Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. "Pieni huone ja pilvinen päivä ja kaappikin on niin sekaisin", on Mr. G:llä joskus tapana sanoa. Mitä päivän pilvisyyteen ja kaappiin tulee, pitää jetsulleen paikkansa.
    Ukko ihmettelee joskus, miksi joka paikka ensin myllätä myllätä sikinsokin sekaisin, kun ruvetaan tekemään suursiivousta. Mitähän se miesparka sanoisikaan, jos joutuisi järjestämään liinavaate- ym. kaapit ja komerot!

    Minä päätin ruveta ahkeraksi ja raivata ja järjestää ne kaikki selkeämmälle tolalle. Edessäni vierassängyn päällä on nyt viisi korihyllyä täynnä sekalaisia alusvaatteita, pyjamia, teepaitoja ja puolipitoisia pitkiä housuja, joita tuskin enää käytän. Sota-ajan lapsena olen kuitenkin perinyt kummallisen taipumuksen olla raatsimatta heittää pois tarpeettomat rätit ja rievut.
    Nyt on edessäni siis pelottava röykkiö, joka jo puoliksi on vienyt työintoni, vaikka kaapissa on vieläkin pari hyllyä, jotka pitää raivata. Sitä paitsi makuuhuoneessa on vastaavanlaisia seinäkaappeja vielä kaksi lisää.
    Urakasta en takuulla selviä yhdessä päivässä-
    Kunhan tästä ruljanssista selviän, aion tuntea itseni aivan ansaitusti työn sankariksi.

    Tämän päivän sankari on Kalle. Lämmin halaus Sinulle myös Puskasuleiman puolesta. Puskis nimittäin loukkaantui Mr. G:n unohdettua hänen nimensä onnittelusta ja kyselee nyt, missä makuupussit ja veden kestävä pressu on, koska hän aikoo muuttaa kokonaan puskaan.

    Oikein hyvää juhlapäivää sinne Hämeeseen ja hyvää arkipäivää kaikille, jotka eivät tänään ole juhlakaluja.
  2. Halloo!
    Poiketkaa nyt marja- ja sienireissuilta tullessanne Pirttiin kahville.
    Aina täällä on sen verran haukattavaa, että voitte tulla vaikkapa välipalalle ja sitten jatkaa luonnon antimien keräämistä.

    Olikos se A. Kivi, joka muinoin väitti, että mies menee vaikka läpi harmajan kiven?
    Minä päätin kokeilla, päteekö sama naiseen. Kyllä näyttää toimivan.
    Naputtelin eilen uudestaan sen tuhman vitsin, ja yllätyksekseni se läpäisi gerberoksen!

    Saapa nähdä, pääsenkö tänne ja täältä pois...
    Moikka kaikille ja Piskille terveisiä sitten, kun se tulee kotiin.
  3. Yritin tätä jo eilen, mutta taisi olla liian tuhma, koska juttu hävisi bittiavaruuteen.
    Varoitin kyllä säädyllisiä henkilöitä, että tulossa on tuhmahko tarina...

    Tapahtui joskus ennenvanhaan.
    Talossa oli erittäin pitkänenäinen renki, ja piikakin oli. Yhteistä heille oli, että kumpikin piti lapsista ja olisi halunnut oman lapsen.
    Piika kysyi emännältä mitä piti tehdä, että sai lapsia. Emäntä kehotti paria menemään naimisiin. Pari toimi emännän neuvon mukaan ja alkoi innolla odottaa lapsia.
    Parin vuoden kuluttua piika taas kysyi emännältä neuvoa, kun ei lapsia näyttänyt tulevan.
    Emäntä ei kehdannut ruveta selittämään vaan neuvoi kysymään rovastilta.
    Renki lähti pappilaan, ja aluksi rovasti luuli hänen pilkkaavan, kun papeilla usein oli monta lasta. Sitten hän tajusi, että kyselijä on jonkin verran yksinkertainen ja ihan viattomasti tiedonnälkäinen. Siispä hän opasti, että laitat sen, mikä sinulla on pisin vaimosi sinne, mikä on syvin. Kyllä jumala sitten siunaa teille lapsia.
    Renki teki rovastin neuvon mukaan ja honotti jonkin ajan kuluttua: - Jollei se jumala pian siunaa niitä lapsia, minä tukehdun tänne!
    Eihän niitä siunaantunut, joten renki lähti uudelleen papin pakeille.
    Tällä kertaa pappi ymmärsi, että renki oli tosi yksinkertainen, ja päätti näyttää, miten lapsia tehdään.
    Ruustinna oli leivintuvassa hiivaleipiä leipomassa. Rovasti heitti niitten päälle muutaman leivinliinan ja nosti ruustinnan leivinpöydälle ynnä antoi havaintoesityksen.
    Renki meni kotiin ja huusi jo ulko-ovelta: - Pane hiivaleipätaikina nousemaan!
    Kun rovasti sitten vuosien kuluttua kastoi pariskunnan seitsemännen lapsen, hän sanoi rengille: - No, kyllä jumala nyt on siunannut teille aikamoisen lapsikatraan.
    Siihen renki: - Vaan kyllä siihen on kulunut hiivaleipätaikinaakin!