o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. "Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka..."

    Mahtaa kirjoittaja olla aikamoinen despootti ja mies puolestaan turhankin kiltti.
    Hän uskalsi kertoa lapsistaan vasta häiden alla, koska (aivan oikein) oletti, että
    Uusikko1234:lle merkitsevät taloudellinen menetys ja se, mitä ihmiset ajattelevat niin paljon, että häitä ei peruta.

    Rivien välistä luin, että Uusikko on mustasukkainen ex-vaimolle, josta miehen lapsien olemassaolo muistuttaa.
    Kannattaa ehkä varoa; kun teillä ei ole eikä tule lapsiakaan, saattaa miehen mitta tulla joskus täyteen, ja hän häipyy liitostanne vähin äänin.
  2. Paras tilastollisesta keskiarvosta silmiini osunut analyysi.
    Bravo, pääpuu22!
  3. Huomenia!

    Alkaa tuolta pimeydestä hahmottua jo muutakin kuin katulamput ja tien päässä olevan rakennuksen valaistut ikkunat. Kuuset kurkottavat taivasta kohden, ja koivut ojentelevat lehdettömiä oksiaan kuin hirviöfilmin monikätiset luurangot.

    Aika nopeasti pimeys vaalenee, kun alkuun pääsee. Nyt näkee jo, että ruoho on vihreää. Se on sitä nimenomaan naapurin puolella. Meidän ruohomme on keltalehtimaton peitossa. Tien toisella puolella olevan omakotitalon katto on haalistuneen punainen, mutta autojen värejä ei vielä erota. Ne ovat joko vaaleita tai tummia.
    Kun olin pieni, tunsin punaisen lisäksi kaksi väriä: tummanvaaleen ja vaaleentumman. Yllättäen myötäjäislapsenlapsemme tunsi myös nämä samat "värit", mikäli väri oli jotakin muuta kuin lila, valkoinen tai musta.
    Poika oli jo pienenä tosi nokkela. Suomea esittäneen palapelinkään tekemisessä hänellä ei nokka kauan tuhissut, ja huippu oli se, että hän kokosi palapelin nurea puoli päälläpäin.
    Sääli, ettemme vaarin kanssa voineet kinata kumpaan poika tulee, kun meillä ei ollut osuutta eikä arpaa hänen geeniperimässään. Mutta takuulla rakastimme poikaa vähintään yhtä paljon kuin hänen alkuperäiset isovanhempansa.
    (Eikä se rakkaus vieläkään ole kadonnut, vaikka hän nykyisin on lähempänä kahta kuin silloista puolta metriä.)

    Hei! Eksyin muisteloihin, ja sillä aikaa päivä on täysin valjennut.
    Nyt tuli kiire päivän puuhiin!
    Oikein mukavaa päivää teille kaikille. Tavataan taas.
  4. Aamupäivää!

    Mittari osoittaa 7,3 plusastetta, päivä on taivasta myöten harmaa ja tarkkaan katsoen ruudun takana vihmoo hentoisesti jotakin. Saattaapa olla ihan vettä.
    Kraanasta ei sitä tulekaan, kun B-rapussa on vesivaurio, jota poran äänestä ja
    koputuksista päätellen korjataan parhaillaan.
    Olisi tietysti ollut hyvä, jos ilmoitustaululla olisi ollut maininta toimenpiteestä, että olisi osattu varata HookaksOota ämpäriin. Pari tuntia sitten keitin aamukahvia, ja hanoista tuli vettä, joten ei ollut mitään syytä olettaa, että olisimme Vietnamissa.
    Tuskin olisin sellaista epäillyt, vaikka ilmoitustaululla olisikin ollut lappunen, jossa olisi teksti: Hanoista ei tule vettä. Mutta minähän en olekaan valtiomies...

    Eikä tässä henk.koht. hätää ole. Kahvipirtissähän aina saa kupposen kuumaa, ja tällä kertaa oikein Presidenttiä! Sillä jos millä hoituu kahvihampaan kolotus.

    Tiedättekö, mikä on pilkkumi? Se on tuo suuri porsliinivati, jossa on viinimarjakiisseliä. Sitähän minä kerran uhkasin tänne tuoda. Kermavaahto on
    jääkaapissa Tupperwaren mittakannussa. Olkaapa hyvät!

    Ja kiitos kahvista! Kyllä nyt helpotti.
  5. Hei!

    Olen viime vuosina huomannut, että elämä katkoo haaveilta siivet; jos ei muuten niin terveys alkaa pettää. Mitään ei oikeastaan uskalla päättää etukäteen, kun ei tiedä, kumpi meistä kulloinkin joutuu "terveystreffeille". Yksi asia, johon voi luottaa, on se, etteivät lasaretti- tai lääkärissä käynnit koskaan osu molemmille samanaikaisesti.
    Surullisinta on, että mielikuvitus näivettyy ja vielä meiltä molemmilta!
    Enää ei kinata siitä, matkustetaanko luksus- vai ensimmäisessä luokassa maailman ympäri, kun tulee jättipotti lotossa. Nyt jännätään sitä, pääsemmekö lähtemään eläkeläisryhmän kanssa Pärnuun kylpylään, vai sattuuko jokin este.
    (Ei onneksi sattunut!)
    Kyllähän sitä vieläkin tulee haaveiltua matkoista, mutta jossakin takaraivossa kytee ajatus, että mahtaako terveys kestää...
    Joskus ihan naurattavat entiset ajatukset siitä, että kun eläkkeelle päästään, niin sitten reissataan!
    Oi niitä aikoja, kun jo maaliskuussa varattiin kesälomamatka!
    Onneksi varattiin! Nyt on äärettömän paljon yhteisiä muistoja, ja voimme ikään kuin elää ne uudelleen.
    (Jos ette kerro kenellekään, saattaa jonakin heikkouden hetkenä eteen tulla jokin ihan ikioma unelma ja sen myötä ajatus unelman toteutumisesta...)
    Nykyisin toiveet ja haaveet koskevat perhettämme. Kukapa ei toivoisi kaikkea parasta lähimmilleen.

    Kaikkea hyvää myös Kahvipirtin väelle toivottaa:
    nimim. "Ent. tuleva Nobel-kirjailija ja yhtä ent. alakoulunopettaja".
  6. Minulla on hyvin pieni luokkakuva joko ensimmäiseltä tai toiselta luokalta.
    Siinä me tytöt seisomme sukat makkaralla, monot jaloissa ja essu edessä.
    Alusvaate-eleganssi oli myös omaa luokkaansa: harmaasta flanellista tehty liivi, josta roikkuivat sukkanauhat. Luukkuhousut taisivat myös olla jostakin kohtaa napeilla liivissä kiinni, kun kuminauhaa ei ollut saatavissa.
    Joka tapauksessa ne pienille ekaluokkalaisille olivat sen verran hankalat, että aina mentiin jonkun luokkatoverin kanssa puuseehen, kun napittamisessa tarvittiin apua.

    Äiti oli aika kätevä, ja hän oli juuri ennen sotia ostanut Singerin, joka on toimintakunnossa vieläkin. Sillä hän ompeli meille leninkejä etupäässä tätien
    vanhoista vaatteista.
    Takit sen sijaan teetettiin ompelijalla. Ensimmäinen oli ruskea, ja hattukin tehtiin samasta palttookankaasta, josta takki oli ommeltu. Hatun etureunassa oli koristeena kaninkarvaa, ja sillä oli komistettu myös takin kaulus ja edusta.
    Ihan tyytyväinen minä takkiini olin, mutta elämäni upeimman takin sain seuraavaksi.
    Äiti purki vaaleanharmaan villakangastakin, pesi, silitti palaset ja värjäsi ne puhtaan punaisiksi. Sitten muuan naapurin emäntä ompeli siitä maailman kauneimman takin. Siinä oli puhtaan valkoinen kanikaulus ja valkoinen kasakkalakki.
    Se oli niin upea yhdistelmä, että pikkusiskoni rupesi odottamaan hartaasti minun kasvamistani "ulos" siitä. Hänhän tietysti peri kaiken, mikä minulle tuli pieneksi.
  7. Puskasuleima mainitsi, että Marja-Liisa oli ikään kuin antanut moraalista(?) tukea huushollimme herrahenkilölle tauluteeveehaaveissa.
    Onneksi nyt vaikuttaa siltä, että edessä on pesukoneen hankinta, joten telkkari ei ainakaan tällä havaa ole ajankohtainen.
    Pesukone kyllä toimii ja pesee hyvin, mutta lingotessa se pitää sellaisen kalinan, että vaikuttaa siltä kuin pyykin seassa olisi puoli tusinaa ruokailuvälineitä ja bassona jyskyttäisi Leningradista matkamuistoksi ostettu yhden ruplan hintainen metallinen lihanuija.
    On muuten tosi hyvä suveniiri: ei kulu käytössä, eikä tule ongelmaa perunkirjoituksissakaan; pitää vain tarkistaa ruplan kurssi. Lihanuijaan on nimittäin stanssattu sen hinta 1 P.

    Tätä menoa kun hyppelehdin telkkarista pesukoneen kautta matkamuistoihin, joku voisi luulla enemmän tai vähemmän kajahtaneeksi, mutta Kahvipirtin fiksu väki tietysti hetken mietittyään ymmärtää, että tajunnanvirtaahan tässä on valumassa.
    Minä valun nyt keittiön puolelle, kun joku taas on melkoisesti tehnyt tiskiä.
    Onkohan meillä ihan oma kummistus? Ja olkoon, jos ei se muuta pahaa tee kuin sottaa astioita.

    Heippa!
  8. Seinäkalenterissa lukee, että kesäaika päätty ja Eila.
    Kesä ei ainakaan vielä päättynyt, sillä lenkillä ollessani poimin kukkia tien varrelta.
    Tässä on nyt kimppu keltanoita, ahdekaunokkeja, siankärsämöitä, saunakukkia, kannusruohoja ja yksi komea puna-apila.
    Tämän kirjavan puketin haluan omasta ja ukkoni puolesta ojentaa eräälle mukavalle Eilalle, jolta aina silloin tällöin tulee virkistävää sähköpostia.
    Paljon onnea ja terveisiä Lahden suunnille!
    Penni vetoa, että H* pääsee nyt nauramaan ensimmäiselle lauseelle, mutta en korjaa. Huomautan vain, että tietenkään Eila ei pääty.

    Pojanpoika soitti ja kysyi, toimiiko meillä internetti, kun heillä ei toimi.
    Piti ihan kopauttaa maalaamatonta puuta, kun meillä toimii.
    Vaikka eihän se vielä ole kirkossa kuulutettu, että tämä viesti lähtee eteenpäin.
    Aihetta olisi, kun Skillan järkytti arvelemalla, että meistä tulisi pikkuhiljaa ärtyneitä mummoja ja ukkoja. Puskasuleimakin putosi keittiötikkailta ja istuu nyt kyökin permannolla kauhistelemassa, että kuka sitä meidän emäntäämme on niin voimallisesti aivopessyt. Eiväthän nyt ikinuoret ja valoisat ihmiset ruttunaamaisiksi äkäpusseiksi muutu - eivät varsinkaan, kun tämä Pirttimme on juuri se leppoisa kohtaamispaikka, jollaiseksi Suomi24 mainostaa 70+ palstaa.

    Meri-kukka esitti purkukerhoa. Kyllä löytyisi täältäkin purettavaa. joten kannatan esitystä. Olisi tietysti kiva löytää se trampoliinikin. Kun istuminen ja purkuhommat alkaisivat rasittaa, voisi välillä pomppia sydämensä kyllyydestä.
    Olen aina joskus haikaillut Mummeli36:n perään. Hänhän se aamuisin jumppautti meitä ja kissojakin. Kyllä minä välillä purnasin, mutta hyvää se jumppaaminen teki. Terveisiä kovasti paljon "samanikäiselle". Vakanssi on edelleen auki.

    Pärjäilläänpä leppoisasti ja hymyillään, kun tavataan,
  9. Hieno päivä! Auringonpaiste kiillottaa märkää asfalttia ja valkaisee lehdettömien koivujen rungot. Se suorastaan houkuttelee lähtemään mahdollisimman pian päivän lenkille, jopa tavallista pitemmälle.

    En kuitenkaan malta olla kehaisematta Wiiwidearin keksintöä, jonka ansiosta kallis sukkalanka sadaan kestämään niin pitkäksi aikaa kunnes se vanhuuttaan pehkaantuu.
    Jos en muuta koiruutta keksi, haen kellarista villalankakorin. Se sisältää monenmoista keskeneräistä tekelettä, joista suurimman osan voisi purkaa ja aloittaa jotakin uutta. Kyllä suku ja ystävät ihmettelisivät, että kuinkas siitä nyt vanhoilla päivillään on käsityöihminen tullut.
    Siihen voi sitten vaatimattomasti mainita, että yksi nettikaveri sai innostumaan.
    (Pääsee ikään kuin vaivihkaa vihjasemaan, ettei tässä nyt vielä ikäloppuja olla, kun internetinkin kanssa puuhastellaan.)

    Haluan myös ottaa kantaa kaalisopan puolesta. Voisin organisoida kaalisopan ystävät kävelysauvoihin tukeutuen tanssimaan ripaskaa ja säestämään tanssia laulamalla "Hei kaalisoppaa, kaalisoppaa, kaalisoppaa hei!".
    Mahtaisikohan Muori67 saada sen epäurheilukilpailullisen porukkansa rollaattorimarssille kaalikeiton puolesta?
    Marssin päätteeksi Kahvipirtin pihalla olisi soppatykistä tarjolla kaalisoppaa niin paljon kuin sielu sertää ja vatsa vetää.

    Tässä tämä tällä kertaa. Terveisiä ja hyviä vointeja kaikille, myös kissoille, Kaulimelle ja W:n Piskille.
  10. Kosteahkoa aamupäivää. Taivaan peittää tiivis sumuharso.
    Ihmettelen, että naapurin katti viitsii ryömiä tuolla märässä ruohossa. Orava ja talitintitkin ovat vetäytyneet jonnekin, missä on kuivempaa.
    Eipä sillä eikä sen puoleen, itseäni kastelemaan olen lähdössä minäkin; oikein vesijumpalle olen pääsemässä. Matka vain on turhan pitkä, mutta tuleepa käyttöä ajokortille, ettei sitä ihan turhan pantiksi uusittu.

    Kello on taas vaikka mitä! Ovatkohan meidän kellomme tulleet höppänöiksi?
    Jos ennen kuutta herää, ei millään tahdo aika kulua seitsemään, jolloin talossa saa ruveta elämään. Vaan antaapa olla, kello on yhtäkkiä miltei yksitoista. Ja kaikki kellot! Pihtaavatkohan ne ensin aikaa ja raksuttavat sitten tunnissa kaksi.

    Joka tapauksessa rupean nyt vetämään pusakkaa niskaani ja lähden kokeilemaan sitä vesiurheilua.
    Reipasta mieltä kaikille!
  11. Ehtoopuolta!
    Kävin eilen raapustelemassa Kahvipirtin vieraskirjaan, mutta koko sivu lensi taivaan tuuliin.
    Eipä minulla mitään asiaa ollut; kunhan selostin oravan, talitinttien ja naapurin kissan touhuja.
    Onnittelin sentään mummu-isomummua ja ihmettelin miten nuorena siinä perheessä on akoituttu ja ukoituttu, kun jo neljäs polvi...

    Irkku pohti, mahtavatko kouluissa tapahtuneet muutokset olla parannusta.
    Ainakin ennen vanhaan piti nousta käytävälle, kun vastasi kysymykseen.
    Ryhdinkin piti olla hyvä, ja vielä lukiossakin noudatettiin tällaista nousutyyliä.
    Mielestäni se ei ollut alistamista vaan huolehtimista oppilaitten ryhdistä.
    Samasta syystä vaihdettiin pari kertaa vuodessa vierustoverin kanssa puolta, jotta emme päässeet vinoutumaan.
    Eivätkä pojat takuulla tulleet pipo päässä luokkaan. Eli kuri oli kova - tai ainakin olisi ollut, jos säännöistä olisi poikettu. Auta armias, jos joku olisi sinutellut opettajia!!!
    Lemmikkimaikkani oli ainoa, joka ärähti minulle, että älä teitittele, sano Mari vaan niin kuin kaikki muutkin sanovat. Mutta tämä tapahtui nelisen vuosikymmentä sen jälkeen, kun olin lopettanut koulun!
    Muita opettajiamme teitittelin heidän manalle menoonsa asti.
    (En sentään niiannut.)

    Kyökistä tulee luumusopan tuoksu. Perheen toinen pää sai ilmeisesti inspiraation, kun päivällä oli jälkiruokana punaisista viinimarjoista keitetty kiisseli, jonka päällä oli reilusti kermavaahtoa.
    Uskokaa tai älkää, mutta se oli nam, nam, namia!
    Pakastimessa on vielä viinimarjoja muutamaan kiisseliin tai keittoon.
    Taidanpa tuoda ensi kerralla sitä tänne tarjolle.

    Voikaapa hyvin!
  12. Aamupäivää!
    Aivan häikäistyin tullessani Pirttiin tuolta hernerokkasumusta. Kyllä on taas emäntä tehnyt uuden pirtin kodikkaaksi. Kisulitkin olivat niin olevinaan uusine rusetteineen. Olivat sen oloisia, että varmasti sijoituttaisiin jaetulle ensimmäiselle sijalle, jos osallistuttaisiin kissimissikisoihin.
    Sitten ne pohtivat, lähtevätkö kilpailemaan vai pankolle makaamaan. Pankko voitti. Siellä on lämmintä, eikä sumu haittaa.

    Minä sukellan taas sumuun, mutta sitä ennen juon kupillisen teetä ja nautin piirakasta.
    Kiitoksia ja hyvää jatkoa!
  13. Päivää Pirttiin.

    Poikkesin vain ilmiantamassa, jotta henki vielä pihisee.
    Lukemassa olen käynyt, mutta tekstiä ei synny. En ole tainnut koskaan olla näin aikaansaamaton...

    Että aurinkoiset terveiset Puskasuleimalta ja minulta.
  14. Tasa-arvoisia on moneksi; toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, ja rahahan sen määrää, kuka on tasa-arvoisin.
    Tasa-arvo ei ole lainkaan sama asia kuin tasapäisyys.
    Yritetäänköhän täällä tasapäistää kaikki kirjoittajat? Onneksi se ei onnistu. Kyllä olisi niin tylsää, ettei tänne viitsisi tulla edes lueskelemaan - kirjoittamisesta puhumattakaan!

    Lueskelin päivän tv-ohjelmaa ja sain makeat naurut:
    Klo 9.40 Elät yli varojen. Shoppailuaddiktoitunutta opetettiin olemaan ostamatta turhia.
    Sen jälkeen ohjelmassa oli kahdeksan (8) peräkkäistä puolen tunnin ostos-tvtä!
    Siinä allekkain ne näyttivät oikein tasapäisiltä ja tasa-arvoisiltakin...
  15. Aleksandrovits saattaa hyvinkin olla oikeassa kirjoittaessaan, että Paavo V. saa huomattavasti ääniä muiden puolueitten kannattajilta.

    Ent. Maalaisliitosta on tullut Keskustapuolue, ja samalla se on kaupungistunut.
    Ettei vain maassamme olisi kaksi kaupunkilaisten puoluetta: Vihreät ja Kepu.

    Siinä sitä onkin asiantuntemusta, kun ei osata erottaa nimityksiä maalainen ja maanviljelijä. Onhan maanviljelijäkin maalainen, mutta maalaisia ovat kaikki muutkin maaseudulla asuvat.
  16. Aamu heräsi säteilevän aurinkoisena, mutta nyt taivas on pilvessä, eikä auringosta näy muuta kuin kajastus pilvien takaa.
    Jokohan sää olisi varautumassa täysikuun pilveilyyn...

    Tuossa alapuolella seilailee Instrun mainos. Nyt olisi mahdollisuus testata, millainen mies minulle sopii. En taida viitsiä, ettei nykyinen osoittaudu erheeksi.
    Ei tosin olisi ensimmäinen kerta. Olimme olleet jonkin aikaa naimisissa, kun luin jostakin lehdestä, että leijonanaisen ei koskaan pidä mennä rapumiehen kanssa naimisiin, sillä siitä ei hyvää synny.
    Minä raukka olin tietämättömyyksissäni tehnyt virheen, mutta virhe oli horoskoopissakin.
    Kyllä molemmat meille syntyneet lapset ovat ihan kunnollisia ja työteliäitä kansalaisia. Oli varmaankin toimittajaa häiritty, kun hän oli heittämässä tikkaa jellonan kohdalla, ja nuoli oli napsahtanut väärään lappuseen.

    Itsekin olin eilen melko työteliäs. Kävin lähikaupassa ostamassa jauhelihaa ja laitoin kaalikääryleitä. Aika kova homma niissä on, kun kaalit ovat vielä niin pieniä, että on pakko kääriä sisältö kahteen lehteen. Mutta nyt niitä on sen verran, että tänään syödään niitä ja vielä huomennakin on kaalikäärylepäivä.

    Tuuli on alkanut ravistella koivuista lehtiä, ja kuusenoksalla kävi punarinta keikkumassa. Kyllä se syksy tuloaan tekee, vaikka aika lämmintä oli eilenkin.
    Pusakka oli liikaa kauppareissulla. Vaan eipähän lämmin luita riko...

    Rattoisaa syyspäivää!
  17. Kiitos!
    Luin nautinnolla!
  18. Tottahan sinut, Mymmeli, muistetaan!
    Ihanaa, että olet kuntoutunut.
    Olet sydämellisesti tervetullut Kahvipirttiin!
  19. Huom! Katleija, sinun linkkisi ansiosta pääsin nopeasti nauramaan sitä papukaijaa.

    Sitten näihin palstojemme taidemaalareihin: Teitä on ainakin kolme, joiden töistä olen nähnyt valokuvia. Ruvetkaa nyt oikein tosissanne suunnittelemaan yhteisnäyttelyä, että me muutkin pääsisimme ihailemaan töitänne ihan "livenä".
    Saattaisi meidänkin huushollistamme pienin muutoksin löytyä seinäpintaa sen verran, että taululle tai parillekin löytyisi paikka.
    Oli muuten Ynnämuun taulumuistelus hauska!

    Voisimme riemastuksekseni kenties vaihtaa kalustuksen paikkojakin, kun kerromme kaikille, että meillä on kalustettu taulujen mukaan. Taulut taas on laitettu vanhoihin naulanreikiin, kun emme tehneet remonttia tänne muuttaessamme...

    Ja sitten viimeöiseen kuutamoon! Oli se tosi upea ja kirkas. Katuvalotkin suorastaan punastuivat sen rinnalla. Kuinka suurenmoinen se onkaan maanantaina, jolloin on täysikuu...
    Vieläköhän sitä saisi ukko-kultansa kuutamokävelylle?
    No, sitä on turha etukäteen pohtia; melkein ainahan täällä on täysikuun yönä taivas ollut pilvessä.

    Tänään on ainakin mitä ihanin kesäpäivä, eikä edes koivuissa ole kovinkaan paljon keltaista. Pihlajanmarjoja ei ole niin paljon kuin aiemmin, mutta kyllä pihlajat silti komeita ovat.
    Niitä on vähän sillä sun täällä, ja roskapusseja viedessäkin niitä voi ihailla.
    Eli siis, lähden nyt niitä ihailemaan.

    Terve!
  20. Veikkaan, että kyselemäsi jenkka on "Erokirje heilille". Epäilen (melkoisella varmuudella), että Georg Malmstenilla on ollut sormensa pelissä ainakin musiikin osalla ja luultavasti sanoituskin on hänen.
    Ja tässä laulun alkupätkä:
    "Rakas oma kukka, pieni tummatukka,
    sinä lahja taivaan, anteeks että vaivaan.
    Kirjoitan nyt sulle, syömmein kaivatulle
    erokirjeen pienen, hellän herttaisen.

    Niinhän minä luulin, kun sun äänes kuulin,
    että oli sulla sydän kultainen,
    mutta olit vainen petollinen nainen,
    kaunis mutta viekas murheen kukkanen."

    Pitempihän se erokirje on, mutta päättyy siihen, että kirjoittaja hattuansa nostaa ja kaiken tämän kostaa sulkemalla kirjeen suudelmin.
    21. 48 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt