pitää nyt tulla ihan ensiksi Sinun runoosi, ennen
kuin menen vastailemaan omani kommentointeihin.
Katsoin mitä olit eilen vastannut minulle oman
runosi sisällä, ja nyt on tarkennuksen paikka.
Ethän Sinä ole mistään velvollinen pyytämään an-
teeksi minulta, et kommentoinneista etkä mistään
muustakaan. Ymmärsit täysin väärin oman
kommentointini lopussa olleet päätössanat.

Tottakai jokainen kommentti runoon on aina terve-
tullut meille jokaiselle uskoisin, joten ei ollut
tarkoitus millään muotoa estää tahi kieltää Sinua
kommentoimasta omia runojani.

Yritin sanoa vain sitä, että jos minä olen käynyt
Sinun runoasi kommentoimassa, ei se tarkoita vel-
voitetta, että Sinun vastaavasti PITÄISI tulla
omaa runoani kommentoimaan. Mutta vapaus, tietys-
ti Sinulla on lupa ja vapaus tehdä se kun siltä
tuntuu.

Halusin korostaa siis kommentoinnin tarkoituspe-
rää. Toivottavasti sain nyt selkokielisemmin sa-
nottua sen mitä eilen en ilmeisesti osannut.

Mutta tästä runostasi.

Runso on hyvin herkkä kertomus hasmaahapsesta,
joka selvästikin on jättänyt jälkensä Sinuun en-
nen kuin on poistunut tältä Tellukselta.

Kun luen säkeistä, kumpuaa mieleeni oma ukkini.
Ei puhunut paljoa hänkään, mutta sitäkin enemmän
teki. Ei jättänyt hyvästejä, ei ehtinyt. Mutta
muistoissa elää yhä, kuten varmaan Sinun muis-
toissa tämä poisnukkunut ystäväsi.

Kiitos minullekin muistorikkaasta runostasi. Ja
toivottavasti olemme edelleenkin samalla aaltopi-
tuudella, vaikken osannutkaan eilen sanoa sanot-
tavaani kyllin selkeäsanaisesti.

Lämpimin terveisin linda