kohsus
Ikuinen luonnonlapsi...
...kaikki muu on turhaa tietoa...
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia47 aloitusta · 76 kommenttia
- nyt en ymmärrä mitä tarkoitat. Jos hakeudun hoitoon flunssan takia, minulla todetaan bakteerin aiheuttama tulehdus, niin sinunko mielestä en saa syödä antibiootteja ennekuin minulla on keuhkokuume??? Jos se on susta ennaltaehkäisyä että TODETTUUN bakteeriin napsii antibioottikuurin niin joo sitten se on vissiin ennaltaehkäsyä... joo...
- Astmaatikon hengitystieinfektioita hoidetaan antibiooteilla, JOS kyseessä on bakteerin aiheuttama tulehdus. Tämän toteaa hoitava lääkäri tutkimuksilla, esim nieluviljelyt verikokeet yms. Itse ei voi tietää mikä pöpö on kyseessä, ja ei siksi kannata jäädä odottelemaan, vaan hakeutua tutkimuksiin. Tätä tarkoitin, en mitään ennaltaehkäisevää hoitoa...
- Mulla työmatkaa n.8km, jonka kesällä taitan pyöräillen heti kun tarkenee ja viitsii. Sitten talvisin olen ottanut tavakseni kävellä töistä kotiin n.kerran viikossa. Muutenkin harrastan liikuntaa kyllä, mutta tuo kerran viikossa työmatkalla hoidettu kuntoilu on siitä hauskaa ettei tarvitse enää iltasella lähteä pimeässä lenkille... Aikaa en ole ihan tarkalleen katsonut, yli tunti nyt kumminkin menee.
- Astmaatikko saattaapi kärsiä tavallisesta flunssasta normikeuhkoista ankarammin, ja vaatia esim antibiootteja aikas herkästi ettei tilanne kehity keuhkoputken tulehdukseksi tai keuhkokuumeeksi. Sulla on varmasti joku "kontakti" esim. terkkari ta työterveyslääkäri, ota sinne yhteyttä jos oireet on pahat. Tuore astmaatikko ei osaa vielä oireitaan tulkita, ja muutenkin on joskus pitkä prosessi saavuttaa hoitotasapaino. Älä jää ihmettelemään, ota yhteyttä hoitavaan yksikköön. Ei ne siellä sua tyhmänä pidä jos kyselet, ne on tottuneita kysymyksiin!
- Hyviä kommentteja tässä ketjussa. Ap:lle sellainen että älä hätäile asioita, sillä karkoitat sen ihanan ihan varmasti! anna sille aikaa... mutta sekin on totta että ei kannata ihan tolkuttomiin jäädä lahkeeseen roikkumaan, joku itsekunnioitus se olla pitää. Katselet nyt vähän aikaa ihan rauhassa vaan, niin kyllä se joko kehittyy joksikin tai sitten näivettyy kasaan... Miksi suhde pitää heti määritellä? Jos on kivaa ja molemmilla on kivaa?
- Rakkaus on joskus aika julma leikkikaveri. Itsellä kerran puraissut kunnolla ja kesti melkis kaksi vuotta siitä toipua... Pettymyksiä on senkin jälkeen tullut, mutta jotenkin opin että ei siihen kuole jos sydän vähän on vereslihalla, se on elämää! Mä en halua elää turvassa jossain piilossa kaikelta, jos rakkauden hintana on se että pitää repiä itseänsä ensin kaiken maailman karikoissa niin sitten niin on. Jos ja kun joskus löydän jonkun jota rakastan ja joka rakastaa minua, arvostanpahan enempi sitten! Periksi en anna, en vielä ainakaan :) Mä haluan vielä uskoa että joskus kolahtaa ja kunnolla ja molemmilla osapuolilla yhtä paljon. Ei saa luovuttaa, elämä on kummallinen juttu, koskaan ei tiedä... sehän tässä elämässä parasta onkin!
- niin, aika huono tilanne. Itse en ehkä lähtisi tapailemaan miestä joka sinun tilanteessa olisi. Jotenkin siihen exään törmäily "kotonasi" tuntuisi liian omituiselta, ja voisi siinä ne teidän muksutkin olla vähän kummissaan... Ymmärrän kyllä että sinusta tilanne tavallaan on hallussa, arki toimii ja käytännöllistäkin on lasten kanssa asua saman katon alla... Mutta luulenpa että aika moni nainen tavallani ihmettelisi tälläistä järjestelyä. Ja se taloudellinen näkökulma ei kyllä taida nyt ihan riittää syyksi...Raha on hyvä motivaattori, mutta huono isäntä, tai jotain ;) Ja itse en pidä puolitiehen jätetyistä asioista, ja tämä tilanne vaikuttaisi minusta kovin keskeneräiseltä. Jotenkin naisena ajattelisin ettei tyyppi ole ihan varma vielä erostaan jos ei osaa irrottautua entisestä tilanteestaan...Noin muuten lapset/exät yms ei ole huono asia, aikuisilla ihmisillä tuppaa tuota historiaa ja taustaa olemaan.
- Näinhän se varmasti menee... Suurin rakkaus joka polulleni on törmännyt oli sellainen kaveri-mies joka ei ulkoisesti ollut juuri mitenkään erikoinen, eikä ns. mun tyyppiä, mutta kun tutustuin ihmiseen parin vuoden aikana rakastuin sen ihmisen huumoriin ja sisimpään aivan täpöllä...
- ...no just. Naisena koen että minua "pelataan" jos minulle tarkoituksella valehdellaan/vedätetään/huijataan seksin saamis-tarkoituksessa, jos tunteita käytetään syöttinä yms. Jos minulle puolestaan tehdään selväksi/väännetään rautalangasta että halutaan vaan yhden yön kivaa, ja sitten menen ja ihastun niin ei minua ole "pelattu" vaan olen pösilö.
Pelimies minulle tarkoittaa siis minun tunteilla pelaamista. Mistä lähtien pelimiehet on rehellisiä olleet??? - Minusta vastasit itsekkin kysymykseesi kun sanot ettet pelkkää seksiä halua vaan rakkaus-suhteen.
Jos on ihastunut/rakastunut ei toisen kokemattomuus merkitse. Olettaen että kuitenkin halua oppia löytyy ;) Ja miksi haluisitkaan sellaisen naisen jolle seksin määrä on meriitti? Seksi ja tunne kulkee ainakin minulla vahvasti rinnakkain, joten sellaisen kanssa josta oikeasti tykkää se on kivempaa... ja ensimmäinen kerta uuden ihmisen kanssa, suhteen alussa, nuo jutut on monelle vähän ujostuttavia vaikka kokemusta olisikin niin että et välttämättä siinä suorituksessa sitten kuitenkaan olisi mitenkään jotain kokeneempaa huonompi... Ja se kokemuksen puute voi olla naisesta söpöä, hellyttävää ja sitä kautta kiinnostavaa! - Värit herkullisia, hehkuvia, hienoa... Itselläni sellainen huomio että kohde jos on ihan keskellä kuvaa niin tulee vähän teollinen vaikutelma.Jotenkin mielenkiintoisemmaksi kohteen/kuvan tekee jos sen esittää vähän epätavallisesti, uudesta kulmasta...
- ... ajattelin ensin ottaa vakavan keskustelu-suhteen itseeni ja omiin ongelmiini ja demoneihini. Nehän (käsittelemättöminä) kuitenkin seuraisi mukana siihen parisuhteeseen ja pilaisi viimeistään siinä vaiheessa kaiken. Oma itsetunto ensin kuntoon, silloin ei näe peikkoja kaikissa miehissä ja osaa itsekkin laittaa itsensä likoon pelkäämättä satutetuksi tulemista... tai jotain sellaista :)
- Olen itsekkin ollut varmasti liian nirso miesten suhteen, jälkikäteen kaduttanutkin että liian heppoisin perustein lopettanut tapailun yms. Osa selittyy yleisellä kypsymättömyydellä. Kun vanhenee/tulee kokemusta elämästä lisää oppii huomaamaan että ihmisen sisin ei näy heti päälle päin... Olen kyllä sitäkin mieltä että itse etsin nuorempana jotain tosi ihanaa ja komeeta miestä ihan siksi että itselläni oli huono itsetunto, eli sen miehen olisi pitänyt pönkittää sitä mun olematonta itsetuntoa... että mä itse olisin parempi jollain lailla jos mulla olisi joku mega-upee-uros!
Nykyisin yritän tosiaan tutustua ihmiseen ensin. Ja sitä kiinnostuukin ihan erilailla ihmisistä, jonkun miehen kanssa on vaikkapa ollut tosi kiva jutella ja huomannut että ajatukset menee ihan samoilla linjoilla niin sitten olen kiinnostunut... viimeeksi näin kävi pari viikkoa sitten ja mies oli ihan tavallisen näköinen hintelä kaveri, valitettavasti onnellisesti varattu vaan oli se kaveri! Sitä on jollain lailla itseäänkin kohtaan armollisempi, nykyään olen sitä mieltä että mä olen ihana ja en tarvitse mitään itsetunnon kehittäjää elämääni vaan ihan oikean ihmisen jolla on tunne ja äly tasapainossa! - no eihän homma ole sitten ollenkaan pahimmasta päästä! Sehän on oikeesti aika inhimillistäkin että menee luu kurkkuun, kun tilanne on tavallaan sulle outo ja et hallitse sitä. Siis siihen ei ihan oikeesti auta muu kuin HARJOITTELU. Sinne vaan, leijonan suuhun, juttelemaan naisille baarissa tai vaikka ruokakaupan kassalla. Varmasti tulee huonojakin kokemuksia, mutta ihan taatusti sellaisiakin että ajattelet jälkeenpäin että hyvä kun menin juttelemaan, heitinpäs hyvän läpän tms. Mikä on muka pahinta mitä sulle voisi tapahtua esim treffeillä? Mitä sä siis pelkäät noissa tilanteissa? Jos sä pelkäät pakkeja niin niitä nyt saa kaikki. Kipu kasvattaa ;)))) ja sitäpaitsi, usko pois, maailma on pullollaan sun ikäisiä naisia jotka oikeesti etsii mukavaa miestä! (vaikka täällä katkerat miehet sanois mitä)
- Oletko ujo tai koetko vaikeaksi myös sellaiset tilanteet joissa pitäs puhua naispuolisille ihmiselle muutenkin kuin romantillisissa tunnelmissa? Vai rupeeko homma takeltaan vaan niiden naisten kohdalla joista olet kiinnostunut? ajattelin vaan, että tuota sosiaalisuutta voi tavallaan "harjoitella", ja sitten kun on tilanteessa jossa on kiinnostunut toisesta yrittää huijata itsensä uskomaan että kyseessä on vaan kaveri yms niin ei ehkä olisi niin jännittynyt... kuulostaa varmasti dorkalta, mutta itse taistelin miehiin kohdistuvaa ujoutta vastaan noin, en muutakaan keksinyt ;)))) Nykyisin pystyn jopa treffeillä juomaan kahvin tärisemättä/läikyttämättä hysteerisesti ja pystyn keskustelemaan ihan järkeviä... heh...
- No ei nyt ihan kaikki naiset tollaista harrasta, minut ainakin on kasvatettu niin että ilmoitan aina jos en pääse tai jos olen vaikkapa myöhässä jostain syystä. Ja täytyy sanoa että aikas lapsellinen ihminen tekee noin, aikuinen osaa tarttua hankalaan asiaan esim vaikkapa kertoa ajoissa (ei siis 5min ennen treffejä) etten tule koska en ole kiinnostunut tms, ei normaalin tunne-älyn omaava ihminen toimi noin. Oliko neiti melko nuori?