o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Päivää! Ja taitaa parhaillaan paistaakin, vaikka eihän se sään jumala ole vielä osannut päättää, sataisiko vai paistaisiko.

    Tällä kertaa on lyhyestä virsi kaunis. Kokeilen, pääsenkö rekattuna Pirttiin.
    L-marssikeskusteluun pääsin.

    Pidelkäähän peukkuja ja voikaaöpa hyvin.
  2. On tämä kielemme tosi rikas. Samaa tarkoittavia sanoja löytyy joka lähtöön.
    Jännittää jo etukäteen, lähteekö koko viesti vai tuleeko komea rivi tähtiä, kun lainaan tänne Nykysuomen sanakirjasta kyseessä olevan sanan synonyymit:
    "huora, portto, luuska".

    Mitä itse kulkueeseen tulee, mielestäni marssijat olivat oikealla asialla, mutta marssin nimi on turhan yliampuva ja jopa asiaa halventava.
    Siis epäonnistunutta huumoria, jos se vitsiksi on tarkoitettu.
  3. Ymmärsinhän ilokseni minäkin.
    Olen aiemminkin Virossa käydessäni huomannut, että kirjoitettua tekstiä on helpompi ymmärtää kuin puhetta.
    Viro on lyhyempää ja nopeampaa, joteni tällainen kolmenvartinhämäläinen ei pysy muualla kuin perässä. Lukea sen sijaan voi omaan tahtiin.

    Olen muuten tuon LateVaan -nikin kanssa täysin samaa mieltä.
    Antaa tulla lisää! Ehkä siinä sivussa tämäkin puupää oppii jotakin.
  4. Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hoi!

    (Anteeksi, en voi vastustaa kiusausta)
  5. Taitaa täällä jokin robotti arvata, mikä on minun mielipiteeni, koska rattaanpyörä pyörii aina vain tuossa alempana.

    Mielestäni valitsematta jääneet kansanedustajat eivät tarvitse mitään totuttelurahaa. Menkööt tasa-arvon vuoksi töihin tai, jos työtä ei ole, kortistoon.
    Tosin olin tänään näkevinäni jommankumman iltapäivälehden lööpistä, että on joukossa työpalkkalaisiakin ja että he siitä huolimatta saavat valtiolta huomattavaa avustusta.

    Tuo mielipiteeni ei koske niitä kansanedustajia, jotka ovat eläkeikäisiä, olleet pitkään eduskunnassa ja jääneet oma-aloitteisesti ansaitsemalleen eläkeelle.
  6. Niinpä lähtivät. Ja minä kun käytin Mustan Saaran terminologiaa ja sen lapsen mieleen synnyttämiä ajatuksia.
    Ei ollut tarkoitettu vinoiluksi se peräkommenttikaan. Ihan hyvähän se on, että jokin roti on.
  7. Sshhh...
    Hissuttelen ihan hiljaa, etteivät nukkujat herää. Kellohan on niin paljon, että tänään on kohta huominen.
    Tulin vain ihailemaan meidän hissimissimme uurastuksen jälkiä. Komea on taas Pirtti. Kyllä täällä kelpaa kahvitella ja nauttia kodikkaasta tunnelmasta.

    Eipä tällä kertaa sen enempää kuin hyvää yötä ja kauniita unia.
  8. Voi hyvä tavaton!

    Koska jälkikasvu oli muuttanut kotoa "maailmalle", myimme turhan suureksi käyneen asuntomme ja ostimme kerrostalosta jonkin verran pienemmän. Suurin osa asunnoista on omistusasuntoja, joissa omistajat itse asuvat. Muutamissa pienasunnoissa on vuokralaisia, mutta he eivät eroa millään lailla muista asukkaista.
    Eräänä päivänä oli ilmoitustaululla viesti, että uusi tulokas pitää tupaantuliaiset ja pyysi jo etukäteen anteeksi, jos naapureille aiheutuu häiriötä.
    Ei aiheutunut, vaikka me olemme seinänaapureita.

    Ihan mukavasti olemme kerrostaloasumiseen sopeutuneet, mutta tämä ei olekaan sellainen vankila, jolta useiden kirjoitusten perusteella monet asunnot vaikuttavat.
    Emme ole havainneet kenenkään kyttäävän tai vahtivan naapurien tekemisiä tai olemisia. Päivää sanotaan, kuin satutaan pihassa vastakkain. Joskus jopa vaihdetaan muutama sana, riippumatta siitä asuuko vastaantulija omistus- vai vuokra-asunnossa.

    Mikähän ihmeen itsekorostuskonsti vuokra-asujien haukkuminen ja halventaminen on?
    Kun poikani aikoinaan osti ystäviltään kaksion, hän oli oppinut kotona, että kaikkia pihalla liikkujia tervehditään. Saman opin oli saanut myös hänen tyttö- ystävänsä.
    Kun he sitten noudattivat vanhaa tapaa, ei heille vastattu ennen kuin tuli yhtiökokous. Poikamme valittiin heti yhtiön hallitukseenkin, kun kävi ilmi, ettei hän ollutkaan nuoruudestaan huolimatta vuokralainen!

    Ja sitten vielä väitetään, ettei enää säätyrajoja ole...
  9. Hupsista keikkaa! Suomi24 taistelee rasismia vastaan sensuroimalla sen sanan, jota lakuissakaan ei sovi käyttää, puhumattakaan niistä kuuluisista pusuista.
  10. Alkukesällä 1959 oli Naistenklinikalla hirveä ruuhka. Hoitohenkilökunta kertoi sen johtuvan siitä, että edellisenä vuonna syksy oli pitkään erityisen lämmin:
    telttailukausi jatkui normaalia pitempään.
    Niinhän se oli. Mekin istuimme asuntomme rappusilla lokakuun alkupäivinä pelkissä yöasuissa, nautimme pimeydestä ja pehmeästä lämmöstä.
    Varsinkin elokuu oli viileä ja sateinen, mutta syyskuun ensimmäisenä alkoivat koulut ja myös intiaanikesä. Arvaatte varmaan, että koululaiset olivat tosi "onnellisia"!
    ###
    Kirjoittelin varmaankin niistä mustien lintujen monikymmenpäisistä parvista, jotka joka ilta ovat lentäneet talomme yli. Toissailtana katselin taas niitten lentoa, ja päähäni pälkähti, että ne pitäisi valokuvata.
    Eilen sitten istuin parvekkeella vaikka kuinka pitkään, mutta linnun lintua ei tullut. Joko ne olivat varhentaneet lentojaan tai sitten ne tekivät kiusaa minulle.
    ###
    Oli olevinaan muutakin, jonka olin unohtanut kirjoittaa, mutta en millään muista, mitä se oli. Taitaa olla syy dem.entiiässä.
    En kuitenkaan ota siitä paineita. Olen onnistunut vakuuttamaan itselleni, että niin kauan ei ole hätää, kun itse muistan, etten muista.

    Täällä paistaa aurinko, ja taivas on huikaisevan sininen.
    Terve!
  11. Hei taas!

    Olin suhkussa tänään jo kolmatta kertaa.
    Ei ole helteellä kylmälle vedelle vertaa.
    Kyllä se friskaa
    päätä ja niskaa.

    Kyllä minun mielestäni runotkin kahvipöytään sopivat, ja sisälsihän se Lieskan runo neuvonkin.
    Täällähän on pikahissin nappuloita jokaisen tarpeeseen, ja hiiren pyörä on onnen omiaan hitaampaan tai nopeampaan selaukseen.

    Täällä on epäilty minun muistaneen Ynnämuuta salasanomalla.
    Ei se ollut sen kummempi juttu kuin että olin taas erehtynyt luulemaan ja kuvittelemaan, että asustamme Ynnämuun kanssa saman ilmaisjakelulehden levikkialueilla. Muistelen törmänneeni kalajuttuun juuri tuossa lehdessä.

    Luulisin, että Meri-kukka kuitenkin on parempi kala-asiantuntija kuin minä.
    Meillä nimittäin asustaa rapu. Ei siinä ravussakaan juuri moittimista ole, kun ottaa huomioon, että itsekin olen lasikopissa, Eihän silloin passaa kiviä heitellä.

    Jotta paljon terveisiä vain kaikille, mutta sitä ennen vihdoinkin muistan kysyä Ramoonalta, kumpi Ramoona hän on: se tyttö kaunis tulinen vai Tuomari Nurmion löytämä Helmi kuuman maan?
  12. Ikuisuuskysymystä en ole pohtinut. Tiedän, että olen syntynyt - tuskin jumalan armosta, pikemminkin vanhempieni huolimattomuudesta.
    Tiedän myös, että jokainen syntynyt myös kerran kuolee.

    Joskus olen loukannut innokasta käännyttäjää ihmettelemällä sitä, ettei kaikkivoipa jumala olekaan kaikkivoipa.
    Kun maailma on täynnä vääryyttä, joka yleensä kohdistuu heikoimpiin tai kilteimpiin ihmisiin, miksi kaikkivoipa sallii niin tapahtua.
    Joka kerta olen saanut samansisältöisen vastauksen: Ei jumala sellaista salli. Paholainen on syypää kaikkeen pahuuteen, ja paholainen on niin paha ja voimakas, ettei jumala mahda hänelle mitään.
    Heikon ihmisenkö pitäisi paholainen voittaa?

    Sen verran tästä kuolemanjälkeisestä elämästä ymmärrän, että tosiuskovaiselle on varmaankin apua läheisen ihmisen kuollessa.
    Hänhän elää jälleennäkemisen toivossa.

    Koska uskon, että rakkaat omaiseni ovat maatuneet tai maatumassa maaksi, ja
    sama on omakin kohtaloni, en ole muutamia varhaisimpia kouluvuosiani lukuun ottamatta pohtinut ikuisuuskysymystä.
    Erään kokemuksen jälkeen mietin kuolemaa ja tulin siihen tulokseen, että haudataan minut perhehautaan arkussa, uurnassa tai pelkästään tuhkana, kuolema ei ole pelottava.
  13. Huomenta!

    Kun täällä kaikki ovat marjastaneet ja sienestäneet, mökkeilleet, uineet ja kalastelleet, tarjoan nyt puolestani pienen kalajutun:
    Äitihauki ja poikahauki lekottelivat rantakaislikossa. Pojan edestä mennä viipotti uistin.
    - Äiti, mikä toi oli? poikahauki kysyi,
    - Se oli se Rapalan eukko, jonka matkaan isäsi viime kesänä lähti.

    (Epäilen, että myös Ynnämuun silmiin on tämä tarina on osunut...)

    Meillä oli eilen kalapäivä: paistettua kirjolohta, ja tänään on vuorossa samaa kalaa graavattuna.
    Ne ovat sellaista evästä, että kaikki menee kerralla, eikä päästä seuraavana päivänä syömään eilistä.

    Ajattelin tulla tänne Pirttiin yöllä, kun väsytti ihan mahdottomasti, muttei uni tullut. Puoli yhdeltä siirsin tyynyt jalkopäähän, mutta ei siitä apua ollut. Yhden maissa vaihdoin huonetta ja sänkyä, että huonouninen miesparkani sai nukkua rauhassa.
    Pelasin muutaman pelin, lämmitin maitoa, avasin parvekkeelta yhden ikkunan kokonaan ja jätin parvekkeen ovet täysin auki. Kun tuli vähän viileämpää, luulin unenkin tulevan. Kattia kanssa! Puoli tuntia torkahdin, ja sitten heittäydyin tavallista taiteellisempaan seuraan. Kun vihdoin oletin unen tulevan, laitoin kirjan pois ja sammutin valon. Puoli tuntia myöhemmin olin edelleen valveilla, joten päätin palata lukuhommiin.
    Kello neljältä nousin ylös ja lähdin parvekkeelle istumaan. Taisin siellä vähän torkahtaakin, sillä yhtäkkiä kello tuli jo viittä.
    Keittelin aamukahvit ja siitä lähtien olen ollut ihan kunnolla pystyssä.

    Jossakin vaiheessa minulla on mennyt aikakäsitys sekaisin, mutta mitäpä sillä on väliä, sen verran sekaisin olen itsekin.
    Varmuudeksi muistutan, etten kuitenkaan ole ympäristölle vaarallinen.

    Että oikein mukavaa päivää teille kaikille!
  14. Kylläpä oli jyrinä, ja leimahdukset seurasivat toisiaan niin tiheään, että välillä oli neljäkin samanaikaisesti näköpiirissä.
    Sitten rupesi tulemaan vettä. Kai tuolla yläimoissa sijaitsee mahdottoman suuri kaatoallas, jonka kaatajaisiin muinaiset jumalat Zeus ja Jupiter sulassa sovussa rekrytoivat koko jumalaiset sukukuntansa.
    Istuimme parvekkeella syöden soppaa ja ruisleipää ja jälkiruoaksi kahvittelimme.
    Kyllä oli lounaallamme upeat kehykset!

    Nyt näkyy taivaalla jo vaaleansinistä, ja luonto tuoksuu raikkaalta kuin hikinen ihminen suihkun jälkeen.
    Kyllä on helppo hengittää!

    Taidan palata parvekkeelle nauttimaan ilman raikkaudesta.
    Terve!
  15. Nys siä saat tukkapöllyy, Ruune!

    Miä epäilen, et siä et osa olla onnellinen, jos siä et pääse sanomaa, et tules tänne syyparka, tääl niit om muitaki!
    Siä olet yks niist, ku miä ja alkuperänenki sillon tällön vastailee alotuksiin.
    Iham miälenkiintosii alotuksii ja ajatuksii sinul on. Em miä ainaska sinuu sääli.
    Koppaam minul ottaa ku siä pukeurut säkkiij ja ripottelet tuhkaa päälles.

    Luuleks siä, ettei tääl muilla op puuttei, kremppoi ja vaikeuksii?
    Kyl varmalla om, muttei auta heittäytyy masokistiks. Siim pijan häipyy loputki kaverit. (Nym miä tarkotan nimenomaa itteeni ja alkuperäst.)
    Om meiki siivilles saatu tääl, mut mei kirjotetaav vaa. Se on, kato, luannevika, ettei aina vakavista asjoist osas sanoo ironiseeraamati, ja sit joku ei ymmärrä meitin humoorii, ja turpiin tulee mennen tullen.

    Kyl miä sem myännän, et enämpi sinuu tääl om päähäp potkittu, mut jos liika vastatuulta tulee, ni käännä lakil lippa taakke ja jatka matkaa.

    Kaverillisesti tervehtien: Puskasuleima ja se alkuperänenki
  16. Terve taas!
    Ja heti alkajaisiksi mekkeloin SkillaNille, että älä, hyvä ihminen, maalaa pirua seinälle muistuttamalla syksyn tulosta! Onhan tässä kesää vielä jäljellä koko elokuukin. Minä ainakin yritän pitää suvesta kiinni kynsin ja hampainkin!

    Siinä olen samaa mieltä, että makkarat ja leikkeleet ovat tosi suolaisia, jopa ne, joissa lukee että miedosti suolattu.
    Sisarentyttäreni kummasteli, eikö Suomessa enää myydä kunnon ruokaa, kun kaikki on laktoositonta, gluteenitonta, rasvatonta ja kevyttä, kevyttä ja kevyttä tavalla tai toisella. Vähäsuolaista hän ei arvostellut sen jälkeen, kun oli laittanut kaksi viipaletta leivän päälle. Totesi vain, että miltähän normaalisuolainen olisikaan maistunut!

    Tänään taitaa olla Jaakon-päivä.
    On se Jaska joskus heittänyt kuumiakin kiviä järveen ja muihin jorpakkoihin, joten eipä olla huolissamme. Ehkä kuuma kesä on kuumentanut kivetkin niin, että ne polttavat Jaakon kourissa, ja hän heittää ne järveen.

    Mutta palataan vielä suolaan. Minä saan suola-annokseni ahmimalla tomaatteja, joiden päälle ripottelen suolaa. Ah, mitä herkkua!
    Toivottavasti en muutu itsekin tomaatiksi...

    Piti kirjoittamani Pirttimme keskustelutavasta, mutta jääköön toiseen kertaan.
    Sen vain sanon, ettei täällä kukaan puheenvuoroja jaa ja että jokainen saa kirjoittaa, mitä lystää. Hurjan epävirallista täällä on ja kotoista. Kyllä täällä viihtyy, vaikka joskus poikkeaa muuallekin.
    Punaista mattoa ja torvisoittoa on uusien tulokkaitten turha odottaa, ja ihan hävyttömästi täällä sinutellaan heti ensi tapaamisella, eikä ketään yritetä tunkea samaan muottiin. Saa olla oma itsensä, jopa leikkiminen ja mielikuvituksen käyttö eivät ole tuomittavia.

    Siinä se nyt kuitenkin lipsahti, joten mitäpä tässä muuta kuin edelleen hyvää kesää!
  17. Kop, kop, kop.
    En koputtele Pirtin ovelle vaan koputan maalaamatonta puuta. Ei se pinnalla pysyminen ole puupään ainoa etu: on lyhyt kopusmatka.

    Tänään nimittäin on tapahtunut sellainen ihme, että olen päässyt parinkin otsikon alla läpi.
    Nyt pitää ehdottomasti kokeilla, onnistuisiko myös Pirttiin tulo.

    Jos täällä on kesäset terveiset minulta, olen onnistunut.
    Siispä KESÄISET TERVEISET!
  18. Susmorsian sai minut leppoisalle tuulelle kysellessään, miten voi olla samaniaikaisesti sekä tyhjäpäinen että täysipäinen.
    Sen sijaan mielestäni ajatus puuhun rakennetusta majasta köysitikkaineen ei ole hyvä. Miten sinne kiipeäisivät liikuntavammaiset?

    Ullamirjamin kanssa olen samaa mieltä siitä, että ne tupakkiaskin kanteen suunnitellut talot olivat sekä terveellisiä että kauniita.
    Itselläni on onni asua paikalleen punatiilistä muuratussa talossa, mutta hirvittää ajatellakin, että ihmiset joutuvat elämään niissä elementtitaloissa, joissa kaikuu ja kohisee ja naapurien kolahdus tai älähdys kuuluu alas, ylös ja seinänaapuriin.

    Ja kuka hemmetin arkkitehtuurin nero keksi tuoda eteläisten maitten tasakattoiset talot Suomen pelloille! Tällaiset laatikkokylät ovat kaikkea muuta kuin kauniita, ja niitä piirreltäessä on unohtunut kokonaan, että maassamme saattaa joskus olla talvikin.
    Usein nämä tasakatot onkin jälkeenpäin korjattu taite- tai ainakin pulpettikatoiksi.
    Se vain on vaatinut melkoisen paperisodan ja rahanmenoa.

    Yksi hyvä puoli näissä laatikkotaloissa on:
    Niitä ei ole suunnitellut kuuluisuus A, eikä alkuperäispiirustusten mukaan niissä ole tarvinnut käyttää C:n marmoria.
  19. Niinhän ne rengit päissään sanoivat, eivätkä he sitten muuta sanoneetkaan ennen kuin seuraavana päivänä, että kaikkea sitä tuleekin humalassa hölisseeksi!

    En ole onnistunut huomaamaan, kuka tämän pullonkeruuveron on oivaltanut, mutta pelkään pahoin, että hän ja hengenheimolaiset keksivät marjojen ja sienien kerääjätkin panna verolle.
    Jos oikein neroja ovat, ymmärtävät he samaan verolappuun merkitä myös raitisilma- ja kunnonkohotusveron, sillä metsissähän saa ilmaiseksi hengittää puhdasta ilmaa, ja kuntohan siinä kohoaa, kun korpia koluaa.

    Muitakin hyviä ehdotuksia minulla olisi, mutta annan isokenkäisten vaivata aivojaan, vaikka siltä saattaisikin tuntua, että joiltakuilta ne ovat käytön puutteessa surkastuneet.
  20. Pilvistä huomenta!
    Taitaa tulla sade. Vähän jo vettä vihmoikin ennen kuutta.
    Ajattelin keitellä aamukahvit, mutta SkillaN ennätti edelle, kun innostuin ratkomaan urakalla kuvaristikoita. Täällä kotosalla olen keittänyt jo kahdetkin kahvit; ensin itselleni ja sitten Mr. Geelle, kun hän heräsi.

    Tällekin päivälle on ohjelmaa melkoisesti, ja yksi niistä on sellainen, että pitäisi ajaa naapurikaupunkiin lunastamaan uusi ajokorttini. Oman paikkakunnan poliisibyroo on suljettu heinäkuun loppuun asti.

    On tämä suunnittelemattomuustalous aikamoista: vuosikausia tänne kaavailtiin valtion virastotaloa. Kun se komeus sitten vihdoin valmistui, ei kestänyt kauankaan, kun virastoja ruvettiin siirtelemään ympäri maakuntaa. Ensin lähti verotoimisto, sitten vallesmanni poliiseineen, eikä ihan tuliterää putkaakaan ole kuuleman mukaan käytetty kertaakaan. Kelan toimisto sentään on vielä täällä ja sen verran muuta virastotoimintaa, että passit ja ajokortit saa yleensä täältä.

    Eikös olekin mieltä ylentävää, että heti aamusta narisen?!
    Taidan ottaa kupillisen kuumaa ja vaihteeksi vaieta. Pulla suussahan ei saa puhua, opetti äiti aikoinaan.

    Oikein hyvää Saaran-päivää kaikille ~ erityisesti Saaroille!
    21. 52 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt