olla vaikea erottaa toisistaan. Ensinkin, psyykkeessäsi, minuudessasi, on aukko joka kaipaa kipeästi korjaamista. Olet heijastanut itseäsi ja tottunut tuomitsemaan itsesi MAP-kirkon tarjoamien arvojen mukaan. Kun rikot näitä arvoja, jotka ovat juurtuneet syvälle sisällesi, ahdistut ja mieltäsi kalvaa syyllisyys. Saatat yhä heijastaa itsesi kirkossa olevia sukulaisiasi ja ystäviäsi vasten ja pelkäät heidän (ja Jumalan) tuomitsevan sinut. On todennäköistä, että kirkon opetuksista seuraavat alitajuiset ajatusmallit (kiroilu on paha asia, ihmisiä "täytyy" rakastaa, sinun on oltava hyvä ihminen) ohjaavat yhä elämääsi ja aiheuttavat ulkopuolisuuden ja eksyneisyyden tunnetta. Olet siis kykenemätön hyväksymään oman totuutesi ja oman tiesi ja sanomaan itsellesi "tämä on, mitä uskon ja tämä on, mitä haluan elämältäni". Omilla jaloilla seisomaan opetteleminen voi olla elinikäinen kamppailu ja heikkoina hetkinä tuntuu, että olisi helpompaa antaa periksi ja heittäytyä takaisin itsensä kieltämisen virtaan.
Toiseksi, olet kasvanut ympäristössä, jossa sinulla on ollut seurakunnan jäseniin ja Jumalaan aivan erityinen suhde. Se on pehmeä, lempeä, emotionaalisesti hyvin utuinen ympäristö, johon on helppo tuudittautua ja jota itse aivosi väistämättä kaipaavat. Ne kemialliset reaktiot, joita aivoissasi tapahtuu tuudittautuessasi tähän lämpöön ovat loppunut kuin seinään ja niistä syntyy aivan aitoja vieroitusoireita, joita voidaan verrata niihin, joita huumeista seuraa. Kenties huomaat että sinulla on pakonomainen tarve rukoilla joka ilta, vaikket edes ole enää oikein varma, mille tai kenelle rukoilet. Tai kenties kaipaat jotakin ryhmittymää, joka voisi täyttää sen "seurakuntaperheen" jättämän aukon, joka sinuun on jäänyt. Tämä kamppailu on kaikkein vaikein, sillä hengellisyyteen syntynyttä aukon täyttäminen voi tuntua täysin mahdottomalta. Mikään uskonto ei kenties tunnu kelpaavan ja ajatus paluusta mormonismiin on, kuten ilmaiset "itsensä psyykkaamista". Mistä siis terve hengellisyys? Mistä sellaisen löytää?
Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei tervettä hengellisyyttä ole löydettävissä järjestäytyneessä uskonnossa. Uskonnollisuutta ymmärtää paremmin, jos käsittää että uskonto edustaa MAAILMANKUVAA. Se edustaa yksilön käsitystä siitä, miten maailma toimii ja minkälaista etiikkaa on hyvä noudattaa. Siihen voi liittyä käsityksiä siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, mitä voi syödä ja mitä pitää tehdä, että elämä pysyy tasapainossa. Uskonnollisuuden ei tarvitse sisältää profetioita tai ihmeitä, vaan puhtaimmillaan se on hiljainen varmuus siitä, että asiat ovat oikealla tolallaan. Se on ihmetystä, kuin se, kun ihminen talviyönä katsoo ylös ja tuntee, kuinka miljoonat ja miljoonat tähdet tuijottavat takaisin. Hengellisyys on riemua, jota on vaikea sen majesteettisuuden vuoksi muotoilla sanoina, jota kukaan muu voisi ymmärtää. Uskonnollisuus voi olla mystiikkaa, mutta sen ei ole pakko olla ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedeyhteisö tietää. Miten sen itse rakentaa ja mistä palikoista, on kiinni yksilön omasta sisäisestä äänestä, joka sanoo "tämä on minulle oikein".
Jos mormonismi ei tunnu sinusta, että se on oikein, älä anna itsesi tuudittautua siihen. Etsi oma tiesi ja uskalla olla ylpeä niistä päätöksistä, joita jumalten ja ihmisten edessä teet. - http://en.wikipedia.org/wiki/View_of_the_Hebrews#Parallels_between_View_of_the_Hebrews_and_the_Book_of_Mormon
- Nämä voivat joistakuista olla lukemisen arvoiset. Olen pahoillani, ne ovat englanniksi, mutta yrittäkää saada selvää:
http://www.usatoday.com/tech/news/2004-07-26-dna-lds_x.htm
http://www.deseretnews.com/article/1,5143,695226008,00.html?pg=1
http://www.heraldextra.com/news/article_aafb4e33-d2d7-5eeb-a065-9ff2894dc206.html
PS. Jos linkit eivät toimi, se ei ole minun vikani. - Lähteeni ovat olleet Wikipedia, kirkon omat sivut (LDS.org, FamilySearch etc), kirkon julkaisut (MK, OL, Journal of Discourses), kirkon tutkijoiden julkaisut (pääasiassa B. H. Robertsin "Studies of the Book of Mormon", erinäinen videomateriaali (Gordon B. Hinkleyn haastattelu televisiossa koskien moniavioisuutta) sekä dokumenttielokuvat, joissa mm. yhdessä käsiteltiin varsin laajalti Mountain Meadowsia sekä ulkopuolisten, että kirkollisten tutkijoiden taholta. Temppeliaiheisen materiaalin olen koostanut osin myös kirkon jäsenten (huom. ei eronneiden/vastustajien) ylläpitämiltä sivuilta. Myöskin olen tutustunut laajalti Smithin julkaisuihin ja niiden eri versioihin, alkaen Mormonin kirjasta, jonka ensimmäisiä versioita voidaan tutkia myös netistä käsin.
Olen tietoinen siitä että lukuisat kirkon kritisoijat ovat nostaneet näitä aiheita esiin, ei vähiten johtuen kirkon taipumuksesta vähätellä niiden merkityksiä. Mielestäni tätä voitaisiin verrata katolisen kirkon toimintaan, mikä on tullut mediassa tutuksi meille suomalaisillekin viime aikoina. Uskonnollisilla instituutioilla, joilla on tiukka hierarkinen järjestelmä, on taipumus suojella omia johtajiaan ja peitellä näiden tekemiä inhimillisiä virheitä. Myös, koska näiden henkilöiden vaikutusvalta on riippuvainen heidän oppinsa uskottavuudesta, dogmaattiset ja poliittiset harha-askeleet korvataan (ja piilotetaan) mieluummin vähin äänin sen sijaan, että niihin puututtaisiin avoimesti. Klassinen esimerkki mormonismista olisi pitkäaikainen mustien syrjintä, joka peruttiin vasta, kun liittovaltio uhkasi kirkkoa verovapauden menetyksellä (sama on muuten todennäköisesti luvassa myös homoseksuaalien kohdalla). - Lähtekäämme liikkeelle siitä, että minä tiedän, että suuri osa temppelin symboliikasta on lainattu vapaamuurareilta. Tiedän myös, että vapaamuurarit ovat syntyneet vasta keskiajalla. Toisin sanoen, temppelin symboliikka ei ole Jumalan ilmoitusta ja se on minulle ihan ok.
Tiedän myös, että temppelisinetöinnit oli alun perin tarkoitettu vain moniavioisille. Samoin tiedän, että Selestistä huonetta käytettiin iltaisin tanssien järjestämiseen niille, jotka olivat käyneet endowmentin. Samoin olen tietoinen siitä, minkälainen temppelissä esitetty luomiskertomus jatkoliittoineen on ollut, alkaen protestanttisesta papista ja jatkuen vapaamuurariperinteen kurkun auki viiltämiseen. Jälleen, temppeliriitit eivät ole Jumalan ilmoitusta ja se on minulle ihan ok.
Samoin tiedän, että henkilöitä kuten Moosesta, Aabrahamia ja Aadamia ei ole koskaan ollut olemassakaan. Tooran syntyhistoria on minulle tuttu ja tiedän mitkä motiivit ihmisillä on ollut antaa ymmärtää, että tämännimisiä henkilöitä on ollut. Tämä luonnollisesti tarkoittaa, ettei myöskään Eedenin puutarhaa, syntiinlankeemusta tai edes juutalaisten uskottua yhteistä kantaisää Israelia ole koskaan ollut. Se on minulle ihan ok.
Kuitenkin, kaikki jäsenet joiden kanssa olen asioista syystä tai toisesta puhunut ensinkin uskovat kivenkovaan, että henkilö nimeltä Aadam on ollut olemassa. Samoin useimmat näyttävät uskovan, että temppelissä kerrottu versio luomiskertomuksesta on se, joka vastaa parhaiten totuutta. Näinollen heillä on taipumusta mm. kieltää evoluutio, maan todellinen ikä, universumin synty ja monia muita asioita. Kirkko myös tukee näitä näkemyksiä ja on mm. viimeksi 2003 (tai 2005, en jaksa tarkistaa) vakuuttanut että 1900-luvun alussa annettu julistus siitä, että Aadam on ihmiskunnan kantaisä, on yhä kirkon virallinen kanta.
Ergo, olen väärässä, mitä en kuitenkaan ole.
Samoin tiedän, ettei Brigham Youngin ollut tarkoitus olla Joseph Smithin seuraaja. Myös tiedän, että Mormonin kirja on uskonnollissävytteinen plagiaatti vain pari vuotta aiemmin julkaistussa "View of the Herbews"-teoksesta. Tiedän, että metodistit opettivat ihmisen kehityksestä jumalaksi ja tiedän, ettei Mormonin kirja sisällä mitään mm. temppelirituaaleista tai kolmesta taivasasteesta. Samoin olen tietoinen kirkon varhaisten johtajien virheistä ja henkilökohtaisista motiiveista samoin kuin siitä, että Emma Smith, profeetan vaimo, ei koskaan tukenut Brigham Youngia miehensä seuraajana. Myöskin Emmaa mustamaalattiin aina 70-luvulle asti, minkä jälkeen hänet nostettiinkin jälleen esikuvaksi kirkon naisille (Emmaa on aikaisemmin syytetty mm. miehensä myrkyttämisyrityksestä).
Myöskin tiedän, että kirkko - ei kaikkein vähiten edesmennyt profeetta Gordon B. Hinkey - on pyrkinyt peittelemään noloja tapauksia historiastaan, ei kaikkein vähäisimpänä Mountain Meadowsin joukkosurman, kirjapainon polton, joka johti Smithin kuolemaan ja niihin lukuisiin aikaisempiin (ja ristiriitaisiin) versioihin ensimmäisestä näystä. Lista jatkuu.
Ongelmat mormonismissa ovat syvällä sen syntyvaiheissa. Sen kehityskaari, oppien rakenne ja organisaation motiivit ovat väistämättä johtaneet sen siihen, ettei siitä synny paljoakaan hyvää tähän maailmaan. Se, että minulle alussa kertyi ristiriitaista tietoa (huomatkaa, hyvät lukijat, ei kysymyksiä) johti vähitellen hyvin luonnollisesti, tietenkin myös johtuen kirkon ja sen jäsenten suhtautumisesta minunlaisiini "vääräoppisiin", siihen päätökseen, mihin päädyin. Ja vaikka tiedän, että kirkon tukijat yrittävät selittää nämä kaikki parhain päin, totuus on, etteivät ne selitykset ole vedenkestäviä. Kirkon tutkijat lainaavat toisiaan sillä välin, kun muun maailman tutkijoilla on hyvin selkeä käsitys siitä, mitä todella tapahtui.
Luonnollisesti tiedon lisääntyessä olen myös irroittautunut perinteisistä kristillisistä käsityksistä Jumalan luonteesta tutustuttuani niiden syntytarinaan ja löytänyt oman tieni sen ulkopuolelta. Koska tästä eteenpäin väittelymme tulisi ajautumaan lähinnä sen kyseenalaistamiseen, olenko oikeassa vai en, totean vain että turha siitä on väitellä, koska kumpikaan taho ei ole aikeissa muuttaa mieltään. Samoin olen jo Absinttikeiju-nimimerkin takaa käynyt Tapanin kanssa läpi ne filosofiset ja loogiset ajatusrakennelmat, joista uskonto itsensä rakentaa.
Olen jo tehnyt pointtini selviksi, samoin kuin argumentin nimissä pistänyt hyvin henkilökohtaisia kokemuksiani likoon. Näinollen pyydän mahdollisia vastaanväittäjiä ensin tutustumaan muihin postauksiini, ennen kuin jatkavat mahdollista väittelyään. - Tottakai olen havainnut sen. Olen myös vilpittömästi pahoillani siitä uskonnollisesta pettymyksestä, jonka olen tuottanut perheelleni. Pystyn siis ymmärtämään ja hyväksymään heidän tuskansa, vaikken itse uskokaan siihen, että mormonismin esittämä taivas olisi olemassa. En siis ole välinpitämätön muiden ihmisten uskomuksia kohtaan.
Tehdäkseni vielä selväksi: kerroin tarinani siksi, ettei kenellekään jäisi sitä mielikuvaa, että olisin - Tapanin vertauskuvaa lainatakseni - vetänyt verhoja valoni eteen. Mormonismista irroittautumiseni oli syvällinen hengellinen ja henkinen, samoin kuin tiedollinen kamppailu, eikä se ollut helppo tie kulkea. Kuvailemani kehityksen jälkeen olen tutkinut asioita yhä tarkemmin, niin ulkoiselta kuin sisäiseltä kannalta ja näin päätynyt lopputulokseen, että mormonismin opetukset tuottavat ihmisille myös haittaa. Myöskin haluan korostaa, ettei ole vain yhtä tietä, vaan myös "jumalattomuus" voi olla, ja on, onnea. Tämä on asia, josta olen myös valmis väittelemään, kuten olen väitellytkin. - Koska oletan, ettet ole lukenut aikaisempia ketjuja, joissa tätä on käsitelty, sanon nyt sinullekin, että olen aina itse korostanut yksinomaan rakkautta. Samoin kuten äsken kerroin, hain hyväksyntää niin muilta seurakuntalaisilta kuin uskonnollisilta auktoriteeteiltäni, jotka kuitenkin hyvin tiukasti sanoivat, että olen väärässä. Toisin sanoen he tuomitsivat minut ja minusta on oikein, että tällaista toimintaa kritisoidaan. Koska, kuten huomaat, minun mieltäni ei voi saada muuttumaan, mutta olin valmis elämään rinta rinnan minua vähemmän tietävien kanssa, on minusta jälleen väärin että minulle, vilpittömälle uskovaiselle (vaikkakin kenties erilaiselle kuin muut) sanotaan, että se mitä tiedän, on Saatanasta.
Tunsin epätoivoa ja itkin sunnuntai toisensa perään. Jos ylpeä tuntee epätoivoa siitä, että on erilainen kuin muut, meillä kahdella on erilainen käsitys ylpeydestä. Kyllä, minä tiedän paljon asioita. Olen valmis jakamaan tietoani niille jotka haluavat sitä kuulla ja jätän ne rauhaan, jotka eivät halua kuulla. Miksi muilla ei olisi samaa velvollisuutta minua kohtaan? Missä on Kristuksen kaltainen rakkaus? Tiedän tältä palstalta ehkä yhden MAP-kirkon jäsenen, jonka uskoisin pystyvän keskustella sivistyneen ihmisen tavoin uskonnosta, ja se on Unski. - Tulkitsen ylpeydeksi sen, että sinä jo kolmannessa ketjussa haluat todistaa olevasi oikeassa sen sijaan, että tutustut vastapuolen näkemyksiin. Myös annat ymmärtää että väheksyt kykyäni tehdä rationaalisia päätöksiä sen perusteella että olen nuori enkä mielestäsi todella ymmärtänyt, mistä mormonismissa on kyse. Oletus siitä, että itsenäistymisprosessilla olisi mitään tekemistä eroamiseni kanssa, on väärä ja koen sen hyvin alentavana.
Samoin koko tämän ketjun syntyminen edustaa tietynlaista kyvyttömyyttä hyväksyä vastakkaiset mielipiteet ja antaa minulle mahdollisuuden toistaa, että uskontoonsa juuttuneilla on surullinen taipumus kapeakatseisuuteen.
Kuitenkin, tässä on minun todistukseni ja kehitystarinani alkaen siitä minkälainen se vielä silloin, kun halusin uskoa MAP-kirkon opetuksiin:
Ennen temppelissä käyntiä olin tutkinut innokkaaseen tapaani pyhiä kirjoituksia. Olin etsinyt ja tutkinut temppeliaiheisia kirjoituksia niin Raamatussa kuin Opin ja liittojen kirjassa. Tämän seurauksena saatuani endowmenttini ja puhuessani siitä jälkeenpäin temppelissä äitini kanssa, hän ihmetteli, kuinka saatoin olla häntä "kaksikymmentä vuotta hänen edellään" tiedossani. Minua vanhemmat jäsenet odottivat minulta hämmennystä ja ihmetystä, mutta minulle kaikki oli selvää. Olin aikaisemmin avointen ovien aikana kokenut hyvin syvän, erittäin yksityisen hengellisen kokemuksen temppelin Selestisessä huoneessa, mutta huomasin, että normaalina temppelipäivänä minulle ei edes sallittu etsiä sitä samaa rauhaa, jonka olin sieltä löytänyt. Samoin olin järkyttynyt siitä, millä huolimattomuudella ihmiset toimittivat syvällisiä, symbolisia hengellisiä rituaaleja.
Tätä en tietenkään sanonut kenellekään. En uskonut, että kukaan olisi todella voinut ymmärtää syvältä sisältäni kumpuavaa tarvetta ajaa kaikki ulos Herran talosta ja vihkiä paikka rauhan ja oppimisen hengelle, jollaiseksi se oli tarkoitettu.
Kaksi viikkoa myöhemmin minua pyydettiin pitämään puhe temppelikokemuksestani. Koska olen intellektuelli luonne, ajattelin että olisi mielenkiintoista yhdistää puheeseen myös temppeiden historiaa. Olin varma (ja olen vieläkin) että puheeni olisi syvällisempi ja tarjoaisi paljon enemmän, jos kykenisin perustelemaan miksi temppelissä tehdään mitä siellä tehdäänkään. Minulla oli selkeä visio, minkälainen puheeni tulisi olemaan. Kuitenkin mitä enemmän tutkin, sitä vahvemmin minusta tuntui, että jokin oli väärin. Opin, että endowmenttiin kuului aikaisemmin vain 2. Mooseksen kirjasta tuttu pappien vihkiminen. Se oli minulle henkilökohtaisesti ollut toimitusten kaikkein pyhin osuus. Olin jo aikaisemmin ymmärtänyt, että hyvin paljon toimituksista olivat puhdasta symboliikkaa, joten halusin korostaa tätä puheessani.
Kuitenkin jokin vaivasi minua. Tiesin, että näkemykseni oli ristiriidassa sen kanssa, mitä moni seurakuntalainen uskoi. Rukoilin epätoivoisesti Jumalaa, etsien rohkeutta seistä sen puolesta minkä tiesin olevan oikein. Jumalan vastaus oli yksiselitteinen: "Puhu vain sitä, mikä on totta. Puhu sitä, minkä tiedät olevan totta." Niin tein. Puolessa välissä puhettani tiesin mokanneeni kaiken ja saatuani puheeni loppuun laskeuduin mieheni viereen ja itkin. Minusta tuntui, kuin koko seurakunnan syyttävät katseet olisivat levänneet ylläni.
Myöhemmin minulle tuli tunne, että minun täytyi puhua piispan kanssa. Halusin jonkun sanovan minulle, että minun oli oikein tietää, että tietoni auttaisi minua kehityksessäni eteenpäin, aivan niin kuin minulle oli sanottu aina ennenkin. Yhä vain mielessäni kaikui ajatus "Puhu sitä, mikä on oikein." Minä tiesin, mikä oli oikein. Tunsin sen hengellisen ihmisen syvällä, epätoivoisella tiedolla, joka olisi halunnut huutaa pelastusta koko maailmaan. Halusin, että muutkin näkisivät toimituksissa sen syvyyden, jonka minä pystyin näkemään. Minä näin heistä, etteivät he todella ymmärtäneet.
Kukaan ei ymmärtänyt, paitsi kenties vanhempani, joita rakastin syvästi siitä. Kuitenkin tästä eteenpäin tietoni lisääntyi ja lisääntyi ja yhä vain ääni sanoi: "Puolusta sitä, minkä tiedät olevan totta." Kun se tieto oli ristiriidassa sen kanssa, mitä olin oppinut, olin valmis seisomaan sen puolella, koska tiesin, ettei minulla ollut vaihtoehtoa. Sitä, kuten ei sinunkaan uskoasi, kukaan ei tule pystymään viemään minulta pois.
Olin pitkään valmis jäämään kirkkoon. Lopulta en kestänyt enää ja päätin, että tämä saa nyt riittää. Minun uskoni on liian erilainen kuin sinun tai heidän ja olen valmis hyväksymään sen asian. Oletko sinä? - Viittasin kapeakatseisuudella kykenemättömyydellä astumaan ulos omista mielipiteistään ymmärtääkseen toisten mielipiteet. Tämä on yksi empatian, samoin kuin älykkyyden, mitta.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että uskot Mormonin kirjan olevan totta. Sen sijaan minulla on sitä vastaan, että haluat pakottaa muut uskomaan että Mormonin kirja on totta ja siitä, että olet ylpeä siitä, että uskontosi opettaa sinulle tietävän enemmän kuin muut maailman ihmiset. Yhdestoista uskonkappale kuuluu näin: "Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa." Kaikkien ateistien, agnostikkojen antiteistien puolesta pyydän, että tämä sama oikeus laajennettaisiin myös palvomatta olemiseen.
Jos olisimme sivistyneitä ihmisiä, jotka kykenisivät pitämään omat (uskonnolliset) fanatiansa irti keskustelusta, me kykenisimme tutustumaan muiden mielipiteisiin, oppimaan ymmärtämään toisiamme ja elämään rinta rinnan, kuten yhdestoista uskonkappale esittää. Ymmärrän hyvin, miksi MAP-kirkkoon kuuluvalle on vaikeaa hyväksyä muiden ihmisten valintoja. Teille opetetaan, että perhe on ikuinen ja jokainen kirkosta eronnut tuo teille paitsi ajallista, myös hengellistä tuskaa. Teille myös opetetaan, mikä on jumalattomuuden ja "luonnollisena ihmisenä elämisen" hinta ja olette usein vilpittömästi kauhistuneita siitä, mitä näette muiden ihmisten tekevän.
Kuitenkin, se on osa tätä elämää. Kukin meistä tekee päätöksensä niin tietonsa kuin tunteensa ohjaamana, tehden parhaansa elääkseen niin, kuin uskoo olevan oikein. Me kaikki yritämme tulla paremmiksi ihmisiksi, vakaamuksesta viis. Kunnioittakaamme toisiamme siitä. - Kiitos. Postaus oli mielenkiintoinen ja vastaa omia kokemuksiani älykkyyden suhteesta uskontoon.