- minun pitäisi olla tuuli
tuuli hiuksilla ja onnellisten huulilla
saari kaikille rakastavaisille
niitty tuoksuineen
mutta minusta on tullut hyinen meri
sen jäiset lohkareet
vihmovan tuulet kosketukset
unohdettu
jos joskus olinkin osa tätä kaikkeutta
luulen
etten jättänyt edes muistoa
kynän piirtoa arkillesi
Kiitos ystäväni, olet ansainnut kaiken tuen, jonka
voin mahdollistaa Sinulle.
Minä tunnen tosiaan olevani unohdettu, en kaikilta
mutta unohdettu kuitenkin. Tämä olotila luultavasti
menee jossain vaiheessa ohi, toivottavasti. - miellyttävää pitkästä aikaa löytää Sinutkin täältä,
olet ollut kauan poissa =(
Mikähän siinä onkin, että mukamas nyt ajateltuna kaikki
oli lapsuudessa niin erilaista. Ehkä se on kuvitelmaa, vaikea
sanoa. Kiva jos runo kuljetteli Sinua nuoruuteen, sillä löysin
samaa tunnelmaa kirjoittaessani sitä, vaikka loppua kohden
olin kuitenkin tukevasti ( toisaalta horjuen ) tässä hetkessä.
Tässä kipuineni ja kaipauksineni. Kaipa nuoruus sai ne posket
hehkumaan eri tavalla, vai liekkö sekin vain harhaa.
Kiittäen nautin sanomastasi ! - että olen melko kriittinen itselleni ja kirjoituksilleni.
Ja jälkiviisaus on aina se paras - kait. Joten turhaa
räpiköidä entisessä, tehty mikä tehty ja loppujen
lopuksi, runon sanoma on kuitenkin se tärkein.
Kiitos. - haaveita hätistellä,
niiden kuuluukin olla meissä - Sinussa ja minussa.
Lumet sulaa, jäät haurastuu ja kevät etenee
pitkin harppauksin kesää kohti. On ihanaa ajatella
jo suvea, tuoksuja ja lintujen laulua.
Rakastetaan talvet, keväät, kesät ja syksyt.
Kipukin on helpompi kestää.
Kaunis on runosi Margitta, elämänmakuinen ja aito.
Kiitos, että sain lukea. - kaikkien karikoittesi jälkeen,
jokaisen päiväsi kirkastumista ja elämänlangan
löytymistä.
Runosi on avoin tilitys rakkauden ruusuista ja
niistä ohdakkeistakin. Tulee haavoja, hiertymiä,
mutta ihminen on luotu kestämään. Miehen sielu
on syvällisesti tässä, sydän ja sormet sen kirjoittivat
mitä elämänvesi synnytti sisälläsi. - s eon oikeastaan aika huonosti valittu,
otsikko siis. Paremmin runon sisintä olisi
ehkä kuvannut ' avoimena, kuitenkin suljettuna '
tai
' sielu auki, sydän kiinni '
Mutta se on nyt mikä on, tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Uskon kyllä, että löysit runon sanoman,
sen miten lukkiutuneessa tilassa olen ollut kirjoittaessani
sitä.
Kiitos paljon tulkitsemisesta/kommentoinnista.
Aurinkoa päiviisi. - että luet minua, kuin avointa kirjaa.
Runosi nimittäin on kuin vereslihalla oleva
sydän ja sieluni - koskettaa ja syvältä !
Miljoonin kiitoksin J.
Olet runotaivaan yksi suurimmista tunteiden
tulkitsijoista. - että etsivä löytää, se kai runosi ydinajatus lienee.
Ensimmäinen säe on hieno,
kuin taiteilija työnsä/naisvartalon luomistyössä.
Jatkumo herättää kuitenkin toisenlaiseen tuntee-
seen, viileään ja odottavaan. Rakkaus on jossain,
kohtaloni on vain odottaa ja odottaa.
Älä luovuta kuitenkaan, pidä toivoa yllä.
Ainakaan runojesi perusteella et ole irtaantunut siitä
tuntemuksesta, joten jatka samaan malliin. - kaiketi on runossasi,
pidin. - jospa se kaikki onkin vielä edessäpäin -
toivotaan niin.
Niin se elämä meitä heittelee, ottaa ja antaa.
Useimmin kaiketi ottaa, mutta toivoaan ei pidä
koskaan heittää.
Haikeus asuttaa runosi,
pidin siitä ja kaksi viimeistä lausetta,
kuinka totta haastatkaan ystäväni. - Että toit omana aloituksena,
sillä tämä runosi ON sen arvoinen toden totta.
Kiitos ! - meinasit jotenkin jäädä ' väliin '
Olet kyllä analyusoinut sitä ihan oikein,
ei voi vastaankaan väittää.
Kiitos itsellesi, toit iloa Sinäkin. - koska niin moni on inspiroitunut omasta runostani,
myös Sinä Jouni. Kertakaikkisen mahtavaa luettavaa,
olisi ansainnut ihan oman aloituksen tuo. Mutta tietysti
olen kiitollinen, että ikuistit sen tähän.
Ihosta voi löytyä vielä vaikka minkälaisia sanontoja, jahka
pistän harmaat aivosoluni liikenteeseen =)
Kiitos Jouni, olet aarre Sinäkin. - ilo on lukea viestiäsi,
lämmin kiitos ! - Jotain ainutlaatuista on Sinunkin runosi,
pehmeää ja helmeilevää, rytmikästä kauneutta.
Kyllä Sinun runomaailmasi kumpuaa rakkautta
ja hellyyttä, kirjoittanet tai paremminkin luovutat
kätesi jäljen Hänelle jolle se ihan oikeastikin kuuluu.
Olen kiitollinen, että olen saanut omalla tekstilläni
Sinusta irtoamaan tuon kauneuden !
Kiitän ja niiaan. - ja herkkää tekstiä Sinulta,
runoa parhaimmillaan joka tuo jo
kesän silmiini.
Haikeus tuntuu asuttaneen minut,
jälki on sen mukaista.
Kiitän. - ei taida sellaista taikasanaa ollakaan,
vaikka täytyy myöntää, että sanoissasi on
äärettömän kaunis sointu.
Kaunis, sydämellinen kiitokseni Sinulle.
Olet tärkeä minulle !
t. nimim sitä niityn hyväilyä odottava nainen - nimittäi näit Su murrerunois. Tosin tää olis passannu vallan
mainiost rakkausrunoihinki, mun miälest oikee hyvinki. Mut
Sää halut kans olla tääl, nii minkäs mahra.
Kevä,
siin o jottai erityist, sen aurinkos ja lintuje laulus -
iha kaikes. Niin o kyl runossaski, se o ku kevä itte.
Kiittää hän. - sitä tuttuakin tutumpaa ja samaan aikaan
mystistä kiehtovuutta on runosi.
Mielelläni kuulen, mistä on aihe lähtöisin ?
Joka tapauksessa runosi kuljettaa minua kaupunkiin,
levottomiin ja kiireisiin ihmisiin - tuntemattomuuksiin. - toivotaan, että oravasi löytää takaisin.
Murre on jälleen rikastuttanut runoasi,
ilman sitä se jäisi varmaankin hyvin valjuksi
arkisen aiheensa vuoksi.
Meidän lintulaudalla niitä on parhaimmillaan neljä,
voisin lähettää yhden luoksesi =)