Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5230

  1. Oma mielipide on myös tuo sama,että helposti liika on liikaa.Se ei ole sama kuin saatava suoritusvarmuus.
    Se voi vaan helposti tulla kuvioihin mukaan,varsinkin jos koiralla näyttää kapasiteettiä ja halua olevan.
    Itse kun on hyvin erilaisilla pelannut,niinmonet puolet on nähty.
    Mutta pelisilmää vaatii löytää sopiva määrä ja rytmi,ja se on hyvin yksilökohtaista.Mutta liiasta treenaamisesta voi tulla koiralle myöhemmin jossain vaiheessa melkoinen adrenaalikierre,joka sitten voi kostautua tavalla tai toisella.Varsinkin adhd-tyypin koirille.
    Vaikeimmin koulutettavat ei helposti mene siihen "ansaan",mutta ei siihen pääsekkään,kun jos niillä prässää edes samaa määrää (yleisesti),kuin helpommilla tavoitteellisesti,niin voi tulla äkkiä se tilanne,että koissu pistää siihen malliin,että ota ja tee kuule ihan yksinäs...

    Tuohon liittyen tehtiin kerran hauska testi,yhessä sessiossa.Eli naksulla haettiin tietty juttu,ja kyse oli toistoista.Selkeä ero oli kahden erityyppisen koiran toistohalukkuudesta,ei ninkään hoksaamisesta.Jopa sen homman (ihan alan asiantuntija tuossa),tuli tää yllätyksenä.Minulle ei,kun on ääripäitten kanssa taaplannut puolin ja toisin :D,ja itse sitä itseasiassa ehdotinkin,kun paikalla sattui olemaan turistikoirana "ihan jotain muuta" :D
    Toinen oli siis eräs pk-rotu.Siis se eka.

    Ja tuo tosiaan pitäisi olla tärkeintä,että tehdään,se on kivaa ja antoisaa oman koissun kanssa.Tuli mitä tuli.
    Eikä tartte verrata toisiin.Ja juuri se positiivinen asenne,vaikkakin ne realiteetitkin fölissä mukana olisi.
    Se vaan tuntuu tämä nyky-yhteiskunta menevän koko ajan liian kilpailupainotteiseksi,että joka asiassa verrataan toisiin,ja jos ei,syystä tai toisesta,"huippusuorituksia" saa aikaiseksi,ja nimenomaan verrattaessa toisiin,niin sitten helposti latistutaan ja lyödään hommat kokonaan naulaan.
  2. Njaa-a,perushuttua :D,riippuu millä välineillä mennään :D

    Ja kun vielä kyse on kumminkin arvostelulaji...

    Kaupunkiosuus on minunkin mielestäni ihan peruskamaa,jotka nyt pitäis olla ihan selviötä nyky-yhteiskunnassa.Ja jos ei nyt ihan puskasta revitty koira ,puskasta revittyine omistajineen,niin eiköhän tuo ole aika selvää kauraa.
    Mutta,kun pitetaanki sitten tottisosuus,niin,tullaan taas siihen perusasiaan tuossa puolessa,eli koulutettavuuteen (rotutyypillinen,tosin yksilö on myös yksilö) pitkälti,ja nimenomaan tyypillisestä kykeneväisyydestä pitkäkestoiseen,riittävän hyvään suoritukseen,ja ilman vielä mitään motivointia.
    Beehoon seuraamiskaavio on melkoisen pitkä.Kun on kyseessä miellyttämishaluton,ei ihmisen kanssa läheiseen toimintaan tehty,niin tuo ei ole helppo.Koira saattaa hyytyä pitkään seuraamiseen,ja siitä johtuen voi tarkkaavaisuus herpaantua,josta taas johtuu helpostikkin,että muut suoritukset ei myöskään mene riittävän hyvin.Ja siinä se.Elikäs,se ei ole ihan helppo kakku,saada vaikeammin koulutettavat toimimaan tuossa tilanteessa.
    Ja sitten,kun on kyseessä arvistelulaji,niin on tuomareita,jotka hyvinkin painottavat sitä liikkkeiden riittävää suoritusta,ja tässä taas tullaan siihen,mitä se kenelle onkin...
    Eli se pelkkä erinomainen perushallinta ja suht liikkeet ei aina riitä...
    Ei välttämättä ollenkaan helppoa.Jos olisi,niin eiköhän sitä rotukirjoa ja määrää näkyisi paljon enemmän.

    Hyvä puoli,että suap sitä yritellä uudelleenkin.

    Ja ihan ot.Henkkohtasesti ei ymmärrä,miksi ampuminen poistettiin.Pitäisi nyt vähintään olla pk-rotuisille ja oikeudet omaaville.
    Olisi edes sitten jäänyt valittavaksi.

    "Mennyt läpi,mutta teilattu".Aika erikoinen,mitähän tarkoittanee...
    Läpi kun läpi,kukin tavallaan.Tai sitten ei.
  3. En oikein ymmärtänyt toisen viestin täsmennystä,mutta lähdetään peruasiasta...
    Eli,jos on kyseessä vika,mikä on tyypillistä rodussa tai ylipäätään sellainen,että se voi olla oletettavissa rotuun liittyen.Ja kasvattaja myös kertonut tarkoin yhdistelmästä,ja niihin liittyvistä,kuin myös rehellisesti kaiken taustoista olevasta,minkä tietää.Jos kasvattaja on tarkoin näistä informoinut,niiden merkityksestä ym.ym.niin pennun ottaja ottaa tietoisen riskin.Tietyt jutut,mistä korvataan joka tapauksessa.lukee kennelliiton sopimuksessa.
    Näissä tapauksissa voi sanoa,että riippuu mistä roikkuu.Ja henk.kohtasesti mielestäni on ihan kasvattajan oma asia,haluaako jotain korvata vai ei.Jos siis on täysin rehellisesti,pyrkien hyvään,asioista selkeästi kerrottu ym,ja tulee joku aivan odottamaton,niin mielestäni kasvattaja ei ole korvausvelvollinen.Ja vielä siis myyty pentu terveenä,ja mieluiten ellin tarkastamana.Eli siis niiltä osin,mitä elli näkee tarkissa.
    Mutta jos kasvattaja on toiminut toisin kuin mainitsin,niin silloin on jo helposti kyseessä selkeä korvausvastuu.
    Teidän tapauksesta siis pitäisi myös tietää,oli mitä oli,NIIN onko tuon tyypin juttu nimenomaan tiedetty rodun uhka ja/tai mhdollisesti voisi ehkä tulla yhdistelmäst/taustoista vai sille enemmän kuin yhtä suuri sattuma,kuin mikä tahansa "outo".

    Vakuutusyhtiön kanta on mikä on,ja miten se on korvausvastuunsa tehnyt.Jos se selkeästi sanotaan asiakkaalle annetussa selitteessä,niin silloin se vaan on niin.Jos siinä on jotain epäselvää,niin voi ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen,ja kysyy mielipidettä/neuvoa.
    Jossain tapauksissa ottavat myös kantaa ostajan ja myyjän tapauksiin.Sitäkin voi kysellä sieltä.
  4. Siinä purkissa ei tarvi olla hajun puolesta mitään ihmeellistä.Riittää kun oli tutulla paikalle vaan tullut,ehkä esim.kaukaa katsoen outo juttu,mikä siinä siis ei ole aina ollut.Sen enempää ei tarvi,varsinkin jos on pehmo koissu.

    Tien ylityksessä ei välttämättä ole tarvinnut olla mitään autoon liittyvää.Siitä on voinut mennä vaikka joku elukkakin.
    Esim.maaseudulla,kun liikkuu kaikenmoisia,niin hyvinkin voi ottaa niistä hajun.Ja mitä oudompi eläin,peto tai riista esim.,niin sen kovemmin voi koissuun kolahtaa.